Harjoita kärsivällisyyttä

”Harjoittakaa siis kärsivällisyyttä, veljet, Herran läsnäoloon asti. Katso, maanviljelijä odottaa maan kallista hedelmää harjoittaen kärsivällisyyttä sen suhteen, kunnes hän saa varhaisen sateen ja myöhäisen.” – Jaak. 5:7, Um.

 1. Kuka on kärsivällisyyden Jumala, ja miten hän osoittaa sen?

JEHOVA on kärsivällisyyden suuri Jumala. Tämä kärsivällisyys perustuu hänen suureen rakkauteensa ja armoonsa. Hän on osoittanut ansaitsematonta hyvyyttään ja pitkämielisyyttään monissa tilanteissa. Hän osoitti sitä antamalla varoitusta Nooan ajan ihmisille, jotka täyttivät maan väkivallalla, tiedottamalla faaraolle tahtonsa Mooseksen välityksellä ja lähettämällä sarjan vitsauksia ennen kuin tuotti kuoleman Egyptin esikoisille, lähettämällä enkelisanansaattajat Sodoman ja Gomorran asukkaitten luo, profeetat Israeliin ja lopulta oman Poikansakin. Jehovan kärsivällisyys on ilmennyt monta kertaa ihmisen lyhyen historian kuluessa. Ihmiset ovat kääntyneet kerran toisensa jälkeen pois vanhurskauden poluilta, mutta Jehova on kärsivällisesti oikaissut ja varoittanut ja ilmaissut siten ansaitsematonta hyvyyttään, rakkauttaan ja armoaan ihmisiä kohtaan vuosisatojen aikana. – 1. Piet. 3:20.

 2. Miten Jeesus kuvasi Jehovan kärsivällisyyden?

² Jeesus valaisi tätä hyvin kertomalla seuraavaa: ”Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat’. Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä’. Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat.” – Matt. 21:33–39.

 3. Mitä Jeremia kertoi Jumalan kärsivällisyydestä Israelia kohtaan?

³ Samalla tavalla on Jehova viinitarhan omistajana osoittanut kärsivällisyyttä monissa tilaisuuksissa. Mutta niin kuin Jeremia sanoi Israelista, ”he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa. Siitä päivästä, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta, aina tähän päivään asti olen minä lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat – lähettänyt varhaisesta alkaen, päivä päivältä.” Jehova antoi heille silti yhä varoitusta sanoen: ”Ja kun sinä puhut heille kaiken tämän, niin he eivät kuule sinua, ja kun sinä heille huudat, niin he eivät sinulle vastaa. Sentähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei kuullut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta varteen.” Sittenkin Jehova osoitti kärsivällisyyttä lähettämällä Poikansa, joka tapettiin, kuten hän oli sanonut vertauksessa. – Jer. 7:24–28.

JUMALATTOMILLE OSOITETULLA KÄRSIVÄLLISYYDELLÄ ON RAJANSA

 4. Onko Jumalan kärsivällisyys loputon? Miten me tiedämme sen?

⁴ Mutta Jehovan kärsivällisyys ei jatku ikuisesti. Jeesus osoitti tämän vertauksensa yhteydessä. Hän kysyi: ”Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?” Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa.” (Matt. 21:40, 41) Vaikka Jehova on osoittanut samanlaista pitkämielisyyttä nykyiselle jumalattomalle maailmalle, niin hänen Sanansa osoittaa, että hän tuottaa sille pian koston, minkä se ansaitsee siksi, että se on hylännyt hänet. Jumala ei pidättynyt eräässä aikaisemmassa tapauksessa rankaisemasta enkeleitäkään, jotka tekivät syntiä ennen vedenpaisumusta, vaan säilytti heidät tuomiota ja hävitystä varten. Hän ei hillinnyt itseään asiaankuuluvan rangaistuksen tuottamisessa Nooan ajan koko jumalattomalle maailmalle maapallonlaajuisessa vedenpaisumuksessa. Ja hän puhdisti jumalattomat Sodoman ja Gomorran kaupungit tuhoavalla tulella. Hän johti Israelin kansan vankeuteen Babyloniaan ja salli myöhemmin roomalaisten sotilaitten hävittää Jerusalemin, kun hänen kärsivällisyytensä saavutti rajansa hänen määräaikanaan.

