19. luku

Varjellut Jumalan tuhatvuotiseen valtakuntaan

 1. Mitä Jumalan tuhatvuotisen messiaanisen valtakunnan tuleminen lähelle merkitsee ihmisten poliittisille hallituksille?

JUMALAN tuhatvuotinen valtakunta, jota hänen Messiaansa hallitsee, on tullut lähelle! Henkeytetyssä Raamatussa ja maailman tapahtumissa vuodesta 1914 lähtien on vankka, lujasti vahvistettu perusta tämän hyvän uutisen ilmoittamiselle. Tuhatvuotisen valtakunnan tuleminen lähelle merkitsee sitä, että epätäydellisten, kuolevien ihmishallitsijoitten poliittiset hallitukset ovat lähestymässä loppuaan. Henkeytetty profeetta Daniel sanoi Babylonin kuninkaalle Nebukadnessarille: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” – Dan. 2:44.

 2. a) Minkä tapahtuman huippukohta sellainen maailmallisten valtakuntien murskaaminen on oleva? b) Mitä ’pelastuu’ maan päälle silloisesta ongelmasta huolimatta?

² Noiden ihmistekoisten maailmallisten valtakuntien murskaaminen on oleva sen ”suuren ahdistuksen” huippukohta, jonka Messias Jeesus kertoi ennustuksessaan, kun hän vastasi kysymykseen: ”Milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3, Um) Koska hänen tuhatvuotisen valtakuntansa valtaannousua täytyy edeltää ihmisten kaikkien nykyisten kuningaskuntien ja tasavaltojen murskaaminen, Jeesus ei liioitellut kutsuessaan tuota lähestyvää ahdistusta suureksi, ”suureksi ahdistukseksi, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. Ahdistuksen suuruus olisi sellainen, että ihmisten säilyminen siinä, ihmissuvun varjeltuminen elossa sen läpi, olisi ongelma. ”Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” (Matt. 24:21, 22) Eivät ainoastaan ”valitut” pelastuisi, vaan muutakin ”lihaa” pelastuisi.

 3. a) Saako jäännös olla todistamassa tätä ”lihan” varjeltumista elossa maan päällä, ja mitä ennen sen täytyy tapahtua? b) Millä keinoin ”suuressa ahdistuksessa” eloon jäävät varjellaan?

³ Tosiaankin! Ihmissuku varjellaan maan päällä lähestyvästä vertaansa vailla olevasta ”suuresta ahdistuksesta” huolimatta, samoin kuin se varjeltiin Nooan päivien kaikkialle maapallolle ulottuneen vedenpaisumuksen läpi. (Matt. 24:37–39) ”Valittujen” jäännös tulee todistamaan tämän ”lihan” varjelemisen maan päällä, ennen kuin siihen kuuluvat poistuvat maalliselta näyttämöltä taivaalliseen valtakuntaan, johon heidät kutsuttiin ja valittiin Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. (Ilm. 17:14; 20:4–6) Yksikään tuon papillisen ”laittomuuden ihmisen” luokan jäsen ei varjellu; myöskään ne, joiden kanssa nämä olivat yhteydessä politiikan, sotilasasioitten ja kaupan piirissä, eivät varjellu. ”Valittujen” uskollinen jäännös ja lampaan kaltaisten ihmisten ”suuri joukko”, joka ottaa sovittelematta asenteensa Messiaan hallitseman Jumalan valtakunnan puolelle, varjellaan uskonnollisen Suuren Babylonin tuhon ja ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” Harmagedonin läpi. (Ilm. 7:9–17; 16:13–16, Um; 17:1–16; Matt. 25:31–46) Niihin kuuluvat eivät varjellu ihmisten keinoin vaan ainoastaan Jumalan voimalla.

 4, 5. a) Missä psalmissa huomiomme kiinnitetään sellaiseen varjeltumiseen, ja miten monen puolesta psalmista esittää ajatuksensa? b) Mitä ”valitut” ja ”suuri joukko” haluavat varjeltumisensa jälkeen ilmaista Varjelijalleen psalmistan tavoin?

⁴ Huomiomme kiinnitetään selvästi sellaiseen varjeltumiseen Psalmin 116 henkeytetyissä sanoissa, joita apostoli Paavali lainaa 2. Kor. 4:13:ssa. Tuon psalmin kirjoittaja on saattanut puhua koko kansansa edustajana, koska ei ainoastaan häntä itseään vaan myös hänen kansaansa, Jehovan valittua kansaa, uhattiin kuolemalla, perinpohjaisella tuholla. Lähitulevaisuudessa kaikkia niitä, jotka pitävät murtumattomasti kiinni Jeesuksen Kristuksen hallitsemasta Jehovan valtakunnasta, uhataan kuolemalla Jumalan messiaanisen valtakunnan uskonnollisten ja poliittisten vihollisten käsissä. Nämä Jumalan valtakunnan luotettavat, uskolliset puolustajat ja kannattajat eivät taistele vastaan lihallisin asein vaan luottavat täysin Kaikkivaltiaan Jumalan ja hänen Messiaansa suojeluun ja antavat kunnian varjeltumisestaan Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Rakastavatko he Häntä tämän tähden? Koska Hän vastaa heidän pelastushuutoonsa heidän ollessaan hengenvaarassa kaikkialla maailmassa, heidän sydämensä saa heidät ilmaisemaan kiintymyksensä heidän Pelastavaa Jumalaansa kohtaan, kuten psalmista sanoi samasta syystä:

⁵ ”Minä rakastan Herraa [Jehovaa, Um], sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan [šeolin, Um] ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. Mutta minä huusin avukseni Herran [Jehovan, Um] nimeä: ’Oi Herra, pelasta minun sieluni!’ Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. Herra varjelee yksinkertaiset [kokemattomat, Um]; minä olin viheliäinen [köyhtynyt, Um], mutta hän auttoi minua [minuakin, Um].” – Ps. 116:1–6.

