Lukijain kysymyksiä

● Millä tavalla Punaisen meren vedet pidätettiin, kun israelilaiset marssivat sen läpi? Merkitseekö 2. Mooseksen kirjan 15:8, mikä sanoo, että ”syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta”, että ne jäätyivät? – J. H., Yhdysvallat.

Me emme tiedä tarkalleen, miten Jehova pidätti Punaisen meren vedet seisovina kuin seinät israelilaisten oikealla ja vasemmalla puolella, kun he marssivat läpi. Se oli Jumalan suorittama ihmetyö.

Me luemme mainitussa jakeessa, 2. Mooseksen kirjan 15:8:nnessa: ”Ja sinun vihasi puhalluksesta kasaantuivat vedet, laineet seisahtuivat roukkioiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.” ”Amerikkalainen standardikäännös”, ”Englantilainen hyväksytty käännös” ja J. N. Darbyn, I. Leeserin, R. Knoxin sekä J. Rotherhamin käännökset käyttävät samaa ilmaisua ”hyytyä”.

Tämä sana ”hyytyä” merkitsee Websterin sanakirjan New International Dictionary mukaan ”muuttumista juoksevasta kiinteäksi kylmyydestä; jäätymistä”; ”sitkeäksi eli hyytelömäiseksi tekemistä; juoksettumista; maksoittumista”. Tässä ”hyytymiseksi” käännetty heprealainen sana merkitsee kutistumista tai tihenemistä, niin kuin juoksettunut maito tai jäätynyt vesi tekee, tai maksoittumista. Jobin 10:10:nnessä on tätä ilmaisua käytetty juuston juoksettamisesta. Se ei merkitse siis välttämättä sitä, että vesimuurit olisivat jäätyneet kiinteiksi, vaikka Jehova voisi niinkin tehdä. Jähmettyneen aineen kiinteys voisi olla kuin hyytelöä tai kokkaretta. Mikään näkyvä ei pidättänyt Punaisen meren vesiä israelilaisten molemmilla puolilla, joten ne näyttivät hyytyneiltä, jäykistyneiltä, jähmettyneiltä tai saonneilta, niin että ne jäivät seisomaan kuin seinät kummallekin puolelle eivätkä luhistuneet ja tulvehtineet israelilaisten päälle heidän tuhokseen.

Jos tuuli olisi ollut kyllin kylmä viima jäätääkseen vedet, niin kertomus olisi epäilemättä viitannut äärimmäiseen kylmyyteen. Ja sellainen kylmyys olisi hyvin aiheuttanut merenpohjan jäätymisen, mikä olisi ollut vaarallinen kulkea. Mutta 2. Mooseksen kirjan 14:21 sanoo, että ”Herra [Jehova] saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi”. Ja Jesajan 51:10 sanoo samalla tavalla: ”Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet?”

Mooses kuvaili, miltä asiat näyttivät hänestä. Hän tiesi kovan itätuulen ja voi nähdä näennäisesti jähmettyneitten vetten seinämät. Mutta tapahtuma oli kuitenkin Jumalan ihmetyö, eikä Mooses yrittänyt selittää, millä tavalla vesi pidätettiin, emmekä mekään yritä.

● Onko oikein, että sisaret tekevät seurakunnan kokouksissa kysymyksiä, kun otamme huomioon kirjassa Pätevät palvelijoiksi, sivulla 249, kappaleessa 5, olevat lausunnot? – A. M., Yhdysvallat.

Tämä kappale perustuu 1. Timoteuksen kirjeen 2:11, 12:nteen ja 1. Korinttolaiskirjeen 14:33–35. Ensimmäinen raamatunkohta sanoo, että naisen tulee seurakunnassa ”oppia hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisuudessa”, eikä opettaa eikä vallita miestä. Jälkimmäinen sanoo. ”Olkoot vaimot vaiti [seurakunnissa], sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.”

Mainittu kappale kirjassa sanoo selityksessään: ”Sisarien ei tule koettaa antaa neuvoja antautuneille veljille. Tässä asiassa heidän tulee ’olla hiljaa’. He eivät saa väitellä veljien kanssa eikä vastustaa heitä seurakunnassa eikä yrittää oikaista heitä eikä antaa ohjeita. Jos he haluavat oppia jotakin, niin he voivat kysyä miehiltään kotona, tai, jos eivät ole naimisissa, kypsältä veljeltä. Heidän ei pidä kysyä vain voidakseen oikaista jonkun kohdan tai saadakseen miehensä tai toiset veljet oikaisemaan palvelijoita. Ei. Paavali sanoo, että he voivat kysyä, jos he itse haluavat tietoa jostakin.”

