Tyydytkö siihen mitä sinulla on?
ONNELLISUUDEN tavoittelu on ihmisen synnynnäinen halu. Se on oikea ja sopiva halu. Luoja istutti sen ihmisen sydämeen, koska ”onnellisena Jumalana” hän haluaa kaikkien luomustensakin olevan onnellisia. – 1. Tim. 1:11.
Mutta kysymys on: kuinka ihminen voi tulla onnelliseksi? Koska nykyään pidetään tärkeinä aineellisia mukavuuksia, monet ihmiset näyttävät rinnastavan onnellisuuden aineelliseen omaisuuteen. Kun heiltä kysytään, haluaisivatko he tietää, kuinka he voivat tulla onnellisiksi elämässään, he usein vastaavat: ’Jos minulla olisi rahaa, niin olisin onnellinen.’
Tällaisen ajattelun yleisyyden ei pitäisi olla yllättävää. Kaikenlaisen sekä avoimen että piilomainonnan ja -propagandan välityksellä kauppamaailma kannustaa jatkuvasti ihmisiä ostamaan enemmän ja kuluttamaan enemmän. Ihmiset saadaan ajattelemaan, että he voivat todellisuudessa säästää rahaa ostamalla uusia tuotteita siitä huolimatta, että heillä jo on sama artikkeli, vaikkakin se on vanhempaa tai erilaista mallia. Esimerkiksi Hongkongissa eräs mainos yllyttää: ”Jos jo omistat ison auton, hanki tämäkin auto”, tilankäytöltään tehokkaampi malli. Eräs toinen mainostaja kysyy: ”Kuluttaako ilmastointilaite paljon energiaa?” Ja ehdottaa sitten: ”Korvaa se nyt suurteholaitteella.”
Kaikenlainen kaupallisella mainonnalla pommittaminen on aiheuttanut osaksi tyytymättömyyttä ihmisten keskuudessa. Monet yrittävät keksiä keinoja, jotta voisivat ansaita enemmän rahaa ja voisivat ostaa enemmän tavaroita, koska he ajattelevat saavansa niistä kaipaamaansa onnellisuutta ja turvallisuutta. Mutta kuinka usein heidän ponnistelunsa johtaakaan lopuksi epäonnistumiseen ja pettymykseen! Jotkut, jotka eivät ole onnistuneet hankkimaan haluamaansa varallisuutta laillisin keinoin, ovat turvautuneet lainvastaisiin menettelyihin – varastamiseen, aseellisiin ryöstöihin, huumausaineitten myyntiin ja niin edelleen. Tämä korostaa Raamatun Sananlaskun totuudellisuutta: ”Joka kiiruhtaa rikastumaan, ei jää viattomaksi.” – Sananl. 28:20, UM.
Mutta jotkut saattavat sanoa: ’Eikö kuitenkin ole totta, että toiset ovat onnistuneet, vaikka monet eivät ole tulleetkaan rikkaiksi?’ Kyllä, jokaisessa maassa on sellaisia, jotka ovat rikastuneet ankaran työn tai kekseliäisyyden avulla, vaikkakin heidän määränsä on verrattain alhainen. Tärkeämpi kysymys kuitenkin on: ovatko he tyytyväisiä ja onnellisia? On myönnettävä, että nekään, jotka ovat onnistuneet keräämään rikkauksia, eivät ole usein tyytyväisiä, vaan haluavat aina vain tulla rikkaammiksi. Ihmisen Luoja tietää hyvin tämän epätäydellisten ihmisten taipumuksen. Hänen Sanansa sanoo sattuvasti: ”Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta.” (Saarn. 5:9) Kuinka oikeaksi tämä havainto onkaan osoittautunut!
RIKKAUKSIEN TURHUUS
Luoja tietää myös hyvin, millaista vahinkoa ja surua materialistinen elämäntapa voi tuottaa. Koska Jumala pitää rakkaudellista huolta ihmiskunnasta, hän on Sanassaan esittänyt paljon varoituksia ihmiselle tätä salahautaa vastaan. Vaikka ihminen onnistuisi kuinka hyvin tahansa aineellisen varallisuuden kokoamisessa, niin hän menettää kaikki omaisuutensa kuolemassa. On varmasti turhaa keskittää kaikki ponnistuksensa rikkauksien saamiseen, jotka täytyy jättää toisille. Viisas kuningas Salomo kuvaili tilannetta sattuvasti seuraavin sanoin: ”Niinkuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin on hänen alastonna jälleen mentävä pois, samoin kuin tulikin; eikä hän vaivannäöstänsä saa mitään, minkä veisi täältä kädessänsä.” Niinpä tällä viisaalla miehellä oli syytä päätellä: ”Raskas onnettomuus tämäkin on: aivan niinkuin hän tuli, on hänen mentävä; ja mitä hyötyä hänellä sitten on siitä, että on vaivaa nähnyt tuulen hyväksi?” – Saarn. 5:14, 15.