 6. a) Miltä psalmistasta tuntui varmalta näyttävän kuoleman edessä hänen oman kuvauksensa mukaan? b) Mihin sanoihin hän puhkesi ja miksi?

⁶ Psalmista ei halunnut kuolla. Kuitenkin kuolema näytti hänestä varmalta. Oli kuin kuolema olisi kietonut siteensä lujasti ja murtumattomasti hänen ympärilleen ja estänyt kaikki hänen pakoyrityksensä. Oli kuin hän olisi ollut jo šeolissa (ihmiskunnan yhteisessä haudassa), ja hän tunsi olevansa ahdistavissa olosuhteissa ikään kuin puristuessaan haudan ahtaitten seinämien väliin. Hän oli murheissaan ja ahdistunut siksi, että hänen elämäänsä lyhennettäisiin. Hän oli kokematon maailman teitten suhteen eikä voinut vedota ihmisten apuun. Hän tunsi köyhtyneensä kaiken maallisen avun suhteen. Mutta hetkinen! Hänen tilansa ei ollut toivoton. Oli Jumala, jota hän ja hänen kansansa palvoi. Tämä Jumala saattoi varjella hänet kuolemasta ja šeolista. Hän on laupias, hän on vanhurskas, hän osoittaa armoa; hän voi vapauttaa, hän voi pelastaa. Hänen nimeään voi huutaa pelastukseksi. Arvostaen tämänkaltaista Jumalaa vaarassa oleva psalmista korotti äänensä Hänen puoleensa. Hän pyytämällä pyysi häntä. Ja voi, mikä ilo! Jehova kallisti hänelle korvansa. Hän kuuli epätoivoisen äänen, sieluntäydet hartaat pyynnöt. Hän pelasti. Hän pelasti – ”minutkin”, huudahti nöyrä psalmista. Miten psalmista olisi saattanutkaan olla huudahtamatta: ”Minä rakastan.” Juuri niin!

 7. Miksi Jehova vastaa ”valittujen” ja ”suureen joukkoon” kuuluvien huutoon heidän ollessaan kuolemanvaarassa, ja miksi he huudahtavat: ”Minä rakastan”?

⁷ Kun lopulta meidän sukupolvemme aikana ennustetun ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” pauhu vaimenee ja rauhallinen hiljaisuus laskeutuu Harmagedonin taistelukentälle, eloon jäänyt ”valittujen” jäännös ja sen eloon jääneitten tovereitten ”suuri joukko” katsovat taaksepäin ja käsittävät, millaisen pelastuksen Kaikkivaltias Jumala on toteuttanut heidän hyväkseen. Se oli heille kuolemanläheinen kokemus. Kenen muun kuin Jehovan nimeä he saattoivat huutaa avukseen vakuuttuneina siitä, että heitä kuullaan, kun ei näyttänyt olevan muuta mahdollisuutta kuin väkivaltainen kuolema? He eivät huutaneet turhaan. Sillä nyt ei ollut aika hänen sallia heidän joutua kuolemaan, laskeutua šeolin ahtaille alueille. Joutukoot tosiaankin uhkailevat viholliset tuhoon, mutta eivät Hänen palvojansa, jotka huusivat avukseen hänen nimeään vihollisen pilkasta ja ivasta huolimatta. Jumala tuotti heille ihmeellisen pelastuksen! Ne, jotka olivat kokemattomia maailman pahoilla teillä, ne, jotka Jeesuksen tavoin eivät olleet osa tästä maailmasta, varjeltiin. Laupias, vanhurskas ja armollinen Jehova pelasti heidät! Mitä muuta nämä pelastetut olisivatkaan voineet tehdä kuin katsoa Jehovaan ja sanoa: ”Minä rakastan”?

VAELTAMINEN ”ELÄVIEN MAASSA”

 8. Koska psalmista oli pelastettu sielunsa kuolemasta, niin miten hän päätti toimia vaelluksensa suhteen?

⁸ Ennen syvästi ahdistunut psalmista voi nyt tuntea vapautuksen riemua ja sanoa: ”Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. Minä saan vaeltaa Herran [Jehovan, Um] kasvojen edessä elävien maassa. Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu. Minä sanoin hädässäni: ’Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita’.” – Ps. 116:7–11.

 9. a) Mitä psalmista tarkoitti sanoessaan, että jokainen ihminen oli valehtelija? b) Minkä tähden hän sitten puhui, ja oliko hänen puheensa turhaa?

