”Pakanain aikojen” päättyminen

 1. Mitä Paavali osoittaa Heprealaiskirjeen 10:12, 13:nnessa Kristuksen odottamisesta?

APOSTOLI Paavali osoittaa, että Jeesus Kristus ei aloittanut luvattua läsnäoloaan eli paruusíaansa juutalaisen järjestyksen päättyessä v. 70 jKr. Neljäkymmentä päivää sen jälkeen kun Jeesus oli noussut taivaaseen istuutuakseen siellä Jumalan oikealle puolelle, hän alkoi odottaa, kunnes ”pakanain ajat” päättyisivät. Apostoli sanoo tästä: ”Mutta kun Kristus oli uhrannut kaikiksi ajoiksi ainoan uhrin syntien edestä, hän istuutui Jumalan oikealle puolelle odottaakseen sitten, kunnes hänen vihollisistaan tehtäisiin hänen jalkojensa astinlauta.” – Hepr. 10:12, 13, Tark. stand.-käänn.

 2. Miksi hänen odotuksensa ei päättynyt v. 70 (jKr.)? Miten tämä ilmenee?

² Huomaa nyt, miksi Jeesuksen oikealla puolella odottamisen aika ei loppunut juutalaisen asiainjärjestyksen päättyessä v. 70 jKr. Se ei loppunut, koska ”pakanain ajat” eivät päättyneet silloin, vaan jatkuivat edelleen. Tämän vahvistaa se seikka, että pakanat hävittivät Jerusalemin v. 70 jo toisen kerran. Jeesus selitti omassa ennustuksessaan, että Jerusalemin hävitys merkitsee pakanain aikojen jatkumista pitkän aikaa vuoden 70 jälkeen, sanoen: ”Suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:23, 24) Jeesuksen vihollisista ei tehty totisesti hänen astinlautaansa tuona aikana, jolloin pakanat ottivat käsiinsä maan hallitusohjat. Hän ei tehnyt yksinkertaisesti minkäänlaista yritystä siihen aikaan niiden saattamiseksi siihen asemaan, vaan antoi niiden hävittää Jerusalemin, johon Jehova Jumala oli kerran sijoittanut nimensä, temppeliinsä. Koska Jeesus Kristus ei voinut astua valtakuntaansa ja aloittaa läsnäoloaan kuninkaana ja hallita vihollistensa keskellä ennen ”pakanain aikojen” päättymistä, ei hänen läsnäolonsa ja se maailmanloppu, jonka hän ennusti, tapahtunut v. 70 jKr. Hänen läsnäolonsa valtakunnan voimassa alkoi v. 1914 jKr. Silloin tuli Jehovan vuosi valtakunnan perustamiseksi.

 3. Miksi sanomme niin ehdottomasti, että vuosi 1914 oli Valtakunnan syntymävuosi?

³ Kristuksen hallitsema Jehovan valtakunta on taivaallinen hallitus, ja hänen Kristuksensa virkaanasettamisen täytyi tapahtua näkymättömissä taivaissa. Miksi me sitten sanomme niin varmasti, että 1914 on Valtakunnan alkamisvuosi ja niin ollen Kristuksen toisen läsnäolonkin eli paruusían alkamisvuosi? Koska ”pakanain ajat” päättyivät v. 1914. Mutta miksi tämän pitäisi silti merkitä sitä, että ’maailman valtakunnasta tuli Herran Jumalan ja hänen Kristuksensa valtakunta’ silloin? Miksi sen pitäisi olla se aika, jolloin Jehova Jumala Kaikkivaltias oli ottava suuren valtansa ja aloittava hallituksensa meidän maapalloomme katsoen? (Ilm. 11:15–17, Am. stand.-käänn.) Koska Jehova Jumala antoi maallisten pakanavaltojen kukistaa esikuvallisen valtakuntansa maan päältä, kun ”pakanain ajat” ensin alkoivat. Nuo pakanain ajat eivät alkaneet silloin kun Rooman legioonat hävittivät Jerusalemin kenraali Tituksen johdolla v. 70 jKr. Jos ”pakanain ajat” jatkuivat tuon vuoden 70 jälkeen, koska Jerusalem koki silloin toisen hävityksensä, niin on noiden pakanain aikojen johdonmukaisesti täytynyt alkaa todellisuudessa v. 607 eKr. Pakanat, kuningas Nebukadnessarin babylonialaiset armeijat, hävittivät Jerusalemin ensimmäisen kerran juuri tuona viimeksimainittuna vuonna. Jerusalem poljettiin pakanain anturan alle, eikä se saavuttanut koskaan myöhemmin ehdotonta riippumattomuutta pakanahallituksista kuningas Daavidin sukuun kuuluvien kuninkaitten hallitessa, senkään jälkeen kun se ja sen temppeli uudelleenrakennettiin 70 vuotta myöhemmin, v. 537 eKr.

