lauantai. Aikaa ei tietenkään hukattu ja monia raamatuntutkisteluja johdettiin viikosta toiseen.

”Vanhin sai runsaan palkan sitkeydestään. Tosiaankin, yksi vaarallisimmista vangeista muutti persoonallisuutensa ja sai luvan olla läsnä kierroskonventissa, missä hänet kastettiin.

”Siitä lähtien vankien joukossa oli yksi Jehovan todistaja. Johtaja oli niin hämmästynyt nähdessään ne huomiota herättävät muutokset, jotka Jumalan sana oli saanut aikaan joissakin hänen vangeissaan, että hän ehdotti virallisen anomuksen esittämistä, jotta joku todistajien evankeliuminpalvelija vierailisi vankilassa virallisen luvan perusteella. Anomus jätettiin ja lupa myönnettiin, ja siinä oli yksi erikoispiirre – Jehovan todistajat eivät saaneet vain yhtä tuntia vankeja varten (niin kuin muut uskonnot olivat saaneet), vaan kaksi tuntia!

”Niinpä joka maanantai-ilta aterian jälkeen kaikki kiinnostuneet voivat nyt hyötyä esitelmästä ja tunnin kestävästä raamatuntutkistelusta kolmen seurakunnastamme olevan todistajan suoman avun ansiosta. He voivat sanoa nyt niin kuin apostoli Paavali ollessaan vankilakahleissa: ’Jumalan sana ei ole kahlehdittu.’” – 2. Tim. 2:9.

Lukijain kysymyksiä

● Miksi Jehovan todistajat eivät vietä syntymäpäiviä?

Pohjimmiltaan se johtuu siitä, että he kunnioittavat Jumalan sanaa ja ovat hyvin kiinnostuneita toimimaan sen esittämien viitteiden mukaan.

Syntymäpäiviä vietetään yleisesti kautta maailman ja niin on tehty tuhansien vuosien ajan. Usein niiden yhteydessä pidetään kutsuja ja annetaan lahjoja. Mutta sanooko Raamattu mitään syntymäpäivistä?

Heti ensi alkuun voidaan sanoa, ettei Raamattu vastusta aulista antamista jollekulle läheiselle. (1. Moos. 33:10, 11; Luuk. 15:22; 2. Kor. 8:19) Se ei myöskään vastusta juhlista tai kutsuista nauttimista, sillä kohtuullista syömistä ja juomista suositellaan yhdeksi keinoksi elämästä nauttimiseksi. (Saarn. 3:12, 13) Jeesus oli läsnä häissä. Jobin lapset pitivät mahdollisesti elonkorjuujuhlia, jotka soivat tilaisuuden sukulaisten yhdessäoloon. Aabraham piti juhlat, kun Iisak vieroitettiin. (Joh. 2:1, 2; Job 1:4, 5, 13; 1. Moos. 21:8) Juutalaiset pitivät vuosittain juhlan temppelin uudelleen vihkimisen vuosipäivänä, vaikkei Jumala ollutkaan antanut siitä käskyä, ja Jeesus oli läsnä tässä juhlassa. – Joh. 10:22, 23.

Raamattu kuitenkin ilmaisee, että tietty varovaisuus on tarpeen, sillä ei olisi oikein osallistua mihin juhlanviettoon tahansa välittämättä sen aiheesta tai luonteesta. (2. Moos. 32:1–6; 1. Piet. 4:3; 1. Kor. 10:20, 21) Miten on sitten syntymäpäivien huomioon ottamisen ja viettämisen laita?

Ilmeisesti monet tosi palvojat pitivät muistiinmerkintöjä syntymäpäivistä. Papit ja muut tiesivät heidän ikänsä. Sitä ei jätetty arvelun varaan. (4. Moos. 1:2, 3; 4:3; 8:23–25) Mutta Raamatussa ei ole mitään viittausta siihen, että tosi palvojat olisivat viettäneet vuosittaisia syntymäpäiviä.

Raamattu kertoo vain kaksista syntymäpäivistä, jotka molemmat olivat henkilöiden, jotka eivät olleet tosi Jumalan palvelijoita.

Ensimmäiset olivat Egyptin faaraon syntymäpäivät. Niiden yhteydessä hirtettiin faaraon leipuri, joka oli ollut vankilassa Joosefin kanssa. (1. Moos. 40:18–22) Selittäessään 1. Mooseksen kirjan 40:20:tä tri Adam Clarke mainitsee: ”Syntymäpäivän juhliminen näyttää tämän paikan perusteella olleen hyvin vanha tapa. Se sai todennäköisesti alkunsa sielunkuolemattomuusajatuksesta, koska elämän alku tuntui varmasti suurimerkityksiseltä ihmisestä, joka uskoi elävänsä ikuisesti.”

Toiset syntymäpäivät noin 1 800 vuotta myöhemmin olivat Herodes Antipaan syntymäpäivät. Markuksen 6:21–24 kertoo niistä:

”Mutta sopiva päivä tuli, kun Herodes tarjosi syntymäpäivänään illalliset korkea-arvoisimmille miehilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille. Ja juuri tämän Herodiaan tytär tuli sisään ja tanssi ja miellytti Herodesta sekä niitä, jotka olivat pitkällään hänen kanssaan. Kuningas sanoi neitoselle: ’Pyydä minulta mitä ikinä tahdot, niin minä annan sen sinulle.’ Vieläpä hän vannoi hänelle: ’Mitä ikinä pyydät minulta, sen minä annan sinulle, aina puoleen valtakuntaani asti.’ Ja hän meni ulos ja sanoi äidilleen: ’Mitä minä pyytäisin?’ Hän sanoi: ’Johanneksen, sen kastajan, päätä.”’ – Ks. myös Matt. 14:6–11.

Herodeksen syntymäpäivää koskevasta kertomuksesta tri Richard Lenski sanoo: ”Juutalaiset inhosivat syntymäpäivien viettoa ja pitivät sitä pakanallisena