Taivaan ja maan Luojan huoneen laiminlyöminen

 1. Mihin todellisuuteen tämä ”huone” liittyy?

TÄMÄ ”huone” liittyy kaiken olevaisen suurimpaan todellisuuteen. Mikä se on? Kaiken luodun – meille näkyvän ja näkymättömän – suuri Luoja. Tunnettu kaikkeuskin, joka on saatettu näköpiiriimme kaukoputken ja mikroskoopin avulla – puhumattakaan radioaalloista – on meille liian suuri jättääksemme sen Luojan pois laskelmista.

 2. a) Millainen äskettäin löydetty ”kvasitähti” on verrattuna tavalliseen tähteen? b) Mitä kaikkeuden laajeneminen saa tähtitieteilijät ajattelemaan sen synnystä?

² Suuruudesta puheen ollen, tiedätkö mikä on ”kvasitähti”? Tähtitieteilijät ovat äskettäin löytäneet tähtimäisiä radioaaltojen lähteitä, joita he kutsuvat nimellä kvasitähti tai quasar. Ne ovat taivaankappaleita, jotka säteilevät suunnattomia energiamääriä valoja radioaaltojen muodossa. Kvasitähti ”on ilmeisesti miljoonia kertoja suurempi ja miljardeja kertoja kirkkaampi [tavallista tähteä]. Jotkut kvasitähdet sykkivät rytmisesti.” Kvasitähtiä tunnetaan nelisenkymmentä, ja etäisin, jonka ilmoitettiin löytyneen 17.5.1965, tunnetaan lyhennyksellä 3C-9.a On sanottu, että tämä taivaankappale on niin kaukana, että se näyttää olevan lähellä kaikkeudenajan alkua. ”Valo on niin kaukana, että siitä lähtevä valo alkoi kulkea maata kohti pian kaikkeuden edellytetyn syntymän jälkeen.” Noiden kvasitähtien elämä päättyi luultavasti niiden miljardien vuosien kuluessa, mitkä niiden valo tarvitsi saavuttaakseen maapallomme. Tiedonannossa sanotaan: ”Havaittu nopeus, millä maailmankaikkeus laajenee, viittaa siihen, että se syntyi yhdessä kohdassa noin 13 miljardia vuotta sitten, mikä on suurin piirtein kolme kertaa maan ikä.” – New York Times, 18.5.1965, s. 1, 2.

 3, 4. a) Minkä johtopäätöksen me tästä teemme sen suhteen, että Jumala asuisi jossain huoneessa maan päällä? b) Mitä kristikunta opettaa Jumalan tehneen itselleen, mutta mitä Paavali sanoi pakanallisille ateenalaisille?

³ Minkä järkevän johtopäätöksen me teemme edellä olevasta havainnosta? Seuraavan: Noin suunnattoman suurien taivaankappalten Luoja on liian suuri asuakseen missään huoneessa täällä maan päällä. Sellainen puhe, että Jumala asuisi jossain ihmistekoisessa huoneessa vähäpätöisellä maapallollamme, kuulostaa syystä naurettavalta 20. vuosisadan tiedemiehistä. Miten tällainen Jumala voisi tehdä itsensä niin pieneksi? Ja kuitenkin kristikunnan papit sanovat Jumalan tehneen itsensä niin vähäiseksi, että hän asettui pienen pieneen munasoluun juutalaisen neitsyttytön Marian kohtuun. Itse Pyhä Raamattu ei opeta mitään sellaista. Mutta se opettaa, että Luoja Jumala siirsi ainosyntyisen Poikansa elämän taivaasta tämän juutalaisneitsyen kohtuun, jotta hänestä olisi tullut ihminen Jeesus, jota myöhemmin ruvettiin kutsumaan Kristukseksi. Sen mukaan, mitä enkeli Gabriel ilmoitti juutalaisneitsyelle Marialle, esikoispoika ei ollut Jumala itse, vaan Jumalan Poika. Maria ei ollut Jumalan äiti, vaan Jumalan Pojan äiti. (Ks. Luuk. 1:26–33.) Mutta Luojasta Jumalasta itsestään kristitty apostoli Paavali sanoi pakanakreikkalaisille:

⁴ ”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. . . . Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä . . . Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.” – Apt. 17:22–29.

