Miksi tulee ponnistella nuhteettomuuden säilyttämiseksi?
”Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.” ”Punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.” – Sananl. 19:1; Job 31:6.
1–3. a) Kuka rikkoi ensimmäiseksi nuhteettomuuden, ja miten tämä on kuvailtu Raamatussa? b) Miten Saatana on edistänyt katalia suunnitelmiaan, ja mikä siitä on ollut seurauksena ihmissuvulle?
NYKYÄÄN kaikkialla maailmassa vallitsevat vaaralliset olosuhteet ja huomattava nuhteettomuuden puute eivät ole satunnaisia. Ne kuuluvat osana ihmissuvun tuhoamiseksi suunniteltuun yritykseen. Kenen yritykseen? sinä kysyt. Meidän täytyy mennä historiassa monta vuotta taaksepäin löytääksemme vastauksen. Me luemme menneisyydestä erään ennustuksen siitä, mitä tapahtuu ensimmäiselle, joka rikkoi nuhteettomuuden. Raamattu esittää meille tämän kertomuksen, minkä löydämme Hesekielin 28:13–18:
2 ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. . . . Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut [Jumalan] pyhälle vuorelle: sinä . . . käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä.”
3 Nämä sanat lausuttiin Tyyron kuninkaalle, mutta ne ovat ennustus siitä, jonka me nyt tunnemme Saatana Perkeleenä. Hän oli alkujaan suojaava kerubi Eedenin puutarhassa. Jumala antoi hänelle pyhän luottamustehtävän. Hän valtuutti hänet valvomaan ihmistä, jotta hän olisi voinut huolehtia ihmiskunnan tarpeista ja varata sille, mitä se tarvitsi. Mutta tuo suojaava kerubi ei säilyttänytkään nuhteettomuutta tässä pyhässä luottamustehtävässä. Hän ajatteli liian paljon itsestään, niinkuin Kirjoitukset osoittavat. Hänessä havaittiin vääryyttä. Hän ajatteli, että hänen pitäisi saada se palvonta, mikä kohdistui Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Jehovaan, Luojaan. Hän kapinoi senvuoksi ja alkoi harjoittaa jumalattomuutta koettaen kääntää kaikki luomukset pois Jumalasta puoleensa. Hänen onnistui saada ihmiskunta tottelemattomaksi. Aadam ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset. He olivat myöskin ensimmäiset Jumalaa kohtaan osoitettavan nuhteettomuuden rikkojat maan päällä. Siitä lähtien on jokainen ihmisluomus, joka on elänyt, asetettu sen kysymyksen eteen, voiko hän säilyttää nuhteettomuutensa Jumalan edessä vai ei. – 1. Moos. 3.
4. a) Mikä on nyt kaikkeuden edessä oleva suuri kiistakysymys? b) Mikä asema Saatanalla oli sen jälkeen kun hän rikkoi nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan?
4 Saatana on maassa ja taivaissa valloilleen päästetyn pahan takana oleva voima, ja hän herätti pahalla teollaan kysymyksen: Kuka on ylin? Hän yrittää toteuttaa ajatustaan, että hän voi saada kaikki maan päällä olevat luomukset palvomaan itseään ja että Jumala ei voi panna maan päälle luomuksia, jotka ovat uskollisia hänelle ja jotka palvelevat häntä koetuksessakin. Kysymys on: Voiko Jehova toteuttaa alkuperäisen päätöksensä kansoittaa maa vanhurskailla luomuksilla? Suuresta kysymyksestä on tullut siis nuhteettomuutta koskeva kysymys. Vaikka Jumala otti Saatanalta vallan pois, vaikka hänet poistettiin suojaavan kerubin asemastaan ja heitettiin pois laillisesti, niin häntä ei karkoitettu kuitenkaan pois tästä maailmasta. Jumala asetti määräajan, hän antoi Perkeleelle aikaa yrittää todistaa ilkeä väitteensä oikeaksi. Ja Saatana on siitä lähtien vaikuttanut ihmisiin ja heidän sivistyksensä kehitykseen.
5. Miten Raamattu osoittaa Saatanan olevan kiinnostunut ihmisistä ja hallituksista maan päällä ja koettavan kääntää kaikki ihmiset pois Jumalasta?