Sitä paitsi ne, joita kuluttaa rikastumisen halu, kärsivät usein sellaisten vahingollisten tunteitten kuin tuskan, pelon ja mustasukkaisuuden aiheuttamista sairauksista. Salomo, joka teki tarkkoja havaintoja elämästä ennen muinoin, mainitsi aivan oikein: ”Myös kuluttaa [syö, UM] hän kaikki päivänsä pimeydessä; ja surua on hänellä paljon, kärsimystä”, johon ilmeisesti sisältyi ruoansulatusvaivoja. (Saarn. 5:16) Nykyinen lääketieteellinen tutkimus on vahvistanut runsain todistein sen hyvin vahingollisen vaikutuksen, mikä kielteisillä tunteilla voi olla ihmisen ruumiilliseen terveyteen. Eikö huono terveys ole liian kallis hinta maksettavaksi aineellisesta vauraudesta?
Hillitsemätön halu suuremman aineellisen hyvinvoinnin saamiseen ja omaisuuksien hankkimiseen voi myös tuhota ihmisen onnellisuuden. Monet ihmiset esimerkiksi tekevät ylitöitä tai ottavat useampia kuin yhden työpaikan voidakseen ostaa ylellisyystavaroita, mutta huomaavatkin sitten, että ovat liian väsyneitä tai kiireisiä nauttiakseen niistä, kun ovat saaneet ne. Toiset ostavat ylellisyyshyödykkeitä tai tekevät kalliita matkoja velaksi ja saattavat siten itsensä raskaan taloudellisen taakan alle. Monien on ollut pakko tehdä vararikko, koska he eivät ole kyenneet suoriutumaan maksusitoumuksistaan, mikä on tuottanut paljon tuskaa ja häpeää heille itselleen ja heidän omaisilleen. Jos nämä ihmiset olisivat tyytyneet elämän välttämättömyyksiin, olisivatko he aiheuttaneet sellaista sydänsurua ja ahdinkoa itselleen ja omaisilleen?
TOSI ONNELLISUUS JA TYYTYVÄISYYS
Ihmisen Luoja, jolla on suurempi viisaus, tietää, mikä menettely johtaa aitoon tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. Kristityn apostolin Paavalin välityksellä hän neuvoo rakkaudellisesti: ”Jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella onkin suuren voiton saamiskeino. . . . Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.” (1. Tim. 6:6–8) Elämän välttämättömyyksiin tyytyvää ihmistä ei ahneus tai kunnianhimo kannusta omaisuuden kartuttamiseen. Hän säästyy paljolta huolelta ja surulta, joita tyytymättömyys aiheuttaa. Tyytyessään siihen, mitä hänellä on, hän kykenee omistamaan aikaansa ja voimiaan tärkeämpiin ja antoisampiin asioihin kuin aineellisiin rikkauksiin.
Jotta olisimme todella onnellisia, meillä täytyy olla hyvä suhde Jumalaan. Se on mahdollista vain silloin, kun meillä on täsmällinen Luojan tuntemus ja kun palvelemme häntä kokosydämisesti. Mutta joku saattaa kysyä: ’Miksi ihmisen täytyy omistautua Jumalalle, jotta hän olisi onnellinen? Eikö maailmassa ole paljon ihmisiä, jotka eivät ole lainkaan uskonnollismielisiä ja jotka silti näyttävät nauttivan aineellisesta omaisuudestaan ja elämän paremmista puolista?’ On kyllä, mutta meidän täytyy muistaa, että aito onnellisuus on syvällisempää kuin vain kuvitusta tai hetkellistä nauttimista jostakin. Siihen sisältyy syvä hyvänolon ja sisäisen rauhan tunne. Ihminen voi kyllä saada nautintoa omaisuudestaan, mutta kuinka hän elämän epävarmuuden vuoksi voi olla varma siitä, että hänellä on sama nautinto huomenna? Vaikka hän tuntisikin olevansa onnellinen, niin voidaanko jotakin niin horjuvalla perustuksella olevaa pitää tosi onnellisuutena?
