Anteliaisuus tarpeessa olevia kohtaan
JUMALAMME JEHOVA näyttää mallin anteliaisuudesta. Eikä tämä johdu vain siitä, että hänellä kaiken Omistajana on varaa olla antelias. Se johtuu siitä, että hän on suorastaan rakkauden ja kaiken anteliaisuudenhalun personoituma. Israelin arvostava laulajahan selitti: ”Sinä [Jehova] avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elävien toiveen.” (Ps. 145:16, UM) Hän antaa sateensa langeta ja aurinkonsa paistaa niillekin, jotka vähiten sitä ansaitsevat. (Matt. 5:45) Miten ajattelevainen, miten huomaavainen hän onkaan kaikkia meitä tällä pienellä kiertotähdellä olevia vähäisiä luomuksiaan kohtaan!
Niitä, jotka alkavat palvoa häntä, hän opettaa olemaan hänen kaltaisiaan siinä, miten hän suhtautuu toisiin. Aikana, jota jotkut meidän aikamme viisaina pidetyt ovat pitäneet ”alkeellisena”, tämä antelias Jumala neuvoi palvojiaan seuraavalla tavalla: ”Avaa auliisti kätesi veljellesi, kurjalle ja köyhälle, joita sinun maassasi on.” (5. Moos. 15:11) Tämän opetuksen mieleen painamisessa ei pitänyt tarvita suuria hyväntekeväisyysrynnistyksiä eikä -kampanjoita eikä maksaa suuria palkkoja ammattimaisille rahankerääjille. Ihmisten piti noudattaa Hänen opetustaan ja esimerkkiään, joka ”antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta”. – Jaak. 1:5.
Jehovan nykyiset palvojat ovat myös oppineet tämän anteliaisuuden läksyn. Heidän Herransa ja Opettajansa Kristuksen Jeesuksen sanat ”Onnellisempaa on antaa kuin saada” (Apt. 20:35) ovat tehneet heihin syvän vaikutuksen. He ovat myös kokeneet näiden sanojen totuudellisuuden, sillä he ottavat huomioon lähistöllään olevat puutteenalaiset ja jakelevat hienotunteisesti heille aineellista omaisuuttaan. Ja kun he kuulevat maailman muissa osissa olevista Jehovaa palvovista tovereistaan, jotka ovat joutuneet johonkin onnettomuuteen, niin kuinka nopeasti he ovatkaan ryhtyneet toimeen ja halunneet ehdottomasti osallistua avustustoimintaan! He avaavat kätensä anteliaasti tarvitseville.
KALLISARVOISEMMAN LAHJAN ANTAMINEN
Mutta on olemassa vielä suurempi tarve, josta Jehovan kansa on tietoinen, ympäri maapallon olevien suurten joukkojen tarve, johon Kristus Jeesus kiinnitti huomion ollessaan täällä maan päällä erikoispalveluksessa. Puhuessaan kerran suurelle tarvitsevien joukolle hän neuvoi: ”Älkää työskennelkö sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ikuiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika tulee teille antamaan.” (Joh. 6:27) Edelleen hän selitti: ”On kirjoitettu: ’Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.’” – Matt. 4:4.
On siis olemassa paljon kallisarvoisempaa kuin nuo välttämättömät aineelliset, leipä ja vesi. Jeesuksen apostolit olivat hyvin perillä tästä. Kun esimerkiksi eräs rampa kerjäläinen puhutteli Pietaria, niin hän sanoi miehelle: ”Hopeaa ja kultaa en omista, mutta minä annan sinulle sitä, mitä minulla on: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: kävele!” Mitä he antoivat hänelle? Ei ainoastaan parannusta, vaikka sekin oli kyllin ihmeellinen asia. He herättivät ilmeisesti miehessä syvän arvostuksen häntä kohtaan, jonka nimessä parantaminen suoritettiin, nimittäin Jeesus Nasaretilaista, sekä Häntä kohtaan, joka lähetti Jeesuksen maailmaan, Jehova Jumalaa kohtaan. Kertomus jatkaa, miten mies meni temppeliin ”kävellen ja hypellen ja ylistäen Jumalaa”. – Apt. 3:6–8.
Jehovan todistajilla ei ole nykyisin ihmevoimaa parantaa ihmisiä heidän ruumiillisista heikkouksistaan, mutta he jakavat mielellään ja innokkaasti toisille sitä, mitä heillä on. Ja mitä heillä sitten on? Jehova Jumalan arvostamista ja Pyhässä Raamatussa ilmaistua tietoa hänen tarkoituksistaan ihmiskuntaa ja tätä maata kohtaan. Viedäkseen tätä tietoa toisille he menevät kaupunkien kaduille ja maaseudulle löytääkseen ihmisiä, jotka haluavat kuunnella sitä tietoa, mitä heillä on tarjottavana. Se on elämää antavaa tietoa, sillä Jeesus sanoi rukoillessaan taivaassa olevaa Isäänsä: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Joh. 17:3.
Kristityt todistajat käyttävät useita tunteja tähän palvelukseen ja tekevät sen omalla kustannuksellaan, joten he voivat siten avokätisesti jaella toisille sitä hyvää, mitä he ovat saaneet Jumalalta. Vaikka monet, joiden luo he menevät, eivät arvostakaan heidän vaikuttimiaan, jopa asettavat kyseenalaiseksikin heidän vaikuttimensa puhtauden, niin nämä todistajat jatkavat työtään ja etsivät arvollisia, ihmisiä jotka voivat oppia arvostamaan Raamatun sanomaa.