 5. a) Asuuko Jumala jossain rakennuksessa niin kuin epäjumala jossain temppelissä? b) Mitä Jumala voi tehdä rakennukselle, missä häntä palvotaan, kuten esim. Salomon temppelille?

⁵ Se Jumala, josta Pyhä Raamattu opettaa, ei siis asusta missään maallisessa aineellisessa rakennuksessa sillä tavalla kuin jokin kulta-, hopea- tai kivipatsas on tämän maailman jonkin epäjumalanpalvontaa harjoittavan uskonnon temppelissä tai pagodissa. Taivaan ja maan tosi Jumala voi kuitenkin pyhittää jonkin tabernaakkelin tai temppelin, joka on rakennettu hänen käskyjään noudattaen. Hän voi yhdistää nimensäkin sellaiseen rakennukseen, joka on täten pyhitetty. Tällaisesta temppelistä voidaan sen tähden puhua ”Jumalan huoneena”, ei kotina, missä hän asuu kirjaimellisen persoonallisesti, vaan huoneena, missä voidaan suorittaa hänen puhdasta palvontaansa. Tämä piti paikkansa siitä temppelistä, minkä kuningas Salomo rakensi valmiiksi Jerusalemiin vuonna 1027 ennen ajanlaskumme alkua. Jumala sanoi kuningas Salomolle vastaukseksi hänen rukoukseensa: ”Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja anomisesi, kun sinä anoit armoa minun edessäni. Minä olen pyhittänyt tämän temppelin, jonka sinä olet rakentanut sitä varten, että minä sijoittaisin nimeni siihen ainiaaksi; ja minun silmäni ja sydämeni tulevat alati olemaan siellä.” – 1. Kun. 9:3.

 6. Mitä Salomo rukoili Jumalaa tekemään Salomon rakentamalle temppelille?

⁶ Kun kuningas Salomo, temppelin rakentaja, vihki tätä upeaa uskonnollista rakennusta Moorian vuorella Jerusalemissa, niin hän sanoi selvästi, että hän ei odottanut taivaan ja maan mahtavan Luojan asuvan tässä temppelissä kirjaimellisella tavalla. Kuningas Salomo sanoi vihkimisrukouksessaan: ”Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut! Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi, ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: ’Minun nimeni on asuva siellä’, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.” – 1. Kun. 8:27–29.

 7, 8. a) Miten Jumalan läsnäolo oli edustettuna Salomon temppelissä? b) Miten tämä on sopusoinnussa kymmenten käskyjen ja Jumalan suuruuden kanssa?

⁷ Kuningas Salomo oli järkevä. Meidänkin täytyy olla järkeviä, samoin kuin Pyhä Raamattu on, siinä mitä me ajattelemme Jumalan huoneesta. Temppelissä, jonka kuningas Salomo rakensi, ei ollut mitään ihmistekoista patsasta edustamassa Jumalaa. Jehova Jumalan läsnäoloa tässä temppelissä edusti niin sanottu šekinavalo, valo, joka yliluonnollisesti valaisi temppelin sisimmän osan, kaikkeinpyhimmän. Kun ylimmäinen pappi meni sinne sisälle joka vuosi sovituspäivänä vihmomaan sovitusuhriverta pyhän liitonarkin edessä, niin hän sai edun katsella tuota ihmeellistä valoa. – 3. Moos. 16:11–17.

