Alamaisuus ylivalloille

”Olkoon jokainen sielu alamainen ylivalloille.” – Room. 13:1, Um.

 1. Minkä kahden ylivallan edessä kristitty on nykyään? Onko tämä uutta?

KRISTITYT havaitsevat nyt olevansa kahden ylivallan edessä. Tämä tilanne ei ole uusi.a Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. eläneet kristityt olivat samanlaisessa tilanteessa, niinkuin myöskin israelilaiset vuoden 607 eKr. jälkeen, kun he olivat menettäneet kansallisen ylivaltansa ei-juutalaisille kansoille. Näissä kaikissa kolmessa tapauksessa on ylempänä oleva omaksuttu, tilapäinen, suvaittu ylivalta tämän vanhan maailman ihmistekoisten keisarin hallitusten rajoitettua ylemmyyttä. Toinen ylempänä oleva on oikea, ehdoton, iankaikkinen ylivalta, Jehova Jumalan rajattoman ylimmyyden ylivalta. Jehovan todistajat pystyvät selvästi tänä Harmagedonia edeltävänä ylimenokautena päättämään lailliset suhteensa ja velvollisuutensa näihin kahteen hallitusylivaltaan nähden, joista kumpikin asettaa velvoituksia alempana oleville kristityille. Heidän laillinen asemansa on voittamaton. Tämä johtuu siitä, että he ovat perineet ne monet virheettömät lailliset opit ja periaatteet, jotka on kerrottu Kirjoituksissa, sekä monet raamatullisten oikeudenkäyntien antamat lailliset ennakkotapaukset, mitkä ovat nytkin sovellettavissa. – Tiit. 3:1.

 2. Mikä tilanne vallitsi Jeesuksen palvelusaikana ylivaltojen suhteen, ja mitä hän todisti keisarin ylivallasta?

² Jeesus Kristus, Moosesta Suurempi, oli epäilemättä suurin tuomari ja lakimies, joka on koskaan vaeltanut tämän maan päällä. Hänen lailliset lausuntonsa eivät ole siitä syystä ainoastaan vakuuttavia arvoltaan, vaan niillä on myöskin sitova voima kristittyihin nähden. Jeesus hoiti suurta lähetystyötään sellaiseen aikaan, jolloin Rooman keisarit hallitsivat kirjaimellisesti Palestiinan luvattua maata, ja aikana, jolloin Jehova Jumalan lakiliitto oli vielä juutalaisia sitova. Oli siis olemassa kaksi ylivaltaa, jotka asettivat velvoituksia Jeesukselle ja kaikille juutalaisille. Kun Jeesus huolehti lähetystoimintansa lopulla itse puolustuksestaan Rooman maaherran Pilatuksen edessä, ollessaan väärin syytettynä kapinasta, niin Pilatus yritti muistuttaa Jeesukselle Rooman ylivallasta sanoen: ”’Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut [paaluunnaulita]?’ Jeesus vastasi: ’Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.’” (Joh. 19:10, 11) Meillä on täten selvä todistus siitä, että keisarin ylivalta Jumalan palvelijoihin nähden oli vain todellisen Korkeimman Yksinvaltiaan, Jehova Jumalan, suvaitsema.

 3. Miten Jeesuksen viholliset yrittivät kietoa hänet ansaan?

³ Jeesuksen uskonnolliset viholliset koettivat kietoa hänet ansaan siinä kysymyksessä, olisiko Jumalan kanssa liittosuhteissa olevilla juutalaisilla lupa maksaa veroja keisarille. He yrittivät saada hänet tällä tavalla puoltamaan Rooman vallan vastaisia julkisia tekoja ja siten syyllistymään kapinoimiseen. ”Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi. Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: ’Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?’ Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: ’Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut? Näyttäkää minulle veroraha.’ Niin he toivat hänelle denarin. Hän sanoi heille: ’Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?’ He vastasivat: ’Keisarin.’ Silloin hän sanoi heille: ’Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on’.” – Matt. 22:15–21.

