läsnäolijat yhtyivät vihkimisrukoukseen ja antoivat todella iloiten sydämestään tämän työnsä hedelmän suurenmoiselle Jumalalle Jehovalle.

Tuona samana iltana kaikki kutsuvieraat nauttivat yhdessä aterian ja kuuntelivat puheita ja musiikkia. Sitten he lähtivät kotiin, kuten israelilaiset Salomon temppelin vihkiäisten jälkeen, ”iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra [Jehova] oli tehnyt”. – 1. Kuningasten kirja 8:66.

Uusi haaratoimistorakennus koituu todella siunaukseksi veljille ja on avuksi Valtakunnan työn laajentuessa jatkuvasti Tanskassa.

Lukijain kysymyksiä

◼ Ystävälläni oli keskenmeno. Naisena tunnen myötätuntoa häntä kohtaan, mutta olisiko sopivaa rohkaista häntä ylösnousemustoivolla?

Voit varmasti tehdä paljon hyvää lohduttamalla häntä ja antamalla rakkaudellista, kristillistä apua. Raamattu ei kuitenkaan anna perustetta odottaa alkion tai sikiön ylösnousemusta. Miksi ei?

Kun nainen tulee raskaaksi, on vain yksi solu, hedelmöitynyt munasolu. Yhdeksän kuukauden aikana solu tavallisesti jakautuu ja kiinnittyy äidin kohtuun, alkio kehittyy, ja lopulta syntyy lapsi. Keskenmeno keskeyttää tämän luonnollisen tapahtuman, ja alkio, joka on alkanut elää ja kasvaa tullakseen erilliseksi ihmisyksilöksi, kuolee. Abortti on ristiriidassa elämän pyhyyden ja murhaa koskevan Jumalan käskyn kanssa. – 2. Mooseksen kirja 20:13; 21:22, 23; 4. Mooseksen kirja 35:16–18; 1. Pietari 4:15.

Elämänantajamme on tietoinen kohdussa kasvavasta alkiosta, kuten voimme nähdä siitä, mitä Raamattu sanoo Iisain vaimosta, joka kantoi kohdussaan alkiota, joka kasvoi ja syntyi ja jolle annettiin nimeksi Daavid. (Psalmit 139:13–16; vrt. Job 31:15.) Mutta mitä voidaan sanoa ylösnousemuksen mahdollisuudesta tilanteissa, joissa tapahtuu keskenmeno tai sikiö syntyy kuolleena?

Raamattu myöntää, että sikiö tai alkio voi kuolla. Tämä johtaa tahattomaan keskenmenoon tai siihen että sikiö syntyy kuolleena. – 1. Mooseksen kirja 31:38; 2. Mooseksen kirja 23:26; 2. Kuningasten kirja 2:19–21; Job 21:10; Psalmit 58:9; Psalmit 144:14, UM.

Job mainitsi eri tapoja, joilla keskenmeno voi tapahtua ja joista jokaista hän piti itselleen parempana kuin parhaillaan kokemiansa kärsimyksiä. Hän sanoi, että hän olisi voinut olla ”kätketyn keskosen” (UM) kaltainen, niin kuin ”sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet”. (Job 3:16) Tämä voisi viitata siihen, että nainen saa keskenmenon olematta edes tietoinen raskaudestaan alkion ollessa elinkelvoton. Kirja The Body Machine sanoo: ”Monet ja itse asiassa useimmat [munasolut] eivät kehity normaalisti. Noin kymmenen prosenttia jää kiinnittymättä ja kiinnittyvistä noin puolet poistuu kohdusta ns. spontaanina keskenmenona tavallisesti äidin tietämättä siitä.”

Job sanoi myös, että jos hänen äitinsä ’kohdun ovet olisivat sulkeutuneet, hän olisi ollut kätketty vaivalta’. Hän olisi siis säästynyt kärsimyksiltä, jos hän olisi ’kulkenut kohdusta [tai: ”kohdussa”, Rotherham] kuolemaan’ (UM). (Job 3:10, 11) Tämä aiheutuu joskus alkion tai sikiön vakavista puutteista. Tai se saattaa johtua äidin lisääntymiselinten poikkeavuudesta, vitamiinien, hormonien tai hapen puutteesta tai jostakin äidillä olevasta sairaudesta.

