Kuka ylistää Kuningasta?

”Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti. Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.” – Ps. 145:1, 2.

 1. Mitä kuningas Daavid sanoi Jehovasta Kuninkaanaan ja miksi?

KUNINGAS Daavid kirjoitti ylistyssanoja taivaalliselle Kuninkaalleen, Jehova Jumalalle. Joistakuista saattaa vaikuttaa melko epätavalliselta, että maallinen kuningas puhuu niin voimakkaasti toisen häntä itseään korkeamman Kuninkaan puolesta. Mutta Daavidilla oli syytä menetellä siten. Hänen sanansa pulppusivat arvostuksesta tätä kuningasta, Jehovaa, kohtaan. Daavid tunsi tämän Kuninkaan edessä viisauteen kuuluvaa lempeyttä. (Jaak. 3:13) Daavid oli Jehovan uskollinen palvoja, ja hänellä oli erittäin läheinen suhde tähän ”kuningasten herraan”. – Dan. 2:47.

2, 3. a) Mitkä ovat joitakin esimerkkejä Daavidin esittämistä Jehovaan kohdistuvista arvostuksen ilmauksista Psalmeissa? b) Mainitse joitakin Daavidin 1. Aikakirjassa esittämiä seikkoja Jehovasta ja hänen kuninkuudestaan.

² Daavidin monista Raamatussa esitetyistä lausunnoista voimme havaita, mikä sai hänet arvostamaan Kuningastaan Jehova Jumalaa niin paljon. Psalmi 19 osoittaa Daavidin arvostaneen Jehovaa Luojana, Lainantajana ja Lunastajana. Psalmi 24 julistaa, että Jehova on maan Omistaja ja kunnian Kuningas, Voimallinen. Psalmissa 103:19 Daavid ilmaisee arvostuksensa Jehovan kuninkuutta kohtaan sanomalla: ”Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.” Sitten Daavid kehottaa enkeleitä ja ihmisiä kiittämään eli ylistämään Jehovaa. 1. Aikakirjan 16:8–36:een muistiinmerkitty Daavidin kiitoslaulu esittää myös voimakkaasti Daavidin Jehovaa kohtaan tunteman arvostuksen.

³ Lähellä hallituskautensa loppua Daavid ilmaisi elinikäiset tunteensa koko kansansa edessä sanoessaan: ”Ole kiitetty, Herra, meidän isämme Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi.” – 1. Aikak. 29:10–13.

KUNINKUUSKYSYMYS

 4. Mikä Samuelin aikainen tapahtuma johti siihen, että Israel sai ihmiskuninkaan, ja miten Israelin ympärillä olevat kansat tulivat sille ansaksi?

⁴ Jehovan kuninkuus joutui kiistanalaiseksi Israelissa vähän ennen Daavidin syntymää. Se tapahtui Samuelin tuomarikauden loppupuolella, kuten ilmenee 1. Samuelin kirjan 8:4–20:stä. Mutta mikä sai Jehovan liittokansan pyytämään hallitsijakseen kuningasta ja siten hylkäämään Jehovan? Se sanoi Samuelille, että se halusi olla kaikkien muitten kansojen kaltainen. Jehova varoitti kansaan kuuluvia Samuelin kautta siitä hinnasta, jonka he joutuisivat maksamaan yrittäessään olla kansojen kaltaisia siinä suhteessa, että heilläkin olisi ihmiskuningas. Todellisuudessa he olivat paljon paremmassa asemassa, kun Jehova oli heidän Kuninkaansa. – Ks. myös 5. Moos. 4:7.