 4. Mitä Jeesuksen julistama virheetön lakia koskeva opetus tarkoitti nykyajan kristittyjen suhteen?

⁴ Jeesus lausui edelläkerrotussa tapauksessa virheettömän lakia koskevan opin. Tämä oppi kuuluu yksinkertaisesti sanottuna: ’Maksakaa keisarille kuuluva takaisin keisarille, mutta Jumalalle kuuluva Jumalalle.’ Jeesus myöntää täten, että ”keisarin” hallitukset saattavat asettaa kristityille alemmilleen eli alamaisilleen eräitä veronmaksuvelvollisuuksia, mitkä sopii täyttää maksaen niille niiden suorittamista palveluksista. Mutta muista, että ”keisari” voi niissä tilapäisissä asiainjärjestelmissä, joissa ”keisari” toimii, vaatia vain takaisinmaksua niistä rajoitetuista palveluksista, joiden saamisessa kristityt ovat riippuvaisia valtiosta. Jeesus tähdensi tätä vedotessaan keisarin rahaan, jota sanottiin ”verorahaksi”. Jeesus veti näin ollen tässä sitovassa lakia koskevassa opissa selvän rajaviivan, mihin velvollisuudet valtiota kohtaan päättyvät. Tämän viivan toiselta puolen alkavat kristityn velvollisuudet Jumalaansa kohtaan. Huomaa, että Jeesus ei jättänyt huomioonottamatta näitä suurempia velvollisuuksia, mitkä Jehovan todistajien on täytettävä yksinvaltiaalle Jumalalleen, sillä hän täydensi tämän lakia koskevan lausuntonsa sanomalla: ”Antakaa . . . Jumalalle, mikä Jumalan on.”

 5. Mitä menettelytapaa kristityt noudattavat, kun keisarin ja Jumalan vaatimukset ovat ristiriidassa keskenään? Mitä esimerkkiä he seuraavat?

⁵ Jehovalle antautuneet kristityt miehet ja naiset ovat kokonaan riippuvaisia Jumalasta, mitä tulee elämän saamiseen ja suurempien tarpeitten tyydyttämiseen. On näin ollen oikein ja välttämätöntä, että he täyttävät suuremmat velvollisuutensa Jumalalle kaikissa riippuvaisuutta koskevissa kohdissa. Kun keisarin ja Jumalan asettamat velvoitukset näyttävät olevan ristiriidassa keskenään, niin kristityt noudattavat Pietarin ja toisten apostolien antamaa esimerkkiä, kun he puolustautuivat sanhedrinin tuomioistuimessa Jerusalemissa. Sanhedrinin tuomari sanoi: ”’Me nimenomaan velvoitimme teidät olemaan opettamatta jatkuvasti tämän nimen perusteella, ja kuitenkin, katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne, ja te olette päättäneet saattaa tämän miehen veren meidän niskoillemme.’ Pietari ja toiset apostolit sanoivat vastaukseksi: ’Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.’” (Apt. 5:27–29, Um) Jos keisari käyttää sitten rangaistusseuraamuksia kristittyjä kohtaan siksi, että he noudattavat tätä oikeaa esimerkkiä kieltäytyen mukautumasta sen kanssa ristiriidassa oleviin keisarin vaatimuksiin, niin he kärsivät seuraukset keisarin käsissä. He tekevät mieluummin näin kuin rikkovat Jumalan lakia tai laiminlyövät Jumalalle kuuluvan maksamisen Jumalalle. Jos keisarin laki käskee kristittyjä tekemään jotakin, minkä Jumalan laki kieltää selvästi, niin Jumalan palvelijat eivät onnu kahden mielipiteen välillä, vaan pitävät jyrkästi kiinni tästä esimerkistä: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.”

”ALAMAINEN YLIVALLOILLE”

 6, 7. Ketkä kuuluvat niihin ”ylivaltoihin”, joihin Paavali viittaa Roomalaisten 13:1:sessä, ja miksi on siten?

⁶ Apostoli Paavali, joka oli ammatiltaan lakimies ennen innokkaaksi kristityksi evankeliuminpalvelijaksi tulemistaan, osoittaa hyvin ponnekkaasti sen ylivoimaisesti korkeamman aseman, mikä tosi ylivalloilla on Jumalan hallituksessa hänen palvelijoittensa suhteen. Paavali kirjoittaa: ”Olkoon jokainen sielu alamainen ylivalloille, sillä ei ole mitään muuta valtaa kuin Jumalalta.” (Room. 13:1, Um) Nämä viimeiset sanat, ”sillä ei ole mitään muuta valtaa kuin Jumalalta”, todistavat sitovasti, että ne ”ylivallat”, joista Paavali puhuu eivät voi tarkoittaa keisarin hallitusten poliittisia valtoja. Ilmestyskirjan 13:2:sessa olevassa raamatunpaikassa sanotaan nimenomaan, että Saatana on antanut vallan ja valtuuden vanhan maailman keisareille. Siksi käsittävät Roomalaiskirjeen 13. luvussa mainitut Jumalan valtuuttamat ”ylivallat” ainoastaan teokraattiset hallitsevat vallat ja jättävät lukuunottamatta keisarin asettamat vallat.

