”Sinun sanasi on totuus”
Voidaanko ilmeiset lukujen eroavuudet selvittää?
RAAMATTUA lukiessaan jotkut ovat toisinaan löytäneet näennäisiä ristiriitaisuuksia numerotiedoissa. Tulisiko olettaa, että sellaiset ristiriitaisuudet johtuvat jäljentäjien erehdyksistä? Vai tulisiko harkita ongelmien ratkaisemista muilla tavoin?
Tulisi muistaa, että Raamatun heprealaisten kirjoitusten käsikirjoitusten täsmällisiä jäljennöksiä valmistettaessa noudatettiin äärimmäistä huolellisuutta. Kirjanoppineet eivät laskeneet ainoastaan jäljennettyjä sanoja vaan myös kirjaimet. Jos he havaitsivat pienimmänkin virheen, koko se osa kirjakääröä, missä virhe oli, leikattiin pois ja korvattiin uudella ja virheettömällä osalla. Kirjanoppineet lukivat ääneen jokaisen sanan ennen sen kirjoittamista. Jopa yhdenkin sanan kirjoittamisen muistista katsottiin olevan törkeä synti. Jäljennettäessä tehtiin tunnontarkkaa työtä myös lukujen suhteen, jotka kirjoitettiin kokonaan.
On sen vuoksi viisasta olla hätäisesti sanomatta näennäistä ristiriitaisuutta kirjoitusvirheeksi. Tulisi ensiksi yrittää ratkaista lukuja koskevat ongelmat. Vaikkei ratkaisua näyttäisikään löytyvän pian, se ei välttämättä merkitse sitä, että tekstissä on virhe. Asiaan saattaa liittyä mainitsemattomia tekijöitä.
Joskus lukujen eroavuus saattaa johtua siitä, että kukin kertoo eri piirteen jostakin nimenomaisesta tapahtumasta. Näin on ilmeisesti asian laita Nebusaradanin Jerusalemiin tulon suhteen vuonna 607 eaa. 2. Kun. 25:8 sanoo: ”Viidennessä kuussa, kuukauden seitsemäntenä päivänä, . . . tuli Baabelin kuninkaan palvelija Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, Jerusalemiin [Jerusalemin luo, Um].” Jer. 52:12 kertoo kuitenkin, että Nebusaradan ”tuli” Jerusalemiin viidennen kuukauden kymmenentenä päivänä.
Selittäessään tätä kolmen päivän eroa kirja The Soncino Books of the Bible (Raamatun Soncino-kirjat, Jeremian osa, s. 353) sanoo: ”Kolmen päivän väliajan voidaan ymmärtää edustavan aikaa Nebusaradanin tapahtumapaikalle saapumisen ja sotatoimien aloittamisen välillä.” Näyttäisi siltä, että Nebusaradan saapui Jerusalemin luo seitsemäntenä päivänä ja suoritti tarkastuksensa kaupungin muurien ulkopuolella olevasta leiristään. Lopulta kymmenentenä päivänä hän todella meni kaupunkiin.
Samantapainen esimerkki on ikä, jona leeviläiset aloittivat palveluksensa pyhäkössä. 4. Moos. 4:3, 30:n mukaan leeviläiset aloittivat palveluksensa 30-vuotiaina. Mutta 4. Moos. 8:24:ssä ikärajaksi leeviläisten palvelusten aloittamiselle esitetään 25 vuotta. Tämän eroavuuden syynä näyttää olevan se, että kysymyksessä on kahdenlainen palvelus. Sen vuoksi jotkin rabbiinilähteet esittävät sellaisen näkemyksen, että 25 vuoden iässä leeviläinen otettiin tabernaakkelipalvelukseen, mutta suorittamaan vain kevyempiä tehtäviä. Sitten 30 vuoden iässä hän osallistui raskaampaan työhön, esimerkiksi tabernaakkelin purkamiseen, siirtämiseen ja pystyttämiseen. Tätä johtopäätöstä tukee se seikka, että ”[vaivalloinen, Um] palvelus ja kantamistyö” mainitaan vain niiden tehtävien yhteydessä, joita leeviläiset alkoivat suorittaa vasta 30-vuotiaina. – 4. Moos. 4:3, 47.