 5. Miten kuninkuudesta muodostui kiistakysymys Gideonin aikana?

⁵ Kysymys oli noussut esiin aikaisemmin Israelin kansan keskuudessa, kun Jehova antoi Gideonin johdon alaisuudessa olevalle kansalle voiton midianilaisista. ”Niin Israelin miehet sanoivat Gideonille: ’Hallitse sinä meitä, sekä sinä itse että sinun poikasi ja poikasi poika; sillä sinä olet vapauttanut meidät Midianin käsistä.’ Mutta Gideon vastasi heille: ’En minä hallitse teitä, eikä minun poikani ole hallitseva teitä; Herra on teitä hallitseva’.” (Tuom. 8:22, 23) Uskollisena Gideon torjui Israelin kansan pyynnön ja vakuutti, että Jehova oli sen kuningas. Jonkin aikaa Gideonin kuoleman jälkeen kuitenkin hänen Abimelek-niminen poikansa murhasi väkivaltaisesti useimmat veljistään ja asettui itse kuninkaaksi, mutta hänen hallituskautensa oli lyhytaikainen ja hän sai onnettoman lopun. (Tuom., 9. luku) Tämä historia tunnettiin hyvin Israelissa. Se osoittaa, miten Jehovan kuninkuus oli asetettu kiistanalaiseksi vuosisatojen kuluessa. Koko tämän ajan oli myös jokaisella yksilöllä ollut tilaisuus osoittaa uskollisuutensa Jehovaa kohtaan Kuninkaana.

 6. Mitä aikaisempi historia osoittaa kuninkuudesta, ja mitä Jehova oli ennustanut lopputuloksesta?

⁶ Jumalan sana osoittaa, että maailmallisten kansojen ihmisten hallitsijoina oli kuninkaita hyvin varhaisista ajoista asti. Kuningaskuntia, joissa hallitusvalta oli ihmisillä, järjestettiin kohta vedenpaisumuksen jälkeen vastustamaan Jehovaa, kuten osoitetaan 1. Mooseksen kirjan 10:8–12:ssa. Tämä tapahtui Saatana Panettelijan vaikutuksesta, hänen joka alun perin asetti kyseenalaiseksi Jehovan hallitusvallan oikeellisuuden kapinoimalla Jehovaa vastaan ja yrittämällä saada muutkin luomukset luopumaan Jehovan palvonnasta. Jehova on suonut paholaiselle aikaa, jotta hän voisi yrittää todistaa haasteensa oikeaksi. Hän on myös paljastanut, miten asiassa lopulta käy. – 1. Moos. 3:15.

JEHOVAN SUURUUS ANTAA AIHEEN YLISTYKSEEN

 7. a) Mikä osuus Jehovan hengellä oli Daavidin elämässä? b) Millä tavoilla Psalmi 145 on merkittävä?

⁷ Samuel voiteli Daavidin Jehovan käskystä. ”Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen.” (1. Sam. 16:12, 13) Daavid on hyvä esimerkki siitä, kuinka Jehovan henki vaikuttaa hänen uskollisissaan. Jumalan henki pani Daavidin kirjoittamaan niin paljon psalmeja, joissa hän ylistää Jehovaa. (2. Sam. 23:2) Yksi hänen kauneimmista ylistyksen ilmaisuistaan on Psalmi 145. Tämä psalmi kiittää, ylistää ja julistaa Jehovan hyvyyttä, suuruutta, voimaa, vanhurskautta, ikuisuutta, tutkimattomuutta ja armoa. Juutalaisten oppineitten tätä psalmia kohtaan tuntema kunnioitus ilmenee siitä, että se esiintyy kolme kertaa heidän päivittäisessä liturgiassaan. Psalmien kirjan nimi hepreaksi on T^ehillím, joka merkitsee ’Ylistyksiä’. Psalmi 145 on ainoa psalmi, jonka päällekirjoituksessa tämä hepreankielinen nimi esiintyy yksikkömuodossaan, ”Ylistys”.

 8. Mitä sisältyy päätökseen ylistää Jehovan nimeä iankaikkisesti?

⁸ Jo tämän psalmin alkujakeet uhkuvat iloa ja arvostusta:

”Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti. Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.” (Ps. 145:1, 2)

Raamatunselittäjät tulkitsevat yleensä Daavidin päätöksen ylistää Jumalan nimeä ”aina ja iankaikkisesti” tarkoittavan niin kauan kuin Daavid eli. Mutta eikö Daavidin päätökseen sisälly mitään muuta merkitystä? Jotta voisi ylistää Jumalan nimeä ikuisesti, täytyy elää ikuisesti. Eikö Daavidilla ollut toivo elää iankaikkisesti tulevaisuudessa? ”Muiden lampaitten” ”suurella joukolla” on luokkana nykyään aivan sama toivo: kyetä kiittämään ja ylistämään Jehovan nimeä iankaikkisesti, koska he eivät kuole koskaan maan päältä. – Sef. 2:3; Joh. 11:26; Ilm. 7:14–17; 21:4.

