Nöyryys – apu kärsivällisyydelle

ERÄS maailmanlaajuisesti tunnettu Raamatun tutkija oli yhdessä muutamien matkatoveriensa kanssa käyttänyt varhaiset aamun tunnit Jerikon raunioiden katselemiseen. Kun he olivat palanneet hotelliinsa, heille tarjoiltiin myöhäinen aamiainen, ja tarjoilija asetti ruoan pöydän päähän. Kun tarjoilulautaset saapuivat pöydän toiseen päähän, ne olivat tyhjät. Tuo oppinut mies odotti kärsivällisesti ja levollisesti, kunnes tarjoilija lopulta toi lisää ruokaa. Mikä teki tämän miehen kykeneväksi odottamaan niin kärsivällisesti, vaikka todellisuudessa olisi ollut sopivaa, että hänelle olisi tarjoiltu ensin? Hänen nöyryytensä.

Se, että on kärsivällinen, kuten tämä mies oli, merkitsee, että on hidas vihaan, pitkämielinen, pysyy tyynenä eikä menetä malttiaan koettelevissa olosuhteissa. Kärsivällisyys edistää rauhaa ja sopusointua. Arabialainen sananlasku esittää asian seuraavasti: ”Kärsivällisyys on avain iloon, mutta malttamattomuus on avain suruun.” Koska me kaikki olemme epätäydellisiä, vaimojen tarvitsee olla kärsivällisiä aviomiestään, miesten vaimoaan, vanhempien lapsiaan, opettajien oppilaitaan ja esimiesten valvottaviaan kohtaan.

Nykyään kärsimättömyys on yleinen vika, sillä kaikilla näyttää olevan kiire. Sitä paitsi monet ovat niin ylpeitä ja kunnianhimoisia, että se saa heidät kärsimättömiksi niitä kohtaan, jotka näyttävät hidastavan heitä heidän kilpajuoksussaan huipulle. Sellaisten ihmisten olisi hyvä harkita venäläistä sananlaskua: ”Tulevaisuus kuuluu sille, joka osaa odottaa.”

Jumalan sana neuvoo meitä viisaasti olemaan kärsivällisiä ja pitkämielisiä: ”Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, . . . vahvistakaa sydämenne.” (Jaak. 5:7, 8) ”Rakkaus on kärsivällinen”, meille sanotaan. Miksi? Koska rakkaus ”ei ylpeile eikä pöyhkeile”. Me luemme myös, että ”Henki tuottaa toisenlaista hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä” – 1. Kor. 13:4; Gal. 5:22; Uusi testamentti nykysuomeksi.

Nöyryys on suuri apu kärsivällisyydelle. Tämä käy ilmi kuningas Salomon henkeytetyistä sanoista: ”Parempi on kärsivällinen kuin kopeahenkinen.” (Saarn. 7:9, Um) Toisin sanoen se, joka on kopea, ei ole kärsivällinen; ja koska näin on, siitä seuraa, että nöyryys on kärsivällisyyden välttämätön edellytys.

Jumalan sana kertoo meille, että kopea eli ylpeä ihminen ei ajattele kohtuullisesti. (Room. 12:3) Hänellä on vähän kärsivällisyyttä ollessaan tekemisissä toisten kanssa. Hänen henkinen asenteensa on: ”Miksi minun pitäisi odottaa toisia?” ”Miksi minun pitäisi sietää kiusaa ja harmia, jota toisten typeryys ja itsekkyys aiheuttavat?” ”Keneksi he minua oikein luulevat?” Sen sijaan että ylpeä ihminen olisi hidas vihaan ja kärsivällinen, hän on nopea ilmaisemaan tyytymättömyyttä.

Nöyryys auttaa meitä päinvastoin olemaan kärsivällisiä, koska se saa meidät palvelemaan toisia halukkaasti. Jos olemme nöyriä, emme ota itseämme liian vakavasti, emme odota liikaa toisilta emmekä odota osaksemme erikoiskohtelua tai erityistä huomaavaisuutta. Ymmärrämme, että me kaikki teemme virheitä, että olemme kaikki kyvyiltämme erilaisia ja että koettelemme usein toisten kärsivällisyyttä, joten olemme suvaitsevaisia.