⁷ Raamattu ilmaisee selvästi nämä todelliset ylivallat. Ennen kaikkea on Jehova Jumala itse, joka ryhtyy ylimpänä riippumattomasti valvomaan maan asioita, teokraattinen päävaltias. Hänen hallitsevasta kuninkuudestaan on kirjoitettu: ”Ylistäkää Jahia, te ihmiset, koska Jehova Jumalamme, Kaikkivaltias, on alkanut hallita kuninkaana.” (Ilm. 19:6, Um; Dan. 7:13) Kirjoitukset sanovat vielä: ”Eikö meidän tule paljon enemmän alistua hengellisen elämämme Isän valtaan ja elää?” (Hepr. 12:9, Um) Toinen käskijä ja ”ylivaltoihin” kuuluva on Kuningas-toveri Kristus Jeesus, josta Pietari kirjoittaa: ”Kunnioittakaa kuningasta.” Paavali vahvistaa tämän asian puhumalla siitä suuresta nimestä eli ylhäisestä virasta, minkä Jumala antoi Jeesukselle korottamalla hänet valtiastoverin ylimpään asemaan. ”Säilytä itselläsi tämä mielentila, mikä oli myöskin Kristuksella Jeesuksella. Juuri tästä syystä korottikin Jumala hänet ylimpään asemaan ja antoi hänelle ystävällisesti nimen, mikä on jokaisen muun nimen yläpuolella, jotta Jeesuksen nimessä notkistuisi taivaassa ja maan päällä ja maan alla joka ainoa polvi ja jotta jokainen kieli tunnustaisi avoimesti, että Jeesus Kristus on Herra, Jumalan, Isän, kunniaksi.” – 1. Piet. 2:17 ja Fil. 2:5, 9–11, Um; Ilm. 11:15.

 8, 9 (a) Kuka asettaa ”olemassa olevat vallat”, ja mikä kristityn suhde on niihin? (b) Miksi on vakava asia olla alhaisempana Jumalan teokraattisessa järjestössä, ja minkä varoituksen Paavali antoi tästä?

⁸ Tämän kahdennenkymmenennen vuosisadan kristityt notkistavat alttiisti polvensa tunnustaen alempina, että Jehova ja Kristus Jeesus ovat ne, joille he osoittavat etusijassa alamaisuuttaan ja joilla jumalallisilla valtiailla on oikeus asettaa heille velvollisuuksia ja velvoituksia. Paavali jatkaa sanoen: ”Olemassaolevat vallat ovat Jumalan asettamat asemiinsa.” (Room. 13:1, Um) Tässä on jälleen todistus siitä, että on olemassa ”teokraattiset ylivallat”, koska on kirjoitettu, että ”Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.” Jumalalle antautunut kristitty on sentähden iloiten kuuliainen kaikissa kohdin uskollisessa rakkaudellisessa alamaisuudessaan, ja tämä koskee jokaista Jumalan palvelijaa. – 1. Kor. 12:18.

⁹ Näillä teokraattisilla ylivaltiailla on suuret voimat rangaistusseuraamusten voimaansaattamiseksi. Heillä on valta toimeenpanna tuomio kaikille vastustajille. Varoittaen tästä seikasta Paavali kirjoittaa edelleen: ”Joka sentähden asettuu tätä valtaa vastaan, hän on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan; ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat tuomion itselleen. Sillä hallitsevat ovat pelkona, eivät hyvälle teolle, vaan pahalle. Haluatko sinä siis olla pelkäämättä tätä valtaa? Jatka hyvän tekemistä, ja sinä saat kiitosta siltä, sillä se [valta] on sinulle Jumalan palvelija sinun hyväksesi. Mutta jos sinä teet pahaa, niin ole peloissasi: sillä se ei kanna tarkoituksetta miekkaa, sillä se [valta] on Jumalan palvelija, kostaja vihan [rangaistusseuraamusten] ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa.” (Room. 13:2–4, Um) Totisesti on joutuminen alhaisempana Jumalan teokraattisen järjestön alaisuuteen äärimmäisen vakava suhde. Älköön unohdettako koskaan, että pahat teot, törkeä uskottomuus ja vastustus Jumalan teokraattisia hallitusvaltoja kohtaan tuottaa kauhistavat seuraamukset.

10. Mitkä seikat osoittavat edelleen, että Roomalaisten 13:1:sessä mainitut ”ylivallat” eivät voi olla keisarin hallituksia, niinkuin papit väittävät?

