Arvosta elämää ja elämänantajaa

ILAHDUTTAAKO sinua hyvin suunnitellun kukkatarhan kauneus? Oletko sinä ihastunut hengittäessäsi metsikön raikasta ilmaa tai laskiessasi suksilla lumen peittämää vuorenrinnettä? Saako valtavan maiseman näkeminen väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäsi? Hurmaavatko kauniin musiikin sävelet mieltäsi? Sinä voit nauttia kaikesta, mikä tuottaa mielihyvää ja ihastusta, vain jos elät. Ilman elämää et voisi iloita mistään, mikä on sinulle rakasta. Elämä on sinun arvokkain ja mahdollisesti vähimmin arvostettu omaisuutesi.

Se, että elämä on tavallista ja että se on ollut sinulla monta vuotta, ei ole mikään syy sen väheksymiseen ja sen vaarantamiseen tekemällä jotakin uskallettua hetkellisen jännityksen vuoksi. Se nautinto, minkä sinä voit saada, ei ole sen veroinen, mitä voit menettää. Samaa voidaan sanoa tyhmistä yrityksistä pelastaa maallista omaisuutta tuholta henkesi uhalla. Sinun elämäsi ei ole kuin koneen osa, mikä voidaan korvata, kun se tuhoutuu ja lakkaa toimimasta. Se on arvokkaampi kuin mikään jännitys, mistä voisit nauttia, tai mikään aineellinen omaisuus. Se on inhimillisesti katsoen korvaamaton.

Sinulla ei ole elämää siksi, että olisit ansainnut sen tai että sinulla olisi ollut oikeus sen saamiseen. Sinun vanhempasi eivät ole sen alkuunpanijoita, vaikka he olivatkin vastuussa sinun syntymästäsi. He vain siirsivät sinuun sen elinvoiman, mikä annettiin ihmiskunnalle kauan sitten. Elämä on Jumalan lahja. Hänen ilmaisen lahjansa takia sinä olet nyt olemassa tietoisena luomuksena. Tunnustaen Jehovan ihmisen Elämänantajaksi eräs Raamatun kirjoittaja sanoi: ”Hän . . . itse antaa kaikelle elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä.” (Apt. 17:25, 26) Katso myös, mitä Elihu lausui: ”Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.” (Job 33:4) Nämä miehet eivät hävenneet tunnustaa Jumalaa Siksi, joka antoi heille elämän. Häpeätkö sinä?

Kun joku antaa sinulle arvokkaan lahjan, niin otatko sinä sen vastaan ilmaisematta kiitollisuutta siitä? Kiellätkö sinä myöhemmin toisille hänen antaneen sitä sinulle? Joskaan sinä et liene näin kiittämätön ystäviltä saamistasi lahjoista, niin miten on Jumalalta saatujen lahjojen laita? Ilmaisetko sinä koskaan kiitollisuutesi niistä? Kiitätkö sinä häntä elämisedusta ja siitä, että kykenet hankkimaan tietoja hänestä sekä siitä suurenmoisesta, mitä hän on tehnyt? Onko sinulla elämässäsi niin kiire, ettei sinulla ole aikaa arvostaa Elämänantajaasi ja hänen lahjojaan? Sinulta vaaditaan vain vähän ponnistuksia ilmaistaksesi rukouksessa vilpittömän kiitollisuutesi.

Jos sinä arvostat Elämänantajaa, niin sinä kunnioitat hänen tahtoaan ja olet halukas noudattamaan sitä. Mutta jos sinä et koskaan yritä oppia tietämään, mikä hänen tahtonsa on, niin voidaanko sinun sanoa arvostavan sitä? Voidaanko sinun sanoa arvostavan häntä, jos sinulla on aikaa lukea sanomalehtiä, katsella televisiota, käydä elokuvissa ja hääriä mieliharrastuksissasi, mutta ei koskaan aikaa tutkia hänen kirjoitettua Sanaansa saadaksesi selville, mikä hänen tahtonsa on? Jos sinun kansasi päämies sanelisi kirjeen ja lähetyttäisi sen sinulle, niin olisiko sinulla niin kiire, ettei sinulla olisi koskaan aikaa lukea sitä? Samoin kuin sinä kiinnittäisit tuohon tiedonantoon mitä suurinta huomiota, sinun pitäisi kiinnittää tarkkaa huomiota myöskin siihen tietoon, mikä tulee kaikkeuden Hallitsijalta. Hänen tahtonsa ihmiskunnan suhteen on ilmoitettu hänen Sanassaan, Pyhässä Raamatussa. Osoita kunnioitustasi ja arvostustasi häntä kohtaan varaamalla aikaa saadaksesi tietää, mitä hän on kirjoituttanut sinun opetukseksesi.

Kuningas Daavid ilmaisi kauan sitten arvostavansa suurta Elämänantajaa, kun hän kehotti toisia osoittamaan kiitollisuuttaan: ”Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.” – 1. Aikak. 16:8–11.

Elämänantajan laupeus ilmenee toisessakin lahjassa, mutta tätä lahjaa ei anneta umpimähkään jokaiselle. Se annetaan niille, jotka osoittavat etukäteen arvostavansa sitä. Tämä lahja on iankaikkinen elämä. Samoin kuin Jumala kykeni antamaan ihmiselle alussa elämän, hän pystyy jatkamaankin sitä määräämättömästi. Elämä jo itsessään on ihmeellinen lahja, mutta iankaikkinen elämä on suurenmoinen. Koska sen on luvannut Hän, joka ei voi valehdella ja joka ei ole milloinkaan jättänyt pitämättä lupausta, niin ihmiskunta voi odottaa luottavasti saavansa sen. Hänen kirjoitettu Sanansa antaa meille ”iankaikkisen elämän toivon . . . jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja”. – Tiit. 1:2.

Jos sinä et arvosta elämän lahjaa, mistä nyt saat iloita, niin miksi Elämänantaja antaisi sinulle iankaikkisen elämän lahjan? Tämä lahja on varattu niitä varten, jotka rakastavat häntä ja ilmaisevat sanoin ja teoin kiitollisina arvostavansa häntä. Se on palkinto uskollisuudesta ja nuhteettomuudesta. Hän ei anna sitä kiittämättömille ihmisille enempää kuin sinäkään antaisit poikkeuksellisen arvokasta lahjaa henkilölle, joka ei ole osoittanut minkäänlaista kiitollisuutta kaikista aikaisemmista lahjoistasi.

Koska elämä on kallein omaisuutesi ja koska sinulla täytyy olla se voidaksesi nauttia niistä monista hyvyyksistä, jotka sinua ilahduttavat, niin iankaikkisen elämän lahjan saamisen pitäisi olla sinun pääpyrkimyksesi. Olemassaolon ilot ulottuvat sen ohella paljon yli sen lyhyen elämänkaaren, mikä meillä nyt on. Meidän elämämme on nyt siihen verrattuna kuin häipyvä usva. Jos sinä arvostat elämän lahjaa, mikä sinulla on nyt, niin sinä etsit suurempaa iankaikkisen elämän lahjaa. Saadaksesi sen sinun täytyy todistaa olevasi arvollinen sen saamiseen ottamalla selvää Elämänantajan tahdosta ja tekemällä se.

Kiitä kaikista lahjoista, mitkä olet saanut häneltä, samoin kuin niistäkin, mitkä hän on luvannut. ”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” – 1. Aikak. 16:34.