Mitä muuta teetkin – saarnaa!

”Missä kuljette, saarnatkaa.” – Matt. 10:7.

 1. Miksi on niin tärkeätä saada hyvän uutisen saarnaaminen suoritetuksi tänä aikana, ja mikä kysymys herää saarnaamisesta?

KUN katselemme ympärillemme maailman sekavia olosuhteita, rikollisuuden lisääntymistä, nuorison keskuudessa vallitsevaa levottomuutta ja onnellisuuden puuttumista perheistä, niin käy tuskaisan ilmeiseksi, että ihmiskunnan enemmistö tarvitsee tietoa niistä hyvistä asioista, jotka Jehova on merkinnyt muistiin Sanaansa Raamattuun. Kuitenkin kaikuu yhä nykyään yli 1 900 vuotta sitten tehty kysymys: ”Kuinka he voivat kuulla, jollei ole julistajaa?” (Room. 10:14) Kun luet nämä henkeytetyt sanat Pyhästä Raamatusta, niin kenen sinä ajattelet olevan tässä tarkoitettu julistaja, saarnaaja? Ajatteletko sen soveltuvan pappeihin tai muihin erikoiskoulutuksen tai -kyvyn omaaviin?

 2. Minkä erinomaisen esimerkin varhaiskristityt antoivat, ja onko saarnaaminen rajoitettu johonkin tiettyyn ihmisluokkaan?

² Vastaukseksi tähän kysymykseen voidaan sanoa, että jokainen varhaiskristitty tunsi olevansa henkilökohtaisesti osallinen, ja siksi kustakin heistä tuli saarnaaja. Siitä huolimatta, että jotkut olivat ”koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä”, kaikki tiesivät jotakin ”hyvästä uutisesta” (Um), ja heillä oli palava halu kertoa sitä jollekulle, kenelle tahansa, jonka kanssa he joutuivat kosketuksiin. (Apt. 4:13) Kristillisen uskon ja kirkon historia kolmen ensimmäisen vuosisadan ajalta (tri Augustus Neander, The History of the Christian Religion and Church, During the Three First Centuries, New York, 1848, kääntänyt saksasta englanniksi Henry John Rose, s. 41) sanoi seuraavasti: ”Celsus, ensimmäinen kristillisyyttä vastustava kirjailija, pitää pilkan aiheena sitä, että työläisten, suutarien, maanviljelijäin, mitä tietämättömimpien ja moukkamaisimpien ihmisten piti olla evankeliumin innokkaita saarnaajia.” Saarnaaminen ei siis varhaiskristillisyydessä kuulunut vain erityiselle luokalle, vaan kaikki kristityt tunsivat olevansa velvolliset olemaan saarnaajia. On kiinnostavaa tutkia, miten yli 1 800 000 ihmistä eri elämänaloilta, erilaisen koulutuksen saaneista ja erilaisia kykyjä omaavista ihmisistä on ruvennut saarnaamaan hyvää uutista nykyään. – 1. Kor. 1:26–29.

SAARNAAJAKSI TULEMINEN

 3. Mitä muutoksia on tapahtunut ihmisten elämässä saarnaamistyön johdosta?

³ Me puhumme tässä niistä kristityistä saarnaajista, jotka tunnetaan yli koko maailman nykyään Jehovan todistajina. Ennen tiedon saamistaan ’Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta’ monet näistä olivat olleet tekemisissä huumeiden, juoppouden ja muiden rappeutuneitten elämäntapojen kanssa. Toiset olivat kietoutuneet liikeyrityksiin ja olivat jännittyneitä ja levottomia epävakaan taloudellisen tilanteen vuoksi ja tavoitellessaan turvattua rahantuloa. Toiset taas viettivät ikävystyttävää elämää, tunsivat polkevansa paikallaan ja kysyivät alinomaa itseltään: ”Mitä tarkoitusta elämällä on? Tässäkö kaikki, mitä elämään kuuluu?” Tämä kaikki muuttui, koska jollakulla oli riittävästi rakkautta lähimmäistään kohtaan, niin että hän saarnasi hänelle Jumalan sanan totuutta. Tarkoituksettomaan, rauhattomaan elämään tuli tarkoitus. Pettymyksen tunne ja huolestuneisuus väistyivät toivon tieltä. Saatuaan tämän vasta löytämänsä tunteen, että elämällä on päämäärä, heillä on nyt elämänhalua. – 1. Kor. 6:9–11.

