Riippumattomuuden tien hylkääminen

”’Palatkaa minun luokseni’, kuuluu sotajoukkojen Jehovan lausunto, ’niin minä palaan teidän luoksenne.’” – Sak. 1:3, Um

 1. Millaista tottelevaisuutta Jehova haluaa älyllisiltä luomuksiltaan?

JEHOVA JUMALA ei ole milloinkaan pakottanut ketään palvelemaan häntä. Hän haluaa älyllisiltä luomuksiltaan aulista tottelevaisuutta, tottelevaisuutta, joka perustuu rakkauteen häntä kohtaan ja arvostukseen sitä kohtaan, mitä hän on tehnyt heidän hyväkseen. (5. Moos. 30:11–16; 1. Joh. 4:8–10; 5:2, 3) Mooses sanoikin israelilaisille Mooabin arolla: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa.” – 5. Moos. 30:19, 20.

 2. Miten enkelit menettelevät, kun ihmiset ovat halukkaasti alamaisia Jehova Jumalalle, ja miksi?

² Kauan ennen kuin ihminen luotiin miljoonat enkelit iloitsivat Jehova Jumalan palvelemisesta ja iloitsevat siitä jatkuvasti. (Job 38:4–7; Dan. 7:10; Hepr. 12:22) Heidän tunteensa ovat samanlaiset kuin niiden kahdenkymmenenneljän vanhimman ilmaisemat tunteet, jotka apostoli Johannes näki näyssä: ”Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” (Ilm. 4:11) Ymmärtäen, että tottelevaisuus Jumalaa kohtaan on ainoa oikea menettelytapa ja se, joka johtaa pysyviin siunauksiin, uskolliset enkelit iloitsevat nähdessään ihmisten hylkäävän riippumattomuuden tien ja olevan halukkaasti alamaisia Luojalle. Kristus Jeesus sanoi: ”On ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” – Luuk. 15:10.

 3. Miten Jehova Jumala osoitti haluavansa, että uskoton Israel olisi palannut hänen luokseen?

³ Enkeleitten iloitsemisen on täysin sopusoinnussa Jumalan omien tunteitten kanssa tässä asiassa. Jehova pyysi hartaasti kerran toisensa jälkeen tottelemattomia israelilaisia hylkäämään pahat tiensä: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes. 55:6, 7) ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!” (Hes. 33:11) ”’Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne’, on sotajoukkojen Jehova sanonut.” – Mal. 3:7, Um.

 4. Rajoittuivatko tilaisuudet hylätä epävanhurskaus muinaiseen Israeliin?

⁴ Tilaisuuksia pelastua Jumalan koston täytäntöönpanosta hylkäämällä väärintekeminen ei rajoitettu Israelin kansaan. Jehova julisti profeetta Jeremian kautta: ”Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille.” (Jer. 18:7, 8) Samaten apostoli Pietarikin muistutti kristittyjä: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” – 2. Piet. 3:9.

OMAVANHURSKAITTEN IHMISTEN ASENNE

 5. Millaisen asenteen ihmiset ovat usein omaksuneet niihin nähden, jotka ovat katuneet väärintekojaan?

⁵ Mutta epätäydelliset ihmiset ovat usein olleet jäljittelemättä Jehova Jumalaa ja pyhiä enkeleitä niistä iloitsemisessa, jotka hylkäsivät riippumattomuuden tiensä ja tulivat Jumalan tahdon tekijöiksi. Esimerkiksi Kristuksen Jeesuksen ja hänen edelläkävijänsä Johannes Kastajan evankeliuminpalvelusaikana vallitsi juutalaisuuden omavanhurskaitten uskonnollisten johtajien keskuudessa armoton asenne. Kun veronkokoojat ja henkilöt, joilla oli syntisten maine, kuten portot, katuivat Jumalaa vastaan tekemiään rikkomuksia ja kun Johannes Kastaja kastoi heidät, niin uskonnolliset johtohenkilöt eivät iloinneet eikä se saanut heitä uskomaan Johannesta. (Matt. 21:32; Luuk. 3:12; 7:29, 30) Kun Kristus Jeesus myöhemmin antoi hengellistä apua halveksituille veronkokoojille ja syntisille, niin kirjanoppineet ja fariseukset ilmaisivat paheksuntansa. – Luuk. 5:27–31.

