Jehova Jumalamme – vanhurskas ja oikeudenmukainen

”Uskollisuuden Jumala . . . vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” – 5. Moos. 32:4, UM.

1, 2. a) Millaiseksi Tuomariksi Raamattu kuvaa Jehovan? b) Miten se vaikuttaa meihin ja miksi?

HEPREALAINEN psalminkirjoittaja lauloi Jehova Jumalasta kauan sitten: ”Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta.” Ja eräästä toisesta psalmista luemme: ”Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat.” Vaikka nämä lausunnot esitettiin vuosisatoja sitten, niin eivätkö ne miellytä sinua? Eikö ole tyydyttävää ja rauhoittavaa ajatella, että on Luoja, jolla on kaikkeudessa ratkaiseva valta ja joka ”rakastaa vanhurskautta ja oikeutta”? – Ps. 33:5; 119:75.

² Epäilemättä yksi syy siihen, miksi vaikutus meihin on tällainen, on se, että joka ainoa meistä on joutunut kärsimään jonkinlaista epävanhurskautta ja epäoikeudenmukaisuutta. Ehkä sinua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti kansallisen, rodullisen tai yhteiskunnallisen taustasi takia. Tai kenties sinua on kohdeltu tylysti koulussa, työpaikassasi tai naapuristossasi. Ja miten usein kuulemmekaan jonkun vallanpitäjän kohtelevan toisia epäoikeudenmukaisesti!

3, 4. Mitä todetaan verrattaessa tätä monien ihmistuomareitten menettelyihin, ja mihin kysymyksiin tämä johtaa?

³ Jeesus ymmärsi, miltä ihmisistä tuntuu, kun heitä kohdellaan tällä tavalla, mikä ilmenee siitä kuvauksesta, jonka hän esitti eräässä vertauksessaan. Hän kertoi tuomarista, joka oli ilmeisesti roomalaisten virkaan nimittämä. Millainen tuo tuomari oli? Hän oli ”epävanhurskas” sen sijaan, että olisi ollut henkilö, jonka puoleen olisi voinut kääntyä luottaen saavansa rehellisen kohtelun. Tuomarin kuvattiin tosiaan lopulta antavan oikeutta eräälle juutalaiselle leskelle vain siksi, että leski vaivasi häntä jatkuvasti. – Luuk. 18:1–6.

⁴ Miltä sinusta moinen tuomari tuntuisi? Siinä on mies, jonka otaksutaan tekevän oikeudenmukaisia ratkaisuja, mutta hän empii tehdä niin. Kuinka virkistävän vastakohdan tarjoaakaan Tuomari, jonka kuvaillaan totuudenmukaisesti ’rakastavan vanhurskautta ja oikeutta’! Mutta ota huomioon seuraava: Vaikka psalminkirjoittaja sanoikin siten Jehovasta, niin oletko sinä vakuuttunut siitä, että Hän on sellainen? Saatat tietää eräitten ihmisten väittävän, ettei Jumala olekaan vanhurskas ja oikeudenmukainen. Oletko sinä kohdannut tällaisen väitteen? Vaikuttaako se sinun näkemykseesi Jumalasta? Voisitko esittää vakuuttavia syitä olla yhtä mieltä psalminkirjoittajan kanssa?

 5. Mitkä Jumalan vanhurskauteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät piirteet ovat askarruttaneet joitakuita ihmisiä?

⁵ On myös ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita Jumalan sanasta ja tarkoituksista, mutta joita vaivaavat kysymykset, jotka heittävät epäilyksen varjon heidän Jehovan vanhurskauteen ja oikeudenmukaisuuteen luottamisensa ylle. He saattavat esimerkiksi ihmetellä, miten kaikki ihmiset saavat tilaisuuden kuulla ja hyväksyä tai hylätä Valtakunnan sanoman tänä lyhyenä aikana ennen kuin ”suuri ahdistus” tekee lopun tästä pahasta asiainjärjestelmästä. (Matt. 24:21) Joitakuita huolestuttaa se, herätetäänkö eräät sukulaiset, viime aikojen ilkeät ihmiset ja muut kuolleista uudessa järjestyksessä vai ei. Tai saattaa esiintyä pelkoa sen suhteen, mitä etuja Jumala suo uudessa järjestyksessä erityisesti avioliittoon ja perheasioihin nähden. Aiheuttavatko tällaiset asiat sinussa levottomuutta vai luotatko siihen, että Jehova tekee niin kuin on vanhurskasta ja oikeudenmukaista?

