3. luku
Salaperäisen kirjakäärön sinettien murtaminen
1, 2. Miksi kirjakäärö oli niin tärkeä, että Johannes itki, kun hän ajatteli, ettei kukaan voinut sitä avata?
TUHAT yhdeksänsataa vuotta sitten eräs vanki Aigeianmeressä sijaitsevalla pienellä Patmoksen saarella itki, koska kukaan taivaassa tai maan päällä ei sillä hetkellä näyttänyt voivan avata Jehova Jumalan, Kaikkivaltiaan, oikeassa kädessä olevaa salaperäistä kirjakääröä.
2 Kirjakääröön oli kirjoitettu sisä- ja ulkopuolelle, mutta se oli kääritty kokoon ja sinetöity seitsemällä sinetillä, joita ei voitu murtaa ilman Jumalan virallista hyväksymystä. Kirjakäärön kummallakin puolella oleva kirjoitus kertoi siitä, mitä oli tapahtuva tulevaisuudessa, eikä se käsittänyt ainoastaan näkymättömiä taivaita vaan myös maan, meidän asuinpaikkamme. Käsin kirjoitettu kirjakäärö kuvasi Jumalan varmaa ennakkotietoa ja varmoja päätöksiä, jotka vaikuttaisivat taivaaseen ja maahan. Kirjakäärö ilmaisi, mitä kaikkivaltias Jumala tiesi tulevaisuudesta ja mitä hän oli päättänyt sallia tapahtua sekä mitä hän oli itse päättänyt tehdä ottaen huomioon sen, mitä hän salli tapahtua. Ei ihme, että tuo roomalaisella rangaistussaarella oleva vanki, kristitty apostoli Johannes, itki sen epätoivoisen ajatuksen vallassa, ettei kukaan luomus voinut murtaa kirjakäärön seitsemää sinettiä ja paljastaa sen sisältämiä salaisuuksia, jotka koskivat häntä ja meitä kaikkia. – Ilm. 5:4.
3. Miksi se, mitä Johannes kirjoitti muistiin kunkin sinetin avaamisen jälkeen, ei antanut täyttä käsitystä tuon kirjakäärön nähtäväksi avatusta osasta?
3 Kunkin sinetin avaaminen ja sitä vastaavan kirjakäärön osan paljastaminen toi esiin vain uuden salaisuuden, sillä se, mikä paljastettiin, oli vertauskuvallista kieltä tai kielikuvia, jotka vaativat selitystä. Tämän vuoksi nyt paljastuvien vertauskuvien täytyi välttämättä täyttyä todellisessa ihmiskunnan historiassa. Vain silloin ne voitaisiin täysin ymmärtää, ja me voisimme sen perusteella nähdä, miten kaikkivaltias Jumala edeltätiesi täsmällisesti asiat ja miten hän on uskollisesti toteuttanut rakkaudelliset tarkoituksensa. Se, mitä apostoli Johannes kirjoitti muistiin kuvaillessaan näkemäänsä kunkin sinetin murtamisen jälkeen, ei siis selvittänyt asiaa. Voidaksemme ymmärtää meidän täytyy saada hänen näkemiensä ja kuulemiensa vertauskuvallisten asioitten oikea selitys. Tämän tähden meidän oli tarpeellista odottaa maailmanhistorian kehittymistä, jotta voisimme saada oikean selityksen Jumalan näkymättömän toimivan voiman eli hengen avulla. Tämä vaati itse asiassa kirjakäärön sinettien murtamista uudelleen, niiden täydentävää murtamista tällä ihmeellisellä vuosisadallamme, joka on niin täynnä yleismaailmallisesti kiinnostavia ja tärkeitä tapahtumia.
4, 5. Miten ”jalopeura Juudan sukukunnasta” murtaa nyt noita sinettejä meitä varten täydentävällä tavalla?