⁹ Koettuaan vapautuksen sielunsa kuolemasta ja havaittuaan vaeltavansa elävien keskuudessa maan päällä psalmista saattoi rauhoittua ja pyytää sieluaan, omaa itseään, palaamaan lepopaikkaansa. Hänen ei enää tarvinnut vuodattaa pettymyksen kyyneleitä. Hänen jalkansa eivät olleet kompastuneet ja suistaneet häntä kuolemaan. Hän oli ollut kerran todella hädissään, sillä hän oli tajunnut, että kaikki ihmisapu oli turhaa: jokainen ihminen osoittautui valehtelijaksi sanoessaan voivansa auttaa ilmeisen tuomittua psalmistaa tai todella yrittäessään pelastaa hänet. Ihmiskunta vaikutti hänestä harhalta. Mutta vaikka hän oli menettänyt uskonsa ihmiskunnan voimaan pelastaa hänet uhkaavalta kuolemalta, hän piti yhä kiinni uskostaan Jumalaansa. Niinpä hän puhui uskossa ja ilmaisi siten uskonsa. Jos kukaan muu ei voinut häntä auttaa, hänen Jumalansa voi. Ilmaistessaan äänellään uskonsa hän puhui Jumalan tuottamasta vapautuksesta. Sellainen puhe ei osoittautunut vääräksi, turhaksi. Häntä estettiin kompastumasta ja joutumasta kuolemaan. Niinpä hän on nyt päättänyt ’vaeltaa Jehovan kasvojen edessä elävien maassa’.

10. Miksi Paavali sen mukaan, mitä 2. Kor. 4:12–14 esittää, muisti Psalmin 116 ja lainasi siitä, ja mitä ominaisuutta hän siten ilmaisi?

¹⁰ Jumalaan uskominen ei ole koskaan turhaa! Apostoli Paavali tiesi sen. Vaikka hän tajusi, että hänen ahkerat ponnistelunsa lähetystyössä koituivat niiden elämäksi, jotka kuulivat hänen sanomansa, mutta johtivat myös hänen ennenaikaiseen kuolemaansa, hänellä oli silti uskoa Jumalan ylläpitävään voimaan. Hän puhui elämisestä edelleen, ei vain täällä maan päällä, vaan myös kuolleista saatavan ylösnousemuksen välityksellä Kristuksen ”läsnäolon” eli parusian aikana. Paavali muisti Psalmin 116 ja kirjoitti Korintossa Kreikassa olevalle seurakunnalle: ”Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: ’Minä uskon, sentähden minä puhun’, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme, tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin [meidät, joissa kuolema juuri nyt tekee työtään] yhdessä teidän kanssanne [joissa elämä tekee parhaillaan työtään].” – 2. Kor. 4:12–14; Ps. 116:10.

11. a) Milloin myös ”valitut” ja ”suuri joukko” voivat sanoa: ”Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita”? b) Miksi silloin on sopivaa ajatella Paavalin sanoja, jotka 2. Kor. 4:8–10 esittää?

¹¹ Usko Jumalaan väistämättömältä näyttävän kuolemankin edessä on ehdottoman välttämätön ”valittujen” jäännökseen ja sen uskollisten tovereitten ”suureen joukkoon” kuuluville hyvin läheisessä tulevaisuudessa. Heidän tarvitsee varmasti ilmaista uskoa, kun yhtyneet uskonnottomat maalliset vallat tekevät lopullisen hyökkäyksen heitä vastaan, sen jälkeen kun papillinen ”laittomuuden ihminen” on tuhottu ja koko muu uskonnollinen Suuri Babylon on kulutettu kuin tulella. Silloin ei ole mitään ihmisapua, johon voisi vedota, joten voitaisiin sanoa: ”Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita.” Kaikki ihmisten apu osoittautuu turhaksi, epäonnistuu ja olisi harhaa. Mutta vahvistaakseen uskoaan Kaikkivaltiaaseen Jumalaan he voivat ajatella apostoli Paavalia, joka ennen omasta uskostaan puhumista sanoi: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” – 2. Kor. 4:8–10.

12. Miten he ”suuren ahdistuksen” loppuosassa jäljittelevät Paavalia tämän lainatessa Psalmia 116, ja mitä he psalmistan tavoin sanovat itselleen sen jälkeen?

¹² Samanlaisissa olosuhteissa ”suuren ahdistuksen” loppuosassa ”valitut” ja ”suureen joukkoon” kuuluvat voivat jäljitellä Paavalia ja säilyttää ”saman uskon Hengen, niinkuin kirjoitettu on: ’Minä uskon, sentähden minä puhun.’” Hekin voivat ilmaista uskoa ja sen tähden puhua uskoen horjumatta Jumalaan, vaikka he myöntävätkin, että heidän tilansa vaikuttaa hyvin synkältä. (2. Kor. 4:13) Pian lopullisen hyökkäyksen jälkeen, jonka Saatanan maalliset välikappaleet tekevät heidän olemassaoloaan vastaan, tulee tilanne, jolloin ”valitut” ja ”suuri joukko” voivat sanoa: ”Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin [toiminut soveliaasti sinua kohtaan, Um].” – Ps. 116:7.

