Palvonta mikä johtaa Jumalan valtakuntaan
MATKUSTATPA itään, länteen, pohjoiseen tai etelään, tapaat ihmisiä, jotka palvovat jotakin korkeampaa voimaa. Miljoonat ihmiset uskovat vilpittömästi palvontamuotonsa olevan hyvä. He luottavat siihen, että se saa heidän jumalansa tai jumaliensa suosion ja johtaa lopulta iankaikkisiin palkintoihin.
Niin hartaita ovat monet itämailla asuvat palvojat, että he jopa keskeyttävät tärkeät liikeneuvottelut, kun heidän rukoushetkensä lähestyy. Määräaikaan joka päivä he levittävät mattonsa ja heittäytyvät sille rukoilemaan kääntyneinä pyhään kaupunkiinsa Mekkaan päin. Mutta vaikka he uskovat, että Allah on ainoa tosi Jumala, monet ihmiset samoissa maissa ovat yhtä hartaita noudattaessaan muita palvontamuotoja. Jotkut eivät esimerkiksi koskaan laskeudu levolle yöksi lukematta rukouksia Buddhan kuvan edessä, mikä on huomattavalla paikalla heidän kodissaan.
Palvonta useissa Afrikan heimoissa on hiukan erilaista, vaikka silläkin pyritään saamaan suosiota ihmisiä korkeammilta voimilta. Uskonnonmenot keskittyvät noitatohtorin ympärille, ja hänen toivotaan voivan lepyttää näkymättömiä henkiä, joiden ihmiset uskovat olevan rajan taa siirtyneitä kuolleita.
Kristikunnan länsimaiden palvontatavoissa on huomattavaa samankaltaisuutta. Jos astut suuriin katedraaleihin Ranskan, Italian tai Yhdysvaltain suurissa kaupungeissa tai käyt vaatimattomammissa palvontapaikoissa melkein missä kristikunnan osassa hyvänsä, niin tapaat ihmisiä polvillaan palvomassa kuvien edessä, ei kyllä Buddhan, vaan Jeesuksen, Marian, Joosefin ja lukemattomien ”pyhimysten” kuvien edessä. Nämäkin palvojat ovat halukkaita miellyttämään Jumalaa ansaitakseen hänen suosionsa ja tulevaisen siunauksen.
Mutta mihin ihmiset kaikkialla maailmassa odottavat eri palvontamuotojensa johtavan heidät? Tämä vaihtelee melkoisesti, riippuen harjoitetusta uskonnosta ja ihmisten sijainnista ja sivistyksestä. Hindut ja buddhalaiset toivovat saavuttavansa päämäärän, mitä sanotaan nirvanaksi, mutta minkä ihmiset ymmärtävät kuitenkin eri lailla. Joillekuille nirvana merkitsee ilon ja onnen elämää toisessa maailmassa, kun taas toiset pitävät sitä vaikeasti selitettävänä tilana tietoisen olemassaolon ulkopuolella.
Monet afrikkalaiset viittaavat ”toiseen maailmaan” tai ”tuonne ylhäälle”, minne edesmenneiden sielujen uskotaan siirtyvän. Heidän mielestään tämä paikka ei ilmeisestikään ole kovin kaukana, koska he uskovat näiden eronneiden säännöllisesti palaavan vaikuttamaan suuresti eläviin. Muslimit kuvittelevat toisaalta yleensä ”taivaan” kauniiksi keitaaksi tai puutarhaksi, missä on varjoisia puita, juoksevia puroja ja kaikkia levon, mukavuuden ja nautinnon mahdollisuuksia. Ja useat kristikunnassa hellivät hiukan erilaisia toiveita onnellisesta määränpäästä, mitä hekin kutsuvat taivaaksi.
TOSI PALVONNAN KIRJA
Mutta riippumatta siitä, millaista uskontomuotoa sinä nyt harjoitat, haluat varmasti tietoa siitä Valtakunnan-toivosta, minkä ihmiskunnan Luoja tarjoaa niille, jotka palvovat häntä hänen hyväksymällään tavalla. Tämä Suuri Henki on tosiaan kanssakäymisessä ihmisen kanssa nykyään, mutta ei kenenkään noitatohtorin eikä uskonnollisen papin välityksellä, vaan vanhimman olemassa olevan kirjan sivuilla, kirjan, joka kertoo tietoja jopa ensimmäisestä ihmisestä ja miten Jumala hänet loi. Tämä kirja on alkuisin itämailta ja on yksinomaan itämaisten miesten kirjoittama. Tätä kuuluisaa kirjaa, joka sisältää noin neljänkymmenen itämaalaisen henkeytetyt kirjoitukset, kutsutaan yleisesti nykyään Pyhäksi Raamatuksi tai vain Kirjoituksiksi.