4 Niinpä mekin olemme nykyään lumoutuneita niin kuin kristitty apostoli Johannes, kun hän katseli Jumalan arvollisen, Karitsan, ”jalopeuran Juudan sukukunnasta”, murtavan sinetit ja paljastavan profeetallisen kirjakäärön sisällyksen nähtäväksi. Apostoli Johannes tähyili vertauskuvien ja vertauskuvallisten tapahtumien paljastumista. Me tähyilemme nyt ja jatkuvasti näiden vertauskuvien ja vertauskuvallisten tapahtumien salaisuuden murtamista, ikään kuin kirjakäärön sinetit murrettaisiin ensimmäistä kertaa. Se, mitä Johannes näki, oli näky. Se, mitä me näemme, on todellisuutta, sellaista mitä ihmiset todella kokevat. Syvän kiinnostuksen vallassa me kuuntelemme mitä Johanneksella on meille sanottavana:
5 ”Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta [elävästä luomuksesta, Um] sanovan niinkuin ukkosen äänellä: ’Tule!’” – Ilm. 6:1.
ENSIMMÄISEN SINETIN AVAAMINEN
6. a) Mitä tarkoitetaan kutsulla ”Tule!”, ja miksi meillä ei ole mitään puolustusta, jos jätämme sen huomioon ottamatta? b) Mikä elävistä luomuksista esitti kutsun, ja miksi oli sopivaa, että se puhui sillä kertaa?
6 Se, minkä me näemme tapahtuvan tai tulevan tunnetuksi ensimmäisen sinetin avaamisen jälkeen nykyisenä aikana, on tärkeää. Meillä ei ole mitään puolustusta jättää sitä huomioon ottamatta, sillä meitä kehotetaan tarkkailemaan sitä ikään kuin korvia huumaavalla ukkosenjyrinän äänellä: ”Tule!” Toisin sanoen, tule katsomaan, on kutsu, jonka meille esittää se, jota edusti ”yksi niistä neljästä elävästä luomuksesta”, se, joka puhui ”ukkosen äänellä” ja kehotti Johannesta tulemaan. Hän oli epäilemättä ensimmäinen apostoli Johanneksen näkemästä neljästä elävästä kerubiluomuksesta, nimittäin se, joka oli ”leijonan kaltainen” ja edusti jumalallista oikeudenmukaisuutta. (Ilm. 4:7, Um) Se oli keskellä Jumalan valtaistuimen etusivua, valtaistuimen, joka muistutti hiukan Jerusalemissa ollutta kuningas Salomon valtaistuinta, jonka käsinojien vieressä seisoi kaksi leijonapatsasta ja ”kaksitoista leijonaa seisoi siinä kuudella portaalla, kummallakin puolella”. (1. Kun. 10:18–20) Tuo leijonan kaltainen elävä luomus ei ainoastaan aikonut kiinnittää huomiota johonkin jumalallisen oikendenmukaisuuden täyttymykseen, vaan hän oli viittaamaisillaan myös johonkin itsensä kaltaiseen, nimittäin ”jalopeuraan Juudan sukukunnasta” taivaallisena kuninkaana, joka vihdoin oli ryhtyvä vanhurskaaseen toimintaan.
7, 8. a) Mitä Johannes näki sen jälkeen? b) Oliko tämä näky esikuva parthialaisten hyökkäyksestä Johanneksen ajan Rooman valtakuntaa vastaan?
7 Mitä sellaista apostoli Johannes näki, joka oli vertauskuvaava sitä, mitä me nyt näemme hengellisen havaintokyvyn silmin? ”Ja minä näin”, sanoo Johannes, ”ja katso: valkoinen hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin kruunu, ja hän lähti voittaen ja täydentämään voittonsa.” – Ilm. 6:2, Um.
8 Tämä näky ei esikuvannut idästä tulleitten parthialaisten hyökkäystä Rooman valtakunnan alueelle. On kyllä totta, että parthialaiset olivat taitavia käyttämään jousta hevosen selästä. Heidän ratsuväkensä sotajuoniin kuului näennäinen peräytyminen pakoon, jonka aikana he kuitenkin koko ajan ampuivat taaksepäin hyvin tähdätyillä jousillaan ikään kuin ”jäähyväislaukauksia”. Vaikka apostoli Johanneksen tässä näkemä näky voi viitata sellaiseen, niin se ennusti kuitenkin jotakin paljon tärkeämpää.
