9. luku
”Pyhä tie” hengelliseen paratiisiin
1. Mikä suurenmoinen odote oli juutalaisten pakkosiirtolaisten edessä, kun he lähtivät Babyloniasta vuonna 537 eaa.?
PARATIISIN kaltainen maa kirjaimellisessa merkityksessä! Sellaiseksi pakkosiirtolaisuuteen karkotetut juutalaiset halusivat tehdä kauan autiona olleen kotimaansa, kun he lähtivät Babyloniasta vuonna 537 eaa. Heidän edessään oli odote niiden innostavien sanojen täyttymyksen näkemisestä, jotka profeetta Jesaja oli puhunut heidän kotimaastaan: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.” – Jes. 35:1, 2.
2. Miten Jumala oli antanut heille vakuuden turvallisesta, menestyksellisestä paluusta kotimaahansa?
2 Kuinka suurta tyydytystä vapautetun juutalaisen jäännöksen ja sen uskollisten tovereitten onkaan täytynyt tuntea sydämessään, kun heillä oli niin suurenmoinen odote edessään ja kun he marssivat ulos Babyloniasta ja olivat todella paluumatkalla! Heitä lohdutti Jumalalta saatu vakuutus, että hän valmistaisi heille erikoistien, jotta he pääsisivät turvallisesti perille ikävöimäänsä kotimaahan. Näin hän sanoi profeettansa Jesajan välityksellä: ”Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on ’pyhä tie’: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy – eivät hullutkaan [Ja se tulee olemaan sitä varten, joka kulkee sillä tiellä, eivätkä ketkään tyhmät vaeltele sillä, UM]. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.” – Jes. 35:8, 9.
3. a) Mikä teki Babylonian, josta juutalaiset olivat lähdössä pois, uskonnollisesti saastaiseksi? b) Miten tie takaisin Juudan maahan oli todellisuudessa ”pyhä tie”?
3 Pakanallinen Babylonia, johon elossa säilyneet juutalaiset oli karkotettu Jerusalemin tuhon jälkeen vuonna 607 eaa., oli uskonnollisesti saastainen, epäpyhä. Sen maa oli täynnä väärän palvonnan epäjumalankuvia ja temppeleitä. Kotimaa, johon vapautettujen juutalaisten piti palata, oli oleva uskonnollisesti puhdas maa, pyhä maa, sillä sinne oli määrä rakentaa uudelleen Jehova Jumalan temppeli alkuperäiselle paikalleen ja uudelleen asutettu Juudan maakunta oli oleva maa, missä kukoistaisi yhden elävän tosi Jumalan puhdas palvonta. Totisesti paluutie oli oleva ”pyhä tie” todellisuudessa eikä vain nimeltä. Tätä Jumalan varaamaa tietä käyttävillä täytyi olla pyhä vaikutin, nimittäin Pyhän Jumalan puhtaan palvonnan ennallistaminen heidän kauan autiona olleeseen kotimaahansa. Se oli pääsyy siihen, miksi heidät oli vapautettu Babyloniasta. – Esra 1:1–4.
4. a) Millä tavalla osoittautui todeksi, että ”sitä ei kulje saastainen”, kuten oli ennustettu? b) Mikä erikoisvelvoitus maaherra Serubbaabelilla ja ylimmäisellä papilla Joosualla oli tässä suhteessa?
4 Sitä ei kulje saastainen.” Kenelläkään israelilaisella, joka oli saastainen Babylonian uskonnollisesta saastutuksesta, ei ollut oikeutta kulkea pyhää tietä takaisin Juudaan ja Jerusalemiin. Hänen mukanaan ei saanut kulkeutua mitään luonteeltaan babylonilaiseen uskontoon kuuluvaa siirrettäväksi pyhälle maaperälle, missä piti olla vallalla yksinomainen antaumus Jehova Jumalalle. Jumalan käsky niille, jotka kantoivat takaisin pyhää kalustoa palautettavaksi Jehovan temppeliin, joka piti rakentaa uudelleen Jerusalemiin, kuului: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen [Babylonian] keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” (Jes. 52:11) Jehovan palvontaa ei sovi sekoittaa babylonilaiseen väärään uskontoon. Niinpä luopioisraelilainen, joka suunnittelisi babylonilaisen epäjumalia palvovan uskonnon tuomista ennallistettuun kotimaahan, ei saisi saastuttaa pyhää tietä. Ja juutalainen maaherra Serubbaabel ja Aaronin sukuun kuuluva ylimmäinen pappi Joosua (eli Jeesua), jotka olivat vastuussa marssista takaisin Juudan maakuntaan, velvoitettiin pitämään huoli siitä, ettei kukaan luopio, pahaa suunnitteleva israelilainen saanut kulkea vilpittömästi katuvan, puhdassydämisen jäännöksen mukana takaisin Jerusalemiin.
