Lukijain kysymyksiä

● Eikö voisi olla niin, että me tämän sukupolven ihmiset olemme suuremman poliittisen ja uskonnollisen moraalittomuuden sijasta halukkaampia keskustelemaan rikoksista ja turmeluksesta, että me teemme nämä olosuhteet yleisemmin tunnetuiksi kuin menneet sukupolvet tekivät? – D. G., Yhdysvallat.

Ei milloinkaan aikaisemmin ihmisen historiassa ole halveksittu niin perusteellisesti totuutta, nuhteettomuutta ja rehellisyyttä kaikissa yhteiskuntaluokissa kuin nykyään. Suurrikollisuus on nykyään niin perusteellisesti järjestetty, että se on liittynyt jättiläismäiseksi kansainväliseksi yhtymäksi, jonka tuntosarvet ulottuvat melkein joka ainoan valtion pääkaupunkiin ja itse asiassa joka maahan, jopa rautaesiripun taaksekin.

The Reader’s Digest ilmoitti, että tästä rikosliitosta ”on tullut niin voimakas, että se uhkaa vallata useitten kansan tärkeitten kaupunkien hallitukset”. U.S. News & World Report sanoi pääkirjoituksessaan: ”Poliittinen moraali näyttää kääntyneen pahempaan päin. Niin huono kuin se on ollutkin menneisyydessä, tämä aikakausi näyttää saastuneen vielä enemmän rahan käytöstä vaikutusvallan ja erikoissuosion ostamiseen.” Yhdysvaltain senaattori Kefauver, joka on totisesti nykyisen poliittisen moraalin asiantuntija, sanoi: ”Realistina en voi kuitenkaan tehdä kokonaan tyhjäksi pelon tunnetta, kun ajattelen, kuinka lähelle Amerikka on tullut sellaista rikollisuuden ja poliittisen turmeluksen kyllästysastetta, mikä saattaa vetää meidät kokonaan nurin. . . . Minä sanon, että me olemme vaarallisen lähellä tätä luhistumispistettä.”

Mitä tulee uskonnolliseen moraaliin, niin New York Times otti lainauksen pappi Timothy J. Flynniltä, joka oli sanonut: ”Maailma on vajoamassa pakanuuden kuiluun. . . . Me elämme . . . pakanuuden ilmapiirissä, missä moraalisen elämän totuudet revitään pois epäjohdonmukaisina ja missä pyhyyttä pilkataan.” U.S. News & World Report sanoi huhtikuun 2. p:n pääkirjoituksessaan 1954: ”Sillä nykyisen moraalin rappeutuneisuus ja moraalisten periaatteitten turmeltuneisuus hallituksissa kautta maailman johtuu kenties siitä, että monet papit ovat törkeästi laiminlyöneet antautumisen hengellisiin tehtäviin. He ovat vieraantuneet todellisesta velvollisuudestaan. He eivät ole täyttäneet tosi lähetystyötään.”

Me emme siis näe maailmassa vapaampaa keskustelua moraalista, vaan moraalin luhistumisen Raamatun ennustusten toteutumisena. Se, mikä kohtasi muinaista Jerusalemia, kohtaa nyt sen nykyistä vastinetta, kristikuntaa. Profeetta Miika tuomitsi hallitusmiehet, papit ja profeetat, ”jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran, rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä. Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan [Jehovaan] he turvaavat, sanoen: ’Eikö Herra [Jehova] ole meidän keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta.’” – Miika 3:9–12.

Onnettomuus kohtaa kaikkia moraalittomia kansoja Harmagedonissa, eikä kristikunta välty siltä. Kypsäksi käynyt turmelus ilmaisee tämän maailman tuhon läheisyyden.

● Koska Jeesus tiesi, että suuren Käärmeen, Saatana Perkeleen, piti ruhjoa hänet 1. Mooseksen kirjan 3:15:nnen täyttymykseksi, niin miksi hän kidutuspaalussa kuollessaan kysyi: ”Minun Jumalani, minun Jumalani, mitä tarkoitusta varten sinä olet hylännyt minut?” – Matt. 27:46, Um.

Jeesus teki tämän kysymyksen kidutuspaalussa, mutta ei siksi, että hän ei olisi tietänyt, miksi Jehova Jumala, hänen taivaallinen Isänsä, oli hylännyt hänet, vaan jotta ennustus täyttyisi. Tässä täyttynyt ennustus oli Psalmissa 22, jonka kirjoitti Daavid, joka oli monessa suhteessa profeetallinen esikuva Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Daavid huudahtaa tämän psalmin alkusanoissa: ”Minun Jumalani, minun Jumalani, miksi sinä olet hylännyt minut?” Kun jotkut Jeesuksen opetuslapset, jotka seisoivat lähellä hänen kidutuspaaluaan, kuten Johannes ja Maria, Jeesuksen äiti, kuulivat hänen huudahtavan nämä 22. Psalmin 1. jakeen sanat, niin kenties he eivät käsittäneet silloin, miksi Jeesus huudahti siten. Mutta kun he saivat ymmärrystä pyhän hengen vuodatuksen jälkeen helluntaipäivänä, niin silloin on heidän täytynyt muistaa ja käsittää, että tämä profeetallinen huudahdus ilmaisi Jeesuksen Kristukseksi, Jumalan Messiaaksi. Jeesus oli tosiaan kidutuspaalussa taivaallisen Isänsä, Jehovan, hylkäämä, jotta hänen nuhteettomuutensa Jumalan edessä tulisi koetelluksi äärimmilleen. Jumala hylkäsi hänet jättäen hänet Saatana Perkeleen ja hänen maan päällä olevien uskonnollisten asiamiestensä julmien juonien uhriksi. Saatanalle, jolla on keinot aiheuttaa kuolema, annettiin siten lupa käyttää tätä valtaa Jumalan Poikaa vastaan.

