Mikä kaupunki on kristillisyyden keskus?

 1. Mitä voidaan sanoa kristillisyydestä toimivana uskontona?

KRISTILLISYYS on alustaan lähtien ollut tunnettu toimeliaimpana, ponnekkaan evankelistisena uskontona. Jeesus Kristus oli itse uupumaton työntekijä ja valoi seuraajiinsa saman palavan innon, mikä antoi kristillisyydelle valtavan sysäyksen aivan sen alussa. Se levisi ensimmäisellä vuosisadalla kulovalkean tavoin. Aivan vähän aikaa sen alun jälkeen kertomus osoittaa olleen viisituhatta toimeliasta kristittyä Jerusalemissa, ja apostolien sekä heidän tovereittensa tarmokkaan työn avulla totuuden sana levisi käytännöllisesti katsoen koko silloiseen sivistyneeseen maailmaan.

 2. a) Mikä on välttämätön ykseyden ja menestyksen saavuttamiseksi? b) Mistä kaupungeista uskonnot odottavat ohjausta, ja onko mikään niistä kristillisyyden hengellinen keskus? Miksi on niin?

² Sellainen toiminta ja sitä vastaava menestys vaativat yksimielisyyttä, ja yksimielisyys vaatii järjestöä. Täytyi olla keskuskohta innoittamassa ja johtamassa tätä toimintaa ja myös keskus, johon kristityt voivat kohdistaa niiden huomion, joille he saarnasivat. Mikä tämä keskus oli? Ja mikä on kristillisyyden keskus nykyään? Onko se Jerusalem? Vai saattaisiko se olla Rooma? Aleksandria? Ateena? Istanbul? Tai Moskova? Nämä ovat kaupunkeja, joita monet kristikunnan lahkot pitävät keskuksinaan, ja kuitenkaan nämä kristikunnan lahkot, jotka sanovat itseään kristillisiksi, eivät suostu yksimielisesti pitämään mitään näistä kaupungeista kaikkien kristikunnan lahkojen keskuspaikkana. Näihin kaupunkeihin luottavat kristikunnan lahkot ovat osa siitä maailmanmahdista, joka Raamatussa tunnetaan Suurena Babylonina. Koska Raamattu osoittaa, että Suuri Babylon on Jumalan iänikuinen vihollinen, niin kristityt eivät saa odottaa saavansa miltään näistä kaupungeista hengellistä ohjausta.

 3. a) Mikä on kristittyjen hengellisen elämän lähde? b) Mikä oli palvonnan keskuspaikka muinaisen Israelin päivinä?

³ Mistä tosi kristityt voivat sitten odottaa saavansa sitä? Tosi kristillisyys tunnustaa ennen kaikkea taivaitten ja maan Luojan Jehova Jumalan kaiken hengellisen elämänsä Lähteeksi. Tosi kristityt antavat Jehovalle kaiken palvonnan ja ohjaavat kaikkien muiden palvonnan häneen. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on ainoa tie lähestyä Jumalaa ja Se, joka istuu nyt Isänsä kanssa Hallitsijatoverina valtaistuimella. Mutta eikö Jumala ole valinnut mitään kaupunkia, johon kaikki huomio pitäisi kohdistaa ja jonka välityksellä ihmisten palvonta pitäisi suorittaa hänelle? On kyllä. Hänellä on siinä paikassa myös temppeli, mihin palvojat voivat tulla esittämään ylistys- ja kiitosuhrinsa, samoin kuin oli keskuspaikka ja temppeli Israelin kansankin aikaan, nimittäin Jerusalem. Mutta tutkikaamme Raamattua nähdäksemme, missä tämä kaupunki ja sen temppeli ovat.

KRISTILLISYYDEN TEMPPELI

 4. a) Milloin Jeesus aloitti temppelinrakentamistyön ja mille perustalle? b) Millä tavalla temppelin rakentamisen alku kävi ilmeiseksi?