 4. Miksi on PAKANAIN aikojen täytynyt alkaa v. 607 eKr.?

⁴ Silloin kun Jerusalem hävitettiin ensi kerran v. 607 eKr., Jumalan määräys voimassaolevan kuningasvallan vertauskuvista, kruunusta ja päähineestä, pantiin väkivaltaisesti täytäntöön: ”Ja sinä, kuolettavasti haavoitettu jumalaton [Sidkia], Israelin ruhtinas, jonka päivä on tullut, kun vääryyden aika on loppunut. Näin sanoo Herra Jehova: Poista päähine ja ota pois kruunu; tämä ei ole oleva enää sama; korota se, mikä on alhaista, ja alenna se, mikä on korkeaa. Minä kukistan, kukistan, kukistan sen, eikä tämäkään ole enää oleva, kunnes tulee hän, jonka oikeus se on, ja minä annan sen hänelle.” (Hes. 21:25–27, Am. stand.-käänn.) Tässä puhuteltu kuningas oli Daavidin kuninkaallista sukua kuningas Salomon kautta, ja me luemme Salomon hallituksesta: ”Ja Salomo istui [Jehovan] valtaistuimelle kuninkaaksi isänsä Daavidin sijaan.” (1. Aikak. 29:23) Daavidin sukua olevien Israelin kuningasten valtaistuin edusti näin ollen Jehovan valtaistuinta, ja Jehova oli muinaisen Israelin todellinen ja oikeudenmukainen Kuningas. Tämä selittää sen, miksi Jeesus antoi muinaisen Jerusalemin suhteen tämän määräyksen: ”Älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki.” (Matt. 5:34, 35) Vuonna 607 eKr. otettiin Israelin kuninkaalta todellista kuninkaallista valtaa kuvannut päähine ja kruunu, ja ”Jehovan valtaistuin” kukistui ja poistettiin, eikä sitä pitänyt ennallistettaman enää milloinkaan maan päällä kenenkään juutalaisen istuttavaksi, ja pakanain sallittiin tuhota esikuvallinen ”suuren Kuninkaan kaupunki” ja siten ruveta hallitsemaan koko maailmaa. Kaiken tämän huomioonottaen on ”pakanain aikojen” täytynyt alkaa tuona kohtalokkaana vuonna.

 5. Mitä pakanain aikojen loppu merkitsee näin ollen?

⁵ Pakanain aikojen alku merkitsi siis sitä, että Jehovan valtakunta ja hallitus, mikä toimi juutalaisten omistaman maan hyväksi, oli päättynyt tai keskeytynyt. Mutta Jehova oli määrännyt, että hänen valtakuntajärjestelyään ”Jehovan valtaistuimella” istuvine juutalaisine kuninkaineen ei pitänyt olla enää olemassa, kunnes tulee Messias, jolla on oikeus siihen ja jolle Jumala oli sen antava silloin. Tämä merkitsee sitä, että Kristuksen hallitsema Jehovan valtakunta perustettaisiin niin pian kuin pakanain ajat päättyisivät. Toisin sanoen, pakanain aikojen päättyminen merkitsi Jumalan valtakunnan perustamisaikaa. Se merkitsi myöskin Messiaan astumista Valtakunnanvaltaansa, hänen, jolla on Jumalan antama oikeus hallita.

 6. Miten monta noita aikoja on? Kuinka on Valtakunnan laita niiden aikana?

⁶ Jeesus sanoi ”pakanain aikojen” ulottuvan yli vuoden 70 jKr., jolloin Rooman keisarin armeijat hävittivät Jerusalemin maan tasalle. Milloin näiden ”aikojen” täytyy siis loppua? Sen selville saaminen merkitsee sen tarkan ajan löytämistä, jolloin Jumalan valtakunta perustetaan ja jolloin Messias astuu valtaansa ja hänen läsnäolonsa alkaa. Danielin ennustuksen 4. luku osoittaa pakanain aikojen eli seitsemän kuvaannollisen ajan pituuden. Nebukadnessar, Babylonian kuningas, oli se pakanahallitsija, jota Jumala käytti panemaan tuomion täytäntöön uskottomalle Israelille ja tuhoamaan Jerusalemin. Jumala lähetti unen Nebukadnessarille ja antoi Danielin selittää sen hänelle. Unessa Jehova Jumala paljasti, että Jumalan hallitus oli oleva vailla näkyväistä edustusta eli väliaikaisesti toimettomana ”seitsemän aikaa”. Nebukadnessarin edustamien pakanallisten hallitusmahtien toiminta oli oleva noiden kuvaannollisten ”aikain” kuluessa verrattavissa ajatusta vailla olevien järjettömien elukoitten menettelyyn. Jumalan valtakunta piti ennallistettaman noiden ”seitsemän ajan” päätyttyä maahan katsoen, ja hän oli antava hallitusvallan Sille, jolle hän tahtoo sen antaa. Tätä vallan Saajaa pidettiin hänen maan päällä ollessaan ”ihmisistä alhaisimpana” ja hänet surmattiin häpeällisesti Golgatalla. Hän oli Kristus Jeesus, kuningas Daavidin jälkeläinen.

 7. Minkä ennallistamiseen Pietari viittasi? Mitä tämä todistaa?

⁷ Pakanamahdit eivät suinkaan olleet pakottaneet Jehovaa tuohon ”seitsemän ajan” järjestelyyn, vaan hän ryhtyi siihen itse oman ylimmän tahtonsa ja viisaan päätöksensä mukaisesti. Siten hän sinetöi lopullisesti sen, että Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan ennallistaminen tulee pakanain aikojen päätyttyä ja lopettaa ne. Apostoli Pietari tarkoitti juuri tätä Valtakunnan ennallistamista sanoessaan juutalaisille muutamia viikkoja Jeesuksen noustua Herran Jumalan luo: ”Kun virvoituksen ajat tulevat Herran läsnäolosta, että hän lähettäisi sen, jota on saarnattu teille, Jeesuksen Kristuksen. Sillä taivaan täytyi tosiaan ottaa hänet vastaan kaiken ennallistamisaikoihin asti, mistä Jumala on puhunut pyhien profeettojensa suun kautta, jotka ovat olleet muinaisuudesta lähtien.” (Apt. 3:20, 21, Kat. Veljesk.) Nämä Pietarin sanat todistavat, että Valtakuntaa ei ennallistettu Jeesuksen noustessa taivaaseen ja istuutuessa Jumalan oikealle puolelle. Se ei voinut tapahtua silloin, koska Jerusalem hävitettiin kolmekymmentä vuotta Jeesuksen taivaaseen nousemisen jälkeen, joten Jerusalem jäi tallattavaksi yhä edelleenkin pakanain aikojen päättymiseen asti.