 6. Mitä ”vanhurskaana” ja ”oikeudenmukaisena” oleminen merkitsee?

⁶ Mitä vanhurskaana ja oikeudenmukaisena oleminen merkitsee? Turvautumatta pitkäveteisiin lainopillisiin määritelmiin voidaan sanoa seuraavaa: ”Vanhurskas” ihminen tekee niin kuin on oikein ja moraalista. Hän on hyveellinen, moitteeton. Tähän liittyvästi ”oikeudenmukainen” henkilö on sellainen, joka puolueettomalla tavalla jakaa sitä, mikä on oikein ja rehellistä. Totisesti siis seuraavan Jehovasta esitetyn kuvauksen takana on paljon merkitystä: ”Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta; vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” – 5. Moos. 32:4, UM.

HARKITSE TODISTUSTA

 7. Minkä todistuksen tutkiminen on sopiva?

⁷ Eräs kuuluisa lakimies sanoi kerran: ”Mitään oikeudenmukaisuutta ei ole – ei tuomioistuimen sisä- eikä ulkopuolella.” Hänen kokemuksensa juristina yhdessä toisten henkilöiden todistuksen kanssa johti hänet tällaiseen näkökantaan. Vaikka tämä ehkä on totta yleensä tässä maailmassa, niin mitä ”kokemus” on osoittanut Jehovasta? Tarkastelkaamme eräitä todistuksia, sellaisten henkilöiden todistusta, jotka ovat olleet henkilökohtaisesti tekemisissä Hänen kanssaan.

8, 9. a) Miten Aabraham tuli osalliseksi Jumalan tuominta-asiaan? b) Miten hän suhtautui tilanteeseen?

⁸ Jo ennen kuin Raamattua alettiin kirjoittaakaan, uskon miehet lausuivat ajatuksiaan Jumalan vanhurskaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Aabraham on siitä hyvä esimerkki. Hän lähti Jumalan käskystä Uurin kaupungista Mesopotamiasta ja tuli paimentolaisasukkaaksi Kanaanin maahan. (1. Moos. 12:1–5; Hepr. 11:8) Hänen veljenpoikansa Loot asettui asumaan lähelle Sodoman kaupunkia. Jehovaa edustava enkeli vieraili myöhemmin Aabrahamin luona. Enkeli sanoi aikovansa suorittaa Sodoman ja Gomorran tuomintaa koskevan tarkastuksen asukasten syntejä koskevan huudon johdosta. (1. Moos. 18:20, 21) Pane merkille, ettei enkeli sanonut jo päätetyn mitään määrättyä oikeustointa. Hän oli sen sijaan menossa ”katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto” ja valitus oli kuulunut. Miten Aabraham suhtautui tähän tiedonantoon?

⁹ Koska Aabrahamia kiinnosti mahdollisuus, että Sodoman asukkaat, Loot heidän mukanaan, voisivat säästyä, niin hän rukoilevasti tiedusteli, mitä voisi tapahtua. 1. Mooseksen kirjan 18:23–25 kertoo Aabrahamin sanoneen: ”Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden? Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” Yrittäen sitten saada selville kaupungissa olevien vanhurskaitten pienimmän määrän, joka sallisi sen säästyvän, Aabraham kysyi: Entä jos siellä on neljäkymmentäviisi tai neljäkymmentä tai kolmekymmentä tai kaksikymmentä tai vaikkapa vain kymmenen vanhurskasta? – 1. Moos. 18:26–33.

10, 11. Uskoiko Aabraham, että Jehova tekisi väärin?

¹⁰ Aabraham ei tiennyt niin kuin me nyt tiedämme, ettei siellä ollut edes niin monta asukasta, jotka olivat ”vanhurskaita” siinä merkityksessä, että he olisivat yrittäneet tehdä sitä, mikä oli moraalista, hyveellistä ja oikeamielistä. Mutta kun Aabraham sanoi: ”Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” niin tarkoittiko hän vakavasti asettavansa kyseenalaiseksi Jumalan vanhurskauden ja pelkäävänsä, toimisiko Hän epäoikeudenmukaisesti?

