Voiko musiikki koitua vaaraksi?

’MITEN ihmeessä musiikki voisi koitua vaaraksi?’ saatat kysyä. ’Musiikkihan on pelkkää ääntä.’ Se on totta, mutta äänet voivat vaikuttaa meihin voimakkaasti. Kukapa ei reagoisi yön hiljaisuudessa kuuluvaan kirkaisuun? Entä sitten tarttuva nauru? Jos joku yleisön joukossa nauraa ääneen, koko väkijoukko puhkeaa usein hillittömään nauruun.

Musiikissa on voimaa

Vertaa nyt noiden äänien vaikutusta musiikin tekemään vaikutukseen. Kun lauletaan tai soitetaan tietyntyyppistä musiikkia, ihmiset alkavat pian lyödä tahtia jaloillaan, keinuttaa ruumistaan, naksutella sormiaan ja hyräillä. Koko kuulijakunta voidaan temmata mukaan! Minkä avulla? Musiikin avulla.

Valaisemme asiaa: Aiemmin mainittu Daavid toimi jonkin aikaa muusikkona kuningas Saulin hovissa. Tuo nuori mies ’taisi soittaa’ harppua, ja hänen musiikkinsa auttoi levotonta Saulia rauhoittumaan. – 1. Samuelin kirja 16:18–23.

Musiikki vaikuttaa tunteisiin. Väkijoukko saattaa nousta seisaalleen, kun jazz-orkesteri ryhtyy soittamaan tuttua sävelmää. Klassisen musiikin ihailijat saattavat liikuttua kuunnellessaan Tšaikovskin alkusoittoa 1812. He melkein kuvittelevat olevansa keskellä taistelujen tuoksinaa tykkien jylistessä ja voitonkellojen soidessa. Musiikissa on todella voimaa.

Poliitikot ja hallitsijat ovat vuosisatojen ajan käyttäneet tuota voimaa ihmismielten taivuttelemiseen. Millä tavoin? Kansallishymnien ja isänmaallisten laulujen avulla. Hitler ja kansallissosialistinen puolue käyttivät tehokkaasti kansallishymniä Deutschland, Deutschland über alles (Saksa, Saksa yli kaiken) johdattaessaan kansanjoukkoja kuolemaan ja tuhoon johtavalla tiellä! On mielenkiintoista todeta, että tämä hymni perustui Haydnin säveltämään klassiseen musiikkiin. Brittiläiset vastasivat siihen laulamalla kiihkeästi ”God Save the King” (Jumala suojelkoon kuningasta). Hitler puolestaan oli hyvin ihastunut myös Wagnerin musiikkiin.

Musiikki vaikutti hyvin voimakkaasti myös raamatullisina aikoina. 2. Mooseksen kirjassa meille kerrotaan, että sillä aikaa kun Mooses oli Hoorebinvuorella saamassa laintauluja Jehovalta, israelilaiset tulivat kärsimättömiksi ja määräsivät Mooseksen veljen Aaronin tekemään heille toisen jumalan: valetun vasikkapatsaan. Sitten he uhrasivat tälle epäjumalalle uhreja uskonnollisessa juhlassa. Mitä sen jälkeen tapahtui? ”Kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään.” – 2. Mooseksen kirja 32:1–6.

Laskeutuessaan vuorelta Mooses ja Joosua kuulivat huutoa israelilaisten leiristä. Joosua arveli sen olevan taistelun melskettä. Mutta Mooses ymmärsi mitä tuo ääni merkitsi. Se oli laulua, mutta ei mahtavasta sotasaavutuksesta eikä tappiosta kertovaa laulua. Se oli ”muun laulamisen ääntä” (UM). Mooses pystyi tuon epätavallisen äänen perusteella päättelemään, että heidän kuulemansa musiikki liittyi johonkin turmiolliseen. Mitä se oli? Ihmiset lauloivat ja tanssivat kultaisen vasikan ympärillä. He harjoittivat hillitöntä epäjumalanpalvelusta, johon kuului laulua ja tanssia. Musiikilla oli huomattava sija heidän väärässä, moraalittomassa palvonnassaan. – 2. Mooseksen kirja 32:7–25.

