”Minut on tehty ihmeellisesti pelkoa herättävällä tavalla”

Näin Daavid lauloi kauan sitten eräässä psalmissa Jehovan ylistykseksi

YKSI ynnä yksi on yksi. Onpas outoa matematiikkaa. Mutta sen jälkeen tämä yksi jakautuu kahdeksi, sen jälkeen neljäksi ja sitten kahdeksaksi, ja jakautumista jatkuu kunnes vuosia myöhemmin yhdestä on tullut 60 biljoonaa tai enemmän. Ihmeellistä matematiikkaa!

On kysymys meistä, tapahtumasarjasta jonka jokainen meistä on kokenut. Yksi miehen siittiö kohtasi yhden naisen munasolun äitimme munanjohtimessa, ja ne sulautuivat yhdeksi hedelmöityneeksi munasoluksi. Yhdeksän kuukautta ja lukemattomia miljoonia soluja myöhemmin me tulimme maailmaan vastasyntyneenä lapsena. Kasvaessamme aikuisiksi solujemme lukumäärä lisääntyi kymmeniksi biljooniksi. Ja kaikki alkoi siitä, kun yksi ynnä yksi oli yksi.

Tähän tapahtumasarjaan liittyy matematiikan lisäksi paljon muutakin, mikä on sekä eriskummallista että ihmeellistä. Kysymyksessä on pelkoa herättävä ihme, ja se oli sellaista, mistä Israelin kuningas Daavid lauloi 3000 vuotta sitten. Hänen Jehovalle, Luojallensa, osoittamansa laulu on muistiin merkittynä Psalmissa 139:13–16 (UM):

”Sinä itse valmistit munuaiseni, sinä pidit minut suojattuna äitini vatsassa. Sinua minä ylistän, koska minut on tehty ihmeellisesti pelkoa herättävällä tavalla. Sinun työsi ovat ihmeelliset, kuten sieluni varsin hyvin tietää. Luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa tehtiin, kun minut kudottiin maan alimmissa osissa. Sinun silmäsi näkivät jo minun alkioni, Ja sinun kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat sekä päivät, joina ne muodostettiin, eikä yhtäkään niistä vielä ollut.”

Miljoonat nykyään maan päällä elävät ihmiset hylkäävät tämän ihmisen syntymän pelkoa herättävän ihmeen ja pitävät sitä ilmiönä, joka sai alkunsa sattumalta. Miljoonat muut pitävät tätä tapahtumasarjaa haittana ja katkaisevat sen alkuunsa. Mutta silti on miljoonia muita, joita ihmisen syntymään liittyvät ihmeet sävähdyttävät syvästi ja jotka Daavidin tavoin huudahtavat: ”Sinua minä ylistän, koska minut on tehty ihmeellisesti pelkoa herättävällä tavalla.”

Edistyvä tieto on tuonut päivänvaloon monia kohdun pimeydessä tapahtuvia ihmeellisiä asioita, mutta monia arvoituksia jää jäljelle. Sekä tunnetut että tuntemattomat seikat herättävät kunnioittavaa pelkoa miljoonissa asian ymmärtävissä ja sitä arvostavissa ihmisissä. Eivätkä he tunne tätä pelkoa vain oman syntymänsä vuoksi, vaan jälkeläistensä syntymän vuoksi, ja he tunnustavat nämä ”Herran lahjaksi”. – Ps. 127:3.

Heti kun yksi miehen tuhansista siittiöistä on suoriutunut uskomattomasta matkastaan munanjohtimessa olevan munan luo ja tunkeutunut sen ulkokuoren läpi, yksikään siittiö ei voi enää päästä sisään. Muna hedelmöityy, sikiäminen on tapahtunut ja elävää ihmisluomusta varten on laadittu ”piirustukset”. Sillä hetkellä määräytyvät sukupuoli, ruumiilliset ja tunneperäiset perusominaisuudet, erityislahjat ja -kyvyt samoin kuin vajavuudet ynnä lukuisat muut yksityiskohdat. Sekä raskaudenaikainen että syntymänjälkeinen ympäristö vaikuttaa tasoittavasti tai voimistavasti, mutta ihmisen perusmalli on luotu.

