Selittäessään niiden näkökykyä Rutherford Platt kirjoittaa julkaisussa The River of Life (Elämän virta):

”Me havaitsemme koko eläinkunnan parhaat silmät korkealla valoisalla taivaalla – ne ovat kotkan, korppikotkan ja haukan silmät. Ne ovat niin tarkat, että ne pystyvät katsomaan kolmensadan metrin korkeudesta ilmasta ja keksimään jäniksen tai teeren puoleksi ruohikkoon kätkeytyneenä.

”Metsästyssilmän terävä näkö johtuu esineen heijastumisesta terävien, kartionmuotoisten solujen paksuun mykeröön. Tämä silmämunan takaosassa oleva pieni kohta imee valonsäteitä esineestä tuhansien kohtien kautta erikoisella tavalla, mikä kokoaa selvän kuvan mieleen. Melkein kaikille metsästäjille, kuten haisunäädälle, puumalle ja meille itsellemme riittää kartioiden yksi ainoa kohta; me katsomme suoraan eteenpäin ja lähestymme suoraan katseemme kohdetta. Mutta niin ei tee kotka eikä haukka, joka voi lähestyä saalistaan pitkässä vinossa syöksyssä keksittyään jäniksen ruohikosta terävillä silmillään. Tämä saa kohteen kuvan kulkemaan silmämunan taustan yli kaarevaa tietä. Tällainen tie on täsmällisesti suunniteltu kotkan silmää varten, niin että syöksyvällä linnulla on kartiomykerön sijasta kaareva kartiotie. Kotkan pyyhältäessä alas ruohikossa oleva jänis pysyy siten alituisesti polttopisteessä. Saattaa näyttää hyvin vähäiseltä seikalta, että silmämunassa olevien polttopisteeseen keskittävien solujen kaareva tie vastaa täsmälleen syöksyn kaarevaa tietä, mutta sillä on suuri merkitys asianomaisille eläimille, ja ihmettelenpä, kuka on sen ajatellut sellaiseksi.”

Luoja ajatteli! Hän, eikä ihminen, on antanut kotkalle tämän ihmeteltävän näkökyvyn.

Neljäntenä tulee se ihmeellinen tapa, millä kotka elättää itsensä ja poikasensa. Eräät kotkalajit eivät halveksi äskettäin kuolleitten eläinten raatoja, joten niiden ravinto tulee kahdesta lähteestä: jo kuolleesta ja siitä, minkä ne pyydystävät. Kotkat saalistavat pikkueläimiä, mitkä ne sieppaavat ja vievät pienokaisilleen. Kotkanpoikaset, jotka ovat liian hentoja syömään lihaa, maistelevat saaliin verta. Kotka elättää siis itsensä ja perheensä, siipien nopeuden, näön tarkkuuden ja saaliinpyydystyskyvyn avulla sekä myös löytämällä ja etsimällä tapettujen eläinten ruumiita. ”Missä on kaatuneita, siellä on sekin.”

OIKEAN NÄKEMYKSEN SAAMINEN

Näiden elottomia ja elollisia luomistöitänsä koskevien sanojen jälkeen Jehova kysyy tuulispäästä: ”Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!” – Job 39:34, 35.

Jehova on puhunut. Nuo luonnossa nähtäviä Jumalan ihmeitä koskevat sanat saattoivat Jobin oikeaan mielentilaan, näkemään, että luomus ei ole mitään verrattuna Luojaan, että ottaen huomioon Jumalan ylevyyden ei ollut paikallaan, että Job ”piti itseään Jumalaa vanhurskaampana”. Koska Jehova on näyttänyt niin paljon voimaa ja viisautta näkyvässä luomakunnassaan ja koska on myös niin paljon semmoista, mikä ylittää ihmisen käsityskyvyn, niin Jumalalla on oikeus saada täydellinen luottamus. Tehköön Jumala mitä hyvänsä, ymmärsipä ihminen sitä heti tai ei, hänen ainoa sopiva ajatuksensa on, että mitä Jumala tekee, se on oikein. Olisi julkeuden huippu asettaa mikä Jumalan työn osa tahansa kyseenalaiseksi ihmisen arvostelukyvyn mukaan. Kuka vikoilija haluaisi siis riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Varmastikaan ei Job. ”Job vastasi Herralle ja sanoi: ’Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee.’” Jobin katumus ei ollut monisanainen, siinä ei mikään vivahtanut omavanhurskaudelle. Se oli yksinkertainen: ”Minä olen . . . liian halpa.” – Job 39:36–38.

Jehovan seuraavat sanat osoittavat Jobin lausunnon viisauden:

”Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: ’Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa? Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän? Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen. Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät. Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan. Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön. Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton [voi pelastaa sinut, Um].’” – Job 40:1–9.