5. Kenestä Jesajan 35:8:ssa puhutaan ”sinä, joka kulkee sillä tiellä”?
5 ”Ja se tulee olemaan sitä varten, joka kulkee sillä tiellä.” (UM) Kuka tämä voisi olla? Hän ei voisi koskaan osoittautua saastaiseksi henkilöksi, jolta on estetty pääsy tielle. Koska tie, jolla tämän täytyy kulkea, on pyhä tie, hänen täytyy olla yksilö, joka elää Jehovan pyhyyden mukaan, joka pyrkii olemaan pyhä niin kuin Hän on pyhä. (3. Moos. 11:44, 45) Jehova itse oli tietysti Se, joka kulki vapautettujen israelilaisten edellä, jotka olivat lähteneet kohti Jerusalemissa olevaa pyhää palvontavuorta, ja Hän olisi ennen kaikkea Se, joka kulkee sillä tiellä; Hän ei kulkisi koskaan epäpyhää tietä eikä johtaisi kansaansa epäpyhää tietä. (Jes. 52:12) Tietysti niidenkin, jotka seuraavat hänen jäljessään tiellä, tarvitsee olla pyhiä niin kuin Hän, eivätkä he saa koskea mihinkään saastaiseen, mikä kuuluu väärään babylonilaiseen uskontoon.
6, 7. Keitä ovat ”tyhmät”, joiden ei sallittu vaeltaa pyhää tietä?
6 Tämän seikan osoittaa edelleen seuraava lause, joka ilmaisee, ketkä eivät saa kulkea pyhää tietä: ”Eivätkä ketkään tyhmät vaeltele sillä.” (Jes. 35:8, UM) Nimityksellä ’tyhmä’ ei tässä tarkoiteta vain typerää, kokematonta ihmistä, joka tietämättömyydessään tekee sitä, mikä on epäviisasta. Hän on sen sijaan itsepintaisen tyhmä, joka uppiniskaisesti antautuu epäviisaaseen menettelyyn.
7 Jehova antoi oikean kuvauksen tällaisesta tyhmästä ihmisestä, kun Hän sanoi profeetta Jeremialle: ”Minun kansani on hullu; eivät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä; he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.” (Jer. 4:22) Syvään juurtuneen, itsepintaisen tyhmyytensä takia he kärsivät Juudan ja Jerusalemin autioituksen ja karkottamisensa pakanalliseen Babylonian maahan. Nyt kun uskollinen jäännös oli palaamassa autioitettuun kotimaahansa, ei siis sellaisten ”tyhmien” sallittu vaellella vapaasti pyhällä valtatiellä eikä eksyä sille.
8. Mistä muusta juutalaisille luvattiin vapaus heidän paluumatkallaan kotimaahan, kuten Jesajan 35:9 osoittaa?
8 Sen lisäksi ettei heidän tarvinnut joutua kosketuksiin sellaisten ei-toivottujen ainesten kanssa matkallaan takaisin kotimaahansa kauaksi uskonnollisesti saastuneesta Babyloniasta, eivät myöskään villit lihansyöjäeläimet väijyisi tien varrella saalistaakseen niitä, jotka käyttivät tätä tietä päästäkseen takaisin Jehovan suosioon. Jumalan lupaus kuului: ”Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.” – Jes. 35:9.
9. Koskiko tämä lupaus turvallisuudesta vain eläinten hyökkäystä vai mitä?
9 Siten eivät ihmissyöjäpedotkaan olisi kiusana pyhällä tiellä. Jos eivät sellaiset vaaralliset eläimet lisäisi kauhua tielle, joka johtaisi takaisin Jehovan palvontaan Hänen valitsemassaan maassa, niin ei petomaisten ihmisten tai ihmisjoukkojenkaan sallittaisi yhtäkkiä hypätä esiin ja hyökätä marssijoitten kimppuun ja ryöstää ja tappaa heitä. Jehovan kansan vapautetun jäännöksen sydämessä ei siis pitänyt olla mitään pelkoa paluumatkalle lähtemisen suhteen tietä myöten, jonka Hän varasi. Rohkeasti ja luottaen täysin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan jäännös lähti vapaaehtoisesti tienraivaajina tälle tielle. Oli kirjoitettu: ”Lunastetut sitä kulkevat.”