Ennen kuin yhtään tuhansista ruumiinosista on olemassakaan, niiden ilmaantumisajasta, koosta, muodosta ja tehtävästä on päätetty. ”Sinun kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat sekä päivät, joina ne muodostettiin, eikä yhtäkään niistä vielä ollut.” Tämä ’kirjoitus’ eli ”piirustukset” on niissä 46 kromosomissa, joiden monissa tuhansissa geeneissä on molemmista vanhemmista saatua perinnöllistä ainesta – 23 kromosomia kummastakin vanhemmasta.

Aluksi jakautuvat solut ovat samanlaisia, mutta pian ilmaantuu huomattavia eroavuuksia. Solut eroavat nyt ulkonäöltään ja toiminnaltaan toisistaan ja alkuperäisestä hedelmöityneestä munasolusta. Kahdeksan viikon kuluttua on olemassa maksasoluja, sydänsoluja, lihassoluja, verisoluja, aivosoluja, luusoluja ja monia muita – kaikilla on oma tehtävänsä, mutta kuitenkin kaikissa on sama alkuperäinen geeniyhdistelmä kuin hedelmöityneessä munassa!

Se, miten tämä tapahtuu, on edelleen arvoitus, mutta seuraava karkeasti yksinkertaistettu kuvaus antaa jonkinlaisen aavistuksen asiaan liittyvistä monimutkaisuuksista. On tuhansia täysin samanlaisia tehtaita, joissa kussakin on samanlainen monituhantinen joukko koneita, ja kukin kone tekee erilaista auton kokoonpanossa tarvittavaa osaa. Kukin tehdas pystyy kaikilla koneillaan tekemään koko auton. Outoa on kuitenkin se, että kussakin tehtaassa on käytössä vain yksi kone, joka tekee vain yhtä nimenomaista autonosaa. Kaikki muut koneet seisovat! Yksi tehdas valmistaa sytytystulpanjohtimia, toinen ovenkahvoja ja kolmas erästä hammaspyörää kunkin tehtaan käyttäessä vain tuon nimenomaisen osan valmistamisessa tarvittavaa konetta. Kukin tehdas valmistaa vain sille määrättyä osaa ja käyttää vain yhtä konetta, jota tuon osan tuottaminen edellyttää, ja kaikki muut koneet seisovat käyttämättöminä. Mutta kun kaikkien näiden tehtaiden tuottamat kaikki osat tuodaan yhteen ja kootaan, saadaan täydellinen auto.

Vastaavasti jokainen elimistön solu on kuin tehdas, ja sen geeniyhdistelmät ovat kuin koneita – vain se erona, että kuvauksessa käytettyjen tuhansien asemesta soluja ja geeniyhdistelmiä on biljoonia. Kukin geeniyhdistelmä on erikoistunut valmistamaan tiettyä osaa ihmisruumista varten. Jokaisessa solussa on kaikki ne monimutkaiset geeniyhdistelmät, joita ruumiimme tuottamiseksi tarvitaan, mutta vain yksi geeniyhdistelmä (kuvauksemme kone) toimii valmistaakseen sen tuotettavaksi määrättyä osaa – esimerkiksi maksasoluja. Kaikki muut tämän solun geenit ovat poissa käytöstä. Samalla tavalla muut solut erikoistuvat käyttämään vain niitä geeniyhdistelmiä eli ”koneita”, jotka tekevät sydänsoluja tai ihosoluja tai lihassoluja jne. Yhdessä kaikki solut tuottavat kaikkia niitä erilaisia kudoksia, joita kokonaisen ihmisruumiin valmistamiseen tarvitaan.

Mikä panee tietyt geeniyhdistelmät toimimaan, ja mikä kytkee kaikki muut geenit pois toiminnasta tuossa solussa? Mikä määrää sen, mitkä solut valmistavat mitäkin osia? Mikä saa tuotannon käynnistymään, ja mikä ilmoittaa sen alkamisajankohdan? Mikä kytkee nämä solut pois toiminnasta, kun osat ovat valmiita, toisin kuin on villien syöpäsolujen laita, jotka eivät tiedä, milloin lopettaa? Ja miksi ne solut, jotka alkavat valmistaa tiettyjä elimiä, kokoontuvat aina yhteen juuri oikeaan paikkaan, niin että hampaat kasvavat aina suuhun eivätkä päälaelle ja keuhkot yhdistyvät aina hengitysteihin eivätkä suolistoon?