¹⁰ Edellämainittuja lainauksia, mitkä on otettu Paavalin roomalaisille lähettämästä kirjeestä, ei voida koskaan soveltaa keisarin maailman poliittisiin valtoihin, niinkuin kristikunnan papit väärin väittävät. Tämän maailman keisarit eivät ole koskaan osoittaneet teoillaan olevansa ’Jumalan palvelijoita teidän hyväksenne’. Keisarit ovat päinvastoin tehneet pahaa vainoamalla Jumalan uskollisia palvelijoita. Tarvitsee vain lainata lyhyet tosiasiat, miten länsimaissa vainottiin, ahdistettiin roskajoukoin ja vangittiin oikeudettomasti tuhansia tunnontarkkoja kristittyjä vuosien 1933 ja 1946 välillä siksi, että nämä tottelivat enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. Noina vuosina vangittiin esimerkiksi Britanniassa 1 600 Jehovan todistajaa, miestä ja naista; Hitler sulloi 10 000 keskitysleireihin Saksassa; ja Yhdysvalloissa sattui 20 000 pidätystä ja vangitsemista roskajoukkojen toimeenpaneman ainakin 1 500:n pahanteon lisäksi. Vuoden 1946 jälkeen ovat kommunistit tulleet huomattaviksi siitä, että ovat vanginneet ja rangaisseet tuhansia Jehovan kristittyjä todistajia. On käynyt aivan niinkuin Jeesus ennustikin. Samoin kuin keisari ja hänen uskonnolliset liittolaisensa vainosivat Jeesusta, niin nykyinen keisarikin on liittolaisineen joutunut mustiin kirjoihin nykyisten kristittyjen vainoamisesta. – Joh. 15:20.

11, 12. (a) Mitä Paavali sanoo oikeasta vaikuttimesta Jumalan teokraattisten valtojen alaisuuteen alistuttaessa? (b) Miten Paavali valaisee tätä oikeaa vaikutinta, ja mistä muistakin velvoituksista hän puhuu?

¹¹ Paavali ryhtyy sitten lujittamaan laillista neuvontaansa käsittelemällä päävaikutinta sille, miksi kristitty on alamainen teokraattisille ylivalloille. Hän osoittaa, että pakoittavana vaikuttimena ei ole ainoastaan Jumalan hallituksen taholta tulevan rangaistuksen vihan välttäminen, vaan että voimakkaampi tekijä on meissä itsessämme, nimittäin meidän tunnollinen rakkautemme vanhurskauteen, syvä rakkautemme Jehovaan, Suureen Hyväntekijäämme. Paavali sanoo: ”On sentähden olemassa pakoittava syy siihen, että olette alamaisia, ei ainoastaan vihan [rangaistusseuraamusten] tähden, vaan myös omantuntonne tähden.” (Room. 13:5, Um) Omatunto on se mielen kyky, minkä avulla ihmisluomus toteaa ja havaitsee eli ymmärtää selvästi, että hänen noudattamansa menettelytapa on oikea tai väärä. Koska kristityn omatunto on saanut kauan valmennusta Jumalan Sanasta, niin hän tietää täysin, mikä on Jumalan tahto ja mitä on oikein tehdä miellyttääkseen taivaallista Mestariaan. Kristitty pysyttelee siis empimättä täysin alamaisena Jehovalle ja hänen teokraattisille hallitusvalloilleen Jumalaan kohdistuvasta lämpimästä rakkaudesta, mihin omatuntomme on aina upotettu.

¹² Painottaakseen tätä omantunnon asiaa Paavali antaa sitten valaisevan esimerkin oikeasta vaikuttimesta. ”Sillä siinä on syy, miksi te maksatte veroakin.” Tässä mainittu ”vero” tarkoittaa keisarille maksettavaa veroa. Jeesus oli ratkaissut jo vuosia ennen Paavalia tämän kysymyksen, ”veron” maksamisen keisarille (katso 3. ja 4. kappaletta), minkä vuoksi Paavali mainitsikin epäröimättä selvänä menettelytapana tämän puhtaasta omastatunnosta johtuvaa oikeata vaikutinta koskevan esimerkin. Palaten nyt pääaiheeseensa Paavali päättelee: ”Sillä he [teokraattiset valtiaat] ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten. Antakaa kaikille heille kuuluva, sille, joka vaatii maksuja [keisarin veroja, jotka on määrätty henkilöille ja maatiloille], maksut; sille, joka vaatii veroa [keisarin veroja kauppatavaroista ja henkilökohtaisista käyttötavaroista], vero; sille, joka vaatii pelkoa [arvonantoa sekä Jumalan että keisarin järjestössä oleville huomattaville henkilöille], sellainen pelko; sille, joka vaatii kunniaa [Pietari sanoo: ’Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä’], sellainen kunnia.” – Room. 13:6, 7 ja 1. Piet. 2:17, Um.

RUKOUKSET KORKEASSA ASEMASSA OLEVIEN PUOLESTA

13. Mitä kysymyksiä 1. Timoteuksen kirjeen 2:1–4 herättää?

¹³ Eräs toinen raamatunkohta, mikä on aiheuttanut hämminkiä eräitten mielessä, on 1. Timoteuksen kirjeen 2:1–4. Se yhdistetään useasti Roomalaiskirjeen 13:1–7 esitettyyn, minkävuoksi on sopivaa tarkastella sitä nyt. Se kuuluu Uuden maailman käännöksen mukaan näin: ”Kehoitan sentähden ennen kaikkea, että anomuksia, rukouksia, esirukouksia ja kiitosuhreja esitetään kaikenlaisten ihmisten puolesta, kuningasten ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa, jotta me saisimme jatkuvasti viettää tyyntä ja rauhaisaa elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa. Tämä on oikein ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi totuuden täsmälliseen tuntemukseen.” Keitä nämä kuninkaat ja korkeassa asemassa olevat ovat? Minkä kaltaisia rukouksia tulisi esittää heidän puolestaan?

