Suoramielisen luottamus

”Joka vaeltaa viisaitten henkilöitten kanssa, tulee viisaaksi, mutta joka on tekemisissä typerien kanssa, hänelle käy huonosti.” – Sananl. 13:20, Um.

 1. Miten Daavid katseli nuhteettomuuttaan, ja ketä hän esikuvasi?

DAAVID, muinaisen Israelin suoramielinen kuningas, oli mies, jolla oli todellinen luottamus Luojaansa, Jumalaan, jota Daavid sanoi Jehovaksi. Hän ymmärsi, että hän oli tehnyt elinvuosinaan monta erehdystä syntisenä, epätäydellisenä ihmisenä, mutta hän tiesi myöskin, että ylinnä hänen mielessään ja sydämessään oli hänen taivaallisen Elämänantajansa tahdon tekeminen. Daavid oli Jehova Jumalalle antautuneen kansan johtavana jäsenenä huolissaan nuhteettomuuskysymyksestä. ”Mitä minuun tulee”, hän sanoi, ”niin minä vaellan nuhteettomuudessani.” (Ps. 26:11, Um) Hän yritti tehdä näin uskollisesti ollen esimerkkinä kaikille alamaisille, joita hän hallitsi, sekä myöskin profeetallisena esikuvana Suuremman Daavidin, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan uuden maailman loistoisan kuninkaan, tosi seuraajille.

 2. Miksi Daavid luotti siihen, että hän oli vaeltanut nuhteettomuudessaan, ja miten hän anoi tulla tuomituksi?

² 26. Psalmi osoittaa Daavidin esittävän nuhteettomuutensa ja tarjoutuvan Jehovan tutkittavaksi. Hän luotti siihen, että hän oli vaeltanut oikeaa tietä eläen Jumalan käskyjen mukaisesti. Ollen aina halukas tekemään oikein Daavid sanoi Jehovalle: ”Pane minut vaeltamaan totuudessasi ja opeta minua.” (Ps. 25:5, Um) Tuntien varmasti vaeltaneensa totuudessa hän lausui luottavaisesti: ”Tuomitse minut, Jehova, sillä minä itse olen vaeltanut omassa nuhteettomuudessani.” (Ps. 26:1, Um) Kun lukee koko Psalmin, niin näkee Daavidin iloisessa Jehovan-palvonnassaan asettavan itsensä niiden syntisten ihmisten jumalattoman elämän vastakohdaksi, joiden luokkaan hän ei halunnut tulla lasketuksi. Daavid ei tahtonut tulla tuomituksi ihmisten elämälle asettamien mittapuitten mukaan. Hän tiesi, minkä kaltainen mies hän oli: totuutta ja oikeita asioita rakastava mies. Hän oli rehellinen ja moitteeton. Hänen ainoana halunaan oli omistaa Jehovalle yksinomainen antaumuksensa. Hän tiesi, mitkä Jumalan mittapuut olivat, ja hän halusi tulla tuomituksi niiden mukaan. Hän anoo sen tähden: ”Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Jumalani Jehova, älköötkä [vastustajat] iloitko minusta.” (Ps. 35:24, Um) Tällainen vanhurskas tuomio tuotti hänelle onnea. Hän oli tyytyväinen, tyydytetty. Hänellä oli varmuus siitä, että hän vaelsi nuhteettomuudessa. Onko meidän luottamuksemme nuhteettomuuteemme nykyään yhtä varma kuin Daavidin?

