Lukijain kysymyksiä

● Mitä säilytettiin liiton arkissa? 2. Aikakirjan 5:10:nnen mukaan ”arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra oli tehnyt liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptistä”, ja 1. Kuningasten kirjan 8:9 sanoo samaa. Kuitenkin sanotaan Heprealaiskirjeen 9:4:nnessä: ”Siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut.” – T. R., Yhdysvallat.

Heprealaiskirjeen 9:4:nnessä olevat Paavalin sanat perustuvat seuraaviin raamatunkohtiin, jotka osoittavat, mitä liiton arkkiin oli pantu: ”Mooses sanoi Aaronille: ’Ota astia ja pane siihen goomerin täysi mannaa ja aseta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen’. Ja Aaron asetti sen talteen lain arkin [lain, Um; vrt. myös Vk] eteen; niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.” Vaikka Aaron keräsi epäilemättä mannan ja pani sen astiaan, niin on ilmeistä, että sen sijoittaminen lain eteen ei voinut tapahtua ennen kuin liiton eli lain arkki oli tehty ja lain taulut saatu. (2. Moos. 16:33, 34) Mooses itse kertoi myöhemmin: ”Sitten minä käännyin ja astuin alas vuorelta ja panin taulut tekemääni arkkiin, niinkuin Herra oli minua käskenyt, ja siinä ne ovat.” (5. Moos. 10:5) ”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Vie Aaronin sauva takaisin lain arkin [lain, Um] eteen säilytettäväksi merkkinä uppiniskaisille, ja lopeta heidän napinansa, niin että minä pääsen sitä kuulemasta, jotta he eivät kuolisi’.” (4. Moos. 17:10) Näistä raamatunpaikoista käy ilmi, että liiton arkki sisälsi yhteen aikaan ne tavarat, mitkä Paavali mainitsee, joten hän ilmeisestikin kirjoitti siitä ajasta, jolloin oli näin.

Hänen sanojensa ja niiden välillä, mitkä ovat 2. Aikakirjan 5:10:nnessä, ei ole suinkaan ristiriitaa, sillä se seikka, että tämä kohta sanoo, että Salomon temppelin vihkimisen aikaan ”arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla”, osoittaa, että arkki sisälsi jonkin aikaa sitä ennen muita esineitä, ja tekee täten huomattavaksi, ettei se sisältänyt nyt enää.

Syy, mikä esitetään sille, että Jehovan eteen asetettiin Aaronin viheriöinyt sauva, so. todistus kapinoitsijoita vastaan, näyttää ilmaisevan, että tämä sauva jäi liiton arkkiin ainakin autiomaavaelluksen ajaksi eli niin pitkäksi aikaa kuin nuo kapinoitsijat elivät. On sen vuoksi järkevää päätellä, että jonkin aikaa sen jälkeen kun israelilaiset menivät lupauksen maahan ja ennen Salomon temppelin vihkimistä poistettiin kultainen astia ja Aaronin sauva. Mutta ei näytä järkevältä ajatella, että Jehova olisi sallinut näiden pyhien esineitten joutua filistealaisten käsiin silloin, kun he veivät arkin ylimmäisen papin Eelin aikana, sillä silloinhan ne kaksi lain tauluakin olisivat olleet poissa. Kultainen manna-astia ja Aaronin sauva olivat ilmeisesti täyttäneet tarkoituksensa, joten Jehova salli ne poistettavan.

On kiinnostavaa, että näiden taulujen yhteydessä ei mainita enempää kuin yksi arkki. Se arkki, mistä Mooses puhuu 5. Mooseksen kirjan 10:1–5:ssä ja minkä Jehova käski häntä tekemään, sisälsi tilapäisesti ne kaksi lain taulua, mitkä hän sai Siinain vuorella. Sitä vastoin liiton arkki oli valmis käytettäväksi vasta myöhemmin, vuoden lopun tienoilla. – 2. Moos. 39:33–40:3.

