Vapautus nuhteettomuuteen Jumalan edessä

”Älä ota pois minun sieluani syntisten mukana äläkä minun elämääni verivelkaisten ihmisten mukana, jotka ovat kiinni kevytmielisessä käyttäytymisessä ja joiden oikea käsi on täynnä lahjuksia. Mitä minuun tulee, niin minä vaellan nuhteettomuudessani.” – Ps. 26:9–11, Um.

 1. Mistä monista seikoista me haluamme vapautua?

VAPAUTUS! On paljon sellaista, mistä me haluamme tulla vapautetuiksi – murheista ja kärsimyksistä, epäoikeudenmukaisuuksista ja sorrosta, tietämättömyydestä ja epävarmuudesta, rauhaa ja menestystä uhkaavista vaaroista, toivottomuudesta ja kuolemasta ja kaikista luhistuneen vanhan maailman epämieluisista, pahoista yhteyksistä.

 2. Milloin ja miten tämä vapautus tulee, ja miten onnellinen tulevaisuus on taattu ja turvattu?

² Kuinka suurenmoista onkaan tämän tähden, että vapautus kaikesta tällaisesta tulee meidän päivänämme! Tämä merkitsee vanhurskaan uuden maailman tuomista loistavaan todellisuuteen. Taivaan ja maan Luoja vapauttaa nopeasti lähestyvänä aikanaan ihmiskunnan tästä vanhasta maailmasta ja sen kaikista murheista. Hän korvaa vanhan maailman kokonaan uudella, missä maa siunataan ilolla ja terveydellä, oikeudella ja kaikella ylevällä, tiedolla ja luottamuksella, rauhalla, turvallisuudella, toivolla, elämän täydellisyydellä ja kaikilla hyvillä yhteyksillä, joita voidaan haluta. Tämän onnellisen tilan takaamiseksi maan päällä on kaikkivoipa taivaallinen hallitus Luojan rakkaan Pojan käsissä. Hänen Poikansa opetti kauan sitten maan päällä ollessaan niitä, jotka toivoivat uutta maailmaa, rukoilemaan taivaallista Isäänsä näin: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, niin kuin taivaassa, niin myöskin maan päällä.” – Matt. 6:9, 10, Um.

 3. Minkä palkkana meidän vapautuksemme tulee, ja miten kauan tämä vaatimus on ollut kiinnostava?

³ Uuden maailman Jumala ja Luoja palkitsee kenet tahansa vapauttamalla hänet tästä vanhasta maailmasta ja sen murheista. Mutta mistä hän palkitsee? Siitä, että me elämme uskollisina Hänelle, ainoalle elävälle ja totiselle Jumalalle, että me olemme horjumatta tottelevaisia hänelle, koko kaikkeuden Ylimmälle Hallitsijalle, ja että me pidämme itsemme alituisesti puhtaina tästä turmeltuneesta vanhasta maailmasta ja elämme hänen uuden maailmansa elämänohjeitten mukaisesti. Toisin sanoen siitä, että me säilytämme nuhteettomuutemme Jumalan edessä. Hyvin harvat maan päällä olevat ihmiset tietävät nykyään, mitä nuhteettomuus on. Maan päällä ei ole ollut koskaan paljon nuhteettomia ihmisiä. Nuhteettomuus on kumminkin sellaista, mitä on pohdittu hyvin vanhoista ajoista lähtien. Se on sellainen haluttava seikka, mistä Ylin Jumala on ollut kiinnostunut siitä ajasta lähtien, kun hän loi ensimmäisen miehen ja naisen lähes kuusituhatta vuotta sitten.

 4. Miten nuhteettomuudesta tuli ongelma meille kaikille, ja mikä onnellinen esimerkki meillä on siitä, kuinka Jumala palkitsee meidät vapautuksella sen johdosta?

⁴ Tämä ensimmäinen aviopari, Aadam ja Eeva, ei säilyttänyt nuhteettomuuttaan Jumalan edessä. He turmelivat täydellisyytensä rikkomalla hänen lakinsa ja tekemällä siten syntiä. Me synnyimme heistä kaikki epätäydellisinä ja taipuvaisina syntiin. Tämä on tehnyt nuhteettomuudesta ongelman kaikille meille. Jumala tarkkaili tuhat kuusisataa vuotta ennen kristillistä ajanlaskuamme, siihen aikaan, jolloin Egyptistä oli tulossa maailmanvalta, ihmisperhettä etsien nuhteettomia ihmisiä. Hän näki Keski-idässä eli Aasian lounaisosassa tällaisen miehen. Tuon miehen nimi oli Job. Jumala sanoi sen tähden pääviholliselleen Saatana Perkeleelle: ”Oletko sinä kiinnittänyt huomiotasi minun palvelijaani Jobiin, ettei ole ketään hänen kaltaistaan maan päällä, nuhteetonta ja suoraa miestä, joka pelkää Jumalaa ja kääntyy pois pahasta? Vielä nytkin hän pitää kiinni nuhteettomuudestaan, vaikka sinä yllytät minut häntä vastaan tuhoamaan hänet syyttä.” (Job 2:3, Um) Kaikesta siitä huolimatta, mitä Saatana Perkele teki Jumalan palvelijalle Jobille, tämä mies säilytti nuhteettomuutensa, moitteettoman elämänsä, antaumuksensa täydellisyyden Jumalan edessä. Siitä palkaksi Jumala vapautti Jobin Saatana Perkeleen vainoista. Job on sen tähden rohkaiseva esimerkki siitä, miten Jumala voi vapauttaa ja myös vapauttaa ihmiset tämän vanhan maailman pahasta jumalasta, Saatana Perkeleestä, palkaksi heidän nuhteettomuudestaan heidän Luojansa, Jehova Jumalan, edessä. – Jaak. 5:11.