Mutta Jumala hylkäsi Jeesuksen ainoastaan sikäli, että hän salli Perkeleen ja hänen tyhmyreittensä surmata Jeesuksen. Tämä Jeesuksen hylkääminen ei sisältänyt hänen kuolleen ruumiinsa käyttämistä mielinmäärin. Sen sijaan että Jeesuksen viholliset olisivat ottaneet hänen ruumiinsa kidutuspaalusta ja heittäneet sen Hinnomin (eli Gehennan) tuliseen laaksoon, Arimatiasta oleva Joosef otti hänen ruumiinsa kidutuspaalusta ja toimitti sen hakkauttamaansa uuteen hautaan. Jeesus oli näin haudattuna sheolissa, ihmiskunnan yhteisessä haudassa. Hän ei ollut sheolissa Jehova Jumalan hylkäämä, sillä Psalmin 139:8 (jonka Jeesusta Kristusta esikuvannut Daavid kirjoitti) sanoo: ”Jos minä teen vuoteeni sheoliin, niin katso, sinä olet siellä.” Jehova Jumala osoitti sen tähden kolmantena päivänä Jeesuksen kuoleman jälkeen, että hän ei ollut hylännyt Jeesusta pysyvästi, herättämällä hänet kuolemasta kuolemattomaan elämään henkenä. Kun Jeesus ilmestyi myöhemmin opetuslapsilleen tuona samana ylösnousemuspäivänä, niin hän saattoi sen tähden sanoa: ”Kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”, myöskin Psalmissa 22:1, nimittäin: ”Minun Jumalani, minun Jumalani, miksi sinä olet hylännyt minut?” – Luuk. 24:44.

● Onko tosiaan olemassa moraalinen luhistuminen aviosuhteissa? Vai onko meidän kuulemamme vain otsikkojen metsästäjien halua kutitella korvia, mitkä syyhyävät kiihottavia uutisia? – D. P., Yhdysvallat.

Vartiotornin tarkoitus ei ole käsitellä mitään aihetta kiihotuksen vuoksi. Se kiinnittää avainasemastaan huomion tosiasioihin ja asettaa ne ennustusten rinnalle, niin että te voitte itse nähdä, miten hyvin nämä kaksi sopivat yhteen ja miten täsmällisesti Jehova selittää oman osansa. Jeesus ennusti tämän kysymyksen suhteen suuressa ennustuksessaan tämän asiainjärjestelmän lopusta, että ”niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet [ottaneet huomioon], ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus [läsnäolo] oleva”. Profeetta Hoosea ennusti, että ei ole ”totuutta eikä hyvyyttä eikä Jumalan tuntemusta maassa. Ei ole muuta kuin vannomista ja uskollisuuden rikkomista ja tappamista ja varastamista ja aviorikoksen tekoa.” – Matt. 24:38, 39; Hoos. 4:1–3, As.

Me kysymme nyt: Mitä tosiasiat osoittavat? Näemmekö me Raamatun ennustusten täyttyvän vai olemmeko me joutuneet kiihottavien tiedonantojen pyörteeseen? Englannin kuningatar Elisabet II sanoi prinsessana ollessaan: ”Me voimme tuskin olla myöntämättä, että me elämme lisääntyvän itsekkyyden, paatuvan materialismin ja madaltuvien moraalisten mittapuitten aikakautta.” Tämä on tuskin kiihotusuutisten uumoilemista. Kuitenkin se osoittaa asian ytimen. Annals of the American Academy of Political and Social Science sanoi marraskuussa 1950 Englannista: ”Numerot ovat hätkähdyttäviä. Avioerojen lukumäärä lisääntyi 5 000:sta vuonna 1937 todellisuudessa kymmenkertaisesti kymmenessä vuodessa!” Ruotsista ilmoitetaan: ”Avioerojen lukumäärä Ruotsissa on lisääntynyt alituisesti. Se nousi enemmällä kuin 100 prosentilla viime vuosikymmenellä ja 1 000 prosentilla puolessa vuosisadassa.” Se lainasi virallisen avioliittojen välittäjän sanoneen, että ”50 prosenttia aviomiehistä ja 25 prosenttia aviovaimoista syytettiin [Tukholmassa] aviorikoksen harjoittamisesta”. Tämä raportti osoittaa Yhdysvalloista, että avioerojen määrä sataa avioliittoa kohti oli lisääntynyt kymmenvuotiskautena 1881–90, 466:lla prosentilla 1940–49 vuosikymmenelle tultaessa. Samanlaiset lisäykset ovat havaittavissa toisissakin maissa. Tämän ilmoituksen jälkeen on avioerojen lukumäärä kasvanut. Tällaisia ovat kiihkottomat tosiasiat.

Älkää erehtykö, moraalinen luhistuminen on tosiasia ja maailmanlaajuinen. Onnelliset ovat teidän silmänne, jos te näette näiden olosuhteitten olevan osa siitä suuresta merkistä, mikä ilmaisee tämän vanhan maailman lopun. – Matt. 13:13–17.

Vahvistus

Amerikkalainen sanomalehden toimittaja Charles A. Dana sanoi kerran Raamatusta: ”Tuo suurenmoinen vanha Kirja pitää vielä paikkansa, ja mitä enemmän tämän vanhan maan lehtiä käännetään ja pohditaan, sitä enemmän se sisältää ja valaisee Pyhän Sanan sivuja.”

Päivän tutkistelut lokakuussa