Kartat jotka saavat Raamatun tapahtumat elämään

”NÄYTTÄÄ siltä kuin alkaisi sataa”, sanoi huolestunut englantilainen turisti Israelissa katsellessaan muutamaa pilveä linja-auton ikkunasta. Kuullessaan huomautuksen paikallinen opas nauroi ja pudisti päätään. ”Israelissa ei koskaan sada tähän aikaan vuodesta. Te ette ole nyt Englannissa.”

Kuinka helposti me teemmekään Raamatun maita koskevat päätelmämme oman maamme ja oman kokemuksemme perusteella, varsinkin jos emme ole käyneet Lähi-idässä! Me voimme huomaamattamme menettää varsin paljon Jumalan sanaa lukiessamme vain siksi, ettei meillä ole taustatietoja. Mutta jos hankimme enemmän tietoa ihmisten tottumuksista ja elämäntavoista ja niistä maista, joissa he asuivat, voimme ymmärtää paljon paremmin monia Raamatussa kerrottuja tapahtumia.

Kartoista saamme paljon tällaista tietoa, ja ne puhuvat monin tavoin eloisammin kuin pelkät sanat. Joidenkuiden mielestä karttoja on kuitenkin vaikea lukea ja ymmärtää. Ajan käyttäminen jonkin verran karttoihin, niiden symboleihin ja korkeuskäyriin sekä eri värien merkitykseen tutustumiseen on niin hyödyllistä, että saamme siitä hyvän korvauksen, kun käytämme niitä tutkimisvälineinämme. Kartoista ei tulisi etsiä vain sijaintipaikkoja. Raamatun maantieteeseen perehtyneen Denis Balyn sanoin sanottuna me haluamme paikan löydettyämme ”tietää myös ainakin sen, millaisessa maastossa se on, onko sen läheisyydessä laaksoja, kukkuloita, jokia ja tasankoja”.

Silloin alamme muodostaa mielikuvaa, ja jos se lisätään samanlaiselta alueelta otettuihin varsinaisiin valokuviin, maisema alkaa elää. Kun luemme jotakin Raamatun kertomusta, niin kuinka helppo meidän silloin onkaan sijoittaa kyseiseen maisemaan kuvaillut henkilöt, ikään kuin olisimme siellä katselemassa tapahtumaa! Voimme muutaman esimerkin avulla valaista tämänkaltaista Raamatun karttojen käyttöä.

DAAVID PAKENEE KUNINGAS SAULIA

Surmattuaan Golijat-jättiläisen nuori Daavid lähti voittamaan filistealaisia. Hän tuli niin suosituksi Israelissa, että naiset juhlivat voittoa laulamalla ja tanssimalla ja esittämällä vertailun, että kuningas Saul löi tuhat ja Daavid kymmenentuhatta. Kuinka Saul suuttuikaan, kun hän kuuli tämän! Ihailu muuttui vihaksi, niin että hän yritti keihästää Daavidin seinään. Daavidin jatkuva menestys vain pahensi tilannetta, ja Saul ”pelkäsi vielä enemmän Daavidia, ja Saulista tuli koko elinajakseen Daavidin vihamies”. – 1. Sam. 18:6–29.

Vaikka Daavid sai apua Saulin pojalta Joonatanilta ja omalta vaimoltaan Miikalilta, niin hän havaitsi, että ”on vain askel minun ja kuoleman välillä”, kuten hän sen sanoi. (1. Sam. 20:3) Lopulta hän pakeni Adullamin luolaan, joka sijaitsi Jerusalemin lounaispuolella alueella, missä Juudan vuoret laskeutuvat alas rannikkotasangolle. Tällä luoksepääsemättömällä alueella on runsaasti kalkkikiviluolia, ja täällä liittyi Daavidiin satoja miehiä. (1. Sam. 22:1, 2) Mutta kun Daavid sai Jehovalta varoituksen, että lähellä Adullamia sijaitsevan Kegilan väestö kavaltaisi hänet Saulin käsiin, hän etsi turvallisemman pakopaikan. – 1. Sam. 23:6–13.

Juudan erämaa oli juuri sellainen turvapaikka. Satoja vuosia myöhemmin Jeesus Kristus vietti täällä neljäkymmentä päivää enkelien varjellessa häntä sen villipedoilta – leopardeilta, susilta ja hyeenoilta. (Mark. 1:12, 13) Meidän omana aikanamme muutamista sen tuhansista luolista on tehty merkittäviä löytöjä. Niistä on löydetty noin 2 000 vuotta vanhoja Raamatun kirjakääröjä, jotka ovat säilyneet poikkeuksellisen kuivassa ilmastossa. Eräästä lähistöllä sijaitsevasta luolasta löydettiin jäännöksiä juutalaisten roomalaisia vastaan vuosina 132–135 käymän toisen kapinan ajoilta. Miksi kapinan johtaja Bar-Kokhba oli paennut tälle alueelle, ja miksi nämä kirjakääröt pysyivät kätkössä niin kauan? Aivan samasta syystä, jonka vuoksi Daavid ”oleskeli erämaassa vuorten huipuilla [vaikeapääsyisissä paikoissa, UM]; hän oleskeli Siifin erämaan vuoristossa”. – 1. Sam. 23:14, 15.