⁸ Sen ohella ei Jehovan temppelissä ollut mitään patsasta eikä kuvaa esittämässä häntä. Hänen kymmenten käskyjensä ensimmäinen ja toinen käskyhän nimenomaan kielsi tekemästä ja palvomasta käsin tehtyjä epäjumalankuvia tai -patsaita. (2. Moos. 20:1–6) Tämä on sopusoinnussa sen seikan kanssa, että elävä tosi Jumala haluaa luomustensa välitöntä palvontaa ja on liian suuri asuakseen missään ihmistekoisessa temppelissä.

 9. Mitä Jumala sanoi varoituksena Salomolle temppelin suhteen?

⁹ Kun ensimmäinen temppeli oli vihitty Jerusalemissa, niin Jumala sanoi varoituksena sen rakentajalle kuningas Salomolle ja hänen jälkeensä tuleville kuninkaille: ”Jos te käännytte pois minusta, te ja teidän lapsenne, ettekä noudata minun käskyjäni ja säädöksiäni, jotka minä olen teille antanut, vaan menette ja palvelette muita jumalia ja kumarratte niitä, niin minä hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen antanut heille, ja temppelin, jonka minä olen pyhittänyt nimelleni, minä heitän pois kasvojeni edestä; ja Israel tulee sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille kansoille. Ja tämä temppeli on tosin korkein, mutta [on tuleva raunioläjäksi, Um] jokainen, joka kulkee siitä ohi, on tyrmistyvä ja viheltävä; ja kun kysytään [ja sanoo, Um]: ’Miksi on Herra tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?’” – 1. Kun. 9:6–8.

10, 11. a) Mikä osoittaa, oliko tämä Jumalan varoitus pelkkä uhkaus? b) Voimmeko me kevyesti sivuuttaa tämän historiallisen tosiasian, ja mitä Paavali sanoo tästä?

¹⁰ Se, mistä tässä varoitettiin, tapahtui todella kuningas Salomon rakentamalle temppelille. Tämä johtui siitä, että Israelin kuninkaat muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta saastuttivat ja häpäisivät Jehovan huoneen eli temppelin. Kesällä vuonna 607 eaa. Babylonian sotajoukot kuningas Nebukadnessarin johdolla raunioittivat sen. Jos Israel olisi kohdellut Jumalan huonetta asiaankuuluvan kunnioittavasti, tämä ei olisi tapahtunut. Mutta israelilaiset eivät kunnioittaneet huonetta, johon Jumala oli liittänyt nimensä Jehova, ja niin hänen varoituksensa ei osoittautunutkaan pelkäksi uhkaukseksi. Seitsemänkymmentä vuotta, vuodesta 607 vuoteen 537 eaa., se oli raunioina poisvietyjen israelilaisten ollessa pakkosiirtolaisuudessa kaukaisessa Babylonian maassa. Voimmeko me nyt kevyesti sivuuttaa tämän historiallisen tosiasian, ikään kuin sillä ei olisi mitään merkitystä meille nykyään? Emme, sillä Israelin historiaa erittelevä selittäjä, kristitty apostoli Paavali, varoittaa meitä:

¹¹ ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, . . . Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, . . . Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat . . . Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” – 1. Kor. 10:6–12.

UUDELLEEN RAKENNETUN HUONEEN LAIMINLYÖMINEN

12. Minkä juutalaisten sukupolven kaltaisia me emme halua olla, mutta miksi me haluamme olla Juudan käskynhaltijan Nehemian kaltaisia?