Joissakin tapauksissa näennäisiä ristiriitaisuuksia ei voida niin helposti selvittää. Näin on varsinkin Esran (2:1–67) ja Nehemian (7:6–69) kirjoissa esitettyjen lukujen laita. Molemmissa kirjoissa on luettelo Serubbaabelin kanssa Babylonin pakkosiirtolaisuudesta palanneisiin sukuihin eli huoneisiin kuuluvien määrästä. Kertomukset ovat yhtäpitävät siinä suhteessa, että ne esittävät palanneiden pakkosiirtolaisten koko määräksi 42360 lukuun ottamatta orjia ja laulajia. (Esra 2:64; Neh. 7:66) Yksittäisiin sukuihin kuuluvien määrissä on kuitenkin eroja. Kummassakin luettelossa mainittujen lukujen yhteissumma on paljon pienempi kuin 42360. Monet oppineet pitäisivät näitä eroavuuksia kirjoitusvirheinä. Vaikka tätä puolta ei voida täysin sulkea pois, niin eroavuuksille on muita mahdollisia selityksiä.
Saattaa olla, että Esra ja Nehemia perustivat luettelonsa eri lähteisiin. Esimerkiksi Esra on voinut käyttää asiakirjaa, joka luetteli ne, jotka ilmoittautuivat palaamaan kotimaahansa, kun taas Nehemia on saattanut jäljentää aikakirjasta, joka luetteli ne, jotka todellisuudessa palasivat. Sitten oli pappeja, jotka eivät kyenneet löytämään sukuluetteloitaan (Esra 2:61–63; Neh. 7:63–65), ja toisillakin israelilaisilla on hyvinkin saattanut olla sama pulma. Näitä ei ehkä ole lueteltu suvuittain, mutta heidät on voitu sisällyttää kokonaismäärään. Nuo 42360 henkeä voisivat siis olla kokonaismäärä kuhunkin sukuun kuuluvista sekä monista muista, jotka eivät kyenneet näyttämään toteen syntyperäänsä. Myöhemmin jotkut ovat kuitenkin ehkä kyenneet löytämään oikean sukuluettelonsa. Tämä voisi selittää sen, että lukujen vaihtelusta huolimatta kokonaismäärä on sama.
Tekstiyhteys antaa usein avaimen numerotietoja koskevien ristiriitojen selvittämiseen. Valaiseva esimerkki on israelilaisten esikoisiin vaihdettuihin sisältyvien leeviläisten määrä. 4. Mooseksen kirjan 3. luvussa Leevin sukukunnan käsittävien kolmen suvun väkiluku on yhteensä 22300. Mutta 4. Moos. 3:39 osoittaa leeviläisten miesten koko määräksi 22000, siis 300 vähemmän.
Syy tähän eroon tulee helposti ilmeiseksi, kun tarkastelemme lukujen tarkoitusta. 4. Moos. 3:12, 13:ssa sanotaan: ”Minä [Jehova] itse olen ottanut leeviläiset israelilaisten keskuudesta israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan, kaiken sijaan, joka avaa äidinkohdun; leeviläiset ovat siis tulleet minun omikseni. Sillä minun omani on jokainen esikoinen. Sinä päivänä, jona minä surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset, minä pyhitin itselleni kaikki Israelin esikoiset.”
Tästä kohdasta käy ilmeiseksi se, että kaikki esikoiset kuuluivat Jehovalle ja siten olisivat normaalisti olleet niitä, jotka palvelisivat häntä pyhäkössä. Mutta Jehova valitsi Leevin sukukunnan miehet toimimaan tässä ominaisuudessa sen sijaan että esikoiset olisivat toimineet siinä. Mutta jotkut leeviläisistä olisivat jo olleet ehdolla pyhäkköpalvelukseen. Miksi? Sen perusteella, että he olivat esikoisia. Näitä leeviläisiä ei sen vuoksi olisi otettu lukuun vaihdossa. Siksi noiden 300 leeviläisen, joita ei laskettu mukaan, kun vaihto suoritettiin, on johdonmukaisesti ajatellen täytynyt olla esikoisia.
Esikoisten määrä Leevin sukukunnassa saattaa näyttää harvinaisen pieneltä. Mutta tulisi muistaa, että moniavioisuuden vuoksi miehellä voi olla paljon poikia, mutta vain yksi esikoinen. Miehen eikä naisen esikoispoika otettiin huomioon. Kun Leevin sukukunnan väestö oli vain noin viides tai kuudes osa siitä, mikä oli keskimäärin sukukunnan koko Israelissa, niin leeviläisten esikoisten suhteellinen määrä on hyvin verrattavissa toisten esikoisten määrään.
Edellä olevat esimerkit valaisevat sitä, että numerotietoja koskevat ilmeiset ristiriitaisuudet voidaan usein selvittää. Jos löydät sellaisia ristiriitaisuuksia, niin tutki sen vuoksi huolellisesti tekstiyhteyttä ja saatat löytää todennäköisen selityksen. Jos on tarpeen, niin etsi niiden apua, jotka uskovat Raamattuun ja tuntevat sen hyvin. Siten menettelemällä tulet havaitsemaan, että yleensä eroavuuksien ei tarvitse ajatella aiheutuneen kirjoitusvirheestä.