 8. Miten kauan Nebukadnessarin hulluus kosti? Mitä se kuvaa?

⁸ Kun kuningas Nebukadnessar tuli äkkiä hulluksi, vieri seitsemän kirjaimellista aikaa hänen kuvitellessaan olevansa ruohoa syövä eläin, ja hänet ajettiin avoimelle kedolle elämään elukan tavoin. Nämä Nebukadnessarin ”seitsemän aikaa” olivat seitsemän 12 kuukautista eli 360-päiväistä vuotta. Se tekee 2 520 päivää (7 x 360 päivää) noina seitsemänä kirjaimellisena aikana. Nuo hänen ”seitsemän aikaa” kestäneen hulluutensa 2 520 päivää olivat profeetallinen esitys ”pakanain ajoista”, jotka Jerusalem oli oleva henkisestä tasapainosta horjahtaneitten petomaisten pakanallisten valtojen tallattavana. Nämä ”seitsemän aikaa” eivät ole kirjaimelliset pakanavalloille, vaan niiden täytyy olla kuvaannolliset. Jumala itse antaa meille tämän kuvaannollisuuden selittämissäännön sanomalla Israelia kohdanneesta rangaistuksesta: ”Päivä vuodeksi laskettuna.” (4. Moos. 14:34) ”Päivän kutakin vuotta kohti minä olen sinulle pannut.” (Hes. 4:6) Nebukadnessarin hulluuden 2 520 päivää kuvasivat siis 2 520 vuotta, mitkä oli määrätty ”pakanain ajoiksi”. Milloin tämä pitkä vuosijakso alkoi?

Ajan laskeminen

 9. Milloin Raamatun ajanlasku yhtyy maalliseen ajanlaskuun?

⁹ Raamatun aikataulukko yhtyy maallisen historian aikataulukkoon Kyyros Suuren, Persian kuninkaan, ensimmäisenä vuonna. Kyyros kukisti yhdessä setänsä Meedian Dareioksen kanssaa Babylonian valtakunnan. Raamatun Westminster-sanakirjan (engl.) 1944 julkaistu painos sanoo ”Ajanlasku”-hakusanaan liittyvässä taulukossaan (siv. 108): ”V. 539 eKr. Kyyros valloittaa Babylonian.” Vuoden 1929 Amerikkalainen tietosanakirja sanoo ”Kyyros Suuresta” (siv. 373): ”V. 546 hän voitti Kroisoksen, Lyydian rikkaan ja voimakkaan kuninkaan, ja v. 539 hän valloitti Babylonian, joka ei kyennyt tekemään suurtakaan vastarintaa, koska se oli sisäisten eripuraisuuksien silpoma.” Englantilainen tietosanakirja (11. painos, 1910) sanoo ”Kyyros Suuresta” (siv. 707): ”On tuntematonta, miksi väistämätön sota Babyloniaa vastaan lykkäytyi vuoteen 539. Kyyros hävitti tällöinkin yhdellä ainoalla sotaretkellä mahtavan valtion. Naboniduksen armeija voitettiin; itse Babylon ei yrittänytkään vastarintaa, vaan antautui tishrin 16:ntena (lokak. 10:ntenäb) 539 Persian kenraalille Gobryaalle.”

10. Miten saamme selville Kyyroksen ensimmäisen hallitusvuoden kuninkaana?

¹⁰ Gobryasc samastetaan useasti Meedian Dareiokseksi. Danielin 9:1:nen ja 11:1:nen puhuu ”Daarejaveksen [Dareioksen] ensimmäisestä hallitusvuodesta” ”kaldealaisten valtakunnan kuninkaana”. Babylonia kukistettiin v. 539 eKr. lokakuussa, mutta kuninkaan hallitus laskettiin tavalliseen babylonialaiseen tapaan niisankuun 1:sestä, mikä oli kevätpuolella vuottad Siksi viitattiinkin vuoden 539 lokakuusta vuoden 538 niisankuun 1 p:ään eKr. olleisiin kuukausiin ”kuninkuuden alkuna”. Dareioksen ensimmäinen täysi vuosi kesti näin ollen niisanin 1:sestä v. 538 eKr. adarkuun loppuun v. 537 eKr. eli n. maaliskuun 24:nnestä v. 538 maaliskuun 11:nteen v. 537 eKr. juliaanisen kalenterin mukaan (eli maaliskuun 18:nnesta 538 maaliskuun 5:nteen 537 eKr. gregoriaanisen kalenterin mukaan).e Kyyroksen ensimmäiseksi vuodeksi ilmoitetaan nykyään tavallisesti 538 eKr. Jos Kyyros hallitsi Dareioksen rinnalla, niin hänen ensimmäisestä täydestä vuodestaan jäi siis kolmatta kuukautta vuoden 537 puolelle, joten hänellä oli aikaa antaa Jerusalemin temppelin jälleenrakentamismääräys.f Mutta jos Kyyros seurasi Dareiosta tämän ensimmäisen vuoden aikana tai heti sen jälkeen, niin Kyyroksen ensimmäinen täysi vuosi kesti silloin niisankuun 1:sestä 537 eKr. adarin loppuun v. 536 eKr. eli noin maalisk. 12:nnesta 537 maalisk. 29:nteen 536 eKr. juliaanisen kalenterin mukaan (eli maalisk. 6:nnesta 537 maalisk. 23:nteen 536 eKr. gregoriaanisen kalenterin mukaan). Tämä osoittaisi vuoteen 537 eKr. jääneen kylliksi kuukausia Kyyroksen määräyksen levitä kaikkialle hänen valtakuntaansa, avustuksien saamiseksi temppelin rakentamista varten ja israelilaisten valmistautumiseen ja matkustamiseen Jerusalemiin ja asettumiseen kaupunkeihinsa ennen seitsemännen kuun (tishrin) ensimmäistä päivää v. 537 eKr. – Esra 1:1; 2:68–70; 3:1, 6. Katso alaviitettä.g

11, 12. Miten Daniel edeltätiesi Jerusalemin autionaolovuodet?

¹¹ Daniel kirjoitti v. 538 eKr. eli Dareioksen hallitessa: ”Daarejaveksen [Dareioksen], Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi – hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta [Jehovan] sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.” – Dan. 9:1, 2.