 9. Mitä voidaan sanoa Jehovan töitten täydestä ymmärtämisestä?

⁹ Daavidin ylistyslaulu jatkuu:

”Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.” (Ps. 145:3)

Todistus Jehovan suuruudesta on ollut koko ihmiskunnan nähtävissä luomisesta lähtien. (Room. 1:20) Kuitenkin verrattain harvat ihmiset ovat todella olleet Jehovan ylistäjiä huolimatta hänen suuruudestaan ja luomistöistään, joista he kaikki hyötyvät. Jehova on itse asiassa niin suuri ja niin suuria ovat hänen työnsä, että vieläkään ihmiset eivät ole kyenneet kuin pääsemään alkuun joidenkin hänen luomakuntansa osien hienouksiin perehtymisessä. Patriarkka Jobilla oli yhtä suuri arvostus kuin Daavidilla, sillä hän puhui Jumalasta, ”joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää”. (Job 5:9; 9:10; 26:14) Ja kun apostoli Paavali oli käsitellyt Jumalan suurenmoisia tarkoituksia, hänestä tuntui, että hänen täytyi huudahtaa: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!” – Room. 11:33, 34.

10. Miten ”sukupolvi” on kertonut toiselle ”sukupolvelle” Jumalan voimallisista teoista?

¹⁰ ”Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi.” (Ps. 145:4)

Sukupolvet ovat tulleet ja menneet, ja jotkut niihin kuuluvista ovat kertoneet Jehovan voimasta. Mutta eikö voida myös sanoa, että voideltu jäännös muodostaa yhden ”sukupolven”, joka on puhunut ylistäen Jehovan teoista toiselle ”sukupolvelle”, ”muiden lampaitten” ”suurelle joukolle”, niin että tähän kuuluvat voivat vuorostaan kertoa vielä muille Jehovan voimallisista töistä? Varmasti! Olemmepa hengellistä tai maallista ”sukupolvea”, me olemme tulleet tuntemaan nämä Jehovan suuret teot ja voimalliset työt harkitsemalla huolellisesti Hänen sanaansa. Mikä etu onkaan kertoa näistä asioista toisille! (Katso Psalmista 68 esimerkkiä, jonka Daavid antoi Jehovan voimallisista töistä puhumisesta.)

11. Miten osoitamme olevamme kiinnostuneita Jehovan valtasuuruudesta ja hänen teoistaan?

¹¹ ”Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.” (Ps. 145:5).

Jotta voisimme ylistää Luojaamme oikein, meidän täytyy ajatella hänen suurenmoista persoonaansa ja hänen ihmeellisiä tekojaan ja olla sydämestämme kiinnostuneita niistä. (Matt. 12:34) Miten osoitat olevasi kiinnostunut niistä? Varaatko aikaa tutkistellaksesi henkilökohtaisesti sitä, mitä Jumala on sanonut Sanassaan? Kun tutkit, niin mietitkö asiaa ja annatko tutkimasi merkityksen painua syvälle sisimpääsi tekemään pysyvän vaikutuksen? Kuinka me voimme puhua hyvää Jehova Jumalasta eli kiittää häntä, ellemme itse ole syvästi vakuuttuneita asiasta ja ellemme todella rakasta Jehovaa? Jehovan kirkkauden ja valtasuuruuden arvostus auttaa meitä puhumaan innostuneesti, päättäväisesti ja vakuuttuneena suuresta Kuninkaasta.