13. Miten Jehova ’toimii soveliaasti’ palvojiaan kohtaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” aikana päinvastoin kuin heidän maalliset vihollisensa toimivat?

¹³ Millä tavalla Jehova on ”toiminut soveliaasti”? Tavalla, jolla Jehovan oli soveliasta toimia uskollisia palvojiaan kohtaan heidän kauheassa ahdingossaan. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” hän toimii täysin sopusoinnussa kallisarvoisten lupauksiensa kanssa, jotka on talletettu hänen Pyhään Sanaansa hänen kuuliaisten palvelijoittensa hyödyksi ja turvaksi. ”Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.” (Ps. 145:20) ”Valittujen” ja ”suureen joukkoon” kuuluvien epätoivoisessa tilassa hän toimii tavalla, joka soveltuu heidän Häntä kohtaan osoittamaansa uskoon, kuuliaisuuteen, uskollisuuteen ja antaumukseen. Hän ”palkitsee ne, jotka häntä etsivät”. (Hepr. 11:6) Niinpä hän pelastaa heidän sielunsa kuolemasta, jonka maalliset viholliset haluaisivat tuottaa heille. Hän pelastaa heidät kaikista kyynelten vuodattamisen syistä. Hän pelastaa heidät kaikesta kompastumisesta, jonka viholliset haluaisivat aiheuttaa ja josta seuraisi kuolemaan joutuminen. Voisiko mikään olla Jehovalle tämän tekemistä soveliaampaa, hänen Sanansa ja nimensä kunniaan saattamiseksi ja ilkeämielisten vihollisten täydelliseksi tappioksi? Ei!

14. a) Millaiseen maahan Jehovan varjellut astuvat, mutta missä muuallakin on tapahtuva puhdistus ja miten? b) Mitä Jehovan varjellut päättävät tehdä, jotta he eivät jättäisi huomioon ottamatta vapautuksensa tarkoitusta?

¹⁴ Jumalan ”valittujen” jäännökseen ja ”suureen joukkoon” kuuluville tämä merkitsee tulemista elävinä lihassa ”suuresta ahdistuksesta”, jossa koko nykyinen ”asiainjärjestelmä” pyyhkäistään pois. Kaikkialla heidän edessään levittäytyy puhdistettu maa. Ei ainoastaan maa ole puhdistettu kaikista pahantekijöistä ”suuressa ahdistuksessa”, vaan nyt tapahtuu maan välittömässä läheisyydessä olevan näkymättömän henkimaailman puhdistaminen. Miten? Siten, että ”lohikäärme, . . . vanha [alkuperäinen, Um] käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan”, ja kaikki hänen demonienkelinsä vangitaan, kahlitaan ja heitetään ”syvyyteen”, josta niiden on mahdotonta pettää ja johtaa harhaan maan kansoja Jehovan Messiaan ja kaikkien 144000 ”valitun” tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Mikä ainutlaatuinen tilaisuus se onkaan arvostuksen ilmaisemiseksi! Jehovan palvojia oli uhattu kuoliaaksi iskemisellä, mutta katso, siinä he ovat elossa! Niinpä he voivat nyt päättäväisinä toteuttaa kuolemalta varjeltumisensa tarkoitusta. Koska heidät psalmistan tavoin pelastettiin, he voivat sanoa hänen tavallaan: ”Minä saan vaeltaa Herran [Jehovan, Um] kasvojen edessä elävien maassa.” (Ps. 116:9) Tämän he voivat nyt tehdä vapaina häirinnästä ja saada levon sielullensa.

”SUURENMOISEN PELASTUKSEN MALJAN” KOHOTTAMINEN

15. Mikä pelastus on siten tuotettu maan päällä, kun Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi alkaa, ja minkä ”maljan” Jumalan uskolliset kohottavat?

¹⁵ Niinpä kun maata koskevan Messiaan hallituskauden loistoisat tuhat vuotta saattavat alkaa, Jehova on todellakin tuottanut ”suurenmoisen pelastuksen” kaikille maan päällä oleville uskollisilleen. Ajattelehan sitä! Nämä siellä olevat uskolliset on vapautettu kaikista vihollisista, jotka ovat maan päällä ja näkymättömässä maailmassa maan läheisyydessä. Tämän jälkeen sellaiset uskolliset voidaan varjella Jumalan messiaanisen valtakunnan koko tuhannen vuoden ajan, ja ”suuren joukon” uskolliset ovat niitä, jotka elävät ikuisesti puhdistetun maan päällä. Koska varjellut uskolliset arvostavat tätä, heidän tulisi tuntea halua sanoa samoin kuin psalmista: ”Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? Minä kohotan [suurenmoisen, Um] pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran [Jehovan, Um] nimeä. Minä täytän lupaukseni [valani, Um] Herralle kaiken hänen kansansa edessä.” – Ps. 116:12–14.

16. a) Kuka tarjoaa uskollisille ”suurenmoisen pelastuksen maljan” ja miten? b) Miten he juovat tuon ”maljan”, ja mitä he kutsuvat?