¹² Tulevat sukupolvet ovat taipuvaisia toistamaan aikaisempien sukupolvien erehdykset, elleivät ne pane sydämelleen aikaisemman historian, erityisesti Raamatun historian, opetuksia, ja silloin ne kärsivät entisten kansojen tavalla samat tai samankaltaiset huonot seuraukset samasta huonosta käyttäytymisestä Jumalan huonetta kohtaan. Nykyiseen sukupolveemme kuuluvien pitäisi haluta olla 5. vuosisadalla eaa. eläneen Juudan maakunnan käskynhaltijan Nehemian kaltaisia. Hän ryhtyi ripeisiin toimiin pysähdyttääkseen Jumalan huoneen hylkäämisen eli laiminlyömisen Hänen valitun kansansa keskuudessa. Tämä ei ollut Salomon temppeli, joka oli hävitetty 7. vuosisadalla eaa., vaan se temppeli, joka oli uudelleen rakennettu 6. vuosisadalla eaa., sen jälkeen kun palvovien juutalaisten jäännös oli palannut Babylonian maasta Jerusalemiin. Kun mahtava Babylonia kukistui meedialaisten ja persialaisten valloittamana vuonna 539 eaa., niin Juudan maasta tuli Kyyros Suuren alainen persialainen maakunta. Vuonna 455 eaa. Persian kuningas Artakserkses määräsi Nehemian hallitsemaan Juudan maakuntaa ja Jerusalemia. Nehemia ei jättänyt Juudan siihenastista historiaa huomioon ottamatta. Hän ei halunnut oman sukupolvensa ennallistettujen juutalaisten kärsivän onnettomuutta samanlaisista hairahduksista kuin heidän esi-isänsä. Sitä varten hän käytti käskynhaltijanvaltaansa.

13. Mitä tapahtui Jumalan temppelille vuonna 70, ja mikä osoittaa, oliko Nehemiassa vika?

¹³ Ei ollut Nehemian vika, että tämä Jerusalemin uudelleen rakennettu temppeli kärsi Rooman legioonien hävityksen kenraali Tituksen johdolla vuonna 70 yleistä ajanlaskuamme. Silloin hävitettyä Jehovan temppeliä ei ole koskaan rakennettu uudelleen, ja nyt näemme sen entisellä paikalla erilaisen rakennuksen, joka tunnetaan Kalliomoskeijana ja on pyhitetty muslimien eli muhamettilaisten Allahille. Tähän johtaneitten syitten tutkiminen paljastaa, että se johtui Jehovan uudelleen rakennetun temppelin väärinkäyttämisestä eli häpäisemisestä. Nehemia oli tosiaan ollut syystä huolissaan, eikä hän suinkaan ollut suhtautunut asioihin liian vakavasti. Meidän on hyvä tutkia, mihin toimenpiteisiin hän ryhtyi.

14. Mistä rakennustyöstä Nehemia ensin huolehti, ja miten israelilaisjuhlijat sen jälkeen käyttäytyivät tisrin 24. päivänä?

¹⁴ Ensiksi Nehemia pani ennallistetut juutalaiset rakentamaan uudelleen Jerusalemin suojamuureja, mikä tapahtui 52 päivässä. Sitten hän käänsi huomionsa pääasiassa temppeliä koskeviin asioihin ja Juudan kansan hengelliseen tilaan. (Neh. 6:15–7:5; 8:1–9) Jerusalemin muurien valmistumista seuranneessa kuussa, 24. päivänä tisri-kuuta, kansa, joka oli juuri lakannut viettämästä lehtimajanjuhlaa Jerusalemissa, kokoontui vakavammassa mielessä ”paastoten, säkit yllä ja multaa pään päällä”. – Neh. 9:1.

15, 16. a) Mitä tässä tilaisuudessa luettiin ja mitä tunnustettiin? b) Mihin orjuutta ja ”sitoumusta” koskevaan mainintaan silloin esitetty rukous päättyi?

¹⁵ Siihen mennessä olivat kaikki Heprealaiset kirjoitukset (39 kirjaa) kirjoitetut lukuun ottamatta Nehemian ja Malakian kirjoja. Kuitenkin tuossa juhlallisessa tilaisuudessa luettiin ainoastaan ”lain kirjaa” (viittä Mooseksen kirjaa) neljäsosa päivänvalonajasta (kolme tuntia), minkä jälkeen he tunnustivat sekä omat että esi-isiensä synnit ja myös kumartuivat palvomaan Jumalansa Jehovan edessä. Sitten pitivät jotkut lavalla seisovat palvelevat leeviläiset rukouksen koko kansan puolesta. Rukous päättyi seuraaviin sanoihin, mitkä on kerrottu Neh. 9:36–38:ssa:

