Rakkaus osoittautuu ”yhdyssiteenä” ”täydelliseksi”
1. Missä mielessä Jehovaa voidaan sanoa yhdistäjäksi, ja millä tavalla jokainen suku on nimestään kiitollisuudenvelassa hänelle?
KAIKKEUDEN suurin Yhdistäjä, Kaikkivaltias Jehova Jumala, voi saada aikaan ”yhdyssiteen”, joka pysyy iäti lujana. Myös maan päällä voivat siteet sukulaisuuden vuoksi olla hyvin lujia; ja Jehova Jumalaa sanotaan ”Isäksi, jolle jokainen suku taivaassa ja maan päällä on kiitollisuudenvelassa nimestään”. (Efesolaisille 3:14, 15) Patriarkka Nooan päivien maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta lähtien jokainen ihmissuku on polveutunut tuosta uskollisesta miehestä, jonka Jumala katsoi olevan arvollinen varjeltavaksi perheineen tuon silloisen maailman hukuttaneen vedenpaisumuksen lävitse. Tämän vuoksi jokainen nyt maan päällä oleva ihmissuku on Nooalle kiitollisuudenvelassa ”nimestään”, ts. siitä että on elossa kantaakseen nimeä. Menneisyydessä Jehova Jumala on aikaansaanut joidenkin nimien antamisen maan päällä olleille yksilöille, mutta hän ei ole suoranaisesti antanut nimiä ihmissuvuille. Silti ne ovat nimestään kiitollisuudenvelassa hänelle, sillä ne eivät olisi voineet tulla olemassaoloon sukuna, jolla on nimi, ellei hän olisi ollut kaikkeuden Elämänantaja. – 1. Mooseksen kirja 5:1, 2, 32.
2. Miten Jumalan perhettä vastaan nousseesta kapinoitsijasta tuli erään perheen isä, ja mikä kysymys meidän jokaisen on siksi aiheellista tehdä itsellemme?
2 Ihmiset ovat irtautuneet taivaallisen Isän kaikkeudenperheestä. Tämän sai aikaan taivaissa Jumalan enkeliperhettä vastaan noussut yli-inhimillinen kapinoitsija, joka sai nimen Saatana Panettelija. Kokoamalla taivaissa seuraajia puolelleen hänestä tuli niin sanoaksemme isä, mutta hänen perheensä jäseniä ei yhdistä rakkaus. Jeesus Kristus, Jehovan kaikkeudenperheen erittäin uskollinen jäsen, sanoi kerran juutalaista sukuperää oleville vastustajilleen: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä Jumalan luota minä tulin ja olen täällä. – – Te olette isästänne Panettelijasta ja tahdotte tehdä isänne halujen mukaan. Hän oli tappaja alusta asti, eikä hän pysynyt lujana totuudessa, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, koska hän on valehtelija ja valheen isä.” (Johannes 8:42, 44) Jokainen voi kysyä nykyään itseltään: kuka on minun ”isäni” tämän mittapuun mukaan?
3. Millä tavalla Saatanan asema on ollut ensimmäisen maailmansodan jälkeen erilainen kuin sitä ennen, ja mikä rukous kaipaa erityisesti vastausta kaikkien Jumalan järjestön kannattajien hyväksi?
3 Kapinansa yhteydessä Saatana Panettelija karkotettiin pois Jehova Jumalan kaikkeudenperheestä, ja myöhemmin kävi samoin hänen demoneilleen, joiden isä hän oli. Eedenin puutarhassa hän esiintyi ihmisille Kiusaajana, ja hänen sallittiin sen jälkeenkin kuljeskella kautta maapallon, kun hän rynnisti pahuuden puolesta ja totuutta vastaan. (Job 1:7; 2:2) Mutta nyt, siitä lähtien kun käytiin ennustettu ”sota” taivaissa tapahtuneen Jumalan valtakunnan syntymän jälkeen, joka seurasi ”kansain määräaikojen” päättymistä vuonna 1914, Saatana Panettelija ja hänen demoninsa ovat olleet karkotettuina taivaasta, jossa he olivat välittömässä yhteydessä taivaallisiin enkeleihin, tänne maan päälle. He eivät pääse koskaan enää enkelitaivaisiin. Voimme siksi hyvin ymmärtää, miksi Saatana raivoaa Jehovan yleisjärjestöä ja sen uskollisia jäseniä vastaan. (Ilmestys 12:1–12; Luukas 21:24) Nyt on sen tähden kaikkien aikojen aika Kolossalaiskirjeen 1:2:een muistiinmerkityn apostoli Paavalin rakkaudellisen rukouksen saada vastaus, joka koituu nykyään maan päällä olevien Jehovan järjestön uskollisten kannattajien hyväksi. Paavalihan rukoili: ”Olkoon teillä ansaitsematon hyvyys ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme.” Tämä rukous, jossa pyydetään rauhaa heidän keskuuteensa, ei voi toteutua, ellei heidän riveissään ole ykseyttä. Rauha edellyttää sisäisen sopusoinnun vallitsemista rauhan antavan Jumalan näkyvän järjestön sisäpuolella, järjestön jäsenten keskinäistä yhteenkuuluvuutta.