Haluaako kukaan ihminen asettaa kyseenalaiseksi Jumalan oikeuden olla kaikkeuden Yksinvaltias? Onko kenelläkään ihmisellä ”käsivarsi niinkuin Jumalan” ylpeitten ja jumalattomien masentamiseksi ja heidän kätkemisekseen maan tomuun, kuten Jumala tekee Harmagedonin sodassa? Jos on, niin Jehova sanoo: ”Silloin minäkin ylistän sinua, koska sinun oikea kätesi voi pelastaa sinut.” (Um) Ei ihminen, vaan Jehovan käsivarsi ja oikea käsi vapauttaa vanhurskaat ihmiset jumalattomista. Harmagedon on Jumalan taistelu, minkä hän käy yksinvaltiutensa kunniaan saattamiseksi. Keidenkään maan päällä olevien luomusten ei tarvitse taistella siinä sodassa Jumalan puolesta. Jos ihminen ei voi siis tehdä Jumalan työtä, niin mitä oikeutta kenelläkään ihmisellä on sanoa, että Jumala ei tee sitä hyvin? Hänellä ei voi olla koskaan oikeutta asettaa Jumalan tekoja kyseenalaisiksi.

Meidän täytyy olla varovaisia, ettemme syytä Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta tai moiti Jumalan menettelyä. ”Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?” (1. Kor. 10:22) Muistakaamme Jesajan 45:9:nnen sanat: ”Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa – maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: ’Mitä sinä kelpaat tekemään?’”

Huomatkaamme oikea paikkamme niin kuin Job havaitsi. Saamansa uuden tiedon vaikutuksesta Job havaitsi ihmisen kyvyttömyyden ja Jumalan suuruuden. Kristittyjen on Jobin tavalla saatava todellinen mitta itsestään, heidän on nähtävä, kuinka merkityksetön heidän vanhurskautuksensa on verrattuna Jehovan nimen ja yksinvaltiuden kunniaan saattamiseen. Älköön moitittako Jumalaa! Olkoot sanamme: ”Minä . . . osoitan Luojani oikeuden.” – Job 36:3.

Lukijain kysymyksiä

● Ismael oli Raamatun kertomuksen mukaan hyvän joukon toisella kymmenellä, kun Aabraham lähetti hänen äitinsä Haagarin ja Ismaelin pois, koska Ismael teki pilaa Iisakista. Miten meidän on tämä huomioon ottaen ymmärrettävä 1. Mooseksen kirjan 21:14, 15? – G. M., Yhdysvallat.

Kyseinen teksti kuuluu: ”Varhain seuraavana aamuna Aabraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Haagarille, pannen ne hänen olalleen, sekä pojan, ja lähetti hänet menemään. Hän lähti ja harhaili Beerseban erämaassa. Mutta kun vesi loppui leilistä, heitti hän pojan pensaan alle.”

Ismael oli hyvän joukon toisella kymmenellä tähän aikaan, kuten ilmenee siitä, että me havaitsemme hänen isänsä Aabrahamin olleen 86-vuotias, kun Ismael syntyi, ja 100-vuotias, kun Iisak syntyi, ja että Iisak vieroitettiin joitakin vuosia myöhemmin, jolloin Ismael teki pilaa Iisak-lapsesta. – 1. Moos. 16:16; 21:5, 8, 9.

Me emme voi kertomuksesta päätellen sanoa tarkalleen, millainen Ismaelin ruumiin koko tai voima oli. Hän on saattanut olla hentorakenteinen ja heikko luonteeltaan ja uupua ensin tämän takia, joten hänen äitinsä oli nostettava hänet kannettavakseen. Naiset olivat niihin aikoihin tottuneet kantamaan raskaita taakkoja jokapäiväisessä elämässä, varsinkin orjanaiset, jollainen Haagar oli, niin että tämä ei ole käsittämätöntä. Mutta näyttää siltä, että Haagarkin väsyi aikanaan, joten hänen oli heitettävä poika pois, ehkä yksinkertaisesti lähimmän suojaavan pensaan alle.

● Mitä 1. Mooseksen kirjan 2:19 merkitsee? – W. B., Yhdysvallat.

1. Mooseksen kirjan 2:19 kuuluu näin: ”Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli se nimi oleva.” Jotkut ovat pitäneet tätä kohtaa yhteenvetona siitä, mitä on sanottu 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa. Se näyttää kuitenkin viittaavan johonkin tämän kertomuksen lisään eikä samaan asiaan. Tästä kohdasta ilmenee, että Jehova Jumala loi Aadamin luomisen jälkeenkin, mutta ennen Eevan luomista, jatkuvasti alempia luomuksia ja toi ne Aadamin luo nimitettäväksi. Ei vain Aadamia, vaan Eevakin luotiin ennen kuudennen luomispäivän loppua, minkä vuoksi nämä eläimetkin luotiin ennen seitsemättä luomispäivää, jolloin Jumalan lepo luomisesta alkoi.