14. Keitä nämä kuninkaat ja korkeissa asemissa olevat ovat, ja miten Jeremian antamat ohjeet ovat sopusoinnussa Paavalin antamien kanssa?

¹⁴ Tekstiyhteydestä käy ilmi, että nämä kuninkaat ja muut korkeassa asemassa olevat tarkoittavat maailman kansojen hallitsijoita ja toisia julkisien virkojen korkeissa asemissa olevia. Raamatussa on kerrottu tapauksia, joissa Jehovan kansa on esittänyt hallitusmiehiä koskevia rukouksia, jotka on lausuttu toisinaan tuollaisten hallitsevien puolesta. Juudassa oli Jeremian päivinä ja sen jälkeen, kun Juudan kuninkaat oli tehty verovelvollisiksi Nebukadnessarille, Babylonian kuninkaalle, poliittista rauhattomuutta, ja monet odottivat Egyptiltä apua kapinoidessaan Babyloniaa vastaan. Senkin jälkeen, kun monet juutalaiset oli viety vankeina Babyloniaan v. 618 eKr., oli kapinanhenki vallalla ja toiveet sen suhteen suuret, että Egypti murtaisi Babylonian ikeen. Jeremia ennusti eri tavalla, ja sen sijaan että hän olisi herättänyt Babyloniassa olevien juutalaisten vankien toiveita pikaisesta vapautuksesta, hän käski heitä valmistautumaan pitkäaikaiseen oleskeluun siellä ja lisäsi vielä Jumalan heille lähettämään sanomaan kuuluvana: ”Harrastakaa sen kaupungin [rauhaa], johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen [rauha] on teidän [rauhanne].” (Jer. 29:1–7) Kun Jumalalle esitettiin näitä rukouksia vangitsijakaupungin puolesta, niin niiden tarkoitus oli, että vangitut juutalaiset voisivat viettää ”tyyntä ja rauhaisaa elämää”.

15. Miten Esran 6:10 on sopusoinnussa 1. Timoteuksen kirjeen 2:1, 2:sen kanssa?

¹⁵ Kun Babylonia kukistui Meedian Dareioksen ja Persian Kyyroksen hyökätessä, niin jälkimmäinen määräsi, että juutalaiset voivat palata Juudaan ja rakentaa uudelleen Jerusalemin temppelin. Tämä tapahtui v. 537 eKr., mutta temppeli saatiin valmiiksi vasta vuosien keskeytyksen ja vastustuksen jälkeen, vuonna 516 eKr. Juutalaiselle maaherralle Serubbaabelille avasi tien suunnitelman toteuttamiseen Dareios II:n, Meedo-Persian valtakunnan hallitsijan, välitys, ja määrättyään vastustajat auttamaan eikä ehkäisemään sekä vieläpä käskettyään antamaan kuninkaan omaisuudesta tarvikkeita juutalaisille temppelissä uhrattavia uhreja varten Meedo-Persian kuningas lisäsi selityksenä: ”Että he uhraisivat suloisesti tuoksuvia uhreja taivaan Jumalalle ja rukoilisivat kuninkaan ja hänen poikiensa hengen puolesta.” (Esra 6:1–10) Nähtävästi kaikki Dareios II:n toiveet toteutettiin, sekin, että juutalaisten tuli rukoilla hänen ja hänen poikiensa puolesta. Mikään ei osoita toisin.