12. Miksi on hyvä ajatella pelkoa herättäviä Jehovan töitä ja puhua niistä?

¹² ”Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron.” (Ps. 145:6)

Meillä on paljon muutakin kerrottavaa. Raamatun sivuilla esitetään monia pelkoa herättäviä tapahtumia, jotka osoittavat, millaista voimaa Jehova on käyttänyt uskollisten palvelijoittensa hyväksi ja niitä vastaan, jotka ovat tehneet itsestään Jumalan vihollisia. Monet noista menneistä voimallisista töistä ovat profeetallisia kuvauksia ja antavat opetuksen, joka on välttämätön tälle ihmissukupolvelle. Niin, ”kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo”. (Room. 15:4) Näistä asioista puhuminen julkisesti on palvelus ja rakkaudenteko toisia kohtaan. Se koituu heille varoitukseksi siitä, mikä on Jehovan tarkoitus edessä olevien päivien suhteen. Siitä puhuvat hyötyvät myös itse samalla tavalla kuin vartija, jota kuvaillaan Hesekielin 3:17–19:ssä. Lähestyvä ”suuri ahdistus” on myös oleva osoitus Jehovan suuruudesta, kun on kysymys hänen ilmoitetun tarkoituksensa toteuttamisesta. Julistakaamme siis sitä niin kauan kuin Jehova pitää tien auki tässä asiainjärjestelmässä. Me voimme jäljitellä Jeesusta Kristusta julistaessamme Jumalan varoitusta tuomioista. – Matt. 10:28–30; Luuk. 19:41–44.

13, 14. a) Miksi Jehovan hyvyyttä pitäisi julistaa? b) Mitä syytä meillä on riemuitsemiseen?

¹³ ”Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon.” (Ps. 145:7)

Meidän täytyy kertoa maailmalle paitsi Jehovan mahtavasta voimasta myös hänen hyvyydestään ja vanhurskaudestaan. Jehova Jumala on kautta historian osoittanut hyvyyttä palvelijoitaan kohtaan. Aina kun he palvelivat häntä uskollisesti, he saivat runsaasti siunauksia. Aina tähän päivään saakka Jehovan hyvyys häntä rakastavia kohtaan on ollut merkille pantavaa ja saanut heidät tulemaan kuin suureksi lähteeksi, joka jatkuvasti pulppuaa arvostuksen ilmauksia. Sellaiset ylistyksen ilmaukset vetävät väistämättä puoleensa monia muitakin, niin että he saavat kokea Jehovan runsasta hyvyyttä. Ajatusten toistaminen auttaa niitä pysymään muistissa. Tämä on todellinen siunaus, koska sen ansiosta me emme koskaan lakkaa arvostamasta sitä tapaa, jolla Jehova on kohdellut kansaansa. On tosiaan hyödyllistä kertoa yhä uudelleen julkisesti Jehovan meitä kohtaan osoittamasta hyvyydestä.

¹⁴ Eikö meillä ole syytä riemuitsemiseen nyt? Aadamin välityksellä meistä kaikista tuli syntisiä ja kuolemaan tuomittuja. (Room. 5:12) Mutta vanhurskautensa ja oikeudenmukaisuutensa ohella Jehova osoitti suurta rakkautta avatessaan ihmiskunnalle poispääsytien tästä vaikeasta tilanteesta. Se tapahtui Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin avulla. Jehovan kirjoitetusta sanasta me olemme oppineet tuntemaan Hänen vanhurskaat menettelytapansa maallisten lastensa suhteen. On ilo ymmärtää nämä asiat ja todella aiheellista riemuita Jehovasta. Meillä on täysi syy noudattaa kuningas Daavidin esimerkkiä, kun hän huudahti: ”Minä puolestani olen luottanut sinun laupeuteesi; iloitkoon sydämeni sinun pelastuksestasi. Minä laulan Jehovalle, sillä hän on kohdellut minua palkitsevasti.” – Ps. 13:6, UM.

