yksi vuosi, koska, kuten edellä on sanottu, vuosien laskemisessa käytetyssä eKr.–jKr.-järjestelmässä ei ole lainkaan ”nolla”-vuotta. ”Kristillinen aikakausi ei alkanut nollavuodesta, vaan 1:sestä vuodesta.” – Raamatun Westminster-sanakirja (engl.), s. 102.

²² Toinen virhe oli siinä, että 2 520 vuotta ei alettu laskea oikeasta kohdasta, kun otetaan huomioon historialliset tosiseikat ja olosuhteet. Melkein kaikki varhainen raamatullinen ajanlasku yhtyy maalliseen historiaan v. 539 eKr., jona vuonna Dareios ja Kyyros Meediasta ja Persiasta kukistivat Babylonian. Viime vuosina on löydetty useita nuolenpääkirjoitustauluja, jotka käsittelevät Babylonian kukistumista ja vahvistavat sekä raamatulliset että maalliset historialliset ajankohdat. ”Nabunaidin ajanlasku” -nimellä tunnettu taulu ilmoittaa Babylonian kukistumisajan, minkä asiantuntijat ovat vahvistaneet olevan lokakuun 12.–13. v. 539 eKr. juliaanisen kalenterin mukaan eli lokakuun 6.–7. v. 539 eKr. nykyisen gregoriaanisen kalenterimme mukaan.b Tämä taulu sanoo myöskin, että Kyyros tuli voittokulkueessa Babyloniin 16 päivää sen kukistuttua hänen armeijansa edessä. Hänen maahantulovuotensa alkoi näin ollen lokakuussa 539 eKr. Mutta eräässä toisessa nuolenpääkirjoitustaulussa, minkä nimi on ”Strassmaier, Kyyros n:o 11”, mainitaan Kyyroksen ensimmäinen hallitusvuosi, minkä piti alkaa maaliskuun 17.–18. v. 538 eKr. ja päättyä maaliskuun 4.–5. v. 537 eKr.c Kyyros antoi ensimmäisenä hallitusvuotenaan määräyksensä, että juutalaisten piti sallia palata Jerusalemiin uudelleenrakentamaan temppeliä. (Esra 1:1) Tuo määräys on saatettu antaa lopulla vuotta 538 eKr. eli ennen maaliskuun 4.–5. v. 537 eKr.

²³ Kummassakin tapauksessa jäi täten kylliksi aikaa suurelle 49 897 henkeä käsittävälle juutalaisjoukolle järjestää retkensä ja tehdä pitkä nelikuukautinen matkansa Babyloniasta Jerusalemiin ollakseen siellä syyskuun 29.–30. v. 537 eKr., seitsemännen juutalaisten kuun ensimmäisenä päivänä, ja rakentaakseen alttarinsa Jehovalle, niinkuin Esran 3:1–3 kerrotaan. Koska syyskuun 29.–30. v. 537 eKr. päättää virallisesti autionaolon seitsemänkymmentä vuotta, kuten kerrotaan 2. Aikakirjan 36:20, 21:sessä, niin täytyi maan autioitusta alkaa virallisesti laskea syyskuun 21.–22. jälkeen 607 eKr., juutalaisten seitsemännen kuukauden ensimmäisenä päivänä 607 eKr., mikä on 2 520:n vuoden lähtökohta.

Todistuksia vuoden paikkansapitävyydestä

 1, 2. Kuvaile se ”kansain perhe”, mikä syntyi 1648:n jälkeen.

MITÄ luonnollisia todistuksia on siis olemassa, mitkä osoittavat, että 1914 oli merkkivuosi kansojen ”määräaikain” päättymisessä? Ensiksi on tarpeen pieni taustaselostus. Vanhan Rooman valtakunnan hajaantuessa ja katoliseen kirkkoon liittyneen Pyhän Rooman valtakunnan murtuessa ilmaantui Westfalenin rauhansopimuksen jälkeen 1648 ”kansain perhe”. Tämä kansojen pakanahuonekunta oli löyhä järjestely, missä suuret ja pienet kansat yrittivät tulla toimeen keskenään yhteisymmärryksessä niinkuin isot ja pienet veljet yksityisten jäsenten satunnaisesti riidellessä (sotiessa) toistensa kanssa. Niitä ei ollut vallitsemassa yhtään isoa äitiä eikä isää. Ei katolinen kirkko eikä vanhan Rooman valtakunnan jätteet olleet enää kyllin vahvat pysyttääkseen nämä kansat sidottuina esiliinannauhoihinsa ja pitääkseen nämä siitä haarautuneet kansat kurissa niinkuin aikaisemmin hallitessaan niiden yläpuolella diktaattoreina. Mutta ”kansain perhe” säilytti kuitenkin jonkin verran kansainvälistä järjestystä maailman laajennuskausinaan ja pysyi kansainvälisessä laissa. Tällä ”perheellä” ei ollut kumminkaan mitään poliittista ilmausta eikä ylijärjestöä. Se jäi niiden yritettäväksi myöhemmin asioitten paikkaamiseksi Kansainliiton alaisuudessa 1919.

² Seuraavassa on arvovaltainen kuvaus tästä ”kansain perheestä”. ”Rooman maailmanvalta osoitti yleistä poliittista yksinvaltiutta, jonka avulla etäisten alueitten tekoja saatettiin säännöstellä; keskiajan kirkon maailmanuskonto lisäsi ihmiskunnan yhteenkuuluvaisuusajatuksen. . . . Perhe oli aluksi ’kansojen eurooppalais-kristillinen perhe’, ja sen lait olivat eurooppalaiset. Amerikan Yhdysvallat oli sen ensimmäinen lisä ulkopuolella Eurooppaa . . . Vuonna 1856 päästivät viisi suurta valtaa Turkin valtakunnan ’osalliseksi Euroopan yleisen lain ja yhteisymmärryksen eduista’. Japanin tulo ’kansain perheeseen’ v. 1899 lisäsi toisen ei-eurooppalaisen valtion siihen kansainväliseen perheeseen, mikä oli lakannut olemasta ’eurooppalainen’ ja ’kristillinen’.”a

 3, 4. (a) Mitkä luonnolliset tosiasiat osoittavat kansojen ”seitsemän ajan” lopun? (b) Mikä on huomattavaa näissä kyseisissä ajoissa?

³ Mitä tapahtui tälle pakanakansojen löyhästi järjestetylle huoneelle vuonna 1914, se tiedetään yleisesti ja on historiaa nykyään. Pakanavaltojen heikko tasapaino, mikä auttoi niitä kehittymään suunnattomiksi sotakoneistoiksi sotaa edeltäneenä aikana, romahti kokonaan 1914. Koko niiden huone räjähti ilmaan, ja kansat tulivat hulluiksi. Eikö tämän pakanoitten huoneen romahtaminen ja se, että heidän kansallinen yksinvaltias riippumattomuutensa joutui nyt vaaraan, muistuta temppelin ja kuninkaan palatsin tuhoutumista Jerusalemissa heinäkuun 30.–31. ja elokuun 2.–3. välillä v. 607 eKr.? Ja kaikki tämä tapahtui täsmälleen 2 520 vuotta myöhemmin melkein päivälleen!b