2. luku

Miksi hartaimmat toiveet pettivät

 1. Mistä me kaikki elämme, mutta mikä pettymyksiä aiheuttava tilanne voisi kehittyä tässä suhteessa?

ME KAIKKI elämme maasta. Me olemme kaikki riippuvaisia siitä, mitä maaperästä kasvaa. Otaksukaamme nyt, että jokainen meistä olisi puutarhuri tai maanviljelijä. Kuvittele, että olisit kylvänyt paljon siementä ja odottanut runsasta satoa, mutta olisitkin saanut hyvin vähän. Sinä olisit leikannut viiniköynnöksiäsi ja hoitanut niitä, mutta saanut vain vähän hedelmiä. Sinä olisit istuttanut pellavaa ja hoitanut sitä hyvin, mutta olisit korjannut sitä vain vähän voidaksesi valmistaa siitä pellavaista vaatekangasta. Öljypuitasi oli hoidettu aivan asianmukaisesti, mutta sinä saatoit lähettää vain muutamia oliiveja puristimeen saadaksesi öljyä. Sinä menit aittaasi ja halusit ottaa sieltä kaksikymmentä mitallista jauhoja, mutta kas, siellä olikin vain kymmenen mitallista. Sinä menit viininpuristimesi sammion luo murskattuasi kaikki saatavissa olleet rypäleet, ja pitääksesi juhlat tai myydäksesi sinä olisit tarvinnut viisikymmentä mitallista, mutta kas, saitkin kaikkiaan vain kaksikymmentä mitallista. Otaksu, että näin kävisi vuodesta vuoteen. Mitä ajattelisit?

 2. Mitä muita vaikeita maataloudellisia ja yhteiskunnallisia olosuhteita voisi olla, ja mihin meidän tulisi katsoa paikantaaksemme syyn?

² No, sinähän voisit syyttää siitä pitkäaikaista kuivuutta. Sateettomana kautena ei ollut edes kastetta, joka olisi kostuttanut maan ja pelastanut maaperän kasvun. Maa paahtui. Lisäksi sienitaudit turmelivat viljan. Eikä siinä kaikki, vaan rakeet hakkasivat hedelmät alas puista ja hävittivät maan kasvillisuuden. Ja jos sinä olisit yrittänyt saada muuta työtä ja ansaita hiukan ylimääräistä rahaa saadaksesi tulot riittämään, niin työtä ei ollut tai siitä maksettiin hyvin pieni palkka. Kaiken huipuksi yhteiskunnalliset olot olivat hyvin levottomat, ei tulijalla eikä menijällä ollut mitään rauhaa. Näyttäisi järkevältä tarkastella asiaa luonnolliselta, materialistiselta kannalta ja syyttää siitä ilmoja ja turvallisuuden puutetta. Niin, ilmoja eli säätä! Mutta mitä on sään takana? Kuka on vastuussa säästä? Olisiko katovuosien todellinen syy siinä? Jos olisi, niin miksi?

 3. Onko juuri kuvailtu tilanne mielikuvituksellinen, ja miksi me voimme nykyään oppia kaukaisesta menneisyydestä?

³ Näennäisesti kuvittelemme tässä, millainen on maanviljelysyhdyskunnan ahdinkotila, mutta todellisuudessa esitämme todellisen historiallisen tapahtuman piirteitä. Se on kirjoitettu muistiin pyhään historiaan nimenomaan siksi, että se palvelisi meitä hyödyllisenä, käytännöllisenä opetuksena paljon vaikeammassa asiaintilassa kuin vallitsi tuon esimerkkitapauksen aikana. (Hagg. 1:6, 9–11; 2:15–17; Sak. 8:9, 10, 13) Opetus ei ole vanhentunut siksi, että me elämme ”edistyksen aikaa” tai että tuosta historiallisesta tapauksesta on kulunut noin 2500 vuotta. Periaatteet, ts. kansojen asioita ja syyn ja seurauksen suhteita koskevat toimintasäännöt, eivät muutu.

 4. Vaikka kyseessä olevat ihmiset ovat kauan sitten hävinneet, kuka on yhä olemassa, ja mitä meidän siis tulisi koettaa oppia ja soveltaa?

⁴ Vielä tärkeämpää on se, että vaikka nuo kyseiset ihmiset ovat kauan sitten hävinneet maailman näyttämöltä, niin Kuolematon Teokraatti, Luoja, joka on ilmojen takana, on yhä olemassa ja hänet on otettava huomioon ihmiskunnan paratiisin Ennallistajana. Hän ei muutu suhtautumistavassaan ihmisluomuksiaan kohtaan. Meillä ei ole varaa jättää häntä huomioon ottamatta, sillä siitä on meille epämiellyttäviä seurauksia. Meidän on siis viisasta oppivaisina tutkia tätä todellista historiallista tapahtumaa ja soveltaa sen hyödyllisiä opetuksia itseemme.