⁴ Ylösnoussut, kirkastettu Jeesus Kristus aloitti vuoden 33 helluntaipäivänä temppelinrakennustyön. Se ei ollut Jerusalemin kirjaimellinen temppeli, sillä Herodeksen rakentama temppeli oli vielä pystyssä siihen aikaan. Sen puusta ja kivestä tehdyn upean temppelin hävittivät roomalaiset myöhemmin vuonna 70. Jeesus suoritti silloin sitä työtä, mitä hän oli kuvaillut opetuslapsilleen ollessaan heidän kanssaan maan päällä, sanoen: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.” Jeesus oli nyt laskettu taivaassa suureksi Kallioksi eli Peruskulmakiveksi. Tänä helluntaipäivänä, joka oli ”leikkuujuhla, kun leikkaat uutiset viljastasi, jonka olet kylvänyt vainioon”, ”viikkojuhla”, Jeesus alkoi Jumalan oikealla puolella taivaassa vuodattaa pyhää henkeä 120 uskolliselle opetuslapselle. Nämä odottivat kokoontuneina Jerusalemiin, eivät temppeliin vaan erään talon ylähuoneeseen. Henki laskeutui tuulispään äänellä, ja opetuslapset puhuivat vieraita kieliä, joita monista maista Jerusalemiin juhlille tulleet ihmiset ymmärsivät. Pyhä henki ohjasi Pietarin nousemaan ja selittämään juutalaisille ja käännynnäisille, jotka tulivat yhteen tarkkailemaan tätä huomattavaa ilmiötä:

 5–7. Mitä Pietari selitti helluntaipäivän ihmetapahtumien merkitsevän?

⁵ ”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette.” – Apt. 1:13, 14; 2:1–33.

⁶ Pietari selitti siellä juutalaisille, että pyhän hengen vuodatus noina maallisen Jerusalemin ja sen temppelin viimeisinä päivinä oli Jooelin 2:28–32:n täyttymys, minkä ennustuksen hän sitten lainasi. Siinä sanotaan:

⁷ ”Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.” – Ks. Apt. 2:14–21.

KAUPUNGIN SIJAINTI

 8. a) Millaista temppeliä Jeesus rakensi, ja mikä toi muita jäseniä rakennettaviksi Kulmakivelle, Jeesukselle? b) Miksi tätä temppeliä ei voitu sijoittaa mihinkään maalliseen kaupunkiin?

⁸ Jeesus oli käskenyt opetuslapsia pysymään Jerusalemissa, kunnes henki olisi vuodatettu. (Apt. 1:4–8, 12–15) Mutta Jeesus alkoi nyt Jerusalemissa olevan kuningas Herodeksen rakentaman temppelin sijaan rakentaa perustalle, joka hän itse oli, kristillistä seurakuntaa ”hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia”. (1. Piet. 2:5) He olivat nyt pyhällä hengellä kastettuina ja Jumalan hengellisinä lapsina tulleet itse asiassa hengelliseen Siioniin, taivaalliseen Jerusalemiin. Sen tähden täytyi palvojien tulla taivaalliseen kaupunkiin ja sen hengelliseen temppeliin, katsoa siihen ja ohjata toisten palvonta sen puoleen. Tämä oli nyt Jehovan perustama palvontapaikka, eikä hän hyväksynyt mitään maallista kaupunkia. Seurakunnan perustus, kuolematon henki Jeesus Kristus, on taivaallinen eikä maallinen perustus, ei kukaan maan päällä oleva ihminen. Temppeli on hengellinen, taivaallinen, ei mikään kirjaimellinen maan päällä oleva temppeli tai katedraali. Mikään maan päällä oleva kaupunki ei voi sen tähden olla sen tyyssija.