 5. Ansaitseeko nykyinen järjestelmä Jehovan kärsivällisyyden?

⁵ On hyvät syyt uskoa, että Jehovan kärsivällisyys tätä nykyistä maailmaa kohtaan loppuu, sillä niin kuin Paavali ennusti henkeytyksestä, ihmisistä on tullut ”itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman”. (2. Tim. 3:2–5) Jehovalla on totisesti täysi syy olla kärsimätön tämänkaltaisia ihmisiä kohtaan ja ryhtyä toimenpiteisiin nykyistä maailmanjärjestelmää vastaan, johon kuuluu riiteleviä kansoja ja jakaantuneita kansainvälisiä voimablokkeja ja joka on täynnä rodullista ja uskonnollista vihamielisyyttä.

 6. Mistä syistä Jehova on suvainnut jumalattomuutta niin pitkään?

⁶ Jehova on osoittanut niin paljon kärsivällisyyttä, että monet ihmiset eivät usko hänen olevan olemassakaan. Mutta Jehovalla on syy kärsivällisyyteensä, kuten hän sanoi faaraollekin edustajansa Mooseksen välityksellä: ’Jotta kaikki tulisivat tuntemaan minun ylimmän voimani ja jotta minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.’ Hän antaa nyt aikaa varoituksen antamiseen, ennen kuin tämän nykyisen järjestelmän loppu tulee, aikaa, jonka kuluessa hänen nimensä Jehova tehdään tunnetuksi, uskon omaavat ihmiset kootaan pois ja hänen valtakuntansa hyvä uutinen saarnataan. – 2. Moos. 9:16, Um.

 7. Minkä työn Jumala suorittaa pilkkaajista huolimatta?

⁷ Jo nyt Jehova suorittaa kansojen jakamista ja seuloo syrjään ne, jotka akanoiden tavoin eivät kelpaa muuhun kuin hävitettäviksi, mutta hän valmistautuu varjelemaan ne, jotka rakastavat vanhurskautta ja totuutta ja pysyvät hänen jumalisissa periaatteissaan. (Matt. 3:12) Hävitettäviksi joutuviin kuuluvat ne, jotka asettavat alituisesti kyseenalaiseksi Jumalan olemassaolonkin. He sanovat: Jos Jumala on, niin miksi hän ei tee mitään maan päällä vallitseville olosuhteille? He ovat niiden pilkkaajien kaltaisia, joiden Pietari ennusti tulevan ivailuineen sanoen: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” Tämän järjestelmän loppu tulee kumminkin aivan pian tällaisille pilkkaajille. Jumala pidätti 120 vuotta vihaansa vedenpaisumusta edeltäneitten päivien jumalattomuuden nähdessään ja antoi sitten vedenpaisumuksen kohdata tuota jumalatonta järjestelmää. Jumalan kärsivällisyys sitä jumalatonta maailmaa kohtaan loppui. Pietari selittää, että samalla tavalla ovat ”nykyiset taivaat ja maa . . . talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään”. – 2. Piet. 3:3–7.

KÄRSIVÄLLISYYDEN TARVE

 8. a) Miksi ei voida sanoa, että Jehova on hidas? b) Millaisen asenteen Nooa ilmaisi ottaneensa?