Entä 1. Samuelin kirjan 10:25:nnessä mainittu kirja? Siitä luemme: ”Samuel julisti kansalle kuninkuuden oikeudet, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen.” Merkitseekö sen asettaminen Jehovan eteen sen panemista liiton arkkiin? Ei välttämättä eikä varsinkaan tässä tapauksessa. Miksi ei? Koska Israelissa vallitsi tähän aikaan melko poikkeukselliset olosuhteet. Kun filistealaiset palauttivat liiton arkin, niin se sijoitettiin Kirjat-Jearimiin, minne se jäi kuningas Daavidin hallituskauteen asti. (1. Sam. 7:1, 2) Tabernaakkeli oli kuitenkin tähän aikaan joko Siilossa tai Noobissa, ja se muutettiin myöhemmin Gibeoniin. Tabernaakkelin mukana olivat myös uhrialttari ja papisto sekä pyhän kalusto, joten on järkevää olettaa, että sanonta ”Herran eteen” merkitsisi Samuelin aikaan sitä, missä tabernaakkeli oli, eikä paikkaa, minne arkki oli sijoitettu. – Joos. 18:1; 1. Sam. 21:1; 1. Aikak. 16:39.

Näin ollen näemme jälleen edellä olevasta, että Raamattu on sopusointuinen kirja.

● Vartiotornin julkaisut sanovat, että Iisak oli viisivuotias, kun hänet vieroitettiin. Millä perusteella on sanottu näin? – H. S., Yhdysvallat.

Vaikka Raamattu ei mainitsekaan nimenomaan ikää, missä Iisak vieroitettiin, niin me voimme kuitenkin sen esittämistä tosiasioista varmistua siitä. Stefanus sanoi, kuten on kerrottu Apostolien tekojen 7:6, 7:nnessä (Um): ”Jumala tarkoitti puheessaan tätä, että hänen [Aabrahamin] siemenensä tulisi olemaan muukalaisasukkaina vieraassa maassa ja kansa orjuuttaisi heitä ja ahdistaisi heitä neljäsataa vuotta.” – 1. Moos. 15:13.

Mitä piti tapahtua tuon ajan loputtua? 1. Mooseksen kirjan 15:14 vastaa: ”Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa.” Jumala toteutti tuomionsa Egyptille kymmenen vitsauksen muodossa, ja sitten israelilaiset lähtivät maasta mukanaan egyptiläisten kalleuksia ja menivät yli Punaisen meren ja suunnistivat kaakkoon kohti Siinain vuorta, minne he kokoontuivat palvomaan Jehovaa. – 2. Moos. 7:4, 5; 12:35, 36.

Kuten siinä Raamatun aikataulukossa, mikä on julkaistuna Watchtowerissa 1951 sivuilla 221, 222 ja kirjassa ”Uudet taivaat ja uusi maa”, on osoitettu, tämä vapautus Egyptin orjuudesta tapahtui vuonna 1513 eKr. Koska tämä merkitsi nelisatavuotisen ahdistuskauden päättymistä, niin sen ajan on täytynyt alkaa vuonna 1913 eKr. Saman aikataulukon mukaan Iisak oli viisivuotias siihen aikaan.

Oli ennustettu, että Aabrahamin siemen olisi muukalaisena vieraassa maassa. Tämä piti paikkansa Iisakin syntymästä lähtien, sillä hänen isänsä oli lähtenyt Uurissa olevasta kodistaan ja oli muukalaisasukkaana eteläisessä Palestiinassa. Oli myös ennustettu, että tämä siemen oli joutuva vallanalaisuuteen eli orjuuteen, mutta näin ei ollut koko heidän muukalaisuuskautensa aikaa. Vasta vuonna 1750 eKr. myivät Joosefin veljet Joosefin orjuuteen, ja hänet vietiin Egyptiin, missä hänestä tehtiin myöhemmin maan pääministeri. Sitten, aikanaan, hänen jälkeläisensä ja niiden hänen veljiensä jälkeläiset, jotka olivat muuttaneet Egyptiin ja tulleet väekkääksi kansaksi, alistettiin siellä sortavaan pakkotyöhön. On näin ollen ilmeistä, että orjuus, mikä päättyi vuonna 1513 eKr., ei ollut neljänsadan vuoden pituinen. Aabrahamin jälkeläisten ahdistus alkoi siitä huolimatta neljäsataa vuotta ennen Egyptistä vapautumista. Se alkoi silloin, kun Iisak vieroitettiin, missä tilaisuudessa Raamattu nimenomaan mainitsee Ismaelin, Saaran egyptiläisen orjattaren pojan, tehneen pilaa Iisakista. Koska tuo nelisatavuotiskausi ilmaisee Iisakin olleen viisivuotias, kun tämä ”ahdistus” alkoi, ja koska se alkoi kertomuksen mukaan silloin, kun hänet vieroitettiin, niin meidän täytyy päätellä, että hänet vieroitettiin viiden vuoden iässä. – 1. Moos. 21:8, 9.

