6. luku

Kristikunnan päivät ovat luetut

 1. Miksi kristikunnan suhteen voidaan esittää aikaa koskevia kysymyksiä, ja miksi sen päivät ovat luetut?

”PALJONKO kello on?” Tämä kysymys voitaisiin hyvin tehdä maailmanlaajuiselle uskonnolliselle järjestölle, kristikunnalle. Se Jumala, jota se väittää palvovansa, on vuosien Säätäjä. Oman tuomiovaltansa nojalla hän on säätänyt ”ajat ja hetket” ihmisluomuksiaan ja erikoisesti niitä varten, jotka väittävät uskonnollisesti olevansa hänen edustajiaan ja palvelijoitaan. (Dan. 2:20–22; Apt. 1:7) Tämän tosiseikan pitäisi suuresti lohduttaa kaikkia, jotka rakastavat sitä, mikä on oikein. Miksi? Koska se on meille tae siitä, että vanhurskas Kaikkivaltias Jumala ei tule ikuisesti suvaitsemaan pahuutta täällä maan päällä. Hän on säätänyt ajan, jonka kuluessa hän sallii väärän uskonnon vallita kaikkialla maailmassa ja orjuuttaa käytännöllisesti katsoen koko ihmisperheen. Voimakkainkaan väärän uskonnon järjestö maan päällä ei voi torjua hänen kädestään tulevaa hävitystä, kun hänen määräaikansa tulee toteuttaa tuomiopäätöksensä väärää uskontoa vastaan. Suurin syyllinen hänen väärinesittämisessään ihmiskunnalle on kristikunta. Siksi kristikunnan päivät ovat luetut.

 2. Miten kristikunnan loppua valaistiin esikuvalla, ja miten Hesekielin piti olla ”merkkinä” kansalleen?

² Tätä hämmästyttävää asiaa valaistiin kristikunnan muinaisella esikuvalla, nimittäin Jerusalemilla ja Juudan maalla profeetta Hesekielin aikana, yli 600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Hesekielille ilmoitettiin, että hänestä tulisi ”merkki” kansalleen, Israelin heimolle. Se, mitä hänen käskettiin tehdä, oli muodostava profeetallisen ”merkin” siitä, mitä oli tapahtuva Juudan valtakunnan pääkaupungissa Jerusalemissa ja sen ympäristössä. – Hes. 4:3; 12:6, 11.

 3. Mikä järjestö tekisi viisaasti kuunnellessaan, mitä Jehova ilmoittaa Hesekielille vaunujen kaltaisen järjestönsä yläpuolelta vuonna 613 eaa.?

³ On yhä vuosi 613 eaa., ja Hesekiel on yhä Tell-Aabibissa Babylonian maassa ja katselee yhä näkyä vaunujen kaltaisesta Jehovan järjestöstä. Vaikka Hesekiel on nyt saanut Jehovalta täydet valtuudet profeetaksi ja vartijaksi, hän ei ole vielä ryhtynyt toimimaan. Suurenmoisten taivaallisten ”vaunujensa” yläpuolelta Jehova jatkaa puhumista Hesekielille ilmoittaen hänelle täsmällisesti, mitä hänen on nyt ensin tehtävä. Kristikunnan ihmiset tekevät nykyään viisaasti kuunnellessaan, mitä hän sanoo Hesekielille:

 4. Niitä Hesekielin piti tehdä sille tiilikivelle, joka hänen täytyi ottaa ”merkiksi Israelin heimolle”?

⁴ ”Ja sinä, ihmislapsi, ota itsellesi tiilikivi ja aseta se eteesi ja piirrä siihen kaupunki, Jerusalem. Ja pane se piirityksiin, rakenna sitä vastaan saartovarusteet, luo sitä vastaan valli, aseta sitä vastaan sotaleirejä ja pane sitä vastaan yltympäri muurinmurtajia. Ota sitten itsellesi rautainen leivinlevy ja aseta se rautamuuriksi itsesi ja kaupungin väliin ja suuntaa kasvosi kaupunkia kohti, niin että se tulee piirityksiin, ja piiritä sitä. Tämä on oleva merkki Israelin heimolle.” – Hes. 4:1–3.

 5. Milloin Hesekiel oli ollut piiritetyssä Jerusalemissa, ja mikä oli johtanut tähän vieraan kuninkaan suorittamaan piiritykseen?

⁵ Nämä ohjeet ovat voineet palauttaa Hesekielin mieleen, että hän kerran oli itse ollut piiritetyssä Jerusalemissa. Se oli tapahtunut vain neljä vuotta aikaisemmin vuonna 617 eaa. Silloin Nebukadnessar-niminen Babylonian kuningas oli tullut toisen kerran Jerusalemia vastaan ja piirittänyt sen. Jerusalemin valtaistuimella oli siihen aikaan ollut kuninkaana Joojakim, hyvän kuninkaan Joosian poika. Kuningas Joojakimin kahdeksantena hallitusvuonna tämä Babylonian kuningas oli tullut Jerusalemia vastaan ja oli tehnyt Joojakimista alamaisensa, jonka täytyi maksaa veroa hänelle Egyptin kuninkaan asemesta. Kolme vuotta kuningas Joojakim pysyi alamaisena Babylonian kuninkaalle, mutta sitten hän kapinoi häntä vastaan.

 6. Mitä Joojakimille tapahtui hänen kapinaansa seuranneen piirityksen aikana, ja mitä Jerusalemin asukkaat näin ollen tekivät?

⁶ Kuningas Joojakimin yhdentenätoista hallitusvuotena Jerusalem näki siis Babylonian kuninkaan tulevan vastaansa toisen kerran ottaakseen kuningas Joojakimin vangiksi ja viedäkseen hänet pois Babylonian maahan ja asettaakseen hänen tilalleen toisen kuninkaan Jerusalemin valtaistuimelle. Jerusalem oli siis Babylonian kuninkaan piirittämä vuonna 617 eaa., joka oli Joojakimin kolmas vuosi Babylonian vasallina. Mutta ennen kuin piiritys päättyi, kuningas Joojakim kuoli ja Jerusalemin asukkaat asettivat hänen poikansa Joojakinin valtaistuimelle. Joojakin hallitsi vain kolme kuukautta piiritetyssä Jerusalemin kaupungissa, minkä jälkeen hän päätti antautua Babylonian kuninkaalle.

 7. Mitä piirittäjä Nebukadnessar teki Jerusalemille, kun kuningas Joojakin oli antautunut hänelle, ja mitä tapahtui Hesekielille?

⁷ Silloin ei ollut Jehovan aika Jerusalemin ja sen temppelin tuholle, eikä hän pannut Babylonian kuninkaan sydämeen sitä ajatusta, että tämä olisi silloin tuhonnut pyhän kaupungin. Sen sijaan me luemme Babylonian kuninkaasta Nebukadnessarista: ”Hän vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki päälliköt ja kaikki sotaurhot, kymmenentuhatta pakkosiirtolaista, ja kaikki sepät ja lukkosepät; ei jäänyt jäljelle muita kuin maakansan köyhät. Hän siirsi Joojakinin vankina Baabeliin; samoin hän vei kuninkaan äidin, kuninkaan puolisot ja hänen hoviherransa sekä muut maan mahtavat pakkosiirtolaisina Jerusalemista Baabeliin.” (2. Kun. 23:36–24:15; 2. Aikak. 36:5–10; Dan. 1:1–4; Jer. 22:18, 19) Hesekiel, pappi Buusin poika, vietiin vangitun kuninkaan Joojakinin kanssa pakkosiirtolaisuuteen vuonna 617 eaa. – Hes. 1:1–3.