¹¹ Ei suinkaan! On päinvastoin todisteita siitä, että Aabraham sen perusteella, mitä hän tiesi Jehovan persoonallisuudesta, ei kerta kaikkiaan saattanut kuvitellakaan Luojan tuhoavan jumalattomat ja vanhurskaat. Aabraham ei voinut ajatellakaan sitä, se oli uskomatonta. Aabraham tunsi Jumalan liian hyvin voidakseen ajatella sellaista. Apostoli Paavalihan osoittaa Heprealaiskirjeen 11. luvussa Aabrahamin tienneen Jehovan olevan ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä”. Hän luotti siihen, että Jumala ei kohtele niitä, jotka haluavat tehdä oikein, samalla tavalla kuin jumalattomia. Mutta mistä hän saattoi tietää sen?

12. Miksi Aabraham voi luottaa Jehovan menettelyihin?

¹² Ensinnäkin Aabraham tiesi, mitä Jehova oli tehnyt hänen tapauksessaan. Toimien uskossa Aabraham oli totellut lähtiessään Uurista. Oliko Jumala jättänyt sen huomioon ottamatta? Ei, hän oli siunannut Aabrahamia ja suonut hänelle menestystä. (1. Moos. 12:16; 13:2) Egyptissä Jehova oli varjellut Aabrahamin vaimoa joutumasta faaraon raiskaamaksi. (1. Moos. 12:17–20) Myöhemmin Aabraham oli kyennyt saamaan Jumalan avulla voiton neljästä kuninkaasta, jotka olivat ryöstäneet hänen veljenpoikansa Lootin. (1. Moos. 14:14–20) Hän todella tunsi kokemuksesta Jumalan.

13. Miten Jumalan aikaisemmat menettelyt voivat tulla mukaan kuvaan?

¹³ Mutta Aabrahamilla oli vielä muitakin syitä uskoa Jehovan olevan vanhurskas ja oikeudenmukainen: Jumalan menettelyt niiden kanssa, jotka elivät ennen Aabrahamin aikaa. Esimerkiksi Aabrahamin esi-isä Nooa asui ennen vedenpaisumusta perheineen keskellä sellaisten ihmisten maailmaa, joiden sydämen ”aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. (1. Moos. 6:5–7, 11, 12) Kun Jumala teki siitä väkivaltaisesta maailmasta lopun, niin mitä tapahtui Nooalle, miehelle joka ”oli aikalaistensa keskuudessa . . . nuhteeton”? (1. Moos. 6:9, 13) Pyyhkäisikö Jumala pois vanhurskaan Nooan perheineen hävittäen heidät jumalattomien kanssa? Ei suinkaan, ja Aabraham tiesi sen. – 2. Piet. 2:5.

14. Mihin johtopäätökseen tämä todistus oli johtava?

¹⁴ Kun Aabraham joutui siis tähän näennäisesti epävarmaan tilanteeseen siihen nähden, kohtelisiko Jumala sekä vanhurskaita että jumalattomia Sodomassa samalla tavalla, niin hänellä oli paljon sellaista, mikä voi ohjata hänen ajatteluaan. Oliko hän oikeassa päätellessään, että vanhurskaan Tuomarin oli mahdotonta kohdella molempia ihmisluokkia samalla tavalla? Varmasti hän oli! Sodoma ja sen ympärillä olevat kaupungit hävitettiin. Mutta Jehova piti huolen siitä, että ”vanhurskaalla Lootilla” oli tilaisuus paeta perheineen. – 2. Piet. 2:7, 8; 1. Moos. 19:21–29.

15. Miksi tämä kiinnostaa meitä?

¹⁵ Entä miten olisi, jos eteesi tulisi kysymys, miten Jumala käsittelisi tulevaisuudessa tilannetta, joka koskisi vanhurskasten ja jumalattomien elämää tai kuolemaa? Sinulla on tieto siitä, miten Jumala menetteli Nooan kanssa, sekä kaikista hänen menettelyistään Aabrahamin kanssa. Sinä voit nähdä Jumalan tehneen niin kuin oli vanhurskasta ja oikeudenmukaista. Vaikuttaisiko se siihen, mitä sinä arvioit olevan odotettavissa Jumalalta tässä vielä tulevaisuudessa olevassa tilanteessa? Jättäisitkö huomioon ottamatta Raamatun todistuksen, vai antaisitko sen muovata ajattelusi oikein?

