Luotatko Jumalaan vai ihmiseen?
EPÄILEMÄTTÄ järkyttävin sanomalehtiuutinen vuonna 1978 oli hirvittävä murhenäytelmä Jonestownissa Guyanassa. Sitä on verrattu Masadassa olleisiin 960 juutalaiseen seloottiin, jotka pitivät parempana kuolemaa kuin roomalaisille antautumista ja heidän orjuuteensa joutumista; sitä on verrattu myös niihin tuhanteen japanilaiseen siviiliin, jotka heittäytyivät alas kallionkielekkeeltä Saipanissa amerikkalaisten joukkojen vallatessa saaren. Guyanan murhenäytelmästä oli sanomalehdissä uutisia päivä päivältä kautta maailman. Ensin kuolleitten määrä oli 400, sitten 500 ja jopa 780 ja seuraavaksi: ”GUYANAN KUOLONUHRIEN MÄÄRÄ KOHOAA AINAKIN 900:AAN . . . JA 260 UHREISTA SIIRTOKUNNASSA ON LAPSIA.” (New York Times, 26.11.1978) Lopulta lukumäärä nousi 913:een.
Tämä murhenäytelmä liittyy suoranaisesti kysymykseen ”Luotatko Jumalaan vai ihmiseen?” Ehkä vastaat: ’Tietysti on viisaampaa luottaa Jumalaan kuin ihmiseen.’ Ja niin on, koska Raamattu varoittaa: ”Älkää luottako ruhtinaihin, ihmisiin jotka eivät voi pelastaa.” (Ps. 146:3, Psalmit nykysuomeksi) Jumala voi pelastaa sinut, sillä ”Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan”. (Sananl. 18:10) Mutta Jumalaan luottaminen vaatii enemmän kuin pelkkiä sanoja. Se vaatii toimintaa, koska ”usko ilman tekoja on kuollut”. Jumalaan luottava elää Raamatun periaatteiden mukaan, rakastaa sitä mitä Jumala rakastaa ja vihaa sitä mitä Jumala vihaa. – Jaak. 2:26; Hepr. 1:9.
Yhtäpitävät psalmistan varoituksen kanssa, ettemme panisi luottamustamme ihmisjohtajiin, ovat Jeesuksen sanat: ”Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” – Matt. 23:9, 10.
Mutta läpi niiden 1 900 vuoden siitä lähtien, kun Jeesus ensiksi lausui nuo sanat, ihmiset, jotka väittävät olevansa hänen seuraajiaan, ovat menetelleet juuri siten. He eivät ole ainoastaan nimittäneet monia miehiä ”isäksi” tai ”johtajaksi”, vaan heistä on tullut myös epäjumaloitujen ihmisten, kuten Konstantinus Suuren, Kaarle Suuren, Napoleonin ja Hitlerin, seuraajia. Monet tuhannet, jopa monet miljoonat ihmiset ovat panneet luottamuksensa ihmiseen ja olleet jopa halukkaita seuraamaan häntä kuolemaan asti. Henkilö, joka asui Saksassa Hitlerin aikana, kirjoitti jonkin aikaa sitten hänen vaikutusvallastaan: ”Vaikka sodan loppu oli jo näkyvissä, monet saksalaiset kieltäytyivät uskomasta, että Hitler voisi jättää heidät pulaan, ja uskoivat hänen lupauksiinsa ihmeaseista (Wunderwaffen), jotka saisivat aikaan lopullisen voiton.” Ne, jotka panivat luottamuksensa tällaisiin miehiin, joutuivat vaikeuksiin ja usein myös saivat surmansa. He eivät luottaneet Jumalaan.