10. Miksi nämä ihmiset oli ’myyty’ babylonialaisille, ja millä perusteella heidät ’lunastettiin’?
10 Nämä olivat Jehova Jumalan lunastamia. Koska Juudan valtakunnan kansalaiset olivat olleet tottelemattomia Häntä kohtaan ja kapinoineet hänen puhdasta palvontaansa vastaan, heidät oli ’myyty’ babylonialaisille karkotettavaksi vangitsijoittensa maahan. Jehova oli sanonut heille kauan ennen heidän karkottamistaan Babyloniaan: ”Kuka on minun velkojani, jolle minä olisin teidät myynyt? Katso, pahojen tekojenne tähden te olette myydyt, teidän rikkomustenne tähden on äitinne lähetetty pois.” Ja myös: ”Näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan.” (Jes. 50:1; 52:3) Toisin sanoen, Jehova ei saanut mitään henkilökohtaista hyötyä heidän myymisestään babylonialaisille, eikä hän saa mitään aineellista hyötyä heidän lunastamisestaan heidän vangitsijoittensa, heidän babylonialaisten isäntiensä, maasta.
VAPAUTUKSESTA EI MAKSETTU
11. Maksettiinko babylonialaisille jollakin tavoin, kun Jumala otti valitun kansansa jälleen omistukseensa?
11 Karkotetut juutalaiset eivät antaneet Jehovalle rahaa, jotta hän olisi lunastanut heidät, eivätkä he maksaneet rahaa babylonialaisille ostaakseen takaisin vapautensa. Jehova epäitsekkäästi osti heidät takaisin heidän omien erheittensä ja rikkomustensa seurauksista. Hän ei ollut babylonialaisille mitään velkaa siitä, että he olivat ottaneet vangiksi hänen kansansa ja vieneet sen pois Jumalan sille antamasta maasta. Hänen ei siis tarvinnut maksaa babylonialaisille ottaakseen valitun kansansa jälleen omistukseensa paitsi maksaa heille kostolla, kun he olivat hävittäneet hänen pyhän kaupunkinsa Jerusalemin ja sen temppelin ja sen Daavidin valtakunnan valtaistuimen. – Jer. 51:11, 36, 37; 1. Aikak. 29:23.
12. Miten hengellisen Israelin nykyinen jäännös ’lunastettiin’ ”rahatta”?
12 Vastaavasti ei Jehova Jumala nykyaikanakaan ollut Suurelle Babylonille ja sen maailmallisille avustajille mitään velkaa hengellisen Israelin jäännöksen vapauttamisesta niiden vallasta vuonna 1919. Ei myöskään voideltu jäännös maksanut rahaa Suurelle Babylonille tai maailman kuninkaille ja hallitsijoille, joiden kanssa Suuri Babylon harjoittaa hengellistä haureutta, ostaakseen itsensä vapaaksi. Kunnia jäännöksen vapautumisesta vuonna 1919 kuului yksistään Jehovalle, sillä hän ’lunasti’ sen sen virheellisyyksien seurauksista täyttämällä omat oikeudenmukaisuuden vaatimuksensa Voidellun Palvelijansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä.
13. Mitä jäännös havaitsi yhä selvemmin vapauduttuaan Suuresta Babylonista, ja mitä siihen sisältyi?
13 Tällä tavoin hengellisen Israelin jäännös lunastettuna kansana käänsi selkänsä Suurelle Babylonille ja astui pyhälle valtatielle. Jäännökseen kuuluvat olivat asenteeltaan katuvia, kun he tulivat ymmärtämään yhä paremmin menneet, varsinkin ensimmäisen maailmansodan aikaiset, virheensä, puutteellisuutensa ja rikkomuksensa. He havaitsivat yhä selvemmin, että heidän täytyi olla pyhiä jumalallisen Vapauttajan silmissä, että Hänelle heidän täytyi omistaa yksinomainen antaumus. Tämä vaati heitä pysymään erossa tästä maailmasta, Panettelijan näkyvästä järjestöstä. Jumalan suvereenisuudelle, jota edusti nyt vuonna 1914 taivaissa syntynyt messiaaninen Valtakunta, heidän täytyi olla mitä täysimmin uskollisen alamaisia. Niinpä heidän täytyi saarnata Valtakuntaa, julistaa sitä, kautta maailman.
14. a) Mitkä saastaisuuden tahrat Jumalan kansan tarvitsi puhdistaa elämästään? b) Mihin niiden, jotka haluavat palvella Jumalaa, tulee mukauttaa käytöksensä ja asenteensa?
14 Koska pyhä valtatie oli vain puhtaita varten, heidän tarvitsi puhdistautua kaikista mahdollisista saastutuksista ja tahroista, joiden takia he olivat kärsineet Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vankeuden. Niinpä – pois sen uskonnolliset juhlat! Pois tämän maailman kansallismieliset juhlat, jonka maailman ystävä Suuri Babylon on! (Jaak. 4:4) Pois kaikenlainen mukautuminen siihen ja sen perinteisiin! Jumalan Pyhään sanaan, Raamattuun, tulee mukautua. Sen opetusten avulla meidän tulee muuttaa mielemme havaitaksemme Jumalan tahdon ja saadaksemme oikean mielen- ja sydämentilan.