PALAAMME VUOTEEN 520–519 ENNEN AJANLASKUMME ALKUA

 5. Milloin ja kenen toimesta muinainen Babylonia kukistui, ja miten Jerusalem tuli uudelleen asutetuksi?

⁵ Historiallinen lavastuksemme on kuudennelta vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Babylonian voimakas armeija on tuhonnut kansainvälisesti tunnetun Jerusalemin kaupungin yli kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin. Hyvin ansaitsemakseen palkaksi Babylonia itse on joutunut nöyryytettynä taipumaan valloittajan, Kyyroksen, edessä ja lakkaamaan olemasta Raamatun historian kolmas maailmanvalta. Tämä tapahtui maailmaa järkyttäneenä vuonna 539 eaa. Persian valtakunta on nyt hallitseva maailmanvalta, järjestyksessä neljäs Raamatun historiassa. Kreikka on kuitenkin alkanut kovasti voimistua ja uhkaa aikanaan ottaa johtavan aseman maailmassa. Joitakin vuosia tätä ennen oli jopa ennustettu, että siitä tulee seuraava maailmanvalta. (Dan., luvut 7, 8, 11; Sak. 9:13) Jerusalemin kaupungista ei koskaan tullut maailmanvaltaa, mutta se osoittautui kaupungiksi, missä koko ihmiskunnan historian tärkeimmät tapahtumat sattuivat. Ne pakkosiirtolaiset, jotka persialainen valloittaja Kyyros Suuri vapautti Babylonian vankeudesta vuonna 537 eaa., alkoivat jälleenrakentaa ja asuttaa sitä uudelleen. – Esra 1:1–3:2.

 6. Miten Babylonian pakkosiirtolaisuudesta palaavien hartaimmat toiveet pettivät, ja milloin ja kenen toimesta päätettiin, että tätä oli jatkunut kyllin kauan?

⁶ Näin perustettiin Jerusalemin pyhä kaupunki uudelleen ja Juudan maakunnasta muodostettiin yksi laajenevan Persian valtakunnan monista hallintoalueista. Eräs Jeesuksen Kristuksen esi-isä, Serubbaabel, Sealtielin poika, oli maakunnan käskynhaltijana, ja Joosua, Joosadakin, Serajan pojan, poika oli kansallisen uskonnon ylimmäinen pappi. Vähän sen jälkeen, kun takaisin palanneet pakkosiirtolaiset olivat asettuneet asumaan maahan ja koettivat toteuttaa paluunsa todellisen tarkoituksen, he joutuivat vaikeuksiin rajoillaan asuvien pakanakansojen kanssa. Heidän päähankkeensa keskeytyi, ja lopulta Persian keskushallitus julisti sen kiellon alaiseksi. Juudan maakunnan hyvinvointi lakkasi. Juudan ja Jerusalemin asukkaiden hartaimmat toiveet, mitkä heillä oli ollut, kun he lähtivät Babyloniasta, pettivät. Näin kului noin seitsemäntoista vuotta. Silloin Tärkein Persoona tässä tilanteessa, joka näytti olevan kirottu tilanne, päätti, että se oli jatkunut kyllin kauan. Hän oli Suuri Teokraatti, Juudan ja Jerusalemin asukkaiden näkymätön Jumalhallitsija.

 7, 8. Minä vuonna tämä teokraattinen asiaanpuuttuminen tapahtui, ja kenen Jehovan puhetorven herättäminen oli sen merkkinä?

⁷ Teokraattisen asiaanpuuttumisen vuosi Juudan ja Jerusalemin tilanteeseen on ilmaistu täsmällisesti. Se on vuosi, jolloin Suuri Teokraatti herätti näkyvän ihmispuhemiehensä, Haggai-nimisen profeetan. Hän oli Babyloniasta vuonna 537 eaa. tai jonakin myöhempänä vuonna palanneita pakkosiirtolaisia. Hänen nimensä merkitsee ’juhlallista’ tai ’juhlavaa’; tai jos hänen nimensä viimeinen ”i” on lyhenne sanasta ”Jah”, niin hänen nimensä merkitsee ’Jahin juhlaa [hhag]’, ”Jahin” ollessa lyhenne Jehovasta. Perinteen mukaan hänen on ajateltu olleen vanha mies tähän aikaan. Historiallisen tarkkuuden vuoksi hän ilmoittaa ennustustensa ajankohdan. Hänen ennustuksiensa kirja, jolla on hänen nimensä Haggai, on kolmanneksi viimeinen kahdestatoista pikkuprofeetasta eli Raamatun henkeytettyjen heprealaisten kirjoitusten kolmanneksi viimeinen kirja suomalaisen kirkkoraamatun järjestyksen mukaan. Päivätyn kirjansa alkusanoissa hän kirjoittaa:

⁸ ”Kuningas Daarejaveksen toisena vuotena, kuudennessa kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tuli tämä Herran [Jehovan, Um] sana profeetta Haggain kautta Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, ja ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle.” – Hagg. 1:1.