¹⁶ Malja sisältää annoksen juomaa ihmisen nautittavaksi tai jopa vuodatettavaksi juomauhrina Jehova Jumalalle. Juuri Hän on tarjonnut maan päällä oleville uskollisilleen ”suurenmoisen pelastuksen maljan”. Miten? Varjelemalla heidät ”suuren ahdistuksen” läpi. Heidän juoma-annoksensa on ”suurenmoinen pelastus”. Jehova on toteuttanut kaikki pelastustoimenpiteensä heille taivaallisen Messiaan välityksellä. Uskolliset eivät kieltäydy vastaanottamasta tätä ”suurenmoisen pelastuksen” lahjaa, joka ulottaa heidän maanpäällisen elämänsä Messiaan maailmanlaajuisen hallinnon siunattuihin tuhanteen vuoteen. He juovat sen kiitollisina ja nauttivat elämästä ”elävien maassa”. Mutta siten tehdessään he kutsuvat Jehovan nimeä. Käyttäen hänen nimeään he pyytävät Häntä hänen Messiaansa kautta siunaamaan ja ohjaamaan heitä kaikissa heidän sitä seuraavissa ponnisteluissaan, jotta he voisivat elää maanpäällistä elämäänsä täysin sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. He nimittävät Häntä avoimesti ja julkisesti Jumalakseen.

17. Mitä tehdään niiden ”valojen” suhteen, joita Jehovan uskolliset ovat saattaneet tehdä ollessaan hengenvaarassa?

¹⁷ Onko heidän täytettävä Hänelle joitakin velvoitteita? Toisin sanoen, tekivätkö he mitään valoja, mitään juhlallisia lupauksia Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta aikana, jolloin heidän sielunsa oli vaarassa ja kuolema näytti väistämättömältä? Jos he esittivät valoja halutessaan Jumalan vapauttavan heidät, niin he täyttävät sellaiset ”valat” velvollisuudentuntoisesti ja rakkaudellisesti Jehovalle, joka toimi sopusoinnussa heidän valojensa kanssa ja varjeli heidän elämänsä keskeytymättä maan päällä. He tekevät sen Jehovan hengellisessä temppelissä, koska sen tekeminen, mitä he ovat vannoneet, tapahtuu ”kaiken hänen kansansa edessä”.

18. Miten kauan ”valittujen” varjeltunut jäännös toimii siten maan päällä?

¹⁸ Jumalan ”valittujen” jäännökseenkin kuuluvat toimivat samoin sinä aikana, jonka nämä hengestä siinneet ovat maan päällä, ennen kuin he siirtyvät pois maalliselta toimintanäyttämöltä ja heidät yhdistetään loistoisasti Kristuksen kaikkiin muihin 144000 perijätoveriin kuuluviin hänen taivaallisella valtaistuimellaan. – Saarn. 5:1–5.a

MITEN KALLIS ONKAAN ”HÄNEN USKOLLISTENSA KUOLEMA”!

19. Minkä suhteen perusteella psalmista vetosi Jumalaan, jotta hänet päästettäisiin kuoleman siteistä? Miksi hän saattoi aivan oikein menetellä siten?

¹⁹ Pelastettu psalmista osoittaa erittäin arvokkaaksi sen, mikä vaikuttaa hänen Jumalansa tunteisiin, sillä hän saattoi huudahtaa: ”Kallis on Herran [Jehovan, Um] silmissä hänen hurskaittensa [uskollistensa, Um] kuolema. Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.” (Ps. 116:15, 16) Psalmista huudahti: ”Oi Herra”, anovalla, rukoilevalla tavalla. Tämä anova asenne hänellä oli aikana, jolloin hän oli kuolemanvaarassa. Tuona aikana hän vetosi Jumalaan, että ne siteet, joilla hän näytti olevan sidottu kuolemaan, voitaisiin irrottaa ja hän voisi vapautua kuolemasta. Hän pyysi Jumalalta tätä suosiota sillä perusteella, että hän oli Jehovan palvelija, niin, Jehovan palvelija toisessa sukupolvessa, sillä hän oli Jehovan ”palvelijattaren” poika. Psalmista ikään kuin muistutti Jehovaa Hänen vastuustaan palvelijoitaan kohtaan heidän varjelemisekseen elossa. Oltuaan vastakkain kuoleman kanssa psalmista saattoi nyt sanoa Jehovasta, että tämä oli rakkaudellisesti täyttänyt vastuunsa.

20. a) Millaisten ihmisten joukkoon psalmista luokitteli itsensä, ja miksi hän ei ollut siinä julkea? b) Miten kallisarvoiseksi psalmista arvioi Jehovan yhden ’uskollisen’ kuoleman Hänen mielestään?