 5. Millaisen hallitsijan Jumala panee uuden maailman hallitukseen, ja minkä kuvauksen hän antoi tästä valitusta hallitsijasta?

⁵ Koska Jehova Jumala on päättänyt perustaa hallituksen hallitsemaan vanhurskasta uutta maailmaansa, niin meidän pitäisi odottaa hänen panevan nuhteettoman hallitsijan tuon uuden maailman hallituksen valtaistuimelle. Hän on vannonut tekevänsä siten. Hän antoi meille noin kolmetuhatta vuotta sitten kuvauksen tästä. Hän perusti Keski-itään, Aasian ja Afrikan väliseen teiden risteykseen, kuvan muodostavan valtakunnan ja pani koetellun nuhteettoman miehen sen valtaistuimelle. Eräs laulu kertoo, miten Jumala valitsi tämän miehen, joka oli kerran paimenpoika, ja se sanoo: ”Hän valitsi palvelijansa Daavidin ja otti hänet lammastarhoista. Hän toi hänet seuraamasta imettäviä emälampaita kansansa Jaakobin ja omaisuutensa Israelin paimeneksi. Ja hän alkoi paimentaa heitä sydämensä nuhteettomuuden mukaan, ja käsiensä taitavuudella hän alkoi johtaa heitä.” (Ps. 78:70–72, Um) Kuningas Daavid koetti Jumalan valitun kansan hallitsijana säilyttää aina sydämensä puhtaana, tottelevaisena ja uskollisena Luojaamme Jumalaa kohtaan. Daavid oli tästä syystä hyvä hallitsija. Häntä käytettiin sellaisena kuvaamaan Sitä, josta Jumala tekee vanhurskaan uuden maailman hallituksen hallitsijan, Jumalan taivaallista Poikaa Jeesusta Kristusta.

 6, 7. a) Mitä Daavid yritti ankarasti tehdä itseensä nähden? b) Miksi Daavid oli halukas tulemaan Jumalan tuomitsemaksi, ja mikä hänen päätöksensä oli?

⁶ Daavidilla oli Jumalaa kohtaan osoittamansa uskollisuuden takia monta vihollista, miehiä, joilla oli paha sydän, ulkokultaisia miehiä, jotka rakastivat valhetta. Nuo pahantekijät olivat loukkaantuneita siksi, että kuningas Daavid ei halunnut pitää seuraa heidän kanssaan eikä tehdä itsestään heidän kaltaistaan. Siksi he koettivat ankarasti saada hänet poikkeamaan pois moitteettomuuden ja viattomuuden tieltä Jumalan edessä, niin että kuningas Daavid olisi siirtynyt tämän vanhan maailman pahan jumalan palvontaan. Mutta Daavid tiesi sisimmässään olevansa totinen ja rehellinen yrittäessään vaeltaa virheettömästi Jumalan edessä.

⁷ Hän oli siitä syystä halukas tulemaan Jumalan tuomioistuimen eteen ja tutkittavaksi puhtaista, rehellisistä aikeistaan ja uskollisista yrityksistään palvoa yksistään Jehovaa Jumalana ja palvella vain Häntä koko kaikkeuden Ylimpänä Yksinvaltiaana. Tämä into olla Jumalan oikeuden tuomitsema ilmenee Daavidin sanoista: ”Tuomitse minut, Jehova, sillä minä itse olen vaeltanut omassa nuhteettomuudessani, ja Jehovaan minä olen turvannut, jotta minä en horjuisi. Tutki minua, Jehova, ja pane minut koetukselle, puhdista minun munuaiseni [tai minun syvimmät mielenliikkeeni] ja sydämeni. Sillä sinun laupeutesi on minun silmieni edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.” Siitä huolimatta, mitä toiset tekivät, vihollistensa vastustuksesta ja vainosta välittämättä kuningas Daavid oli valmis menemään eteenpäin kokosydämisyydessään Jehova Jumalaa kohtaan. Hän sanoi rukoillen: ”Mitä minuun tulee, niin minä vaellan nuhteettomuudessani. Pelasta minut ja osoita minulle suosiota. Minun oma jalkani seisoo varmasti tasaisessa paikassa, yhteen kokoontuneitten joukkojen keskellä minä siunaan Jehovaa.” – Ps. 26:1–3, 11, 12, Um, reunam.

 8. a) Mikä velvollisuus meillä on tosiaan Jumalaan nähden ja miksi? b) Miten meidän täytyy sen tähden vaeltaa, ja miten vain me voimme tehdä sen?

⁸ Jos me haluamme olla pelastettuja nyt, näin lähellä tämän vanhan maailman loppua, sekä saada Jumalan suosion tulemalla suojelluiksi Harmagedonin yleissodan läpi ja varjelluiksi elossa hänen uuteen maailmaansa, niin meidänkin täytyy vaeltaa nuhteettomina Jumalan edessä, niin kuin Daavid teki. Emmekö me ole velvolliset olemaan nuhteettomia Jumalan edessä, joka on meidän Luojamme ja joka lupaa olla meidän iankaikkinen Suojelijamme vilpittömässä uudessa maailmassaan? Kyllä, sillä hän on antanut meille meidän elämämme, ja Pyhässä Raamatussa paljastamiensa päätösten mukaan hän on antanut meille jotain, minkä vuoksi kannattaa elää. Mitä se on? Tuo luvattu uusi maailma hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen täydellisessä hallinnossa. Me emme voi vaeltaa nuhteettomuudessa Luojamme ja Suojelijamme edessä millään muulla tavalla kuin kulkemalla totuuden ja niiden periaatteitten mukaisesti, mitkä Hän asettaa eteemme kirjoitetussa Sanassaan. Me tiedämme, että koko hänen luomakuntansa liikkuu ja toimii hänen määräämiensä lakien mukaan. Hänen täytyy siis olla kaikessa periaatteiden Jumala. Jotta me voisimme saada hänen suosionsa päästäksemme onnelliseen elämään hänen loputtomassa uudessa maailmassaan, niin meidän täytyy osoittautua nuhteettomiksi ihmisiksi.