¹⁶ ”Katso, me olemme nyt orjia; siinä maassa, jonka sinä meidän isillemme annoit, että he söisivät sen hedelmiä ja antimia, siinä meidän täytyy orjina olla. Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka sinä meidän syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan; he vallitsevat meitä ja meidän karjaamme, niinkuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa. Kaiken tämän johdosta me teemme sitoumuksen ja kirjoitamme siihen nimemme; sinetöidyssä asiakirjassa ovat meidän päämiestemme, leeviläistemme ja pappiemme nimet.”

17. Kuka oli mukana sinetöimässä tätä kirjallista sitoumusta, ja miten kansa tuki sen sinetöijiä?

¹⁷ Nehemia itse oli yksi niistä kansan ruhtinaista eli päämiehistä, joiden oli sinetillä vahvistettava tämän kirjallisen sitoumuksen voima. Koko muu kansa, pukeutuneena säkkipukuun ja multaa päänsä päällä, tuki ruhtinaitaan, pappejaan ja edustavia leeviläisiä ja alistui valaan ja alttiiksi kiroukselle tähän sitoumukseen katsoen, ja kaikki olivat päättäneet saattaa itsensä sopusointuun Jumalan lakien ja vaatimusten kanssa. – Neh. 10:1–29.

18. Mitä päätettiin avioliitosta, sapateista, Jumalan huoneen rahallisesta avustuksesta ja alttarin puista?

¹⁸ Tällä tavalla he tunnustivat jälleen olevansa velvoitetut välttämään kaikkia seka-avioliittoja maan rajojen sisäpuolella ja ympärillä olevien pakananaapureitten kanssa. He tahtoivat myös hellittämättä viettää viikoittaista sapattipäivää ja sapattivuotta joka seitsemäs vuosi ja pyyhkiä silloin pois kaikki heidän israelilaisveljiensä velat. Ja ”meidän Jumalamme huoneen”, 61 vuotta vanhan uudelleen rakennetun Jerusalemin temppelin, suhteen he määräsivät itsekullekin kolmannessekelin (noin 65 pennin) suuruisen veron joka vuosi temppelikuluja varten siellä toimitettavien palvelusten ylläpitämiseksi. Piti myös varata paljon halkoja tulen säilyttämiseksi alttarilla, jolla monet uhrit joka päivä uhrattiin, ja tarvittavien määrien varaaminen säännöllisesti jaettiin kansan kesken.

19, 20. a) Mitä muita lahjoituksia piti tehtämän kymmenysten lisäksi Jumalan lain mukaan? b) Mihin palveluksiin kaikki tämä aineellinen avustus maksuna annettiin?

¹⁹ Tämän lisäksi tulivat uutiset eli ensimmäiset hedelmät, jotka Jumalan laki määräsi israelilaiset antamaan, heidän peltojensa ja hedelmätarhojensa uutiset sekä lammas- ja karjalaumojensa esikoiset niin kuin myös ihmiskohdun esikoiset, heidän esikoispoikansa.

²⁰ Nämä uhrilahjat olivat heidän jokaisen vuodentulonsa kymmenennen osan eli kymmenysten lisäksi pappien ja leeviläisten tukemiseksi, jotka säännöllisesti palvelivat ”meidän Jumalamme huoneessa”. Temppelissä palvelevien leeviläistenkin piti lain mukaan antaa papeille kymmenykset siitä, mitä he saivat, joten leeviläisetkin osallistuivat täten kymmenysjärjestelmään ja antoivat asianmukaisen lahjoituksensa Jumalan huoneen hyväksi. (4. Moos. 18:26–32) Temppelissä olivat ”pyhäkön kalut” ja niitä käyttävät papit sekä ovenvartijat ja laulajat. Kaikki nämä tarvitsivat aineellista tukea maksuksi hengellisistä palveluksistaan.

