’Toimintaan johtava ovi avautuu’
”On avautunut suuri toimintaan johtava ovi.” – 1. Kor. 16:9.
1. Mitä Jehova Jumala teki ensimmäisellä vuosisadalla sen mukaan, mitä Apostolien tekojen 14:15; 17:30; Tiituksen 3:4, 5 ja Johanneksen 1. kirjeen 5:13 sanovat, ja minkä edun tämä avasi yksilöille?
YLI 1 900 vuotta sitten sarasti uusi aikakausi. Se avasi suurenmoisia tilaisuuksia, jotka eivät ole vieläkään sulkeutuneet. Korkein Jumala ulotti Esikoispoikansa välityksellä kaikkien sukukuntien, kansojen ja rotujen ihmisille edun palvella häntä loputon elämä silmämääränä. – Apt. 14:15; 17:30; Tiit. 3:4, 5; 1. Joh. 5:13.
2. a) Keiden kanssa Jehova Jumala oli ollut yksinomaisesti tekemisissä satojen vuosien ajan ennen ajanlaskumme alkua? b) Miksi ainoastaan juutalaiset tunsivat Hänet, jota he palvoivat?
2 Satojen vuosien ajan ennen Jeesuksen maan päälle tulemista Jehova Jumala oli tekemisissä yksinomaan israelilaisten eli juutalaisten kanssa. Yksistään heille ”uskottiin Jumalan pyhät julistukset”. (Room. 3:2) Vain luonnolliset israelilaiset tai pakanat, jotka yhtyivät heidän kanssaan palvontaan, voivat päästä ymmärtämään Jehovan paljastetun tarkoituksen. Siksi Jeesus saattoi sanoa samarialaiselle naiselle: ”Te palvotte sitä, mitä ette tunne; me palvomme sitä, minkä tunnemme.” (Joh. 4:22) Samarialaiset hyväksyivät Pentateukin eli viisi Mooseksen kirjaa, mutta hylkäsivät muun osan Raamatun henkeytetyistä heprealaisista kirjoituksista. Sen tähden heidän tosi Jumalan Jehovan tuntemuksensa oli puutteellista. He eivät tunteneet häntä siinä määrin kuin hän oli ilmaissut itseään. Mutta juutalaiset, jotka hyväksyivät kaikki Heprealaiset kirjoitukset Jumalan henkeyttämiksi ja jotka pyrkivät palvomaan siten kuin noissa kirjoituksissa oli esitetty, varmasti tunsivat Hänet, jota he syvästi kunnioittivat. He palvoivat Jumalan määräämän järjestelyn mukaan, joka keskittyi Jerusalemin temppeliin. – 5. Moos. 12:5, 6; 1. Kun. 14:21.
3. a) Mihin palvonnassa tapahtuvaan muutokseen Jeesus Kristus viittasi, kun hän puhui samarialaiselle naiselle? b) Mikä todistus on Heprealaisissa kirjoituksissa siitä, että aikanaan tapahtuisi muutos puhdasta palvontaa koskevassa järjestelyssä?
3 Mutta puhuessaan samarialaiselle naiselle Jeesus ilmaisi, että muutos oli käsillä. Hän sanoi: ”Tulee hetki, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella [Garissiminvuorella, jota samarialaiset pitivät pyhänä] ettekä Jerusalemissa.” (Joh. 4:21) Ennakkovälähdyksiä sellaisesta muutoksesta oli jo esitetty Heprealaisissa kirjoituksissa. Jehova Jumala oli profeettansa Jeremian kautta julistanut, että uusi liitto korvaisi vanhan lakiliiton. (Jer. 31:31–34) Henkeytetyn psalminkirjoittajan Daavidin kautta Korkein oli paljastanut, että ylimmäisen papin virka annettaisiin sellaiselle, joka ei olisi Aaronin sukua. Hän olisi kuningas-pappi niin kuin Melkisedek muinaisesta Saalemista. Psalmista 110:4 me luemme: ”Herra on vannonut eikä sitä kadu: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan’.” Tämä pappeudessa tapahtunut muutos vaati myös erilaista uhria. Siihenkin oli viitattu profeetallisesti. Psalmissa 40:7 sanotaan: ”Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit [”mutta ruumiin sinä valmistit”, Septuaginta-käännös], polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.”