4, 5. a) Mikä ihmisten tila saa kristityt viemään hyvää uutista toisille? b) Miten rakkaus Jumalaan vaikuttaa saarnaamisvelvollisuuteemme?

⁴ Oletko yksi näistä täten hyötyneistä? Millaisia ajatuksia se tuo mieleesi? Ensiksikin sinä epäilemättä tunnet velvollisuudekseni auttaa jotakuta muuta samalla tavalla kuin sinua autettiin. Mutta eikö se ole koskettanut myös sydäntäsi sen lisäksi, että sinulla olisi vain kova, kylmä velvollisuudentunne? Sinähän näet niin monien ihmisten olevan samassa tilassa kuin itse olit aiemmin, ja sinä tunnet heitä kohtaan samoin kuin Jeesus tunsi aikansa ihmisiä kohtaan: ”Nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” (Matt. 9:36) Tällainen myötätunto saa Jehovan kristityissä todistajissa aikaan halun auttaa ihmisiä nykyään. – 1. Joh. 3:16; 4:11.

⁵ Vielä enemmän kuin lähimmäisenrakkaus saa rakkaus Jumalaan meidät saarnaamaan ’Jumalan valtakunnan hyvää uutista’. Jumala on todellisuudessa Poikansa kautta käskenytkin heitä tekemään siten. (Matt. 24:14, Um; Apt. 10:42) Kaikki, jotka rakastavat todella Jumalaa, saarnaavat. Me emme voi palkata ”saarnaajaa” saarnaamaan puolestamme enemmän kuin voimme palkata jotakuta elämään hyvää, puhdasta, rehtiä elämää puolestamme ja itse olla tottelematta Jumalan moraalilakeja. Jokaisen on kannettava oma vastuutaakkansa. Meidän henkilökohtaisella saarnaamisellamme ei ole korviketta. Se on Jumalaan kohdistuvan rakkautemme olennainen ilmaus. – 1. Joh. 5:3; Gal. 6:5.

 6. Miten meidän pitäisi suhtautua saarnaamisetuumme, ja mitä hyötyä siitä on itsellemme?

⁶ Jumalan käskyjen noudattaminen saarnaamisessa tai missään muussakaan ei ole raskasta. Syöminen, juominen, nukkuminen ja hengittäminen eivät ole raskaita, ja kuitenkin näiden Jumalan luonnonlakien noudattaminen on elintärkeätä, koska elämämme riippuu siitä. Kristitylle on saarnaaminen yhtä tärkeätä. Me haluamme saarnata, ja millaisen mielihyvän se tuokaan! Millainen tyydytys, tyytyväisyys ja ilo meillä onkaan käytettyämme aikaa saarnaamiseen! Tieto siitä, että kykenee tekemään, mitä Kristus Jeesus teki ja mitä Jumala on käskenyt tehdä meidän aikanamme, antaa sisäisen rauhan ja tyydytyksen tunteen, millä ei ole vertaa. Ja millaisen ilon tuokaan ajatus, että tietämättäsikin on saattanut tulla kylvetyksi jokin siemen, joka ehkä avaa tien jollekulle toiselle totuuden oppimiseen! Uskollinen saarnaaminen myötävaikuttaa myös puhtaan omantunnon saamiseen, joka ei ole suinkaan vähäarvoinen tekijä nykyisessä onnellisuudessamme ja mielenrauhassamme.

