Nöyryys – mitä haluttavin ominaisuus

EPÄTÄYDELLISTEN ihmisten varsin usein ilmaisema vallitseva ominaisuus on ylpeys – eikä nöyryys. Mutta kaikkeuden Korkein Suvereeni on nöyrä. Tämä ilmenee Jehova Jumalan halukkuudesta kohdella säälivästi nöyriä synnintekijöitä, jotka hartaasti etsivät hänen hyväksymystään ja siunaustaan.

Jehovan nöyryyttä kuvaillaan kauniisti Valitusvirsien kirjan kolmannessa luvussa. Siinä profeetta Jeremia vuodattaa sisimmät tunteensa sen kauhean ahdistuksen johdosta, joka kohtasi israelilaisia babylonialaisten käsissä. Kansana israelilaiset olivat kokeneet täydellisen tappion. Jehova Jumala kuitenkin lopulta muisti kansan katuvia jäseniä. Luottamus tähän ilmenee Jeremian rukouksena esittämistä sanoista Valitusvirsien 3:19, 20:stä: ”Muista minun ahdistustani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkykasvia. Varmasti sinun sielusi muistaa ja kumartuu alas minun puoleeni.” (UM) Vertaansa vailla olevan nöyryytensä ilmaukseksi Kaikkivaltias Jumala siis ’kumartuisi alas’ eli nöyrtyisi kiinnittämään suotuisaa huomiota katuviin ja nostaisi heidät ylös alennetusta tilastaan.

Vaikka Jehova Jumala on korkein eikä ole vastuussa kenellekään, niin hän alentuu katsomaan suotuisasti niidenkin puoleen, jotka on saatettu mitä alhaisimpaan tilaan. Aivan oikein hän siksi vaatii, että hänen palvelijansakin ovat nöyriä. Vain nöyriin hän kiinnittää suotuisaa huomiota ja tekee heistä erikoisen huomaavaisuutensa kohteen. Hänen Sanansa sanoo: ”Jehova on korkea, ja kuitenkin hän näkee nöyrän; mutta ylvään hän tuntee ainoastaan kaukaa.” (Ps. 138:6, UM; Jaak. 4:6) Suuri etäisyys erottaa ylpeän Jehova Jumalasta, joka asuu korkeimmissa taivaissa. Silti hän näkee heidän vaikuttimensa ja kieltäytyy sen tähden tunnustamasta heitä palvelijoikseen. He eivät ole edes tilapäisiä tuttavia.

NÖYRYYDEN KEHITTÄMINEN

Mutta jos haluamme saada Jehovan tunnustuksen, meidän on hyvä tarkastella hänen nöyrien palvelijoittensa antamaa esimerkkiä muinaisina aikoina. Yksi heistä oli Daavid. Vaikka hänet oli voideltu kuninkaaksi, hän ei yrittänyt saada asemaa pakolla, vaan kesti halukkaasti kuningas Saulin aiheuttamat nöyryytykset ja vainot. Daavidilla ei ollut sydämessään omahyväistä käsitystä itsestään. Hän ei kadehtinut ylemmässä asemassa olevia eikä halveksinut alhaisia ja ahdistettuja. Hän ymmärsi rajoituksensa eikä tavoitellut sellaista, mikä ylitti hänen kykynsä. Siksi hän saattoi sanoa: ”Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät.” – Ps. 131:1.

Tällaisen nöyryyden kehittäminen vaati Daavidilta ponnistelua, sillä hän tunnusti henkeytettynä: ”Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt [rauhoittanut, UM] ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa.” (Ps. 131:2) Ilmeisesti siis Daavidin sielu, ts. hänet täyttänyt sielunsa halu, tarvitsi johonkin aikaan rauhoittamista, jotta hän voi ilmaista tosi nöyryyttä. Hänen halunsa ja kaipauksensa saivat hänet kiihtymykseen, joka oli samanlaista kuin lapsella, joka kaipaa äitinsä rintaa. Mutta vieroittamisen jälkeen ei kestä kauan, kun lapsi tottuu uuteen ravinnonsaamistapaan ja saa tyydytystä äitinsä sylissä olemisesta. Samoin Daavid onnistui tyynnyttämään halunsa. Ymmärtäen, että korotus tulee Jehovalta, hän odotti kärsivällisesti häntä ja pystyi siksi kannustamaan toisiakin israelilaisia menettelemään samoin: ”Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.” – Ps. 131:3.