 9. Miten Raamatun Heprealaiskirjeen kirjoittaja osoittaa, että kristillisyyden keskus on taivaallinen?

⁹ Tähän seikkaan, että seurakunta lähestyy taivaallista Siionia, kiinnitetään huomiomme Hepr. 12:22–24:ssä. Apostoli Paavali lausui seuraavat sanat ensin kristityille, jotka olivat syntyjään heprealaisia. Hän sanoi: ”Vaan [toisin kuin teidän maalliset esi-isänne] te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenientuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.”

10. Miten Paavali korostaa Hepr. 13. luvussa, ettei kristillisyys odota mitään maalliselta kaupungilta?

¹⁰ Paavali antaa erityisen merkityksen sanoilleen seuraavassa luvussa puhuessaan kristittyjen johtajasta: ”Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi [maallisen Jerusalemin] portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.” – Hepr. 13:12–14.

11. a) Pitivätkö varhaiskristityt Jerusalemia palvontakeskuksenaan? b) Mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan: ”Menkäämme siis hänen tykönsä ’ulkopuolelle leirin’”?

¹¹ Vaikka Jeesus olikin puhunut Jerusalemista kaupunkina, joka tappoi profeetat, niin se paikka, jossa hän kuoli varatakseen lunastushinnan seuraajiensa edestä, oli ulkopuolella Jerusalemin, ja koska Jeesuksen ajan kristityt eivät panneet luottamustaan Jerusalemiin temppeleineen, joka aikaisemmin oli edustanut Jumalaa, kristityt eivät nykyäänkään voi asettaa toivoaan mihinkään kristikunnan kaupunkiin, joka väittää edustavansa Jumalaa, mutta todellisuudessa vainoaa kristillisyyden saarnaajia järjestönsä ”ulkopuolella” olevina, ei toivottuina eli sopimattomina kuulumaan osana siihen, mitä he kutsuvat kristikunnaksi.

MINKÄ KAUPUNGIN ”LAPSIA”?

12. Miten Paavali teki selvän eron sen kaupungin välillä, jonka puoleen israelilaiset muinoin kääntyivät, ja sen, johon kristityt kääntyvät?

¹² Paavali teki selvän eron taivaallisen ja maallisen kaupungin välillä, kun hän sanoi galatalaisille: ”Sillä Haagar [patriarkka Aabrahamin huonekunnan orjatyttö] on Siinain vuori Arabiassa [missä kymmenet käskyt annettiin] ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” – Gal. 4:25, 26, 31; 5:1.

13. a) Mitä Jerusalemin hävitys vaikutti kristittyihin, ja mitä he tekivät? b) Valitsivatko kristityt sitten jonkin muun kaupungin kääntyäkseen sen puoleen? Miksi oli niin?

¹³ Vaikka varhaiskristityt eivät siis halunneet mitenkään halveksia sitä, mitä Jumala oli käyttänyt, nimittäin Jerusalemin kaupungissa olevaa temppeliä, niin kun Rooman legioonat olivat hävittäneet sen vuonna 70, sillä ei ollut mitään merkitystä heprealaisille kristityille. He tottelivat Jeesuksen neuvoa ja pakenivat tuomitusta kaupungista ennen sen hävitystä. Miksei tämä hävitys saattanut heitä hämmennykseen ja hajaannustilaan? Siksi, että he olivat taivaallisen äitinsä, ylhäällä olevan Jerusalemin, lapsia ja olivat lähestyneet elävän Jumalan todellista kaupunkia, taivaallista Jerusalemia. Heistä ei tullut myöhemminkään minkään muun kaupungin, esimerkiksi Rooman, lapsia, niin että he olisivat ansainneet nimityksen ”Rooman kristityt”. Ylhäällä oleva Jerusalem oli heidän tunnustamansa äiti. (Luuk. 21:20–24) Synnynnäiset juutalaiset eivät olleet enää luonnollisia israelilaisia: he olivat nyt hengellisiä israelilaisia.