16. Miten näiden tapahtumien taustat ovat samanlaiset Jeremian ja Serubbaabelin ja Paavalin aikoina?

¹⁶ Nämä kaksi tapausta, toinen Jeremian päiviltä ja toinen Serubbaabelin ajalta, sopivat täysin Paavalin Timoteukselle antamaan neuvoon. Kummatkin näistä sattuivat aikoina, jolloin kapinalliset liikehtimiset ja yllytykset olivat vallalla ja jolloin rukoileminen valloittajahallitsijoitten puolesta osoitti, ettei rukoilijoitten tarkoituksena ollut kukistaa hallitusta, vaan että he suosivat olemassaolevan hallituksen jatkumista pikemmin kuin jotakin ihmisten perustamaa uutta kapinahallitusta. He halusivat rauhaa eikä vallankumousta. Jumala käytti sitäpaitsi Nebukadnessaria rankaisemaan luopio-Israelia, ja Dareios II oli välikappale, jota käytettiin tosi palvonnan uudelleenlujittamiseksi Jerusalemiin. Kun Paavali kirjoitti Timoteukselle korkeissa asemissa olevien hallitusmiesten puolesta rukoilemisesta, oli samanlaiset olosuhteet vallalla vuosina 61–64 jKr. Jerusalemissa ja kaikkialla Palestiinassa haudottiin silloin kapinaa, ja kohta sen jälkeen alkoikin sota roomalaisten kanssa, mikä sota johti Jerusalemin kauhistavaan tuhoon v. 70 jKr. Kristityt eivät osallistuneet juutalaisten kapinoihin, heillä ei ollut poliittisia ennakkoluuloja eikä pyrkimyksiä, vaan he olivat kiinnostuneita yksinomaan rauhaan ja tyyneen elämään, minkä vallitessa he saattoivat saarnata evankeliumia. He eivät pyrkineet kukistamaan mitään hallitusta, vaan jättivät sen Kristuksen Jeesuksen suoritettavaksi aikanaan. He voivat rukoilla siihen saakka, että julkisia asioita hoidettaisiin rauhallisesti, mikä johtaisi ”tyyneen ja rauhaisaan elämään täydessä jumalisessa antaumuksessa”. Rooman legioonia käytettiin sen lisäksi välikappaleina Jumalan tuomion toimeenpanemisessa juutalaisille, aivan samoin kuin Nebukadnessariakin oli käytetty vuosisatoja aikaisemmin, vuonna 607 eKr. – Matt. 22:7.

17. Miten voidaan rukoilla sellaisissa tapauksissa, kuten Matteuksen 10:18 esittää?

¹⁷ Varhaiskristityt eivät voineet ainoastaan viitata noihin rukouksiin todistaakseen olevansa viattomia niihin moniin kapinallisuussyytöksiin, joita heitä vastaan nostettiin, vaan niitä voitiin myöskin käyttää mahdollisesti vaikuttamaan niihin ratkaisuihin, mitkä hallitsevat saattoivat tehdä evankeliumin saarnaamisen suhteen. (Luuk. 23:2; Apt. 17:7; 24:5) Jeesus varoitti seuraajiaan: ”Teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja [kansoille].” (Matt. 10:18) Kristitty rukoilee varmasti Jumalaa ennen astumistaan heidän eteensä, ja sellainen rukous koskee sitä viranomaistakin, jonka eteen sinun tulee astua, koska hänet mainitaan sen yhteydessä. Kristitty saattaa rukoilla, että sanoma tulisi esitetyksi selvästi ja rohkeasti ja ymmärrettävässä muodossa tuolle viranomaiselle tai tuomarille ja että, jos Jumala näkisi hyväksi, hän tekisi tämän korkeassa asemassa olevan alttiiksi sanomalle, ennakkoluulottomaksi, järkeväksi, niin että hän näkisi kristityn asian oikeudenmukaisuuden ja tekisi päätöksen hänen hyväkseen, sallien hänen saada toimintavapauden saarnaamisessa, eikä tukahduttaisi tätä toimintaa vangitsemalla evankeliuminpalvelijaa.

18. Miten tällaisesta rukouksesta annettiin esimerkki Esterin aikana?

¹⁸ Hallituksen viranomaisia tässä merkityksessä tai tarkoituksessa koskevista rukouksista on myös esimerkkejä Raamatussa. Kun kuningatar Ester ilmaantui pyytämättä Persian kuninkaan Kserkseen eteen, niin hän vaaransi elämänsä, joten hän lähetti ennen sitä sanan Mordokaille: ”Mene ja kokoa kaikki Suusanin juutalaiset, ja paastotkaa minun puolestani; olkaa syömättä ja juomatta kolme vuorokautta, yöt ja päivät. Myös minä palvelijattarineni samoin paastoan. Sitten minä menen kuninkaan tykö, vaikka se on vastoin lakia; ja jos tuhoudun, niin tuhoudun.” Rukoukset ja hartaat anomukset Esterin turvallisuuden puolesta liittyivät varmasti tähän Jumalan edessä suoritettuun paastoon, mikä merkitsee sitä, että he pyysivät Jumalaa saamaan kuninkaan katsomaan Esteriä suosiollisesti, koska hänen turvallisuutensa oli riippuvainen siitä. Anomukset olivat menestyksellisiä, sillä Ester sai kuninkaan suosion. – Ester 4:16; 5:2.