 7. Mikä saattaa estää jotakuta saarnaamasta, mutta mikä myönteinen näkemys on kuitenkin välttämätön?

⁷ Niiden joukossa, jotka nykyään osallistuvat toimeliaasti saarnaamistyöhön, on ihmisiä, jotka ovat saaneet vähän koulutusta, joilla on ruumiillisia vikoja tai muita vaikeuksia, joita jotkut voisivat pitää haittoina, mutta he eivät ole antaneet niiden estää itseään tottelemasta Jumalaa ja osoittamasta rakkautta lähimäiselleen. Muuan Jehovan todistaja, joka oli asunut maaseudulla koko elinaikansa, oli niin ujo ja arka, ettei hän halunnut suorittaa omia ruokaostoksiaankaan, koska pelkäsi tavata ihmisiä. Hän oli yli 50-vuotias, kun hän tuli tuntemaan Raamatun totuuden. Nyt tämä sisar kulkee talosta taloon kertomassa täysin vieraille ihmisille siitä hyvästä uutisesta, jonka hän on oppinut. Nyt hänestä on aivan luonnollista tehdä niin. Jos rakastamme Jumalaa ja lähimmäistämme, jos unohdamme edellytyksemme inhimilliseltä kannalta katsottuina ja turvaamme vain Jumalaan, niin meistä voi tulla hyvän uutisen saarnaajia ja me voimme nauttia menestyksellisestä evankeliuminpalveluksesta. – 2. Kor. 3:5; Fil. 4:13.

 8. Mitä ominaisuutta tarvitaan, jotta voitaisiin saarnata, ja miksi?

⁸ Se, että puhuu rohkeasti Jumalan sanan totuutta, vaatii luonnollisesti tosi uskoa, koska monet eivät pidä totuudesta, vaikka se onkin hyvä uutinen. Tämä sanoma vaatii usein jyrkkiä muutoksia elintavassa, eivätkä monet halua muuttaa tavanomaista elämäntapaansa. He saattavat pilkata sanomaa tai olla välinpitämättömiä. Jollei meillä ole uskoa, me voisimme lakata puhumasta. Mutta tosi kristittyjen vaikuttimena on sama usko, joka pani liikkeelle apostoli Paavalinkin, joka kirjoitti: ”Koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: ’Minä uskon, sentähden minä puhun’, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme.” (2. Kor. 4:13) Tosi kristittyjen on oltava huolellisia sen suhteen, etteivät koskaan laiminlöisi käytettävissään olevia monia keinoja uskonsa säilyttämiseksi vahvana, koska he ymmärtävät, että uskon heikkeneminen johtaa heidän saarnaamistoimintansa lakkaamiseen.

 9. Miten sydän liittyy siihen, että palvelemme oikein Jehovaa?

⁹ Me olemme siis nähneet, että maallinen koulutus ja luonnollinen kyky eivät ole saarnaajaksi tulemisen välttämättömiä edellytyksiä; pikemminkin täytyy omata rakkautta Jumalaan, rakkautta lähimmäiseen ja Jumalan sanan täsmälliseen tuntemukseen pohjautuvaa tosi uskoa. Mutta nyt heräävät kysymykset: keille me saarnaamme, milloin, missä ja miten?” Avaimen näihin kysymyksiin osoittaa apostoli Paavali, joka kirjoitti kirjeen eräille Roomassa olleille kristityille saarnaajille. Hän sanoi heille: ”Te . . . olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi.” (Room. 6:17) Aivan, sydän on asian avain. Tästä syystä ei Paavalin tarvinnut antaa heille paljon erikoisohjeita siitä, milloin, missä ja miten heidän olisi pitänyt saarnata. Samoin on nyt, jos me vain haluamme tehdä sen, minkä tekemiseen sydämemme antaa vaikuttimen, niin me alamme puhua jollekulle asioista, joita opimme Raamatusta, ja niin meistä on tullut hyvän uutisen saarnaajia.