TALLATTU JERUSALEM

14. Mitä tapahtui Babylonille ja Jerusalemille uskonnon keskuksina?

¹⁴ Muinaisesta Babylonista, joka oli kauan ollut tunnustettu maailman uskonnon keskukseksi, tuli lopulta asumaton raunio, jollaisena se on pysynyt tähän päivään asti. Mutta ennen kuin Babylon raunioitui tyystin, Jerusalem koki toisen hävityksensä. Viha, mistä Johannes Kastaja oli varoittanut, tuli, ja Jerusalem kastettiin hävityksen tulella, joka poltti juutalaiset ruumenet, mutta kristityt pelastuivat tästä kasteesta. – Matt. 3:7–12.

15. Miten Jerusalemin kristityt pelastuivat sen tulikasteesta?

¹⁵ Se tapahtui seuraavalla tavalla: Kun juutalaiset kapinoivat uudelleen Rooman ylivaltaa vastaan ja Rooman sotajoukot hyökkäsivät Jerusalemia vastaan ja sitten tilapäisesti vetäytyivät pois vuonna 66, niin Jerusalemissa olevat kristityt pakenivat pääasiassa yli Jordanin virran Gileadin vuoriseutuun. Pella oli muuan huomattava paikka, mihin he sijoittuivat. He tekivät näin totellen Jeesuksen ennustusta: ”Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. . . . Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” – Luuk. 21:20–24.

16. Tarkoittiko Jeesus, että kun roomalaiset kenraali Tituksen johdolla tallasivat Jerusalemin, se olisi merkinnyt sen tallaamisen alkua? Selitä.

¹⁶ Jerusalem joutui kauhealla tavalla tallatuksi kenraali Tituksen ja hänen roomalaisten legiooniensa jalkoihin vuonna 70. Mutta, kun Jeesuksen sanoja verrataan Danielin 4. luvussa olevaan ennustukseen, niin voimme nähdä, ettei Jeesus tarkoittanut pakanain seitsemän ajan eli kansojen määräaikojen alkavan sinä vuonna. Ne olivat alkaneet jo vuonna 607 eaa., kun babylonialaiset tallasivat Jerusalemin sen ensimmäisessä hävityksessä. Siitä lähtien ei Jerusalemissa ollut koskaan Daavidin suvun kuningasta istumassa ”Jehovan valtaistuimella”, ja pakanain aikojen piti kestää 2 520 vuotta eli vuoden 1914 varhaissyksyyn asti ya. Jeesus tarkoitti vain, että tallaamisen piti jatkua määräaikain loppuun asti, siis vuoteen 1914. – Hes. 21:27.

17. a) Missä kristillisen seurakunnan hallitseva elin ensin sijaitsi? b) Tekikö tämä siitä kristillisyyden keskuksen? Selitä.

¹⁷ Vaikka Jerusalem olikin siis kristillisen seurakunnan näkyvän hallitsevan elimen sijaintipaikka ensimmäisen vuosisadan alkupuolella, koska apostolit ja heidän yhteydessään olevat asuivat siellä, niin kristityt eivät pitäneet sitä kaupunkia uskontonsa keskuksena. Jerusalem oli tosin se paikka, mihin Paavali ja Barnabas menivät tapaamaan neuvottelukuntaa ympärileikkausasiassa, ja ohjekirje lähti hallitsevalta elimeltä, joka sijaitsi silloin siellä. Mutta kun apostoli Paavali matkusteli myöhemmin, hän teki Syyriassa olevan Antiokian kaupungin tukikohdakseen. Hän kirjoitti kirjeitä monista eri kaupungeista, ja vaikka nämä kirjeet eivät tulleet Jerusalemista, niin kristilliset seurakunnat pitivät niitä sen opetuskanavan, hallitsevan elimen, kautta tulleina, minkä Jumala oli asettanut, ja sitovina seurakunnalle. Sama koskee Pietaria, joka kirjoitti Babylonista, ja Johannesta, jolle Jeesuksen Kristuksen enkeli antoi vuonna 96 näyn, jonka hän kirjoitti Ilmestyskirjaan eli Apokalypsiin. Tämä tapahtui Patmos-saarella. Johanneksen myöhemmät kirjoitukset tulivat Efeson ympäristöstä.