19. Miten tällainen rukous menestyi Nehemian tapauksessa?

¹⁹ Ja kun Nehemian piti esittää Jehovan palvontaa koskeva asia Persian kuninkaalle, niin hän paastosi ja rukoili lopettaen rukouksensa näin: ”Oi Herra, tarkatkoon sinun korvasi palvelijasi rukousta ja niiden palvelijaisi rukousta, jotka tahtovat peljätä sinun nimeäsi! Anna tänä päivänä palvelijasi hankkeen menestyä ja suo hänen saada armo sen miehen edessä.” Tämä mies oli kuningas, jonka juomanlaskija Nehemia oli. Kun Nehemia tuli kuninkaan eteen, niin häneltä kysyttiin: ”Mitä sinä siis pyydät?” Ennenkuin Nehemia vastasi, hän teki jotakin, ja hän kertoo, mitä hän teki: ”Niin minä rukoilin taivaan Jumalaa ja sanoin kuninkaalle.” Nopea rukous tuli ensiksi ja tuotti tulokset, sillä hänen pyyntöönsä suostuttiin. ”Ja kuningas myönsi minulle sen, koska minun Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni”. (Neh. 1:4, 11; 2:4, 5, 8) On aivan ilmeistä, että Nehemia rukoili Jumalaa muokkaamaan kuninkaan ratkaisun, ja Jumala vastasi siihen rukoukseen, ja Nehemia antoi kunnian Jumalalle kuninkaan suotuisasta myöntymyksestä.

20. Missä Paavali osoitti halukkuutta esittää anomuksia hallitsevien puolesta?

²⁰ Tarkasta myös seuraavaa kuningas Agrippan ja Paavalin välillä tapahtunutta sananvaihtoa, kun oli ratkaistavana painava kysymys, mikä koski Paavalin saarnaamista: ”Agrippa sanoi Paavalille: ’Lyhyessä ajassapa sinä haluaisit taivuttaa minut tulemaan kristityksi.’ Tähän sanoi Paavali: ’Minä voisin toivoa Jumalalta, että joko lyhyessä ajassa tai pitkässä ajassa et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki ne, jotka kuulevat minua tänään, tulisivat sellaisiksi ihmisiksi kuin minäkin, lukuunottamatta näitä kahleita.’” Kuninkaan mukana oli maaherra ja toisia korkeissa asemissa olevia henkilöitä. Joskaan Paavalin noista hallitusmiehistä lausumat sanat eivät olleet tavallinen rukous, niin ne olivat kumminkin anomuksen eli hartaan pyynnön luontoiset, sillä ne muodostivat ’toiveen Jumalalle’. Seurauksena ei ollut noiden korkeitten viranomaisten kääntymys, mutta heidän päätöksensä oli suotuisa Paavalille: ”Tämä mies ei harjoita mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet”; ”tämä mies olisi voitu vapauttaa, jollei hän olisi vedonnut keisariin.” (Apt. 26:28–32, Um) Keisari vapautti Paavalin tässä tapauksessa.

21. Miten tällaiset rukoukset ovat mahdollisesti hyödyksi kaikenlaisille ihmisille?

²¹ Varhaiskristityt esittivät toisissakin tapauksissa hallitsevia koskevia rukouksia, joskaan eivät aina heidän puolestaan. (Apt. 4:23–31) He tekivät tämän, jotta saarnaamistyö menestyisi. Hallitusmiehiä koskevien rukousten voidaan myöskin katsoa olleen heidän puolestaan siinä mielessä, että jos he olisivat mukautuneet niihin anomuksiin, niin heidän asemansa Jumalan suhteen olisi ollut parempi. Jos rukoukset, että viranomaiset hoitaisivat oikeudenmukaisesti julkisia asioita, saavat vastauksen ja johtavat tyyneen elämään, missä ei ole väkivaltaisia vainoja eikä roskajoukon hyökkäyksiä, kieltoja eikä vangitsemisia, niin ne tekevät hyvää kaikenlaisille ihmisille eikä yksistään Jehovan todistajille ja hallitseville. Näin me esitämme hallitusmiehiä ja toisia korkeissa asemissa olevia henkilöitä koskevia rukouksia kaikenlaisten ihmisten pelastamiseksi ja saattamiseksi totuuden tuntemukseen. Laajalle levinnyt saarnaaminen auttaa kaikenlaisia ihmisiä.