15. a) Olisiko sillä väliä, vaikka he sietäisivät keskuudessaan itsepintaisen ”tyhmiä”, jos he kerran itse henkilökohtaisesti käyttäytyisivät oikein? b) Miksi petomaiset ihmiset eivät olisi pyhän valtatien uhkana?
15 Vain siten menettelemällä voi hengellisen Israelin jäännös päästä Pyhän Raamatun Jumalan täyteen suosioon ja hengelliseen paratiisiin, joka hänellä oli varattuna jäännöstä varten. Kulkekoot ns. kristillinen maailma, kristikunta, ja koko muu Suuri Babylon ’tyhmää’ tietään sodanjälkeisenä kautena, mutta voideltu jäännös ei olisi missään tekemisissä sellaisten ”tyhmien” kanssa. Jäännökseen kuuluvat eivät suvaitsisi keitään ”tyhmiä” keskuudessaan, koska Jumalan sana oli nimenomaan sanonut, etteivät ”ketkään tyhmät vaeltele sillä [pyhällä valtatiellä]”. (Jes. 35:8, UM) Eivätkä he sallisi ihmisten tai ihmistekoisten järjestöjen olla uhkana pyhälle valtatielle kuin leijonat tai mitkä tahansa muut raatelevat pedot. Sellaisten kauhistuttavien ihmisten ja järjestöjen pelko ei säikähdyttäisi katuvia Jumalan suosion etsijöitä astumasta pyhälle valtatielle ja kulkemasta sitä. Jumalan pelko tekisi mahdollisimman pieneksi tai poistaisi kokonaan julmien ihmisten pelkäämisen, varsinkin koska Jehova itse on huomattavin persoona, johtaja, ”joka kulkee tiellä”.
16. a) Minä vuonna voideltu jäännös alkoi kulkea pyhää valtatietä? b) Tiesivätkö he, että he olivat jättämässä Suuren Babylonin taakseen?
16 Jehovan ”lunastetut” alkoivat kulkea vuonna 1919 hänen pyhää valtatietään saaden yhä lisää ymmärrystä Jumalan vaatimuksista, jotka koskivat heitä tänä sodanjälkeisenä ennallistuksen ja uudelleen rakentamisen kautena. He tiesivät epäilyksettä, että he olivat eroamassa kaikesta yhteydestä tuohon uskonnolliseen porttoon, Suureen Babyloniin, ja sen vankeudesta, sillä saatuaan osakseen huonoa kohtelua sen ja sen maailmallisten rakastajien käsissä ensimmäisen maailmansodan aikana heillä oli entistä enemmän syytä vihata sitä ja olla sitä vastaan. He havaitsivat sen verivelkaiseksi ja saastaiseksi, eivätkä he halunneet koskea siihen millään uskonnollista veljeilyä ilmaisevalla tavalla. He tunsivat Jumalan käskyn, joka on Jesajan 52:11:ssä: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” (Ks. engl. Vartiotornia 1.11.1918, s. 333, kirjoitusta ”Puhtaus kuninkaallisen papiston vaatimus” – ”Olkaa puhtaat te, jotka kannatte Herran astioita.” – Jesaja 52:11 [Kuningas Jaakon käännös].) Voideltu jäännös noudatti siis tätä käskyä.
17. a) Keihin apostoli Paavali sovelsi Jesajan 52:11:ssä olevan Jumalan käskyn? b) Mitä siis henkilön täytyy tehdä, ennen kuin hänestä voi tulla tosi kristitty?
17 Vuonna 537 eaa. tämä käsky soveltui pakkosiirtolaisuudessa oleviin juutalaisiin, jotka olivat vankeina muinaisessa Babyloniassa. Mutta vuoden 33 jälkeen yleistä ajanlaskuamme, jona vuonna Jehova Jumala hylkäsi luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset, koska he hylkäsivät hänen Messiaansa, kristitty apostoli Paavali sovelsi tämän jumalallisen käskyn hengellisiin israelilaisiin, kristittyyn Israeliin. Paavali lainasi Jesajan 52:11:stä kirjoittaessaan Korinton kristilliselle seurakunnalle Akhaiaan (Kreikkaan) ja sanoi: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? . . . Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias’.” (2. Kor. 6:14–18, KR) Siten silloin ajanlaskumme ensimmäiselläkin vuosisadalla uskovien täytyi lähteä pois Suuresta Babylonista, ennen kuin heistä voi tulla tosi kristittyjä. Samoin on tällä 20. vuosisadalla.