 8. Miten paljon Jerusalemilla oli silloin vielä aikaa Jehovan aikataulun mukaan, ja mitä Jehova paljasti Hesekielille kuningas Sidkian tekevän kansainvälisissä asioissa?

⁸ Jehovan aikataulun mukaan Jerusalemin kaupunkia ja Juudan valtakuntaa piti säästää tämän jälkeen vielä noin yksitoista vuotta. Babylonian kuningas asetti Jerusalemin valtaistuimelle maasta karkotetun Joojakinin tilalle hänen setänsä Mattanjan, hyvän kuninkaan Joosian pojan, ja hänen nimensä muutettiin Sidkiaksi. Koska hän oli huono kuningas, joka suosi egyptiläisiä babylonialaisten kustannuksella, heräsi kysymys: toistaisiko kuningas Sidkia veljensä Joojakimin erehdyksen kapinoimalla Babylonian kuningasta vastaan? Kolme vuotta ennen sen tapahtumista Jehova paljasti Hesekielille näyssä, että kuningas Sidkia todella tekisi niin. (Hes. 17:1–6, 9–21; 2. Kun. 24:18–25:2; Jer. 52:1–5) Kun Hesekiel herätettiin Israelin huoneen profeetaksi ja vartijaksi, niin Jerusalemin ja Juudan valtakunnan päivät olivat todella luetut. Jehova piti niistä lukua.

 9. Mitä Hesekielin piti tehdä esittääkseen pantomiimin siitä, mitä Jerusalemille tapahtuisi, millainen suojavarustus piirittäjillä olisi ja miten he käyttäisivät käsivarttaan tarmokkaaseen toimintaan?

⁹ Kuvatakseen pantomiimina sitä, mitä tapahtuisi pääkaupungille Jerusalemille sen jälkeen, kun kuningas Sidkia oli noussut kapinaan Babylonian kuningasta vastaan rikkoen Jehovan edessä tekemänsä valan, Hesekielin piti panna maata siten, että hänen katseensa oli kohdistunut Jerusalemin kaupungin kuvaan, jonka hän oli piirtänyt tiilikiveen sen ollessa vielä kostea. Sen suojan kuvaamiseksi, jonka takaa hyökkääjät ryhtyivät piirittämään tuomittua kaupunkia, Hesekielin piti asettaa rautainen leivinlevy itsensä ja kaiverretun tiilikiven väliin. Hänen piti myös ’paljastaa käsivartensa’ babylonialaisen sotilaan tavoin, jonka käsivarret olivat paljaat, jotta hän voisi toimia tarmokkaasti piiritettyä kaupunkia vastaan.

10, 11. Miten piiritettyjen joukossa olleen miehen kirjoittama historiallinen kertomus todistaa, ettei Jehova turhaan antanut ”merkkiä” Hesekielin välityksellä?

¹⁰ Sen ”merkin” mukaisesti, jonka Hesekiel näytteli Israelin heimon nähden, piiritys tapahtuikin Jehovan määräaikana.

¹¹ Tätä koskeva historiallinen kertomus, jonka esittää siihen aikaan piiritetyssä kaupungissa ollut profeetta Jeremia, kuuluu: ”Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan. Hänen yhdeksäntenä hallitusvuotenaan, sen kymmenennessä [teebet-]kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kävi Nebukadnessar, Baabelin kuningas, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Jerusalemin kimppuun ja asettui leiriin sitä vastaan. Ja he rakensivat saartovarusteet sitä vastaan yltympäri. Näin kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen asti.” (2. Kun. 25:1, 2; Jer. 52:1–5) Piiritys keskeytyi vähäksi aikaa, kun babylonialaiset (kaldealaiset) vetäytyivät karkottaakseen egyptiläiset, joilta kuningas Sidkia oli pyytänyt apua. Mutta torjuttuaan tämän egyptiläisten uhan babylonialaiset palasivat ja jatkoivat piiritystä, aivan niin kuin profeetta Jeremia oli edeltävaroittanut heidän tekevän. (Jer. 37:5–11) Jehova ei ollut turhaan antanut ”merkkiä” Hesekielin välityksellä.

12. Miksi tämän tuhoisan piirityksen piti kohdata kaupunkia, johon liittyi Jehovan nimi, ja miten Jerusalemista oli tullut vain kahden Israelin sukukunnan pääkaupunki?

¹² Mutta miksi tämän piirityksen tuhoisine seurauksineen piti kohdata kaupunkia, johon Jehovan nimi liittyi hänen siellä olevan temppelinsä vuoksi? Kumma kyllä, Jerusalemin tuho tuli Jehovan kädestä rangaistuksena hänen liittokansansa kapinasta häntä vastaan. Kaupunki oli ollut noin 73 vuotta Israelin kahdentoista sukukunnan yhtyneen valtakunnan pääkaupunki. Mutta kuningas Salomon huonon lopun ja kuoleman jälkeen kymmenen sukukuntaa nousi kapinaan hänen poikaansa ja seuraajaansa kuningas Rehabeamia vastaan. Valtakunta jakaantui kahteen erikokoiseen osaan, joista kymmenen sukukuntaa (pääasiassa pohjoisessa) muodosti Israelin valtakunnan kuningas Jerobeamin alaisuudessa, jonka pääkaupunkina oli Sikem Efraimin sukukunnan alueella. Juudan ja Benjaminin kaksi uskollista sukukuntaa yhdessä Leevin sukukunnan kanssa, jonka pätevät miehet palvelivat Jehovan temppelissä, muodosti eteläisen Juudan valtakunnan, jonka pääkaupunkina oli Jerusalem. (1. Kun. 12:1–25; 2. Aikak. 10:1–11:16) Se tapahtui vuonna 997 eaa. eli 384 vuotta ennen Hesekielin profetoimista.

ISRAELIN SYNTIVELAN KANTAMINEN 390 PÄIVÄÄ

13. Montako päivää Hesekielin piti maata vasemmalla kyljellään kaiverretun tiilikiven edessä, ja mitä tarkoitusta varten?

¹³ Jehova sanoi suoraan Hesekielille, joka kuvaili Jerusalemin piiritystä, että Jerusalemin tuho oli oleva rangaistus hänen valitun kansansa uskonnollisesta syntivelasta: ”Ja sinä pane maata vasemmalle kyljellesi ja aseta sitä painamaan Israelin heimon syntivelka. Yhtä monta päivää, kuin sinä makaat sillä, on sinun kannettava heidän syntivelkaansa. Ja minä panen sinulle saman luvun päiviä, kuin on heidän syntivelkansa vuosia: kolmesataa yhdeksänkymmentä päivää; niin sinun on kannettava Israelin heimon syntivelkaa. Ja kun olet saanut ne päättymään [Ja sinun on oltava ne loppuun, Um].” – Hes. 4:4–6.