Korkean ikänsä lisäksi Raamatulla on varhaisimmista ajoista lähtien ollut suurin levikki kaikista kirjoituksista, mitä on olemassa. Kuluneina viitenäsatana vuotena sitä on painettu miljardeja kappaleita – paljon enemmän kuin mitään muuta kirjaa. Yhtä huomattava on se seikka, että Raamattu on käännetty 1 202 kielelle, niin että yli 90 prosenttia maailman väestöstä voi saada sen omalla kielellään. Eikö näin laaja levikki ole sellaista, mitä odottaisitkin kaikkivaltiaan Jumalan henkeyttämältä kirjalta?
Mutta mikä ilmaisee erityisesti tämän kirjan olevan jumalallista alkuperää? Sen ennustukset, jotka ovat johdonmukaisesti osoittautuneet luotettaviksi. Ihmiset eivät voi aina tarkalleen ennustaa säätä vuorokaudeksikaan etukäteen, mutta Pyhä Raamattu ennusti monia tapahtumia vuosisatoja ja -tuhansiakin ennen niiden toteutumista. Mikään toinen kirja, jonka väitetään olevan jumalallista alkuperää, ei ole kyennyt tähän, mikä todistaa, että Raamattu on se kirja, jota Jumala käyttää ollakseen yhteydessä ihmisten kanssa nykyään.
Tarkastelkaammepa hetkinen, miten Pyhä Raamattu kertoi etukäteen niiden maailmanvaltojen nousun ja kukistumisen, jotka ovat hallinneet maan asioita. Heprealainen profeetta Jesaja ennusti Jumalan henkeyttämänä kahdeksannella vuosisadalla eKr., että persialainen Kyyros vapauttaa vangitut israelilaiset Babyloniasta. Esittipä Jumala yksityiskohtiakin valloituksesta. Lähes kaksisataa vuotta myöhemmin Kyyros marssi Babyloniin aivan niin kuin oli ennustettu. (Jes. 44:26–45:3) Profeetta Daniel, joka kirjoitti Jumalan henkeyttämänä, kertoi myös etukäteen Meedo-Persian maailmanvallan nousun. Sen lisäksi hän kertoi erehtymättömin sanoin seuraavan maailmanvallan, Kreikan, valtaannousun, miten se valloittaa Meedo-Persian ja aikanaan hajaantuu neljäksi pienemmäksi valtakunnaksi sen valloittajakuninkaan, Aleksanteri Suuren, kuoltua. – Dan. 8:1–8, 20–22.
Ehkä vielä hämmästyttävämpiä ovat niiden kymmenien ennustusten täyttymykset, jotka koskevat luvattua Messiasta, jonka Jumala on määrännyt koko ihmiskunnan vapauttajaksi. Hänen piti syntyä israelilaisesta Juudan sukukunnasta Beetlehemissä. (1. Moos. 49:10; Miika 5:1; Matt. 1:2–16; 2:1, 5, 6) Hän oli oleva halveksittu ja luettu pahantekijäin joukkoon. (Jes. 53:3, 12; Luuk. 22:63; 23:32, 33) Hänen kuoltuaan ei luutakaan pitänyt rikottaman hänen ruumiistaan, ja hänen surmaajiensa piti heittää arpaa hänen vaatteistaan. (Ps. 34:21; 22:19; Joh. 19:33, 36; Matt. 27:35) Joka ainoa näistä ennustuksista ja, kuten jotkut ovat laskeneet, vähintään kolmesataa muutakin täyttyi selvästi Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta ei tässä kaikki, vaan Raamattu ennusti meidänkin päivinämme tapahtuvia seikkoja. (2. Tim. 3:1–5) Sinä voit varmasti uskoa Pyhän Raamatun luotettavuuteen!