KAIKKIEN TAVOITTAMINEN

10. Mitä tehokasta ja erittäin hyvää menetelmää ihmisten tavoittamiseksi varhaiskristityt käyttivät?

¹⁰ Hyvän uutisen saarnaajina halunamme pitäisi olla kaikkien niiden tavoittaminen, jotka haluavat kuulla. Apostolien päivinä saarnasivat hyvää uutista kaikki kristityt, nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät, maanviljelijät ja kaupunkilaiset. Mitä nuo Kristuksen askeleissa kulkijat tiesivätkin Jeesuksesta, hänen palvelustyöstään, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, sitä he kertoivat toisille. He käyttivät tosiaan kaikkia heille avautuvia mahdollisuuksia saadakseen tämän iankaikkisen elämän sanoman ympärillään oleville ihmisille. He saarnasivat pelloilla, kaupungeissa, toreilla, kodeissa ja kaikkialla, missä vain tapasivat kuulevan korvan. He eivät kätkeytyneet mihinkään luostariin eivätkä odottaneet mitään määräaikaa saarnatakseen määräpäivänä, niin kuin papit tekevät nykyään. Sydän pani varhaiskristityt julistamaan hyvää uutista kaikissa olosuhteissa. Apostoli Paavalista sanotaan: ”Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.” (Apt. 17:17) Samoin nykyään auttaa rakkaus ihmisiä kohtaan meitä olemaan valppaita niiden monien tilaisuuksien suhteen, jotka ovat avoinna ihmisten tavoittamiseksi. – Mark. 1:39; 6:56; Luuk. 8:1; 13:26; Joh. 18:20.

11. Mistä ihmisille saarnaamisen menetelmästä Jehovan todistajat ovat kuuluisia kautta maailman?

¹¹ Jehovan kristityt todistajat käyttävät hyvin talosta-taloon-saarnaamismenetelmää. Jehovan todistajat osallistuvat tähän palveluksensa piirteeseen ryhminä tai yksilöinä minä päivänä viikosta tahansa ja melkein mihin aikaan päivästä hyvänsä. Jos ketään ei ole kotona, he merkitsevät osoitteen huolellisesti muistiin, jotta voitaisiin ryhtyä lisäponnisteluihin jokaisen asukkaan löytämiseksi. Missä ilmenee kiinnostusta Raamattuun, sinne tehdään uusintakäyntejä ja, mikäli mahdollista, järjestetään Raamatun kotitutkisteluohjelma.

12. Mitä muuta hyvää voi valppaus raamatuntutkisteluissa usein aikaansaada?

¹² Kun Raamatun kotitutkisteluja johdetaan kiinnostuneitten kotona, niin käytetään hyväksi tilaisuuksia kehottaa toisiakin perheen jäseniä osallistumaan. Ehkä kodissa on vieras, jolloin me kehotamme häntä olemaan mukana tutkistelussa, sen sijaan että viivyttäisimme tutkistelua, kunnes hän lähtee. Usein vieraat odottavat, että heitä kehotettaisiin mukaan, tai heitä kiinnostaa se, mitä on tekeillä, joten he hyväksyvät kehotuksen.

13. a) Mikä etu meillä on todistaessamme tuttaville ja sukulaisille? b) Miksi tahdikkuus on tärkeä esittäessämme tehokkaasti hyvää uutista heille?

¹³ Jehovan todistajat tietävät, että jos he pitävät aina käsillä jonkin verran raamatullista kirjallisuutta ja jos he ovat valppaita ja ottavat rohkeasti mutta tahdikkaasti aloitteen, niin on käytettävissä useita muita tilaisuuksia, joissa he voivat jaella hyvää uutista. Meillä on esimerkiksi tuttavia ja sukulaisia, joita saatamme nähdä silloin tällöin, ja he kuuntelevat useasti auliimmin meitä kuin vierasta. Luonnollisesti tällaisissa tilanteissa on aina tarjolla vaara olla liian painostava ja yrittää sanoa heille liian paljon yhdellä kertaa. Vaikka me ehkä tuntisimmekin heidät hyvin, niin ei ole viisasta ottaa vapauksia, jotka saattaisivat sulkea heidän mielensä sanomalle. Meidän on oltava yhtä tahdikkaita ja huomaavaisia heitä kohtaan kuin olemme niitä vieraitakin kohtaan, joita tapaamme käydessämme talosta taloon. Voimme aloittaa kertomalla myönteisiä piirteitä hyvästä uutisesta pieninä annoksina. Jos suhtautuminen on aluksi kylmä, ei meillä ole syytä eristäytyä heistä, vaan päinvastoin me yritämme pitää kanssakäymisyhteydet avoinna, jotta voisimme antaa lisätodistusta jolloinkin tulevaisuudessa. Monet ovat tulleet oppimaan hyvän uutisen ystävien ja sukulaisten rakkaudellisen huolenpidon avulla.