18, 19. Mihin toimintaan Suuressa Babylonissa olevia Jumalaa pelkääviä ihmisiä kehotettiin ryhtymään päätöksessä, joka hyväksyttiin kristillisessä konventissa vuonna 1923?
18 Tällainen Jumalan vaatimus tosi kristityksi tulemiselle esitettiin selvästi vuonna 1923. Tuona vuonna, 18.–26. elokuuta pidettiin Los Angelesissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa yksi lukuisista Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran aluekonventeista. Tämän konventin lauantai-iltapäivänä Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran presidentti J. F. Rutherford puhui kokoukselle (noin 2500 tässä konventissa läsnä olleelle). Hän puhui aiheesta ”Lampaat ja vuohet”, joka perustui tunnettuun Jeesuksen vertaukseen. (Matt. 25:31–46) Tämän puheen lopussa puhuja luki asiaan liittyvän päätöksen ja esitti sen kuulijakunnan hyväksyttäväksi. Muutamaa läsnäolijaa lukuun ottamatta kuulijakunta nousi seisomaan merkiksi tämän ajankohtaisen päätöksen hyväksymisestä. Päätöksen kaksi viimeistä kappaletta ovat erikoisen kiinnostavat tässä yhteydessä. Nämä kaksi kappaletta kuuluvat:
Sen tähden me kaiutamme rakkauden hengessä varoitusta kaikille sellaisille rauhaa ja järjestystä rakastaville ja Jumalaa pelkääville, jotka ovat tunnustuksellisten kirkkojen yhteydessä, ja osoitamme heille, ettei heillä voi olla mitään osallisuutta eikä yhteyttä niiden teeskentelevien kristittyjen luokkaan, jotka hylkäävät Jumalan sanan ja kieltävät Herran Jeesuksen Kristuksen ja hänen valtakuntansa, ja me kehotamme heitä ottamaan vaarin Jumalan sanasta ja erottautumaan saastaisesta (2. Korinttolaisille 6:17), vetäytymään pois epävanhurskaista kirkkojärjestelmistä, jotka Herra on nimittänyt ”Babyloniksi”, ja ’lähtemään siitä ulos, jotteivät tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi hekin kärsiä hänen vitsauksiansa’. (Ilmestys 18:4)
Me pyydämme kaikkia sellaisia tunnustamaan, että Jeesus Kristus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra ja että hänen valtakuntansa, joka on nyt käsillä, on kansojen toivo ja pelastus ja että he yksilöinä ja yhdessä julistavat olevansa Herran puolella ja suhtautuvat myönteisesti hänen asiaansa ja ovat valmiita ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan siunaukset, jonka hän on valmistanut heitä varten maailman perustamisesta saakka.
19 Sen jälkeen tämä päätös julkaistiin traktaattina useilla pääkielillä ja sitä levitettiin kautta maapallon kymmeniä miljoonia kappaleita. – Ks. engl. Vartiotornia 1.11.1923, s. 326, 327.
20. a) Mikä lisäaskel otettiin vuonna 1934 lampaan kaltaisten auttamiseksi pääsemään pyhälle valtatielle voidellun jäännöksen kanssa? b) Mitä ryhmää, joka lähti Babyloniasta juutalaisten pakkosiirtolaisten kanssa, lampaan kaltaiset vastaavat?
20 Tässä päätöksessä ei neuvottu näitä lampaan kaltaisia ihmisiä antautumaan täysin Jumalalle Kristuksen kautta ja menemään kasteelle tällaisen antautumisen vertauskuvaksi. Tämä tuli myöhemmin, vasta vuonna 1934. (Ks. Vartiotornia 15.10.1934, s. 316, kpl 34.) Vuoden 1923 päätös oli kuitenkin yksi edistysaskel tämän lampaankaltaisten luokan valmistamisessa omaksumaan menettely, joka aikanaan ohjaisi heidät pyhälle valtatielle hengellisen Israelin jäännöksen kanssa. Nämä lampaan kaltaiset voidellun jäännöksen hyväntekijät olivat kuin temppelipalvelijat (netinim = annetut), jotka lähtivät pois Babyloniasta vuonna 537 eaa. ja tulivat luonnollisen Israelin uskollisen jäännöksen kanssa autioitettuun Juudan maahan ja Jerusalemin (eli Siionin) entiselle paikalle. Noilla muinaisilla temppelipalvelijoilla ei ollut ainoastaan jotakin toisarvoista palvelusta suoritettavana Jerusalemin temppelin yhteydessä, vaan he osallistuivat myös tuon pyhän kaupungin jälleenrakentamiseen. (1. Aikak. 9:2; Esra 2:43–54, 58, 70; 7:24; 8:17–20; Neh. 3:26, 31; 7:46–56, 60, 72) Samoin kuin nuo entisajan temppelipalvelijat (netinim), heidän nykyiset lampaan kaltaiset vastineensa ovat olleet suureksi hyödyksi Kristuksen hengellisten veljien voidellulle jäännökselle.