4. Mistä yhdistyneet Jehovan todistajat kiittävät Jehovaa, ja missä heidän täytyy vaeltaa jatkuvasti?
4 Siitä rauhaan johtavasta järjestön ykseydestä, joka on tunnusomaista Jehovan todistajien nykyiselle maailmanlaajuiselle järjestölle, he voivat ’kiittää Isää, joka teki heidät soveliaiksi osallistumaan pyhien perintöön valossa’, niin kuin Kolossan seurakunnan jäseniä kehotettiin tekemään. (Kolossalaisille 1:12) Meidän täytyy jatkuvasti vaeltaa lisääntyvässä valossa, ja meidän on näinä vanhan asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä” ponnisteltava erikoisesti pysyäksemme ”soveliaina” saamaan lisävalistusta ja perintömme uudessa järjestelmässä, minkä perinnön sitten saammekin. – 2. Timoteukselle 3:1.
Yhdistyneinä ”yhdeksi laumaksi”
5. Mistä Jehovan todistajat nykyisin ovat tulleet kaikista mahdollisesti hajottavista seikoista huolimatta, ja miksi ”yhden paimenen” ”yksi lauma” on pysynyt koossa?
5 Nykyisin Jehovan todistajien havaitaan tulleen useammista suvuista kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt. Niinpä heitä on tullut kaikista ihmisroduista, kaikista ihonväreistä ja kaikilta elämänaloilta. Tällaiset huomattavat seikat olisivat voineet aiheuttaa hajaannusta Jehovan todistajien keskuuteen. Mutta niin ei ole käynyt! He ymmärtävät, että rodusta, ihonväristä, kielestä, kansallisuudesta ja yhteiskunnallisesta tasosta riippumatta heidän kaikkien olemassaololla ja totuuden valolla on yhteinen alkulähde. Tänä myöhäisenä ajankohtana Jehovan todistajien keskuudessa on hengestä siinneitten kristittyjen jäännös, johon kuuluvilla on taivaalliset odotteet, ja niiden ”suuri joukko”, joita Hyvä Paimen, Jeesus Kristus, sanoi ”muiksi lampaikseen”. (Johannes 10:16; Ilmestys 7:9–17; Matteus 25:31–46) Jeesuksen Kristuksen kauaskantoinen ennustus ei ole kuitenkaan jäänyt täyttymättä, vaikka siinä sanottiin: ”Ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.” Hyvä Paimen on osoittanut kykenevänsä pitämään kaikki rauhaa rakastavat lampaankaltaiset seuraajansa ”yhtenä laumana”, vaikka tulevaisuudentoiveissa onkin ero. He kaikki rakastavat yksimielisesti ”yhtä paimentaan”, joka rakkaudellisesti uhrasi ihmiselämänsä heidän kaikkien puolesta, ja he ovat uskollisia hänelle.
6. Miksi jäännös, jolla on taivaallinen toivo, ei ole jättänyt julistamatta ”muita lampaita” koskevia Raamatun totuuksia?