14. Miksi Jerusalemia pidettiin vastuullisena ”Israelin heimon” syntivelasta 390 päivää?

¹⁴ Hesekielin ei tullut tällä osoittaa Jerusalemin tulevan piirityksen pituutta, vaan tarkalleen minä vuonna kaupunki hävitettäisiin piirityksen päättyessä. Sanonta ”Israelin heimo” edustaa tässä Israelin kymmenen kapinallisen sukukunnan muodostamaa pohjoista valtakuntaa, joka ei tunnustanut Jerusalemia pääkaupungikseen. Siitä huolimatta Jerusalemia pidettiin vastuullisena Israelin pohjoisen valtakunnan uskonnollisesta syntivelasta, koska tuo kaupunki oli kuningas Salomon viimeisistä vuosista lähtien antanut Israelin kaikille kahdelletoista sukukunnalle huonon uskonnollisen esimerkin, joka vei epäjumalanpalvelukseen.

15. Miten kuningas Rehabeam sekaantui Israelin pohjoisen valtakunnan syntivelkaan, ja selvitettiinkö syyllisyys lopullisesti Jehovan edessä, kun Samaria hävitettiin vuonna 740 eaa.?

¹⁵ Kuningas Salomon poika ja seuraaja Rehabeam ei ollut myöskään suhtautunut ystävällisesti kymmenen kantelevan sukukunnan valituksiin. Siksi hän oli pakottanut ne kapinoimaan ja oli vieroittanut ne Jerusalemista, Jehovan palvonnan keskuspaikasta. Jerusalem ei siis ollut syytön Israelin pohjoisen valtakunnan uskonnolliseen syntivelkaan. Tuo kapinallinen valtakunta ei ollut olemassa 390 vuotta perustamisestaan lähtien vuonna 997 eaa., sillä Assyrian maailmanvalta hävitti sen noin vuonna 740 eaa. Vaikka tämä oli suoranainen rangaistus siitä, että se oli luopunut palvelemasta Jehovaa Jumalana, niin Israelin pohjoisen valtakunnan ja sen viimeisen Samariassa olleen pääkaupungin tuho ei selvittänyt asiaa Jehovan kannalta. Tilit oli vielä selvitettävä äitipääkaupungin, Jerusalemin, kanssa. Milloin ne selvitettäisiin?

16. Milloin Israelin pohjoisen valtakunnan ”syntivelka” piti selvittää?

¹⁶ Kun 390 vuotta olisi kulunut Israelin pohjoisen valtakunnan perustamisesta. Tuo ”syntivelka” ei voinut alkaa aikaisemmin kuin valtakunta itse, joka alkoi vuonna 997 eaa. Se todellakin alkoi silloin. Mitä kuningas Jerobeam teki tuona kapinavuonna?

17, 18. Mitä 1. Kun. 12:26–33 kertoo kapinoineitten sukukuntien kuninkaan Jerobeamin tehneen?

¹⁷ ”Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: ’Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle; ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo.’ Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: ’Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.’

¹⁸ ”Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka. Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä . . . Hän nousi sille alttarille, jonka oli teettänyt Beeteliin, viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt. Hän laittoi silloin juhlan israelilaisille ja nousi alttarille polttamaan uhreja.” – 1. Kun. 12:26–33; 2. Aikak. 11:14, 15.

19. Milloin nuo 390 vuotta päättyivät, ja mikä tämä tapahtumain ajoitus osoittaa Jehovan olevan?

¹⁹ Kun olemme nyt löytäneet sen vuoden, jolloin Israelin heimon ”syntivelka” alkoi, nimittäin vuoden 997 eaa., niin me tulemme Jerusalemin tuhon ajankohtaan mittaamalla siitä 390 vuotta eteenpäin. Se on vuosi 607 eaa.a Emme tiedä, laskiko profeetta Hesekiel tuon ajan saadessaan ennustuksen kuusi vuotta ennen Jerusalemin hävitystä. Asiassa ilmenevä täsmällisyys osoittaa kuitenkin, että Jehova on todellakin vuosien Säätäjä ja että hän oli määrännyt etukäteen sen vuoden, jolloin hän lopullisesti toteuttaisi tuomiopäätöksensä uskotonta Jerusalemia vastaan. Uskottoman Jerusalemin nykyisen vastineen eli kristikunnan tulisi tänä myöhäisenä ajankohtana harkita vakavasti tätä seikkaa. Käsittääkö se Raamatun tutkimisen perusteella, että sen päivät ovat luetut?

JUUDAN SYNTIVELAN KANTAMINEN 40 PÄIVÄÄ

20. Montako päivää Hesekielin piti toisessa tapauksessa maata oikealla kyljellään ja mitä varten?

²⁰ Eikö sitten Juudan eteläinen valtakunta ollut syyllistynyt ”syntivelkaan”, jonka vuoksi Jerusalemin kaupunkia rangaistiin peräti tuhoamalla se? Kyllä oli. Jehova ei sivuuttanut sitä, sillä hän sanoi edelleen Hesekielille, joka esitti Jerusalemin piirityksen pantomiimina: ”On sinun pantava maata toistamiseen, oikealle kyljellesi, ja kannettava Juudan heimon syntivelkaa neljäkymmentä päivää; päivän kutakin vuotta kohti minä olen sinulle pannut. Ja suuntaa kasvosi ja paljastettu käsivartesi piiritettyä Jerusalemia kohti ja ennusta sitä vastaan. Ja katso, minä panen sinut köysiin, niin ettet voi kääntyä kyljeltä toiselle, kunnes olet saanut päättymään piirityspäiväsi.” – Hes. 4:6–8.

21. Jos Hesekielin pää oli kohti itää, niin mihin valtakuntiin päin hänen vasen ja oikea kylkensä olivat, ja montako päivää yhteensä hän oli makuullaan esittäessään pantomiimina Jerusalemin piiritystä?

²¹ Jos Hesekiel esittäessään pantomiimia Jerusalemin piirityksestä makasi pää kohti itää, niin hänen vasen kylkensä oli pohjoisen puolella, entisen Israelin pohjoisen valtakunnan suuntaan, ja hänen oikea kylkensä oli etelän puolella. Hänen oli siis sopivaa maata oikealla kyljellään kantaessaan Juudan eteläisen valtakunnan ”syntivelkaa”. Hesekiel makasi tietysti oikealla kyljellään 40 päivää sen jälkeen, kun hän oli maannut vasemmalla kyljellään 390 päivää, mikä merkitsi sitä, että hän makasi ikään kuin piirityksessä 430 päivää.

22. Miten Juudan valtakunnan ”syntivelkaa” vastaavat 40 päivää liittyivät Israelin ”syntivelkaa” vastaaviin 390 päivään, ja miten siis Juudan 40 vuotta liittyivät Israelin 390 vuoteen?