22. Minkä puolesta me siis rukoilemme ja minkä puolesta emme, säilyttäen tasapainon tässä asiassa?

²² Jotkut hallituksen virkailijat ovat tulleet totuuteen, mutta me emme rukoile sitä. Me rukoilemme tilaisuutta saada saarnata kaikille Herran vielä hajallaan oleville ”muille lampaille”, ja jos näiden joukossa on hallitusmiehiä, niin me iloitsemme. Emmekä me rukoile hallitsijain poliittisten suunnitelmien eikä sen maailman puolesta, mihin nämä kuuluvat. (Joh. 17:9; Jaak. 4:3, 4) Meidän rukouksemme eivät saa olla sävyltään eikä väriltään lainkaan poliittisia, koska me olemme puolueettomia tämän maailman asioihin katsoen. Juutalaiset menivät Jeesuksen aikana ja ennen sitä ja sen jälkeen hyvin pitkälle keisarille osoittamassaan kunnioituksessa, niin että he saattoivat sanoa isänmaallisuutensa osoitukseksi: ”Me uhraamme uhreja kahdesti joka päivä keisarin ja Rooman kansan puolesta.” (Josephuksen Wars of the Jews, II osa, X luku, 4. jakso) He menivät sellaiseen äärimmäisyyteen asti, mikä merkitsi itsemurhaa, hylkäämällä Messiaan huutaen äänekkäästi: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Joh. 19:15) Joutukoot toiset näin horjuviksi näkemykseltään tässä asiassa vajoten tuhoon, jos he itsepintaisesti haluavat sitä, mutta ottakaamme me varteen Paavalin neuvo: ”Mutta sinä, säilytä tasapainosi kaikessa.” (2. Tim. 4:5, Um) Me emme halua siis rukoilla maailman eikä ateistisen kansan kääntymyksen puolesta emmekä hallituselinten eikä yksityisten viranomaisten kääntymyksen puolesta, vaan me rukoilemme Jumalaa, että jos hän näkee hyväksi ohjata hallitsevia ja tuomareita oivaltamaan selvästi kansaansa koskevat kysymykset, niin hän tekisi sen työn takia. Me saatamme esittää rukouksia oikeusjuttujen, kieltojen, ”rautaesirippujen” takaisten vainojen ja toisten asiain suhteen, jotka sivuavat työtä, ja tällainen rukous koskee myös asiaan liittyviä viranomaisia, ja jos nämä suhtautuvat asiaan oikeudenmukaisesti, niin se koituu heidän edukseen. Jumala toteuttaa varmasti työnsä ja siunaa kansaansa, ja hän johdattelee toisinaan maailman hallitusmiehet täyttämään hänen tahtonsa. (Ilm. 17:17) Missään tapauksessa eivät korkeissa asemissa olevien puolesta esittämämme rukoukset korota heitä Ylivaltiaitten, Jehova Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen, yläpuolelle.

23. Mitä ’alamaisena oleminen’ merkitsee kristitylle?

²³ Loppusumma tässä asiassa, alamaisuudessa ”Ylivalloille”, on nöyryyskysymys. Me tunnustamme suuresti alemman asemamme elävän Jumalan edessä. Me ymmärrämme olevamme kokonaan riippuvaisia hänestä, mitä tulee elämäämme ja kaikkiin sen nykyisiin ja tuleviin rajattomiin siunauksiin. Meidän oikea arvostuksemme tätä alamaisuutta kohtaan lisääntyy hänen Sanansa kasvavan tuntemuksen mukana. Se ei heijastu ainoastaan meidän saarnaamistoiminnastamme, vaan myöskin meidän yhteydestämme uuden maailman yhteiskunnan valppaina jäseninä sekä kotielämän piiristä. Alistumisemme oikeiden ylivaltojen alaisuuteen aikaansaa rakkaudelliset suhteet, mitkä nekin kuuluvat Jumalan suosioon. – Jaak. 4:6, 7.

24. Miten meidän tulee suhtautua 1) vanhaan menettelytapaamme ja 2) uuteen menettelyymme?

²⁴ Meidän vanha vaelluksemme vanhan maailman yhteiskunnassa on jättänyt merkkinsä sinä aikana, jolloin emme vielä olleet alamaisia oikeille ylivalloille. Mutta tuo varhaisempi alistumattomuusaika on takanamme. Kun olemme nyt omaksuneet uuden menettelytavan, niin tehkäämme se ymmärtäen täysin asian. On oltava hyvin huolellisia siinä, että noudatamme niitä terveitä periaatteita ja runsaita esimerkkejä, mitkä on esitetty Raamatussa tiemme oppaiksi. Älä uskaltaudu tekemään teokraattisia ylivaltoja tyytymättömiksi millään uskottomuusteolla. Se saattaa merkitä sinulle epäonnistumista iankaikkisen elämän saamisessa uudessa maailmassa. On hyvä panna syrjään vanhat arvelut ja tottumukset. Kaikkien meidän on hyvä omaksua uudet velvollisuudet, mitkä voidaan saada selville Kirjoituksista, ja noudattaa niitä. Vaikuttakoon tämä meihin siten, että me omistamme kaikki voimamme ja kaiken omaamamme täysin alamaisina uuden maailman hallitukselle. Tehkäämme kaikkemme, jotta tämä uusi menettelytapa menestyisi. Eläkää päivittäin kuin uudessa maailmassa mukautuen sen tapoihin. Onhan elämä uuden maailman yhteiskunnassa jo itse asiassa todellisuus. Nauttikaa nyt täysin määrin uuden maailman alamaisuuden hedelmistä ja rauhasta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 247]

Hopeadenarin molemmat puolet kuvineen ja keisari Tiberiuksen tunnuksineen