 6. Miten Jeesus oikaisi kirjanoppineitten ja fariseusten väärän näkemyksen?

⁶ Erään kerran veronkokoojat ja syntiset lähestyivät Jeesusta kuullakseen, mitä sanottavaa hänellä oli. ”Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: ’Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan’.” Vastatessaan heidän valitukseensa Jeesus esitti kolme vertausta, joista jokainen kertoi kadotetun löytämisestä ja löytämisen aiheuttamasta ilosta. (Luuk. 15:1–10) Viimeinen näistä vertauksista kiertyy kolmen päähenkilön, isän ja hänen kahden poikansa, ympärille. Isä edustaa Jehova Jumalaa; vanhempi poika kirjanoppineita ja fariseuksia ja nuorempi poika syntisiä ja veronkokoojia. Juutalaisina nämä syntiset, veronkokoojat, fariseukset ja kirjanoppineet olivat kaikki veljiä ja sellaisen kansan jäseniä, joka oli liittosuhteessa Jumalan kanssa. Mutta juutalaiset eivät olleet pitäneet täysin Jumalan lakia, ja siitä syystä heidän kaikkien, omavanhurskaat fariseukset ja kirjanoppineet mukaan luettuina, tarvitsi katua ja tulla oikeaan asemaan Jumalan edessä ottamalla vastaan Kristuksen Jeesuksen. (Vrt. Apt. 2:38 ja Room. 3:9–12.) Jeesuksen vertaus kuvasti näin ollen todellisia olosuhteita ja osoitti, mitä vaadittiin Jumalan anteeksiannon saamiseksi. Tämä mielessämme voimme lukea Jeesuksen sanat, jotka Luuk. 15:11–32 esittää:

 7. Mitä Jeesuksen vertauksen nuorempi poika teki, ja miten hänen kävi sen johdosta?

⁷ ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

 8. a) Millaisen ratkaisun nuorempi poika teki, kun hän tuli järkiinsä? b) Miten hänen isänsä otti hänet vastaan?

⁸ ”Niin hän meni itseensä [tuli järkiinsä, Um] ja sanoi: ’Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään.

 9. Miten vanhempi poika suhtautui nuoremman veljensä tervetuliaisjuhlaan?

⁹ ”Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: ’Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin’. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: ’Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.’ Niin hän sanoi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’”

HARHAAN MENNEITTEN TILA

10. Miten monet ovat nykyään Jeesuksen vertauksen nuoremman pojan kaltaisia?

¹⁰ Melkoisen monet ihmiset ovat nykyään omaksuneet hyvin samankaltaisen menettelytavan kuin tuo nuorempi poika jättäessään isänsä talon.a Jotkut ovat hylänneet tosi palvonnan päästäkseen ystävien, sukulaisten tai muiden aiheuttamasta jonkin aikaa kestävästä solvauksesta tai vainosta. Toiset ovat pitäneet riippumattomuutta Jumalasta parempana siksi, että ovat halunneet antautua johonkin sellaiseen, minkä hän on tuominnut, mm. sukupuoliseen moraalittomuuteen, varkauteen ja juopotteluun. (1. Kor. 6:9, 10) Vielä toiset, jotka ovat ajatelleet, että Jehovan palveleminen vie liiaksi aikaa huvittelusta tai estää pääsemästä eteenpäin maailmassa, ovat lopettaneet Raamatun tutkimisensa. Mitä muita syitä vielä lieneekin, niin ne, jotka ovat pidättyneet tekemästä Jumalan tahtoa tai lakanneet tekemästä sitä, osoittavat, että heillä on jotakin tärkeämpää tai arvokkaampaa kuin Luojansa uskollinen palveleminen.

11, 12. Mikä on niiden tila, jotka ovat menneet harhaan?

¹¹ Kaikki tällaiset henkilöt näkevät hengellistä nälkää ja ovat kaukana Jehova Jumalasta, ikään kuin etäisellä maalla. He kuuluvat Saatanan maailmaan ja ovat hänen orjuudessaan, sillä ”koko maailma on pahan [paholaisen, Um] vallassa”. (1. Joh. 5:19) Verrattuna Luojan palvelemiseen heidän olonsa Saatanan ja hänen maailmansa orjuudessa ei suo heille enemmän palkkaa kuin sikojen (eläinten, jotka olivat saastaisia Mooseksen lain mukaan) paimennus olisi suonut juutalaiselle Jeesuksen maallisen evankeliuminpalveluksen aikaan. Ne, jotka ovat valinneet irstailevan elämän avionrikkojina, huorintekijöinä, homoseksualisteina, varkaina jne., ovat hengellisen häviön ja rappion tilassa.

¹² Vaikka monet, jotka eivät enää ole Jumalan kansan yhteydessä, eivät vietäkään irstailevaa elämää, niin he ovat siitä huolimatta menettäneet paljon. Koska heidän elämänsä on vailla hengellisyyttä, se on usein alituista pettymystä. Ei ole harvinaista, että heidän halunsa päästä eteenpäin maailmassa johtaa heidät omaksumaan epärehellisiä liiketapoja. (Vrt. Sananl. 28:20.) He käyttävät usein niin paljon aikaa ja voimaa aseman säilyttämiseen maailmassa, että heidän lapsensa jäävät ilman tarpeellista ohjausta ja kuria. Seurauksena on, että monien on lopulta kestettävä se tuska, mikä johtuu siitä, että he näkevät lastensa omaksuvan uppiniskaisen menettelyn ja tuhoavan elämänsä. Niiden kokemuksesta, jotka kietoutuvat materialismiin hyläten tosi palvonnan, apostoli Paavali tekee hyvän yhteenvedon: ”Ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” – 1. Tim. 6:9, 10.