¹² Jeremian 25:11, 12 sanoi tästä ’Jerusalemin raunioina olemisesta’: ”Niin koko tämä maa [ei ainoastaan Jerusalem, vaan myös koko Juuda] tulee raunioksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta. Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo [Jehova], heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi.” Viitaten samoihin seitsemäänkymmeneen autionaolovuoteen Jeremian 29:10 sanoi Babyloniassa olleille vangeille: ”Sillä näin sanoo [Jehova]: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan.”

13. Mikä pani nuo autionaolovuodet päättymään, kuten oli ennustettu?

¹³ Vankeina olleet israelilaiset ennallistettiin noiden seitsemänkymmenen vuoden jälkeen, kuten Jeremian 33:10, 11 ennusti: ”Näin sanoo [Jehova]: Vielä kerran kuullaan tässä paikassa, josta te sanotte: ’Se on oleva raunioina, vailla ihmisiä ja eläimiä’, Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin autioilla kaduilla, joilla ei ihmistä, ei asukasta, ei eläintä ole, riemun ja ilon huuto.” Tuon maan täytyi olla siten autiona, vailla ihmisiä ja kotieläimiä, jotta se olisi saanut nauttia seitsemänkymmentä vuotta katkeamatonta sapattien sarjaa. (Jer. 32:43; 33:12; 36:29) Nuo Juudan maan autionaolon seitsemänkymmentä vuotta päättyivät v. 537 eKr., kun Kyyros oli antanut määräyksensä hallitessaan Babyloniaa ensimmäistä vuottaan. Tämä tapahtui, sanoo 2. Aikakirjan 36:21–23, ”jotta kävisi toteen se Sana, minkä Jehova oli puhunut Jeremian suun kautta, ja maa saisi nauttia sapattinsa, sillä niin kauan kuin se lepäsi autiona, se piti sapattia, kunnes kuusikymmentä ja kymmenen vuotta [eli 70 vuotta] kuluisi umpeen. Jehova herätti nyt Persian kuninkaan Kyyroksen hengen hänen ensimmäisenä vuotenaan, jotta Jehovan Jeremian suun kautta puhuma sana täyttyisi, niin että tämä kuulutti koko valtakunnassaan ja käskykirjassakin julistutti seuraavaa: ’Näin sanoo Persian kuningas Kyyros: Jehova, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat; ja hän on antanut tehtäväkseni huoneen rakentamisen hänelle Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän keskuudessanne kuuluu koko hänen kansaansa, niin Jehova hänen Jumalansa olkoon hänen kanssaan, ja menköön hän sinne’.” (Am. stand.-käänn.) Sinä vuonna meni sinne juutalaisten eli israelilaisten uskollinen jäännös.

14, 15. Minä vuonna alkoivat pakanain ajat? Miksi eivät aikaisemmin?

¹⁴ Näin päättyi siis Juudan maan ja Jerusalemin autioitus v. 537 eKr. Koska autionaolon 70 vuotta päättyi tuolloin, niin noiden vuosien on täytynyt alkaa seitsemän vuosikymmentä aikaisemmin, 607 eKr., ja Nebukadnessarin on täytynyt hävittää Jerusalem tuona vuonna.

¹⁵ ”Pakanain ajat” eli kuvaannolliset ”seitsemän aikaa” eivät alkaneet siis silloin kun Egyptin farao Neko otti Juudan kuninkaan Jooahaan vangiksi ja teki Joojakimista, Jooahaan veljestä, Jerusalemin kuninkaan hänen sijaansa. Tämä tapahtui v. 628 eKr. Eivätkä ”pakanain ajat” alkaneet senkään jälkeen kun kuningas Joojakim kuoli, kun Nebukadnessar tuli Jerusalemiin ja poisti Joojakimin pojan Joojakinin valtaistuimelta. V. 617 eKr. hän vei Joojakinin vankina Babyloniaan ja teki Joojakimin veljestä Sidkiasta Jerusalemin kuninkaan. (2. Kun. 23:31:sestä 24:18:nteen) Nuo ”pakanain ajat” alkoivat vasta Sidkian hallituksen yhdentenätoista vuonna, 607 eKr., jolloin hänet kukistettiin valtaistuimelta ja Juudan maa tyhjennettiin ihmisistä ja eläimistä. Pakanat alkoivat silloin tallata Jerusalemia ja sen aluetta.

”Seitsemän ajan” loppu

16. Minkä juutalaisen kuukauden minä päivänä tuhottiin Jerusalem?

¹⁶ Jeremia säilyi hengissä Jerusalemin hävityksessä v. 607 eKr. Hän kertoo, että babylonialaiset tekivät aukon Jerusalemin muuriin tammuskuun 9:ntenä, so. vuoden 4:nnen juutalaisen kuun 9 päivänä. Kuningas Sidkia ja hänen väkensä pakenivat tämän jälkeen Jerusalemista vain joutuakseen vangeiksi. Babylonialaiset tulivat sitten juutalaisten 5 kuukauden 10 päivänä, so. aabin 10:ntenä, ja alkoivat polttaa temppeliä, kuninkaan palatsia ja kaupungin muita rakennuksia poroksi. He hajoittivat maahan sen muurit ja ottivat eloonjääneet juutalaiset vangiksi viedäkseen useimmat heistä Babyloniaan satojen kilometrien päähän. (Jer. 52:6–16) Milloin aabin 10:s oli vuonna 607 eKr.?