²² Muinaista Jerusalemia koskevassa todellisessa täyttymyksessä ”Juudan heimon syntivelan” 40 päivää olivat kuitenkin samanaikaisia kuin ”Israelin heimon syntivelan” 390 päivän 40 viimeistä päivää. Jehovan Hesekielille antaman ajanmittauksen yksikkö oli ”päivä kutakin vuotta kohti”, mitä korostettiin toistamalla se. Kyseessä oli sama ajanmittauksen yksikkö, jonka Jehova antoi vaatiessaan kapinallisia israelilaisia vaeltamaan erämaassa 40 vuotta Egyptistä lähtönsä jälkeen. (4. Moos. 14:34) Tuo vuonna 1512 eaa. ilmoitettu aikayksikkö oli siis ainakin 899 vuotta vanha Jehovan ilmaistessa sen uudelleen Hesekielille. Sen mukaisesti ”Juudan heimon syntivelan” 40 vuotta kuluivat samanaikaisesti kuin viimeiset 40 vuotta ”Israelin heimon syntivelan” 390-vuotisesta ajanjaksosta. Tuon ajanjakson viimeiset 40 vuotta alkoivat vuonna 647 eaa. (350 vuotta vuoden 997 eaa. jälkeen). Nuo 40 vuotta päättyivät vuonna 607 eaa. Molempien ajanjaksojen, sekä pitemmän että lyhyemmän, oli johdettava samaan ajankohtaan, sillä muinainen Jerusalem tuhottiin vain kerran, vuonna 607 eaa.

23, 24. Miten Juudan ”syntivelan” kantaminen 40 vuotta ilmaistiin, ja miten 2. Kun. 24:3, 4 ja 21:16 osoittavat, miksi se alkoi silloin, vaikka Joosia ennallisti puhtaan palvonnan siihen aikaan?

²³ Nyt herää kysymys: ilmaisiko jokin tapahtuma ”Juudan heimon syntivelan” nelikymmenvuotiskauden alussa, että tätä uskonnollista ”syntivelkaa” alettiin laskea? Kyllä, tuon ajanjakson ensimmäinen vuosi oli Jerusalemin hyvän kuninkaan Joosian kolmastoista hallitusvuosi; se oli sama vuosi, jolloin Jehova asetti pappi Hilkian pojan Jeremian palvelemaan profeettanaan Juudan maassa. (Jer. 1:1–3; 25:3) Mutta eikö hyvä kuningas Joosia ennallistanut siihen aikaan Jehovan puhdasta palvontaa kaikkialla Juudan maassa? Miksi siis Jehova olisi alkanut laskea ”Juudan heimon syntivelkaa” tuona vuonna? Se tapahtui kuningas Manassen, kuningas Joosian isoisän, syntien tähden. Noita syntejä oli ollut niin paljon, ja ne olivat olleet niin järkyttäviä, että Jehova ei voinut jättää niitä huomioon ottamatta selvittäessään tilejään verentahriman, epäjumalia palvovan Jerusalemin kaupungin kanssa. Me luemme:

²⁴ ”Mutta tämä tapahtui Juudalle Herran käskystä; ja näin hän toimitti heidät pois kasvojensa edestä Manassen syntien tähden, kaiken tähden, mitä hän oli tehnyt, ja myöskin viattoman veren tähden, minkä hän oli vuodattanut täyttäessään Jerusalemin viattomalla verellä; sitä ei Herra tahtonut antaa anteeksi.” – 2. Kun. 24:3, 4; 21:16.

25. Miten 2. Kun. 23:25–27 osoittaa, että kuningas Joosian jaloista yrityksistä huolimatta Jehovalla oli vielä tilit selvittämättä Jerusalemin kanssa?

²⁵ Me jopa luemme sen jälkeisestä ajasta, jolloin kuningas Joosia oli tehnyt jaloja yrityksiä Jehovan lain saattamiseksi voimaan Juudassa ja Jerusalemissa: ”Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa. Kuitenkaan ei Herra kääntynyt suuren vihansa hehkusta, kun kerran hänen vihansa oli syttynyt Juudaa vastaan kaikesta siitä, millä Manasse oli vihoittanut hänet. Ja Herra sanoi: ’Minä toimitan myöskin Juudan pois kasvojeni edestä, niinkuin minä olen toimittanut pois Israelin; ja minä hylkään Jerusalemin, tämän kaupungin, jonka minä olin valinnut, ja temppelin, josta minä olin sanonut: ”Minun nimeni on oleva siinä”’.” – 2. Kun. 23:25–27.

26. Miten kuningas Aamon ei ollut korjannut tilannetta Juudassa, vaan jätti Jerusalemin tilaan, missä sillä oli paljon anteeksiantamatonta syyllisyyttä Jehovan edessä, kun hänen pojastaan Joosiasta tuli kuningas?

²⁶ Joosian isä, kuningas Aamon, ei ollut korjannut tilannetta Juudassa ja Jerusalemissa, sillä kuningas Aamonista on kirjoitettu: ”Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niinkuin hänen isänsä Manasse oli tehnyt. Ja Aamon uhrasi kaikille niille jumalankuville, jotka hänen isänsä Manasse oli teettänyt, ja palveli niitä. Mutta hän ei nöyrtynyt Herran edessä, niinkuin hänen isänsä Manasse oli nöyrtynyt, vaan hän, Aamon, sälytti päällensä suuren syntivelan. Niin hänen palvelijansa tekivät salaliiton häntä vastaan ja tappoivat hänet hänen linnassansa.” (2. Aikak. 33:22–25) Kuningas Aamon jätti siis Juudalle ja Jerusalemille ruman historian ja suuren määrän anteeksiantamatonta syyllisyyttä Jehovan edessä, kun hänen pojastaan ja seuraajastaan Joosiasta tuli kuningas vuonna 659 eaa.

27. Miksi nuo 40 vuotta olisivat saattaneet päättyä Joosian hallituksen aikana, jos niitä olisi alettu laskea silloin, kun kuningas Manasse vietiin vangiksi Babyloniin, ja miksi se olisi ollut sopimatonta?

²⁷ Joosian kolmantenatoista hallitusvuotena vuonna 647 eaa. Jehova herätti profeetakseen Jeremian, pappi Hilkian pojan. Jeremian profetoimisen välityksellä Jehova teki täsmällisesti tunnetuksi tarkoituksensa varmasti autioittaa kokonaan Juuda ja Jerusalem. (Jer. 19:1–5; 25:1–11) Tämän mukaisesti Jehova teki kuningas Joosian kolmannestatoista hallitusvuodesta sen ajankohdan, josta hän alkoi laskea ”Juudan heimon syntivelan” nelikymmenvuotista kantamista. Tuo nelikymmenvuotinen kausi päättyi vuonna 607 eaa. eli kaksikymmentäyksi vuotta kuningas Joosian kuoleman jälkeen. Jos tuo nelikymmenvuotiskausi olisi alkanut hänen isoisänsä kuningas Manassen hallitusaikana, varsinkin sen jälkeen, kun Assyrian kuningas vei kuningas Manassen vangiksi Babyloniin, niin nuo 40 vuotta olisivat voineet päättyä kuningas Joosian hallitusaikana. Miten niin? Koska kuningas Manassen hallitusaika kesti 55 vuotta, ja hänen poikansa Aamonin hallitus 2 vuotta ja kuningas Joosian 31 vuotta. (2. Aikak. 33:10–34:2, 19–28) Joosian hallitus oli kauttaaltaan hyvä, ja siksi onnettomuuden, joka oli säädetty tulevaksi 40 vuoden jakson lopussa, ei sallittu tulla hänen päivinään. – 2. Kun. 22:11–20; 2. Aikak. 34:14–33.