Raamattu kuvailee ihmisiä, jotka pitävät itseään onnellisina aineellisen omaisuutensa vuoksi. Heidän kerrotaan sanovan: ”Meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin; meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme. Autuas se kansa, jolle näin käy!” Mutta sitten Raamattu mainitsee suurimman onnellisuuden aiheen: ”Autuas se kansa, jonka Jumala Herra [Jehova, UM] on!” – Ps. 144:13–15.
Ihmisellä, joka on omistautunut Jumalalle ja nauttii läheisestä suhteesta Luojaansa, on syvä turvallisuuden ja rauhan tunne, mikä on välttämätöntä tosi onnellisuudelle. Sellainen ihminen tietää, että mikä tahansa vastoinkäyminen häntä kohdanneekin, niin hän voi olla varma Jumalan rakkaudellisesta huolenpidosta. (Hepr. 13:5, 6) Koska hän on Jumalan palvelija, hänellä on myös tarkoitus elämässä ja suurenmoinen tulevaisuudentoivo. Hän tietää, että Korkein tulee poistamaan kaiken vihamielisyyden ja pahuuden, jotka ovat aiheuttaneet niin paljon tuskaa ja surua täällä maan päällä. Nykyisen järjestelmän sijaan tulee vanhurskas hallitusvalta, jonka alaisuudessa ihmiset ”eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi”, vaan saavat nauttia työnsä hedelmistä ikuisesti. – Jes. 65:17–25.
Maailmassa on nykyään tuhansia ihmisiä, jotka eivät aikaisemmin saaneet onnellisuutta aineellisista tavoitteistaan, mutta jotka myöhemmin löysivät tosi onnellisuuden ja tyytyväisyyden. Se tapahtui silloin, kun he oppivat tuntemaan Jumalan sanan totuuden ja alkoivat elää sen mukaan.
Eräässä Kaakkois-Aasian maassa muuan varakasta sukua oleva nuori mies oli yrittänyt saada onnea poliittisen uudistuksen aikaansaamisella. Mutta se saattoi hänet vain vaikeuksiin hallitusviranomaisten kanssa. Sitten hän kokeili mahdollisuuksiaan liikealalla ja onnistui hankkimaan melkoisesti rahaa lyhyessä ajassa. Mutta onnellisuutta hän ei saanut siitäkään. Huumeitten käyttäminen ei tuottanut hänelle tyydytystä. Lopulta hän epätoivoisena etsi apua Jehovan todistajilta ja totesi nopeasti löytäneensä totuuden. Tutkittuaan jonkin aikaa hyvin ahkerasti hän antautui Korkeimmalle tekemään hänen tahtonsa. Tämä sai aikaan täydellisen muutoksen nuoren miehen elämänkatsomuksessa. Kun hän ymmärsi, että tosi onnellisuus voidaan saavuttaa vain kokosydämisestä Jumalan palvelemisesta, hänestä tuli Jumalan valtakunnan hyvän uutisen kokoajanjulistaja. Hän on siitä lähteen saanut paljon siunauksia uudella urallaan, muun muassa tyydyttävän onnellisuuden tunteen, jota hän ei koskaan kokenut aineellisiin tavoitteisiin pyrkiessään.
Tosi tyytyväisyys ja onnellisuus voidaan saavuttaa vain siten, että aineellinen, tavarat, nähdään oikeasta perspektiivistä. Vaikka rakastava Luojamme on antanut ne meidän nautinnoksemme, ne eivät suinkaan ole onnellisuuden pääasiallinen lähde. Todellisuudessa niiden tavoitteleminen huomioon ottamatta Jumalan tahtoa voi johtaa vai onnellisuuden menetykseen. Tosi onnellisuus ja tyytyväisyys tulee suurenmoisen Luojan palvelemisesta ja hänen tahtonsa tekemisestä. Se auttaa meitä nauttimaan täysin määrin Jumalan aineellisesta luomakunnasta ja saamaan suurimman onnellisuuden hengellisistä asioista.