4. Miksi otollista palvontaa voidaan suorittaa vain Jeesuksen Kristuksen välityksellä?
4 Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista me saamme tietää, että Jeesus Kristus on uuden liiton Välittäjä, että hän on kuningas-pappi Melkisedekin tavan mukaan ja että hänen täydellinen ihmisruumiinsa on Jumalan hyväksymä sovitusuhri. (Hepr. 7:15–28; 8:6; 9:15; 10:1–10) Sen vuoksi Jeesuksen Kristuksen hyväksyminen ainoaksi välikappaleeksi Isän lähestymiseen tuli välttämättömäksi kaikille, jotka haluavat palvoa oikealla tavalla. Jumalan Poika sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Tämän palvonnassa tapahtuneen muutoksen myötä tuli yksityisille ihmisille suurenmoinen tilaisuus päästä osaksi uudesta hengellisen Israelin kansasta ja saada ”kansalaisuus” taivasten valtakunnassa. – Fil. 3:20.
5. Mitä Jeesuksen opetuslasten täytyi tehdä, jotta toiset voisivat saada tietää, kuinka palvoa Jumalaa otollisesti? (Room. 10:10–15)
5 Mutta miten ihmiset saisivat tietää tästä? Vastaus löytyy tehtävästä, jonka Jeesus Kristus antoi opetuslapsilleen noustuaan kuolleista: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, . . . ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19, 20) Piti siis tehdä työ Jumalan totuuden julistamiseksi ja opettamiseksi toisille. Niiden kolmen ja puolen vuoden aikana, jolloin Jeesus Kristus opetti julkisesti, apostolit ja muut opetuslapset oli valmennettu tekemään tätä tärkeää työtä. Tämän merkittävän toiminnan johdosta avautui muita tilaisuuksia niille, jotka voivat olla käytettävissä palvelukseen ja olivat halukkaita siihen.
KRISTILLINEN SEURAKUNTA ALKAA TOIMIA
6. Milloin kristillinen seurakunta sai alkunsa, ja miten Jehova osoitti, ettei hän enää käyttänyt juutalaista seurakuntaa?
6 Tuli vuoden 33 helluntaipäivä. Tämä päivä merkitsee kristillisen seurakunnan alkua. Silloin annettiin selvä todistus siitä, että seurakunta, jota Jumala nyt käytti, koostui hänen Poikansa opetuslapsista. Sinä päivänä Korkein vuodatti Herran Jeesuksen Kristuksen välityksellä pyhän hengen noin 120 opetuslapseen, jotka olivat kokoontuneet erään talon ylähuoneeseen Jerusalemissa. Tätä hengen vuodatusta edelsi ”kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus”. Tämä ääni herätti monien juutalaisten ja käännynnäisten huomion ja sai heidät kokoontumaan sen talon läheisyyteen, jossa opetuslapset olivat. Pyhän hengen antaman kyvyn turvin nämä opetuslapset alkoivat puhua vierailla kielillä ”Jumalan suurenmoisuuksista”. Juutalaiset ja käännynnäiset, jotka olivat tulleet Jerusalemiin kaukaisista paikoista, olivat aivan hämmästyksissään kuullessaan galilealaisten puhuvan heidän äidinkieltään. – Apt. 2:1–12.
7. Miten juutalaiset ja käännynnäiset voivat tulla kristillisen seurakunnan jäseniksi?
7 Apostoli Pietari selitti silloin kokoontuneelle väkijoukolle, että Jumalan henki oli vuodatettu Jooelin profetian täyttymykseksi. Edelleen hän osoitti, että Jeesus, jonka he olivat panneet paaluun, oli herätetty kuolleista ja että hän oli todella Kristus, kuningas Daavidin Herra, joka istui Jumalan oikealla puolella. Millaista vastakaikua Pietarin sanat saivat? Kertomus sanoo: ”Kun he nyt tämän kuulivat, he saivat piston sydämeensä, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän on tehtävä?’” Pietari vastasi: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi, niin saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan.” Noin 3 000 henkeä toimi tämän kehotuksen mukaan. – Apt. 2:14–41.