Samanlainen nöyryys saa nykyään miehen olemaan kärsivällinen sen suhteen, että häntä käytettäisiin avustavana palvelijana tai vanhimpana Jumalan kansan seurakunnassa. Hän ei yritä työntyä eteenpäin saadakseen huomattavan aseman, vaan ponnistelee iloisesti tehdessään ’hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat hänelle sukua uskossa’. (Gal. 6:10) Vaikka hänen hyvät ominaisuutensa ja työnsä saattavat jäädä huomaamatta joksikin ajaksi, hän voi olla varma siitä, etteivät ne pysy kätkössä. 1. Timoteuksen kirjeen 5:25 sanookin: ”Hyvät teot ovat kaikkien nähtävissä, eivätkä nekään jotka eivät samalla tavoin näy, voi pysyä salassa.” – Uusi testamentti nykysuomeksi.

NÖYRYYS JOHTAA RAUHAAN

Kun mies pysyy nöyränä eikä tee suurta asiaa siitä, ettei häntä käytetä jossakin tehtävässä, niin hän edistää rauhan säilymistä kristittyjen veljiensä keskuudessa. Vaikka sinua arvosteltaessa olisi tehty virhekin, niin ei ole aina viisasta paljastaa sitä ja yrittää puhdistaa omaa mainettasi. Vaikka joku voisikin kyetä osoittamaan olevansa oikeassa, hän voisi siten tehdessään vahingoittaa toisia. Hän voisi todellisuudessa heikentää seurakunnan kunnioitusta sen nimitettyjä vanhimpia kohtaan. Hänen olisi varmasti hyvin vaikea työskennellä vanhinten kanssa, jotka hän on nöyryyttänyt toisten silmissä.

Jos siis joku veli ajattelee, että häntä arvosteltaessa on tehty virhe, niin hän voisi kysyä itseltään: Oliko virhe niin vakava, että se kannattaa paljastaa mahdollisista haittavaikutuksista huolimatta? Eikö se voisi odottaa myöhempää oikaisemista? Jos siitä tekisi kiistakysymyksen, niin herättäisikö se tarpeettomasti vaikeuksia, jotka voisivat häiritä seurakunnan rauhaa?

Nöyrä ihminen ymmärtää, että hänkin tekee erehdyksiä ja on siksi halukas ottamaan vastaan raamatullisia neuvoja ja soveltamaan niitä. Jos häntä on arvosteltu väärin, hän voi pyrkiä hyötymään tästä kokemuksesta ja ponnistella, ettei itse tekisi samanlaisia erehdyksiä ollessaan tekemisissä toisten kanssa.

NÖYRÄSTI PALVELEMINEN

Nimitettyjen vanhinten ja avustavien palvelijoiden on hyvä jäljitellä apostoli Paavalin esimerkkiä palvellessaan nöyrästi toisia. Paavali kirjoitti itsestään ja työtovereistaan: ”Emme ole myöskään etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, vaikka voisimmekin olla Kristuksen apostoleina kallis taakka. Päinvastoin meistä tuli hellävaraisia teidän keskuudessanne niin kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tess. 2:6–8) Sellainen nöyryys, että on valmis palvelemaan haluamatta ”kunniaa”, ja aikansa ja tarmonsa antaminen uhrautuvan rakkauden ilmaukseksi vetoavat toisten sydämeen ja tekevät ihmisestä hyvän välikappaleen Jehovan käyttöön toisten ihmisten siunaukseksi.

Paitsi että nöyryys auttaa meitä ilmaisemaan toisten palvelemisen henkeä, se saa meidät myös arvostamaan enemmän toisia uskovia. Apostoli Paavali neuvoi filippiläisiä: ’Älkää tehkö mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsokaa vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia.’ (Fil. 2:3) Tätä neuvoa noudattava kykenee näkemään toisissa hyviä ominaisuuksia, jotka voivat joissakin suhteissa olla parempia kuin hänellä itsellään on. Kun hän arvioi itsensä vaatimattomasti, niin hän ei ole kiivas vaatimaan omien menettelyjensä noudattamista eikä yritä kumota toisten suosituksia. Hän ymmärtää, että jokin asia voidaan käsitellä useilla eri tavoilla ja ettei hänen mielipiteensä ole ehkä välttämättä paras. Sen tähden hän on halukas ottamaan huomioon toisten tunteet ja mielipiteet. Hän varoo ottamasta yksistään itselleen kunniaa sellaisen tekemisestä, mihin muutkin ovat osallistuneet. Hänen seuraansa halutaan mielellään, koska hän on nöyrä.

Nöyryys on tosiaan tärkeä ominaisuus hyvän suhteen säilyttämiseksi Jumalaan ja lähimmäisiin. Se on sen tähden ominaisuus, jota me kaikki Jehovan uskollisina palvelijoina haluamme kehittää suuremmassa määrin.