17. Milloin tuo päivä oli vuonna 607 eKr. meidän kalenterimme mukaan?

¹⁷ Juutalaisten vuosi, joka laskettiin kuun mukaan, alkoi lähinnä kevätpäiväntasausta olleesta ensimmäisestä uudesta kuusta. Englannin Merenkulkualmanakkaseuran antama tiedoitus, joka on päivätty jouluk. 11. 1945, sanoo: ”Vuoden 607 eKr. kevätpäiväntasaus oli maalisk. 28 päivänä, ja lähin uusi kuu syntyi huhtik. 2:sena 23:nnella tunnilla; tarkempi laskeminen olisi hyödytön.” Mutta Yhdysvaltain Observatorion Merenkulkualmanakan toimeenpaneva johtaja ilmoitti elok. 1 päivänä 1946 vuoden 607 eKr. kevätpäiväntasauksen olleen maalisk. 27 p. klo 19 (juliaanisen kalenterin mukaan)h, mikä eroaa siis englantilaisten laskuista päivällä. Se ilmaisee uuden kuun lähinnä kevätpäivän tasausta syntyneen huhtik. 2:sena klo 22 (juliaanisen kalenterin mukaan)i, ollen täten yhtäpitävä englantilaisen laskelman kanssa. Sen mukaan syntyi 5. kuu, joka aloittaa 5:nnen juutalaisen kuukauden, aabin, klo 10 heinäk. 30:ntenä (juliaanisen kalenterin mukaan) eli heinäk. 23:ntena (gregoriaanisen).j Tämä uusi kuu ei tullut näkyviin ennen kuin 30 tuntia myöhemmin Jerusalemissa. Näin ollen ei aabin 1:nen eli 5:nnen juutalaisen kuukauden 1:nen päivä alkanut ennen elokuun 1 päivän (juliaanisessa kalenterissa) eli heinäk. 25:nnen auringonlaskua (gregoriaanisessa). Ja niin aabin 10:s eli 5:nnen kuukauden 10:s päivä alkoi elok. 10 p:n auringonlaskusta ja kesti elok. 11 p:n auringonlaskuun juliaanisen kalenterin mukaan eli elok. 3:nnesta 4:nteen gregoriaanisen kalenterin mukaan.k Jerusalemin hävitys alkoi tuona päivänä v. 607 eKr., kuten edellä on esitetty.l

18. Mutta mistä kuukaudesta me laskemme pakanain aikojen alkaneen? Miksi?

¹⁸ Mutta Juudan maan täydellinen autioitus ei alkanut elok. 11:ntenä (juliaanista aikaa) eli elok. 4:ntenä (gregoriaanista) v. 607 eKr. Nebukadnessarin ylipäällikkö jätti maan köyhimmät ihmiset viljelemään sitä ja hoitamaan viinitarhoja, eivätkä nämä pelänneet ja paenneet Egyptiin, ennen kuin jolloinkin vuoden 607 eKr. seitsemännen juutalaisen kuun jälkipuoliskolla. (Jer. 41:1–4, 11–15; 42:7; 43:4–7) Tuon 7:nnen kuukauden uusi kuu alkoi syysk. 27:ntenä klo 15 juliaanisen kalenterin mukaan;a ja siksi Juuda ja Jerusalem eivät jääneet autioiksi ja asumattomiksi ennen kuin joskus lokakuussa v. 607 eKr. Siitä laskemme pakanain aikojen alkavan.

19. Missä kuussa ja minä vuonna ne päättyivät? Minkä tapahtuman yhteydessä?

¹⁹ Koska ne seitsemän kuvaannollista aikaa alkoivat lokakuussa v. 607 eKr. ja kestivät 2 520 vuotta, niin ”pakanain aikojen” täytyi päättyä lokakuussa v. 1914 (jKr.). Silloin loppui se aika, jonka kuluessa Jehova salli tämän maailman pakanamahtien ylläpitää maailmanvaltaansa Hänen sekaantumatta asiaan. Silloin oli kulunut loppuun se aika, joka Kristuksen Jeesuksen piti odottaa hänen oikealla puolellaan vihollistensa tekemistä astinlaudakseen. Tämä merkitsee sitä, että oli tullut aika Jehova Jumalan ottaa kaikkeuden vallanohjat ja aloittaa hallintonsa tämänkin maapallon suhteen. Oli tullut hänen valtakuntansa syntymisaika, jolloin hänen Poikansa Kristus Jeesus piti asettaa valtaistuimelle toimimaan Kuninkaana hänen puolestaan täysin valtuuksin. Danielin näkemän näyn piti täyttyä silloin, ihmisen Pojan täytyi tulla Jehova Jumalan, ”Vanhaikäisen”, luo, ja ”hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta”, ’jotta kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelisivat häntä’. Teokraattista hallitusta ei tarvinnut pitää enää toimettomana, vaan Valtakunta täytyi ennallistaa ja Jehova Jumalan täytyi antaa valta sille, jolla on oikeus saada se. Silloin täytyi Jehovan ojentaa Poikansa vallan valtikka Siionista käskien: ”Hallitse vihollistesi keskellä.” (Dan. 7:13, 14; Hes. 21:27; Ps. 110:1, 2) Kaikki tämä tapahtui Korkeimman Jumalan määräämänä aikana, nimittäin 1914 jKr.

Mikä loppui ja mikä alkoi

20, 21. Mikä Jerusalem ei ole ollut tallattuna sen jälkeen? Kuinka niin?

²⁰ Nyt herää kiinnostavia kysymyksiä. Joku voi kysyä: ’Jos Jeesus sanoi, että Jerusalem oli oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät, ja jos nuo seitsemän aikaa päättyivät lokakuussa 1914, niin miksi pakanat eivät lakanneet tallaamasta Jerusalemia tuossa kuussa n. kolmekymmentä viisi vuotta takaperin?’ Vastaamme näin: Jeesus ei sanonut Jehovan kansan rakentavan uudelleen maan päällä olevaa Jerusalemia pakanain aikojen loputtua eikä sen vapautuvan pakanain hallinnosta. Palestiinassa oleva nykyinen Jerusalemin kaupunki ei ole suuren Kuninkaan Jehova Jumalan kaupunki, vaikka kristikunta sanookin joitakin siellä olevia paikkoja ”pyhiksi”. Se kaupunki on tuomittu häviämään tämän maailman lopussa. Mutta tosi Jerusalem on pysyvä ikuisesti Jehovan yleisjärjestön pääkaupunkina. Tarkoitamme Uutta Jerusalemia, mistä Jeesus Kristus antoi näyn Patmos-saarella olleelle apostoli Johannekselle. Se on taivaallinen eikä maallinen. Se on hengellinen eikä aineellinen tai ihmisten tekemä. Se laskeutuu taivaasta hallitsemaan maata. Ei se laskeudu kirjaimellisesti maahan, vaan ottaa koko maan valvontaansa ja lähettää ihmeellisen voimansa taivaasta suorittamaan Jumalan tahdon koko maapallolla. – Ilm. 21:1–23.