 9. Millaisten periaatteitten ihmisiä meidän täytyy tämän vuoksi olla?

⁹ Mutta tehdäksemme näin me emme voi olla henkilöitä, jotka määräävät omat periaatteensa. Meidän täytyy olla Jumalan periaatteitten ihmisiä. Me emme tarkoita tällä alkeisasioita, so. Jumalan kirjoitetun Sanan ensimmäisiä seikkoja eli perusoppeja, sellaisia kuin Heprealaiskirjeen 5:12:nnessa (Um) mainitut: ”Te tarvitsette jälleen jonkun opettamaan itsellenne alusta lähtien Jumalan pyhien lausuntojen ensimmäisiä alkeita.”

10. a) Mitä me erityisesti tarkoitamme tässä ”periaatteella”? b) Mitä Jaakob ja Paavali sanoivat kristityille tältä näkökannalta katsoen?

¹⁰ Meidän täytyy muistaa, että periaate on myöskin vahvistettu toimintasääntö, käyttäytymistä hallitseva laki, käyttäytymissääntö, mikä ohjaa johdonmukaisesti ihmisen toimintaa, uskomus tai kanta, millä on ohjaava vaikutus elämään ja käytökseen. (Webster) Koska periaate merkitsee näin ollen järjestettyä elämää, niin Jaakob saattoi sanoa apostoli Paavalille: ”Sinä vaellat järjestyksen mukaisesti pitäen itsekin Lain.” (Apt. 21:24, Um) Paavali voi itsekin sanoa veljilleen Kristuksessa: ”Missä määrin lienemmekin edistyneet, niin jatkakaamme kulkemista järjestyksen mukaisesti tässä samassa tottumuksessa”, ja: ”kaikille, jotka haluavat vaeltaa järjestyksen mukaisesti tämän käyttäytymissäännön perusteella, heille olkoon rauha ja armo, nimittäin Jumalan Israelille”. (Fil. 3:16; Gal. 6:16, Um) Jumalan periaatteitten mukaan eläminen vaatii meitä vaeltamaan järjestyksen mukaisesti, sopusoinnussa niiden sääntöjen kanssa, mitkä hän on määrännyt meidän ohjaamiseksemme ja hallitsemiseksemme. Kun hänen Poikansa, Jeesus Kristus, oli maan päällä, niin hän antoi meille täydellisen esimerkin Jehova Jumalan, Isänsä, periaatteitten mukaisesta elämästä. Meitä varoitetaan sen tähden vaeltamasta ”maailman alkeisasioitten mukaan eikä Kristuksen mukaan, koska hänessä [Kristuksessa] asuu jumalisen ominaisuuden koko täyteys”. – Kol. 2:8, 9, Um.

TEOKRAATTISET PERIAATTEET

11. a) Miksi Jumalan periaatteitten täytyy soveltua kaikkiin luomuksiin? b) Miten me kaikki olemme joutuneet hyvin suuressa määrin alttiiksi himolle?

¹¹ Kun me säilytämme nuhteettomuutemme ajatellen, puhuen ja toimien Jehovalta tulleitten periaatteitten eli käyttäytymissääntöjen mukaisesti, niin me olemme tosiaan teokraattisia. Jehova on yksi ja ainoa Teokraatti siinä mielessä, että hän on korkein Jumalhallitsija. Hän hallitsee ja käyttää valtaa kaikkiin taivaassa ja maassa oleviin luomuksiin ja asioihin nähden, koska hän on ainoa elävä tosi Jumala. Siksi täytyy hänen periaatteittensa eli käyttäytymissääntöjensä soveltua kaikkiin älyllisiin luomuksiin, ihmisiin niin kuin henkiinkin. Hän teki meidän Luojanamme ensimmäisen ihmisen Aadamin täydelliseksi Jumalan kuvana ja Jumalan kaltaisuuden mukaan. Täydellisen ihmisen odotettiin oikeutetusti olevan periaatteen henkilö, niin kuin hänen taivaallinen Isänsä on, eikä pelkästään vaiston tai yksistään lihansa tunteitten vallitsema tai toimimaan panema. Kun alkuperäinen Käärme Saatana petti Aadamin vaimon, niin Aadam toimi epäteokraattisesti valitsemalla hairahtuneen vaimonsa miellyttämisen ja pitämällä kiinni hänestä mieluummin kuin miellyttämällä taivaallista Isäänsä ja pysymällä Hänen laissaan nuhteettomana eli käyttäytyen täydellisesti. Aadamissa ovat kaikki hänen jälkeläisensä – mekin nyt – kokeneet suuren lankeemuksen pois periaatteesta, ja me olemme joutuneet hyvin suuressa määrin alttiiksi himolle. Me emme tarkoita tällä vain sukupuolihimoa miehen ja naisen välillä, vaan voimakasta mieltymystä kaikkeen, mikä saa meidät tuntemaan hyvää tai mikä on itsekästä ja sopii meidän omiin henkilökohtaisiin etuihimme ja nautintoihimme välittämättä Jumalan tahdosta.

12. a) Minkä laatuisia Jumalan periaatteet ovat? b) Miten Hän järjesti niin, että tieto hänen periaatteistaan ei häviäisi ihmisiltä?