⁸ Ihmiset, joiden elämänkaari on lyhyt, noin seitsemänkymmentä vuotta, tulevat toisinaan kärsimättömiksi Jehovan päätösten toteuttamisen suhteen. He haluavat nähdä toimittavan heti paikalla. Mutta kun katselemme Kaikkivaltiaan Jumalan ajattomalta näkökannalta, niin ainoastaan lyhyt aika, kuusi tuhatvuotispäivää, vähemmän kuin viikko, on kulunut ihmiskunnan luomisesta. Pietari selittää: ”Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ’yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:8, 9) Nooakin ymmärsi tämän vedenpaisumusta edeltäneinä päivinä, jolloin jumalattomuus oli vallalla maan päällä. Hänen on täytynyt saada kaikenlaista vastustusta aikansa pilkkaajien taholta, kun hän rakensi arkkia, mutta hän luotti Jehovaan. Hän ei sanonut: ’No, Herra, nyt on jo taas vuosi kulunut, eikä mitään ole tapahtunut; jollet sinä tee loppua vuoteen 1641 a.m. mennessä, niin minä lopetan.’ Ei, vaan hän jatkoi kärsivällisesti uskossa, kunnes vedenpaisumus kohtasi vuosikymmentä myöhemmin.

 9, 10. Mikä on nyt viisas menettelytapa?

⁹ Raamatun kertomus osoittaa, että me elämme nyt tämän asiainjärjestelmän loppua, jolloin Jehovan ihmeelliset päätökset toteutetaan lopullisesti hänen valtakuntansa välityksellä ja paratiisilliset olosuhteet ennallistetaan maan päälle niille, joilla on uskoa. Psalminkirjoittaja Daavid kirjoitti Jumalan henkeyttämänä: ”Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho. Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” – Ps. 37:1–4.

¹⁰ Ottaen huomioon tämän, miten nykyään elävien ihmisten tulisi menetellä saadakseen Jehovan suosion ja suojeluksen, minkä hän antoi Nooalle, Lootille ja Jerusalemissa varjeltuneille? (2. Piet. 2:5–9) Viisas ihminen noudattaa Jehovan esimerkkiä osoittamalla itse kärsivällisyyttä erityisesti omistaen aikaa ja ponnisteluja Jumalan sanan rikkauksien luotaamiseen, mikä merkitsee elämää hänelle. Jos sinä olet siis senkaltainen ihminen, joka pyrkii olemaan äkkipikainen ja kärsimätön, niin pysähdy ja harkitse sen ihmeellisen kärsivällisyyden esimerkkiä, mitä Jehova Jumala on osoittanut meitä kohtaan. Jos sinä olet ylen nopsa sanomaan ja tekemään, niin pyri kehittämään kärsivällisyyden ominaisuutta. Se on hyve eli jumalallinen ominaisuus, mikä kristityllä on oltava erityisesti tänä lopun aikana. Samoin kuin Jehova on osoittanut kärsivällisyyttä meille, mekin voimme osoittaa sitä toisille kotielämässämme ja ystäviämme kohtaan, työssä tai muukalaisten joukossa. – Matt. 18:23–35.

11. Miksi kärsivällisyys on viisauden merkki?

¹¹ Monet pitävät kärsivällisyyttä heikkouden merkkinä. Tänä aikana, jolloin jokaisella on kiire, ihmiset tulevat usein kärsimättömiksi toisiaan kohtaan. Mutta Jumalan sana neuvoo meitä: ”Pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen. Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.” Viisas ihminen ottaa nopeasti oppia Jehovasta ja hänen päätöksistään ja ohjaa itsensä ja perheensä sille tielle, mikä tuottaa Jumalan suosion ja suojeluksen, sen sijaan että olisi nopea loukkaantumaan. – Saarn. 7:8, 9.

KÄRSIVÄLLISYYS PALVELUKSESSA

12. a) Mikä suuri työ on tehtävä? b) Mikä valmistelu on tarpeellinen?