6 Raamatun ”totuus”, jota kaikki nykyajan lampaat niin suuresti rakastavat, kertoo paljon Paimenen ”muiden lampaitten” alati lisääntyvän ”suuren joukon” paratiisitoivosta. Niinpä hengellinen jäännös, joka rakastaa Jumalan sanan koko ”totuutta”, ei ole kateellinen eikä ole jättänyt mitään hyödyllistä ilmoittamatta noille ”muille lampaille”, vaan se on rakkaudellisesti julistanut kautta maailman tuota suurenmoista maallista toivoa varsinkin vuodesta 1935 lähtien. Jäännös tietää nyt elävänsä ’kaiken sen ennallistamisen aikoja, mistä Jumala on puhunut vanhan ajan pyhien profeettojensa suulla’. (Apostolien teot 3:21) Jäännökselle tämän totuuden paljastuminen on ollut osa sen ”pyhien perintöä valossa”. Siitä lähtien kun tätä lehteä Vartiotorni alettiin julkaista, englanniksi heinäkuusta 1879, se on ollut Jumalan välikappale suurenmoisen paratiisitoivon elvyttämiseksi lunastetussa ihmiskunnassa. Lisäksi Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran muut julkaisut ovat vahvistaneet tätä toivoa, josta ”muiden lampaitten” ”suuri joukko” niin suuresti nykyään iloitsee ilmaisten rakkaudellisen arvostuksensa jäännöstä kohtaan.
7. Minkä toivon omansa lisäksi voideltu jäännös rakkaudellisesti julkisti vuonna 1935, ja miksi se salli tämän toisen toivon omaavienkin mennä kasteelle?
7 Vuoden 1935 kevääseen saakka vihkiytyneillä, kastetuilla Jehovan todistajilla oli ollut aidossa uskossa ’yksi toivo’, joka oli esitetty heille Efesolaiskirjeen 4:4–6:ssa seuraavasti: ”On yksi ruumis ja yksi henki, samoin kuin teidät kutsuttiin yhdessä toivossakin, johon teidät kutsuttiin; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä.” Mutta tuona unohtumattomana vuonna 1935 ilmaistiin Washingtonissa (D.C.) Yhdysvalloissa pidetyssä konventissa Ilmestyksen 7:9–17:ssä kuvaillun ”suuren joukon” koostuvan Hyvän Paimenen ”muista lampaista”, jotka Johanneksen 10:16 mainitsee. Voideltu jäännös, joka piti edelleen kiinni voimassa olevasta ’yhdestä toivosta’, iloitsi suuresti tästä Pyhään Raamattuun kohdistuvasta edistyvästä valosta ja ryhtyi toimimaan kokosydämisesti noiden ”muiden lampaitten” kokoamisessa. Jäännökseen kuuluvat eivät ajatelleet, että ”muut lampaat” olisivat loukanneet ”yhtä kastetta” menemällä itse kasteelle, sillä näiden ”muiden lampaitten” kaste oli yhtä lailla vertauskuva heidän vihkiytymisestään Jehova Jumalalle Kristuksen kautta niin kuin voidellun jäännöksenkin kaste oli ollut. Rakkaus, johon he olivat pukeutuneet, avartui nyt käsittämään nuo heidän oman Paimenensa rakastettavat ”muut lampaat”.
8. Keiden muinaisen Israelin päivinä eläneiden rakkauteen voidaan näiden ”yhdessä laumassa” olevien kahden luokan välistä rakkautta verrata?
8 Suuremman Daavidin, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa olevan ”yhden lauman” kaikkien lampaankaltaisten jäsenten välille on kehittynyt syvä keskinäinen rakkaus. Tätä rakkauden yhdyssidettä voidaan verrata siihen murtumattomaan, kestävään rakkauteen, joka Juudan sukukunnasta kuninkaaksi valitulla ja voidellulla Daavidilla oli epäitsekästä, rakastettavaa Joonatania, silloin hallitsevan kuninkaan Saulin poikaa, kohtaan. (2. Samuelin kirja 1:25–27) Vähän ennen kuin he erosivat lopullisesti toisistaan, ”Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niin kuin omaa sieluansa”. (1. Samuelin kirja 20:17) Kun Daavid sai tietää Joonatanin kuolleen isänsä kanssa taistelussa, hän halusi laulaa surulaulun ja huipensi sen seuraaviin sanoihin: ”Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.” (2. Samuelin kirja 1:26) Heidän välillään vallitseva rakkaus oli ”täydellinen yhdysside”. Vain kuolema erotti heidät.
9. Kumpi kuvasi ”muita lampaita”, ja miten näihin kahteen luokkaan kuuluvat lopulta joutuvat eroon, vaikkei se vähennäkään heidän keskinäistä rakkauttaan?