 3. Millä tavoilla Daavid osoitti, että hän halusi miellyttää Jehovaa?

³ Kun Daavid oli nuori mies, niin Jehova valitsi hänet kuninkaaksi. Hänellä oli erityisiä vastuuvelvollisuuksia siitä lähtien, kun profeetta Samuel voiteli hänet. Hän hoiti niitä etsien aina Jehovaa. Hänet asetettiin monien koetusten ja vaikeuksien jälkeen Jehovan valtaistuimelle hallitsemaan Israelin kansaa. Eräs hänen suurista iloistaan oli liiton pyhän arkun tuominen Jerusalemin pyhään kaupunkiin ja Jehovan palvontapaikan perustaminen sinne. Jehovan alttari rakennettiin Siionin vuorelle, ja koko Israel ylisti Jehovaa siellä. Hän sanoi tästä paikasta: ”Oi Jehova, kuka on oleva vieraana sinun teltassasi? Kuka on asustava sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa virheettömästi ja harjoittaa vanhurskautta ja puhuu totuutta sydämessään.” (Ps. 15:1, 2, Um) Daavid halusi täyttää noiden vaatimusten mitan ja olla luja, ei heikko eikä epävakainen. Hänen piti siis turvata Jumalaan. ”Jehovaan minä olen turvannut, jotta minä en horjuisi.” (Ps. 26:1, Um) Daavidin luottamus ja usko Jehovaan oli järkkymätön, häiriintymätön, tyyni, eikä hänen puoleltaan tapahtunut mitään horjumista, sillä hän vaelsi niin kuin sellaisen tulee, joka ’rakasti Jehovan huoneen asumusta’.

 4. Mikä auttaa tosi kristittyjä nykyään luottamaan nuhteettomuuteensa, niin kuin Daavid luotti?

⁴ Tosi kristityt, Kristuksen Jeesuksen seuraajat, uskovat nykyään samaan Daavidin Jumalaan, ja hekin haluavat palvoa ’[Jehovan] kunnian asuinsijassa’. (Ps. 26:8, Um) Kristityillä on sama Jumalan Sana kuin Daavidillakin oli, mutta vain laajempana. Jumalan valitun kansan luo lähetettiin monta profeettaa Daavidin kuoleman jälkeen, ja heidän lausuntonsa kirjoitettiin muistiin Jumalan Sanaan meidän kehotukseksemme ja opiksemme. Meillä on sen lisäksi Kristuksen elämä ja Apostolien teot sekä opetuslasten kirjoitukset, ja nyt nämä monet kirjoitukset muodostavat valmiin Raamatun, Jumalan täydellisen Sanan, koko ihmiskunnan noudatettavaksi. Kristittyjen pitäisi ja he voisivat näin varustettuina ”harjoittaa vanhurskautta ja puhua totuutta” sekä luottaa nuhteettomuuteensa Jehovan edessä niin kuin Daavid teki. Jumalan Sanan tutkimisen ja ymmärtämisen sekä sen mukaan elämisen pitäisi varmistaa ihmiselle se, ettei hän horju.

KRISTIKUNTA ON VAILLA LUOTTAMUSTA

 5, 6. Mitkä kristikunnan nuhteettomuuteensa luottamista koskevat terävät kysymykset vaativat vastausta?

⁵ Mutta joku sanoo: ”Katsele ympäri kristikuntaa, niin näet satoja miljoonia horjuvia, epäuskoisia kirkonkävijöitä olevan kristikunnan kirkoissa. Voivatko nämä, jotka ovat eri kirkkojen luetteloissa, sanoa luottavaisesti: ’Tutki minua, Jehova, ja pane minut koetukselle; puhdista minun munuaiseni ja sydämeni’? Missä on vika? Missä ovat nykyään ne nuhteettomat miehet, joita Daavid esikuvasi?”

⁶ Tällaisia kysymyksiä voidaan tehdä enemmänkin: Voiko kristikunta kestää tutkinnan? Voiko Jehova löytää siitä uskoa? Onko kristikunnan johtajilla yhtä kirkas omatunto kuin Daavidilla? Voivatko he tulla Jehovan luo rukouksessa ja pyytää häntä tutkimaan, koettelemaan ja puhdistamaan heitä? Luottavatko he siihen, että he elävät niiden mittapuitten mukaisesti, mitkä Jehova on esittänyt Sanassaan, Pyhässä Raamatussa? Uskovatko he sen kaikki opetukset? Voivatko kaikki ne sadat miljoonat nykyiset kristikunnan ihmiset, jotka ovat pappien opettamia, luottaa aivan yhtä paljon nuhteettomuuteensa Jehovan edessä kuin Daavid? Vastaus jokaiseen kysymykseen on kielteinen. Mutta heillä pitäisi olla Daavidin usko, jos he ovat antautuneet tekemään Jumalan tahdon ja suorittamaan hänen palvelustaan. Kristikunta ja sen kannattajat väittävät olevansa uskollisia. He sanovat uskovansa Raamattuun, ja he sanovat itseään kristityiksi – Kristuksen kaltaisiksi. Heitä tutkitaan Jehova Jumalan edessä, pyytävätpä he sitä tai eivät.