Ollessaan kärsimyksissä Jobista tuntui, että sellaiset vaihtoehdot olisivat olleet hänelle parempia. Hänen äitinsä olisi kuitenkin tullut siitä murheelliseksi, samoin kuin naiset nykyäänkin, jos heidän perimänsä epätäydellisyys johtaa keskenmenoon tai sikiön kuolleena syntymiseen. Mainitessaan nämä mahdollisuudet Job ei sanonut, että hän olisi siinä tapauksessa odottanut saavansa ylösnousemuksen. Hyöty olisi hänen näkemyksensä mukaan ollut se, että hän olisi säästynyt vaivalta ja saanut olla rauhassa.

Job mainitsi lisäksi toisenkin mahdollisuuden: ”Miksi en poistunut kohdusta ja sitten menehtynyt?” (Job 3:11, UM) Jos, kuten toisinaan tapahtuu, Job olisi syntynyt ja kuollut pian sen jälkeen, ehkä jo ennen imetyksen alkamista, niin millaiset hänen tulevaisuudenodotteensa olisivat olleet? Hän ei käsittele sitä tekstiyhteydessä. Mutta myöhemmin hän osoitti, että jos hän olisi elänyt ihmisenä ja sitten kuollut ja mennyt šeoliin, Jumala olisi todennäköisesti ’pannut hänelle aikamäärän ja sitten muistanut häntä’. Elämänantajamme ’kutsuisi ja Job vastaisi’. Jehova Jumala voi todella palauttaa Jobin takaisin elämään, herättää hänet kuolleista. – Job 14:13–15.

Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä tiedämme ylösnousemuksesta Raamatussa mainittujen esimerkkien valossa. Kuolleista herätetyt palautettiin elämään ilmeisesti sellaisina kuin he kuollessaan olivat olleet. Toisin sanoen lapset, jotka kuolivat, herätettiin lapsina ja vastaavasti aikuiset aikuisina. (2. Kuningasten kirja 4:17–20, 32–37; Luukas 7:12–15; 8:40–42, 49–55; Johannes 11:38–44) Olisiko järkevää ajatella, että jos Job olisi sattunut olemaan ”kätketty keskonen”, tuo pienen pieni alkio ennallistettaisiin uudessa järjestyksessä Jobin äidin kohtuun, jotta raskaus, josta äiti ei ehkä ollut tietoinen, jatkuisi? Se ei ole sopusoinnussa sen kanssa, mitä Raamattu osoittaa ylösnousemuksesta, joka aina koski ihmisiä, jotka olivat syntyneet ja eläneet erillisinä yksilöinä Jumalan edessä. – Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15.

Mutta entä jos alkio oli jo pitkälle kehittynyt, jos siitä oli tullut sikiö tai jos se oli jo lähellä synnytystä? On monia mahdollisia tilanteita. Ei kuitenkaan ole mitään syytä pohdiskella tätä, sillä ihmiset kärsivät nykyään lukemattomista epätäydellisyyden ikävistä seurauksista. Rakkaudellinen taivaallinen Isämme muuttaa paratiisissa täysin ihmisen syntisen tilan ja suo ihastuttavia siunauksia. Monet ihmiset saavat ylösnousemuksen. Kuitenkin Jehova ja Jeesus päättävät, miten ja missä laajuudessa ylösnousemus toteutetaan. Me voimme olla varmoja siitä, että Jehova ratkaisee asian tavalla, joka on sopusoinnussa hänen täydellisen viisautensa ja oikeudenmukaisuutensa kanssa.