9 Joonatan esikuvasi nykyajan ”muita lampaita”. Jonakin tulevana päivänä Har-Magedonissa käytävän ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” jälkeen elossa säilyvä Joonatan-luokka joutuu eroon Daavid-luokan jäännöksestä. (Ilmestys 16:14, 16) Tämä tapahtuu vain siksi, että rakastettu jäännös otetaan pois kuoleman kautta, sillä jäännökseen kuuluvat ikään kuin ”temmataan” ”pilvissä Herraa vastaan ilmaan” siten, että he saavat kuolemantilasta silmänräpäyksessä ylösnousemuksen hengessä. (1. Tessalonikalaisille 4:17) He rakastavat edelleen ”muita lampaita”, jotka jäävät maan päälle. Todellisuudessa he tulevat ilmaisemaan entistä voimakkaammin rakkautensa!
”Suurin näistä on rakkaus”
10, 11. Miksi usko ja toivo eivät ole yhtä suuria kuin rakkaus, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 13:13:ssa todetaan?
10 Tämä tuo mieleen Paavalin sanat, jotka hän esittää 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa olevan suurenmoisen kuvauksensa päätteeksi: ”Nyt kuitenkin pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin näistä on rakkaus.” (1. Korinttolaisille 13:13) Kuinka niin voi olla? Ajattelehan ensiksi, mitä sanotaan Heprealaiskirjeen 11:1:ssä: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Tällaisiin asioihin kohdistuva toivo koskee siis vain sitä aikaa, jolloin niitä ei ”nähdä”. Ajattele esimerkiksi Aabrahamia. Hän ilmaisi uskovansa Jehova Jumalaan ja Hänen kykyynsä herättää kuolleet. Siksi hän odotti luottavaisesti sitä, mitä hän ei nähnyt ennen kuolemaansa. Samoin nykyajan Jehovan todistajat, joilla myös on luja usko Häneen, panevat toivonsa siihen, mitä he eivät vielä näe, ja odottavat sitä. Kun he aikanaan näkevät ’sen, mitä toivotaan’, niin heillä ei sitten enää ole siihen kohdistuvaa uskoa ja toivoa, koska ne ovat täyttyneet. Tämä ilmenee siitä, mitä Paavali sanoo edelleen Roomalaiskirjeen 8:24, 25:ssä:
11 ”Sillä meidät pelastettiin tässä toivossa, mutta toivo, joka nähdään, ei ole toivo, sillä toivooko kukaan sitä, minkä näkee? Mutta jos toivomme sitä, mitä emme näe, niin odottelemme sitä kestävinä.”
12. Millä tavalla Jehovan todistajat ovat nähneet ’kaiken ennallistamisen’, josta Apostolien tekojen 3:21 mainitsee, ja mitkä ominaisuudet siis ajan mittaan lakkaavat mutta mikä ominaisuus ei?
12 Samoin Jehovan todistajat ovat sodanjälkeisestä vuodesta 1919 lähtien nähneet maan päällä ”kaiken sen ennallistamisen – – mistä Jumala on puhunut vanhan ajan pyhien profeettojensa suulla”. He ovat nähneet Jehovan näkyvän järjestön toipumisen ensimmäisen maailmansodan kuolettavasta iskusta ja sen jälleenrakentamisen. Se palvoo jälleen Jehova Jumalaa hengellisessä paratiisissa täällä maan päällä. (Jesajan 35. luku) Väärän uskonnon maailmanmahdista Suuresta Babylonista on vapauduttu. (Ilmestys 18:1–4) Monet Raamatun viimeisessä kirjassa Ilmestyksessä esitetyt ennustukset ovat täyttyneet tai ovat parhaillaan täyttymässä. Siten usko ja sellaiseen raamatulliseen uskoon perustuva toivo täyttävät tarkoitustaan, ja kun niiden tarkoitus on täysin täytetty, ne lakkaavat. Niinpä tietysti, mutta miten on rakkauden laita? Se on pysynyt ja pysyy edelleen. Vaikka maailma on hajoamassa ja maailman alkuaineet ovat sulamaisillaan äärimmäisen kuumuuden vuoksi, Jumalalta tulevaan rakkauteen perustuva ”yhdysside” ei katkea. Se pysyy samana Jumalaa ja hänen hyväksymäänsä järjestöä kohtaan, ja se pysyy ”pienen lauman” jäännöksen ja ”muiden lampaitten” tervetulleen ”suuren joukon” välillä. Se osoittautuu ”täydelliseksi”. Rakkaus ’siteenä’ on Jumalan hengen hedelmä.
13. Miksi rakkaus ei koskaan kuole?
13 Jumala on rakkauden personoituma; ja koska Jumala ei koskaan kuole, ei rakkauskaan kuole. Oikein on sanottu: ”Jumala on rakkaus.”