5 Meillä on avain tämän ymmärtämiseen Raamatussa Jobin kirjassa. Me luemme Jobin 1:6–12: ”Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran [Jehovan, As] eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa. Niin Herra kysyi saatanalta: ’Mistä sinä tulet?’ Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ’Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta’. Niin Herra sanoi saatanalle: ’Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.’ Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ’Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.’ Niin Herra sanoi saatanalle: ’Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä’. Ja saatana meni pois Herran edestä.” Tämä Raamatun kertomus osoittaa selvästi, että Saatana Perkeleellä on etuja valvottavana maan päällä. Hän oli siihen aikaan tekemisissä langenneen ihmiskunnan kanssa ja kuljeskeli ympäri maata. Hän oli näkymätön yliherra. Hänellä oli luomuksia, jotka palvelivat häntä. Hän järjesti nämä luomukset erilaisiin hallitusmuotoihin. Hänen valvonnassaan ovat nykyään kaikki maan hallitukset. Hän aloitti tämän ohjelman Babylonissa Nimrodin aikaan, ja Raamattu sanoo, että hän on ”tämän asiainjärjestelmän jumala”. – 2. Kor. 4:4, Um.
6. a) Miten Jumalan ylin asema oli ilmennyt kapinan jälkeen? b) Missä koetuksessa kaikki ihmisluomukset ovat olleet siitä ajasta lähtien?
6 Jobin kirjassa kerrottu Jehova Jumalan ja Saatanan välinen keskustelu osoittaa Jehova Jumalan säilyttäneen asemansa Kaikkivoipana, Luojana. Saatana ei kyennyt tekemään Jobille mitään, mitä hän halusi, koska Jehova oli asettanut suojamuurin. Jumala oli yhä asiain hoidossa, ja hän oli ratkaiseva tämän kiistakysymyksen. Jumala oli tekevä nimensä suureksi yli koko maan. Siksi hän ei näyttänytkään ylivoimaansa heti tappamalla Saatanaa, vaan salli tämän jäädä olemaan. (2. Moos. 9:16) Nuhteettomuuskoe on ollut käynnissä Aadamin ja Eevan ajasta lähtien. Jokainen ihmisluomus on itseasiassa valinnut elämän tai kuoleman. Aadam ja Eeva rikkoivat nuhteettomuuden Jumalaa kohtaan. He valitsivat niin ollen kuoleman. Historia osoittaa heidän kuolleen. – 1. Moos. 5:5.
7. Mitkä menetykset Job sai kärsiä nuhteettomuuskoetuksessa?
7 Job oli Jumalalle antautunut mies, ja hän on huomattava sellaisena henkilönä, joka säilytti nuhteettomuutensa Jumalan edessä koetuksessa. Kun Jehova poisti Jobin ympärille asettamansa suojamuurin, niin Jobille tapahtui suuria vahinkoja. Hän kärsi karjansa menetyksen; toiset tappoi myrsky, toiset ryöstettiin. Hän menetti palvelijansa, jotka rosvoilijat surmasivat. Hänen lapsensa, seitsemän poikaa ja kolme tyttöä, juhlivat yhdessä, ja silloin tuli myrsky, mikä hävitti heidän rakennuksensa, ja he tuhoutuivat. Koko Jobin rikkaus ja omaisuus meni. Mutta hänelle itselleen ei ollut tapahtunut kuitenkaan mitään vahinkoa. – Job 1:13–19.
8–10. a) Kun Saatanan ei onnistunut murtaa Jobin nuhteettomuutta alkukoetuksissa, niin mitä hän teki sitten? b) Minkä menettelytavan Job omaksui ja millaisin seurauksin?
8 Jobin kirjan kertomus jatkaa ja sanoo toisessa luvussa: ”Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran [Jehovan, As] eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen. . . . Niin Herra sanoi saatanalle: ’Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi.’ Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ’Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.’ Herra sanoi saatanalle: ’Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä’. Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti. Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään. Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: ’Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.’” – Job 2:1–9.