RIEMULLINEN PALUU
21. Missä mielentilassa Israelin jäännös palasi Siioniin vuonna 537 eaa., ja miksi se oli sopivaa?
21 Vapautumisen pakanallisesta uskontojärjestöstä ja puhtaan uskonnollisen palvonnan uudelleen aloittamisen ainoan elävän tosi Jumalan uudelleen saavutetussa suosiossa ja siunauksessa pitäisi olla riemastuttava tapaus jokaiselle oikeata uskontoa etsivälle. Juuri sellainen se oli israelilaiselle jäännökselle vuonna 537 eaa. Profeetta Jesaja henkeytettiin ennustamaan tilaisuuden riemu, kun hän sanoi: ”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” – Jes. 35:10.
22. Ketä Jehova käytti saamaan aikaan vapautuksen a) juutalaiselle jäännökselle vuonna 537 eaa.? b) hengellisen Israelin jäännökselle tällä 20. vuosisadalla?
22 Muinaisille israelilaisille tämän ilahduttavan ennustuksen pienoistäyttymys alkoi vuonna 537 eaa., Persian kuninkaan Kyyros Suuren ensimmäisenä hallitusvuonna. (2. Aikak. 36:20–23; Esra 1:1–4; Jes. 44:26–45:7) Samoin kuin Jehova Jumala käytti silloin ennustettua voideltua palvelijaansa kuningas Kyyrosta saamaan aikaan juutalaisen jäännöksen vapauttamisen Babyloniasta, tämä sama Jumala on tällä 20. vuosisadalla käyttänyt Suurempaa Kyyrosta, hallitsevaa Kuningasta Jeesusta Kristusta, panemaan toimeen hengellisen Israelin jäännöksen vapauttamisen Suuresta Babylonista. – Ilm. 14:1–8.
23, 24. a) Mikä on ”lunastettujen” hinta, jonka Jesajan 43:1–4 mainitsee? b) Mitä siis Kyyros Suuri sai niiden luonnollisten israelilaisten sijaan, jotka hän palautti kotimaahansa? c) Miten hengellisen Israelin jäännökseen kuuluvat ovat vuodesta 1919 lähtien olleet ”lunastettuja”?
23 Niitä, jotka palasivat pyhää valtatietä Siioniin (eli Jerusalemiin), sanottiin ”lunastetuiksi”, ”Herran vapahdetuiksi”. (Jes. 35:9, 10) Lunastushintaan, vapautushintaan viitattiin profeetallisesti seuraavin sanoin, jotka Jesajan 43:1–4 esittää: ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban. Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.”
24 Luonnollisen Israelin jäännöksen sijaan, jonka Kyyros Suuri palautti kotimaahansa, oikeudenmukaisuuden Jumala antoi hänelle ja hänen jälkeläisilleen afrikkalaisia alueita ja niiden väestön ja kansakunnat valloituksen kautta. Nämä olivat lunastushinta, vapautushinta, lunnaat. (Est. 1:1–4) Tällä 20. vuosisadallamme Jehova sanoo Suuremmalle Kyyrokselleen, Jeesukselle Kristukselle, hengellisen Israelin jäännöksen ja niiden lampaankaltaisten ”suuren joukon” puolesta, jotka muistuttavat muinaisia temppelipalvelijoita (netinim): ”Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 2:8, 9) Tämän mukaisesti hengellisen Israelin katuvaa jäännöstä, jota on vapautettu Suuresta Babylonista vuodesta 1919 lähtien, voidaan raamatullisesti sanoa ”lunastetuiksi”, ”Herran vapahdetuiksi”. He kuuluvat siten erikoismerkityksessä Jehova Jumalalle Kristuksen välityksellä.
25. a) Palasivatko kaikki israelilaiset pakkosiirtolaiset Babyloniasta Jerusalemiin samanaikaisesti? b) Lähtivätkö meidän aikanamme kaikki ne, jotka tulivat täydentämään hengellisen Israelin jäännöksen, Suuresta Babylonista vuonna 1919?