 9. a) Miten me erotamme tämän Persian kuninkaan Dareioksen ”Dareios Meedialaisesta”? b) Milloin Haggai siis alkoi ennustaa?

⁹ Tämä kuningas Daarejaves eli Dareios ei ollut sama kuin ”Dareios Meedialainen” (Um), joka oli persialaisen kuningas Kyyroksen liittolainen heidän kukistaessaan Babylonin vuonna 539 eaa., jolloin hän oli kuudenkymmenenkahden vuoden vanha. (Dan. 5:30, 31; 6:1–28) Dareios Meedialaisen jälkeen persialainen kuningas Kyyros otti yksin haltuunsa kukistuneen Babylonin valtaistuimen. Häntä seurasi hänen poikansa Kambyses. Hänen jälkeensä vallananastajaksi väitetty tietäjä Gaumata anasti itselleen Persian valtakunnan valtaistuimen. Hänet syöksi vallasta Dareios Persialainen, josta tuli sitten Persian Dareios I. Hänelle on yleensä annettu lisänimi Hystaspes. Koska Persian kuningasten hallitusvuosi alkoi vuoden keväällä, niin tämän Persian Dareios-kuninkaan toinen vuosi jatkui seuraavaan kevääseen, joten se vastasi meidän laskutapamme mukaan vuotta 520–519 eaa. Tuon vuoden kuudes kuukausi laskettiin keväästä 520 eaa. ja oli Haggain elulkuu. (Neh. 6:15) Tuo kuukausi vastaa meidän elo-syyskuutamme. Koska Jehovan sana tuli profeetta Haggaille tuon kuukauden ensimmäisenä päivänä, niin silloin oli uuden kuun päivä.

10. Miksi Haggai saattoi tavoittaa sanomallaan tavallista suuremman joukon juutalaisia elulkuun 1. päivänä vuonna 520 eaa.?

¹⁰ Profeetta Mooseksen kautta annetun teokraattisen lain mukaan uuden kuun päivänä puhallettiin pyhiin pasuunoihin uhrattaessa sinä päivänä uhreja Jehova Jumalalle. (4. Moos. 10:10) Myös erikoisia polttouhreja uhrattiin Jehovalle. (4. Moos. 28:11–15) Aikaa myöten muodostui myös tapa suorittaa uskonnollisia vierailuja sinä päivänä sinne, missä Jehovan alttari sijaitsi. (2. Kun. 4:23) Se veti monia hartaita ihmisiä Jerusalemiin. Siksi profeetta Haggailla olisi pitänyt olla tavallista suurempi kuulijakunta, jolle hän puhui ”Jehovan sanaa” tuona elulin 1. päivänä vuonna 520 eaa. Haggai oli epäilemättä Jerusalemissa sinä päivänä, sillä hänen profeetalliset sanansa oli osoitettu käskynhaltija Serubbaabelille ja ylimmäiselle papille Joosualle, joiden virkapaikkana oli Jerusalem. Haggain sanoma koski koko kansakuntaa, ja se oli kuulemisen arvoinen.

KANSALLINEN PALVONTAHUONE KYSYMYKSESSÄ

11. Miten Jehovan Haggain kautta esittämä sana alkoi?

¹¹ Mikä oli sitten se sana, joka lausuttiin profeetta Haggain kautta? Hagg. 1:2 ilmaisee sen meille: ”Näin sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um]: Tämä kansa sanoo: Aika ei ole tullut rakentaa Herran [Jehovan, Um] huonetta.” Ihmisten, joille Haggai puhui, täytyi myöntää tämä.

12. Millä nimityksellä Jumala viittasi itseensä, ja mikä merkitys sillä olisi pitänyt olla noille juutalaisille?

¹² Mutta kuka oli kertonut ”sotajoukkojen Jehovalle”, mitä ”tämä kansa” oli sanonut? Sotajoukkojen Jehova oli taivaasta itse kuullut sen ihmeellisen kuulonsa avulla. Hän viittasi itseensä hyvin hätkähdyttävällä tavalla ”sotajoukkojen Jehovana” (J^ehováh Ts^ebaóth, hepreaksi). Tämä sanonta ”sotajoukkojen Jehova” esiintyy Uuden maailman käännöksessä kautta Raamatun henkeytettyjen heprealaisten kirjoitusten 1. Mooseksen kirjasta Malakiaan 281 kertaa profeetta Samuelin ollessa ensimmäinen, joka käytti sitä kirjoituksissaan. (1. Sam. 1:3) Myös henkeytetyt kristilliset kirjoittajat Paavali ja Jaakob käyttivät sitä. (Room. 9:29; Jaak. 5:4) Oliko tämä muistutus siitä, että Jehova on taivaallisten sotajoukkojen Ylipäällikkö, lohdutus Jerusalemin ja Juudan maakunnan silloisille asukkaille?