²¹ Jeesus Kristus on ”kuningasten Kuningas ja herrain Herra” tuossa oikeassa Jerusalemissa. Pakanain aikojen päättyessä 1914 hänet asetettiin valtaistuimelle ”suuren Kuninkaan [Jehovan] kaupungissa” olevana toimivana Hallitsijana. Oltuaan 2 520 vuotta pakanavaltojen keskeyttämänä maan teokraattinen hallitus nousi näin jälleen valtaan Uudessa Jerusalemissa, eivätkä pakanat tallaa sitä enää milloinkaan. Päinvastoin tuli vuonna 1914 aika, jolloin noista pakanavihollisista tehdään Uuden Jerusalemin Kuninkaan astinlauta, jotta hän hallitsisi niiden keskuudessa. – Ps. 110:2.

22. Osoittaako vuoden 1914 jälkeen tapahtunut Jehovan todistajain vainoaminen tämän vääräksi?

²² Mutta joku toinen kysyy: ’Jos se aika, jolloin pakanat tallasivat Jerusalemia, päättyi 1914, niin miksi Jehovan todistajain suuri vaino alkoi tuona vuonna saavuttaen huippunsa 1918, jolloin viholliset käytännöllisesti katsoen surmasivat Valtakunnan todistamistyön?’ Vastaamme: Kristikunta toimeenpani vainon Jumalan tosi Israelia, Jeesuksen Kristuksen seuraajia, kohtaan, mutta se ei vaikuttanut Kristuksen kuninkaanasemaan taivaassa eikä muuttanut sitä. Ensimmäisen maailmansodan aikana 1914–1918 käytiin ”sota taivaassa” Jehovan juuri valtaistuimelle asetetun Kuninkaan ja Perkeleen paholaisjärjestön välillä. Uusi Kuningas oli edelleen valtaistuimellaan, mutta Perkele ja hänen paholaisensa heitettiin tänne maan läheisyyteen säilytettäviksi aikanaan tulevalle tuholle. Perkele ja hänen paholaisensa osoittautuivat kyvyttömiksi tallaamaan taivaallista Uutta Jerusalemia, ja sen sijaan heidät pantiin Kuninkaan jalkojen alle. – Ilm. 12:1–13.

23. Miksi vaino sallittiin sitten? Mikä jatkuu siitä huolimatta?

²³ Maan päällä olevat Jehovan todistajat julistivat pakanain aikojen loppumista 1914 ja hänen Kristuksen hallitseman valtakuntansa perustamista. Vainojen sallittiin eräästä syystä raivota näitä todistajia vastaan siinä määrin, että heidän julkinen Valtakunnan julistamisensa surmattiin v. 1918. Ei siksi, että olisi nähty jälleen tallattavan Jerusalemia, vaan jotta koko kaikkeudelle olisi todistettu, että kaikki maan kansat, kristikuntakin, hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen, maan oikeudenmukaisen Kuninkaan. Miten ne olisivat voineet osoittaa sen hänen tultuaan toimivaksi taivaalliseksi Hallitsijaksi, paitsi hylkäämällä hänen Valtakunnan-sanomansa ja lähettiläänsä, uskolliset seuraajansa? Jos asian ratkaisisi Jehovan todistajain vainojen loppuminen, niin ’pakanain toteuttama Jerusalemin tallaaminen’ ei päättyisi ennen Harmagedonin taistelua, missä Uuden Jerusalemin kaikki pakanaviholliset nuolevat maan tomua tuhottuina. Mutta näyttääkseen, että Uuden Jerusalemin Kuningas oli yhä riippumaton ja kaikkien pakanamahtien ja valtojen yläpuolella ja heidän jumalansakin, Saatana Perkeleen, yläpuolella, Jeesus elvytti jälleen uskollisten seuraajiensa jäännöksen julkisen toiminnan vuonna 1919. Mikään ei ole kyennyt sen jälkeen seuranneina 30 vuonna pysähdyttämään eikä vähentämään heidän maailmanlaajuista saarnaamistaan Valtakunnasta.

24. Miksi maailmansodan puhkeaminen ennen lokakuuta 1914 ei ole mikään vastatodiste?

²⁴ Mutta jos pakanain ajat päättyivät lokakuussa 1914, niin miksi kansat alkoivat raivota maailmansodassa heinäk. 28 päivänä? Itävalta-Unkari lähti tuona päivänä sotaan Serbiaa vastaan, ja Saksa julisti elok. 1 päivänä sodan Venäjälle, ja sen jälkeen useimmat kristikunnan maat julistivat sodan toinen toiselleen nopeassa tahdissa. Vastaamme: Useimmat vuoden 1914 sodanjulistuksista tehtiin elokuussa, vaikka niitä jatkuikin läpi vuosien heinäkuun 19 päivään asti 1918, jolloin Honduras julisti sodan Saksalle. Vuoden 1914 elokuu vastasi 2 520 vuotta aikaisemmin ollutta elokuuta, jolloin babylonialaiset valloittivat muinaisen Jerusalemin, sen temppelin ja kuninkaan palatsin joutuessa hävitetyiksi elok. 3–4 v. 607 eKr. gregoriaanisen kalenterin mukaan.b Mutta se ei merkinnyt sitä, että pakanain ajat olisivat alkaneet silloin. Babylonialaisethan olivat todellisuudessa alkaneet piirittää Jerusalemia vuotta ja seitsemää kuukautta ennen sen kukistumista. Niin oli kristikunnassakin sodan kohinaa yhtä pitkä aika, ennen kuin taistelut todellisesti puhkesivat heinäkuun lopussa 1914. Tämä ei niin ollen merkitse sitä, että pakanain ajat olisivat alkaneet Jerusalemin piirityksen alkaessa enempää kuin sen kukistuessakaan. Pakanain ajat alkoivat silloin kun sekä Jerusalem että Juudan maa autioitettiin täydellisesti lokakuussa 607 eKr. Niiden täytyi sen mukaan päättyäkin samassa kuussa 2 520 vuotta myöhemmin, lokakuussa v. 1914 jKr. Tuon kuukauden lopussa olivat Euroopan ja Kauko-Idän kansat sodassa.