Mistä johtuu, että joillakuilla ihmisillä on ollut sellainen ote toisiin? Kysymyksessä on se, mitä nykyään sanotaan ”karismaksi” ja mikä määritellään ”henkilökohtaiseksi taianomaiseksi johtamiskyvyksi, joka herättää erikoista yleistä uskollisuutta tai innostusta jotakuta valtiomiestä tai sotapäällikköä kohtaan”. Huomattavana esimerkkinä tästä oli Napoleon. Päästyään pois Elban saarelta noin tuhannen miehen joukon kanssa hän sai nopeasti tuhansia muita sotajoukkoonsa. Kun he saapuivat Grenobleen ja Napoleonin armeijaa oli vastassa kuudentuhannen miehen sotajoukko, hän määräsi oman joukkonsa pysähtymään siksi aikaa, kun hän ratsasti vastassa olevaa sotajoukkoa kohti. Päästyään lähemmäksi hän nousi hevosen selästä ja käveli tiivistä miesjoukkoa kohti. Sotilaiden päällikkö määräsi heidät tulittamaan. Miehet kohottivat aseensa, mutta kunnioituksesta edessään seisovaa johtajaa kohtaan kukaan ei ampunut laukausta, joka olisi voinut tehdä lopun Napoleonin paluusta valtaan Ranskassa. Syystä Napoleon kerran sanoi: ”Aleksanterille, Kaarle Suurelle ja minulle on annettu poikkeuksellinen vaikutusvalta ja kyky komentaa miehiä. Mutta meidän läsnäolomme on ollut välttämätöntä.” Hän vertasi sitten heidän voimaansa Jeesuksen Kristuksen voimaan, joka kykeni käyttämään sitä olematta itse läsnä.
JONESTOWNIN MURHENÄYTELMÄ
Mies, joka oli hyvin usein uutispalstoilla vuoden 1978 lopulla ja jolla väitettiin olevan tällainen karisma, oli James Warren Jones. Eläkkeellä oleva roomalaiskatolinen pappi, joka toimi Jonesin kanssa San Franciscon ihmisoikeuksien komissiossa, sanoi: ”Hänellä oli omituinen vaikutusvalta ihmisiin, ja sellainen valta pyrkii menemään päähän.” Tuhannet ihmiset tulvivat kuuntelemaan häntä, kun hän saarnasi Kansantemppelissä San Franciscossa, ja sadat seurasivat häntä kommuuniin, jonka hän perusti Guyanaan ja jota hän nimitti ”Jonestowniksi”. He eivät ainoastaan seuranneet häntä tuohon paikkaan, vaan lopuksi monet tekivät itsemurhan hänen käskystään. Aseellisten vartijoittensa tukemana hän itse sitten suoritti itsemurhan saatuaan 909 muuta menettelemään samoin. Se oli murhenäytelmä, joka järkytti maailman.
Mikä hätkähdyttävä, kauhistava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun ihmiset eivät pane luottamustaan Jumalaan eivätkä seuraa hänen nimittämäänsä Johtajaa Jeesusta Kristusta, vaan luottavat ihmisjohtajaan, periaatteettomaan kansankiihottajaan! Kuinka selvästi seuraavat vastakohtaisuudet valaisevatkaan sellaisen menettelyn mielettömyyttä!
Jeesus Kristus ja hänen sanomansa olivat elämään suuntautuvia: ”Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja olisi se yltäkylläisenä”, niin ”ikuinen elämä”. (Joh. 10:10; 3:16) Mutta Jones oli kuolemaan suuntautuva. Hänen sanotaan ”tehneen itsemurhasopimuksen jokaisen lahkon jäsenen kanssa”. Hän tervehti myös riemuiten ”kuoleman arvokkuutta, kuolemisen kauneutta”. Itse asiassa hän harjoitteli toistuvasti rituaalia, jossa hänen seuraajiensa oli ilmaistava uskollinen alamaisuutensa juomalla myrkkyannos, vaikkakaan se harjoituksissa ei ollut sellaista. Mutta murheellisella viimeisellä kerralla se oli.
Me luemme edelleen, että Jeesus rakasti lapsia. Kun hänen opetuslapsensa ajattelivat, ettei lasten pitäisi antaa vaivata Jeesusta, niin hän ajatteli toisin, sillä me luemme Jumalan Pojan sanoneen: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä.” Sitten Jeesus ”otti lapset syliinsä ja rupesi siunaamaan heitä pannen kätensä heidän päälleen”. (Mark. 10:13–16) Jones sen sijaan rankaisi lapsia panemalla heidät pimennettyyn huoneeseen ja antamalla kiinnittää heihin elektrodeja, joista he saivat sähköiskuja. Tai hän antoi laskea heidät kaivoon ja teki sen toistuvasti, elleivät he kirkuneet tarpeeksi lujaa. Traagisessa lopussa noin 200 lasta pakotettiin juomaan myrkkyjuomaa tai sitä suihkutettiin alas heidän kurkustaan injektioruiskuilla.