13. Miksi sen olisi pitänyt olla rohkaisevaa juutalaisille silloisissa olosuhteissa?

¹³ Sen olisi pitänyt olla. Siihen aikaan heillä ei ollut sellaista vakinaista armeijaa kuin maailman mahtavasti varustautuneilla kansoilla on nykyään. Kun he jättivät Babylonian pakkosiirtolaisuusmaan palatakseen kotimaahansa, heitä ei saatellut sotajoukko, joka olisi matkan aikana suojellut heitä rosvoja vastaan. Vielä vuonna 468 eaa. kirjanoppinut pappi Esra kieltäytyi hyväksymästä Persian kuninkaan Artakserkseen sotaväkeä ja ratsumiehiä saattajikseen Jerusalemiin. – Esra 8:22, 23.

14. Mikä noiden aseettomien juutalaisten esittämä henkilökohtainen mielipide ärsytti Jehovaa niin suuresti, ja mikä siinä oli vastenmielistä?

¹⁴ Mitä tämä aseeton ”kansa”, Jerusalemin ja Juudan asukkaat, oli sanonut, joka niin suuresti ärsytti sotajoukkojen Jehovaa? Tämän henkilökohtaisen mielipiteensä: ”Aika ei ole tullut rakentaa Herran [Jehovan, Um] huonetta.” Sellainen ”huone” olisi ollut sotajoukkojen Jehovan palvontarakennus Jerusalemissa, missä ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, olisi voinut hoitaa virkaansa kaikkien muiden muinaiseen Aaronin sukuun kuuluneiden pappien kanssa. Se olisi ollut temppeli. Tietenkin sellainen palvontahuone eli temppeli kiinnosti sotajoukkojen Jehovaa. Jerusalemin ja Juudan ”kansa” koostui Jehovan palvojista. Miksi he sitten sanoivat: ”Aika ei, ole tullut rakentaa Herran huonetta”? Mitä vastenmielistä siinä oli? Ainakin se osoitti kiinnostuksen puutetta heidän Jumalansa täysipainoisinta palvontaa kohtaan. Se paljasti myös uskon puutteen voittamatonta ”sotajoukkojen Jehovaa” kohtaan. Ilmeisesti ”tämä kansa” unohti sen päätarkoituksen, jota varten se oli palannut Jerusalemiin ja Juudaan. Mikä se oli?

JUMALAN PALVONTAHUONEEN LAIMINLYÖNTI

15. a) Milloin ja miten juutalaiset pakkosiirtolaiset vapautettiin Babyloniasta? b) Mikä oli sen todellinen tarkoitus, että heidät vapautettiin menemään takaisin kotimaahansa?

¹⁵ Seitsemäntoista vuotta ennen tätä, keväällä vuonna 537 eaa., nämä Jerusalemin ja Juudan silloiset asukkaat oli vapautettu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Todellisuudessa sotajoukkojen Jehova osti heidät takaisin ja lunasti heidät, jotta he voisivat tulla pyhää tietä pitkin ja palata Siioniin, joksi Jerusalemia myös nimitettiin. (Jes. 35:8–10) Tapahtuiko ”tämän kansan” lunastaminen vain siksi, että näille pakkosiirtolaisille olisi annettu asuinpaikka epäjumalia palvovan Babylonian ulkopuolelta, mieluimmin heidän esi-isiensä rakas maa? Vai mikä oli todellisuudessa päätarkoitus palaamisella tähän maahan, joka oli ollut autiona vailla ihmisiä ja kotieläimiä seitsemänkymmentä vuotta, Jerusalemin vuonna 607 eaa. tapahtuneesta tuhosta lähtien? (2. Aikak. 36:17–21) Se ilmaistaan selvästi siinä kuninkaallisessa säädöksessä, jonka Koores eli Kyyros Suuri, Eufratvirran varrella olevan Babylonin valloittaja, julkaisi vuonna 537 eaa. (2. Aikak. 36:22, 23) Kirjanoppinut pappi Esra toistaa tämän säädöksen kokonaisuudessaan seuraavin sanoin:

”Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin: ’Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra [Jehova, Um], taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa. Kuka vain on jäljellä, se saakoon, missä asuukin muukalaisena, paikkakuntansa miehiltä kannatukseksi hopeata ja kultaa, tavaraa ja karjaa ynnä vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelin [tosi Jumalan huoneen, Um] rakentamiseksi Jerusalemiin.’ . . .