¹² Jumala ei poikkea omista periaatteistaan vain miellyttääkseen luomuksiaan. Hänen periaatteensa ovat täydelliset ja muuttumattomat, ja hänen rakkautensa, viisautensa ja voimansa on otettu huomioon niissä kaikissa. Hänen moraaliset ja uskonnolliset periaatteensa eivät ole yleensä ihmisten tuntemia eikä tunnustamia, sillä he noudattavat tämän maailman filosofiaa ja periaatteita. Jotta Hänen periaatteittensa tuntemusta ei menetettäisi, vaan jotta kaikki oikeita periaatteita rakastavat oppisivat ne, niin suuri Teokraatti Jehova kirjoitutti periaatteensa Pyhiin Kirjoituksiinsa. Ne voidaan lukea ja tutkia niistä. Jumala itse kirjoitti voimallaan vuonna 1513 ennen kristillistä ajanlaskua kymmenen perusperiaatetta kivitauluihin. Hän antoi ne profeetalleen Moosekselle, jotta Mooses esittäisi ne ja opettaisi ne veljilleen, Israelin kansalle. Hän lisäsi monia muita periaatteita lakikokoelmaan, minkä hän antoi kansalle välittäjänsä Mooseksen kautta. Jehova Jumala julisti myöhempien profeettojen kautta useita muita periaatteita samoin kuin tulevaisuutta koskevia ennustuksia. Tämän pyhän historian ja näiden periaatteitten ja ennustusten kirjoittaminen muodosti Pyhät Kirjoitukset, mitkä juutalaiset eli israelilaiset omistivat kerran yksin. Nuo Kirjoitukset olivat myöskin ainoat pyhät kirjoitukset, mitkä kristillisellä kirkolla eli seurakunnalla oli alussaan vuonna 33 kristillistä ajanlaskua.

13. Millainen kirja Pyhät Kirjoitukset ovat 2. Timoteuksen kirjeen 3:16, 17:nnen mukaan, ja minkälainen sija Pietarin ja toisten apostolien mukaan meidän täytyy antaa sen sisällölle?

¹³ Apostoli Paavali kirjoitti nuo pyhät kirjoitukset mielessään: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteluksi, asiain asettamiseksi kohdalleen, kuritukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustettu jokaiseen hyvään työhön.” (2. Tim. 3:16, 17, Um) Tämä merkitsee sitä, että Pyhät Kirjoitukset ovat periaatteen kirja. Sen kertomat periaatteet ovat ohjaava sääntö ja vanhurskas voima kristityille, jotka ovat tässä periaatteettomassa eli epäteokraattisesti periaatteellisessa vanhassa maailmassa. Voidaksemme saavuttaa elämän missään osassa Jumalan uutta maailmaa meidän on asetettava Jumalan kirjoitetun Sanan periaatteet ja käskyt tämän vanhan, Saatanan, ”tämän asiainjärjestelmän jumalan”, vallassa olevan maailman periaatteitten ja käskyjen yläpuolelle. (2. Kor. 4:4, Um) Huomatkoon jokainen, että kristitty apostoli Pietari ja hänen apostolitoverinsa olivat niitä, jotka julistivat tätä toimintasääntöä. Kun Jerusalemin korkein uskonnollinen oikeusistuin käski Pietaria ja toisia apostoleita lopettamaan kristillisyyden vastaopittujen perusoppien saarnaamisen, niin kaikki nuo apostolit vastasivat uskonnolliselle oikeusistuimelle: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. Meidän esi-isiemme Jumala herätti Jeesuksen, jonka teidän kätenne olivat tappaneet ripustaen hänet paaluun. Jumala korotti tämän Pääedustajaksi ja Pelastajaksi oikealle puolelleen aikaansaadakseen katumusta Israelille ja syntien anteeksiannon. Ja me olemme näiden asioitten todistajia, ja niin on pyhä henkikin, minkä Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.” – Apt. 5:29–32, Um.

14. a) Miksi nuo apostolit eivät olleet kapinallisia eivätkä kumouksellisia vastatessaan ja toimiessaan tällä tavalla? b) Mitä he näin ollen tekivät korkeimman oikeuden seuraavan käskyn suhteen?

¹⁴ Pietari ja toiset kristityt apostolit eivät olleet kapinallisia eivätkä kumouksellisia vastatessaan ja toimiessaan tällä tavalla. He olivat täydellisesti teokraattisia julistaessaan Jumalan ihmisten oikeusistuinten ja hallitsijoitten yläpuolella olevaksi Hallitsijaksi ja totellessaan Jumalaa Ylimpänä Hallitsijana. Uskolliset apostolit nousivat täten puoltamaan ensimmäistä kristillistä periaatetta. He säilyttivät näin tehdessään nuhteettomuutensa kaikkeuden Yksinvaltiaan, Jehova Jumalan, edessä. Tuo uskonnollinen oikeusistuin kieltäytyi tunnustamasta tätä periaatetta ja ilmaisi kieltäytymisensä rankaisemalla apostoleita: ”He kutsuivat apostolit luokseen, ruoskivat heitä ja velvoittivat heidät lakkaamaan puhumasta Jeesuksen nimen perusteella ja antoivat heidän mennä.” Tottelivatko Pietari ja toiset apostolit tätä korkeimman oikeuden käskyä? Jumalan oma kirjoitettu Sana antaa meille vastauksen sanoen: ”Nämä lähtivät sen tähden sanhedrinin edestä iloiten, koska heidät oli katsottu arvollisiksi tulemaan häväistyiksi hänen nimensä tähden. Ja he jatkoivat joka päivä taukoamatta [huomaa: taukoamatta] Kristusta, Jeesusta, koskevan hyvän uutisen opettamista ja julistamista temppelissä ja talosta taloon.” – Apt. 5:40–42, Um.

