Jumala vailla vertaa – nöyryydessä
JEHOVA Jumala on tosiaan Korkein Suvereeni, sillä hän ei ole arvoltaan ketään alhaisempi eikä kenenkään alamainen. Kaikkiviisaana Jumalana hän ei ole kenenkään neuvon tarpeessa. (Jes. 40:13) Hän on kaiken sen korkein mitta, mikä on hyvää, oikeudenmukaista ja rakkaudellista. Hänen voimansa on kiistämätön. Se, mitä mikä tahansa luomus saattaa tehdä tai olla tekemättä, ei vaikuta hänen asemaansa.
Me epätäydelliset ihmiset emme voi antaa Jehova Jumalalle mitään, mikä hyödyttäisi häntä. Nuori mies Elihu muistutti Jobia: ”Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle [Jumalalle] teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat? Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi? Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.” – Job 35:6–8.
Siitä huolimatta, että syntiset ihmiset eivät voi vaikuttaa Jehova Jumalan asemaan, hän on suuressa nöyryydessään halukas olemaan tekemisissä heidän kanssaan. Henkeytetty psalmista kirjoitti: ”Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ja katsoo syvälle – taivaassa ja maassa? Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle.” – Ps. 113:5–8.
Kuinka erilainen Jehova onkaan kuin epätäydelliset ihmiset! Ne, jotka ovat hyvin koulutettuja ja joilla on terävä järki, tulevat usein kärsimättömiksi niitä kohtaan, jotka ovat hitaita käsittämään asioita. Saattavatpa he olla liian ylpeitä seurustellakseen niiden kanssa, jotka eivät ole kovin kyvykkäitä. Mutta Jehova Jumala alentuu katsomaan suosiollisesti niitä, joita ihmiset saattavat jopa halveksia – alhaisia ja köyhiä.
Niiden säälittävää tilaa, jotka ovat joutuneet vajoamaan ”tomuun”, valaistaan Job-nimisen miehen tapauksessa. Menetettyään kaiken sairastunut Job ”istui tuhkaläjään”, mahdollisesti kuin hylkiö kaupungin kaatopaikalle. (Job 2:8) Hänellä oli aikaisemmin ollut kunnia-asema arvostettuna vanhimpana ja tuomarina kaupungin portilla. Mutta hän joutui ahdistettuna miehenä halpamaisten ihmisten häväistysten kohteeksi. Hän huudahti: ”Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut; he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.” – Job 30:9, 10.
Ajattelehan, että Jehova Jumala on ollut halukas tulemaan ahdistetun Jobin kaltaisten halveksittujen ihmisten avuksi. Hän on yhä uudelleen korottanut niitä, jotka ovat olleet aivan merkityksettömiä inhimilliseltä kannalta katsoen.
Daavid ymmärsi tämän. Hän sanoi tunnustaen, mitä Jumala oli tehnyt hänen hyväkseen: ”Sinun nöyryytesi tekee minut suureksi.” (2. Sam. 22:36, UM) Koska Daavid oli nuorin Iisain pojista, niin näytti vähimmän todennäköiseltä, että hänet olisi valittu koko Israelin kuninkaaksi. Hänen isänsä ei edes kutsunut häntä lampaita paimentamasta profeetta Samuelin nähtäväksi, vaan esitti seitsemän muuta poikaansa. Vasta Samuelin kehotuksesta Iisai kutsui Daavidin paimenesta. Samuel voiteli sen jälkeen Daavidin ”hänen veljiensä keskellä”. (1. Sam. 16:6–13) Siinä ilmenevä Jehovan nöyryys, että hän otti huomioon nuoren Daavidin, teki tuosta paimenpojasta suuren.
Jehova on samalla tavalla valinnut ne, joista tulee hallitsijatovereita hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa, niiden joukosta, joita on halveksittu maailmassa. Kiinnittäen huomion tähän kristitty apostoli Paavali kirjoitti: Ei ”ole kutsuttu monta lihan mukaan viisasta, ei monta voimallista, ei monta jalosukuista, vaan Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on tyhmää, saattaakseen viisaat häpeään, ja Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on heikkoa, saattaakseen sen, mikä on voimakasta, häpeään, ja Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on halpasyntyistä, ja sen mitä halveksutaan”. – 1. Kor. 1:26–28.