9 Nyt hänet pantiin omakohtaisesti koetukselle. Hän kärsi kipua ja vaivaa. Saatana käytti Jobin vaimoa yrittämään saada hänet rikkomaan nuhteettomuutensa ja masentamaan häntä käskemällä häntä kieltämään Jumalan ja kuolemaan. Se oli totisesti hyvin ankara koetus. Sitten astui näyttämölle kolme hänen niin sanottua ystäväänsä. Hekään eivät lohduttaneet häntä. He alkoivat syyttää häntä kaikenlaisista väärinteoista. Job kesti kaikissa näissä koetuksissa, mitkä kohdistuivat häneen henkilökohtaisesti. Hän säilytti nuhteettomuutensa. Me löydämme hänen sanansa Jobin 27:5:nnestä: ”Siihen asti, kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani [nuhteettomuudestani, KJ].”
10 Hän ei horjunut koskaan hetkeäkään uskossaan eikä Jehovalle antautuneisuudessaan. Jehova varjeli hänen elämänsä. Jehova ei sallinut Perkeleen tappaa häntä. Mutta hän muodosti tässä kertomuksen, mikä on säilynyt tähän päivään asti. Tämä kertomus osoittaa, että Jehova siunasi Jobia hänen nuhteettomuutensa takia. Jobin 42:10, 12:nnessa sanotaan: ”Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra [Jehova, As] Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut. Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua.”
11. Oliko Jehova julma salliessaan Jobia koeteltavan niin ankarasti?
11 Jotkut ihmiset saattavat väittää, että Jehova teki tässä julman työn, kun pani tämän miehen, hyvän miehen, kärsimään niin paljon. Mutta onko se totta? Ei suinkaan. Eihän Jehova Jumala pannut häntä koetukselle. Jehova Jumala ei ollut vastuussa häntä kohdanneen kärsimyksen aiheuttamisesta. Jumala salli sen, ja Job hyötyi siitä. Me näemme, että hänen kokemuksensa päättyi siihen, että hänellä oli enemmän kuin alussa. Hän voitti, koska hän oli Jumalan suosiossa, koska hän oli Jehovan koeteltu ja tutkittu palvelija, ja Raamattu puhuu hyvää hänestä, mikä varmistaa hänen ylösnousemuksensa Jumalan uuteen vanhurskaaseen maailmaan.
12. Mitä me alamme ymmärtää tarkastellessamme Jobia koskevaa kertomusta?
12 Julma Saatana toimeenpani tämän kärsimyksen. Tästä kertomuksesta pitäisi ilmetä, että hän aiheuttaa kaikki koetukset ja kärsimykset kaikille luomuksille, jotka elävät nyt maan päällä. Me hyödymme tästä kertomuksesta, siitä, mitä Job koki, koska meillä on käytettävänämme tämä kertomus voidaksemme auttaa itseämme ymmärtämään, mistä on tosiaan kysymys. Jos me emme ymmärrä Jehova Jumalan ja Saatanan välistä suurta kiistakysymystä, ylimmyyskysymystä, niin emme pysty ymmärtämään Raamattuakaan. Se auttaa meitä näkemään, miten meidän tulisi säilyttää nuhteettomuutemme, ja näyttää, mikä on seurauksena nuhteettomuuden säilyttäjille.
ESIMERKKEJÄ
13, 14. Täytyykö kaikki ihmiset, jotka haluavat saada Jumalan hyväksymyksen, koetella samoilla koetuksilla, mitkä Jobilla oli?
13 Voimmeko odottaa, että kaikkien maan päällä elävien ihmisten täytyy käydä yhtä kovan koetuksen läpi kuin Jobin saadakseen Jehovan suosion ja elämän? Ei, mutta millainen koetus meille tulleekin, niin meidän täytyy säilyttää nuhteettomuutemme, jos aiomme saavuttaa elämän. Meidän täytyy pysyä täysin uskollisina Korkeinta Jumalaa kohtaan. – Matt. 10:22.
14 Me tapaamme Heprealaiskirjeen 11. luvusta luettelon uskollisista ihmisistä, jotka kestivät. Nuo ihmiset säilyttivät nuhteettomuutensa, jotta he saisivat ”ylösnousemuksen”, jotta he saavuttaisivat elämän. Kaikilla heillä ei ollut samoja koetuksia, mutta he kaikki säilyttivät nuhteettomuutensa. Katsokaamme, mitä eräät näistä tekivät.