Tiedemiehet esittävät teorioita, mutta he eivät tiedä. Me tiedämme sen johtuvan siitä, että mitään ei ole jätetty sattuman varaan; solut noudattavat Jehovan geeneihin panemaa piirustusten kaltaista ’kirjoitusta’. Meistä se on pelkoa herättävää, ihmeellistä ja voimakas syy siihen, miksi meidän tulee ylistää häntä. ”Sinun työsi ovat ihmeelliset, kuten sieluni varsin hyvin tietää.”

Toinen ihme, joka tulee huomata, on se, että äidin ruumis ei hylji alkiota, vaikka se on vieras, erilaisen geneettisen rakenteen omaava ruumis. Ihmisruumis ei normaalisti siedä mitään kudosta, joka eroaa siitä geneettisesti vähäisimmässäkään määrin, ja kuitenkin puolet alkion geeneistä on peräisin isältä. Siitä huolimatta äidin ruumis ei ainoastaan siedä lapsen geneettisesti vierasta kudosta, vaan ravitsee sitä yhdeksän kuukautta! Tiedemiesten kokeet ovat osoittaneet, että raskauden aikana tapahtuu sellaista, mikä tukahduttaa hylkimismekanismit, ja kehittyvä lapsi on turvassa tältä vaaralta. On niin kuin psalmi sanoo: ”Sinä pidit minut suojattuna äitini vatsassa.”

Lapsen ollessa suojattuna kohdussa sen hyväksi tehdään kaikki mahdollinen. Äiti ravitsee sitä, suojelee sitä, pitää sen lämpimänä, ja hänen verenkiertonsa siirtää elintärkeää happea lapsen vereen istukan kautta. Mutta lapsen syntymän yhteydessä tulee pulmallinen tilanne. Se ei saakaan enää happea äidiltä! Lapsen täytyy hankkia sitä itse ja nopeasti, tai se kuolee!

Tapahtuu dramaattinen hengen pelastava muutos. Kiertävän veren kulkureitin täytyy muuttua. Kohdussa sikiön sydämen oikean ja vasemman kammion väliseinässä oleva reikä aikaansai sen, ettei suuri osa verestä koskaan mennyt kohti keuhkoja. Siitä verestä, joka oli menossa kohti keuhkoja, suurin osa ohitti ne suuren tilapäissuonen kautta. Vain noin kymmenen prosenttia verestä meni keuhkojen kautta. Mutta syntymän jälkeen kaiken sen täytyy mennä sitä reittiä ja nopeasti! Jotta näin kävisi, sydänkammioiden väliseinässä oleva reikä sulkeutuu muutamassa sekunnissa syntymän jälkeen, ja kaikki veri menee nyt kohti keuhkoja. Suuri suoni, joka ohjasi veren keuhkojen ohi, vetäytyy nyt kokoon, ja kaikki veri kulkee keuhkojen kautta. Lapsi hengittää, toimintakykyisiksi tulleet keuhkot hapettavat veren, dramaattiset muutokset ovat tapahtuneet, aineenvaihdunta jatkuu ja lapsi elää!

Ihminen ei kykene valmistamaan yhtä yksinkertaista elävää solua miljoonia markkoja maksaneissa laboratorioissaan, mutta mies ja nainen voivat yhdessä tehdä uuden ihmisen; loputtoman mutkikkaan, omaperäisen ja erilaisen verrattuna kaikkiin muihin ihmisiin maan päällä. Hämmästyttävä, pelottava ja käsittämätön aikaansaannos – jolle kuitenkin antavat kovin vähän arvoa monet sellaiset, jotka huolettomasti nitistävät tämän uuden, kohdussa kehittyvän elämän siksi, että he eivät halua sen häiritsevän itseään. He eivät välitä siitä tosiasiasta, että ”kohdun hedelmä on anti” Jehovalta ja on pelkoa herättävä ja ihmeellinen. – Ps. 127:3.

[Huomioteksti s. 6]

Miksi solut, jotka alkavat valmistaa tiettyjä elimiä, kokoontuvat aina yhteen juuri oikeaan paikkaan, niin että hampaat kasvavat aina suuhun eivätkä päälaelle?

[Huomioteksti s. 7]

Mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Solut noudattavat Jehovan geeneihin panemaa piirustusten kaltaista ’kirjoitusta’