28. Keitä kohtaavasta onnettomuudesta, me olemme nykyisin kuitenkin kiinnostuneita, ja miten tämä nykyinen vastakuva on samanlainen kuin muinainen Jerusalem, mitä tulee epäjumalanpalvelukseen ja verenvuodatukseen?

²⁸ Meitä nykyään kiinnostaa kuitenkin erikoisesti se, miten tämän onnettomuuden täyttymys kohtaa epäjumalisen, verentahriman Jerusalemin ja Juudan nykyistä vastinetta, kristikuntaa. Aivan muinaisen esikuvansa tavoin kristikuntakin on täynnä epäjumaloituja kohteita, uskonnollisia kuvia ja kansallisia muistopatsaita ja vertauskuvia, joille osoitetaan epäjumalista kunnioitusta. Kristikunta on aivan Jerusalemin tavoin täynnä ”viatonta verta” ”ääriään myöten”. (2. Kun. 21:16) Kristikunta on alusta asti tahrannut itsensä verenvuodatuksella. Sen jälkeen kun Rooman keisari Konstantinus Suuri oli omaksunut aikansa kristillisyyden ja tehnyt siitä valtionuskonnon ja kun hän oli toiminut uskonnollisen Nikean kirkolliskokouksen puheenjohtajana, hän tapatti vanhimman poikansa ja myöhemmin oman vaimonsa Faustan. Täten kristikunnan perustuksetkin tahrittiin verellä. – The Encyclopædia Britannica, 11. painos, 6. osa, s. 989, kpl. 4.

29. Jos Jehova piti muinaista Jerusalemia vastuullisena verivelasta, niin mitä kristikunnan laajamittaisia verenvuodatuksia keisari Konstantinuksen päivistä lähtien Jehova voi harkita?

²⁹ Sen jälkeisinä vuosisatoina kristikunnan liepeet ovat tippuneet verta. Jos tuo veri voisi huutaa, se todistaisi kymmenestä uskonnollisesta ristiretkestä, jotka se turhaan teki lähi-idän ”pakanallisia” muhamettilaisia vastaan, uskonnollisen inkvisition rikoksista, roomalaiskatolilaisten ja protestanttien välisistä uskonnollisista sodista, sen satavuotisesta sodasta, sen kolmikymmenvuotisesta sodasta ja nyt vihdoin sen kahdesta maailmansodasta tällä 20. vuosisadalla, jolloin on vuodatettu enemmän verta, kuin on vuodatettu hamasta siitä asti kuin Nimrod, ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastaan” (Um), 4200 vuotta sitten perusti muinaisen Babylonin. Eikö kristikunnan ”syntivelka” ole muodostunut paljon suuremmaksi kuin muinaisen Jerusalemin ja Juudan? Kaikki tosiasiat osoittavat selvästi, että niin on. Ja jos Jehova piti muinaista Jerusalemia vastuullisena, niin eikö hänen tulisi pitää myös kristikuntaa?

KRISTIKUNTA ”PAKANAMAAILMAA” PAHEMPI

30, 31. Kun kristikuntaa verrataan pakanamaailmaan, niin mitä Jehovan Hesekielille ilmaisemaa arviota se vastaa, jossa Jerusalemia verrattiin ympäröiviin maihin, ja mitä Jehova oli näin ollen päättänyt tehdä Jerusalemille?

³⁰ Kristikunta ei voi kiistää sitä, että se on menetellyt paljon pahemmin kuin se uskonnollinen maailma, jota se nimittää ”pakanamaailmaksi”. Jehovalla täytyy olla siitä sama mielipide, jonka hän ilmaisi profeetta Hesekielille siitä kaupungista, missä hänen palvontatemppelinsä sijaitsi: ”Näin sanoo Herra, Herra: Tämä on Jerusalem; pakanain keskelle minä olen sen asettanut, ja niiden maat ovat sen ympärillä. Mutta se on niskoitellut minun oikeuksiani vastaan jumalattomammin kuin pakanat ja minun käskyjäni vastaan jumalattomammin kuin maat, jotka ovat sen ympärillä; sillä minun oikeuteni he ovat pitäneet halpoina ja minun käskyjeni mukaan he eivät ole vaeltaneet.

³¹ ”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska teidän metelinne on ollut pahempi kuin pakanain, jotka ympärillänne ovat, ja koska te ette ole vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ette ole noudattaneet minun oikeuksiani ettekä ole tehneet niiden pakanainkaan oikeuksien mukaan, jotka ympärillänne ovat, sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, myös minä käyn sinun kimppuusi ja teen tuomiot sinun keskelläsi pakanain silmien edessä ja teen sinulle kaikkien kauhistustesi tähden, mitä en ole ennen tehnyt ja minkäkaltaista en vasta ole tekevä.” – Hes. 5:5–9.

32. Miten pitkällä kristikunnan ”syntivelan” kantamisessa nyt ollaan, kuten Hesekielin profeetaksi herättämisen aikaankin oltiin, ja minkä täytyy joka näkökannalta pitää paikkansa sen jäljellä olevista päivistä?

³² Kun muistamme, että Jehova asetti Hesekielin profeetakseen ja vartijaksi sen nelikymmenvuotiskauden lopulla, jona Juudan huoneen ”syntivelkaa” kannettiin, niin me näemme tässä syyn uskoa, että Jehovan kristikunnan syntivelan kantamiselle määräämä ajanjakso on samoin pitkälle kulunut. Nyt on kulunut yli puoli vuosisataa pakanain aikojen päättymisestä vuonna 1914, ja kristikunnan kaksi maailmansotaa kuuluvat nyt häpeälliseen historiaan eikä mikään näytä estävän sitä valmistautumasta kolmanteen. Kristikunnan oma sisäinen asiaintila osoittaa, että sen päivien täytyy olla luetut. Jehovan ajanlaskun mukaan sen päivät ovat kuitenkin varmasti luetut. Ja kun niiden luku tulee täyteen, niin mitä sitten tapahtuu?

33. Mitä ja miten Hesekielin piti syödä ja juoda Jerusalemin pantomiimipiirityksen päivinä?

³³ Jehova ilmaisi profeetta Hesekielille, mitä noiden 390 ”päivän” (vuoden) ja 40 ”päivän” (vuoden) samanaikainen päättyminen tulisi merkitsemään Jerusalemille ja Juudalle. Kerrottuaan Hesekielille, miten hänen tulisi esittää pantomiimina Jerusalemin lähestyvää piiritystä, Jehova sanoi hänelle edelleen: ”Ota sinä myös itsellesi nisuja, ohria, papuja, herneitä, hirssiä ja kolmitahkoista vehnää, pane ne samaan astiaan ja tee niistä itsellesi leipää. Yhtä monta päivää, kuin makaat kyljelläsi, kolmesataa yhdeksänkymmentä päivää, on sinun syötävä sitä. Ja ruoka, jota syöt, on sinun syötävä painon mukaan: kaksikymmentä sekeliä päivässä; sinun on syötävä se määräaikana. Ja vettä sinun on juotava mitan mukaan: kuudennes hiin-mittaa; sinun on juotava määräaikana.” – Hes. 4:9–11.