²⁰ Psalmista luokitteli itsensä Jehovan ”uskollisiin” kuuluvaksi, kun hän syvässä arvostuksessaan sanoi: ”Kallis on Jehovan silmissä hänen uskollistensa kuolema.” Psalmista ei luokitellut itseään siten julkeasti, sillä Jehova osoitti pitävänsä psalmistaa uskollisena, koska Jehova säästi hänet kuolemasta. Sen sijaan että Jehova olisi sallinut psalmistan kuolla ja sen jälkeen leeviläispapin esittää hautajaissaarnan ja sanoa hänestä: ”Kallis on Jehovan silmissä hänen uskollistensa kuolema”, Jehova piti psalmistan kuolemaa liian kalliina salliakseen sen tapahtua. Niinpä hän pelasti psalmistan ”sielun kuolemasta”. Siksi psalmista saattoi nyt käsittää, miten kallisarvoinen uskollisen kuolema olisi Jehovalle. Uskollisen palvelijan kuolema oli Jehovasta ikään kuin liian kallis hinta maksettavaksi. Kuolemaan liittyi liian paljon, jotta Jehova olisi sallinut sen tapahtua.

21. a) Mitä arvojen oikea käsittäminen saa uskolliset sanomaan ”suuren ahdistuksen” jälkeen varjeltumisensa tähden? b) Miten heidän kuolemansa on ollut liian kallisarvoinen, jotta se olisi voitu sallia, kun on kysymys Jehovan suvereenisuudesta?

²¹ Sen jälkeen kun ”valittujen” ja ”suureen joukkoon” kuuluvien elämä on varjeltu ”suuren ahdistuksen” läpi, oikea käsitys arvoista saa heidätkin huudahtamaan: ”Kallis on Jehovan silmissä hänen uskollistensa kuolema.” (Ps. 116:15, Um) He arvostavat sitä, että Jehova on pitänyt heidän kuolemansa liian kalliina, jotta olisi sallinut sen tapahtua ”suuren ahdistuksen” aikana heidän uskonnollisten ja maallisten vihollistensa käsissä. Se, että Hän sallisi näiden vihollisten voittaa heidät ja pyyhkäistä heidät pois maan pinnalta, olisi tahra hänen kaikkeudensuvereenisuudelleen, hänen maata ja taivasta koskevalle hallitusvallalleen. Hän on maan Luoja, ja hän loi sen niitä varten, jotka ovat uskollisia hänelle. Jos hän ei voi varjella uskollisiaan maan päällä Jumalaa vastustavien vihollisten ankarimmassakaan, viheliäisimmässäkään hyökkäyksessä, niin vaikuttaisi siltä, että hänen vihollisensa olisivat häntä voimakkaampia ja että heillä olisi oikeus sanoa, kuka saa elää pysyvästi maan päällä. Se, että hänen vihollisensa pyyhkäisisivät pois hänen uskollisensa ”suuren ahdistuksen” aikana, kiistäisi hänen maata koskevan hallitusvaltansa, itse asiassa hänen koko kaikkeudensuvereenisuutensa. Niinpä hän ei voi sallia, että viholliset aiheuttavat heidän kuolemansa!

22. Miksi ”hänen uskollistensa” väkivaltainen ”kuolema” on liian kallisarvoinen, jotta Jehova sallisi sen, kun otetaan huomioon Hänen palvontansa ja ”uuden maan” perustaminen?

²² Eikä siinä ole vielä kaikki. Jos Jehova sallisi maallisten vihollistensa uhmaavasti tuhota Hänen ”valittujensa” jäännöksen ja ”suuren joukon” ”suuren ahdistuksen” aikana, hänen vihollisensa iloitsisivat hetkellisestä voitosta ja tapahtumia seuraava Saatana ja hänen demonienkelinsä tuntisivat suurta riemua; mutta mitä muuta se vielä merkitsisi? Jos kaikille Jehovan uskollisille tuotettaisiin ”kuolema”, niin että he joutuisivat pois maan päältä, maan päälle ei jäisi keitään, jotka palvoisivat Häntä ainoana elävänä tosi Jumalana. Hänen suuren hengellisen temppelinsä esipihoilla, jotka ovat maan päällä, ei olisi sellaisia, jotka uhraavat Hänelle ylistyksen, kiitoksen ja pyhän palveluksen uhreja. Lisäksi ”uusien taivaitten” alaisuudessa olevan ”uuden maan” perusta olisi poistettu, ennen kuin Jehovan Messiaan Jeesuksen tuhannen vuoden olisi määrä alkaa! Voisiko Korkein ja Kaikkivaltias Jumala Jehova sallia sellaisen erittäin tärkeän tapahtuman sattua ”hänen uskollistensa” väkivaltaisen ”kuoleman” kautta? Ei! Heidän kuolemansa sellaisissa olosuhteissa, joihin liittyi koko kaikkeuden käsittävä kiistakysymys, olisi ”kallis”, kallisarvoinen Jehovalle. Kunnioituksesta itseään kohtaan Hän pitää sitä liian kallisarvoisena salliakseen sen.

23. Minkä aika on ”suuressa ahdistuksessa”, kun ajatellaan Jehovan suvereenisuutta ja nimeä ja koko kaikkeuden käsittävän kiistakysymyksen ratkaisemista, ja millä tavalla?