15. a) Miten Jumala esitti kauan ennen Pietaria tämän saman periaatteen Mooseksen kautta? b) Miten Jeesus Kristus esitti tämän lausunnon periaatteen uudelleen eräälle kysyjälle?

¹⁵ Siitä on saattanut kulua tuhat yhdeksänsataa vuotta, mutta se, mitä Pietari ja hänen apostolitoverinsa sanoivat tuossa uskonnollisessa oikeusistuimessa silloin, on pysynyt hallitsevana periaatteena tähän päivään asti. Jumala itse oli julistanut kauan ennen Pietarin päivää saman periaatteen profeettansa Mooseksen kautta Israelin kansalle seuraavin sanoin: ”Sinä et saa kumartaa mitään muuta jumalaa, koska Jehova on antautunut yksinomaisesti nimelleen. Hän on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” (2. Moos. 34:14, Um) Tämä ei ole vain yksi niistä monista laeista, mitkä sisältyvät siihen kirjoitettuun liittosopimukseen, jonka Jumala teki Israelin kanssa. Se on sellaisen periaatteen eli käyttäytymissäännön esitys, mikä on ikuinen ja yleinen ja soveltuu kaikkiin luomuksiin taivaassa ja maassa. Jeesus Kristus itse lausui tämän periaatteen jälleen vastatessaan kysymykseen: ”Opettaja, mikä on suurin käsky Laissa?” Jeesus vastasi: ”’Sinun täytyy rakastaa Jumalaasi Jehovaa koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Koko Laki ja Profeetat riippuvat näistä kahdesta käskystä.” (Matt. 22:35–40, Um) Meille on esitetty täten pääperiaate, mikä on läpikäyvänä kaikissa Pyhissä Kirjoituksissa Laki ja Profeetat mukaanlukien.

16. a) Miten meidän täytyy rakastaa Jumalaa verrattuna itseemme ja lähimmäiseemme? b) Miten Jeesuksen vastaus verokysymykseen on tämän vaatimuksen alainen?

¹⁶ Ihmisluomukset, jotka ovat teokraattisia periaatteeltaan, rakastavat Jehovaa Jumalana ja Hallitsijana eli ainoana Teokraattina. Meidän täytyy rakastaa häntä saadaksemme hänen rakkautensa ja jotta meitä suosittaisiin iankaikkisella elämällä hänen uudessa maailmassaan. Hänen suurimman käskynsä mukaan, minkä hänen Poikansa Jeesus lausui, meidän ei ole rakastettava Jehovaa niin kuin me rakastamme itseämme tai lähimmäistämme. Meidän täytyy rakastaa häntä enemmän kuin itseämme tai lähimmäistämme, niin, enemmän kuin koko lähimmäisten muodostamaa kansaamme. Jeesus sanoi, että meidän täytyy rakastaa Jehova Jumalaa kaikellamme. Tämä auttaa meitä ymmärtämään laajemmin, mitä Jeesus tarkoitti vastatessaan juonikkaaseen kysymykseen: ”Onko luvallista maksaa veroa keisarille vai ei?” Koska verorahaan oli kaiverrettu keisarin kuva, niin Jeesus sanoi: ”Maksakaa sen tähden takaisin keisarille kuuluva keisarille, mutta Jumalalle kuuluva Jumalalle.” (Matt. 22:15–21, Um) Mitä tulee nyt näihin kahteen hallitsijaan, niin kumpiko antoi meille luomuksille meidän sydämemme ja sielumme ja mielemme? Poliittinen keisariko? Vai Jumala? Ei keisari, vaan Jumala antoi meille nämä, mitkä ovat välttämättömät meidän älylliselle elämällemme. Siksi meidän täytyy maksaa takaisin ne Jumalalle eikä keisarille, ja ne ovat paljon arvokkaammat ja paljon sisällökkäämmät kuin keisarin veroraha.

17. a) Miten me maksamme takaisin keisarille kuuluvan ja miten Jumalalle kuuluvan? b) Mikä meidän iskulauseemme täytyy olla Jumalan käskyn mukaan?

¹⁷ On sopivaa maksaa keisarin veroraha takaisin hänelle niistä palveluksista, joita poliittinen valtio suorittaa Kristuksen seuraajille. Mutta miten me voimme kuitenkin maksaa Jumalalle kuuluvan takaisin Jumalalle? Tottelemalla teokraattisesti kaikkeuden ylintä käskyä, nimittäin rakastamalla oikeudenmukaista Jumalaamme Jehovaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme. Meidän iskulauseemme täytyy siis olla Jeesuksen Kristuksen ilmaiseman kahden suurimman käskyn pohjalla olevan periaatteen mukaisesti: Jehovan ja lähimmäistemme niin kuin itsemme puolesta, eikä: Jumalan ja isänmaan puolesta. Ei lähimmäisemme puolesta ensiksi, vaan Jumalamme Jehovan puolesta ensin. Ei lähimmäisemme puolesta enemmän kuin itsemme puolesta, vaan Jumalan puolesta enemmän kuin itsemme ja lähimmäisemme puolesta.

18. a) Jumaloiko Jeesus keisari Tiberiusta maksamalla veroa? b) Miten Jeesus käski seuraajiaan olemaan jumaloimatta valtiota?