14. Mikä totuus voidaan esittää uudelleen rakkauden yhdistävästä voimasta?
14 Se, mitä Johanneksen 1. kirjeen 4:8, 16:ssa esitetty henkeytetty totuus sanoo rakkauden yhdistävästä voimasta, voidaan toistaa ja sitä voidaan käsitellä yksityiskohtaisemmin: ”Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalan yhteydessä, ja Jumala pysyy hänen yhteydessään.”
15. Mikä oli Jumalan vaikutin, kun hän loi ihmisen, ja miksi ihminen pystyy arvostamaan tätä vaikuttavaa voimaa ja reagoimaan siihen oikein?
15 Niinpä kun Jumala tuotti ensimmäisen ihmisluomuksen maan päälle, hänen vaikuttimenaan sen tekemisessä oli rakkaus. 1. Mooseksen kirjan 1:27 kertoo siitä näin: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi.” Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että ensimmäinen ihminen olisi ollut ruumiillisesti Jumalan kaltainen, vaan sitä että hänelle annettiin lahjana samanlaisia ominaisuuksia kuin Jumalalla itsellään on, ja nämä henkiset, hengelliset ja sydämen ominaisuudet erottivat hänet maan päällä olevan luomakunnan alemmista elämänmuodoista. Tästä syystä tämä monia lahjoja saanut ihmisluomus pystyi arvostamaan Luojansa häntä kohtaan osoittamaa rakkautta ja reagoimaan tähän rakkauteen oikein, niin kuin poika isäänsä kohtaan. Heidän välillään vallitsi perheside, jonka teki todelliseksi heidän säännöllinen keskinäinen kanssakäymisensä siitä huolimatta, että Isä oli näkymätön maan päällä olevalle pojalle, koska kukaan ihminen ei voi nähdä Jumalaa ja jäädä eloon. Jumala esitti tämän seikan myöhemmin Moosekselle: ”Ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.” (2. Mooseksen kirja 33:20) Tätä sääntöä ei ole muutettu, sillä yli 1 500 vuotta myöhemmin apostoli Johannes kirjoitti kristityille tovereilleen: ”Kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa; ainosyntyinen jumala, joka on Isän povella, on se, joka on selittänyt hänet.” – Johannes 1:18.
16. Millä tavalla Johannes ja toiset opetuslapset ilmaisivat vastakaikua Jumalan isälliseen rakkauteen, ja millaiseksi ”yhdysside” on osoittautunut voidellun jäännöksen ja ”muiden lampaitten” välillä?
16 Hengestä siinneenä Jumalan poikana apostoli Johannes oli perhesuhteessa Jehova Jumalan ja hänen Poikansa, ”ainosyntyisen jumalan”, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Jumalan isällinen kiintymys sai Johanneksen ja hänen kristityt toverinsa ilmaisemaan pojanrakkautta. Tämä rakkaus oli ”yhdysside” heidän ja heidän näkymättömän taivaallisen Isänsä välillä. Se myös liitti hengestä siinneet yhteen Jumalan hengellisinä poikina ja kristittyinä veljinä ja sisarina. Kun tarkastelemme tätä ”yhdyssidettä” nykyään, näemme, että se on osoittautunut ”täydelliseksi”, sillä voidellun jäännöksen jäsenet pysyvät erottamattomasti yhdessä palvojatovereina ja Jehova Jumalan todistajina. Tämä rakkaus pitää heidät Jumalan perheessä ja kristillisessä veljesjoukossa. Huomionarvoista on, että myös heidän Jumalan temppelissä olevat palvojatoverinsa, Kristuksen ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”, ilmaisevat samaa sammumatonta rakkautta, joka sitoo nykyajan Jehovan todistajat yhteen niin täydellisesti. Olkaamme päättäväisesti yhtä vakuuttuneita kuin apostoli Paavali, ettei mikään ”luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. – Roomalaisille 8:38, 39.
Mitä vastaat?
◻ Millä tavalla jokainen suku on nimestään kiitollisuudenvelassa Jumalalle?
◻ Miten tämän seikan pitäisi vaikuttaa kaikkiin kristillisessä seurakunnassa oleviin?
◻ Keitä Joonatan esikuvasi?
◻ Miksi rakkaus on suurempi kuin usko ja toivo?
◻ Miten rakkaus sitoo meidät Jumalaan?
[Kuva s. 20]
Daavidin ja Joonatanin välinen syvä rakkaus esikuvasi voideltujen ja ”muiden lampaitten” välistä rakkautta