Raamattu kertoo meille, että Jehova Jumala on osoittanut kärsivällisyyttä vuosisatoja, niin, vuosituhansia. Hän on ollut todella kärsivällinen ihmissukua kohtaan, mitä valaistiin hänen menettelyillään Israelin kansan kanssa: ”Herra . . . lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta”, kunnes hänen oli toimittava oikeudenmukaisessa närkästyksessään. Oliko hän kärsivällinen? Kyllä, hän odotti kärsivällisesti vuosisatoja, ennen kuin hän rankaisi tuota kansaa sen pahasta uskottomuudesta sallimalla sen joutua Babylonian vankeuteen. – 2. Aikak. 36:15, 16.

Jehova Jumala on myös hidas vihaan eli kärsivällinen menettelyissään nykyisen pahan sukupolven kanssa. Hänellä on kauan ollut riittävästi perusteita tämän turmeltuneen vanhan maailman tuhoamiseksi. Jotkut pitävät häntä kuitenkin hitaana täyttämään lupauksensa ja lopettamaan pahuuden. Hän ei silti ole hidas; hän vain ”on pitkämielinen [kärsivällinen, Um] . . . sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”. (2. Piet. 3:9) Koska nöyryys ja kärsivällisyys kulkevat käsi kädessä, voidaanko sanoa, että Korkein, Kaikkeuden Suvereeni Herra, on nöyrä? Kyllä, niin voidaan sanoa, kuten hänen Sanansa kertookin meille: ”Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ja katsoo [alentuu katsomaan, Um] syvälle – taivaassa ja maassa? Hän, joka tomusta nostaa alhaisen.” Ja psalmista Daavid todisti: ”Sinä annat minulle pelastuksen kilven, sinun laupeutesi [oma nöyryytesi, Um] tekee minut suureksi.” – Ps. 113:5–7; 18:36.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, valaisi kauniisti tätä nöyryyden ja kärsivällisyyden yhteenkuuluvuutta koskevaa periaatetta sillä, miten hän kohteli apostolejaan. He epäilemättä koettelivat hänen kärsivällisyyttään yhä uudelleen hengellisellä epäkypsyydellään, pikkumaisella kilpailemisellaan asemista, ymmärtämisen hitaudellaan. Mutta menettikö Jeesus koskaan malttiaan ollessaan heidän kanssaan? Päinvastoin, hän valaisi heille kärsivällisesti asioita, jotka hän halusi heidän oppivan. (Luuk. 9:46–48) Entä oliko hän nöyrä? Hän varmasti oli, ja sen hän osoitti sillä, että hän pesi apostoleittensa jalat. Sakarjan kirjassa oli ennustettukin, että hän olisi nöyrä. – Sak. 9:9; Joh. 13:4–15.

Raamattu kertoo meille myös Jumalan muinaisten uskollisten palvelijoiden kärsivällisyydestä. Luemme heistä: ”Ottakaa . . . vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.” He olivat kaikki myös nöyriä miehiä, muutoin Jehova Jumala ei olisi voinut käyttää heitä, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”. – Jaak. 5:10; 1. Piet. 5:5.

Ponnistele siis ollaksesi nöyrä. Kenenkään ei tosiaan tulisi ajatella itsestään enempää kuin on välttämätöntä. (Room. 12:3) Me kaikki erehdymme, käytämme huonoa arvostelukykyä, teemme syntiä. (1. Kun. 8:46) Saatamme olla eteviä joillakin aloilla; toiset ovat etevämpiä muissa asioissa. On viisasta noudattaa seuraavaa neuvoa: ”Ettekä tee mitään itsekkyydestä . . . vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne.” Jos meillä on tämä nöyrä henkinen asenne, meidän ei juuri ole vaikea olla kärsivällisiä toisia kohtaan. – Fil. 2:3.