Nykyajan kristitytkin voivat oppia tästä jotain. Ensinnäkin sen, että musiikki voi vaikuttaa sinuun. Nykymaailmassa pannaan paljon painoa musiikille. Mutta tulisiko käheä-äänisen ja muun eroottisesti latautuneen ja moraalia höllentävän musiikin olla tunnusomaista Jehovan todistajien seuranpitotilaisuuksille? Ei missään tapauksessa! Viime vuosina tähän seikkaan on kuitenkin alettu suhtautua yhä höllemmin, ja tätä suuntausta on esiintynyt jopa joidenkin vanhinten ja vanhempien parissa, jotka katsovat asiaa läpi sormiensa. Osa tästä musiikista on ylistänyt moraalittomuutta, kapinahenkeä, huumeita ja jopa spiritismiä.

Merkitseekö tämä sitä, että musiikilla on sinänsä ilman muuta kielteinen vaikutus? Ei lainkaan. Kuten edellä mainittiin, musiikkia käytettiin Jehovan pyhässä palvonnassa. Lisäksi, kun Jeesus kertoi kuvauksen tuhlaajapojan paluusta, hän mainitsi isän järjestämään juhlaan liittyneen ”musiikkia ja tanssimista”. – Luukas 15:25.

Voiko musiikki toimia elämänkatsomuksen välittäjänä?

Nykyaikana musiikki on paljon olennaisempi osa jokapäiväistä elämää. Muutamien viime vuosikymmenten aikana on kautta maailman noussut nopeasti valtava teollisuudenhaara, joka syytää markkinoille satoja miljoonia äänilevyjä ja kasetteja vuosittain. Sata vuotta sitten musiikista voitiin nauttia harvoin ja silloinkin joko kuuntelemalla suoria esityksiä tai soittamalla itse, mutta nykyään musiikin kuuleminen on jokapäiväinen asia. Näin ollen kysymys, voiko musiikki toimia elämänkatsomuksen välittäjänä, on aivan paikallaan. Voiko musiikki vaikuttaa ihmisen ajattelutapaan tai elämäntyyliin?

Vastaus löytyy helposti radio- ja televisiomainonnan piiristä. Moniin kaupallisiin mainoksiin liittyy musiikkia. Näin tuotteen nimi syöpyy musiikin välityksellä mieleen, jopa pikkulastenkin mieleen.

Musiikkia käytettiin muinaisessa Israelissa samalla tavoin, mutta paljon jalommassa tarkoituksessa. Psalmeja laulettiin musiikin säestämänä, ja epäilemättä se auttoi ihmisiä muistamaan niiden sanat. Raamatussa kerrotaan, että esimerkiksi Salomon temppelin vihkiäisissä leeviläiset laulajat ja myös muut kokoontuivat ”kymbaaleineen, harppuineen ja kanteleineen – – ja heidän kanssaan sata kaksikymmentä pappia, jotka puhalsivat torviin; ja puhaltajien ja veisaajien oli yhdyttävä yhtaikaa ja yhteen ääneen ylistämään ja kiittämään Herraa”. Tässä tilaisuudessa musiikki oli innostavaa ja rakentavaa. Sitä käytettiin Jehovan ylistämiseen. – 2. Aikakirja 5:12, 13.

Tuossa tilaisuudessa laulettiin ja soitettiin todennäköisesti Psalmia 136, ja musiikki auttoi varmasti ihmisiä muistamaan sanat paremmin. Tämä valaisee asian ydintä: musiikki voi välittää sanomia. Liittyypä musiikkiin sitten sanoja tai ei, se voi myös edistää jonkin tuotteen tai elämänkatsomuksen leviämistä, tai suositella jotain elämäntapaa. Tämä pitää nykyään paikkansa sekä klassisen että modernin musiikin ilmaisukeinoista.