9. Miten Psalmi 45 ilmaisee, kuka valkoisella hevosella ratsastava on?
9 Psalmi 45, joka on henkeytetty runo eräästä kuninkaasta, osoittaa meille, kuka tuo valkoisella hevosella ratsastava on. Jakeissa 5–8 puhutellaan profeetallisesti tätä kuningasta: ”Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi [ratsasta, Um] totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja. Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään. Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi.” Yli 500 vuotta myöhemmin Hepr. 1:1, 2, 8, 9:n kirjoittaja soveltaa nuo profeetalliset sanat Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Yhtäpitävästi tämän kanssa muut Johanneksen näyn yksityiskohdat osoittavat, että valkoisella hevosella ratsastava on kirkastettu taivaallinen Jumalan Poika, ”jalopeura Juudan sukukunnasta”. Avatessaan kirjakäärön ensimmäisen sinetin Jumalan Karitsa näki siis itsensä ryhtymässä toimintaan Kuninkaana.
10. a) Miten tämä ratsastaja eroaa ulkonäöltään siitä valkoisella hevosella ratsastavasta, jonka Ilm. 19:11–16 kuvailee? b) Mikä ero näiden kahden ratsastajan tehtävällä on?
10 Tässä alkunäyssä valkoisella hevosella ratsastava eroaa ulkonäöltään siitä valkoisella hevosella ratsastavasta, jonka kuvailee Ilm. 19:11–16, missä tällä samalla ratsastajalla kuvataan olevan päässään ”monta otsaripaa” (Um) ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi maan kansoja toteuttaakseen Jumalan tuomion toimeenpanon heitä vastaan. Tässä jälkimmäisessä näyssä valkoisella hevosella ratsastava ratsastaa kuitenkin ”sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä” ”siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon”. (Ilm. 16:14–16) Tuossa ”sodassa” maailman kansojen ennustettu ”lopun aika” päättyy. (Dan. 12:4) Mutta kun valkoisella hevosella ratsastava ilmaantuu jousineen kirjakäärön ensimmäisen sinetin avaamisen jälkeen, niin tuo ”lopun aika” on vasta alkamassa. Se tapahtui seitsemän pakanain ajan päätyttyä ja siis varhaissyksyllä vuonna 1914, samana vuonna, jona ensimmäinen maailmansota syttyi. Valkoisella hevosella ratsastava ei siis lähde suorittamaan rauhallista tehtävää.
11, 12. Mitä kuvataan hevosella, sen värillä ja sen ratsastajan kädessä olevalla jousella?
11 Jo se, että taivaallinen ratsastaja ratsastaa hevosella, osoittaa hänen liikkuvan sotaisilla asioilla. Raamatun aikoina hevonen oli sodankäynnin vertauskuva, kuten Sananl. 21:31 sanoo: ”Hevonen on varustettu taistelun päiväksi.” (Myös Job 39:22–28) Ratsastajan hevosen valkoinen väri vahvistaa, että kyseessä on vanhurskas sota, sota Jumalan oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden kunniaansaattamiseksi. Tämän vuoksi valkoisella hevosella ratsastavalla on jousi, joka on myös sota-ase. Raamatullisina aikoina Israelin kuninkaat olivat erinomaisia jousimiehiä. (2. Sam. 1:22) Israelin vastavoideltu kuningas Jeehu käytti kuitenkin joustaan kuolettavasti sotavaunuista käsin eikä hevosen selästä, kuten valkoisella hevosella ratsastava. – 2. Kun. 9:20–24.
12 Raamatullisina aikoina joillakin ratsumiehillä oli tapana kuljettaa mukanaan keihästä, mutta heidän täytyi päästä aivan vihollisen tuntumaan voidakseen iskeä häntä peitsellä tai keihäällä. Nuolten tarkka ampuminen juoksevan hevosen selästä vaati suurta taitoa, mutta tällä tavoin valkoisella hevosella ratsastava voi lävistää vihollistensa sydämen nuolellaan kaukaa. – Ps. 7:12–14.
13. a) Miten Jeesus Kristus tässä täyttää Psalmin 110:1, 2? b) Mitä hänen nuolensa kuvaavat?