8. Mitä järjestelyjä tehtiin, jotta ne, jotka olivat tulleet Jerusalemiin kaukaisista paikoista, voivat viipyä siellä hyötyäkseen apostolien opetuksesta?
8 Näillä uusilla uskovilla ja monilla muilla, jotka tulivat kristillisen seurakunnan yhteyteen sen jälkeen, oli paljon opittavaa. Apostolit, jotka Jeesus Kristus oli henkilökohtaisesti valmentanut, pystyivät varmasti parhaiten opettamaan heitä. Mutta apostolit eivät voineet matkustaa maan kaikkiin kaukaisiin osiin, joista juutalaiset ja käännynnäiset olivat tulleet Jerusalemiin. Jotta uudet käännynnäiset olisivat voineet saada opetusta apostoleilta, he viipyivät sen tähden kaupungissa pitempään. Se oli mahdollista, kun monet heidän uskovista tovereistaan vapaaehtoisesti myivät omaisuuttaan ja luovuttivat varat apostoleille, niin että ne voitiin jakaa tarvitseville. – Apt. 2:44, 45; 4:34, 35.
9. Mitä nimityksiä tehtiin ja miksi, kun Jerusalemin seurakunta kasvoi kooltaan?
9 Jerusalemin seurakunnan kasvaminen avasi muillekin kuin apostoleille tilaisuuksia palvella kaikkien tarpeista huolehtimiseksi. Seurakunnan historian hyvin varhaisessa vaiheessa kerrotaan nuorista miehistä, jotka ilmeisesti palvelivat apostoleita käsillään. He ovat saattaneet olla vakituisesti käytettävissä toimittamaan tarpeellisia asioita. (Apt. 5:6, 9, 10) Miten hyvää valmennusta tulevaisuutta varten nämä nuoret miehet saivatkaan olemalla kiinteässä yhteydessä apostoleihin! Ajan mittaan avustustyötä tuli aivan liian paljon apostolien valvottavaksi. Kun ruoan jakamisessa puutteenalaisille leskille heräsi ongelma, apostolit havaitsivat, että heidän olisi ollut sopimatonta laiminlyödä opetusvelvollisuuksiaan huolehtiakseen tästä asiasta, joka ei ollut niin tärkeä. Niinpä he pyysivät seurakunnan veljiä valitsemaan keskuudestaan seitsemän pätevää miestä hoitamaan päivittäistä ruoan jakelemista. Kun apostolit olivat rukoilleet, he nimittivät nämä miehet panemalla kätensä heidän päälleen. Kaikilla seitsemällä miehellä oli merkittävät hengelliset edellytykset, sillä he olivat ”täynnä henkeä ja viisautta”. (Apt. 6:1–6) Kun seurakunta kasvoi, apostolien on myös täytynyt nimittää ”täynnä henkeä ja viisautta” olevia päteviä miehiä palvelemaan heidän kanssaan vanhimpina, jotta olisi voitu huolehtia opetuslasten hengellisistä tarpeista.
UUSIEN SEURAKUNTIEN VÄLILLÄ PIDETTIIN YHTEYTTÄ
10. a) Mikä vaikutus ”hyvän uutisen” leviämiseen oli ankaran vainon puhkeamisella Jerusalemin seurakuntaa vastaan? b) Miten Jerusalemissa oleva vanhimmisto piti yhteyttä toisiin seurakuntiin?
10 Pian sen jälkeen kun Jerusalemiin oli perustettu seurakunta, sitä vastaan nousi ankara vaino, joka pakotti useimmat opetuslapset lähtemään kaupungista. Hajaantuneet opetuslapset käyttivät hyväkseen tilaisuutta levittää ”hyvää uutista”. Sen johdosta seurakuntia syntyi esimerkiksi sellaisiin kaupunkeihin kuin Samariaan ja Antiokiaan. (Apt. 8:1, 4–8; 11:19–21) Kun uutiset näistä seurakunnista ja niiden tarpeista saavuttivat Jerusalemin, siellä oleva vanhimmisto teki epäilemättä järjestelyjä hengellisen avun antamiseksi. Apostolit Pietari ja Johannes lähetettiin Samarian kaupunkiin, ja palatessaan Jerusalemiin he ottivat asiakseen julistaa ”hyvää uutista” monille samarialaisten kylille. (Apt. 8:14–17, 25) Pietarin kerrotaan myös myöhemmin käyneen Lyddan ja Joppen seurakunnissa. (Apt. 9:32–43) Joppesta Pietari Jumalan hengen ohjauksessa meni Kesareaan avatakseen siellä ensimmäisen kerran ympärileikkaamattomille pakanoille – Korneliukselle, hänen huonekunnalleen ja läheisille ystävilleen – tilaisuuden tulla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi. – Apt. 10:23–48.