¹⁸ Älkäämme unohtako, että roomalaiset olivat tehneet Rooman keisarista jumalan maan päällä, he palvoivat häntä jumalana. Mutta kun Jeesus Kristus maksoi veroa keisarille juutalaisena eli israelilaisena lihan mukaan, niin hän ei tunnustanut sillä keisari Tiberiusta jumalaksi. Jeesus ei palvonut Rooman keisaria eikä poliittista valtiota jumalana. Jeesus käskee seuraajiaan olemaan palvomatta mitään tämän vanhan maailman poliittista valtiota. Jeesus lausui tämän käskyn sinä yönä, minkä jälkeen keisarin valtakunnan sotilaat naulasivat hänet paaluun. Hän asetti sinä yönä Herran ilta-aterian leivän ja viinin kera ja sanoi sitten uskollisille apostoleille: ”Kansojen kuninkaat hallitsevat niitä herroina, ja niitä, joilla on valta niihin nähden, sanotaan ’Hyväntekijöiksi’. Mutta teidän ei pidä olla sellaisia, vaan tulkoon se, joka on suurin teidän keskuudessanne, kuin nuorimmaksi, ja se joka toimii päämiehenä, kuin siksi, joka palvelee. Sillä kuka on suurempi, sekö, joka on pitkällään pöydän ääressä, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka on pitkällään pöydän ääressä? Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.” – Luuk. 22:25–27, Um.

19. Miten me jumaloisimme keisaria tai valtiota, ja mitä velvollisuutta Jehova Jumalaa kohtaan me loukkaisimme?

¹⁹ Jeesus ei yrittänyt täten korottaa itseään jumalaksi eikä puhua palvoen veroja kokoavan keisarin jumalaksi korottamisesta. Jeesuksen uskollisten seuraajien täytyy nuhteettomuuden säilyttämiseksi Jehovan edessä noudattaa Jeesuksen esimerkkiä pysymällä tässä samassa periaatteessa ja olemalla jumaloimatta keisaria, jolle me olemme nyt velvolliset maksamaan veroja. Kristuksen kaltaiset kristityt loukkaisivat antaumustaan Jehova Jumalalle, jos he jumaloisivat keisaria tai poliittista valtiota antamalla keisarille kaikkensa ja suomalla siten keisarille Jumalan sijan palvonnassaan ja kiintymyksessään.

PEDON PALVOMINEN

20, 21. a) Ketkä täyttävät nyt Ilmestyskirjan 14:6:nnessa olevan kuvauksen ja miten? b) Mikä varoitus annetaan tämän kuvauksen jälkeen keisarin tai poliittisen valtion jumaloimisesta?

²⁰ Ilmestyskirjan 14:6 (Um) kuvaili profeetallisesti yli tuhat kahdeksansataa vuotta sitten, miten ”iankaikkista hyvää uutista” julistettaisiin meidän aikanamme iloisena sanomana jokaiselle kansalle, sukukunnalle, kielikunnalle ja kansakunnalle maan päällä. Jehovan todistajat tottelevatkin nyt siten kaikkialla maailmassa Matteuksen 24:14:nnessä olevaa Jeesuksen käskyä. Niin, he saarnaavat sitä hyvää uutista, että Jumalan valtakunta perustettiin vuonna 1914, kun Kristus asetettiin valtaistuimelle ja kruunattiin taivaissa. Seurauksena siitä, että tällaista iankaikkista hyvää uutista saarnataan koko asutussa maassa, kaikki kansat saavat todistuksen, ennen kuin kaikkien näiden kansojen loppu tulee lähestyvässä Harmagedonin yleissodassa. Kun kuvaus tästä iankaikkisen hyvän uutisen julistamisesta kaikille kansoille ja kansakunnille on annettu, niin esitetään toinen profeetallinen kuvaus Ilmestyskirjan 14. luvussa, mikä varoittaa kristittyjä jumaloimasta keisaria tai poliittista valtiota. Me luemme siitä:

²¹ ”Ja toinen enkeli, kolmas, seurasi heitä sanoen kovalla äänellä: ’Jos joku palvoo petoa ja sen kuvaa ja ottaa merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin juo Jumalan vihan viiniä, mikä vuodatetaan miedontamattomana hänen vihansa maljaan, ja häntä kidutetaan tulella ja tulikivellä pyhien enkelien nähden ja Karitsan nähden. Ja heidän kidutuksensa savu kohoaa iankaikkisesta iankaikkiseen, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, noilla, jotka palvovat petoa ja sen kuvaa, ja kuka tahansa ottaa sen nimen merkin. Tässä tulee kysymykseen pyhien kestävyys, niiden, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja Jeesuksen uskoa.’” – Ilm. 14:9–12, Um.

22. Millainen eläin tämä ”peto” on, ja mitä ne, jotka eivät pelastu, tekevät tämän pedon suhteen?

²² Peto nousee edellisen luvun, Ilmestyskirjan 13:1–8, mukaan merestä. Se ei ole kuitenkaan merieläin, vaan maaeläin, jolla on leopardin ja karhun ja jalopeuran piirteet yhdistettynä. Se ei voi olla todellinen yhdistelmäeläin, koska sillä sanotaan olevan hallitsijan valtaistuin ja sen sanotaan kantavan otsaripoja. Se puhuu myös herjaavasti Jumalaa ja hänen nimeään ja asumustaan ja taivaan asukkaita vastaan ja käy sotaa Jumalan pyhiä vastaan ja saa vallan jokaiseen sukukuntaan, kansakuntaan, kielikuntaan ja kansaan nähden. Tästä syystä palvovat maan ihmisasukkaat tätä petoa, mutta ketkään, jotka niin tekevät, eivät pelastu Jumalan uuteen maailmaan.

23, 24. Mitä Ilmestyskirjan 13:1:sen peto kuvaa roomalaiskatolisten auktoriteettien selitysten mukaan?