13 Ilmeisesti taivaassa olevan Herran Jumalan aika oli tullut täyttää Psalmin 110:1, 2 lupaus Pojalleen Jeesukselle Kristukselle, joka oli jerusalemilaisen kuningas Daavidin jälkeläinen ja kuitenkin hänen Herransa: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä panen sinun vihollisesi jalkojesi aluseksi.” ”Sinun voimasi valtikan Jehova lähettää Siionista sanoen: ’Käy kukistaen vihollistesi keskellä.’” (Um) Pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 Jumalan ja Kristuksen vihollisia oli vielä pyhissä, näkymättömissä taivaissakin. Siksi Jumalan valtuuttama Kuningas, Jeesus Kristus, ryhtyi ensin toimintaan näitä taivaassa olevia vihollisia vastaan, kuten eräs myöhempi Ilmestyskirjan luku osoittaa. Hänet on sen tähden lähetetty ikään kuin valkoisella hevosella ja jousella varustettuna. Jokainen hänen sotaratsunsa selästä ampumansa nuoli on ”Herran voitonnuoli, voitonnuoli” Jumalan ja hänen kansansa vihollisia vastaan. (2. Kun. 13:17) Vertauskuvalliset nuolet, jotka hän ampuu erehtymättä maaliin, ovat Jumalan tuomion ilmauksia vihollisia vastaan ennen heidän lopullista tuhoamistaan.
14, 15. a) Mikä kansa oli kuuluisa erinomaisesta jousenkäytöstään? b) Minkä profeetallisen osan näyttää jousella aseistautunut valkoisella hevosella ratsastava täyttävän?
14 Tässä yhteydessä on sopivaa palauttaa mieleen, että Persia oli vanhalla ajalla kuuluisa hevosistaan ja että persialaiset olivat jousenkäytön mestareita. Historian mukaan se oli heidän tärkein aseensa ja lähinnä jousta käyttämällä he voittivat babylonialaiset ja vahvistivat asemansa neljäntenä ihmiskunnan historian seitsemästä maailmanvallasta tähän päivään saakka.
15 Siksi se, että valkoisella hevosella ratsastava on aseistautunut jousella, viittaa siihen, että hän suorittaa samanlaisen tehtävän kuin muinaisen Persian valtakunnan kuningas Kyyros Suuri, joka vuonna 539 eaa. valloitti Eufratin rannalla olleen Babylonin ja kukisti Babylonian kolmannen maailmanvallan asemasta. Muista Persian kuninkaitten käyttämät valkoiset hevoset puhumattakaan niistä, joilla roomalaiset valloittajat ratsastivat palatessaan voittosaatossa pääkaupunkiin. (Est. 6:8–11) Tämä merkitsee, että Jehova Jumala on käyttävä valkoisella hevosella ratsastavaa Jeesusta Kristusta, Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, kukistamiseen ja sitten Suurempana Kyyroksena Jehovan kansan vapauttamiseen sen vallasta. Kun Jumalan kansa on kokonaisuudessaan paennut Suuresta Babylonista totellen Jumalan käskyä, niin tämä Suurempi Kyyros huolehtii tuon jumalattoman babylonilaisen väärän uskonnon maailmanmahdin tuhoamisesta. – Jes. 13:17–19; Ilm. 16:12; 17:1–18; ks. kirjaa ”Babylon the Great Has Fallen!” God’s Kingdom Rules! s. 197–199.
16, 17. a) Milloin valkoisella hevosella ratsastava lähtee liikkeelle, ja mitä hänelle annettu kruunu edustaa? b) Osoita raamatullisesti, että tuo kruunu oli varattu hänelle vuodesta 607 eaa. asti.
16 Milloin sitten valkoisella hevosella Ratsastava lähtee liikkeelle? Vasta sen jälkeen kun hänet on kruunattu Kuninkaaksi! Hän ratsastaa eteenpäin kruunattuna, sillä Ilmestyskirja (6:2) sanoo hänestä edelleen: ”Ja hänelle annettiin kruunu, ja hän lähti voittaen ja täydentämään voittonsa.” Ajankohdasta ei voi erehtyä! Se on pakanain aikojen päättymisen jälkeen vuonna 1914. Silloin oli tullut Jehova Jumalan aika painaa kruunu ’Juudan suvun jalopeuran’, kuningas Daavidin pysyvän Perillisen, päähän. Tuo kruunu, joka edusti aktiivista kuninkuutta, ei ollut levännyt kenenkään kuningas Daavidin perillisen päässä vuoden 607 eaa. jälkeen, jolloin pakanalliset babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin kuninkaallisen kaupungin. Puhuessaan viimeiselle maalliselle kuninkaalle, joka kantoi tuota kruunua, nimittäin kuningas Sidkialle, jonka päivinä pakanain ajat alkoivat, Jehova Jumala sanoi:
17 ”Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään! Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, Um] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:25–27.