11. Miksi Barnabas meni Antiokiaan, ja miten hän sai apua sikäläisen seurakunnan rakentamiseksi?
11 Jerusalemin seurakunta lähetti opetuslapsi Barnabaan Antiokiaan, missä hän suuresti rohkaisi uskonveljiään. (Apt. 11:22–24) Koska Barnabas tarvitsi apua tosi palvonnan edistämiseksi tuossa kaupungissa, hän oma-aloitteisesti etsi Paavalin Tarsoksesta ja pyysi häntä osallistumaan työhön Antiokiassa. Tämä tapahtui todennäköisesti noin kaksitoista vuotta sen jälkeen, kun Paavali, entinen Kristuksen seuraajien vainooja, oli tullut uskovaksi. Paavali ja Barnabas viipyivät yhdessä vuoden ajan Antiokian seurakunnassa. (Apt. 11:25, 26) Tänä aikana Jerusalemista kävi profeettoja Antiokian seurakunnassa. (Apt. 11:27) Yksi näistä profeetoista, Agabus, ennusti suuren nälänhädän. Tämä sai Antiokian seurakunnan järjestämään avustusta Juudeassa oleville veljille ja sitten lähettämään Paavalin ja Barnabaan viemään lahjoitusta Jerusalemiin. (Apt. 11:28–30) Sitten nämä kaksi miestä palasivat takaisin Antiokiaan mukanaan Johannes Markus, Barnabaan serkku. – Apt. 12:25.
12. a) Miksi Paavali ja Barnabas lähtivät Antiokiasta avatakseen uusia alueita? b) Miten heidän perustamansa uudet seurakunnat saivat vanhimmistoja? c) Miten Antiokian seurakunta sai tietää Paavalin ja Barnabaan toiminnasta?
12 Sen jälkeen pyhä henki ohjasi asettamaan Paavalin ja Barnabaan erikoistyöhön. (Apt. 13:1, 2) Hengen ohjauksessa Paavali ja Barnabas matkustivat Kyproksen ja Vähän-Aasian joidenkin osien läpi, saarnasivat ”hyvää uutista” ja perustivat uusia seurakuntia. Käydessään uudelleen näissä seurakunnissa he nimittivät vanhimpia huolehtimaan opetuslasten hengellisistä tarpeista. (Apt. 14:21–23) Saavuttuaan Antiokiaan he ’kokosivat seurakunnan yhteen ja ryhtyivät kertomaan, mitä kaikkea Jumala oli heidän välityksellään tehnyt ja että hän oli avannut kansoille oven uskoon’. – Apt. 14:27.
13. a) Miksi Antiokian seurakunnassa heräsi ongelma pakanauskovien suhteen? b) Miksi oli johdonmukaista, että asia ratkaistiin Jerusalemissa?
13 Sitten heräsi ongelma. Juudeasta tuli Antiokiaan veljiä, jotka väittivät, että kristillisyyden omaksuneet ei-juutalaiset täytyi ympärileikata ja velvoittaa noudattamaan Mooseksen lakia. Muutoin he eivät voisi pelastua. (Apt. 15:1) Missä tämä asia voitiin ratkaista? Johdonmukaisin paikka oli Jerusalem, koska siellä oli seurakunta, jonka yhteydessä apostolit olivat. Lisäksi juuri sieltä saarnaamistyö ja opetuslasten tekemisen työ oli laajentunut kaikkiin niihin moniin paikkoihin, joissa silloin oli seurakuntia. Siksi Jerusalemin seurakunnan vanhimmilla oli sellaisen keskuselimen asema, jolle muut vanhimmat voivat esittää tiedusteluja. Niinpä huomaammekin, että Paavali ja Barnabas lähetettiin ”tämän [ympärileikkaus]kiistan johdosta apostolien ja vanhinten luo ylös Jerusalemiin”. – Apt. 15:2.