21. Mitä kaikkien näiden antien laiminlyöminen oli merkitsevä, ja miksi israelilaiset eivät haluaisi olla syypäitä nyt tällaiseen laiminlyöntiin?

²¹ Kaikkien näiden temppelin palvelijoitten tukemiseksi ja temppelin toimintojen ylläpitämiseksi tarvittavien välttämättömyyksien laiminlyöminen olisi ollut Jehova Jumalan huoneen eli temppelin laiminlyömistä. Varsinkaan nyt, kun israelilaiset olivat tehneet kirjallisen sitoumuksen ja valan sekä olivat kirousuhan alaisia Jumalan edessä, heidän ei olisi pitänyt enää syyllistyä tällaiseen laiminlyöntiin. Juudan käskynhaltija Nehemia laski itsensäkin tämän velvoituksen alaiseksi, kun hän sanoi (Um): ”Meidän [ei: teidän] ei tule laiminlyödä Jumalamme huonetta.” – Neh. 10:30–39.

MUISTAMISEN JA NOUDATTAMISEN ARVOINEN

22. Mitä kiinnostusta Nehemian uudistettu käynti Jerusalemissa osoitti, mutta millaisen lihan taipumuksen hän havaitsi juutalaisissa?

²² Kuinka voimakkaan muistamisen ja noudattamisen arvoisen lausunnon Nehemia esittikään juutalaisille, jotka olivat kansana antautuneet Jehova Jumalalle ja jotka tunnustivat olevansa hänen palvojiaan! Miten altis langennut ihmisliha onkaan antamaan perään materialismille ja jättämään huomioon ottamatta hengelliset edut ja hyödyt ja siten lankeamaan Jumalan huoneen laiminlyömiseen! Käskynhaltija Nehemia havaitsi sen. Palveltuaan käskynhaltijana kaksitoista vuotta hän palasi Persian kuninkaan kuninkaalliseen palatsiin ”Artahsastan, [valloitetun] Baabelin kuninkaan, kolmantenakymmenentenä toisena hallitusvuotena”. (Neh. 13:6) Oltuaan sitten poissa Jerusalemista ajan, jonka pituutta hän ei ilmaise, hän palasi Juudaan ja Jerusalemiin Persian kuninkaan lupakirja mukanaan. Hän itse ei ollut kadottanut kiinnostustaan Jumalan huonetta kohtaan, mutta surukseen hän havaitsi, että Juudan asukkaat olivat.

23. Kenen ylimmäinen pappi Eljasib oli sallinut asettua temppeliin, ja mitä Nehemia teki tälle?

²³ Ylimmäinen pappi Eljasib oli päästänyt temppeliin ammonilaisvihollisen Tobian, joka oli vastustanut Jerusalemin muurien uudelleen rakentamista. Hänestä oli myös tullut Tobian sukulainen, ja hän oli määrännyt tämän henkilökohtaiseen käyttöön yhden temppelin esipihan suurista ruokasaleista, mihin aikaisemmin tavallisesti varastoitiin tarvikkeita temppelin palvelijoitten ylläpidoksi. Tämä oli vastoin 5. Moos. 23:3–6:ssa olevaa Jumalan käskyä. Kansa suvaitsi sen, mikä näytti oikealta temppelin ylimmäisestä papista. Mutta Nehemia ei suvainnut! Hän kertoo: ”. . . pahastuin minä suuresti, ja minä heitin kaikki Tobian huonekalut ulos kammiosta. Ja minä käskin puhdistaa kammiot ja panetin niihin takaisin Jumalan temppelin kalut, ruokauhrin ja suitsukkeen.” – Neh. 13:4–9.