18. a) Kenellä oli laillinen oikeus kuninkuuteen, ja miksi hän ei voinut ottaa kuninkuutta vastaan ennen vuotta 1914? b) Miten tuolloinen tapahtuma oli päinvastainen kuin vuoden 607 eaa. tapahtumat?
18 Jeesuksella Kristuksella, Jumalan Karitsalla ja kuningas Daavidin pysyvällä Perillisellä, on laillinen oikeus kruunun edustamaan valtakuntaan. Häntä ei voitu kruunata Jumalan toimesta tähän kuninkuuteen ennen kuin pakanain ajat päättyivät vuonna 1914. Siihen aikaan hän tuli, niin kuin on kuvattu Dan. 7:13, 14:n näyssä. Jehova Jumala, Vanhaikäinen, tunnusti hänen laillisen oikeutensa kruunuun ja kuninkuuteen, ja silloin täyttyi Jumalan lupaus: ”Ja minä annan sen hänelle.” (Ps. 21:2–4) Tämä tapahtui näkymättömissä taivaissa, minkä jälkeen muinaisen kuningas Daavidin kuninkaallinen sukuhaara ei ollut enää ”alhainen” eivätkä maan päällä olevat pakanakuninkaat ”korkeita”. Tapahtuma oli päinvastainen kuin sattui 2520 vuotta aikaisemmin vuonna 607 eaa. Saatuaan nyt Jumalalta kuninkaallisen vallan ”korkea” Jeesus Kristus saattoi ryhtyä toimimaan kaikkia vihollisiaan vastaan valkoisella hevosella Ratsastavana ja jousella aseistautuneena. Hänen täytyy hävittää Jumalan valtakunnan viholliset.
19. a) Miten Kristus lähti ”voittaen” vuonna 1914, ja miten hän ’täydentää voittonsa’? b) Mikä aiheutti ensimmäisen maailmansodan syttymisen?
19 Siitä lähtien kruunattu Kuningas on ratsastanut menestyksellisesti istuen hajareisin vanhurskaan sodankäynnin valkoisen hevosen selässä. Hän aloittaa voittaen ja hän lopettaa voittaen saavutettuaan täydellisen voiton. ”Hän lähti voittaen” kääntäen huomionsa pahimpiin vihollisiinsa, Saatanaan ja hänen näkymättömissä taivaissa oleviin henkidemoneihinsa, jotka hän työnsi takaisin, kokonaan pois taivaasta, missä he olivat välittömässä kosketuksessa Jumalan pyhien kerubien, serafien ja enkelien kanssa. Apostoli Johannes sai näyn tästä Saatanan karkotuksesta salaperäisen kirjakäärön seitsemännen sinetin avaamisen jälkeen. (Ilm. 12:1–13) Kristus ei aloittanut ensimmäistä maailmansotaa, joka puhkesi 28.7.1914 maan pakanakansojen keskuudessa maailmanherruuden kiistakysymyksestä. Saatana ja hänen demoninsa on sidottu olemaan täällä alhaalla sotivien kansojensa kanssa, eivätkä he pääse koskaan enää pyhiin taivaisiin.
20. a) Onko valkoisella hevosella ratsastava täydentänyt voittonsa? Miksi vastaat siten? b) Milloin voitto on täydennetty?