14. a) Miten vanhinten keskuselin Jerusalemissa ryhtyi ratkaisemaan ympärileikkauskysymystä? (Apt. 15:6–21) b) Miten muille seurakunnille ilmoitettiin tehdystä ratkaisusta? (Apt. 15:22–29)
14 Vanhinten keskuselin jossa olivat mukana apostolit, pohti perusteellisesti asiaa. Esitettiin todistus, joka osoitti, että Jumala itse oli hyväksynyt ympärileikkaamattomassa tilassa olevia ei-juutalaisia vuodattamalla heille henkeään. Täten kävi selväksi, että pakanoiden tuominen kristillisen seurakunnan yhteyteen täytti Heprealaisten kirjoitusten profetian. Tehtiin ratkaisu, ja se esitettiin kirjallisena. (Apt. 15:6–21) Tässä kirjeessä sanottiin:
”Apostolit ja vanhimmat, veljet, kansoista oleville Antiokian ja Syyrian ja Kilikian veljille: Tervehdys! Koska olemme kuulleet, että jotkut joukostamme ovat puheilla aiheuttaneet teille levottomuutta koettaen horjuttaa sielujanne, vaikka emme ole antaneet heille mitään ohjeita, olemme tulleet yksimielisyyteen ja nähneet hyväksi valita miehiä lähettääksemme heidät luoksenne yhdessä rakkaittemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, miesten jotka ovat panneet sielunsa alttiiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen puolesta. Lähetämme sen tähden Juudaan ja Silaan, jotta hekin kertoisivat samat asiat suusanallisesti. Sillä pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta. Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!” – Apt. 15:23–29.
15. Miten Jerusalemissa olevan vanhinten keskuselimen ratkaisut ja uskollisten veljien vierailut auttoivat seurakuntia ?
15 Tällaiset vanhinten keskuselimeltä Jerusalemista tulleet kirjeet ja uskollisten veljien vierailut rakensivat ja vahvistivat seurakuntia jatkamaan ”hyvän uutisen” julistamista ja auttoivat toisia uskovia pysymään lujana uskossa. (Apt. 15:30–32; 16:4, 5) Lisäksi Paavalin, Pietarin, Jaakobin, Juudaan ja Johanneksen lähettämät henkeytetyt kirjeet vahvistivat opetuslapsia hengellisesti.
16. a) Mitä palvelemistilaisuuksia kristillinen aikakausi avasi kaikille opetuslapsille, sekä miehille että naisille? (Matt. 28:19, 20; Gal. 2:9; 6:10; 1. Tim. 5:10; Tiit. 2:3–5) b) Mitä muita palvelemistilaisuuksia avautui päteville miehille, jotka asettuivat käytettäviksi?
16 Kristillisen aikakauden alku avasi todella suurenmoisia tilaisuuksia palvelemiseen. Kaikilla opetuslapsilla, sekä miehillä että naisilla, oli etu julistaa ”hyvää uutista” ja rohkaista toisia uskovia ja auttaa heitä vaikeina aikoina tai hengellisillä tavoilla. Evankelistoja tarvittiin ”hyvän uutisen” julistamiseksi uusilla alueilla. Tarvittiin myös päteviä veljiä, jotka voivat käyttää aikaansa seurakunnissa vierailemiseen, työskennellä niiden kanssa jonkin aikaa niiden vahvistamiseksi ja osallistua vanhinten ja seurakunnan palvelijoiden nimittämiseen. Koska näillä matkustavilla veljillä oli raskas vastuutaakka, heitä auttoivat nuoret miehet, jotka voivat toimittaa heille asioita ja suorittaa muilla tavoin henkilökohtaisia palveluksia. Entä miten on nykyään? Onko tällaisia tilaisuuksia yhä avoinna?
[Kuva s. 390]
Pietari selittää Jooelin profetian täyttymystä kokoontuneille juutalaisille ja käännynnäisille
[Kuva s. 392]
Kun pakanoita otettiin kristilliseen seurakuntaan, vanhinten keskuselin antoi ohjeita ykseyden säilyttämiseksi