huolelliset sen suhteen, että tekevät sen arvokkaasti, ”koettelun” jälkeen. Näiden hengellisten lasten täytyy pitää tarkkaan mielessään kaikki asiaan kuuluva säilyttääkseen kallisarvoisen ja läheisen yhteytensä toistensa kanssa, Herransa ja Päänsä kanssa ja, ennen kaikkea, Jehovan kanssa. Arvostaen kaikkea hänen kädestään saamaansa heidän rukouksensa tulee olla sama, minkä Jeesus rukoili, kuten tiedämme eräästä profeetallisesta psalmista: ”Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?” Heidän lujan päätöksensä täytyy olla myös sama kuin hänen, mikä on ilmaistu samassa psalmissa: ”Sinulle [Jehova] minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä. Minä täytän lupaukseni Herralle.” Kun he täyttävät uskollisesti uhritoimintansa ’osoittautumalla uskollisiksi kuolemaan asti’, niin heitä pitää yllä Jeesuksen loistava lupaus: ”Minä annan sinulle elämän kruunun.” Mitä lohtua ja lujaa varmuutta onkaan täytynyt antaa Jeesukselle hänen vaikeana hetkenään – samoin kuin niillekin, jotka ovat seuranneet samaa uhritietä – niiden sanojen lukemisen, mitkä Jehova kirjoitutti kauan sitten heidän hyödykseen: ”Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema”! – 1. Kor. 11:28; Ilm. 2:10; Ps. 116:12–19.

Hellittämättömyys saa palkan

Palvelen erikoistienraivaajana seurakunnassamme Coatepequessa, Quezaltenangossa, Guatemalassa. Käydessäni ensi kerran naapurikylässä, Flores Costa Cucassa, yritin esittää saarnan ja tarjota kirjallisuutta nuorelle miehelle, joka oli juuri lähdössä postitoimistosta. Hänellä näytti olevan kiire. Kun hän nousi hevosensa selkään, hän sanoi minulle, että jos kirjat olivat uskonnollisia, niin hän ei ole kiinnostunut niistä. Mutta hän piti outona, että tarjosin kirjoja niin kohtuullisesta korvauksesta.

Meni kaksi viikkoa, ja minä palasin tähän pieneen kylään tavaten hänet työskentelemästä pellolla noin puolentoista kilometrin päässä kaupungista. Menimme hänen kuistilleen keskustelemaan. Vaikka hän oli ystävällinen ja kohtelias, niin näytti siltä, etten pystynyt edistymään yhtään käyntini tarkoituksen selittämisessä. Ainoa, mistä olimme yhtä mieltä, oli, että kävisin jälleen, kun tulen seuraavalla kerralla kylään.

Siitä päivästä lähtien vierailin säännöllisesti hänen luonaan. Useammin kuin kerran tutkimme siellä, missä hän teki työtä laskien sementtiä ja tehden käytäviä. Tuoleina käytimme kahta suurta kiveä, varjomme saimme puista. Eräs asia, mitä hän arvosti, oli, että rajoitin tutkistelun yhteen tuntiin. Hän tiesi aina tarkkaan miten paljon aikaa käytettäisiin. Säännölliset tutkistelumme jatkuivat kaksi vuotta.

Suurin vaikeuteni hänen suhteensa oli hänen huomattava välinpitämättömyytensä. Hänelle ei näyttänyt merkitsevän mitään, onko olemassa palava helvetti tai kolmiyhteinen jumala vai ei. Sitten eräänä päivänä muuan protestanttinen järjestö kutsui hänet erikoiskokoukseen ja tarjosi hänelle Vartiotorni-seuran ja työmme tuomitsevaa kirjallisuutta. Heti paikalla tapahtui muutos! Nyt tuli kysymyksiä. Nyt hän alkoi tiedustella yksityiskohtaisesti asioita. Nyt hän halusi tietää totuuden!

Hän ei ainoastaan tutkinut, vaan ilmaisi myös havaintonsa. Muutamia kuukausia myöhemmin, kierrospalvelijamme vierailun aikana, ystäväni kastettiin vertauskuvaksi antaumuksestaan Jehova Jumalalle. Hän selitti kärsivällisesti omaisilleen totuuden perusteet, mutta hänen vanhempansa eivät uskoneet hänen edes tutkivan oikeata Raamattua! Äkkiä hän toi kotiin Nacar-Colungan (katolisen) käännöksen ja sai heidät vakuuttuneiksi asiasta.

Noin viikkoa myöhemmin alkoi tapahtua jotain. Hänen omaisensa hävittivät äkkiä kaikki puiset pyhimysten kuvansa ja veistoksensa. Hänen auttajansakin, hyvin vilpitön katolilainen, alkoi tutkia.

Uusi veljeni uskossa alkoi tutkia toisten kanssa. Hänen kotonaan on nyt seurakunnan palveluskeskus, missä käy viisi antautunutta veljeä. Kolme heistä on ollut lomatienraivaajina, mm. hän, jonka kanssa minä tutkin, siitä huolimatta, että hän on polioinvalidi.

Vähän aikaa sitten veljemme sanoi minulle: ”Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja hänen palvelijoittensa hellittämättömyyden takia minä en ainoastaan tiedä nyt, että hän on olemassa, vaan ymmärrän myös, miksi olen täällä, elossa, sekä mitä hän vaatii minulta. Minulla on usko, ja, mikä on vielä enemmän, minä voin esittää järkevän syyn uskooni. Minä tunnen totuuden.”

Jehova siunaa totisesti hellittämättömyytemme, kun palvelemme häntä rakkaudesta.