HUONO RUOKA- JA TERVEYSTILANNE

34. Mitä sellainen Hesekielille määrätty nälkiinnyttävä ruokavalio ilmaisi Jerusalemista sen piirityksen aikana, ja mitä se oli vaikuttava terveystilanteeseen?

³⁴ Kuvittele, millaista se olisi – jos saisit syödä vain kaksikymmentä sekeliä (noin 230 grammaa) ruokaa päivässä ja juoda vain kuudenneksen hiin-mittaa (noin 0,6 litraa) vettä päivässä 390 päivän ajan. Sellainen nälkiinnyttävä ruokavalio viittasi kriittiseen ruoanpuutteeseen, nälänhätään, jollaiseen piiritetty Jerusalemin kaupunki oli joutuva. Se oli myös omiaan tuomaan ruton nälkää näkevien asukkaitten keskuuteen. Ja kuitenkin Hesekieliä neuvottiin esittämään pantomiimina juuri nämä seikat, joiden Jehova asiaa selittäessään sanoi selvästi kohtaavan Jerusalemia piirityksen aikana. Hän sanoi, että seurauksena olisi jopa ihmissyöntiä:

35. Miten vaikeaksi nälänhätä oli muodostuva sen mukaan, mitä Jehova sanoi Hesekielille?

³⁵ ”Sentähden tulevat sinun keskelläsi isät syömään lapsiansa, ja lapset tulevat syömään isiänsä, ja minä teen sinussa tuomiot ja hajotan sinun jäännöksesi kaikkiin tuuliin. Sentähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: Totisesti, koska olet saastuttanut minun pyhäkköni kaikilla iljetyksilläsi ja kaikilla kauhistuksillasi, käännyn minäkin pois, en sääli enkä armahda. Kolmannes sinusta kuolee ruttoon ja nääntyy nälkään sinun keskelläsi.” – Hes. 5:10–12.

36. Miten Hesekiel valaisi sitä, että nälänhätä ja rutto kuluttaisivat uhrinsa kuin tuli?

³⁶ Ne, jotka kuolisivat nälkään ja ruttoon piiritetyssä Jerusalemissa, olivat kuin kolmannes niistä hiuksista ja karvoista, jotka Hesekiel ajaisi päästään ja parrastaan, ei partaveitsellä vaan sodan miekalla, ja jotka Hesekielin piti polttaa ”tulessa keskellä kaupunkia, sittenkuin piirityspäivät [niiden näytteleminen] ovat lopussa.” (Hes. 5:1, 2) Nälänhätä ja rutto kuluttaisivat uhrinsa kuin tuli!

37. Miten valaistiin sitä, että Jerusalemin asukkaitten olisi pakko syödä palvontajärjestyksen mukaan saastaista leipää?

³⁷ Miten viheliäinen ruokavalio piiritetyn Jerusalemin asukkailla olikaan oleva! Oli kyllin paha joutua syömään leipää, joka oli tehty erilaisista aineksista, kuten vehnästä, ohrasta, pavuista, herneistä, hirssistä ja kolmitahkoisesta vehnästä. Temppelipapin pojan Hesekielin kaltaiselle juutalaiselle sellainen leipä oli saastaista, sillä sen koostumus oli vastoin sitä periaatetta, jonka Jehova oli ilmaissut Mooseksen välityksellä annetussa laissa 3. Moos. 19:19:ssä: ”Älä kylvä peltoosi kahdenlaista siementä, älköönkä kahdenlaisista langoista kudottua vaatetta tulko yllesi.” (Ks. myös 5. Moos. 22:9.) Mutta katso millaista polttoainetta piiritetyn Jerusalemin asukkaiden piti ehkä käyttää tämän palvontajärjestyksen mukaan saastaisen leivän paistamiseen! Jehova vihjasi siihen sanoessaan Hesekielille, miten hänen tuli paistaa tämä sekaleipä: ”Ja ohrakaltiaisena on sinun se syötävä, ja ihmisulostuksella on sinun se paistettava heidän silmäinsä edessä.” Hesekielin tuli tässä toimia profeetallisena kuvauksena, sillä hän kertoo meille: ”Ja Herra sanoi: ’Näin tulevat israelilaiset syömään leipänsä saastaisena pakanain joukossa, jonne minä heidät karkoitan’.” – Hes. 4:12, 13.

38. Miten Hesekiel ilmaisi kauhunsa siitä, että hänen piti syödä sellaista leipää, joka oli valmistettu siten, ja mitä tämän vastenmielisen leivän pakollinen syönti merkitsi Jerusalemille?

³⁸ Sellaisella tavalla paistettu leipä olisi kaksinverroin saastainen. Tuntuuko sellainen paistamistapa inhottavalta meistä nykysivistykseen tottuneista? Se inhotti 2500 vuotta sitten Hesekieliäkin. Hän ei voinut olla ilmaisematta kauhuaan kertoessaan siitä meille: ”Mutta minä sanoin: ’Voi Herra, Herra! Katso, ei milloinkaan ole minun sieluni ollut saastutettu, minä en ole syönyt itsestään kuollutta enkä kuoliaaksi raadeltua nuoruudestani tähän asti, eikä ole mitään saastaista lihaa minun suuhuni tullut.’” (Hes. 4:14) Yli 600 vuotta myöhemmin kristitty juutalainen apostoli Pietari tunsi samanlaista inhoa saadessaan Jumalalta ohjeita näyssä. (Apt. 10:9–17; 11:5–10) Papilliseen perheeseen kuuluva Hesekiel ei olisi halunnut edes piirityksen aiheuttaman hirveän nälänhädän aikana saastuttaa itseään palvontajärjestyksen mukaan, vaikka siitä pidättyminen olisi merkinnyt hänelle nälkäkuolemaa. Se antaa vain aavistuksen siitä hirveästä ahdingosta, mihin piiritetty Jerusalem voisi joutua.

39. Miksi Jehova saattoi ottaa huomioon Hesekielin tunteet tässä asiassa, ja mitä Jerusalemille oli silti tapahtuva ruoan ja juoman suhteen?

³⁹ Mutta riippumatta siitä, paistettiinko tämä sekaleipä ihmisulostuksesta tehtyjen lantakakkujen päällä vai ei, se olisi yhä saastaista ja sitä olisi niukalti. Tämä oli korostettava pääkohta. Siksi Jehova saattoi ottaa Hesekielin tunteet huomioon ja tehdä paistamisen sellaiseksi, jota keski-idän asukas saattoi pitää normaalimpana. ”Niin”, sanoo Hesekiel, ”hän sanoi minulle: ’Katso, minä annan sinulle eläimen lannan ihmisen jäljen sijaan; valmista leipäsi sen päällä’.” Jehova antaa sitten oman selityksensä, sillä Hesekiel kirjoittaa: ”Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, katso, minä murran leivän tuen Jerusalemilta, ja he saavat syödä leipää painon mukaan ja huolissansa sekä juoda vettä mitan mukaan ja kauhuissansa, niin että he joutuvat leivän ja veden puutteeseen ja yhdessä nääntyvät ja riutuvat syntivelkansa tähden’.” – Hes. 4:15–17.