¹² Jehovan kärsivällisyyttä ei tule sekoittaa hitauteen. Samoin kuin hän ryhtyi toimenpiteisiin puhdistaakseen maan Nooan päivinä, niin hän on nytkin päättänyt tuhota ne, jotka turmelevat maan. Mutta ennen kuin tämän asiainjärjestelmän loppu tulee, on tehtävä suuri työ. Samoin kuin Nooa palveli vanhurskauden saarnaajana vedenpaisumuksen edellisinä päivinä, niin Jeesus ennusti Jehovan perustetun valtakunnan hyvää uutistakin saarnattavan koko asutussa maassa varoitukseksi ihmisille, ennen kuin tämän asiainjärjestelmän loppu tulee. Tämä hyvä uutinen saatetaan nyt kaikkiin kansoihin kuuluvien hyväntahtoisten ihmisten huomioon Jehovan todistajain toimeliain ja yksimielisin palvelusponnisteluin. Heidän palvelustaan voidaan verrata joissakin suhteissa maanviljelijän työhön, ja tämä kuvaus auttaa sen suuren kärsivällisyyden painottamisessa, mitä tarvitaan siinä evankeliuminpalveluksessa, minkä Jumala on määrännyt tosi kristityille nykyään. Henkilö, joka ei ole koskaan viljellyt maata, ei kuvittelisikaan, että hän menisi ostamaan maata ja aloittaisi viljellä sitä hankkimatta ensin tietoja maanviljelysmenetelmistä ja saamatta ohjeita. Samalla tavalla on tutkimisaika, seurakunnan opetus ja valmennus välttämätön, ennen kuin kukaan voi ryhtyä evankeliuminpalvelukseen. Jeesus ymmärsi tämän valmennustarpeen, ja hän lähetti opetuslapsensa kaksittain, niin että he voivat hyötyä toistensa seurasta ja auttavista neuvoista.

13, 14. Miten evankeliuminpalvelusta voidaan verrata maanviljelijän työhön, ja miksi vaaditaan kärsivällisyyttä?

¹³ Maanviljelijä ei mene pellolle jonain päivänä ja kylvä siementä ja palaa sinne sitten seuraavalla viikolla korjaamaan satoa. Hänen on sen sijaan muokattava maata, lannoitettava sitä, kynnettävä ja harattava sitä, kylvettävä siemen, hoidettava sitä ja kitkettävä rikkaruohot pois maasta sekä pidettävä linnut loitolla. Ehkä hänellä on sitten vaikeuksia hyönteisvitsauksien takia, joten hänen on ruiskutettava sato. Kaiken tämän jälkeen saattaa tulla vielä kuivuus, ja sato voi olla hävitettävä. Jättääkö maanviljelijä sikseen ja menee kaupunkiin hakemaan työtä tai hankkiiko hän muuta tointa? Ei, jos hän on todellinen maanviljelijä. Hän toistaa sen sijasta jälleen kaiken tuon seuraavana vuonna. Hän saattaa istuttaa tuulensuojan tomun pidättämiseksi. Hän voi kaivaa syvän kaivon saadakseen vettä maan kastelemiseksi. Mutta hän ei hellitä. Hänellä on kärsivällisyyttä, ja hän työskentelee, kunnes saa lopulta työnsä hedelmät ja korjaa sadon, kiitos Jehovan siunauksen.

¹⁴ Todellinen kristitty, joka haluaa seurata Jeesuksen askeleissa, jakelee oppimiaan totuuksia toisille. Hän havaitsee, että hänen täytyy ennen kaikkea muokata maaperää. Tämä voidaan tehdä antamalla hyvä esimerkki kristittynä ympäristölle. Ihmiset huomioivat toisen käyttäytymistä ja puhetapaa, ja jos se on sopusoinnussa Raamatun periaatteitten kanssa, niin he ovat sitä halukkaampia kuuntelemaan hänen tuomaansa sanomaa. Mutta monien käyntien ja paljon Raamatusta puhumisen jälkeen ei saata sittenkään löytyä paljon vastakaikua. Älä tule silti kärsimättömäksi. Muista, että Jerikon muuritkaan eivät kukistuneet ensimmäisellä kierroksella. Israelilaisten oli sen sijaan kierrettävä muurit kuutena päivänä. ja seitsemäntenä päivänä he kiersivät ne seitsemän kertaa, ja lopulta ne luhistuivat maahan. Meidän ei pidä ajatella voivamme kukistaa niiden uskonnollisten oppien ja uskontunnustuksiin sisältyvien perimätietojen muurimaisia esteitä, joita on rakennettu vuosisatoja, ensimmäisellä kerralla, kun me puhumme ääneen totuudensanomaa. Mutta kun me arvostamme viemämme sanoman tärkeyttä, niin meidän on oltava kohteliaita ja kärsivällisiä ja osoitettava rakkautta. Me emme ole tekemisissä sadon kanssa niin kuin maanviljelijä, vaan elämän kanssa, joten tarvitaan vieläkin suurempaa kärsivällisyyttä.