NÖYRYYDEN TARVE

16, 17. Miksi me tarvitsemme nöyryyttä tässä asiassa?

¹⁶ Kun tiedämme Raamatun kertomuksesta, miten äärimmäisen turmeltuneita ja kieroutuneita Sodoman ja Gomorran asukkaat olivat, niin voimme ymmärtää, miksi huuto heidän synneistään kohosi korkeuksiin. Ja me voimme yhtyä siihen mielipiteeseen, että Jumala toimi vanhurskaasti ja oikeudenmukaisesti tehdessään niistä lopun. (1. Moos. 19:4–11; Room. 1:26–28, 32) Mutta entä jos joku ei tuntenut kaikkia tosiseikkoja ja ajatteli ehkä asukkaitten olevan normaaleja ja kaikesta päättäen viattomia ihmisiä? Jos sitten hänelle olisi sanottu Jumalan hävittäneen ne kaupungit tulella ja tulikivellä, niin hän olisi voinut tehdä hätäisen ja väärän johtopäätöksen Luojasta.

¹⁷ Tämän pitäisi tähdentää nöyryyden tarvetta tehdessämme johtopäätöksiä Jumalan menettelytavoista. Sananlaskujen 11:2 sanoo: ”Nöyräin tykönä on viisaus”, ja se on totisesti totta tässä asiassa. Olisiko mitättömän ihmisen, joka todennäköisesti ei tunne Jumalan menneisiin menettelyihin vaikuttaneita tärkeitä tosiasioita, viisasta asettua tuomariksi ja valamiehistöksi ja ryhtyä sitten tuomitsemaan ”kaiken maan tuomaria”? Eräs toinen sananlasku sanoo: ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” (Sananl. 18:13) Eikö olisi näin, jos henkilö, joka tietäisi ainoastaan muutamia yksityiskohtia eikä varsinkaan asiaa koskevia tärkeimpiä tosiseikkoja ja periaatteita, päättelisi, että ”kaiken maan tuomari” on toiminut epäoikeudenmukaisesti, epävanhurskaasti?

18. Mikä johti siihen, että Job sai kokea suuria vaikeuksia?

¹⁸ Jobia koskevaa Raamatun kertomusta voitaisiin käyttää valaisemaan tätä edelleen. Jobin ja hänen kolmen ystävänsä tietämättä, jotka myöhemmin neuvoivat Jobia, Saatana kiisti Jehovan edessä Jobin nuhteettomuuden. Jehova luotti Jobin rakkaudelliseen uskollisuuteen, joten Hän salli Saatanan aiheuttaa Jobille sarjan vaikeuksia. Job menetti omaisuutensa. Hyökkäävät rosvot tappoivat hänen lammas- ja karjalaumojensa paimenet. Hänen poikansa ja tyttärensä kuolivat poikkeuksellisessa myrskyssä. Ankarat ruumiilliset sairaudet iskivät sitten Jobiin, moittipa hänen vaimonsakin häntä. (Job 1:6–19; 2:1–9) Miten Job ja toiset suhtautuisivat asiaan? Miten sinä olisit suhtautunut siihen? Mitä olisit päätellyt Jumalasta?

19. Miten Job reagoi? Entä hänen kolme ystäväänsä?

¹⁹ Vaikka Job olikin päättänyt olla uskollinen Jumalalle, niin hän ei ymmärtänyt miksi hän sai kärsiä. Puolustaessaan omaa vanhurskauttaan hän sanoi, että Jumalalla on oikeus aiheuttaa kärsimyksiä vanhurskaille niin kuin jumalattomillekin. (Job 32:2; 10:7; 16:17; 23:11; 33:8–12) Mehän tiedämme luonnollisesti nyt, että tässä ’Job puhui vailla tietoa’, sillä kärsimykset aiheutti hänelle Saatana eikä Jehova. (Job 34:35, UM) Minkä kannan Jobin ystävät ottivat? He vastasivat julkeasti ja tyhmästi tuntematta myöskään tosiasioita. He väittivät, että ihmisen nuhteettomuus ei kiinnosta Jumalaa. (Job 4:17–19; 15:15, 16) He tuomitsivat myös itse asiassa Jobin pojat syntisiksi ja väittivät, että Jehova oli tappanut heidät. (Job 8:3, 4, 20) Raamattu sanoo tosiaan aivan oikein, että Jobin ystävien todistelut olivat omiaan ”julistamaan Jumalan pahaksi”. – Job 32:3, UM.