²³ Tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan on aika kunniaansaattaa kaikkeudensuvereenisuutensa ja pyhittää arvokas nimensä ja pakottaa kaikki vihollisensa tietämään, että Hän on henkeyttämänsä kirjoitetun Sanan, Pyhän Raamatun, Jehova. Muuttumattoman Sanansa täydeksi kannatukseksi hän on tekevä niin kuin hän on siinä juhlallisesti luvannut, nimittäin pelastava maan päällä olevien uskollistensa sielut kuolemasta ”suuren ahdistuksen” aikana, jolloin koko kaikkeuden käsittävä kiistakysymys lopulta ratkaistaan kaikiksi tuleviksi ajoiksi! Kuten oli kärsivällisen Jobin tapauksessa, jonka elämän Jehova varjeli Jobin murtumattoman nuhteettomuuden tähden, Jehova on jälleen kerran osoittava, että hänellä voi olla maan päällä uskollisia ihmisiä, jotka pitävät Saatanan ankarimmassakin kokeessa kiinni rakkaudellisesta nuhteettomuudestaan Jehovaa kohtaan.

24. Mistä syistä Jehova tunnustaa nämä ”uskolliset” palvelijoikseen, ja mistä ”siteistä” hän päästää heidät tuona ratkaisevana hetkenä?

²⁴ Jehova on varmasti tunnustava ”valittujensa” jäännökseen ja ”suureen joukkoon” kuuluvat palvelijoikseen, koska nämä ovat valinneet Hänet Jumalakseen ja koska Hän on ostanut heidät Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Messiaan, synnitsovittavalla verellä. Ratkaisevana hetkenä Jehova kuulee heidän hänelle esittämänsä vilpittömän vetoomuksen ja irrottaa väkivaltaisen kuoleman ”siteet”, joilla Jehovan ja hänen messiaanisen valtakuntansa viholliset yrittävät sitoa heidät. Miten kestävä syy tämä onkaan heille, jotta he eivät koskaan unohtaisi taivaallisen Omistajansa ja Korkeimman Isäntänsä Jehovan palvelemista!

HALLELUJA!

25. Mihin sanoihin psalmista päätti Psalmin 116 tuntien velallisuutta Jehovaa kohtaan?

²⁵ Suuri Varjelija ja kuolemasta Pelastaja, Jumala, ansaitsee todellakin kiitoksen kaikesta ansaitsemattomasta hyvyydestään. Psalmista oli tulvillaan kiitollisuutta, niin että hän päätti kauniin psalminsa sanoihin: ”Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran [Jehovan, Um] nimeä. Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja [Ylistäkää Jahia, Um]!” – Ps. 116:17–19.

26. a) Miten Psalmin 116 sepittäjä ei jättänyt palvomaansa Jumalaa tuntemattomaksi? b) Miten tämä psalmista halusi ilmaista kiitoksensa Jumalalleen ja kannustaa ihmisiä uhraamaan ylistystä?

²⁶ Kuka tahansa tämä psalmista olikin, hän oli sen Jumalan palvoja, jonka nimeä hän henkeytettynä käytti psalmissaan 15 kertaa sen kokonaisessa muodossa, ja lopuksi hän huudahti heprean kielellä: ”Halleluja!” eli: ”Ylistäkää Jahia!” Psalmista palvoi Häntä Hänen temppelissään Jerusalemin pyhässä kaupungissa, olipa tuo temppeli sitten kuningas Salomon rakentama tai käskynhaltija Serubbaabelin rakentama myöhemmin, Israelin vapauduttua Babylonin pakkosiirtolaisuudesta. Nimeltä mainitsematon psalmista halusi tehdä enemmän kuin uhrata pelkästään yksityistä kiitosta Pelastajalleen Jumalalle. Hän halusi uhrata kiitosta julkisesti esittämällä uhrin Jumalan alttarilla temppelin esipihalla ja huutamalla Jehovan nimeä koko hänen siellä olevan kansansa kuullen. Mahdollisesti hän itse lausui ensimmäisenä ääneen tämän sepittämänsä psalmin ja tuotti siten osan siitä, mistä tuli juutalaisille Hallel (”Ylistys”) erityistilaisuuksia varten. (Psalmit 113–118, 136) Miten tämä kiitollinen ihminen olisi voinut olla kehottamatta kaikkia temppelin esipihalla olevia palvojia ’ylistämään Jahia’ päättämällä psalminsa sanaan: ”Halleluja”?

27. a) Ketkä varhaisemmat kiitolliset uhraajat Psalmin 116 sepittäjän lisäksi uhrasivat kiitosuhreja pelastuttuaan kuolemasta? b) Miten tämän asiainjärjestelmän lopussa eloon jäävät toimivat tuon mallin mukaisesti?

²⁷ Psalmista ei ole ainoa, joka uhraa kiitosuhria Jehovalle pelastuttuaan kuolemasta. Monia vuosisatoja aikaisemmin oli ihmisiä, jotka säilyivät elossa vedenpaisumuksesta, nimittäin Nooa ja hänen perheensä. Vaikka heillä ei ollut temppelin esipihaa, jossa palvoa, niin mitä he ensimmäiseksi tekivät tultuaan ulos arkista Araratinvuorella? Vastarakennetulla alttarilla he uhrasivat Jehovalle suurenmoisen kiitosuhrin siksi, että hän oli varjellut heidät koko maapallon käsittäneen vedenpaisumuksen läpi. (1. Moos. 8:18–22) Miten erinomaisen mallin jäljiteltäväksi nuo kahdeksan ihmissielua, jotka Kaikkivaltias Jumala varjeli tuhoutumasta tuon ajan ”muinaisen maailman” kanssa, siten asettivatkaan. Nykyisen väkivaltaisen asiainjärjestelmän lähestyvän dramaattisen lopun jälkeen eloon jäävät, Jehovan ”valittujen” jäännös ja sen toverit, ”suuri joukko”, tulevat uhraamaan Jehovalle kiitosta kuin uhreja tuon profeetallisen mallin mukaisesti, koska Jehova on varjellut heidät ihmeellisellä pelastavalla voimallaan. – Ps. 116:17.