14. Voimmeko hyvällä omallatunnolla saarnata työpaikassamme? Selitä.

¹⁴ Työpaikassamme tarjoutuu usein tilaisuuksia, joissa saatetaan esittää Valtakunnan sanomaa. Esimerkiksi ruokatunnilla voi kristitty todistaja käyttää aikaa lukeakseen jotakin Raamatusta. Hän voisi ryhtyä puheisiin työtoverin kanssa ja mainita jonkin kiinnostavan raamatunpaikan, kuten Psalmin 37:10, 11, joka sanoo, että jumalattomat tulevat hetken kuluttua raivatuiksi pois ja nöyrät tulevat elämään edelleen maan päällä rauhassa. Sellaiset kysymykset kuin: ”Luuletko koskaan saavasi nähdä sen päivän?” tai: ”Haluaisitteko sinä ja perheesi elää siihen aikaan?” voivat helposti ohjata keskustelun Valtakunnan toivoon. Meidän ei pidä tietenkään saarnata silloin, kun meidän on määrä tehdä työtä maallisessa työpaikassamme, vaan meidän tulee ymmärtää, että esimerkkimme hyvänä työntekijänä on hyvin tärkeä.

15, 16. a) Miten voimme yhdistää saarnaamisen matkustamiseen? b) Mitä tilaisuuksia meillä on saarnata kotonamme?

¹⁵ Toisia tilaisuuksia hyvän uutisen levittämiseen tulee matkustettaessa. Hotellien ja motellien johtajat, huoltoasemien hoitajat ja ravintoloiden työntekijät tarvitsevat kaikki sitä, mitä sinulla on – hyvää uutista. Kun matkustetaan kristilliseen konventtiin, niin voitaisiin helposti selittää matkan tarkoitusta ja kenties jättää Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä tai mahdollisesti jokin kirja, esimerkiksi Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Yleisessä kulkuvälineessä matkustettaessa voisi lukea jotakin kristillistä julkaisua. Usein vieressä istuva ilmaisee jonkin verran kiinnostusta. Tai voisit tarjota lähinnä istuvalle jotakin luettavaa matkalla. Monet on tutustutettu hyvään uutiseen tällä tavalla. Tällaisten tilaisuuksien käyttäminen saarnaamiseen ja kristillisen kirjallisuuden levittämiseen vaatii luonnollisesti hiukan aloitekykyä ja ennakkovalmistelua. – Joh. 4:6, 7, 13, 14.

¹⁶ Kodissasi voi käydä silloin tällöin myyntimiehiä. Voisit vaikka kysyä heiltä: ”Eikö kukaan koskaan erehdy pitämään teitä Jehovan todistajana?” Tämä saattaa herättää keskustelun, jota voidaan käyttää hyvän uutisen saarnaamiseksi. Toisille kävijöille voitaisiin samalla tavalla antaa tilaisuus tulla tuntemaan totuus. Voisimme kysyä: ”Luuletteko, että me saamme koskaan nähdä rauhaa?” tai: ”Miksi luulette olevan niin paljon rikollisuutta?”

17. Koululaiset, miksi teidän tilaisuutenne saarnata koulussa ovat niin poikkeukselliset?

¹⁷ Koulussa olevilla nuorilla on oivallinen tilaisuus levittää hyvää uutista kuulijakunnalle, jonka on melkeinpä pakko kuunnella. Heillä on kenttä, joka on suhteellisen koskematon ja jolta löytyy usein avoin mieli. Opiskelettepa tulevaisuutta, menneisyyttä tai nykyisyyttä koskevia asioita, niin Raamatulla on jotakin sanottavaa, mikä voidaan silloin tällöin yhdistää aiheen käsittelyyn tunnilla ja yksityisiin keskusteluihin. Vartiotorni-seuran kirjallisuus käsittää laajan aihepiirin, ja jos olet valpas, niin sekä opettajat että luokkatoverit voidaan tutustuttaa sen avulla hyvään uutiseen.