15. Mitä esimerkkejä meillä on Jehovan armosta, kärsivällisyydestä ja rakkaudesta?

¹⁵ ”Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa. Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.” (Ps. 145:8, 9)

Ihmishistorian alkuajoista asti Jehova on ilmaissut suurenmoisia ominaisuuksiaan ihmissukua kohtaan toimiessaan sen tarkoituksensa edistämiseksi, että hän pelastaa osan ihmiskuntaa. Jehovan menettelytavasta saatiin osoitus vedenpaisumuksen aikana. (1. Piet. 3:20) Daavid sai totisesti kokea Jehovan armoa, ja hänellä oli täysi syy ylistää Jehovaa. Kuinka osuvasti Jeesus muistuttaakaan meitä Jehovan rakkaudesta, kuten havaitaan hänen Johanneksen 3:16, 17:ään muistiin merkityistä sanoistaan! Sen arvostamisen pitäisi saada meidät puhumaan kuuluvasti Jehovan ylistykseksi ja myös rakastamaan toisia. Apostoli Johannes selitti sitä tällä tavalla: ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään. Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä. Rakkaat, jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” – 1. Joh. 4:9–11.

16–18. a) Mihin menettelyyn kaikkia kehotetaan ryhtymään, kun vielä aika sallii? b) Mitä Jehovan armo merkitsee meille? c) Mitä arvostusta ilmaisevia Paavalin tunteita meidän on myös hyvä ilmaista?

¹⁶ Nähdessämme, miten tämä nykyinen ihmissukupolvi menettelee Jehovaa kohtaan, ja lukiessamme ihmisten pahuudesta ja väkivaltaisuudesta kuluneitten vuosisatojen ajalta voimme todella sanoa, että Jehova on pitkämielinen. Miten kiitollisia meidän pitäisikään olla siitä, että olemme voineet tulla tähän aikaan, jolloin Jehova vielä osoittaa kärsivällisyyttään! Arvostuksen sitä kohtaan, mitä Pietari sanoo toisen kirjeensä 3:9, 15:ssä, pitäisi saada meidät suhtautumaan myönteisesti Jehovan suureen armoon ja laupeuteen: ”Jehova . . . on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen. Pitäkää lisäksi Herramme kärsivällisyyttä pelastuksena.”

¹⁷ Me tiedämme Saatanan alaisuudessa olevan asiainjärjestelmän saaneen tuhotuomion, ja siksi me haluamme kannustaa kaikkia ihmisiä suhtautumaan vakavasti Jumalan kärsivällisyyteen ja ryhtymään välttämättömiin toimiin pelastuksen saamiseksi ennen kuin se on liian myöhäistä. (Sef. 2:3; Ilm. 18:4) Kuinka onnellisia olemmekaan sen johdosta, että olemme ottaneet nuo elämän pelastukseksi koituvat askeleet! Kuitenkin me Aadamin lihallisina jälkeläisinä olemme alttiita lihan heikkouksille ja teemme erehdyksiä, niin kuin Daavid ja muutkin tekivät. Tämän takia Jeesus opetti meitä rukoilemaan: ”Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät paholaisesta.” – Matt. 6:12, 13.

¹⁸ Se huolenpito, johon Jehova on ryhtynyt Jeesuksen Kristuksen kautta, merkitsee niin paljon meille kaikille. Arvostakaamme aina Jehovan laupeutta ja armoa ja kaikkea, mitä hän on tehnyt hyväksemme. Apostoli Paavalilla oli tällainen arvostus, sillä hän sanoi: ”Olen kiitollinen Kristukselle Jeesukselle, meidän Herrallemme, joka antoi minulle voimaa, koska hän katsoi minut uskolliseksi määräämällä minut palvelukseen . . . Luotettava ja täyden hyväksynnän ansaitseva on se sana, että Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä. Näistä minä olen huomattavin. Minulle osoitettiin kuitenkin armoa siitä syystä, että Kristus Jeesus voisi minussa huomattavimmin osoittaa kaiken pitkämielisyytensä näytteeksi niille, jotka tulevat perustamaan uskonsa häneen, mikä koituu ikuiseksi elämäksi. Mutta ikuisuuden Kuninkaalle, turmeltumattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, olkoon kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti. Aamen.” (1. Tim. 1:12, 15–17) Kiitollisuutemme pitäisi saada meidät ylistämään Jehovaa aina vain enemmän, kun jatkamme hänen kuninkuudestaan puhumista.