20 Päätellen siitä, miltä asiat nyt näyttävät maan päällä, valkoisen hevosen kruunattu Ratsastaja ei ole vielä täydentänyt voittoaan. Vihamieliset pakanakansat, jotka ovat nykyään uskonnollisen Suuren Babylonin herruuden alaisuudessa, ovat yhä olemassa. Jeesus Kristus olisi voinut helposti hävittää ne ensimmäisen maailmansodan huippukohdassa, mutta Jumalan aika ei ollut vielä tullut, jotta hän olisi siihen aikaan ja sillä tavalla täydentänyt voittonsa. Ensin täytyi tapahtua muuta, kuten apostoli Johannekselle annettu ilmestys paljastaa. Silloin ei ollut vielä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuri päivä”, eivätkä maan pakanakansat vielä olleet marssineet taistelukentälle, ”siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon”. (Ilm. 16:14–16) Siellä ja silloin on paikka ja aika kruunatun Ratsastajan täydentää voittonsa. Hän on nyt lähellä voittoisan ratsastuksensa päättymistä! Millä puolella me olemme silloin?
21, 22. Miten Raamattu osoittaa meille, että valkoisella hevosella ratsastava todella täydentää voittonsa, ja ketkä näkevät sen?
21 Valkoisella hevosella Ratsastavan tarkoitus ei jää toteutumatta. Hänen tarkoituksensa on voittaa, ja siksi alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä käytetään tässä kohdassa finaalilausetta eli tarkoitusta ilmaisevaa lausetta: ”Hän lähti voittamaan ja jotta hän voittaisi.” (Ilm. 6:2, Ro, Yg) Kreikkalaisessa tekstissä konjunktiivisen verbin aoristinen aikamuoto ”viittaa tässä lopulliseen voittoon”. (A. T. Robertson teoksessa Word Pictures in the New Testament, 6. osa, s. 340) Ratsastajan tarkoitus on ’täydentää voittonsa’. (Um) Sen hän tekeekin, sillä hänet julistetaan lopulta ”kuningasten Kuninkaaksi ja herrain Herraksi”. – Ilm. 19:16; 17:14.
22 Ihmiskunnan nykyisen sukupolven arvolliset tulevat näkemään valkoisen hevosen kruunatun Ratsastajan täydentävän voittonsa kaikkivaltiaan Jehova Jumalan avulla. Apostoli Johannes näki tämän näyn voittoisasta Ratsastajasta, sen jälkeen kun ensimmäinen sinetti oli avattu, vuonna 96, jolloin ilmestys perimätiedon mukaan annettiin. Mutta milloin kukaan meistä on nähnyt näyn nykyisen täyttymyksen?
23. Paljastiko Seuran Ilmestyskirjan selitys nimeltä ”Täyttynyt salaisuus” ratsastajaa ja hänen joustaan koskevan näyn täyttymyksen?
23 Johanneksen uskollisten kristittyjen tovereitten jäännös käsitti, että näky kruunatusta Ratsastajasta ja hänen jousestaan täyttyi pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914. He eivät saaneet tätä ymmärrystä kesällä vuonna 1917. Tuon vuoden heinäkuussa Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi englanniksi kirjan nimeltä ”Täyttynyt salaisuus”, joka tunnettiin myös Raamatun tutkielmien seitsemäntenä osana. (Ks. The Watch Tower and Herald of Christ’s Presence, 1.8.1917, s. 226, 2. palsta.) Tuo kirja sisälsi selityksiä koko Ilmestyskirjaan, ja siinä yritettiin ennenaikaisesti selittää myös Ilm. 6:1, 2.
24. Milloin ja miten Jumalan kansan annettiin ymmärtää näky?
24 Kolmetoista vuotta myöhemmin eli 11. elokuuta 1930 Vartiotorni-seura julkaisi kuitenkin Brooklynin päätoimistossa kaksiosaisen kirjan nimeltä ”Valo”. Siinä esitettiin vihdoin Ilm. 6:1, 2:n selitys, joka perustui vuonna 1914 päättyneitten pakanain aikojen jälkeisiin tapahtumiin, joissa nämä Raamatun kiehtovat ennustukset täyttyivät. Tämän julkaisun avulla Johanneksen kristityt toverit tällä 20. vuosisadalla saivat käsityksen Johanneksen näyn merkityksestä. He oppivat tietämään, kuka on valkoisen hevosen aseistettu, kruunattu Ratsastaja ja miten hän oli aloittanut vastustamattoman ratsastamisen kohti voittoa Jumalan kaikista vihollisista. Lumoutuneena tästä ymmärryksensä silmillä näkemästään näystä he tarkkaavat voittamatonta Ratsastajaa, joka ryntää kohti riemuvoittoa lähestyvässä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” (Um).