25 Pakkosiirtolaisten ensimmäinen joukko, joka lähti Babyloniasta kohti Siionia vuonna 537 eaa., käsitti enintään 49942 henkeä, joista 42360 oli israelilaisia. Loput olivat orjia ja ammattilaulajia. (Neh. 7:66, 67; Esra 2:64, 65) Vuonna 468 eaa. eli 69 vuotta myöhemmin noin 1500 miestä ja heidän perheensä lähtivät Aaronin sukuun kuuluvan uskollisen papin Esran mukana palaamaan Jerusalemiin Persian kuninkaan Artakserkseen (Longimanuksen) luvalla. Tämä on varmasti rohkaissut suuresti palanneiden juutalaisten pakkosiirtolaisten ensimmäistä joukkoa, jotka ponnistelivat viljelläkseen ja kaunistaakseen rakasta kotimaata, johon heidät oli palautettu. (Esra 7:1–8:15) Tällä 20. vuosisadalla hengellisen Israelin voideltu jäännös alkoi lähteä vuodesta 1919 lähtien Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vankeudesta. Ensimmäistä maailmansotaa seuranneina vuosina varsinkin vuoteen 1935 asti voidellun jäännöksen lukumäärä lisääntyi, kun useammat lähtivät pois Suuresta Babylonista täydentääkseen jäännöksen. Siten eivät kaikki nykyisen jäännöksen jäsenet lähteneet Suuresta Babylonista ja päässeet takaisin Jehovan suosioon ja palvelukseen vuonna 1919. Jatkuvasti kautta vuosien vuoden 1919 jälkeen yksilöt murtautuivat vapaaksi Suuresta Babylonista astuakseen Jehovan ennallistetun jäännöksen paratiisinkaltaiseen hengelliseen tilaan.
26. a) Miten nykyinen jäännös on kulkenut pyhää valtatietä pois Suuresta Babylonista hengelliseen paratiisiin? b) Missä heidän muuttuneesta tilastaan iloitsemisensa oli ilmeinen jo varhaisessa vaiheessa, ja kuinka pitkäaikaiseksi tämä riemu osoittautui?
26 Toisin kuin juutalaisten pakkosiirtolaisten vuonna 537 eaa. hengellisen Israelin nykyiseen jäännökseen kuuluvien ei tarvinnut matkustaa maantieteellisestä paikasta toiseen maan päällä. He kulkivat pyhää valtatietä Suuresta Babylonista hengelliseen paratiisiin tottelemalla Jumalan käskyä karistaa yltään epäpyhän Suuren Babylonin kahleet ja omaksumalla paikkansa Jehovan ennallistetun jäännöksen vapaassa hengellisessä tilassa. Tarkkailijan ei tarvinnut muuta kuin olla läsnä Cedar Pointin kansainvälisessä konventissa Ohiossa Yhdysvalloissa 1.–8. syyskuuta 1919, niin hän ymmärsi, että hengellisten israelilaisten jäännös oli lähtenyt ”riemuiten” pyhälle valtatielle ja oli palannut Jumalan suosioon ja ’tullut Siioniin’. Tämän Jehovan palvojien ensimmäisen sodanjälkeisen yleiskonventin riemu ja sen jälleen herättämä into levisivät Hänen antautuneen kansansa seurakuntiin maapallon kaikkiin osiin. Uskonnollinen vapaus Suuresta Babylonista ja Jumalan antamaan hengelliseen tilaan palaaminen aiheuttivat riemun, joka ei ollut ohikiitävä, lyhytaikainen. Kuten Jesajan 35:10 ennusti, heillä oli ”päänsä päällä iankaikkinen ilo”. Kun he lisäsivät ponnistuksiaan ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisessa kautta maailman ja näkivät yhä paremmin hengellisen paratiisin, jota oli kaiken aikaa hoidettu heidän hengellisessä tilassaan, he nostivat päänsä riemuiten yhä enemmän.
27, 28. Mitä tapahtui vuonna 537 eaa. Jesajan 35:10:n loppuosan täyttymykseksi?
27 Jumalallisen ennustuksen sanojen täytyi täyttyä: ”Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:10) Seitsemännen kuukauden (tisrin) alussa vuonna 537 eaa. kotimaahansa palanneet juutalaiset kokoontuivat Jerusalemiin ja rakensivat uudelleen alttarin Jehovalle temppelin paikalle uhratakseen hänelle siellä jälleen uhreja. Sitten tisrikuun 15. päivänä he alkoivat viettää seitsenpäiväistä lehtimajanjuhlaa, joka oli tavallisesti vuoden iloisin juhla koko juutalaisessa vuosittaisten tapahtumien kalenterinsa. (Esra 3:1–6) Pyhän kalenterin toisessa kuussa heidän pakkosiirtolaisuudesta paluunsa toisena vuonna heidän ilonsa yhä lisääntyi, kun Jehovan temppelin perustus laskettiin alkuperäiselle paikalleen Moorian vuorella. Tunne-elämykset saivat toiset liikuttumaan kyyneliin, mutta toiset iloitsevat:
28 ”Eikä voitu erottaa raikuvaa riemuhuutoa kansan äänekkäästä itkusta; sillä kansa nosti suuren huudon, niin että huuto kuului kauas.” – Esra 3:8–13.