20. a) Miten tämän esimerkin pitäisi vaikuttaa suhtautumiseemme eräisiin Raamatun kertomuksiin? b) Millainen meidän suhtautumistapamme pitäisi olla?

²⁰ Me voimme nyt tutkia koko kertomusta, eikä meidän ole vaikea ymmärtää, miten vääriä noiden ystävien käsitykset Jumalan menettelytavasta olivat. Mutta miten on toisten Raamatun kertomusten laita, joista meillä ei ehkä ole niin paljon tietoa? Kun me luemme Raamatusta esimerkiksi, että Jehova tai hänen ohjauksessaan olevat henkilöt hävittivät joitakin jumalattomia ihmisiä, kaupunkeja tai kansoja, niin olemmeko me Jobin ystävien kaltaisia ja ryhdymme ”julistamaan Jumalaa pahaksi”? (5. Moos. 9:1–5) Miten paljon viisaampaa ja nöyrempää olisikaan päätellä, että vaikka me emme tunnekaan kaikkia tosiasioita tai kysymyksiä, jotka liittyvät asiaan, niin tapahtuneen on täytynyt olla yhtäpitävää sen kanssa, että Jehova ”rakastaa vanhurskautta ja oikeutta”. (5. Moos. 7:2, 23–26; 3. Moos. 18:21–27) Tämä oli Elihun, sen nuoren miehen vakaumus, joka oikaisi Jobia ja tämän ystäviä. Elihu julisti: ”Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä. Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.” – Job 34:10, 12.

VANHURSKAS JA OIKEUDENMUKAINEN KAIKKIA KOHTAAN

21, 22. Millä merkittävällä tavalla Jehovan vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus eroavat monien ihmisten toimintatavasta?

²¹ Miten kaiken käsittäviä Jehovan vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus ovat? Voidaanko niitä odottaa sovellettavan samalla tavalla kaikkiin ihmisiin ja kaikkina aikoina? Tämä voi hyvinkin kiinnostaa meitä, sillä kun ihmisillä on valtaa tai korkea virka, niin ihmisten kohtelemistapa riippuu usein siitä ”kuka sinä olet”. Rikkaalle, tärkeälle henkilölle, joka tekee väärin, voidaan ”ummistaa silmät”, antaa anteeksi tai antaa lievä rangaistus, jota vastoin köyhää tai merkityksetöntä henkilöä rangaistaan todennäköisemmin ankarasti. Etkö ole huomannut tätä? Mutta mitä on sanottava Jehovasta?

²² Elihun selitykset antavat meille vastauksen. Pane merkille, että Elihu ei Jehovaa kuvaillessaan rajoittanut huomautuksiaan Jumalan menettelyihin Jobia kohtaan. Hän antoi kaiken käsittävän selityksen: ”Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.” Elihu lisäsi sitten, että Jehova ”ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa”. – Job 34:19.

23. Miten Mooseksen laki vahvistaa tämän tosiasian?

²³ Tätä tosiasiaa voidaan tukea panemalla merkille eräs piirre laista, jonka Jehova antoi israelilaisille. Huolehtiessaan siitä, miten ihmistuomareitten piti käsitellä yksilöitten pulmia ja mahdollisia väärinkäytöksiä, Jehova käski tuomareita: ”Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin.” (5. Moos. 1:17; 16:18–20) Vaadittiinko tätä vain siksi, että vältettäisiin herättämästä levottomuutta? Ei, sitä odotettiin, koska noiden tuomareitten piti siten heijastaa oikealla tavalla Jumalansa ominaispiirteitä. Me luemme: ”Te ette ole tekemässä ihmisten tuomioita, vaan Herran tuomioita, ja hän on teidän kanssanne, kun te tuomitsette. . . . sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia.” – 2. Aikak. 19:6, 7; 2. Moos. 23:6, 7.