40. Miten myöhemmät tapahtumat Jerusalemissa todistivat, että Jehova ei ollut liioitellut puhuessaan ruoasta ja juomasta?

⁴⁰ Tämä ei ollut liioiteltu lausunto. Todellisen piirityksen aikana Jerusalemissa vankina olevalle profeetta Jeremialle annettiin lopulta pyöreä leipä ”päivässä Leipurienkadulta, kunnes kaikki leipä oli kaupungista loppunut”. (Jer. 37:21) Lopulta Jeremia saattoi kirjoittaa pahan kuningas Sidkian viimeisestä hallitusvuodesta piiritetyssä Jerusalemissa: ”Mutta neljännen kuukauden yhdeksäntenä päivänä, kun nälänhätä ahdisti kaupunkia eikä ollut leipää maan kansalle, valloitettiin kaupunki, ja kaikki sotilaat pakenivat yöllä molempien muurien välistä porttitietä, joka oli kuninkaan puutarhan puolella, kaldealaisten ollessa kaupungin ympärillä, ja he kulkivat Aromaahan päin. Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat hänet Jerikon aroilla; ja kaikki hänen sotaväkensä oli jättänyt hänet ja hajaantunut.” (2. Kun. 25:3–5; Jer. 39:3–5; 52:6–8) Varoittava ”merkki”, jonka Jehova antoi Hesekielin välityksellä, osoittautui liiankin todeksi.

41. Miten Jerusalemin piirityksessä säilyneiden tulisi käymään niissä maissa, joihin heidät hajotettaisiin?

⁴¹ Mitä sitten tapahtui niille, jotka säilyivät kahdeksantoista kuukautta kestäneen Jerusalemin piirityksen yli? Heidän piti, kuten Jehova oli ilmoittanut Hesekielille, ’syödä leipänsä saastaisena pakanain joukossa, jonne minä heidät karkoitan’. (Hes. 4:13) Heidät piti karkottaa, hajottaa pakkosiirtolaisiksi ei-israelilaisiin maihin, niin että Juudan maa ja Jerusalem jäivät täysin autioiksi. Heiltä jäi Jerusalemiin nälänhädän ja ruton uhrien lisäksi ne, jotka kaldealaiset eli babylonialaiset olivat surmanneet aseillaan ja sotakalustollaan. Viimeksi mainitut sodan uhrit ja eloon jääneet itse olivat ikään kuin ne kaksi osaa Hesekielin hiuksista ja karvoista, jotka hän oli ajanut miekalla päästään ja parrastaan. Sodassa kuolleet olivat kuin se kolmasosa Hesekielin hiuksista ja partakarvoista, joita hänen piti lyödä miekalla joka puolelta. Eloon jääneet, jotka piti karkottaa pakanakansojen keskuuteen, olivat kuin jäljellä oleva kolmannes Hesekielin hiuksista ja partakarvoista, jotka hänen piti hajottaa tuuleen, ei mihinkään rauhanomaiseen elämään pakkosiirtolaisuudessa, vaan kuten Jehova sanoi Hesekielille: ”Minä ajan niitä takaa paljastetulla miekalla.” (Hes. 5:2) Jehova selitti Hesekielin vertauskuvallisen toiminnan näihin kahteen viimeksi mainittuun tukan ja parran osaan nähden, ja sanoi profeetalleen:

42. Miten Jehova selitti tämän sen mukaan, mitä Hesekiel teki ajetun tukkansa ja partansa viimeiselle kolmannekselle, ja mitä eloon jääneet tulisivat tietämään?

⁴² ”Kolmannes [toinen kolmannes hiuksista ja parrasta] kaatuu [sodan] miekkaan sinun ympärilläsi. Kolmanneksen minä hajotan kaikkiin tuuliin, ja minä ajan niitä takaa paljastetulla miekalla. Ja minun vihani täyttyy, ja minä tyydytän kiivauteni heissä ja kostan. Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, olen puhunut kiivaudessani, kun minä panen vihani täytäntöön heissä.” – Hes. 5:12, 13.

43. Mitä niiden piti kokea, joita kuvattiin Hesekielin vaipan liepeisiin sidotuilla hiuksilla ja karvoilla, ja ne, joita tuleen heitetyt hiukset ja karvat kuvasivat?

⁴³ Jotkut pakkosiirtolaisista olivat kuin ne muutamat hiukset ja karvat, jotka Hesekiel otti kolmanneksesta leikattuja hiuksia ja partakarvoja ja kääri vaippansa liepeisiin. Sellaiset pakkosiirtolaiset kestäisivät kovan koettelemuksen ja tulisivat takaisin sieltä, minne heidät karkotettaisiin, ryhtyäkseen harjoittamaan Jehovan puhdistettua palvontaa sen jälkeen, kun Juudan maa olisi ollut autiona 70 vuotta. Mutta pakkosiirtolaisille tämä ei yleensä ollut oleva mikään helppo kokemus. Jehovan vihan kuluttava tuli olisi heitä vastaan. Ihmishiusten ja -karvojen tavoin he olisivat helposti palavia. Niinpä Jehova sanoi niistä hiuksista ja karvoista, joita ei sidottu Hesekielin vaipan liepeisiin: ”Ota niistä vielä osa, viskaa ne tuleen ja polta ne tulessa. Siitä [tulesta] lähtee tuli koko Israelin heimoon.” – Hes. 5:3, 4.

44, 45. Millaisen esimerkin Jehova oli tekevä Jerusalemin asukkaista, ja mitä tuomiotekoja hän oli kohdistava niihin, jotka osittain varjeltuivat Jerusalemista?

⁴⁴ Ne, jotka koettavat ulkokultaisesti palvella tosi Jumalaa, eivät siis kestä kauan. Jehova vihaa sitä, että uskonnolliset ulkokultailijat kohtelevat häntä ikään kuin hän olisi Jumala, jota voidaan pettää. Siksi tämä yksinomaista antaumusta vaativa Jumala sanoi sellaisille osittain varjeltuneille:

⁴⁵ ”Ja minä teen sinut raunioksi ja häväistyksi pakanain kesken, jotka sinun ympärilläsi ovat, jokaisen ohikulkijan silmäin edessä. Ja se on oleva häväistys ja herjaus, varoitus ja peljätys pakanain seassa, jotka ympärilläsi ovat, kun minä teen sinussa tuomiot vihassa ja kiivaudessa ja kiivailla rangaistuksilla – minä, Herra, olen puhunut – kun minä lähetän heidän kimppuunsa nälän pahat nuolet, joista tulee tuhooja ja jotka minä lähetän teitä tuhoamaan; ja minä vielä lisään teille nälkää ja murran teiltä leivän tuen. Ja minä lähetän teidän kimppuunne nälän ja pahat petoeläimet, jotka riistävät sinulta lapset; rutto ja veri käyvät sinun ylitsesi, ja minä annan miekan tulla sinun ylitsesi. Minä, Herra, olen puhunut.” – Hes. 5:14–17.

