uskollisesti sen mukana? Oletko kehittänyt niin paljon arvostusta Jehovaa ja sitä järjestöä kohtaan, jota hän käyttää ihmisten kouluttamiseen ikuiseen elämään? Jos olet, niin ponnistele edelleen Jehovan ylistyslaulut huulillasi. Ylistä Jumalaa niin kuin leeviläislaulajat muinoin ja niin kuin taivaan enkelijoukot ylistävät. Ylistä jatkuvasti Jehovaa hänen kansansa kanssa. Ole yhtä päättäväinen kuin Daavid, joka huudahti: ”Minä laulan Jehovalle kautta elämäni; minä helkytän sävelmää Jumalalleni niin kauan kuin olen. Olkoot minun mietiskelyni hänestä mieluiset. Minä puolestani iloitsen Jehovassa.” – Ps. 104:33, 34, Um.

Tarvitaan ’viatonta silmää’

SILLÄ, mihin silmämme kohdistuvat, mitä ne näkevät ja miten ne näkevät, on merkitystä teoillemme. Hyvä näkö voi auttaa meitä välttämään vaaran, jota vastoin huono näkö voi saada meidät tekemään virhearviointeja ja aiheuttamaan vahinkoa itsellemme ja toisille.

Tästä syystä Jeesus Kristus puhui ”silmästä” ”lamppuna”. Hän sanoi: ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve [viaton, Um], niin koko sinun ruumiisi on valaistu.” – Matt. 6:22.

Kirjaimellisessa merkityksessä ”viaton” silmä on sellainen, joka taittaa kuvan oikein polttopisteeseen, välittää mieleen kuvia, jotka ovat selviä, vailla vikaa. Selvien näkövaikutelmien perusteella voi tehdä ratkaisuja koko ruumiin hyväksi. Mutta jos silmä harhailisi päämäärättömästi eikä kiinnittäisi huomiota mihinkään nimenomaiseen kohteeseen, niin mieleen välittyisi sekavia, epäselviä kuvia. Tämän vaikutusta voitaisiin verrata kävelemiseen yön pimeydessä.

Se, mikä pitää paikkansa kirjaimellisessa merkityksessä, pitää paikkansa myös hengellisessä merkityksessä. Kun Jeesus Kristus puhui ”viattomasta” silmästä, hänen mielessään oli todellisuudessa tämä puoli asiasta. Ja hengellinen näkökyky on riippuvainen siitä, onko sydän, mieli ja omatunto valmennettu Jumalan tahdon mukaisesti. Jos ne eivät ole, niin ihminen on ”pimeydessä”. Hän on sokea velvollisuuksiensa suhteen Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan ja toimii sen tähden vahingollisilla tavoilla.

Jos Jumalan sanan vanhurskaat periaatteet eivät ohjaa jotakuta, niin hän voi ruveta näkemään asioita epäpuhtaalla tavalla tai pahassa tarkoituksessa. Raamattu puhuu siitä syystä ’kitsaasta silmästä’, ”kadesilmäisestä” ja sellaisista, joiden silmät ovat ”täynnä aviorikosta”. (5. Moos. 15:9; Sananl. 28:22; 2. Piet. 2:14; Um) Miten jonkun silmä voisi olla ”kitsas”? ’Kitsaalla silmällä’ ei ole lainkaan sääliä, vaan se on tahallaan sokea toisten tarpeitten suhteen. Itsekkyys ja haluttomuus uhrautua toisten hyväksi pimentävät näön. Samalla tavalla voi joku ruveta katsomaan myös toisten omaa kateellisesti, joten hänestä tulee ”kadesilmäinen”. Ja aviomies, joka katsoo jatkuvasti jotakuta muuta naista kuin vaimoaan, niin että hänessä kehittyy himo tuohon naiseen, paljastaa olevansa sellainen, jonka silmät ovat ”täynnä aviorikosta”.

On välttämätöntä ponnistella ”viattoman” silmän säilyttämiseksi, silmän, joka ei katso haluten sellaista, mikä on väärin. Koska meissä on syntisiä taipumuksia, niin meidän tulee aina pyrkiä pitämään ne valvonnassa rukoillen, ettemme alkaisi katsella haluttavana mitään pahaa. Tämä olisi sopusoinnussa psalmistan rukoilevan lausunnon kanssa: ”Käännä silmäni pois turhuutta [arvotonta, Um] katselemasta.” – Ps. 119:37.

Yksi tärkeä tekijä ”viattoman” silmän säilyttämisessä on sen suhteen arvostaminen, mikä meillä on Luojan, Jehova Jumalan, kanssa. Tämän suhteen pitäisi olla elämän polttopiste. Kun näin on, niin ihminen on innostunut ponnistelemaan säilyttääkseen hyväksytyn aseman Jehovan edessä. Hän ei anna itsekkäitten halujen vetää itseään syrjään.

Ihminen, jolla on ”viaton” silmä, on kiinnostunut ensisijaisesti ’aarteitten kokoamisesta taivaaseen’, aarteitten, joita ei voida kadottaa, varastaa eikä tuhota, sen sijaan että hän tekisi katoavasta aineellisesta päätavoitteensa elämässä. (Matt. 6:19–21) Hänen hyvät työnsä ovat todella kuin rikkaus, joka on talletettu Jehova Jumalan luo, joka ei unohda palvelijoittensa uskollisia tekoja,