Nykyään, jolloin monet länsimaiset naiset kieltäytyvät imettämästä omia lapsiaan tai rajoittavat lapsen imettämisen 6–9 kuukauteen, näyttää viisi vuotta käsittämättömän pitkältä ajalta. Mutta tri D. B. Jellife osoittaa kirjassa Infant Nutrition in the Subtropics and Tropics, että lapset vieroitetaan monissa osissa maailmaa vasta 18–24 kuukauden perästä, että latinalais-amerikkalaisissa maissa lapsia imetetään useasti 2–3 vuoteen saakka ja että Arabiassa on äidin tapana imettää lapsiaan kaikkialla 13–32 kuukautta. Imettäminen jatkuu monissa paikoissa seuraavaan raskaudentilaan asti.

Keskiaikana tapahtui Euroopassa vieroittaminen keskimäärin kahden vuoden päästä, ja makkabealaisten aikana ilmeisesti kolmen vuoden päästä, sillä 2. Makkabealaisten 7:27:nnestä luemme naisesta, joka imetti poikaansa kolme vuotta. Monet lääkärit väittävät äidin maidon olevan ravintoarvoltaan paljon parempaa kuin lehmän maito, ja eräät väittävät, että mitä kauemmin lapsi elää äitinsä maidolla, sitä terveempi se on. Kun otamme huomioon Saaran hellyyden Iisakia kohtaan ja erityisesti sen, että tämä ei ollut ainoastaan hänen esikoisensa, vaan myös ainoa poikansa, niin on helppoa ymmärtää, miksi hän halusi imettää häntä viisi vuotta.

Huomaa myös, että nuori Samuel tuotiin palvelemaan temppeliin eli tabernaakkeliin heti vieroituksensa jälkeen. Koska pappienkin jälkeläinen laskettiin vasta kolmivuotiaana niiden joukkoon, joista pidettiin huolta, niin Samuelin on täytynyt olla vähintään niin vanha, kun hänet esitettiin temppelipalvelukseen, kenties vanhempikin. Liian nuoresta lapsesta olisi ollut vähän apua aikuisille suoritettaessa palvelusta Jumalan huoneessa. – 2. Aikak. 31:16; 1. Sam. 1:22–24.

● Ketkä ovat Jesajan 60:3:nnessa mainitut kuninkaat? – L. H., Yhdysvallat.

Jesajan 60:3, mikä on puhuttu Jumalan ”vaimolle” eli järjestölle, kuten ilmenee tämän luvun 1. jakeesta, sanoo: ”Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.” Tämä teksti on aivan samanlainen kuin Ilmestyskirjan 21:24, missä sanotaan: ”Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.”

Nämä ennustukset eivät voi tarkoittaa maallisia kuninkaita, poliittisia tai muitakaan, sillä eiväthän he tule Jumalan järjestöön eivätkä tunnusta sitä, eikä heillä ole tosi kunniaa, minkä he voisivat tuoda sinne. He eivät iloitse Jumalan järjestön hengellisestä menestyksestä. Näiden tekstien kuninkaitten täytyy pikemminkin olla niitä maan päällä olevia, jotka ovat ehdolla taivaalliseen kuninkuuteen, ovat kuninkaita Jumalan kannalta katsoen, jotka hallitsevat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta ja istuvat hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan, niin kuin hän istuu Isänsä kanssa Hänen valtaistuimellaan. (Ilm. 3:21; 20:6) Tänä aikana on tästä kaikkiaan 144 000 jäsentä käsittävästä joukosta vielä jäännös maan päällä, ja näiden ennustusten sanat tarkoittavat heitä. – Ilm. 14:1, 3.

Mainitut kansatkaan eivät ole poliittisia kansoja, sillä mitkään niistä eivät sellaisinaan tule Jumalan järjestöön. Tässä mainitut kansat ovat pikemminkin niitä kaikista näistä maallisista kansoista tulevia hyväntahtoisia ihmisiä, joihin viitataan Ilmestyskirjan 7:9:nnessä ”suurena joukkona, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. – Katso myös Sakarjan 8:23.