TOSI JUMALAN PALVONTA
Tämä Pyhä kirja, Raamattu, kuvaa selvästi, millainen palvontamuoto miellyttää kaikkivaltiasta Jumalaa. Suorittaessasi tätä palvontaa olet ehdolla niihin ikuisiin siunauksiin, mitkä Jumala varaa valtakuntansa kautta. Vain 144 000:n rajoitettu joukko saa nauttia näitä siunauksia taivaassa hallitsijoina Jeesuksen Kristuksen kanssa, kun taas tottelevaisten ihmisten suuri enemmistö saa iloita niistä tämän taivaallisen valtakunnan alamaisina maan päällä, joka on ennallistettu paratiisitilaan. – Ilm. 14:1–3; Ps. 37:29, 34.
Mutta jotta voisit tulla johdatetuksi tämän Jumalan valtakunnan luo, sinun täytyy ensiksi tietää, kuka tosi Jumala on. Hänen oma Kirjansa, Raamattu, ilmoittaa meille: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat [palvovat, Um], niiden tulee rukoilla [palvoa, Um] hengessä ja totuudessa.” ”Minä olen Jehova. Se on minun nimeni, enkä minä anna omaa kunniaani kenellekään toiselle enkä ylistystäni kaiverretuille kuville.” – Ps. 83:19, Um; Joh. 4:24; Jes. 42:8, Um.
Niin, tosi Jumalan, koko maan Korkeimman, nimi on JEHOVA. Tämä suuri Jumala Jehova ei ole eloton kuva, vaan mahtava näkymätön Henkipersoona, eikä hän hyväksy kuvia näkyväksi avuksikaan palvonnassamme. Palvoaksesi häntä otollisesti sinä et saa siis kumartaa älyttömien puu-, kivi- tai metallikuvien edessä, vaan sinun täytyy elää elämääsi Hänen Sanassaan, Raamatussa, esitetyn totuuden mukaisesti. – 2. Moos. 20:4, 5; 3. Moos. 26:1; Jes. 44:14–20; 46:5–7.
Jos pysähdyt ajattelemaan asiaa, niin näet, kuinka arvotonta ainesta kuvat ovat. Huomaa, että ne ovat kyvyttömiä kävelemään tai antamaan neuvoja. Ota pyhäksi otaksuttu kuva, heitä se jokeen tai loimuavaan tuleen. Pystyykö se uimaan kuin ihminen, tai hyppääkö se pois liekeistä pelastautuakseen palamasta? Jollei tämä kuva kykene suojelemaan itseään, niin kuinka se voi suojella sinua vastoinkäymisen tullessa?
Katsohan noita ihmiskäsin tehtyjä kuvia. Kuinka elottomia ne ovatkaan! Huomaa, mitä elävä Jumala Jehova sanoo niistä: ”Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.” Kuinka olisi näin ollen mahdollista, että ne olisivat tosi Jumala? Ne eivät voi olla, ja siitä syystä Jumala sanookin: ”Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.” – Ps. 115:4–8.
MITÄ TOSI PALVONTA SISÄLTÄÄ
Sen sijaan että Jumalan valtakuntaan johtavaan palvontaan kuuluisi kuvien palvonta, sen täytyy tunnustaa Jeesus-Messias, jonka Jehova Jumala lähetti maan päälle avaamaan meille tien iankaikkisen elämän saamiseen ja jonka Jumala on määrännyt valtakuntansa kuninkaaksi. Arvovaltainen Raamattu sanoo: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” – Apt. 4:12; Matt. 20:28.
Jumalan valtakuntaan johtava palvonta ei sisällä ainoastaan tosi Jumalan Jehovan tunnustamista ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen hyväksymistä, vaan siihen kuuluu myös oikeitten töitten tekeminen. Jumalan sanan pelkkä omistaminen ei riitä. Sinun täytyy elää sen mukaan, mitä se sanoo. Israelin kansa antaa esimerkin. Israelilaisilla oli henkeytetyt Kirjoitukset, mutta kun luvattu Messias tuli Jeesuksen persoonassa, niin tuon kansan uskonnolliset johtajat vainosivat häntä ja lopulta surmauttivat hänet. Koska he eivät kantaneet vanhurskauden hedelmiä, niin Jeesus sanoi heille: ”Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” – Matt. 21:42, 43.