18. Kuvaile hiukan Jerusalemin historiaa vuoden 70 jälkeen.

¹⁸ Kirjaimellisen Jerusalemin tallaamisen kysymyksessä ollen Rooman keisari Hadrianus, pontifex maximus, kävi vuonna 130 Jerusalemin raunioilla ja määräsi kaupungin jälleenrakennettavaksi. Mutta juutalaiset kapinoivat Bar-Kokhban johdolla, koska he pelkäsivät pakanallisen palvonnan perustamista sinne. Vuonna 134 kapina tukahdutettiin sekä roomalaisten että juutalaisten kärsiessä suuria tappioita. Myöhemmin juutalaisia surmattiin joukoittain. Jerusalemin paikalla olevaa roomalaista siirtokuntaa kutsuttiin nimellä Aelia Capitolina. Juppiterin ja keisari Hadrianuksen patsaita asetettiin temppelialueelle ja pakanajumala Juppiterille rakennettiin pyhäkkö temppelin paikalle. Juutalaisilta kiellettiin kuoleman uhalla pääsy kaupunkiin. Tätä jatkui vuoteen 312. Kun Konstantinuksesta tuli keisari ja pontifex maximus ja kun hän sitten väitti tulleensa kristityksi, kaupunki joutui uuteen vaiheeseen. Sitä vaalittiin pyhän kristillisen historian paikkana, ja Konstantinus Suuri rakennutti sinne Pyhän haudan kirkon.

TALLAAMINEN LOPPUU

19. Tekikö Konstantinuksen Jerusalemille osoittama suosio siitä kristillisen Siionin? Osoita, miksi.

¹⁹ Merkitsikö tämä sitä, että Konstantinuksen ajan Jerusalemista tuli Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajien Siion? Ei, vain Suuri Babylon, Jumalan vihollinen, nimitti sitä pyhäksi kaupungiksi. Maallinen Siion oli hylännyt Jeesuksen Kristuksen hänen saapuessaan riemusaatossa kuninkaana vuonna 33. Roomalaiset hävittivät sen ja sen temppelin vuonna 70, mutta vielä elossa oleva apostoli Johanneksen ja hänen opetuslapsitovereittensa Siion oli yhä olemassa, sillä se on hengellinen, taivaallinen, ja sillä on taivaallinen temppeli, palvonnan keskuspaikka.

20. a) Mikä tärkeä osa Jerusalemilla oli kuninkuuteen nähden? b) Mitä tapahtui vuonna 607 eaa., ja miten me tiedämme, ettei Jehova silloin hylännyt Daavidin kanssa tekemäänsä valtakuntaliittoa? (Alaviite) a) Mitkä kreikkalaiset sanat vastaavat ”pappia” ja ”ylimmäistä pappia”? b) Miten Hieronymus väärin otti käyttöön sanan ”pontifex” Pyhien kirjoitusten latinalaiseen käännökseen?

²⁰ Kuninkuuden kysymyksessä ollen Jerusalem edusti Jumalan esikuvallisen maallisen valtakunnan sijaintia, ennen kuin babylonialaiset tallasivat sen alleen vuonna 607 eaa. Daavidin kuninkaallisen sukuhaaran kuninkaat istuivat niin sanotulla ”Jehovan valtaistuimella”. Vaikka Jehova ei hylännyt vuonna 607 eaa. Daavidin kanssa kuninkuudesta tekemäänsä liittoa, niin valtaistuin, Jumalan valtakunta, kukistui, kunnes oli tuleva hän, jolla on siihen oikeus. (Hes. 21:27) Tämä oli kuningas Daavidin Perillinen ja Herra Jeesus Kristus, Melkisedekin järjestyksen mukainen ylimmäinen pappi. Hänellä oli oleva sekä Ylimmäisen papin että Kuninkaan virka. – Ps. 110:4; Hepr. 5:10; 6:20.a