25. Loppuiko maailma 1914? Mikä alkoi vanhalle maailmalle?

²⁵ Nyt kysymme suoraan: Päättyikö vanha maailma v. 1914 jKr.? Vastaamme: Ei! Vanha asiainjärjestys ja sen pakanakansat ovat yhä erittäin eläviä, nähtävästi voimakkaampia kuin koskaan aikaisemmin, ollen varustautuneita atomipommein ja toisin sota-asein pysyäkseen tilanteen herroina. Vastauksen täytyy näin ollen olla selvästi: Ei! Eikä Jeesus sanonut ennustuksessaan, että maailma loppuisi silloin. Sen ”pakanain ajat” päättyivät siihen aikaan, mutta se ei lopettanut maailmaa. Mutta jotakin alkoi silloin tapahtua vanhalle tuomitulle maailmalle. Mitä sitten? Silloin alkoi sen ”lopun aika”, sen loppuunsaattaminen (syntéleia), missä määrätyt tekijät vaikuttavat yhdessä yhteisen lopun aikaansaamiseksi. Vuosi 1914 oli siis tämän maailman lopun alku. Sen ”lopun ajalla” on alku ja loppu, ja sen alku sattui vuoteen 1914, jolloin käytiin ”sota taivaassa”. Sillä on myöskin loppu, nimittäin Harmagedonin taistelussa, missä tämä maailma, niin näkymätön kuin näkyväkin, pyyhkäistään pois. Apostolit kysyivät Jeesukselta hänen läsnäolonsa merkkiä, ja hänen läsnäolonsa merkitsee ajanjaksoa. Hänen läsnäolonsa käy yksiin tämän maailman loppuunsaattamisen (syntéleia) eli sen ”lopun ajan” kanssa. (Matt. 24:3, Am. stand.-käänn., reunam.) Me tiedämme maailman tulleen ”lopun aikaansa”, koska Jeesuksen ennustama merkki alkoi ilmestyä tuohon aikaan, pakanain aikojen päättyessä. Se ei ollut mikään sattuma, jolla ei olisi ollut mitään merkitystä.

26. Miten Jeesus osoitti, että maailman telos-lopun ei pitänyt tulla 1914?

²⁶ Jeesuksen ennustus osoittaa, että vuoden 1914 ensimmäinen maailmansota oli ”lopun ajan” alku. Kuinka niin? Jeesus puhuu ”lopun ajan” loppumisesta eli päättymisestä ja käyttää toista sanaa, telos, mikä merkitsee ”päätökseen saatettua loppua; siis minkä tahansa täyttämistä, täydellistämistä”. (Liddellin ja Scottin Kreikkalais-englantilainen sanakirja, 1856) Puhuen siis asioista, joiden piti tapahtua ennen kuin ”lopun aika” tulisi, Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, MUTTA TÄMÄ EI OLE VIELÄ LOPPU [telos eli päätökseen saatettu loppu].” Eli niinkuin Luukas kertoo hänen sanoneen: ”Mutta loppu ei tule vielä heti.” Mutta miksi päätökseen saatettu loppu ei ’ollut vielä’ 1914 eli ’ei tullut vielä heti’? Jeesus sanoo syyn: ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.” (Matt. 24:6–8; Luuk. 21:9–11) Näiden asiain, mitkä ilmaisevat hänen olevan näkymättömänä läsnä, täytyi tapahtua ennen kuin telos-loppu tulee.

27. Miten Danielkin osoittaa ”lopun ajan” alkaneen 1914?

²⁷ Me huomaamme täsmälleen pakanain aikojen päättyessä 1914 kokonaisten kansakuntien nousseen kokonaisia kansakuntia vastaan ja koko valtakuntien koko valtakuntia vastaan sellaisessa maailmansodassa, jollaista ei milloinkaan aikaisemmin ollut koettu. Sen ohella samoin kuin sen jäljessäkin seurasi maanjäristyksiä, nälkää, ruttoa ja kauheita ja suuria näkyjä taivaalta. (Luuk. 21:10, 11) Mutta Jeesus sanoi, että nuo seikat ovat vain ”synnytystuskien alkua”. Ne ilmaisivat täsmälleen maailman ”lopun ajan” alun, mutta ei maailman päätökseen saatettua loppua (telos). Danielin ennustus osoittaa, että tämä ensimmäinen maailmansota oli ”lopun ajan” alkua. Hän vertaa tuossa ottelussa olleita kansanvaltaisia valtoja ”Etelän kuninkaaseen”, mutta määrääviä eli itsevaltaisia valtoja ”Pohjan kuninkaaseen”, kirkollisen Rooman eli Vatikaanin kannattaessa jälkimmäistä kuningasta. Danielin 11:40 sanoo sitten: ”Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssaan. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse.” Huomaa Danielin sanovan, että nämä sotilaalliset liikkeet näiden molempien kuninkaitten eli maailmanmahtien välillä tapahtuvat ”lopun ajalla”. Koska näemme niiden alkaneen 1914, niin se todistaa maailman ”lopun ajan” alkaneen juuri tuona huomattavana vuonna.