24. Mitä ylimmäinen pappi Eljasib ei ollut tehnyt temppelin leeviläisten suhteen ja millaisin seurauksin?

²⁴ Ylimmäinen pappi Eljasib ei ollut ainoastaan päästänyt temppelin ruokasaliin epämieluista ammonilaisvihollista, vaan hän oli myös laiminlyönyt kaikki toimenpiteet laillisten leeviläisten pitämiseksi Jumalan heille temppelissä antamissa palvelusasemissa. Hän oli sallinut israelilaisten kymmenysavustusten jäädä pois, niin etteivät palvelevat leeviläiset saaneet tarpeellista aineellista tukea. Monet näistä katsoivat välttämättömäksi jättää temppelityön ja mennä kotiin leeviläiskaupunkeihinsa työskentelemään lähistöllä oleville puutarhamailleen saadakseen elatuksen itselleen ja perheelleen. Mitä Nehemia nyt teki?

25. Mitä Nehemia kertoi tehneensä tässä asiassa?

²⁵ Hän kertoo: ”Vielä minä sain tietää, ettei leeviläisille oltu annettu heidän osuuksiaan, ja niin olivat leeviläiset ja veisaajat, joiden olisi ollut tehtävä palvelusta, vetäytyneet kukin maatilalleen. Minä nuhtelin esimiehiä siitä ja sanoin: ’Minkätähden on Jumalan temppeli laiminlyöty?’ Ja minä kokosin leeviläiset ja veisaajat ja asetin heidät paikoilleen.” Hän ei odottanut enää esimiesten toimintaa, vaan järjesti kaikki Juudan asukkaat tuomaan kymmenesosansa temppelin varastohuoneisiin. – Neh. 13:10–12; 4. Moos. 35:1–8.

26. Mitä palvelusmääräyksiä Nehemia antoi tässä yhteydessä temppelin palvelijan hyväksi?

²⁶ Nehemia ei odottanut myöskään laiminlyönyttä ylimmäistä pappia Eljasibiä, vaan, kuten hän sanoo: ”Ja minä asetin Selemjan, papin, ja Saadokin, kirjanoppineen, ja Pedajan, leeviläisen, valvomaan varastohuoneita ja annoin heidän apulaisekseen Haananin, Sakkurin pojan, Mattanjan pojanpojan; sillä heitä pidettiin luotettavina, ja heidän tehtävänään oli toimittaa jako veljiensä kesken.” (Neh. 13:13) Palvelevilla leeviläisillä ei ollut siis nyt syytä juosta kotiin!

27, 28. a) Minkä tekojen perusteella Nehemia rukoili, että häntä muistettaisiin hyvällä? b) Miksi hän ryhtyi toimenpiteisiin erästä ylimmäisen papin pojanpoikaa vastaan ja miten?

²⁷ Kun Nehemia jälkeenpäin rukoili Jehova Jumalaa muistamaan häntä hyvällä, niin mihin hän vetosi tällaisen anomuksen perusteena? Mainitsiko hän, että hän oli jättänyt asemansa Persian kuninkaan juomanlaskijana ja tehnyt pitkän matkan Jerusalemiin ja uudelleen rakentanut sen muurin 52 päivässä vihollisen uhkauksista huolimatta? Ei, vaan hän puhui, mitä hän oli tehnyt Jumalan huoneen hyväksi. Hän rukoili: ”Muista tämän tähden minua, Jumalani, äläkä pyyhi pois minun hurskaita tekojani, jotka minä olen tehnyt Jumalani temppelin ja siinä toimitettavan palveluksen hyväksi.” Hän piti kiinni siitä, että puhtaat palvelijat palvelivat Jumalan huoneessa, mutta niin ei ollut tehnyt ylimmäinen pappi Eljasib, sillä hän oli antanut pojanpoikansa mennä seka-avioliittoon ja naida samarialaisen vihollisen hooronilaisen Sanballatin tyttären. Tästä Nehemia sanoo:

²⁸ ”Ja yksi ylimmäisen papin Eljasibin pojan Joojadan pojista oli hooronilaisen Sanballatin vävy; hänet minä karkoitin luotani.” – Neh. 13:14, 28.