46. Olivatko myöhemmät tapahtumat julmempia kuin nuo profeetalliset sanat, ja mitä näin ollen tapahtuu uskonnollisille teeskentelijöille, jotka häpäisevät Jehovaa ja hänen nimeään?

⁴⁶ Julmia sanoja! Sellaisilta tämä Jehovan tarkoituksen julistus voi tuntua hentomielisistä ja niistä, jotka eivät sydämestään inhoa uskonnollista ulkokultailua eivätkä arvosta tosi Jumalan ylhäisyyttä, jota on törkeästi loukattu. Nuo sanat eivät kuitenkaan olleet sen julmempia kuin ne todelliset kokemukset, jotka kohtasivat niitä, jotka Jerusalemin hävityksessä varjeltumisen jälkeen vuonna 607 eaa. karkotettiin. Jehova ei puhunut turhaan eikä hän liioitellut asioita. Hänen sanoihinsa ei tule suhtautua kevyesti. Kun uskonnolliset teeskentelijät häpäisevät häntä ja hänen pyhää nimeään, niin on varmaa, että heitä kohtaa häpäisy maailmallisten kansojen taholta. Jehova paljastaa heidän uskonnollisen ulkokultailunsa maailman kansojen edessä.

NÄLÄNHÄDÄN JA RUTON NUOLET OSUVAT KRISTIKUNTAAN

47. Koska kristikunta ei ole ottanut huomioon tätä Raamatun historian ”varoittavaa esimerkkiä”, niin millainen ruoka- ja terveystilanne tulee kohtaamaan sitä?

⁴⁷ Älköön tämä historian opetus jääkö meiltä huomaamatta. Miksi meidän pitäisi kärsiä kristikunnan kanssa, joka ei ole ottanut vaarin tästä ”varoittavasta esimerkistä”, joka on niin selvästi kerrottu Jehovan sanassa? Tosin nykyiset ekologit ja talous- ja tilastotieteilijät, joita huolestuttaa se, että väestönlisäys ylittää ravinnontuotannon, samoin kuin se, että sairaudet leviävät ihmisen elinympäristön lisääntyvän saastumisen seurauksena, ovat ennustaneet nälänhädän ja ruton kohtaavan ei ainoastaan kristikuntaa vaan koko ihmismaailmaa. Mutta kun Jehova päästää irti sen ”suuren ahdistuksen”, minkä hänen Poikansa Jeesus Kristus ennusti Matt. 24:21, 22:ssa, ja kun se iskee muinaisen Juudan ja Jerusalemin nykyistä vastinetta, silloin kristikunta kokee nälänhädän ja ruton korostetussa merkityksessä.

48. Miten kristikunta tulee kokemaan nälän ja ruton korostetussa merkityksessä?

⁴⁸ Kristikunnan palkatut papit, korkeimmissakin seurakunnallisissa arvoasemissa olevat mukaan luettuina, eivät sitten enää saa ihmisten rahallista ja aineellista tukea. Sen uskonnolliset kirkot ja niihin liittyvät seminaarit ja muut laitokset tulevat kärsimään ja häviämään lahjoitusten ja tuen puutteessa – ne jopa ryöstetään väkivaltaisesti. Koska papistoa ja sen uskonnollisia järjestöjä ei ole ruokittu ja ravittu Jehovan kirjoitetun sanan terveellä opilla, ne tulevat osoittautumaan hengellisesti kuolemansairaiksi, epidemian kaltaisten sukupuolitautien voittamiksi, jotka johtuvat niiden harjoittamasta uskonnollisesta haureudesta tämän saastaisen asiainjärjestelmän poliittisten ja maallisten ainesten kanssa.

49. Miltä Jehova ei suojele kristikuntaa, koska hänet on esitetty väärin, ja miten hän purkaa vihansa kaikkiin kristikunnan hävityksessä varjeltuviin ulkokultailijoihin?

⁴⁹ Koska kristikunta on esittänyt Jehovan väärin kansoille, hän ei tule suojelemaan sitä siihen kyllästyneiden maailmallisten ainesten harjoittamalta väkivallalta. Sen päivien luku on täyttynyt. Se tuhotaan yhtä varmasti kuin Jerusalem vuonna 607 eaa. Ketkään sen liittolaisista, jotka varjeltuvat silloin kun se tuhoutuu ”suuressa ahdistuksessa”, eivät selviä parempaan, pitkäaikaiseen tulevaisuuteen sen paremmin kuin muinaisen Jerusalemin hävityksessä varjeltuneet ulkokultailijatkaan. Lisävaikeudet ja lopulta tuho ”suuren ahdistuksen” jatkuessa ja päättyessä vain odottavat heitä. Jehovan tuomion toimeenpanon vertauskuvallista ”miekkaa” heilutetaan heitä vastaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedoniksi kutsutussa maailmantilanteessa. (Ilm. 16:14–16, Um; 19:11–21) Tällä tavalla hän purkaa heihin uskonnollista ulkokultailua ja jumalattomuutta vastaan olevan vanhurskaan vihansa.

50. Mitä Juudan maan ja Jerusalemin autioittaminen sai uskonnollisesti aikaan, ja mihin samaten kristikunnan poistaminen johtaa uskonnollisesti puhuen?

⁵⁰ Vaikuttaako tämä synkältä kuvalta, joka tarkan yksityiskohtaisesti esittää ne ”itkuvirret ja huokaukset ja voi-huudot”, jotka oli kirjoitettu siihen ”kirjakääröön”, jonka Hesekiel söi? Kuvalla on kaikesta huolimatta myös valoisa puoli! Mitä Juudan maan ja Jerusalemin täydellinen autioitus sai silloin aikaan? Se poisti kaiken väärän uskonnon tuosta Jumalan antamasta maasta. Maa oli puhdas puhtaan uskonnon ennallistamiseksi sinne Jehovan määräaikana. (Hes. 2:9–3:2) Samoin on oleva tällä 20. vuosisadalla. Jos kristikunnan täytyy mennä lähestyvään ”suureen ahdistukseen”, niin samoin täytyy kaikkien muidenkin väärien uskontojen mennä. Koko maa täytyy puhdistaa kaikesta väärästä uskonnosta ja sen saastuttavasta, turmelevasta vaikutuksesta ja vallasta.

51. Miksi kristikunnan ja kaiken muun väärän uskonnon tuho ei jätä maan päälle jumalatonta tyhjiötä?

⁵¹ Tämä ei kuitenkaan saa aikaan uskonnollista tyhjiötä, jumalatonta tyhjyyttä. Ainoan elävän tosi Jumalan tosi uskonto varjeltuu hänen suojeluksessaan. Kun väärän uskonnon kannattajat eivät ole vastustamassa ja vainoamassa sitä, se kukoistaa Jumalan siunaamana ja leviää maapallon kaikkiin osiin. Jerusalemin vuonna 607 eaa. tapahtuneen hävityksen jälkeen Hesekiel asetettiin ennustamaan tästä koko ihmiskunnan siunatusta tulevaisuudesta. – Katso Hesekielin ennustuksesta lukuja 36–48.

[Alaviitteet]