Pane merkille, miksi noiden juutalaisten palvonta ei johtanut Jumalan valtakuntaan. Se johtui siitä, että he eivät tuottaneet niitä vanhurskaita hedelmiä, jotka olisivat tehneet heidät arvollisiksi elämään Jumalan valtakunnassa. Saadakseen tämän Valtakunnan hallinnon siunaukset ihmisen on siis suoritettava oikeita töitä.
Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, hän osoitti tämän merkitsevän välttämättä rakkauden hedelmän kantamista. Vähää ennen petetyksi tulemistaan ja kuolemaansa hän teroitti tätä voimakkaasti seuraajiensa mieleen sanoen: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Tällainen rakkaus on tosiaan tullut niin harvinaiseksi, että se on tosi palvojien tunnusmerkki. – Joh. 13:34, 35; 1. Joh. 4:20; 3:15.
Palvonnalla, mikä johtaa Jumalan valtakuntaan, on muitakin hedelmiä. Kuten Raamatun Galatalaiskirje osoittaa, siihen sisältyy, ”ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen”. Voidakseen kehittää näitä Jumalan hengen hedelmiä täytyy panna pois lihan teot, jotka ”ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset”. Raamattu varoittaa ”että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. – Gal. 5:19–23.
Vielä eräs seikka, mikä on tunnusomainen Jumalan valtakuntaan johtavalle palvonnalle, on se, että se kohdistaa huomion tähän valtakuntaan eikä vaadi tukemaan nykyistä asiainjärjestelmää eikä sen politiikkaa ja militarismia. Kuitenkin me näemme nykyään joka puolella ja joka maassa uskontojärjestöjen vetävän yhtä köyttä tämän maailman hallitusten kanssa ja siunaavan niiden sotilasmahdin käytön. Tämä pitää yhtä hyvin paikkansa idän uskonnoista kuin yleisesti kristikuntana tunnetun läntisen maailmankin nimikristillisyydestä. – Joh. 15:19; Jes. 2:2–4.
Mutta kun Jeesus Kristus opetti seuraajiaan olemaan lainkuuliaisia, niin hän sanoi siitä taivaallisesta hallituksesta, jonka kuninkaaksi Jumala oli määrännyt hänet: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” Siitä syystä Jeesus sanoikin, että hänen opetuslapsensa ’eivät ole maailmasta niin kuin ei hänkään ole siitä’. – Joh. 18:36, Um; 17:16; Matt. 22:21.
Jeesuksen seuraajat ymmärsivät tämän ensimmäisellä vuosisadalla. Todistuksena siitä opetuslapsi Jaakob sanoi, että puhdas palvonta merkitsee itsensä varjelemista ”niin, ettei maailma saastuta”. – Jaak. 1:27.
Sen sijaan että Jehovan palvojat omaksuisivat siis ihmisen katsantokannan, että inhimillinen hallitus, nimenomaan maailman rauhanjärjestö, Yhdistyneet Kansakunnat, on ’paras rauhan toivo’, he hyväksyvät Jumalan näkemyksen asioista ja pitävät Jeesusta Kristusta Rauhanruhtinaana ja Jumalan valtakuntaa ihmisen ainoana pysyvän rauhan toivona. He ovat tämän valtakunnan rohkeita puolustajia ja saarnaavat sitä julkisesti ja talosta taloon, niin kuin Jeesus itsekin teki ollessaan maan päällä. Tämä saarnaamistoiminta kuuluu heidän palvontaansa – palvontaan, mikä johtaa Jumalan valtakuntaan. – Jes. 9:5; Matt. 4:17.
Iankaikkiseen pelastukseesi nähden on tärkeätä, että sinäkin kuuntelet, mitä ihmisen Luoja sanoo tästä palvonta-asiasta, siitä huolimatta, mitä palvontaa lienetkin harjoittanut tähän asti. Mukauta palvontasi hänen vaatimuksiinsa. Elä elämäsi sopusoinnussa hänen henkeytetyn Sanansa kanssa. Usko hänen valtakuntaansa ja tee tätä Valtakunnan hyvää uutista tunnetuksi toisillekin. Ainoastaan tällä tavalla palvontasi johtaa Jumalan valtakuntaan.