28. Keiden keskuudessa Kristuksen täytyy hallita tänä ”lopun aikana”? Miksi?

²⁸ Kun pakanain maailman hallinnon ajat loppuivat tuona samana vuonna ja Jumalan valtakunta syntyi, niin olihan täysin ymmärrettävää, että kansat raivosivat Jehovan valtaistuimelle asetettua Kuningasta vastaan merkiksi siitä, että ne hylkäsivät hänet. Siitä syystä hänen täytyy ’hallita vihollistensa keskuudessa’ tänä maailman loppukautena. Hänen täytyy olla läsnä kuninkaanvallassa tämä aika. Hänen läsnäolonsa hänen vihollistensa lopun aikana on siis sopusoinnussa sen seikan kanssa, että vanhan maailman loppuunsaattaminen (syntéleia) on vuosia kestävä ajanjakso.

29. Mitä vertaus vehnästä ja lusteista todistaa syntéleiasta?

²⁹ Jeesuksen vertaukset todistavat lisäksi, että tämä loppuunsaattaminen on ajanjakso. Esitettyään vertauksen vehnästä ja lusteista ja kuvailtuaan lusteitten kokoamisen pois elonkorjuuaikana ja sitten vehnän kokoamisen aittaan hän sanoi: ”Elonaika on maailman loppu [syntéleia; loppuunsaattaminen], ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko.” (Matt. 13:39–43) Jotta tällaista elonkorjuuta voitaisiin suorittaa ja jotta se voisi saavuttaa huippukohdan, maailman loppuunsaattamisen (syntéleian), niin siihen tarvitaan vuosikausia 1914:stä eteenpäin.

30. Miten vertaus nuotasta todistaa myöskin saman?

³⁰ Tämän tosiasian vahvistaa edelleen Jeesuksen vertaus nuotasta. ”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä maailman lopussa [syntéleiassa; loppuunsaattamisessa]; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” (Matt. 13:47–50) Jotta Kristuksen Jeesuksen enkelit saattaisivat suorittaa tällaisen tehtävän hänen ollessaan kuninkaana läsnä, niin tämän vanhan asiainjärjestyksen loppuunsaattamisen (syntéleian) täytyy kestää pitkähkö ajanjakso vuodesta 1914 jKr. eteenpäin, pakanain aikojen päätyttyä.

[Alaviitteet]

Huomaamme sattumalta, että Heckelin ja Sigmanin ”Matkalla sivistykseen – maailman historia” (engl.), joka oli kerran korkeakoulujen tekstikirjana ja joka julkaistiin v. 1937, sanoo sivulla 61 ”Babylonian-vankeudesta” seuraavaa: ”Persian Kyyros valloitti Babylonian (538 eKr.). Hän salli heprealaisten palata synnyinmaahansa Juudaan ja piti sitä Persian valtakunnan provinssina.” Tämän mukaan sattuisi Kyyroksen ensimmäinen täysi vuosi vuoteen 537 eKr. niisankuun 1 päivästä eteenpäin.

Juliaaninen kalenteri

607 eKr.

Greenwichin aikaa

Kevätpäiväntasaus: Maalisk. 27. 19

Uusi kuu [1:nen] ‐‐ Huhtik. 2. 22

Uusi kuu [2:nen] ‐‐ Toukok. 2. Puolipäivä

Uusi kuu [3:s] ‐‐ Kesäk. 1. 3

Uusi kuu [4:s] ‐‐ Kesäk. 30. 19

Uusi kuu [5:s] ‐‐ Heinäk. 30. 10

Uusi kuu [6:s] ‐‐ Elok. 29. 1

Uusi kuu [7:s] ‐‐ Syysk. 27. 15

”Näin etäisessä muinaisuudessa olevien aikojen ollessa kysymyksessä ei auringon ja kuun liikkeitä voida laskea kyllin tarkasti, jotta ilmiöitten ajat voitaisiin esittää täsmällisemmin kuin muutamien tuntien rajoissa.”

Englannin tietosanakirjan 26 osa, vuonna 1910 julkaistu yhdestoista painos sanoo ”Tituksesta” (siv. 1 032): ”Kun Vespasianus oli julistettu keisariksi, niin hän palasi Italiaan ja jätti Tituksen jatkamaan Jerusalemin piiritystä, jonka kaupungin hän valloitti syysk. 8:ntena v. 70.”

Päivän, syysk. 8:nnen, täytyy olla vain lähimainen. Elokuu, jossa Josephus sanoo Jerusalemin hävitetyn, on 6. juutalaisten kuukausi. Sen taulukon mukaan, minkä Yhdysvaltain Merenkulkuobservatorion merenkulkualmanakan johtaja antoi meille elok. 5 päivänä 1947, alkoi ensimmäisen juutalaisen kuukauden uusi kuu klo 20 maalisk. 30 päivänä v. 70 jKr., ja 6:nnen kuukauden uusi kuu alkoi elok. 24:ntenä klo 13. Sen tähden on elulin 8:nnen päivän, jona Jerusalem hävitettiin, täytynyt alkaa auringon laskiessa syysk. 2:sena (juliaanista aikaa) eli elok. 31:senä (gregoriaanista aikaa) v. 70.

Mutta vaikka Jerusalem hävitettiinkin kaupunkina tuona päivänä, niin Josephus kertoo, että roomalaiset tuhosivat sen temppelin aabin 10:ntenä eli elok. 5–6 (juliaanista aikaa) eli elok. 3–4 (gregoriaanista aikaa) v. 70 jKr., mikä päivä, hän sanoo, oli sama vuodenpäivä, jona babylonialaisetkin hävittivät temppelin v. 607 eKr. (Juutalaisten sodat, 6 osa, 4 luku, 8 kappale) Katso kirjoitustamme sivulta 105 §§ 16, 17.