Ja mikä on merkille pantavaa: Kenenkään ei tarvitse sanoa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajalle, mitä aineellista ja hengellistä apua hänen tulisi antaa tarvitseville. Ei, sillä 5. Mooseksen kirjan 16:17:ssä oleva Raamatun periaate pitää heistä paikkansa: ”Kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut.” Ja kuka tietää sen siunauksen määrän, minkä kukin on saanut Jumalalta? Ainoastaan Jumala ja Kristus Jeesus sekä tuo yksityinen palvoja. Kun siis kristitty mietiskelee kaikkia siunauksia, joita antelias Jumala on vuodattanut hänelle, niin häntä ei tarvitse kehottaa jakelemaan toisille. Kiitollinen sydän panee hänet tekemään niin.
JÄRJESTÄYTYNEET ANTAMAAN
Koska kristittyjen todistajien seura muistaa ympäri maailman olevien ihmispaljouksien kipeän tarpeen kuulla elämän antavaa sanomaa Jumalan valtakunnasta, niin he ovat järjestäneet tämän tarpeen tyydyttämisen. Tätä varten he ovat muodostaneet yhdistyksiä eri maihin, jollainen on esimerkiksi ”Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta” täällä Suomessa. Näitä yhdistyksiä käytetään lain vaatimusten mukaisesti näissä maissa pitämään huolta teknisistä asioista, kuten Raamattujen ja Raamatun tutkimisen apuvälineiden painamisesta ja lähettämisestä kymmenillä kielillä, Jehovan todistajien ja heille hyvää toivovien ihmisten lahjoittamien varojen hoitamisesta, matkaedustajien palvelusten järjestämisestä sekä näihin liittyvistä monenlaisista tehtävistä.
Ketkään näiden yhdistysten virkailijoista ja johtokuntien jäsenistä eivät ole palkattuja. Kaikki antavat mielellään aikaansa ja voimiaan edistääkseen tätä palvelusta, ”valtakunnan hyvän uutisen” julistamista kautta maailman. (Matt. 24:14) Jotkut miehet ja naiset ovat luopuneet tilaisuuksista saavuttaa tuottavia toimipaikkoja houkuttelevine mahdollisuuksineen, jotta voisivat painaa, valmistaa ja lähettää raamatullista kirjallisuutta miltei kaikkiin osiin maapalloa. He palvelevat yli 90 haaratoimistossa ja kirjapainossa, joita Jehovan todistajat ylläpitävät yhtä monessa maassa. He iloitsevat voidessaan antaa parhaat vuotensa elämästään mitä epäitsekkäimmässä palveluksessa saaden vastineeksi ruoan ja asunnon ja pienen käteismäärärahan satunnaisia menoja varten.
Kaikki nämä yhdistykset, haaratoimistot ja kirjapainot sekä niiden henkilökunnat palvelevat Jehovan todistajien hallitsevan elimen ohjauksessa, joka elin edustaa kaikkia maan päällä olevia Jehova Jumalan hengellä voideltuja palvojia ja toimii heidän puolestaan. Näin koko Jehovan kansan uskolliset ponnistukset ovat nivoutuneet suorittamaan tehokkaasti sitä työtä, jonka Jumala on osoittanut välttämättä tehtäväksi, ennen kuin tämän vanhan asiainjärjestelmän loppu tulee. (Mark. 13:10) Yli 2 000 000 Jehovan todistajaa on täten järjestetty maailmanlaajuiseen opettamis- ja saarnaamispalvelukseen. He kaikki iloitsevat saadessaan osallistua todistamispalvelukseen omilla paikkakunnillaan. Ne, joita he eivät voi henkilökohtaisesti tavoittaa toisilla alueilla ja toisissa maissa, he tavoittavat yhteiskeinoin, nimittäin maailmanlaajuisen järjestön palvelusten välityksellä. He lähettävät pienet lahjoituksensa Valtakunnan työn edistämiseksi sen maan haaratoimistoon, missä he asuvat, esimerkiksi Suomessa osoitteella Jehovan Todistajat, Kuismatie 58, 01300 Vantaa 30.
Täten Jumalan oman Pojan vuorisaarnassaan lausumat sanat soveltuvat mitä osuvimmin meidän aikanamme: ”Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi.” (Matt. 5:6) Antelias Jumala panee henkensä välityksellä maan päällä olevat palvojansa seuraamaan hänen johtoaan ja tavoittamaan hengellisin avuin tarpeessa olevat ihmisjoukot, samalla kun he eivät jätä huomaamatta arvollisten aineellisiakaan tarpeita. Ja nämä sen Jumalan uskolliset palvojat, jolta tulee jokainen täydellinen lahja, arvostavat täysin niitä yhdistyksiä, joiden avulla he voivat yhdessä ulottaa ja jakaa avustuksensa ja lahjansa etäällä oleville nälkäisille ja janoisille yksilöille.
Totisesti meillä tällaisen Jumalan palvojilla on suurenmoinen etu! Me voimme jäljitellä hänen anteliaisuuttaan ja osoittaa olevamme hänen poikiaan ja tyttäriään. Ilomme on suuri, kun henkeytettyä kuvausta anteliaasta ihmisestä voidaan sovelluttaa meihin: ”Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, . . . Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.” – Ps. 112:5, 9.