29. Miten ”murhe ja huokaus” pakenivat hengellisen Israelin jäännöksen ollessa kysymyksessä?
29 Kaikki tämä oli pienoismalli siitä sanoinkuvaamattomasta ilosta ja riemusta, jotka saavuttivat hengellisen Israelin ennallistetun jäännöksen sen vapauduttua Suuresta Babylonista. Murhe, jota jäännökseen kuuluvat olivat kärsineet Suuren Babylonin ja sen maailmallisten rakastajien käsissä ensimmäisen maailmansodan aikana, vaihtui riemuun, joka aiheutui heidän muuttuneen hengellisen tilansa siunauksista. Uskonnollinen vankeus ja sen aiheuttamat pidäkkeet olivat saaneet heidät huokaamaan, mutta nyt tämä huokaus pakeni. Maailman sodanjälkeisen kauden vaikeudet, mukaan luettuina jopa toisen maailmansodan kauhut ja vainot, eivät voineet tukahduttaa heidän riemuitsemistaan ja iloitsemistaan Jehovasta ja hänen hallitsevasta messiaanisesta Valtakunnastaan. He eivät murehtineet näitä maallisia asioita, eivätkä he enää alistuneet Suuren Babylonin uskonnolliseen vankeuteen, niin että sen aiheuttamat lisäahdistukset olisivat saaneet heidät huokaamaan.
30, 31. a) Ketkä ovat liittyneet jäännökseen pyhällä valtatiellä vuodesta 1935 lähtien? b) Mitä iloitsemisen aiheita heillä on ollut, kuten Ilmestyksen 7:16, 17 ennusti?
30 Päinvastoin heidän iloaan vielä lisäsi se, että heidän puolelleen kerääntyi aina vain enemmän Jehova Jumalan lampaankaltaisten palvojien ”suurta joukkoa”. Tämä ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”, kuten muinaisen Israelin temppelipalvelijat (netinim), alkoi seurata voideltua jäännöstä pyhällä valtatiellä vuodesta 1935 eteenpäin. (Ilm. 7:9–17; Joh. 10:16; Matt. 25:31–46) Uskollisen alamaisina Jehova Jumalalle ja hänen taivaalliselle valtakunnalleen, jota hänen Poikansa Jeesus Kristus hallitsee, nämä Suuresta Babylonista paenneet lampaan kaltaiset ihmiset antoivat toiminnallaan apua ja lohdutusta hengellisten israelilaisten jäännökselle, Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen hengellisille ”veljille”. He iloitsevat suunnattomasti omasta uskonnollisesta vapaudestaan, ja he osallistuvat täysin määrin voidellun jäännöksen riemuun sen muuttuneen hengellisen tilan johdosta. ”Suuresta joukosta” onkin kirjoitettu Ilmestyksen 7:16, 17:ssä:
31 ”He eivät tule enää näkemään nälkää [hengellisesti] eivätkä enää janoa [hengellisesti], eikä auringon hehku ole sattuva heihin [Jumalan epäsuosiossa] eikä mikään paahtava kuumuus, koska Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.”
32. Mitä muita aiheita ”iankaikkiseen iloon” on ”suuren joukon” ja hengellisen Israelin jäännöksen edessä?
32 Tälle Karitsan Jeesuksen Kristuksen lampaankaltaisten seuraajien ”suurelle joukolle” on esitetty toivo säilyä elossa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, jossa tämä maailmallinen asiainjärjestelmä lopetetaan iäksi. (Ilm. 7:14) He odottavat säilyvänsä hengellisen Israelin uskollisen voidellun jäännöksen kanssa elossa Jumalan messiaanisen valtakunnan alaiseen luvattuun uuteen asiainjärjestelmään. Eikö tällainen kokemus tule tuottamaan heille iloa? Sekä voidellusta jäännöksestä että ”suuresta joukosta” voidaan totisesti sanoa, että niihin kuuluvilla on ”päänsä päällä iankaikkinen ilo”. (Jes. 35:10) Maapallon saastuessa nykyään yhä enemmän itsekkään ihmiskunnan turmiollisista toiminnoista hengellinen paratiisi, josta Jumalan siunaama jäännös ja sen rakkaudellisten tovereitten ”suuri joukko” nauttivat, kukoistaa tuottaen ilahduttavaa terveyttä.