Muuan tietosanakirja esimerkiksi toteaa Ludwig van Beethovenista, jota ”pidetään yleisesti suurimpana koskaan eläneenä säveltäjänä”, seuraavaa: ”Hän paljasti selvemmin kuin kukaan edeltäjänsä musiikin voiman välittää elämänkatsomus ilman puhuttujen sanojen apua.” Hänen maailmankuulu Pastoraalisinfoniansa on hyvä esimerkki tästä. Se välittää selkeästi Beethovenin rakkauden luontoon. Musiikki voi todellakin vaikuttaa tunteisiimme ja saada meidät toimimaan. – Encyclopædia Britannica.

Toisena esimerkkinä voisimme mainita nyt klassisen musiikin ihailijoitten parissa muodissa olevan itävaltalaisen säveltäjän, Gustav Mahlerin, teokset. Muuan musiikkitieteilijä puhuu tämän säveltäjän ”kuoleman pakkomielteestä” ja kertoo siitä ”loputtomasta jonkin elämäntarkoituksen etsinnästä, joka oli leimaava Mahlerin elämää ja musiikkia”. Puhuessaan hänen ensimmäisestä sinfoniastaan kirjoittaja kuvailee sen sisältöä seuraavasti: ”Kuoleman pakkomielle sumentaa elämänilon.” Hän jatkaa: ”Toinen sinfonia alkaa kuoleman pakkomielteellä – – ja huipentuu kristillisen kuolemattomuususkon tunnustamiseen. – – Uskonnollisilla aineksilla on näissä teoksissa erittäin merkittävä osa.” Herää siis kysymys: voisivatko Mahlerin uskonnollinen hämmennys, pakkomielteet ja neuroosit vaikuttaa kuulijaan?

Vielä yksi esimerkki on Stravinskin Kevätuhri. Tässä balettimusiikissa esitetään pakanallinen riitti, jossa nuori neitsyt tanssii itsensä kuoliaaksi lepyttääkseen kevään jumalan. Eräs selostaja kirjoitti tästä riitistä, että se ”ilmaistaan tässä musiikilla, jonka huomiota herättävin piirre on sen voimakas rytmi – rytmikuvioitten hypnoottinen, pakottava voima”. Vaikutus on yllättävä ja kenties levottomuutta herättävä. Itse asiassa sen ”uskottiin horjuttavan eurooppalaisen musiikkiperinteen tukipylväitä”.

Klassisenkin musiikin pitäisi siis saada sinut pysähtymään hetkeksi ja kysymään itseltäsi: ’Masentaako tai kiihottaako tietynlaisen musiikin liiallinen kuuleminen minua? Heijastaako se säveltäjän elämänkatsomusta, ja vaikuttaako se ehkä kielteisesti ajattelutapaani?’ Säveltäjän vaikutus voi tietenkin olla neutraali tai jopa hyvin myönteinen, mikäli hänen musiikkinsa ei heikennä uskoa Luojaan ja Hänen suurenmoisiin töihinsä. On tietysti myös mahdollista kuunnella musiikkia saamatta koskaan selville, mitä säveltäjällä on ollut mielessään. Siinä tapauksessa teoksen mahdollinen sisältö riippuu täysin kuuntelijan mielikuvituksesta.

Voidaanko näitä tunnusmerkkejä sitten soveltaa nykymusiikkiin? Onko nykyaikainen musiikki rakentavaa vai turmelevaa? Voisiko se olla uhka kristilliselle moraalille ja hengellisyydelle? Seuraava kirjoituksemme käsittelee mm. näitä kysymyksiä.

[Kuva s. 5]

Musiikkia voidaan käyttää turmiollisiin tarkoituksiin

[Kuvat s. 6]

Onko kaikki heidän musiikkinsa rakentavaa?

MAHLER

WAGNER

STRAVINSKI