”Ja kuningas Koores tuotatti esiin Herran temppelin kalut, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemista, ja pannut oman jumalansa temppeliin. Ne Koores, Persian kuningas, tuotatti aarteistonvartijalle, Mitredatille, ja tämä laski niiden luvun Sesbassarille, Juudan ruhtinaalle. . . . Kulta- ja hopeakaluja oli kaikkiaan viisituhatta neljäsataa. Kaikki nämä Sesbassar toi, silloin kun pakkosiirtolaiset tuotiin Baabelista Jerusalemiin.” – Esra 1:1–11.

16. a) Kuka oli ”Sesbassar, Juudan ruhtinas”? b) Mikä historiallinen tapaus osoittaa ennallistettujen pakkosiirtolaisten käsittäneen, mikä heidän kotimaahan paluunsa todellinen tehtävä oli?

¹⁶ Tämä ”Sesbassar, Juudan ruhtinas”, on nähtävästi sama kuin Serubbaabel, Sealtielin poika, Juudan käskynhaltija. (Esra 2:1, 2; 5:1, 2, 14–16; Hagg. 1:1, 14; 2:2, 21) Serubbaabel, Juudan käskynhaltija, ja muut pakkosiirtolaiset, jotka olivat palanneet takaisin, ymmärsivät, että heidän päätehtävänsä palattuaan kotimaahansa oli Jerusalemin temppelin jälleenrakentaminen Jehovan palvontaa varten. Eräs historiallinen tosiasia osoittaa tämän: Jerusalemin ja Juudan seitsemänkymmenen vuoden autioituksen jälkeen nämä lunastetut pakkosiirtolaiset rakensivat alttarin Jehovalle samalle paikalle, missä aikaisemmin oli sijainnut temppelin alttari, ja laskivat myöhemmin perustuksen uuden temppelin rakentamista varten. Me luemme:

”Kun seitsemäs kuukausi [tisri] tuli ja israelilaiset jo olivat kaupungeissa, kokoontui kansa yhtenä miehenä Jerusalemiin. Ja Jeesua, Joosadakin poika, ja hänen veljensä, papit, ja Serubbaabel, Sealtielin poika, ja hänen veljensä nousivat rakentamaan Israelin Jumalan alttaria uhrataksensa sen päällä polttouhreja, niinkuin on kirjoitettuna Jumalan miehen Mooseksen laissa. He pystyttivät paikallensa alttarin, sillä he olivat kauhuissaan maan kansojen tähden; ja he uhrasivat alttarilla polttouhreja Herralle, polttouhreja aamuin ja illoin. Ja he viettivät lehtimajanjuhlaa [15.–22. tisrikuuta], niinkuin oli säädetty, ja uhrasivat polttouhreja joka päivä niin paljon, kuin oli säädetty, kunakin päivänä sen päivän uhrit. . . . Seitsemännen kuun [tisrin] ensimmäisestä päivästä alkaen he uhrasivat polttouhreja Herralle, vaikka temppelin perustusta ei oltu vielä laskettu. . . .

”Ja toisena vuotena [536 eaa.] siitä, kun he olivat tulleet Jumalan temppelin sijalle Jerusalemiin, sen toisessa kuussa [siiv eli ijar; huhti-toukokuu], ryhtyivät Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, ja heidän muut veljensä, papit ja leeviläiset, ja kaikki, jotka vankeudesta olivat tulleet Jerusalemiin, työhön ja panivat kaksikymmenvuotiset ja sitä vanhemmat leeviläiset johtamaan Herran temppelin rakennustyötä. . . . Ja kun rakentajat laskivat Herran temppelin perustusta, asetettiin papit virkapuvuissaan torvilla ja leeviläiset, Aasafin jälkeläiset, kymbaaleilla ylistämään Herraa, Israelin kuninkaan Daavidin järjestelyn mukaan. Ja he virittivät ylistys- ja kiitosvirren Herralle: ’Sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti Israelia kohtaan’. Ja kaikki kansa nosti suuren riemuhuudon ylistäen Herraa siitä, että Herran temppelin perustus oli laskettu.

”Mutta monet papit, leeviläiset ja perhekunta-päämiehet, vanhukset, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät suurella äänellä, kun tämän temppelin perustus laskettiin heidän nähtensä. Monet taas korottivat äänensä riemuiten ja iloiten. Eikä voitu erottaa raikuvaa riemuhuutoa kansan äänekkäästä itkusta; sillä kansa nosti suuren huudon, niin että huuto kuului kauas.” – Esra 3:1–13.

17, 18. Milloin ja miksi temppelin rakennustoimet pysähtyivät?