Jeesus saarnasi rauhaa ja väkivallan karttamista ja varoitti, että ”kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat”. (Matt. 26:52) Mutta Jonesilla oli aseenkantajia, jotka eivät ainoastaan turvautuneet väkivaltaan vaan myös tappoivat Yhdysvaltain kongressin edustajan ja kolme lehtimiestä, joiden hän pelkäsi levittävän vahingollisia tietoja hänen kommuunistaan. Lisäksi kun hän kutsui koko väkensä yhteen tekemään itsemurhan, hänellä oli aseellisia kannattajia, jotka uhkasivat niitä, jotka olivat haluttomia juomaan myrkkyannosta.
Jeesus Kristus sai aikaan vapautuksen ja huojennuksen taakoista. Hän saattoi syystä sanoa: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30) Myös ”jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät”. (Joh. 8:31, 32) Guyanassa Jones teki Jonestownistaan keskitysleirin, jossa hän piti koko väkensä vankina ottamalla kaikilta pois heidän passinsa. Hän pani heidät palvelemaan orjina aamuvarhaisesta iltamyöhään kuumassa trooppisessa auringonpaisteessa. Heidän ruoka-annoksensa tuli vähitellen huonommaksi, niin että he saivat vain riisiä ja kastiketta kolme kertaa päivässä. ”Tämä on helvetti”, huudahti eräs lahkon jäsen, joka halusi paeta.
Jeesuksesta sanotaan: ”Vaikka hän oli rikas, hän tuli köyhäksi teidän tähtenne, jotta te tulisitte rikkaiksi hänen köyhyydestään.” (2. Kor. 8:9) Mutta Jones oli niin rahanahne, että hän kerjäsi, petkutti ja pakotti seuraajansa luovuttamaan varansa, jopa eläkkeensä, niin että hänellä kuollessaan oli 10–15 miljoonaa dollaria.
Kristus Jeesus, Jumalan täydellinen Poika, oli synnitön. Hän voi aiheellisesti kysyä vastustajiltaan: ”Kuka teistä todistaa minut syylliseksi syntiin?” (Joh. 8:46) Hän oli ”uskollinen, vilpitön, saastumaton”. (Hepr. 7:26) ”Hän ei tehnyt syntiä.” (1. Piet. 2:22) Olisi vaikea kuvitella suurempaa vastakohtaa Jeesukselle kuin tämä pappismies Jones. Uutistietojen mukaan Jones ”vaati jokaista lähellään olevaa naista olemaan säännöllisesti sukupuolisuhteessa kanssaan”, ja hänellä oli rakastajatar sekä vaimo. Tähänkään hän ei tyytynyt, vaan hänellä kerrotaan olleen myös lukuisia miesrakastajia.
Jeesus Kristus hyväksyi Raamatun Jumalan sanaksi, lainasi sitä auktoriteettinaan ja sanoi siitä: ”Sinun sanasi on totuus.” (Matt. 19:4–6; Joh. 17:17) Sen sijaan että Jones olisi hyväksynyt Raamatun, hän saarnasi Raamattua vastaan. Kerran hän jopa heitti Raamatun lattialle ja valitti: ”Liian monet ihmiset katsovat tätä eivätkä minua.”
Monta muuta vastakohtaa voitaisiin esittää Jumalan lähettämästä Johtajasta ja tästä miehestä, Jonesista, omatekoisesta ihmismessiaasta, mutta vielä yksi vastakohta riittäköön. Jeesus Kristus ei koskaan väittänyt olevansa ”Alfa ja Oomega”, kaikkeuden Luoja-Jumala. Hän väitti vain: ”Olen Jumalan Poika.” (Joh. 10:36; Ilm. 1:8) Mitä on sanottava Jonesista? Yksi hänen yhteydessään olleista sanoi: ”Jim lakkasi sanomasta itseään lihaksi tulleeksi Jeesukseksi ja alkoi kutsua itseään Jumalaksi. Hän sanoi olevansa varsinainen Jumala, joka teki taivaat ja maan.” Guyanan kommuunissaan hän myös huusi jatkuvasti: ”Minä olen Alfa ja Oomega!”