15, 16. a) Miksi kristityn ei pidä olla helposti masentuva palveluksessaan? b) Minkä hyvän neuvon Jaakob antoi?

¹⁵ Kun evankeliumin palvelija on käynyt hyväntahtoisten ihmisten luona, kylvänyt totuuden siemenen sinne tänne, kastellut sitä tilapäistodistuksin silloin tällöin tai uusintakäynnein ja kun hän lopulta havaitsee ilmenevän hiukan kiinnostusta, joka on kuin taimi, mikä nostaa päätään maanpinnan yläpuolelle, silloin hän yrittää auttaa uutta kiinnostusta kasvamaan ja vahvistumaan hengellisesti hoitamalla sitä raamatuntutkistelun avulla. Mutta jos tuo kasvi heikkenee tai kiinnostus kuolee, niin sanooko hän: ’Se riittää minun puoleltani, en suinkaan minä voi olla opettaja’? Ei, jos hän on tosiaan antautunut Jehova Jumalalle ja haluaa palvella häntä koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. Maailma on pelto, ja eloa on paljon, joten on runsaasti tilaisuuksia yrittää uudelleen ja osoittaa kärsivällisyyttä.

¹⁶ Jaakob tähdensi tätä seikkaa sanoen: ”Harjoittakaa siis kärsivällisyyttä, veljet, Herran läsnäoloon asti. Katso, maanviljelijä odottaa maan kallista hedelmää harjoittaen kärsivällisyyttä sen suhteen, kunnes hän saa varhaisen sateen ja myöhäisen. Harjoittakaa tekin kärsivällisyyttä, lujittakaa sydämenne, koska Herran läsnäolo on tullut lähelle.” (Jaak. 5:7, 8, Um) Jaakob ymmärsi, että kylvämisen jälkeen on varhaissade välttämätön siemenen idättämiseksi ja että taas myöhäissade on välttämätön kasvien saamiseksi hedelmöitymään. Näin on evankeliuminpalveluksessakin. Totuuden vedet auttavat arvostuksen Jumalan sanaa kohtaan itämään ja puhkeamaan elämään ihmisen sydämessä ja mielessä, mutta vain jatkuva kasteleminen ja hoitaminen auttaa häntä tulemaan vanhurskauden istutuksen kaltaiseksi, joka on valmis kantamaan hedelmää Luojan ylistykseksi ja kunniaksi.

17. Mikä on huomattavaa tässä ajassa, missä me elämme?

¹⁷ Jaakob käski varhaiskristittyjä harjoittamaan kärsivällisyyttä Herran läsnäoloon saakka. Opetuslapset kysyivät Matteuksen 24:3:nnen mukaan Jeesukselta hänen läsnäolonsa eli parousíansa merkkiä, ja hän esitti heille yhdistelmämerkin, missä on ainakin 39 eri piirrettä. (Katso kirjasta ”Varmistautukaa kaikesta” sivua 345.) Eräs osa tästä merkistä, osa, mikä on ollut täyttymässä vuodesta 1914 lähtien, oli, että tämä Valtakunnan hyvä uutinen saarnataan koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille. Tämä on täyttynyt kirjaimellisesti meidän aikanamme, kun Jehovan todistajat, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, osallistuvat toimeliaasti maailmanlaajuiseen saarnaamis- ja opettamistyöhön 179 maassa ja meren saaressa. Jehovan päätöksen toteutuminen voidaan nähdä uuden maailman yhteiskunnan jatkuvassa laajenemisessa ja kasvussa. Vuonna 1914, jolloin Kristuksen toinen läsnäolo alkoi näkymättömänä, toimi evankeliuminpalveluksessa ainoastaan muutamia tuhansia julistajia. Vuonna 1938 heitä oli 59 000. Nyt on yli 916 000. Jehovan siunaus on levännyt kylvämis- ja kastelemistyön yllä, ja hän on antanut kasvun.