¹⁷ Tuohon aikaan nuo isänmaahansa palanneet israelilaiset eivät sanoneet: ”Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta.” (Hagg. 1:2) ”Pakkosiirtolaiset” kohtasivat kuitenkin pian vastustusta ulkopuolisten taholta. Tämä johtui siitä, että uskonnollisesti puhdistautuneet israelilaiset eivät sallineet niiden, jotka vain teeskentelivät palvovansa Jehovaa, liittyä kanssaan rakentamaan temppeliä Israelin Jumalalle. Niinpä näistä harmistuneista ja nolatuista naapureista tuli vastustajia, ja he häiritsivät temppelin jälleenrakentamista kuningas Kyyroksen koko jäljellä olevan hallituskauden ja Persian valtakunnan seuraavien kuninkaitten hallituskauden persialaisen kuninkaan Dareios Hystaspeen hallituskauteen saakka. Ennen tämän Dareios I:n hallituskautta nuo palestiinalaiset vastustajat onnistuivat saamaan valtakunnan hallitsijan kieltämään Jehovan temppelin rakennustyön syyttämällä isänmaahansa muuttaneita ”pakkosiirtolaisia” kapinallisuudesta. – Esra 4:1–22.

¹⁸ Raamattu sanoo sitä Persian kuningasta, joka julkaisi kiellon, Artahsastaksi (Artakserkseeksi, Um) ja lisää: ”Niin pian kuin kuningas Artahsastan [Artakserkseen, Um] kirjelmän jäljennös oli luettu Rehumille, kirjuri Simsaille ja heidän virkatovereilleen, menivät he kiiruusti Jerusalemiin juutalaisten luo ja estivät väkivoimalla heidät työtä tekemästä. Silloin pysähtyi Jumalan temppelin rakennustyö Jerusalemissa ja oli pysähdyksissä Daarejaveksen [Dareioksen, Um], Persian kuninkaan, toiseen hallitusvuoteen asti.” – Esra 4:23, 24.

19. a) Kuinka monta vuotta suunnilleen temppelin rakentaminen oli keskeytyksissä? b) Miksi kielto saattoi temppelin rakentajat pulaan, mutta kuka lopulta ajoi asiaa oikeaan suuntaan?

¹⁹ Kuningas Dareios I:n toinen hallitusvuosi sattui vuodeksi 520–519 eaa., ja se merkitsi, että uuden temppelin rakentaminen Jehovalle Jerusalemiin oli keskeytyksissä noin kuusitoista vuotta siitä lähtien, kun käskynhaltija Serubbaabel ja ylimmäinen pappi Joosua (eli Jeesua, Jeesus, kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä) olivat laskeneet temppelin perustuksen. Tämän Persian hallitsijan Artakserkseen julkaiseman kiellon on täytynyt jättää Jerusalemissa ja Juudassa olevat juutalaiset melkoiseen hämmennykseen, pulaan. He ovat voineet ihmetellä, miten tämän myöhemmän hallitsijan kielto on voinut peruuttaa kuningas Kyyros Suuren säädöksen, joka julkaistiin vuonna 537 eaa. osana ”meedialaisten ja persialaisten peruuttamatonta lakia”. (Dan. 6:8, 12) He eivät ajatelleet tutkituttaa asiaa Persian valtakunnan oikeusistuimissa viemällä juttua aina valtakunnan korkeimpaan oikeuteen saakka, ylimpään oikeusasteeseen, joka oli hallitsija itse. Uuden hallitsijan, Artakserkseen seuraajan, valtaantulo oli tehnyt sen mahdolliseksi. Mutta kuka ajaisi nyt asiaa? Ei kukaan muu kuin ”sotajoukkojen Jehova” itse.

20. Minkä profeetta Jesajan aikaisemman ennustuksen takia Jehova ei halunnut kuningas Kyyroksen antaman rakentamissäädöksen kumoamista?

²⁰ Kaksisataa vuotta aikaisemmin oli Suuri Teokraatti Jehova puhunut itsestään profeettansa Jesajan kautta sinä, ”joka sanon Koorekselle: ’Minun paimeneni!’ Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: ’Sinut rakennettakoon!’ ja temppelille: ’Sinut perustettakoon!’ Näin sanoo Herra [Jehova, Um] voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään.” (Jes. 44:28–45:1) Näin ollen sotajoukkojen Jehovan tahto ei ollut, että Kyyroksen säädös, joka koski Jerusalemissa olevaa Jehovan huonetta, olisi kumottu. Jehova ei ole sellainen Jumala, joka laskee rakennuksen perustuksen ja havaitseekin sitten olevansa kykenemätön saamaan rakennusta valmiiksi, minkä johdosta kaikki, jotka sen näkevät, ’rupeaisivat pilkkaamaan häntä sanoen: ”Tuo [Jumala] ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi”’. (Luuk. 14:29, 30) Ei, vaan Jehova tekee valmiiksi sen, minkä hän aloittaa; hänen sanansa ei koskaan palaa hänen luokseen täyttymättä, ”tyhjänä”. – Jes. 55:11.