”KAUHISTAVA NÄYTE”
Ei ole epäilystäkään siitä, että Jonestownin murhenäytelmässä sokea opasti sokeaa ja molemmat putosivat kuoppaan. (Matt. 15:14) Koko tapahtuma tähdentää sen Jeesuksen esittämän varoituksen viisautta, ettei ihmisiä tulisi korottaa. Epäilemättä monet niistä, jotka seurasivat Jonesia, olivat joskus kuuluneet kristikunnan erilaisiin uskonsuuntiin. Mutta heidät viekoitteli tämä mies, joka julisti itsensä messiaaksi ja jolla oli haave yhteiskunnallisesta paratiisista. Osuvasti tätä hirvittävää tapausta on kuvailtu ”kauhistavaksi näytteeksi menettelystä, jolla karismaattinen johtaja voi taivuttaa seuraajiensa mielet teeskennellyn epäitsekkyyden ja psykologisen tyrannian pirullisella sekoituksella”.
Mutta joku saattaa vielä hämmästellä niitä naiiveja ihmisiä, jotka Jones hämäsi. On sanottu, että 80 prosenttia heistä oli mustia, enimmäkseen köyhiä. Jotkut, niin valkoiset kuin mustatkin, joilla oli epäitsekäs vaikutin, liittyivät mukaan siksi, että hän korosti rotujen tasa-arvoisuutta ja aluksi tuki erilaisia ihmisystävällisiä hankkeita. Mahtoivatko he kuitenkaan olla omistautuneita oikeille periaatteille? Suvaitsemalla kaikkea sitä saastaisuutta ja olemalla yhteistoiminnassa Jonesin kanssa siinä, mitä hän itse teki ja mitä hän aiheutti, he eivät totisesti osoittaneet luottamusta Jumalaan eivätkä kiinnostusta Jeesuksen Kristuksen seuraamista kohtaan.
Kuinka he voivat osoittaa sellaista sokeaa antaumusta ja uskollisuutta miehelle, joka ”pöyhisteli ihmisiin omaamallaan voimalla ja pakotti heidät täyttämään hänen himokkaat tarpeensa taloudellisen, omahyväisen ja sukupuolisen tyydytyksen saamiseksi”?
On selvää, ettei niin paha mies, joka itsekkäästi ja vastuuttomasti käytti vaikutusvaltaansa toisiin ja joka niin julmasti, törkeästi ja häikäilemättömästi petti naiivin luottamuksen, olisi voinut hämätä ketään sellaista, joka panee luottamuksensa Raamatun Jumalaan. Tosi kristityt varjeltuvat ihmiseen luottamisen hirveiltä seurauksilta. Jumalan sana Raamattu ei ainoastaan ohjaa heitä tosi uskontoon, vaan se ilmaisee selvästi, minkälaatuinen uskonto on kartettavaa, lahkolaisuus joka tavallisesti perustuu jonkin ihmisjohtajan tai ihmistekoisen kultin korottamiseen.
Apostoli Paavali viittasi turmeltuneisiin ihmisiin, joilla on Jonesin poltinmerkki, kun hän kirjoitti: ”Mitä! Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9, 10) Tosiasiat osoittavat, että Jonestownin ”johtajaan” soveltuivat monet näistä piirteistä. Ja monet ihmiset johdettiin harhaan.
Tämän uskonnollisen kansankiihottajan – ja muiden hänen kaltaistensa palvojien – ollessa kysymyksessä ”lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset”. Näin kirjoittaa apostoli Paavali ’varoittaakseen ennalta’ tekokristityistä, joita on ilmaantunut paljon viime vuosina, ja hän lisää: ”Ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Sen sijaan ne, jotka perivät Valtakunnan ja sen siunaukset, Paavali kuvailee sellaisiksi, jotka kehittävät ”hengen hedelmää . . . rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä, itsehillintää”. – Gal. 5:19–23.
Tällaista hedelmää ei esiinny missään ihmistä palvovan kulttileirin tunneperäisessä hysteriassa. Sen sijaan sitä esiintyy niiden keskuudessa, jotka sanovat: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.” – Ps. 91:2.
[Kuva s. 3]
Ihmiseen luottaminen johtaa tuhoon
[Kuva s. 6]
Jumalaan luottaminen johtaa ikuiseen elämään