Elihu vakuutti Jobille: ’Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä. Vaan hän maksaa ihmiselle hänen vaelluksensa mukaan. Totisesti, Jumala ei tee väärin.’ (Job 34:10–12) Me kaikki, myös ne avioparit, joilla on ollut raskauden keskenmenon tai lapsen kuolleenasyntymisen hyvin ikävä kokemus, voimme saada lohtua sen tietämisestä, että ”hyvä ja oikeamielinen on Jehova”. – Psalmit 25:8, UM.

◼ Raamattu puhuu joistakuista ”voideltuina”, koska Jumala oli nimenomaan valinnut tai nimittänyt heidät tehtävään. Voitaisiinko siksi kaikkia nykyajan valvojia sanoa ”voidelluiksi”?

”Voitelemista” tarkoittaviin heprean- ja kreikankielisiin sanoihin sisältyy ajatus esimerkiksi öljyn sivelemisestä tai sillä voitelemisesta. Ilmausta ”voidella” voitaisiin käyttää myös siitä, kun pyhä henki vuodatetaan jonkun ylle, kuten tapahtui Jeesuksen ja niiden kristittyjen yhteydessä, jotka Jumala valitsi Jeesuksen perijätovereiksi. – 1. Mooseksen kirja 28:18, 19; 31:13; Psalmit 133:2; 45:8; Jesaja 61:1; Luukas 4:18; Heprealaisille 1:9; Efesolaisille 1:13, 14.

Raamattu käyttää silloin tällöin sanaa ”voidella” sellaisten yhteydessä, jotka valittiin tai nimitettiin erityiseen tehtävään tai virkaan. Esimerkiksi Elian oli määrä ’voidella Hasael Aramin kuninkaaksi’ ja ’Elisa itsensä sijaan profeetaksi’. (1. Kuningasten kirja 19:15, 16) Ei ole kuitenkaan mitään mainintaa siitä, että heidät olisi voideltu kirjaimellisella öljyllä, kuten Jeehu. (2. Kuningasten kirja 9:1–6) Persialaisen Kooreksen eli Kyyroksen päälle ei ilmeisesti koskaan vuodatettu todellista öljyä tai pyhää henkeä, mutta häntä sanottiin Jehovan voidelluksi, koska hänet nimenomaisesti valtuutettiin erityiseen tehtävään. (Jesaja 45:1) Samoin Mooseksesta saatettiin puhua ”Kristuksena [voideltuna]”, koska Jumala oli valtuuttanut hänet, nimittänyt hänet erityiseen tehtävään. – Heprealaisille 11:26.

Entä mitä voidaan sanoa vanhimmista eli valvojista paikallisseurakunnissa? Apostoli Paavali sanoi Apostolien tekojen 20:28:n mukaan seurakunnan vanhimmille, että ”pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi”. Tuohon aikaan kaikki Jumalan hyväksymät kastetut kristityt voideltiin pyhällä hengellä ja kutsuttiin taivaalliseen elämään. – 2. Korinttolaisille 1:21, 22; 1. Johannes 2:20, 27.

Kun Paavali sanoi, että ”pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi”, hän ei kuitenkaan käyttänyt voitelemista tarkoittavaa kreikankielistä sanaa. Hän käytti erästä muotoa sanasta tithēmi, joka voi merkitä ’panna, asettaa, nimittää’. – Vrt. Markus 4:21; 16:6; 1. Korinttolaisille 3:10; 9:18; 15:25; 2. Timoteukselle 1:11; Heprealaisille 1:2.

On totta, että Jumala käyttää pyhää henkeään vanhinten nimittämisessä, valtuuttamisessa tai panemisessa määrätehtäviin. Mutta ei olisi sopivaa puhua kaikista seurakunnan valvojista voideltuina. Se voisi johtaa sekaannukseen ja antaa virheellisesti sellaisen kuvan, että kaikki vanhimmat ovat pyhällä hengellä voideltuja ja sellaisia, joilla on taivaallinen kutsu. Tosiasiassa ehdottomasti suurimmalla osalla nykyajan seurakuntien uskollisista vanhimmista on vanhimmaksi nimittämisen aikaan toivo elää ikuisesti ennallistetussa maallisessa paratiisissa.