²³ Sitä koskeviin kiinnostaviin selostuksiin, mitä tämä peto kuvaa meidän aikanamme, kuuluvat roomalaiskatolisten auktoriteettien selitykset. Heidän F. A. Spencerin, O.P., kääntämässä ja C. J. Callanin, O.P., ja J. A. McHugh’n, O.P., (1946) julkaisemassa käännöksessä, minkä nimi on ”Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen Uusi Testamentti”, sanotaan alaviitteessä Ilmestyskirjan 13:1:sestä: ”Tämä ensimmäinen peto näyttää esittävän kristillisyyttä vastaan järjestettyä poliittista valtaa.” Toinen käännös, ”Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen Uusi Testamentti, käännetty latinalaisesta Vulgatasta”, minkä ovat toimittaneet katoliset oppineet Kristillisen opin Veljeskunnan episkopalisen komitean suojeluksessa v. 1941, sanoo tämän saman jakeen alaviitteessä: ”Ensimmäisen pedon kuva perustuu Danielin seitsemänteen lukuun. Tämä peto on kuva maailman valtakunnista, jotka perustuvat himoon ja itsekkyyteen ja vastustavat kaikkina aikakausina Kristusta ja koettavat sortaa Jumalan palvelijoita. Keisarillinen Rooma edustaa tätä valtaa.”

²⁴ Cuthbert Lattey, S.J., ja Joseph Keating, S.J., ”Pyhien Kirjoitusten Westminister-käännöksen” IV:n osan yleiset toimittajat (1931), sanovat Ilmestyskirjan 13:1:sen alaviitteessä: ”’Peto’ yhdistää Ilmestyskirjassa Danielin kuvailemien neljän eri ’pedon’ eli valtakunnan vallan. Se kuvaa poliittista valtaa, aineellista voimaa, minkä maailma asettaa lohikäärmeen käyttöön Jumalan palvelijoitten sortamiseksi. Tämä valta esiintyy hahmoutuneena Rooman valtakunnassa.” Vielä eräs roomalaiskatolinen selitys tähän jakeeseen lisää sen todistusvoimaa: Pyhän Raamatun Douay-käännöksen Murphyn-painos, joka on kardinaali James Gibbonsin hyväksymä ja John Murphy-seuran, paavin istuimen julkaisijain, julkaisema, sanoo alaviitteessään: ”Tämä seitsenpäinen ja kymmenensarvinen ensimmäinen peto on luultavasti koko epäuskoisten Jumalan kansan vihollisten ja vainoojien joukko maailman alusta sen loppuun asti. Seitsemän päätä ovat seitsemän kuningasta, so. seitsemän päävaltakuntaa, jotka ovat käyttäneet tai käyttävät hirmuvaltaa Jumalan kansaan nähden. Näistä on viisi kukistunut, nim. Egyptin, Assyrian, Kaldeana, Persian ja Kreikan yksinvallat, yksi oli olemassa, nim. Rooman valtakunta, ja seitsemäs ja pääasiallisin oli tuleva, nim. Antikristus ja hänen valtakuntansa. Kymmenen sarven voidaan ymmärtää olevan kymmenen vähäisempää vainoojaa.”

25. Mitä pedon palvominen kuvaa sen tähden, ja keille tämä on näin ollen varoitus?

²⁵ Kaiken edelläolevan roomalaiskatolisen selityksen mukaan ei Ilmestyskirjan 13:1:sen ja 14:9:nnen pedon palvonnan voitaisi ymmärtää merkitsevän mitään vähempää kuin poliittisen valtion palvontaa. Peto ei kuvaa mitään nimenomaista poliittista järjestelmää, vaan yhdistää eli sulattaa yhteen ne kaikki yhdeksi maailmalliseksi järjestelmäksi. Tämä kuvaus valtion palvonnasta soveltuu sen tähden kaikkialle ympäri maapalloa, kuulukootpa eräät poliittiset järjestelmät suoraan kuvaannolliseen ”petoon” tai olkootpa ne sitten vain sen poliittisia liittolaisia. Tämä on näin ollen varoitus kaikkialla ympäri maailmaa oleville ihmisille, jotka haluavat olla tosi kristittyjä, ja me itse hyväksymme sen täysin.

26. Säilyttääkö kukaan nuhteettomuuttaan kieltäytymällä palvomasta petoa ja ottamasta polttomerkkiä, ja miten me tiedämme tämän?

²⁶ Säilyttääkö jokainen nuhteettomuutensa Jehova Jumalan edessä kieltäytymällä palvomasta petoa ja sen kuvaa ja ottamasta polttomerkkiä otsaansa tai käteensä? Eivät kaikki, jotka vain väittävät olevansa kristittyjä, säilytä nuhteettomuuttaan pitämällä kiinni siitä periaatteesta, että palvoisivat ainoaa elävää tosi Jumalaa ja rakastaisivat häntä koko sydämestä, sielusta ja mielestä. Ilmestyskirjan 20:4 (Um) osoittaa, ketkä säilyttävät nuhteettomuuden ja saavat palkan, sanoen: ”Minä näin niiden sielut, jotka oli teloitettu kirveellä sen todistuksen tähden, mitä he antoivat Jeesuksesta, ja Jumalasta puhumisen tähden, ja niiden, jotka eivät olleet palvoneet petoa eikä sen kuvaa ja jotka eivät olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä. Ja he saivat elämän ja hallitsivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta.” 6. jae (Um) lisää: ”Onnellinen ja pyhä on jokainen, jolla on osa ensimmäiseen ylösnousemukseen; näihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.” Nämä ovat niitä pyhiä, jotka kestävät loppuun asti noudattaessaan Jumalan käskyjä ja Jeesuksen uskoa. Heillä on näinä viimeisinä päivinä suuri hyvää tahtovien tovereitten joukko.