YLEINEN MIELIPIDE JA KUNINKAALLINEN KIELTO ASETETAAN KYSEENALAISIKSI

21. Miten ja minä vuonna Jehova alkoi oikaista juutalaisten temppelin rakentamisesta pitkään ilmaisemaa väärää käsitystä?

²¹ Nyt oli siis tullut sotajoukkojen Jehovan aika oikaista Jerusalemissa ja Juudassa olevien juutalaisten pitkään ilmaisema väärä käsitys, jonka mukaan vielä ei ollut tullut aika jälleenrakentaa Jehovan huonetta. Mitä hän sitten teki? Hän herätti profeettoja, jotka eivät pelänneet puhua vastoin yleistä mielipidettä. Esra 5:1 kertoo meille, keitä nämä profeetat olivat: ”Mutta profeetta Haggai ja Sakarja, Iddon poika, profeetat, ennustivat Juudassa ja Jerusalemissa oleville juutalaisille Israelin Jumalan nimeen, hänen, jonka nimiin he olivat otetut.” Haggain ja Sakarjan kirjoitettujen ennustusten alkujakeet osoittavat meille, minä vuonna he alkoivat ennustaa: Persian kuninkaan ”Daarejaveksen toisena vuotena”. Haggai aloitti kuitenkin ennen Sakarjaa, kun Jehovan sana tuli hänen kauttansa ensimmäisenä päivänä elulkuuta, uuden kuun päivänä, jolloin Jerusalemissa on saattanut olla paljon pyhiinvaeltajia ulkopuolella olevista Juudan kaupungeista.

22. Mistä Haggain piti aluksi ilmoittaa kansalle, ja mitä sille piti osoittaa yleisen mielipiteen asettamiseksi kyseenalaiseksi?

²² Aivan ensimmäiseksi profeetta Haggai ilmoitti Jerusalemin asukkaille, että sotajoukkojen Jehova tietää, mitä he puhuvat Hänen palvontahuoneensa rakentamisen ajasta, jonka rakentamisen Persian kuningas Kyyros Suuri oli hyväksynyt. Jumala oli osoittanut pitkämielisyyttä riittävän kauan niitä juutalaisia kohtaan, joilla oli tällainen mielentila. Nyt, kun tilanne näytti olevan pahimmillaan, kun kuninkaallinen kielto oli vahvistanut uskonnollisten pakanavastustajien ankaraa vastustusta, juuri nyt oli aika asettaa kyseenalaiseksi tämän lunastetun kansan yleinen mielipide. Sille piti osoittaa, mihin se oli syypää, sekä se, miksi sille oli käynyt niin huonosti.

23. Miten esitetty haaste osoitti Jehovan huoneen silloisen tilan ja kansan taloudellisen tilan välisen yhteyden?

²³ Nyt tulee haaste! ”Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: ’Onko sitten aika teidän asua panelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone on rauniona? Ja nyt sanoo Herra Sebaot näin: Ottakaa vaari teistänne. Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon.’” – Hagg. 1:3–6.

24. Mikä tasapainoton tila vallitsi heidän omien talojensa ja Jehovan huoneen välillä, ja mitä kysymyksiä se herätti?

²⁴ Heidän huonoihin aineellisiin oloihinsa oli olemassa varsin vakava syy. Nuo isänmaahansa palanneet juutalaiset sanoivat, ettei heidän ollut aika rakentaa Jehovan temppeliä, ja siksi ”tämä huone” Jumalan palvontaa varten oli ”rauniona”, koska se käsitti vain vuonna 536 eaa. lasketun perustuksen, jolle ei ollut rakennettu. Samaan aikaan he itse asuivat hyvin katetuissa taloissa, joissa oli välikatot ja joiden seinät oli kauniisti paneloitu hienolaatuisella puulla. Mikä ilmeinen vastakohta olikaan heidän lihallista mukavuutta palvelevien yksityiskotiensa ja Jehovan pyhän huoneen välillä, johon liittyivät koko kansakunnan hengelliset edut! Eikö tilanne ollutkin tasapainoton? Eikö se paljastanut, että he panivat suuremman painon aineellisille arvoille, oman lihansa mukavuudelle, kuin hengellisille tarpeilleen ja velvollisuuksilleen Suurta Teokraattia, Jehovaa, kohtaan? Eikö tällä ollut mitään vaikutusta heihin, ei ainoastaan hengellisesti vaan myös aineellisesti? Vahingoittivatko he itseään, ei ainoastaan uskonnollisesti vaan myös taloudellisesti? Kyllä!