KÄRSIVÄLLISYYS TOIMINNASSA

18. Miten kristityt voivat harjoittaa nyt kärsivällisyyttä?

¹⁸ Vaikka me emme enää odotakaan Herran läsnäoloa, kun merkki alkoi täyttyä vuonna 1914, niin meidän on silti yhä harjoitettava kärsivällisyyttä, kunnes saarnaamistyö on suoritettu kokonaan ja Jehova sanoo sen riittävän Harmagedonissa. Kun Jaakob sanoi, että meidän tulee harjoittaa kärsivällisyyttä, niin tämän ei tarkoitettu olevan toimetonta odottamisaikaa, vaan sen piti sen sijaan olla uskon ja toivon osoittamista jakelemalla toisille oppimiamme totuuksia luottaen samalla Jehovan sanaan ja hänen päätöstensä pikaiseen toteutumiseen. Kuten psalminkirjoittaja ennusti, Jehovan kansa on altis hänen voimansa päivänä. (Ps. 110:3) Se on onnellinen voidessaan osallistua hänen palvelukseensa, ovatpa monet perheet myyneet kotinsakin ja luopuneet maallisesta työstään sekä muuttaneet uusille alueille, missä ne hyväntahtoiset ihmiset, joita he nyt palvelevat, ovat arvostaneet suuresti heidän palvelustoimintaansa.

19. Mitä hyvää raamatullista neuvoa meidän tulee noudattaa ja miksi?

¹⁹ Nämä vilpittömät kristityt käsittävät Jeesuksen antaman neuvon viisauden: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9:62) Sen sijaan että he katsoisivat taakseen vanhan maailman järjestelmään ja sen tarjoamiin tilapäisiin etuihin tai korotuksiin, he katsovat eteenpäin kohti uuden maailman siunauksia ja pitävät silmänsä Valtakunnan päämäärässä ponnistellen kaikkensa edistääkseen Valtakunnan etuja palvelustoiminnallaan. He noudattavat tätä ohjetta: ”Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.” (Luuk. 21:19) He ymmärtävät, että uudessa maailmassa saatava ihmeellinen elämän lahja on kärsivällisen tavoittelun arvoinen, joten he eivät masennu. He käsittävät, että vaikka saattaakin tarvita johtaa paljon raamatuntutkisteluja, ennen kuin joku alkaa arvostaa totuutta, niin tämä kaikki kuuluu työhön, lampaiden ja vuohien erottelemiseen, minkä Jeesus ennusti, ja he ovat onnellisia saadessaan osallistua siihen. He odottavat sitä aikaa, jolloin tämä työ on suoritettu ja jolloin kaikki, jotka elävät, tuntevat Jehovan. – Jer. 31:34.