24. Mistä voimme siis olla varmat?

²⁴ Eikö tämä todistus Jehovan puolueettomasta vanhurskaudesta ja oikeudenmukaisuudesta anna meille varmuutta ja todistusta siitä, miten Hän menettelee meidän kanssamme? Meidän pitäisi myös nähdä se osoitukseksi siitä, että me voimme vielä tulevaisuudessa oleviinkin asioihin nähden olla varmat, että Hän toimii niiden mittapuitten mukaan, jotka Hän on asettanut ja joita Hän on noudattanut menneisyydessä.

VANHURSKAUDEN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN TAJUMME

25. Millaisen todistuksen oma sisäinen ”tajumme” antaa Jehovasta?

²⁵ Toiseen Jumalan vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden tarkastelemiskeinoon sisältyy se sisäinen tajumme, joka meillä on. Raamattu sanoo, että ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi. (1. Moos. 1:27) Tämä ei tarkoita Hänen ruumiinmuotoaan, sillä Hän on henki ja me olemme lihaa. Sen sijaan, kuten Kolossalaisille 3:10 osoittaa, tämä ”kuva” tarkoittaa persoonallisuutta eli ominaisuuksia. Kun Jumala loi Aadamin, Hän antoi hänelle ominaisuuksia, joita Hänellä itselläänkin on ja joita ovat rakkaus, oikeudenmukaisuus, vanhurskaus ja viisaus. Vaikka me olemme epätäydellisiä ja etääntyneet kauas Aadamin täydellisyydestä, niin useimmat ihmiset heijastavat jossain määrin näitä jumalallisia ominaisuuksia, samoin kuin ihmiset kautta maailman ilmaisevat omaavansa jonkinlaisen omantunnon tai moraalitajun. (Room. 2:14, 15) Näin ollen meidän oman oikeuden ja vanhurskauden tajumme pitäisi saada meidät luottamaan siihen, että Jumalalla on nämä ominaisuudet ja että hän ilmaisee niitä joskin paljon suuremmassa määrin kuin me.

26, 27. Miten tätä voidaan valaista helvetintuliopilla?

²⁶ Esimerkkinä siitä, miten herkkä tämä ”taju” on, tarkastelkaamme monien ihmisten – ehkä itsemmekin – suhtautumista helvetintulioppiin. Monet kirkkokunnat opettivat varsinkin aiemmin, että pahojen sieluja kidutetaan ikuisesti helvetissä. Raamattu ei tue tällaista ajatusta, sillä se sanoo, että kuolleet ovat tiedottomia ja että useimmat kuolleista tulevat vielä elämään ylösnousemuksen välityksellä. (Saarn. 9:5, 10; Hes. 18:4; Joh. 5:28, 29; 11:11–14) Mutta helvetintulioppi on vastenmielinen monille, vaikkeivät he tiedäkään, mitä Raamattu sanoo. He eivät voi hyväksyä sitä, vaikka heidän oma kirkkonsa opettaa sitä. Se on vastoin heidän luontoaan. He eivät voi uskoa, että rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden Jumala ottaisi jonkun, joka on ollut paha sanokaamme kuusikymmentä vuotta, ja kiduttaisi häntä ikuisesti sietämättömissä kärsimyksissä. Ja monille on ollut helpotuksena se, kun he ovat saaneet tietää, että Jumalan sana tukee heidän oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden tajuaan.

²⁷ Yksistään sen seikan, että meillä ihmisillä, jotka vain epätäydellisesti heijastamme Jumalan ”kuvaa”, on pakottava halu nähdä tehtävän sitä, mikä on vanhurskasta ja oikeudenmukaista, pitäisi lisätä varmuuttamme sen suhteen, että nämä ominaisuudet ohjaavat Jehovaa itseään.

28. Miksi meidän tarvitsee silti olla varovaisia sen suhteen, minkä tunnemme olevan oikea menettelytapa?

²⁸ Toisaalta pitäisi sen, että me olemme eittämättömästi epätäydellisiä, saada meidät pitämään tarkkaa huolta siitä, ettei tämä ”taju” kieroutuisi ja johtaisi meitä vääriin johtopäätöksiin. Jos epätäydellisyys pääsee liioittelemaan jonkun tajua siitä, mikä on vanhurskasta ja oikeudenmukaista, niin voisi käydä niin kuin miehen, joka katselee kieron lasiruudun läpi. Miten selvästi hän halunneekin nähdä, mitä toisella puolella on, hänen silmäänsä tulevaan kuvaan vaikuttaa epätäydellinen lasi.