JEHOVAN LUO PALAAMINEN

13. Mitä ne, jotka näkevät olevansa tuhlaajapojan asemassa, voivat tehdä tilanteensa parantamiseksi?

¹³ Mutta niiden, jotka näkevät olevansa tuhlaajapojan asemassa, ei kuitenkaan tarvitse jäädä tähän kurjaan tilaan. He voivat sen sijaan tuhlaajapojan tavalla ponnistella palatakseen Isänsä kotiin ja hänen palvelukseensa. Se merkitsee harrasta katumista, sitä, että he hylkäävät riippumattoman vaelluksensa ja pyytävät syntiään anteeksi Jumalalta. Tämä on sopusoinnussa niiden profeetta Jeremian sanojen kanssa, jotka koskevat niitä, jotka eivät olleet kokeneet Jumalan anteeksiantoa vaan epäsuotuisen tuomion, koska eivät olleet katuneet rikkomuksiaan: ”Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö. Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa. Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset.” – Valit. 3:40–42.

14. Mitä jotkut voivat tuntea Jehovan luo palaamisen suhteen?

¹⁴ Monista, jotka eivät enää palvele Jehovaa, saattaa paluutie näyttää hyvin vaikealta. Häveten ja peläten, ettei heitä oteta ehkä vastaan rakkaudellisella tavalla, he voivat kauhistua sitä ajatusta, että heidän on kohdattava henkilöitä, jotka ovat jatkuvasti palvelleet Jehovaa uskollisina. Mahdollisesti nuo harhaantuneet eivät ole rukoilleet Jehovaa pitkään aikaan, ja ottaen huomioon sen, mitä he ovat tehneet, heistä kenties tuntuu, etteivät he ole soveliaita elämään ja etteivät he voisi koskaan saada Jumalan anteeksiantoa. Ovatko tällaiset pelot aiheellisia? Eivät lainkaan. Jeesuksen vertaus ja monet historialliset esimerkit siitä, kuinka Jehova on antanut anteeksi kansansa rikkomukset, todistavat, että hän ulottaa armonsa kaikille, jotka palaavat hänen luokseen ehyin sydämin.

15. Miten Manassen tapaus valaisee sitä, että Jehova antaa anteeksi suuressa määrin?

¹⁵ Valaiseva esimerkki on Juudan kuningas Manasse. Raamattu kertoo hänen synneistään: ”Hän rakensi alttareja kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin esipihoihin. Myös pani hän poikansa kulkemaan tulen läpi, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta ja hankki itsellensä vainaja- ja tietäjähenkien manaajia; hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet. Manasse vuodatti myös sangen paljon viatonta verta, niin että hän sillä täytti Jerusalemin ääriään myöten.” (2. Kun. 21:5, 6, 16) Kun Manasse oli lopulta vankina Babylonissa, niin hän katui ja rukoili jatkuvasti Jehovaa. Manassen aikaisemmasta käytöksestä huolimatta Jehova ”kuuli hänen rukouksensa ja toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa”. (2. Aikak. 33:11–13) Harvat henkilöt ovat menetelleet niin pahoin kuin kuningas Manasse, ja kuitenkin hän sai katumuksensa perusteella vastaanottaa Jehovan armon.

16. Voiko Jumalan anteeksianto ulottua hengellä voideltuihin kristittyihin, jotka sekaantuvat vakavaan väärintekoon?

¹⁶ Vuosisatoja myöhemmin harjoitti eräs hengellä voideltu kristitty Korinton seurakunnassa Kreikassa sukupuolista moraalittomuutta isänsä vaimon kanssa. Tämän sukurutsaisen miehen läsnäolo vaaransi koko seurakunnan hengellisen hyvinvoinnin, ja siksi apostoli Paavali neuvoi erottamaan hänet. (1. Kor. 5:1, 7–13) Mutta tätä miestä ei erotettu seurakunnasta ainiaaksi. Me luemme ilmeisesti tästä miehestä hänen katumuksensa jälkeen: ”Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen. Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan.” (2. Kor. 2:6–8) Tämä katuva väärintekijä pysyi hengestä siinneenä kristittynä, jolla oli toivo saada elämä taivaissa.