15, 16. Miten Aabel ja Eenok säilyttivät nuhteettomuutensa?
15 Ensiksi mainitaan Aabel, suuren uskon omaava mies, joka palvoi Jumalaa ja säilytti nuhteettomuutensa antaen oikean uhrin Jumalalle. Hänen veljensä murhasi hänet hänen uskonsa ja jumalanpalvontansa takia. Hän säilytti nuhteettomuutensa aina kuolemaan asti. – 1. Moos. 4:3–11.
16 Heprealaiskirje mainitsee toisiakin henkilöitä, jotka elivät ennen vedenpaisumusta, Eenokin (Hanokin) ja Nooan. Nämä miehet elivät pahojen ihmisten keskellä, joiden lukumäärä oli paljon suurempi. He olivat jumalattomuuden harjoittamiseen houkuttelevien vaikutusten ympäröimiä, mutta seisoivat lujina uskossaan ja nuhteettomuudessaan. Eenok oli yksi Jumalan profeetoista ja antoi todistusta Jehovasta. Jumala otti Eenokin pois, varjeli häntä ja suojeli hänet noiden häntä ympäröivien jumalattomien ihmisten pahuudelta ja heidän aikaansaamaltaan vahingolta. – 1. Moos. 5:18–24.
17. Mitkä nuhteettomuuskokeet kohtasivat Nooaa, ja miten hänen uskollisuutensa johti elämään?
17 Nooa kulki Jumalan tietä ja uskoi, mitä Jumala oli sanonut hänelle. Hän osoitti uskonsa siihen rakentamalla arkin, vaikka maan päällä ei ollut koskaan satanut ihmisen luomisesta lähtien. (1. Moos. 2:5, 6) Hänen aikansa ihmiset pilkkasivat ja ivasivat todennäköisesti häntä jatkuvasti, kenties vainosivatkin tämän vuoksi, mutta hän säilytti kuitenkin nuhteettomuutensa Jumalan edessä, ja koska hän teki siten, niin hän oli yksi niistä, jotka säilyivät hengissä vedenpaisumuksen läpi, ja oli yhä elossa arkin laskeutuessa jälleen maan pinnalle. Nooa oli vanhurskauden saarnaaja. – 1. Mooseksen kirja 6–9; 2. Piet. 2:5.
18, 19. Kuvaile eräitä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kokemuksia nuhteettomuuden säilyttämisessä.
18 Sitten luemme Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista, miehistä, jotka pysyivät uskossa kotimaansa ulkopuolella. Jumala lähetti Aabrahamin vieraaseen maahan, eikä hän ajatellut palata omaan maahansa, missä hän olisi voinut nauttia mukavuuksista. Koska Jumala oli käskenyt häntä tekemään siten, niin hän meni tuohon vieraaseen paikkaan. Hän kasvatti siellä perheensä. Kun Jumala käski häntä uhraamaan poikansa, niin hän oli halukas luopumaan tuosta aarteestaan, koska se oli Jumalan tahto. Aabraham taisteli epävanhurskautta vastaan. Hän palvoi aina elävää Jumalaa. Hän opetti Jumalan palvontaa pojalleen Iisakille, ja Iisak oli uskollisessa yhteistoiminnassa isänsä kanssa Jumalan palvelemisessa. Jumala käytti Aabrahamia ja Iisakia muodostamaan monta profeetallista kuvausta, ja nämä ovat 1. Mooseksen Kirjassa.
19 Iisak vuorostaan opetti pojalleen oikean tavan palvoa Jumalaa. Jaakob, hänen uskollinen poikansa, oli Israelin kansan isä. Hänkin kärsi elinaikanaan. Hänellä oli monta vaikeutta kaksoisveljensä Eesaun kanssa, joka ei uskonut todellisuudessa lainkaan Jumalaan. Jaakob meni myöskin Egyptiin ja asui siellä kuolemaansa saakka iloiten aina ennakolta siitä, mitä Jumala oli luvannut. – 1. Moos. 27:41; 48:21.