28. a) Missä tämän järjestelmän lopussa eloon jäävät uhraavat uhrejaan, ja mistä huudosta he panevat maan raikumaan? b) Miten kauan hengelliset ”valitut” ja ”suureen joukkoon” kuuluvat työskentelevät yhdessä puhdistetun maan päällä?

²⁸ Nämä ihmisen historian suurimmassa ahdistuksessa eloon jäävät uhraavat kiitosuhrejaan Jehovan hengellisen temppelin maallisissa esipihoissa, kun he astuvat Kristuksen hallituskauden siunattuihin tuhanteen vuoteen. Ilon ja riemun huumassa he pakottavat koko maan raikumaan huudostaan: ”Halleluja!” Miten miellyttävältä tuntuukaan olla silloin elossa, erityisesti sen jälkeen, kun on tullut temmatuksi pois kuoleman kidasta! Keskinäisen rakkauden vallitessa, samanlaisen rakkauden, joka oli Daavidin ja hänen uskollisen ystävänsä Joonatanin välillä, Jehovan ”valittujen” jäännökseen ja uskolliseen ”suureen joukkoon” kuuluvat ryhtyvät rauhaisasti yhdessä työhön Jumalan messiaanisen valtakunnan ”uusien taivaitten” alaisuudessa. (2. Piet. 3:13) He työskentelevät jatkuvasti rinta rinnan puhdistetun maan päällä, kunnes tulee Jumalan määräaika, jolloin hän kutsuu hengestä siinneitten ’valittujensa’ jäännöksen heidän valtaistuimilleen Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen luo ”taivaalliseen Jerusalemiin”. Sitä, miten tämän hengellisen jäännöksen lähtö toteutetaan, Raamattu ei nyt ilmoita. ”Valitut” kuitenkin tietävät, että heidän täytyy pysyä uskollisina lihassa kuolemiseensa asti taivaallisen ylösnousemuksen toivossa. – Ilm. 2:10; Room. 6:5; Hepr. 12:22.

29. a) Minkä tekemistä ”suuri joukko” jatkaa puhdistetun maan hyväksi, sen jälkeen kun hengellinen jäännös on poistunut? b) Keiden palatessa he kokevat haltioitunutta iloa?

²⁹ Jehovan siunaus ei kuitenkaan poistu hänen palvojiensa ”suurelta joukolta”, joka jää maan päälle hänen hengellisen temppelinsä esipihoihin. Taivaallisen messiaanisen hallituksen alaisuudessa he työskentelevät jatkuvasti valmistaakseen puhdistettua maata ihastuttavaksi mielihyvän paratiisiksi. Miten haltioitunutta iloa he kokevatkaan, kun alkaa maallisten kuolleitten ylösnousemus, joka suo haudoista tuleville kallisarvoisen tilaisuuden ikuisen elämän saavuttamiseksi paratiisimaassa Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden alaisuudessa!

30. a) Minkä avulla me nyt näemme tuon loistoisan näyttämön, ja minkä työn välityksellä toivo päästä tuolle näyttämölle asetetaan maan asukkaitten eteen? b) Miksi meillä on täysi syy tehdä parhaamme, jotta tuo tulevaisuudennäkymä toteutuisi omalla kohdallamme?

³⁰ Jumalan profeetallisesta sanasta nykyään virtaavassa kirkkaassa valossa voimme nähdä uskomme silmin tuon loistoisan näyttämön. On ihmeellistä ajatella, että niiden ”suuri joukko”, jotka nyt pyrkivät palvomaan ja palvelemaan Jehova Jumalaa Jeesuksen Kristuksen kautta, varjellaan elossa tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi elämään juuri tuolla näyttämöllä! Miten innoittava tulevaisuudennäkymä se onkaan! Se asetetaan nyt maan asukkaitten eteen siten, että saarnataan ”tätä valtakunnan evankeliumia [hyvää uutista, Um] . . . kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille”, ennen kuin tämän asiainjärjestelmän loppu tulee. (Matt. 24:14) Miten arvokas tuo sykähdyttävä tulevaisuudennäkymä onkaan, jotta jokainen ponnistelisi nyt äärimmilleen sen toteutumiseksi hänen omalla kohdallaan, ponnistelisi omaten uskon ja arvostuksen Jehova Jumalaa kohtaan, joka tarjoaa tämän houkuttelevan tulevaisuudennäkymän! Jokaisella, joka etsii ikuista elämää onnessa, on täysi syy ponnistella nyt sen saavuttamiseksi, koska ”Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle”.

[Alaviitteet]