17. Miksi olisi sopimatonta kenenkään ilmaista sellaista asennetta kuin Jeesuksen vertauksen vanhempi poika?

¹⁷ Kuningas Manassen ja tämän Korinton seurakunnassa olleen nimeltä mainitsemattoman kristityn tapaus osoittaa, ettei väärinteko itsessään peruuta tilaisuutta saada takaisin oikea asema Jehova Jumalan edessä. Se, joka on syyllistynyt vakavaan rikokseen, voi silti rukoilla Jumalaa, ja jos hän katuu vilpittömästi, niin hänen anteeksisaamisanomuksiinsa vastataan. (Vrt. Jes. 1:15–19.) Jos Jehova voi olla näin anteeksiantava, niin ei varmastikaan kukaan, joka väittää olevansa hänen palvelijansa, halua osoittaa Jeesuksen vertauksen vanhemman pojan armotonta asennetta.

VARO KÄYTTÄMÄSTÄ VÄÄRIN JUMALAN ARMOA

18, 19. Miksi on vaarallista käyttää väärin Jumalan armoa?

¹⁸ Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että ihminen voisi käyttää väärin Jumalan armoa ja jatkaa uppiniskaista menettelyään. Kun israelilaiset tulivat Jeremian aikana niin piintyneiksi pahuudessa, ettei heidän katumisensa ollut mahdollista, niin Jehova julisti: ”Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei minun sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Aja heidät pois minun kasvojeni edestä, he menkööt!” (Jer. 15:1) Koska ei ollut perustetta armon osoittamiselle katumattomalle kansalle, niin Jehova salli babylonialaisten autioittaa Juudan ja Jerusalemin toimeenpannessaan tuomionsa. (Valit. 1:3–5) Hän ei kuullut tämän onnettomuuden aikana avun rukouksia. Siksi profeetta Jeremia valitti: ”Olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä; olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.” – Valit. 3:43, 44.

¹⁹ Ihminen, joka osoittautuu uskottomaksi Jehova Jumalalle, on hyvin vakavassa asemassa, kuoleman ansaitseva. Jos hän pysyy katumattomassa tilassa, niin hän ei voi pelastua Jumalan epäedullisen tuomion toimeenpanosta. Heprealaiskristityille sanottiin: ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ’Minun on kosto, minä olen maksava’; ja vielä: ’Herra on tuomitseva kansansa’. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” – Hepr. 10:26–31.

20. Miksi ei kenelläkään ole syytä tulla paatuneeksi syntisessä menettelyssään?

²⁰ Mutta kenelläkään ei ole syytä tulla niin piintyneeksi pahalla tiellä, ettei hänellä ole koskaan mahdollisuutta katua. Samoin kuin Jehova Jumala ei ole pakottanut ketään palvelemaan häntä, hän ei ole myöskään milloinkaan pakottanut ketään jäämään hänen vastustajansa Saatanan puolelle. Jehova on sen sijaan tehnyt mahdolliseksi, että ihmiset voivat anoa häneltä anteeksiantoa Jeesuksen lunastusuhrin perusteella. Ne, jotka kieltäytyvät käyttämästä hyväkseen tätä varausta ja jotka vaeltavat jatkuvasti omien mittapuittensa eikä Luojan mittapuitten mukaan, ovat tahallisia väärintekijöitä. He hylkäävät menettelytavallaan Jeesuksen uhrin hyödyn soveltamisen heidän hyväkseen. Siksi heidän rikkomuksensa ovat heitä vastaan, eikä ole toista uhria, jolla olisi synnit sovittavaa arvoa. Heidän täytyy sen tähden kärsiä seuraus rikkomuksistaan – täydellinen tuho Jumalan koston toimeenpanossa.

21. Mitä siunauksia saavat ne, jotka palaavat katuen Jehovan luo?

²¹ Ennen sen tapahtumista Jehova pyytää kuitenkin hartaasti kaikkia, jotka ovat hylänneet hänet, palaamaan hänen, heidän Jumalansa, luo. Tämän kehotuksen noudattaminen johtaa pysyviin siunauksiin – vapauteen maailman ja sen jumalan Saatanan orjuudesta, hengellisen nälkiintymistilan päättymiseen, tyydytykseen, onnellisuuteen, miellyttävään yhteyteen Jehovan uskollisten palvelijoitten kanssa ja tarkoitukselliseen elämään rakastavan ja armollisen taivaallisen Isän palveluksessa. Jehovan palvelijat lujittavat maan päällä rakkautensa jokaista kohtaan, joka katuvaisena palaa hänen luokseen, ja enkelit iloitsevat taivaissa. Jos kuulut niihin, jotka ovat menneet harhaan, niin älä emmi noudattaa Jehovan kehotusta, joka alkujaan esitettiin israelilaisille: ”Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne.” – Mal. 3:7, Um.

[Alaviitteet]