Kirja on siis sopusoinnussa Paavalin neuvojen kanssa edellämainittujen raamatunpaikkojen suhteen. Niin kuin noissa raamatunpaikoissa, niin kirjassakin neuvottiin sisaria ”olemaan hiljaa” ”tässä asiassa”, neuvojen antamisessa antautuneille veljille. Sisarien tuli ”seurakunnassa” välttää väittelemistä veljien kanssa tahi heidän opettamistaan. Kuten kirja ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” sanoo sivulla 157: ”Naisen piti oppia hiljaisuudessa siinä mielessä, että hän ei väitellyt siellä [seurakunnassa] miesten kanssa uhmaten heitä ja ruveten kiistelemään ja aiheuttamaan riitojen puhkeamista väheksyen miehelle määrättyä asemaa.”

Paavalin aikana eivät mitkään hänen neuvonsa määränneet kuitenkaan ehdotonta hiljaisuutta naiselle seurakunnassa sen kokouksissa. Naiset saattoivat rukoilla ja profetoida ja tekivätkin siten sopivasti hunnutettuina merkiksi alamaisuudestaan päälleen, miehelle. Niin voidaan sisaria nytkin käyttää Jehovan kokoontuneen kansan kokousten joissakin osissa sekä seurakunnissa, joissa ei ole miehiä, hoitamaan kokouksia. Sisaret voivat hoitaa niitä ollen asianmukaisesti hunnutettuina merkiksi alamaisuudesta miehelle, jonka sijan he ottavat kokouksessa. Kun sisaret esittävät selityksiä kuulijoitten joukosta Vartiotornin tutkisteluissa tai muissa tutkistelukokouksissa, niin he eivät ota miehen paikkaa, joten he voivat lausua ajatuksensa tarvitsematta peittää päätään. Paavalin kehotus olemaan ”hiljaa” seurakunnassa ei kiellä tätä, sillä se tarkoittaa nimenomaan heidän ”hiljaisuuttaan” miesten opettamiseen ja neuvomiseen, heidän kanssaan kinastelemiseen tai ottelemiseen nähden.

Samoin kuin tämä ei kiellä naista puhumasta lainkaan seurakunnassa, ei siihen liittyvä neuvo kysymyksien tekemiseksi aviomiehiltään kotona merkitse, etteivät sisaret saisi koskaan tehdä kysymyksiä seurakunnan kokouksessa. Jälleen on kielletty kysymysten tekeminen väittelevässä, syyttävässä, kinastelevassa mielessä, kysymysten, jotka on tarkoitettu neuvomaan tai opettamaan miehiä seurakunnassa. Mutta, kuten ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” sanoo jälleen sivulla 157, tämä ei tarkoita sitä, että naiset eivät voisi yhtyä laulujen laulamiseen tai sellaisten kysymysten tekemiseen ja niihin vastaamiseen, joista heidän tulee ilmaista uskonsa ja käsityksensä. He voivat ilmaista uskonsa suullisesti ja osallistua keskusteluun haluten oppia siitä.

Voisimme myös lisätä, että nämä neuvot, mitkä koskevat naisen asemaa seurakunnassa, eivät tarkoita sitä, että jos veli antaa pyydettynä väärän selityksen, sisaren, jolta kysytään sen jälkeen, pitäisi olla hiljaa, jos hän tietää oikean ajatuksen asiasta, eivätkä sitäkään, että hänen pitäisi muovata vastauksensa väärän selityksen mukaan. Jos häneltä kysytään selitystä, niin hän voi sanoa, minkä hän ymmärtää olevan oikea vastaus, mutta ei luonnollisestikaan väittelevästi, vaan pelkästään tosiasiana. Paavalin neuvon ja Seuran julkaisuissa olevien neuvojen tarkoitus ei ole tukahduttaa kenenkään seurakunnassa olevan uskon vapaata ilmaisemista. Se on päinvastoin tarkoitettu varjelemaan oikea teokraattinen opetus- ja ohjausjärjestys Raamatun opettaman johtojärjestelmän alaisuudessa ja suojelemaan Jehovan kokoontuneen kansan yksimielisyys ja sopusointu.