Siifin erämaa ja viereinen Maaonin erämaa muodostavat Juudan erämaan korkean keskusosan. (1. Sam. 23:24) Kun katsomme karttaa, tämä erämaa voidaan nähdä Jerusalemin eteläpuolella Kuolleenmeren länsirannalla ja sen toinen raja kulkee suunnilleen Jerusalemin, Betlehemin ja Hebronin kaupunkien kautta. Seuraavaksi huomaamme lukuisien laaksojen eli vadien kulkevan poikki erämaan lännestä itään, mikä tekee matkustamisen pohjoisesta etelään melkein mahdottomaksi.

Kun kävelee alas Jerusalemissa sijaitsevan temppelivuoren vieressä kulkevaa Kidronin laaksoa, jää vilkas kaupunki nopeasti taakse ja pääsemme ”tähän pelottavaan erämaahan”, kuten israelilainen arkeologi Yohanan Aharoni asian esittää. Kun kulkee edelleen tämän laakson jatketta Wadi en-Naria (”tuli-vadia”), se laskee noin 900 metriä Kuolleeseenmereen ja muuttuu syväksi rotkoksi eli kanjoniksi, jonka äkkijyrkät seinämät kohoavat noin 60 metrin korkeuteen kummallakin puolella. Vadin pohjalla käveleminen talvisaikaan on vaarallista, koska siellä voi joutua äkillisen rankkasateen aiheuttaman tulvan yllättämäksi. Kesällä voi kuumuus olla läkähdyttävää. Jokaisessa alueella sijaitsevassa vadissa on samanlaisia ongelmia.

Ei ihme, että Daavid totesi tämän turvalliseksi pakopaikaksi! Vaikka kuningas Saulilla oli 3 000 miehen armeija, hänen oli vaikea etsiä kalkkikivijyrkänteiden lukemattomia luolia, joista moniin pääsi vain köyden avulla ylhäältä käsin. Hän ja hänen miehensä saivat myöhemmin kuulla, että Daavid oli siirtynyt Een-Gediin, lähellä Kuolleenmeren rantaa sijaitsevaan keitaaseen, ja Saul lähti etsimään häntä ”vuorikauristen paljailta kallioilta” (UM). Kun Daavid oli piilossa erään luolan perällä, sen pimeimmässä osassa, hänellä oli hyvä tilaisuus tappaa Saul, mutta hän ei koskenut Jehovan voideltuun. – 1. Sam. 24:2–16.

Erään toisen kerran kun Daavid olisi voinut surmata nukkuvan kuninkaan hänen leirissään, hän otti vain takaa-ajajansa keihään ja vesiastian hänen viereltään, ja kun hän myöhemmin seisoi rotkon toisella puolella, hän osoitti Saulin miesten laiminlyöneen kuninkaansa suojelemisen. Daavidin ääni kaikui autioilla kukkuloilla, kun hän huusi ja kysyi, mitä sellaista hän oli tehnyt, minkä johdosta Saul ajoi häntä takaa ”niinkuin ajetaan peltokanaa vuorilla”. – 1. Sam. 26:1–20.

Kuinka arvokas tämä kuvaus onkaan, kun ajattelemme monia Psalmeissa esitettyjä Daavidin avunhuutoja! Vaikka hän on saattanut tuntea kiusausta ajatella, että kirjaimelliset kallionkielekkeet ja korkeat vuoret olivat hänen turvapaikkansa, niin hän alituisesti muistutti itseään siitä, että Jehova oli hänen todellinen suojelijansa ja pelastuksensa. Paimenena Daavid oli tottunut kukkulamaastoon. Hän oli ketterä ja nopsajalkainen kuin pitkäsarvinen vuorikauris. Kuitenkin hänen Jumalansa esti hänen jalkojaan liukastumasta kapealla polulla. (Ps. 18:2–4, 32–34) Kun siifiläiset kavalsivat Daavidin ja hänen vihollisensa virittivät hänelle ansoja, hänen sydämensä voi silti pysyä vakaana Jehovassa ja hän voi soittaa harppuaan ja säestää sillä laulaessaan autioissa jyrkkäseinäisissä rotkoissa. (Ps. 54, 57) Silloinkin kun Daavidin vihollisten aiheuttama painostus saattoi hänet syvään masennustilaan, hän voi edelleen puhua Jehovalle ja odottaa Häneltä pelastusta. (Ps. 142) Kykenemmekö me tekemään siten, kun meillä on paljon vaikeuksia? Kykenemme, jos vahvistamme uskoamme Jumalaamme.