25. Minkä elintärkeän syyn takia he eivät vahingoittaneet itseään vain uskonnollisesti vaan myös taloudellisesti, aineellisesti?

²⁵ Miksi se vaikutti myös taloudellisesti, aineellisesti? Koska heidän maansa oli Jumalan antama. Jehova oli myös ostanut heidät takaisin Babylonista ja tuonut heidät takaisin tähän maahan lunastettuna kansanaan. Niinpä Hän oli kauan sitten sanonut heidän esi-isilleen: ”Älköön maata ainaiseksi myytäkö, sillä maa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani.” (3. Moos. 25:23) Koska maa oli Hänen, hän saattoi panna maan kukoistamaan ja hän saattoi pidättää maalta siunauksensa. Hän tuli näin ollen vastuulliseksi sen tuottoisuudesta. Jos hän oli tyytymätön lunastettuun kansaansa, eikö hän johdonmukaisesti olisi pidättänyt siunauksensa? Ja eikö Hän ilmaissut jumalallista tyytymättömyyttään profeettansa Haggain välityksellä sen johdosta, että hänen huoneensa, koko Juudan maan tärkein talo, oli rauniona, vieläpä niin monta vuotta?

26. Mistä seikoista johtui tämä yhteys Jehovan huoneen rauniona olon ja heidän heikon taloudellisen tilansa välillä?

²⁶ Näissä olosuhteissa on täytynyt olla jokin yhteys Jehovan palvontahuoneen ”rauniona” olon ja sen seikan välillä, että nämä lunastetut juutalaiset kylvivät runsaasti siementä Jumalan antamaan maahan ja kuitenkin he korjasivat vain heikon sadon. He tosin leikkasivat jotakin syödäkseen, mutta se ei riittänyt tyydyttämään heidän halujaan ja tarpeitaan. He joivat viinitarhojensa mehusta valmistettua viiniä, mutta he eivät saaneet riittävän suuria viinisatoja voidakseen valmistaa niin paljon viiniä, että he olisivat juopuneet siitä. He kykenivät valmistamaan jotakin ruumiinsa verhoksi, mutta eivät riittävästi tai sen laatuista, että se olisi pitänyt heidät lämpiminä kylmällä säällä. Ja jos jotkut puutteessa olevat pestautuivat ansaitsemaan elatustaan tai hankkiakseen lisätuloja menojensa peittämiseksi, niin näytti siltä kuin heidän hankkimansa rahat olisi pantu täynnä reikiä olevaan kukkaroon, mistä kolikot putosivat ja katosivat palkansaajia hyödyttämättä. Kun otetaan huomioon näiden maan asukkaiden suhde maan taivaalliseen Omistajaan ja heidän uskonnolliset velvollisuutensa Häntä kohtaan, hänen ”rauniona” olevan huoneensa ja heidän taloudellisen ahdinkonsa välillä on täytynyt olla jokin elintärkeä yhteys.

27. Miten Jehovan aikaisempi ennustus, jonka Hes. 36:33–36 esittää, osoitti sellaisen yhteyden olevan olemassa?

²⁷ Tuon yhteyden on täytynyt olla todellinen ottaen huomioon, mitä Jehova, heidän Jumalansa, oli luvannut profeettansa Hesekielin kautta pian Jerusalemin tuhon ja Juudan maan autioituksen jälkeen yli seitsemänkymmentä vuotta aikaisemmin: ”Näin sanoo Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um]: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, minä asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan jälleen, ja autiomaa viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohitsekulkijan silmäin edessä. Silloin sanotaan: ’Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja’. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.” – Hes. 36:33–36.

28. Mistä johtui, että tuo Hesekielin kautta annettu ennustus ei ollut vuoteen 520 eaa. mennessä täyttynyt juutalaisissa, ja miksi meidän tulisi nykyään soveltaa tästä saatu opetus itseemme?

²⁸ Kun Jumalaa pelkäävien juutalaisten lunastettu jäännös palasi autioitettuun maahan vuonna 537 eaa., heidän hartain toiveensa oli tämän loistavan ennustuksen täyttyminen. Mutta nyt, vuonna 520 eaa., heidän hartaimmat toiveensa olivat pettäneet. Miksi? Niin, mikseivät ympärillä asuvat pakanakansat sanoneet: ”Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha”? Syy on ilmeisen selvä: juutalaisten lunastettu jäännös laiminlöi Hänen palvomisensa, joka oli antanut sellaisen suurenmoisen lupauksen profeetta Hesekielin kautta. Eikö tässä ole seikka, joka meidän, jotka toivomme koko maan muuttumista paratiisiksi, tulisi ottaa huomioon? Kyllä. Mutta mikä oli se parannuskeino, jota piti soveltaa silloin? Sen tulisi olla neuvoa antava esimerkki meille tänä aikana.