20. Miten Joosef oli esimerkki nuhteettomuuden säilyttämisestä ahdistuksen ja menestyksen aikoina?
20 Joosef, Jaakobin poika, on myöskin mainittu Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Hänen uskollisuutensa ja nuhteettomuutensa varmistaa hänen ylösnousemuksensa. Hän kärsi paljon, mutta säilytti aina nuhteettomuutensa Jumalan edessä ja piti aina Jumalan vanhurskaat periaatteet mielessään. Hänen omat veljensä myivät hänet orjuuteen. Kun hän oli Egyptissä palvelemassa orjana, niin hänen isäntänsä vaimo yritti viekoitella hänet tekemään epäsiveellisen teon, mutta hän ei tahtonut. Tuo vaimo piti huolen siitä, että hänet pantiin vankilaan. Hän kesti siellä vankilassa uskossaan, ja Jumala toi hänet lopulta pois siitä paikasta ja käytti häntä. Joosef antoi julkisen ylistyksen Jumalalle faraon unen yhteydessä. Jumala huolehti siitä, että Joosefille annettiin korkea asema Egyptin kansan keskuudessa. Mutta olipa hän vankilassa tai tuossa korkeassa hallitusasemassa Egyptissä, niin hänen mielessään ei ollut kysymystäkään siitä, kuka oli korkein tai mitä hän aikoi tehdä Jehovan palvomisessa. Hänen mielessään oli aina hänen kuolemaansa asti, että Jumala oli ensimmäinen hänen elämässään. Hän pysyi siis nuhteettomuudessaan. – 1. Moos. 39:9; 41:16; 50:19–26.
21. Miten Mooses osoitti nuhteettomuutensa Jumalan edessä?
21 Mooseksella oli suuri usko. Faraon tytär kasvatti hänet Egyptin loistossa. Hän olisi voinut valita kuninkaan hovin paholaisten palvonnan, rikkauden ja ilon, mutta hän halusi olla Jumalan sorrettujen lasten, Israelin kansan, oman kansansa, yhteydessä. Hän heitti syrjään Egyptin rikkauden ja kunnian ja vaaransi lopulta oman elämänsä monta kertaa, koska hän meni Egyptin hirmuvaltaisen faraon eteen. Hän esitti Jumalan tuomiosanomat Egyptiä vastaan pelottomasti, tietäen Jumalan olevan kanssaan. Jumala vapautti hänet Israelin kansan kanssa Egyptistä. Hänen ylösnousemuksensa on taattu, koska hän oli uskollinen nuhteettomuudessaan ja antoi julkisesti ylistyksen Jehovan puolelle suuressa kiistakysymyksessä. – 2. Moos. 2:10; 10:28; 14:13–26.
22, 23. Mainitse toisia nuhteettomia miehiä Israelista ja esitä esimerkkejä heidän taistelustaan vanhurskauden puolesta?
22 Heprealaiskirjeen 11. luku mainitsee muitakin miehiä, jotka asuivat Luvatussa maassa, sellaisia kuin Gideon, Baarak, Simson, Jefta, Daavid ja Samuel. Kaikki nämä miehet ylläpitivät Jehovan palvontaa, mutta eivät vailla vastustusta. Gideon särki Baalin alttarit. Midianin sotalaumat tuhottiin pienellä joukolla ja Jehovan avulla. Kansa halusi hänen hallitsevan sitä kuninkaana, mutta hän kieltäytyi sanoen Jehovan hallitsevan, ja siten hän korotti Jehovan nimen maan päällä. – Tuom. 6:1–8:28.
23 Simson pani luottamuksensa Jehovaan, ja Jumala antoi hänelle voimaa taistella paholaisten palvojia vastaan ja Jumalan kansan vapautukseksi. Simson kukisti filistealaisten kalajumalan temppelin. (Tuomarit 16) Baarak kävi myös hyvän taistelun puhtaan palvonnan puolesta sotien suurilukuista kanaanilaisarmeijaa vastaan henkensä uhalla. (Tuomarit 4) Nämä miehet säilyttivät nuhteettomuutensa Jumalan edessä. Niin tekivät myöskin Jefta ja Daavid, jotka tukivat aina Jumalan puolta kiistakysymyksessä ja puolustivat puhdasta palvontaa. – Tuomarit 11; 1. Samuelin kirja 17 ja seur.