20. Mitä vaaditaan Jehovan siunauksen saamiseksi saarnaamistyössämme?

²⁰ Niin kauan kuin joku suorittaa jatkuvasti saarnaamis- ja opettamistyötä sillä tavalla kuin Jehova ohjaa järjestönsä välityksellä, se ei ole turhaa, vaan saa Jehovan siunauksen. Odota aina häneltä opastusta ja rukoile hänen henkensä välityksellä antamaansa apua. Paavali selitti palvelijan suhteen Jumalaan: ”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” Tämä raamatunkohta jatkaa selittäen, että ihminen saa korjata palveluksestaan sen mukaan kuin hän siihen uhraa, sanoen: ”Kumpikin [on] saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.” Arvostatko sinä sitä etua, mikä sinulla on olla yksi Jumalan työtovereista? Jos arvostat, niin ponnistele kaikkesi tehdäksesi palveluksestasi hyvän hänen silmissään. ”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1. Kor. 3:5–9) Kasvatko sinä hengelliseen kypsyyteen osana viljeltävänä olevasta Jumalan pellosta? Älä ole kuin viinipuun juurivesa, mikä ottaa aina ravintoa, mutta ei kanna koskaan hedelmää, vaan päinvastoin tutki, käy seurakunnan kokouksissa ja ponnistele tosissasi ollaksesi hyvä opettaja, joka kasvaa voimakkaaksi totuudessa ja on valmis kantamaan hedelmää Jumalan työtoverina. Silloin Paavalin sanat soveltuvat sinuun: ”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” – 1. Kor. 15:58.

21. Miksi meidän ei pidä enää seurata vanhan maailman ohjausta?

²¹ On täysi syy olla kärsivällinen ja luja palveluksessamme nyt, kun pakanain ajat ovat päättyneet ja me elämme Kristuksen toisen läsnäolon aikaa. Kristityllä on parempaa tehtävää kuin kulkea irstailun ja kevytmielisen käytöksen tietä seuraten tämän vanhan maailmanjärjestelmän kansojen johtoa. (1. Piet. 4:3) Hän haluaa työskennellä Valtakunnan etujen edistymisen hyväksi. Hänellä on ihmeellinen Valtakunnan toivo ja kaikki sen siunaukset, mitkä Jehova on luvannut, ja hän tietää, että Jumalan sana ei palaja koskaan tyhjänä hänen tykönsä. (Jes. 55:11) Uuden maailman yhteiskunnan suunnattomasti kasvaessa käyköön jokainen eteenpäin sen mukana lisäten hengellistä kypsyyttään, edistyen Jumalan sanan ymmärtämisen kypsyyteen ja osallistuen täysin määrin hänen palvelukseensa.

22. Minkä neuvon Paavali antoi kolossalaisille?

²² Ne, jotka sanovat haluavansa ”odottaa ja katsoa” ja ilmaisevat uskon puutetta, kuuluvat samaan luokkaan kuin nekin, jotka odottivat arkin ulkopuolella Nooan aikana nähdäkseen, mitä tapahtuisi. Heillä ei ollut lainkaan luottamusta Jumalan sanaan eikä päätöksiin, ja he hukkuivat sen takia. Kristityn tosi usko yhdistää tiedon ja toivon. Se vaatii kärsivällisyyttä ja kestävyyttä. Kirjoittaessaan kolossalaisille apostoli Paavali painotti kärsivällisyyden tarvetta jokapäiväisessä elämässä. Hän mainitsi, ettei hän lakannut rukoilemasta. Hän halusi nähdä kolossalaiset täsmällisen tiedon täyttäminä, ja hän tiesi, että se vaatisi aikaa ja ponnistusta. Hän kehotti heitä menemään eteenpäin kantaen hedelmää ja kasvaen täsmällisessä tiedossa, tullen hengellisesti vahvoiksi ja voimakkaiksi, kestäen täysin kaiken vastustuksen ja osoittautuen pitkämielisiksi. Hän sanoi, että jos he tekevät näin, niin he vaeltavat Jehovan arvon mukaisesti miellyttäen häntä täysin kantamalla hedelmää kaikissa hyvissä töissä, ja tämä on varmasti kaikkien tosi kristittyjen tavoite. (Kol. 1:9–11) Meillä on täysi syy olla kiitollisia siitä, että Jehova on kärsivällinen päätöstensä toteuttamisessa, sillä se merkitsee meille nyt palvelemistilaisuutta ja tulevaisuudessa iankaikkista elämää uudessa vanhurskaassa maailmassa. – 2. Piet. 3:15.