21. Mitä Jerusalemin tallaamisen loppu oli merkitsevä, ja milloin se oli tapahtuva?

²¹ Milloin Jerusalemin tallaaminen oli loppuva, ja mitä se oli merkitsevä? Se oli merkitsevä Jumalan valtakunnan asettamista jälleen Daavidin suvulle, mutta ei maalliseen Siioniin, sillä se merkitsi Jumalan Pojan valtaistuimelle asettamista hänen istuttuaan Jumalan oikealla puolella vuodesta 33 lähtien. Se oli tapahtuva taivaassa, missä Jumalan valtakunta on perustettu. Tämän ajankohta oli oleva seitsemän ”pakanain ajan” lopussa vuonna 1914. – Hepr. 10:12, 13; Ps. 110:2.

MISTÄ TULEE ODOTTAA OHJAUSTA

22. Miksi kristityt eivät tarvitse mitään näkyvää edustamassa Jumalaa eivätkä mitään kosketeltavaa käytettäväksi hänen palvonnassaan?

²² Jeesus Kristus itse sanoi: ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24) Kristityillä ei tarvitse olla maan päällä mitään, mikä edustaa Jumalaa tai muistuttaa hänestä tai hänen hengellisestä temppelistään, palvoakseen häntä. He tietävät nyt, että Jeesus Kristus on asetettu Kuninkaaksi ja myös suureksi Melkisedekin kaltaiseksi Ylimmäiseksi Papiksi Jumalan hengelliseen temppeliin taivaalliselle Siionin vuorelle. Heitä ohjataan teokraattisella tavalla Jumalan sanan avulla, jonka Jeesus sanoi olevan henki ja elämä, ja Jumalan pyhän hengen avulla, mikä on lohduttaja ja auttaja. Tämä merkitsee sitä, että Jumala hallitsee heitä taivaista määräämänsä kuninkaan Jeesuksen Kristuksen kautta. He ovat yhteistoiminnassa Jumalan järjestön kanssa sen työssä koko maailmassa ja tunnustavat valvojien asettamisen hengen välityksellä järjestöön. Heidän järjestöään ei voida näin olleen aiheellisesti leimata millään sellaisilla kansallisilla nimityksillä kuin roomalainen tai amerikkalainen.

23. a) Minkä käskyn Jumala antaa kansalleen siitä, mistä tulee odottaa hengellistä opastusta? b) Mitä todisteita on siitä, että Jehovan kansa pitää taivaallista eikä maallista kaupunkia palvontansa keskuksena?

²³ Jumala käskee Jes. 51:1, 2:ssa: ”Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti.” He kääntyvät suuren Kallion Jehova Jumalan, Suuremman Aabrahamin ja vapaan vaimon, ylhäällä olevan hengellisen äidin, joka on hengellinen Siion, sekä Jumalan teokraattisen järjestön puoleen saadakseen ohjausta. Todistus siitä, että he tekevät näin, ilmenee selvästi heidän toiminnastaan, missä he ovat täysin yksimielisiä maailmanlaajuisesti suorittaen, missä ovatkin, aivan samaa saarnaamistyötä, mitä tehtiin Kristuksen ja hänen apostoliensa päivinä. Heidän konventtinsa ovat tämän ykseyden malleja, sillä heidän keskuudessaan ovat kaikki kansalliset ja yhteiskunnalliset aitaukset hävinneet, niin kuin apostoli Paavali kirjoitti: ”Te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal. 3:26–29) He ovat todella tulleet hengellisen, taivaallisen Siionin luo hakemaan totuutta, joka tekee ihmiset vapaiksi, sen kaupungin, missä heidän palvontansa keskus on.

[Alaviitteet]