HYÖKKÄYS JUUDAA VASTAAN

Kun Joosafat oli Juudan kuninkaana 900-luvulla eaa., hän kuuli levottomuutta herättäviä uutisia. Idässä Mooabissa, Ammonissa ja Seirissä asuvista heimoista koostuvan joukon ilmoitettiin olevan tulossa kohti Juudaa ”’meren toiselta puolelta, Aramista, ja katso, he ovat jo Hasason-Taamarissa’; se on Een-Gedissä”. (2. Aikak. 20:1, 2, 10, 11) Kun katsomme karttaamme, Een-Gedi on jo tuttu meille, ja me voimme nopeasti löytää Mooabin, Ammonin ja Edomin eli Aramin. Mutta ehkä mielessämme herää kysymys: Miten tämä armeija pääsi Een-Gediin, ja miksi se tuli juuri sitä tietä?

Eräs Juudan aikaisempi kuningas, Rehabeam, oli rakentanut linnoitettuja kaupunkeja strategisiin paikkoihin. Karttaamme on merkitty Betlehem, Eetam, Tekoa, Beet-Suur, Hebron ja Siif, jotka suojelivat Juudan itäreunaa. (2. Aikak. 11:5–12) Onnistuakseen vihollisten täytyi päästä tekemään yllätyshyökkäys, ja todennäköisesti he ajattelivat, että tyhjä ja luotaantyöntävä Juudan erämaa tarjoaisi yllättävän lähestymistien. He ovat saattaneet kiertää Kuolleenmeren eteläkärjen kautta. Tai he ovat voineet marssia matalan Lisanin niemimaan kautta ja ylittää Kuolleenmeren sen kapeimmasta (noin 3 kilometriä leveästä) kohdasta, vanhasta matalasta kahlauspaikasta, jonka jotkut oppineet sanovat olleen olemassa. Ohitettuaan sitten Masadan suuren kallion he saapuivat Een-Gediin, ennen kuin ehkä joku tähystäjä jostakin ylhäällä olevasta linnakkeesta huomasi heidät.

Näin Joosafatille jäi vähän aikaa, sillä vihollinen oli vain noin päivän marssimatkan päässä Jerusalemista. Daavidin tavoin hän luotti Jehovaan ja pyysi häneltä apua. Vastaus kuului: ”Sota ei ole teidän, vaan Jumalan.” Hänen käskettiin asettaa miehensä aivan Tekoan alapuolelle tulvalaakson päähän, sillä vihollisjoukot ”nousevat silloin Siisin solaa pitkin”. Joosafat teki niin, ja asetti laulajat eturiviin. – 2. Aikak. 20:3–21.

Siisin sola eli nousu lähti luoteeseen läheltä Een-Gediä, ja ensin oli kiivettävä noin 400 metriä jyrkkää edestakaisin mutkittelevaa polkua. Sitten se jatkui poikki kukkulaylängön ja kulki kiemurrellen kohti Tekoaa noin 800 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Mikä kiipeäminen siinä olikaan, kun reitti kulki pienempien vadien ja niiden sivuhaarojen uomien poikki ylös ja alas! Kuumissaan ja väsyneenä vihollisjoukko todennäköisesti toivoi saavansa levätä kenenkään huomaamatta lähellä kukkulan huippua. Mutta siihen ei ollut mahdollisuutta! Viholliset oli huomattu ja heitä odotti väijytys. Mikä hämmennys syntyikään, kun he ihmettelivät, mistä väijytyksessä olleet tulivat, eivätkä ymmärtäneet että Jehova auttoi Juudaa! Kun kukkulat raikuivat juudealaisten ylistyshuudoista, hyökkääjät luulivat omien liittolaistensa olleen syyllisiä. Erimielisyyksiä puhkesi, ja he alkoivat taistella toinen toistaan vastaan, kunnes koko armeija oli sekasorrossa ja tuhoutunut. Voimmeko nähdä ja kuulla taistelun tiimellyksen tuossa jylhässä ja karussa kukkulamaastossa ylistyslaulujen kaikuessa kaikkialla ympäröivillä vuorilla? Kuinka Juuda ylistikään Jehovaa hänen suuresta voitostaan! – 2. Aikak. 20:22–30.