18. Miten ruumiillisesti vammaiset voivat osallistua saarnaamistyöhön, ja kuka tekee meidän ponnistelumme menestyksellisiksi?

¹⁸ Hyvän uutisen esittäminen voi olla suurempi haaste niille, jotka ovat sairaita tai ruumiillisesti vammaisia, mutta siitä huolimatta hekin osallistuvat samaan etuun saarnaajina kuin heidän kristityt toverinsa. Monet heistä kirjoittavat kirjeitä, käyttävät puhelinta eivätkä koskaan päästä käsistään tilaisuutta puhua vierailijalle Jumalan lupauksista. Ollessaan sairaalassa he voivat tahdikkaasti esittää hyvää uutista kaikille, toisille potilaille, hoitajattarille ja lääkäreille. Todistajat, joilla on tällaisia rajoituksia, eivät ehkä aina näe heti tuloksia, ja kuitenkin heidän ’istuttamisensa ja kastelemisensa’ myötävaikuttaa samalla tavalla saarnaamistyössä kuin heidän kristittyjen veljiensäkin työ. Kumpienkin täytyy luottaa siihen, että Jumala panee sen kasvamaan. Ja ymmärtäkää aina, että siitä huolimatta, kuka kuuntelee, me teemme mitä Jumala käskee meitä tekemään. Me olemme uskollisia. – 1. Kor. 3:6, 7.

ESIMERKILLINEN SAARNAAMINEN

19, 20. a) Onko mahdollista, että Jehova tulee ylistetyksi sanoittakin? Miksi vastaat siten? b) Miten voimme naapuristossamme ylistää Jehovaa käytöksellämme?

¹⁹ Ihmiset voivat saada paljon tietoa hyvästä uutisesta meiltä silloinkin, kun emme sano sanaakaan. Ps. 19:2–4 osoittaa miten tämä on mahdollista. Jakeet 2 ja 3 kuuluvat: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.” Tämä kuulostaa siltä kuin taivaat kirjaimellisesti puhuisivat Jumalasta, mutta, kuten 4. jae (Um) sanoo: ”Ei ole puhetta eikä ole sanoja; mitään ääntä ei niistä kuulu.”

²⁰ Taivaitten sanaton todistus puhuu paljon Luojamme majesteettisuudesta, ja samalla tavalla voi meidän hyvä esimerkkimme yhdyskunnassa saada paljon aikaan antaessaan todistamistyölle lisäpontta. Tätä hyvän uutisen levittämisen piirrettä ei saa sivuuttaa. Naapurimme eivät ole ehkä uskovia tovereitamme, mutta he ovat ihmistovereitamme ja ansaitsevat asianmukaista huomaavaisuuttamme. Ystävällinen sana tai iloinen hymy aikaansaa paljon hyvää. Ehkäpä tarvittaessa voimme antaa heille apuakin, kuten Jeesus osoitti inhimillistä myötätuntoa tarvitseville omana aikanaan. Meidän aito kiinnostuksemme heidän ahdingon aikanaan voi saada heidät huomaamaan, että maan päällä on kansa, joka noudattaa Jeesuksen neuvoa: ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille.” (Matt. 7:12) Inhimillisen huomaavaisuutemme lisäksi he saattavat havaita, että kotimme on erikoisen siisti ja puhdas. He voivat havaita, että me suoritamme tehtävät perheenä ja olemme aina kovin onnellisia. Työpaikassamme saa Raamatun periaatteitten soveltaminen meidät erottamaan toisista rehellisinä, ahkerina työntekijöinä. Kun me häärimme päivittäisessä elämässämme, niin me saarnaamme äänettömästi yhdyskunnassamme oleville. Kun nyt me tai joku kristityistä veljistämme käy alueella olevissa kodeissa vieden kristillisen toivon sanomaa, niin saamamme vastakaiku voi olla jossakin määrin annetun esimerkin heijastusta. Mitä sellaista olet äskettäin tehnyt naapurillesi, mikä saisi hänet kuuntelemaan ovelleen tulevaa seuraavaa Jehovan todistajaa? – Gal. 6:10; Mark. 10:13–16.