29, 30. a) Mitä jotkut ovat päätelleet pelastuksesta? b) Mitä Raamattu kuitenkin opettaa?

²⁹ Samanlaista saattaa tapahtua meidän näkemyksellemme Jumalan menettelyjen vanhurskaudesta ja oikeudenmukaisuudesta, kuten voidaan nähdä siitä, mitä jotkut ovat ruvenneet uskomaan. Oman säälin, vanhurskautensa ja oikeudenmukaisuuden tajunsa vaikutuksesta ja vakuuttuneina siitä, että jos heistä tuntuu tällaiselta, niin Jumalasta täytyy tuntua vielä varmemmin sellaiselta, he ovat opettaneet kaikkien pelastumisoppia. He järkeilevät, että Jumalan olisi epäoikeudenmukaista eli epävanhurskasta sallia epätäydellisten ihmisten tuhoutua iäksi. Siksi he päättelevät, että Jumala antaa Kristuksen uhrin perusteella anteeksi jokaiselle ihmiselle, joka jolloinkin on elänyt. Menevätpä he niinkin pitkälle, että sanovat Jumalan antavan anteeksi jopa Saatana Panettelijalle!

³⁰ Vaikka tämä oppi saattaa herättää vastakaikua joidenkuiden yksilöiden tunteissa, niin se ei ole suinkaan sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jehova itse sanoo Sanassaan. Raamattu auttaa meitä näkemään selvästi Hänen mielipiteensä, joka ei ole inhimillisen epätäydellisyyden vääristämä. Niinpä Raamattu sanookin ihmisestä, joka tekee syntiä ja herjaa pyhää henkeä: ”Sitä ei anneta anteeksi, ei tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.” (Matt. 12:32) Myös apostoli Paavali kirjoitti heprealaisille kristityille: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus.” (Hepr. 10:26, 27) Raamattu osoittaa tosiaan selvästi, että eräät ihmiset eivät saa ikuista pelastusta. Jeesus ilmaisi sen näin: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä; joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihan alaisena.” – Joh. 3:36; Room. 2:7, 8.

31. Mitä muuta tarvitaan kuin omaa ”tajuamme” ja miksi?

³¹ Voimme näin ollen ymmärtää, että omaan vanhurskauden ja oikeuden ”tajuumme” perustuva inhimillinen ajattelu tarvitsee tasapainottaa ja ohjata sillä, mitä Jehova itse sanoo. Kuinka kiitollisia voimmekaan olla siitä, että on olemassa ylenpalttisesti todisteita ja näyttöjä, jotka osoittavat, että Jumala ”rakastaa vanhurskautta ja oikeutta”! (Ps. 33:5) Ja tämän kiitollisuuden pitäisi lisääntyä, kun tiedämme, ettei epätäydellisyys voi vääristää näiden hänen ominaisuuksiensa käyttämistä. Hän tekee kaikin tavoin, kaikkina aikoina ja kaikille ihmisille niin kuin on täydellistä ja sopusoinnussa hänen ylenpalttisen tietonsa, viisautensa ja rakkautensa kanssa. Me voimme aina sanoa: ”Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat.” – Ps. 119:75; Room. 11:33–36.

32. Mitä aloja voimme siis tarkastella?

³² Tähän luottamisen pitäisi varmasti vaikuttaa aina, kun ajattelemme kysymyksiä, jotka koskevat Jumalan menettelytapoja tulevaisuudessa, esimerkiksi jo mainituissa asioissa, jotka koskevat Valtakunnan saarnaamisen laajuutta, ylösnousemusta ja avioliittoa uudessa järjestyksessä. Tarkastelkaamme sen tähden seuraavassa kirjoituksessa näitä asioita Raamatun valossa ja täysin vakuuttuneina siitä, että meidän Jumalamme on vanhurskas ja oikeudenmukainen.

[Kuvat s. 367]

JEHOVA, KAIKEN MAAN TUOMARI, TEKEE NIIN KUIN ON OIKEIN

Jumala palkitsi Aabrahamin karjalaumoilla hänen tottelevaisuuden vuoksi

Jumala vapautti Lootin hävittäessään Sodoman

Jumala säästi Nooan ja hänen perheensä tuhotessaan jumalattomat

[Kuva s. 368]

Elihu oikaisi Jobia ja hänen ystäviään sanoen: ”Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä”