Iloitse: maailman ykseys on saavutettavissa!
RAUHA ja ykseys käyvät yhdessä. Jos sinulla on toinen, sinulla on myös toinen. Maailman ykseys takaisi maailmaan rauhan, joka olisi yhtä ylenpalttinen ja kestävä kuin se ykseys, johon se perustuu.
Mutta molemmat ovat riippuvaisia jostakin muusta. Mistä? Psalmi 119:165 vastaa: ”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun [Jumalan] lakiasi, eikä heille kompastusta tule.”
Jumalan lain rakastaminen, ei vain sen tunteminen, on välttämätön niiden kompastuskivien poistamiseksi, jotka ovat rauhaan ja maailman ykseyteen johtavalla tiellä. Tämä rakkaus on se avain, jolla ovi maailman ykseyteen avautuu.
Itävaltalaisen roomalaiskatolisen kardinaalin Franz Königin sanat korostavat tätä seikkaa. Puhuessaan yhdistyneen Euroopan toteutumismahdollisuuksista hän sanoi: ”Nykyajan länsimaisen ihmisen hengellisen sairauden oireista voidaan esittää seuraava lyhyt yhteenveto: hän ei osaa rakastaa. . . . Me kaikki tiedämme, että me eurooppalaiset olemme läpäisemässä kriisiä. Meillä on tunne, että tämä läntisen maailman kriisi johtuu hengellisestä juurettomuudesta. . . . Mieletön kilpailu aineellisesta hyvinvoinnista saattaa ihmisen perikatoon sekä ruumiillisesti että hengellisesti. . . . Siinä määrin kuin ihminen tulee hengellisesti sairaaksi, siinä määrin tulevan Euroopan ongelmat ovat ratkaisemattomia.” [Kursivointi meidän.]
Ei rakkautta Jumalaan
Maailman ykseys ei ole yksistään poliittinen asia. Siihen liittyy hengellisyys; siihen liittyy uskonto, Raamattuun perustuva uskonto. Se, että oppii tuntemaan Jumalan lain, merkitsee Raamatun huolellista tutkimista. Se, että oppii rakastamaan Jumalan lakia, vaatii enemmän: sen viisauden ja tottelevaisuudesta koituvien henkilökohtaisten etujen miettimistä. Ihminen, joka näin oppii rakastamaan Jumalan lakia, ilmaisee sen rakastamalla lähimmäistään, mutta pääasiassa rakastamalla Jumalaa.
Sekä hallitukset että YK:n humanitaariset elimet voivat ilmaista jossakin määrin lähimmäisenrakkautta, mutta missä on niiden rakkaus Jumalaan, kun ne asettuvat vastustamaan hänen valtakuntaansa? Ovatko ne tehneet niin? Ovat.
Raamatun ajanlasku ja Raamatun ennustusten täyttymys osoittavat, että seuraavat Ilmestyksen 11:15:n sanat täyttyivät vuonna 1914: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta.”
Mitä se merkitsee? Se merkitsee sitä, että annettuaan ihmisen hallita maata tuhansia vuosia keskeytyksettä Jumala on nyt puuttunut asioiden kulkuun Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä saadakseen aikaan maailman ykseyden, jota ihminen ei ole osoittautunut kykeneväksi toteuttamaan. Mutta sen sijaan että kansat odottaisivat Jumalan valtakuntaa, ne ovat lyöttäytyneet yhteen – niin sanoaksemme yhdistyneet YK:ssa tai muissa järjestöissä – vastustaakseen tätä valtakuntaa.
Psalmi 2:2–6 ennusti tämän: ”Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: . . . Herra . . . on puhuva heille . . .: ’Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni’.”
”Sinä särjet heidät”
Jeesus ennusti, että maailmanlaajuinen saarnaamistyö (Matt. 24:14) suoritettaisiin sen jälkeen kun Jumalan valtakunta alkaisi hallita. Tämä soisi maan asukkaille tilaisuuden päättää yksilöinä, tukevatko he Jehovan suvereenisuutta vai kansojen suvereenisuutta.
Sen jälkeen kun tätä tilaisuutta olisi tarjottu siinä määrin kuin Jumala on halunnut, Kristus kääntäisi huomionsa kansoihin ja tekisi niille niin kuin Psalmissa 2:9 sanotaan: ”Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” – Ks. Dan. 2:44.
Tulisiko meidän ajatella, että tällainen on outoa tai julmaa Jumalan taholta? Ihmishallitukset ryhtyvät usein voimakkaisiin toimenpiteisiin, kun ne katsovat olemassaolonsa tai kansalaistensa hyvinvoinnin uhatuksi. Pitäisikö kaikkeuden Luojalla olla vähemmän oikeutta ruveta toimimaan, kun hän näkee eripuraisten kansojen uhkaavan koko ihmiskunnan olemassaoloa ydinsodan välityksellä?
Uskonnollisesti yhdistyneinä yhden hallituksen alaisuudessa
Belgialainen sanomalehti La Nouvelle Gazette otsikoi erään kirjoituksensa seuraavasti: ”Amerikkalaiset asiantuntijat ovat löytäneet ainoastaan yhden ratkaisun ydinsodan välttämiseksi 25 vuoden aikana: Jehovan todistajien ratkaisun!” Se jatkoi selittämällä: ”Ainoa parannuskeino olisi se, että kukin maa luopuisi suuresta osasta itsemääräämisoikeuttaan . . . maailmanhallituksen hyväksi.” Sen mukaan tämä oli nimenomaan se ”esitys, jota Jehovan todistajat kannattivat”.
Mutta mikä on tämä ”esitys”, joka sai erään australialaisen sanomalehden jopa sanomaan, että ”Jehovan todistajat ovat ainoa maailmanrauhaa ajava liike, joka onnistuu”? Ovatko he todella löytäneet avaimen rauhaan ja maailman ykseyteen?
Jehovan todistajat ovat halunneet yhdistyä yhden hallituksen, Jumalan hallituksen, alaisuuteen. Se vaatii tiukan puolueetonta asennoitumista niiden yli 200 kansakunnan asioihin, joissa he nykyään asuvat, ja tämä asenne tunnetaan yleensä nykyään niin hyvin, että se tuskin kaipaa tässä todisteita.
Vaikka Jumalan valtakunta on taivaallinen hallitus, se on todellisuutta. Sillä on maallisia edustuksia eli elimiä, jotka edistävät rauhaa ja ykseyttä: valmennusohjelmia, kouluja, oikeusjärjestelmiä ja neuvoja antavia järjestelyjä. Tuhansia on autettu luopumaan huumeista, tupakoinnista, kohtuuttomasta alkoholinkäytöstä ja irrallisista sukupuolisuhteista, ja he ovat oppineet olemaan rehellisiä, tunnollisia työntekijöitä. Onko tämä osaltaan edistänyt heidän terveyttään, yleistä hyvinvointiaan, mielenrauhaansa ja onnellisuuttaan? Päättele itse.
Nämä elimet ovat auttaneet myös tuhansia tulemaan luku- ja kirjoitustaitoisiksi. Samalla kun noin 77 prosenttia nigerialaisista Jehovan todistajista osaa lukea ja kirjoittaa, nigerialainen sanomalehti The Times puhui äskettäin siitä, että koko maassa ”ainoastaan 20 prosenttia osaa lukea ja kirjoittaa”. Kun Jehovan todistajat haastattelivat entistä opetusministeriä Santo Andréssa São Paulon osavaltiossa Brasiliassa, hän selitti: ”On harvinaista tavata sellaisia ihmisiä tai ryhmiä kuin esimerkiksi Jehovan todistajat, jotka ovat niin kiinnostuneita lähimmäistensä kouluttamisesta tarkoituksenaan liittää tuhansia ihmisiä yhteiskuntaan, joka oli aiemmin sulkenut heidät ulkopuolelleen luku- ja kirjoitustaidottomuuden vuoksi. Voitte luottaa meidän tukeemme ja kiitollisuuteemme. Jos toiset ryhmät yrittäisivät yhtä tosissaan, Brasiliassa olisi vähemmän luku- ja kirjoitustaidottomuutta.”
Jumalan hallitus on kiinnostunut alamaistensa kasvattamisesta niin, että he voivat oppia tuntemaan täsmällisesti sen lait. Se on myös varannut oikeusjärjestelmiä huolehtimaan siitä, että näitä lakeja noudatetaan. Mutta koska sen alamaiset ovat vakuuttuneita siitä, että nämä lait ovat oikeudenmukaisia ja hyviä ja että ne on suunniteltu heidän onnellistamisekseen, he hyväksyvät halukkaasti taivaallisen hallituksen sitovan oikeudenkäytön. Ihmiset, joita asuu yli 200 maassa ja jotka siitä huolimatta ovat kyenneet yhdistymään yhteisen lain alaisuuteen, joka perustuu yhteen ainoaan käyttäytymisen ja eettisten vakaumusten malliin, ja jotka aktiivisesti tukevat samaa yhtä hallitusta, ovat päässeet todella pitkälle toteuttaessaan maailman ykseyttä omassa joukossaan.
Milwaukeessa Yhdysvalloissa ilmestyvä Sentinel-lehti korosti tätä, kun se sanoi Jehovan todistajista: ”Heidän ykseytensä ei ilmene vain elämän vähäpätöisissä seikoissa, vaan elintärkeissä kysymyksissä: käyttäytymissäännöissä, periaatteiden noudattamisessa, Jumalan palvonnassa.” Brasilialainen sanomalehti O Tempo oli samaa mieltä: ”Vaikka kaikissa osissa maapalloa on monia kunnioitusta herättäviä uskontoja propagandoineen, niin ei koko maan pinnalla ole mitään muuta järjestöä, joka ilmaisisi samaa rakkautta ja ykseyttä, kuin Jehovan todistajain teokraattinen järjestö.”
Tämä johtuu siitä, että Jehovan todistajat ovat valitsemansa hallituksen uskollisia alamaisia. Mikä maan päällä nykyään oleva kansakunta voisi väittää, että sillä on AINOASTAAN uskollisia alamaisia, kun niin monien niiden vitsauksena on radikaaleja ryhmiä, joiden aikomuksena on syöstä hallitus vallasta, kansalaisia, jotka teeskentelevät uskollisuutta mutta jotka uskottomasti pettävät veroissaan, kiertävät hankalia lakeja henkilökohtaisen edun vuoksi, eivät kunnioita sen ”johtavien elinten päätöksiä” ja tekevät pilaa johtajistaan?
Toisaalta Jumalan hallitseman valtakunnan alamaiset tottelevat sen lakeja niin hyvin kuin he epätäydellisinä ihmisinä kykenevät, silloinkin kun se on epämukavaa, koska he rakastavat Jumalan lakia. He osoittavat kunnioitusta sen ”johtavien elinten päätöksiä” kohtaan ja ovat halukkaita maksamaan hallitukselleen takaisin sen, mikä sille oikeutetusti kuuluu.
Todellisuudessa he ovat jopa halukkaita kuolemaan puolustaessaan taivaallista hallitustaan, halukkaita kuolemaan ikään kuin maansa puolesta. Heidän esimerkkinsä Jeesus Kristus ei antanut elämäänsä puolustaessaan Rooman maailmanvaltaa tai säilyttääkseen juutalaisen asiainjärjestelmän, vaan edistääkseen Jumalan valtakunnan etuja. Tällainen Jumalaan kohdistuvaan rakkauteen perustuva murtumaton uskollisuus hänen hallitukselleen takaa heidän ykseytensä.
Tällainen ykseys ei kuitenkaan tukahduta yksilöllisyyttä tai vaihtelua. Israelin entinen ulkoministeri Abba Eban sanoi kerran, että ”kansallinen erilaisuus voi olla voimakkaan ja myönteisen elinvoimaisuuden lähde sillä edellytyksellä, että se saadaan alistumaan kansainvälisen järjestyksen edellyttämiin rajoituksiin ja yhteishenkeen”. Yli 200 maassa asuvat Jehovan todistajat säilyttävät ”kansallisen erilaisuutensa” – pukeutumistyylinsä, paikalliset tapansa, elämäntapansa, kaiken Jumalan ihmiskunnan keskuuteen tarkoittaman erilaisuuden – ja se totisesti on ”voimakkaan ja myönteisen elinvoimaisuuden lähde”, sillä sen avulla he oppivat toinen toiseltaan. Kansalliset ryhmät, jotka ovat hyvin vieraanvaraisia, opettavat pidättyväisempiä kansoja olemaan avoimempia ja anteliaampia; ne kansat, joilla on järjestelykykyä, auttavat toisia kansoja lisäämään käytännöllisyyttään ja tehokkuuttaan; toisten hyviä taipumuksia omaksutaan, samalla kun kielteisiä taipumuksia juuritaan pois. He ovat oppineet kansainvälistä ajattelua ja antaneet näin ”kansallisen erilaisuuden” ’alistua kansainvälisen järjestyksen’, tässä tapauksessa Jumalan valtakunnan, ’edellyttämiin rajoituksiin ja yhteishenkeen’.
Jehovan todistajat eivät ota kaikesta tästä kunniaa itselleen. He eivät väitä olevansa maailman ykseyden arkkitehtejä. Jumala on varannut avaimen maailman ykseyteen, ja tämä avain on kaikkien ulottuvilla käyttöä varten. Jehovan todistajien ilmaisema ykseys voidaan lukea vain sen ansioksi, että he mukauttavat halukkaasti menettelytapansa Jumalan menettelytapoihin. Näin on viisasta tehdä, ja se on ainoa keino elämän varmistamiseksi Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä, jota kuvaillaan Ilmestyksen 21:3, 4:ssä: ”Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Jumalan valtakunta tulee tekemään näin!
Ehdotetut ”Euroopan yhdysvallat” tai jopa Yhdistyneitten Kansakuntien järjestö on kehno korvike – tosiaan, ei edes korvike – Jumalan valtakunnalle huolimatta siitä, että paavi Paavali VI puhuessaan YK:ssa vuonna 1965 puhui kansoista, jotka ”pitävät Yhdistyneitä Kansakuntia sovinnon ja rauhan viimeisenä toivona”. Totuus on, että yhä useammat kansoihin kuuluvat pitävät Jumalan valtakuntaa viimeisenä toivova, ja heitä vetää puoleensa maailman ykseys, jonka se on jo aikaansaanut pienessä mitassa, samalla kun he odottavat sitä maailman ykseyttä, jonka se tulee pian toteuttamaan maailmanlaajuisessa mitassa.
Herätkää!-lehden julkaisijat toivovat vilpittömästi, että vielä useammat voisivat saada tietoa Jumalan suurenmoisesta varauksesta ja käyttää hyväksi sitä. Avain maailman ykseyteen on löydetty, ja siihen johtava ovi on avattu. Iloitse! Maailman ykseys ON saavutettavissa! Kurottaudutko sitä kohti ottaaksesi sen vastaan?
”Rauhaa rakentaville kylvetään rauhallisissa olosuhteissa vanhurskauden hedelmän siemen.” – Jaak. 3:18.