TULOKSIA SAARNAAMISESTASI

21. Minkä myönteisen todistuksen voimme osoittaa siitä, että Jehova siunaa kansansa saarnaamista?

²¹ Voimme lukea Jehovan todistajain Vuosikirjaa (engl.) ja panna merkille, että kymmenet tuhannet ihmiset ilmaisevat vuosittain vastakaikua saarnaamistyölle, ja me saatamme haluta tietää: ”Miksi emme näe nopeampaa kasvua seurakunnassamme?” Mutta jos tutkit tosiasioita, niin mitä huomaat? Katsohan millainen tilanne oli 5, 10 tai 20 vuotta sitten. Eikö alueellasi ole nyt enemmän seurakuntia, enemmän hyvän uutisen saarnaajia kuin silloin? Etkö käy nyt useammin evankeliuminpalveluksessa ihmisten luona? Meillä täytyy olla kärsivällisyyttä niin kuin maanviljelijällä. Me emme ehkä havaitse kasvua päivästä päivään, mutta sitä on. Meitä siunataan järjestönä, ja Jehovan kansassa on toteutunut se, mitä Jesaja ennusti: ”Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.” – Jes. 60:22; Jaak. 5:7, 8.

22. Selitä, miksi meidän ei tule masentua, jos emme voi saarnattuamme osoittaa suoraan yhtään ’suosituskirjettä’.

²² Mutta entä me yksilöinä? Jos emme voi osoittaa ketään seurakunnassa ja sanoa, että meitä käytettiin henkilökohtaisesti auttamaan sitä henkilöä totuuden tielle, niin merkitseekö se, ettei Jumala siunaa evankeliuminpalvelustamme? Ei! Kuinka monet meistä voivat todella osoittaa jotakuta ja sanoa, että me toimme hänet totuuden tielle? Todellisuudessa tarvitaan kaikkien veljien ponnisteluja pellon viljelemisessä uskollisella saarnaamisellaan ja hyvän esimerkin antamisellaan yhdyskunnassa, ja lopuksihan Jehova aikaansaa kasvun. Kuka tietää, miten monta ihmistä sinä olet ehkä auttanut oppimaan hyvän uutisen? Ehkäpä sinun hyvä esimerkkisi, käyntisi heidän ovellaan tai kirjoittamasi kirje herätti aluksi heidän kiinnostuksensa. Joku muu on saattanut todellisuudessa johtaa raamatuntutkistelua heidän kiinnostuksensa ja tietonsa lisäämiseksi, mutta sinä olet osallinen sen ’suosituskirjeen’ kirjoittamiseen. Todellisuudessa koko Jumalan kansa voi osoittaa niitä satoja tuhansia, joista on tullut kastettuja kristittyjä viime vuosina, todistukseksi siitä, että Jehovan todistajat ovat riittävän päteviä olemaan evankeliuminpalvelijoita. – 1. Kor. 3:7; 2. Kor. 3:1–6.

23. Miksi Jehovan todistajat antavat saarnaamistyölle etusijan elämässään, ja mikä on heidän menestyksensä salaisuus saarnaamisessa?

²³ Olemme nähneet, että Jumalalta tullut käsky on, että kaikki kristityt saarnaavat ikään, sukupuoleen tai koulutukseen katsomatta. Olemme myös huomanneet, että meidän menestyksemme saarnaajina riippuu Jumalaan kohdistuvan rakkautemme voimakkuudesta, uskomme laadusta ja lähimmäisenrakkautemme syvyydestä. Olemme myös huomanneet, että on useita tilaisuuksia saarnata ja ettei pidä masentua, jos ei tuloksia ole heti näkyvissä. Meidän hellittämättömyytemme ja uskollinen esimerkkimme yhdyskunnassa kantaa hedelmää. Jehovan todistajien kuluneina vuosina suorittaman saarnaamisen tulokset ovat olleet rohkaisevia heille ja kunniaksi Jehovan nimelle. Siis, mitä tahansa teetkin hyvän uutisen saarnaamisessa, jatka tätä hyvää työtä!