24. Miten Samuelin elämä oli hieno esimerkki kestävyydestä ja nuhteettomuudesta?
24 Samuel oli profeetta, ei soturi, mutta hän seisoi uskollisesti Jehova Jumalan puhtaan palvonnan puolesta. Hän oli nuori mies, pelkkä lapsi, kun hän astui Jumalan palvelukseen. Hän kesti kaikissa häntä kohdanneissa koetuksissa eläessään pahan kuninkaan Saulin, Israelin uskottoman, ensimmäisen kuninkaan, päivinä. Samuel arvosteli ankarasti kuningasta hänen jumalattomuutensa ja tottelemattomuutensa tähden. Samuel ei hävennyt Jumalan vanhurskaita periaatteita. Profeetta nousi ja sanoi kuninkaalle, että tämä oli väärässä; hän ei pelännyt. Hänkin pysyi nuhteettomuudessaan Jumalan edessä kuolemaansa asti. – 1. Sam. 2:11; 13:14; 25:1.
25. Millaiset koetukset kohtasivat uskon miehiä Heprealaiskirjeen 11:33–39 kertomuksen mukaan?
25 Kaikki nämä muinaiset uskolliset miehet toimivat Jumalan puhtaan palvonnan ylläpitämiseksi ja säilyttivät nuhteettomuutensa. Jokaisella oli kysymys kestävyydestä. Oli vielä toisiakin. Raamattu puhuu hyvää heistä. Se osoittaa heidän kestäneen monet koetukset, erilaiset koetukset, sillä kaikilla ei ollut samanlaisia, mutta he kestivät, mitä koetuksia heille tulikin, ja säilyttivät nuhteettomuutensa. Heitä oli tosin harvoja verrattuna maan päällä olleisiin moniin ihmisiin; he muodostivat vähemmistön. Useimmat maan asukkaista lankesivat tai eivät tietäneetkään mitään Jehova Jumalan palvonnasta. Tämä johtui itsekkyydestä, väärästä tiedosta tai pakon käyttämisestä heidän pitämisekseen kurissa ja Saatanan vallassa. – Hepr. 11:33–39.
26. a) Miksi Israelin kansan enemmistön uskon puute on niin hämmästyttävä? b) Mikä seuraus siitä oli sille?
26 Israelin, Jumalan liittokansan, keskuudessakin vallitsi hämmästyttävä nuhteettomuuden puute. Jumala oli omakohtaisesti kirjoittanut sormellaan kivitaulut heille. Sen olisi pitänyt herättää kunnioittavaa pelkoa kansassa ja saada se vakuuttuneeksi siitä, että Jehova Jumala on Ylin. Israelilaiset suostuivat tottelemaan Jumalan lakia, ja Jumala piti huolen siitä, että he olisivat voineet tehdä sen, sillä laki säilytettiin ja kuljetettiin mukana liiton arkussa. Jumala piti huolen sen lukemisesta määräaikoina, jolloin kansa kokoontui Jerusalemiin. Jumala sanoi, että kuninkailla piti olla jäljennös laista ja että hänen piti lukea sitä ja noudattaa sitä. Oli olemassa täysi syy sille, miksi noiden ihmisten olisi tullut pitää Jumalan laki ja säilyttää nuhteettomuutensa, ja he suostuivat tekemäänkin sen, mutta he jättivät kansana sen tekemättä. Kansa kapinoi kerran toisensa jälkeen. Koska se syrjäytti lopulta Jumalan Sanan eikä halunnut säilyttää nuhteettomuuttaan Jumalan ohjeisiin nähden, niin hän antoi hävittää tuon kansan v. 607 eKr. Vain pieni jäännös pysyi Jumalan tosi palvonnassa. Tämä jäännös oli olemassa ja säilytti Jumalan puhtaan palvonnan aina Kristuksen Jeesuksen aikaan saakka. – 2. Moos. 31:18; 19:8; 5. Moos. 17:18; 30:15–20; 31:11; Jer. 34:12–22; 39:1, 2.