Erityisesti silmiinpistävä on se seikka, että Jehova Jumala sieti suuressa nöyryydessään israelilaisten uusiutuvaa kapinallisuutta. Hän sanoi profeettansa Jesajan kautta: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan.” – Jes. 65:2.
Tällainen nöyryys on tosiaan huomattava. Jehova Jumala jatkoi ’käsiensä ojentamista’ israelilaisia kohden pyytäen heitä hartaasti palaamaan luokseen voidakseen antaa heille siunauksensa. Hän teki näin siitä huolimatta, että heidän uppiniskaisuutensa koski häneen syvästi. Raamattu kertoo: ”He niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä.” (Jes. 63:10) Vasta kun Jehova oli vedonnut tottelemattomiin israelilaisiin vuosisatoja, hän lopulta hylkäsi heidät heidän vihollisilleen. Mutta hän ei sulkenut heiltä kuitenkaan ovea yksilöinä. Hän halusi heidän katuvan ja asennoituvan hänen hyväksyttävikseen ja siunattavikseen. Hänen lämmin vetoomuksensa heille oli jatkuvasti: ”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne.” – Mal. 3:7.
Miten on nyt? Apostoli Paavalin Ateenassa puhumat sanat soveltuvat yhä: ”Jumala . . . ilmoittaa ihmisille, että heidän kaikkien tulisi kaikkialla katua.” (Apt. 17:30) Jehova Jumala antoi suuressa nöyryydessään ja rajattomassa rakkaudessaan Poikansa maailman hyväksi. Se avasi tien ihmiskunnalle päästä hyväksyttyyn tilaan hänen edessään ikuinen elämä silmämääränä. – Joh. 3:16.
Koska Jehova on tällainen verrattoman nöyrä Jumala, niin hän ei voi suvaita ketään ylpeätä. Raamattu sanoo: ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus.” (Sananl. 16:5) ”Jumala vastustaa kopeita, mutta nöyrille hän antaa ansaitsemattoman hyvyyden.” – Jaak. 4:6.
Se, että Jehova Jumala on nöyrä, takaa hänen vaatimattomille palvelijoilleen hänen pettämättömän apunsa. Vaikka hän hallitsee ylimpänä, niin hänen alhaisimmankaan palvelijansa ei tarvitse pelätä, että hänet jätetään huomaamatta. ”Jehova on korkea”, sanoo Psalmi 138:6, ”ja kuitenkin hän näkee nöyrän; mutta ylvään hän tuntee ainoastaan kaukaa.” (UM) Jehova ei kiinnitä lainkaan huomiota ihmiseen, joka saattaa erottua muista huomiota herättävästi, mutta jota hallitsee ylpeys. Nöyrä ihminen sen sijaan on kallis hänen silmissään. Jeesus Kristus rohkaisi opetuslapsiaan seuraavin sanoin: ”Eikö viittä varpusta myydä kahdesta vähäarvoisesta kolikosta? Silti yhtäkään niistä ei ole unohdettu Jumalan edessä. Mutta teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut. Älkää pelätkö; te olette arvokkaammat kuin monta varpusta.” – Luuk. 12:6, 7.
Miten kiitollisia me kaikki voimmekaan olla siitä, että Jehova on nöyrä Jumala. Jollei hän olisi nöyrä, niin meillä ei olisi mitään mahdollisuutta saavuttaa hyväksyttyä asemaa hänen edessään. Jehovan nöyryyden pitäisi vuorostaan saada meidät haluamaan jäljitellä häntä. Meidän pitäisi haluta olla täysin sopusoinnussa Sananlaskujen 8:13:n viisaan lausunnon kanssa: ”Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.” Jos tällainen viha on asenne, jota me pyrimme kehittämään, niin voimme luottaa siihen, että nöyryydessä vertaansa vailla oleva Jumala Jehova osoittaa meille jatkuvasti suotuisaa huomiotaan.