27. Mistä heidät vapautetaan nuhteettomuutensa säilyttämisen takia, ja kenen palveluksessa he uhraavat elämänsä?

²⁷ Nämä kaikki vapautetaan kuvaannollisen ”Jumalan vihan viinin” juomisesta ja tulemasta kidutetuiksi (kuvaannollisella) ”tulella ja tulikivellä pyhien enkelien nähden ja Karitsan nähden”. He kieltäytyvät alistumasta siihen pakkoon, mitä käytetään ihmisten saamiseksi rikkomaan sitä periaatetta, että tulee olla antautunut yksinomaisesti vain Jumalalle, niin kuin on ennustettu Ilmestyskirjan 13:15–17. He uhraavat elämänsä Jumalan ja Karitsan Jeesuksen Kristuksen puolesta eikä pedon ja sen kuvan palveluksessa. Tämä peto, jota sen kuudes pää edusti, surmasi Jeesuksen Kristuksen ja vainosi sen jälkeen tosi kristittyjä kautta sen valtakunnan telottaen heidät kirveellä tai kiduttaen ja tappaen heitä muilla julmilla tavoilla. Rooman valtakunnan nykyiset jäännökset ilmaisevat samaa ilkeää henkeä Kristuksen kaltaisia kristittyjä kohtaan.

28. Kenen palveluksessa sadanpäämies Kornelius oli, kun kristillisyys tavoitti hänet ensin, ja erosiko hän sotapalveluksesta tultuaan kastetuksi?

²⁸ Kornelius oli ”armeijan upseerina [tai sadanpäämiehenä] ’italialaisessa joukko-osastossa’, niin kuin sitä kutsuttiin” (Um) pedon kuudennen pään palveluksessa, kun kristillisyys tavoitti hänet. Hän ei ollut kenttäpalveluksessa, vaan rukoili talossaan Kesareassa, kun Jumalan enkeli ilmestyi näyssä ja käski häntä lähettämään hakemaan apostoli Pietaria. Pietari saarnasi neljä päivää myöhemmin Korneliuksen talossa hänelle ja hänen sukulaisilleen sekä läheisille ystävilleen. Jumala vuodatti noissa olosuhteissa henkensä Korneliukselle ja toisille, jotka uskoivat sanoman hänen kanssaan. Kornelius ja toiset uudet uskovat kastettiin Pietarin käskystä vedessä, niin kuin heidät oli kastettu pyhällä hengelläkin. (Apt. 10:1–48) Apostolien tekojen kirja ei mainitse, mitä sadanpäämies Kornelius teki sen jälkeen, erosiko hän sotapalveluksesta sadanpäämiehenä vai ei.

29. a) Jos Pietari olisi neuvonut Korneliusta eroamaan, niin mitä olisi saattanut tapahtua? b) Mitä olisi voinut tapahtua Pyhälle Raamatulle, jos se antaisi suoranaisia ohjeita?

²⁹ Kornelius sovellutti epäilemättä Jumalan pyhän hengen vaikutuksen alaisena henkilökohtaisiin asioihinsa ja suhteisiinsa niitä kristillisyyden periaatteita, joista hän keskusteli Pietarin kanssa ”muutamia päiviä” sen jälkeen. Kornelius ei ollut ympärileikattu juutalainen roomalaisena sadanpäämiehenä, hän ei taistellut teokraattista sotaa, niin kuin Nuunin poika Joosua ja Goljat-jättiläisen surmaaja Daavid tekivät monta vuosisataa sitä ennen. (Joos. 10:1–11:23; 1. Sam. 17:4–54; 2. Sam. 8:6–14) Jos Pietari olisi käskenyt Korneliusta luopumaan toimestaan, niin Pietaria olisi voitu syyttää kuudennen ”pedon” sotilassuunnitelmien ehkäisemisestä ja hänet olisi saatettu telottaa sen takia eikä sovittelemattoman tai hellittämättömän Jumalan sanoman saarnaamisen tähden. Samoin myös jos Jumalan kirjoitettu Sana, erityisesti kristittyjen henkeytyksestä kirjoittama ns. Uusi Testamentti, olisi sanonut suoraan antautuneille kristityille tarkalleen, mitä heidän pitäisi tehdä, kun he tulevat kutsutuiksi kuudennen ja seitsemännen kuvaannollisen pedon sotapalvelukseen, niin Pyhä Raamattu olisi epäilemättä kielletty tai hylätty jokaisessa ”pedon” valvomassa maassa erityisesti sotakysymyksestä antamiensa ohjeitten johdosta.

30. Minkä avun Pyhät Kirjoitukset antavat siis kristityille tässä asiassa, ja kenen täytyy ottaa vastuu ratkaisun teossa?

³⁰ Jehova Jumalan Pyhät Kirjoitukset pidättyvät sen tähden hänen viisautensa takia antamasta suoranaisia neuvoja. Hänen Kirjoituksensa esittävät vain ne teokraattiset periaatteet, joiden tulee hallita kristittyjä, ja jättävät sitten nuo periaatteet Korneliuksen kaltaisten antautuneitten kristittyjen sovellettaviksi johdonmukaisesti heidän omassa kohdassaan ja heidän omalla vastuullaan, jotta he säilyttäisivät nuhteettomuutensa Jumalan edessä. Ei yksityisellä kristityllä eikä millään kristittyjen joukolla ole Jumalalta tulevaa tehtävää eikä vastuuta neuvoa toista kristittyä suoraan, mitä tulee tehdä tässä asiassa, paitsi että selitetään, mitkä ovat Jumalan Sanan oikeat raamatulliset periaatteet. Jokaisen täytyy ratkaista itse, mitä hän tekee.

[Alaviitteet]