LAUPIAS SAMARIALAINEN

Jeesuksen tunnettu kuvaus samarialaisesta, joka auttoi miestä, jonka kimppuun rosvot hyökkäsivät, sijoitettiin erään tien varteen aivan Juudan eli Juudean erämaan pohjoispuolelle. Kertomuksessa mainitaan useita kertoja se seikka, että ne jotka kulkivat tietä pitkin Jerusalemista Jerikoon olivat ”menossa alas”. (Luuk. 10:29–37) Kuinka hyvin Jeesus tunsikaan tuon reitin! Ja me voimme kulkea melkein samaa tietä nykyään. Katso karttaa ja pane merkille, että se laskeutuu yli 900 metriä 23 kilometrin pituisella matkalla Jerusalemista Jerikoon. Se rajoittuu suurimmaksi osaksi autiomaahan ja kulkee melkoisen matkan merenpinnan alapuolella. Koska reitin varrella on vähän asutusta, niin tiellä kulkija on todella yksinäinen, ja kuinka polttavan kuumaa matkalla voikaan olla ja kuinka helppo ryöväreitten onkaan piiloutua ulkonevan kallionkielekkeen tai ison kiven suojiin odottamaan pahaa aavistamatonta kulkijaa!

Jeesus ei tarkoituksetta sijoittanut kuvaustaan tähän ympäristöön. Monet hänen kuulijoistaan tunsivat tien ja voivat kuvitella tilanteen mielessään. He voivat ”nähdä”, mitä tapahtui, ja he voivat kuvitella laupiaan samarialaisen antavan ohjeensa syrjäisessä majatalossa. Voimmeko mekin luoda mieleemme tällaisen kuvan kertomusta lukiessamme?

RAAMATUN KARTTOJEN KÄYTTÖ

Tässä tarkastellut esimerkit osoittavat, kuinka voimme käyttää Raamatun maiden karttoja. Jos on kysymys yksityiskohdista, etsi alueesta suurimittakaavainen kartta. Etsi mainitut paikat ja katso sitten korkeuskäyriä ja väritystä, jota esiintyy joissakin kartoissa, ja pane merkille joet, tiet tai asiaankuuluvat rajaviivat. Yritä muodostaa mielessäsi kuvaa alueesta ja muista, että tiheässä olevat, kiemuraiset korkeuskäyrät ja nopeasti vaihtuvat värit ilmaisevat kukkuloita ja laaksoja olevan paljon, kun taas harvassa olevat, loivakaariset korkeuskäyrät ja vain yhden tai kahden värin käyttö osoittavat maaston olevan vähemmän kumpuilevaa tasankoa. Jos onnistut löytämään alueesta kuvia, niin ne auttavat sinua luomaan siitä paremman mielikuvan.

Pienimittakaavaiset kartat voivat olla hyödyllisiä seurattaessa pitempiä reittejä, esimerkiksi Paavalin matkoja, jolloin yksityiskohdat eivät ole niin tärkeitä. Katso esimerkiksi Vartiotorni-seuran julkaiseman Pyhän Raamatun lopussa esilehden kansiaukeamalla olevaa karttaa. Mutta mitä pienempi kartta on, sitä epätodennäköisempää on, että se sisältää kaikki tarvitsemasi nimet, ja paikkojen sijainti on sellaisissa vain likimääräinen. Kartat liittyvät usein myös joihinkin nimenomaisiin historian kausiin, sillä nimet pyrkivät muuttumaan melko usein. Monia hyödyllisiä karttoja löytyy kirjasta Aid to Bible Understanding.a

Vaikkei sinulla ehkä koskaan olekaan tilaisuutta käydä Raamatun maissa, opi tuntemaan niitä karttojen avulla. Tee Pyhän Raamatun lukemisesi antoisammaksi luomalla tapahtumista mielikuvia. Silloin se pysyy mielessäsi ja voit muistaa jonkin Raamatun tapahtuman helpommin.

[Alaviitteet]

[Kaavio s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

METRIÄ

900

JERUSALEM

600

300

0

JERIKO

–300

[Kartta s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

Jeriko

Jordan

Ammon

Mooab

LISAN

Edom

kahlauspaikka?

JUUDEAN ERÄMAA

Masada

Een-Gedi

Siifin ja maaonin erämaa

Siif

Hebron

Siisin nousu

Beet-Suur

Tekoa

Eetam

Betlehem

Wadi en-Nar

Qumran

JERUSALEM

Kuollutmeri

[Kartta s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

JERIKO

Kuollutmeri

Betania

Betfage

JERUSALEM

[Kuvat s. 12]

Juudan erämaan luolia

Kuolleenmeren eteläpäätä

[Kuva s. 15]

”Menossa alas” Jerikoon – 900 metrin lasku