29. Mitä Nehemia teki loppusanojensa mukaan papiston ja temppelin palvelijain liiton saastuttamisen vuoksi?

²⁹ Tämän Jumalan huoneen hyväksi suorittamansa teon jälkeen Nehemia sanoo nimeään kantavan kirjan lopussa: ”Muista heidät, Jumalani, sillä he ovat saastuttaneet pappeuden sekä pappeus- ja leeviläisliiton. Niin minä puhdistin heidät kaikesta muukalaisuudesta. Ja minä järjestin virkatehtävät papeille ja leeviläisille, kullekin hänen toimensa mukaan, niin myös halko-uhrilahjan määräaikoina ja uutislahjat. Muista, Jumalani, tämä minun hyväkseni.” – Neh. 13:29–31.

MUISTETTU, KOSKA EI LAIMINLYÖNYT

30, 31. a) Vastaako Jumala Nehemian rukoukseen, ja mikä Hepr. 6:10:ssä annettu sääntö soveltuu tähän? b) Mitkä sopivat sanat profeetta Malakia kirjoitti Jehovaa pelkäävistä?

³⁰ Vastaako Jehova Jumala tähän Nehemian kaksituhatta neljäsataa vuotta sitten esittämään rukoukseen? Vastaa kyllä, ja Nehemian ikuiseksi hyväksi. Jehova Jumala ei ole epävanhurskas, niin että olisi unohtanut ja jättäisi palkitsematta kaiken hyvän, minkä käskynhaltija Nehemia teki Jumalan huoneen hyväksi Jerusalemissa. Hän on pitänyt Nehemian rukouksen pysyvässä muistossa teettämällä siitä osan henkeytetystä Pyhästä Raamatusta. Jeesuksen Kristuksen heprealaisille seuraajille, Jeesuksen, joka on tehnyt vielä suuremman palveluksen tosi ”Jumalan huoneen” hyväksi, on kirjoitettu: ”Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.” (Hepr. 6:10) Niin on Nehemiankin laita. Hän pelkäsi todella Jehova Jumalaa. Nehemian aikalaisena eli uudelleen rakennetussa Jerusalemin kaupungissa ilmeisesti Malakia, jonka kirjoituksiin sisältyvät seuraavat sopivat sanat:

³¹ ”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.” – Mal. 3:16.

32. a) Miten Nehemia palkitaan, ja mitä hän silloin oppii? b) Mistä hän tulee olemaan huomattava esimerkki?

³² Nehemia nukkuu vielä kuolemassa Seolissa eli Haadeksessa, kuolleen ihmiskunnan yhteisessä haudassa. Mutta Nehemia palkitaan ”voidellun, ruhtinaan,” tuhatvuotishallituksen aikana herättämällä hänet kuolleista. (Dan. 9:24–27) Hän ei tapaa silloin enää Jehova Jumalan aineellista temppeliä seisomassa Moorian vuorella Jerusalemissa. Hän saa tietää, mitä siellä tapahtui juutalaisten viimeiselle temppelille vuonna 70, kuten Jumalan Poika Jeesus Kristus ennusti. (Matt. 23:37–24:2; Luuk. 19:36–44; 21:5, 6) Hän saa tiedon Jumalan hengellisestä temppelistä, siitä, mikä esikuvattiin Moorian vuorella Jerusalemissa olevalla aineellisella temppelillä. Hän tulee tietämään, miten tämän temppelin suuren Ylimmäisen Papin seuraajat eivät laiminlyöneet tätä hengellistä temppeliä. Nehemia itse liittyy toisten uskollisten kanssa maan päällä palvomaan Jehova Jumalaa tämän korotetun hengellisen temppelin kautta. Hän on oleva huomattava esimerkki siitä, kuinka henkilöt, jotka eivät laiminlyö Jumalan huonetta, poikkeuksetta palkitaan täysin määrin.

[Alaviitteet]