 7. Miten kristikunta on hylännyt Jumalan sanan? Mitä se tukee? Miten se eroaa Kristuksen Jeesuksen menettelystä?

⁷ Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan tuomiota ei voida välttää eikä paeta. Kristikunta on kieltänyt Jumalan Sanan omilla opeillaan. Se on mennyt tämän jumalattoman maailman mukana sen politiikkaan, koska se tukee sitä politiikkaa. Kristikunta ei ole suinkaan Jumalan valtakunnan puolella, koska se antaa täyden tukensa Yhdistyneitten Kansakuntien järjestölle. Kristikunta ei ole Jeesuksen kaltainen, joka sanoi Pilatukselle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun seuralaiseni olisivat taistelleet, ettei minua olisi luovutettu juutalaisille. Mutta näin ollen ei minun valtakuntani ole tästä lähteestä.” (Joh. 18:36, Um) Ei, kristikuntaa, joka on tutkittavana, ei voida puhdistaa. Siinä ei ole mitään todellista, hyvää eikä arvokasta ainesta. Se on sovitellut tämän jumalattoman vanhan maailman kanssa, mistä Jumalan valtakunta ei voinut tulla. Kuuntele, mitä Daavid kirjoitti: ”Oi Jehova, sinä olet tutkinut minut läpikotaisin, ja sinä tunnet [minut]. Sinä olet tutkinut minun sydämeni, sinä olet suorittanut tarkastuksen yöllä, sinä olet puhdistanut minut, sinä havaitset [että] minä en ole vehkeillyt. Minun suuni ei tee syntiä.” (Ps. 139:1; 17:3, Um) Voiko kristikunta sanoa näin? Ei!

 8. Mikä suhde kaikilla kristityillä tulee olla niihin, jotka eivät rakasta ja palvele Jehovaa?

⁸ Jokaisen kristityksi tunnustautuvan kautta maailman pitäisi voida sanoa Daavidin ja Kristuksen Jeesuksen kanssa: ”Enkö minä vihaa niitä, jotka vihaavat kiihkeästi sinua, Jehova, ja enkö minä tunne inhoa niitä kohtaan, jotka kapinoivat sinua vastaan? Minä vihaan heitä täydellisellä vihalla. Heistä on tullut minulle tosi vihollisia. Tutki minut läpikotaisin, oi Jumala, ja tunne minun sydämeni. Tutki minut ja tunne minun levottomaksi tekevät ajatukseni ja katso, onko minussa mitään tuskaa aiheuttavaa tietä, ja johda minut määräämättömän ajan tielle.” (Ps. 139:21–24, Um) Vanhurskauden rakastajat, tosi kristityt, haluavat elää puhtaassa maailmassa puhtaitten ihmisten kanssa. Miten tämä voidaan tehdä nykyään? Seurustelemalla nuhteettomien miesten ja naisten kanssa, jotka harjoittavat vanhurskautta ja puhuvat totuutta sydämessään. – Ps. 15:2.

 9, 10. a) Mitä muinaisia esimerkkejä meillä on koetuksen kestämisestä ja nuhteettomuuden säilyttämisestä? b) Näemmekö me tällaisia nuhteettomuuden säilyttäjiä nykyaikoina?

⁹ Nuhteettomuuskoetuksen täytyy tulla. Katso, miten Aabraham, Daavidin esi-isä, koeteltiin. ”Näiden jälkeen tapahtui, että Jumala pani Aabrahamin koetukselle.” (1. Moos. 22:1, Um) Häntä käskettiin uhraamaan oma poikansa Iisak uhriksi. Koska Aabraham osoitti nuhteettomuutensa ja totteli, niin Jehova varasi lampaan Iisakin sijaan. Jehova koetteli eräässä myöhemmässä tapauksessa kansaansa Israelia, kun hän toi sen autiomaan kautta: ”Ja sinun täytyy muistaa koko tie, minkä sinun Jumalasi Jehova pani sinut vaeltamaan nämä neljäkymmentä vuotta autiomaassa nöyryyttääkseen sinua, pannakseen sinut koetukselle tietääkseen, mitä sinun sydämessäsi oli, pitäisitkö sinä hänen käskynsä vai et. . . . joka ravitsi sinua autiomaassa mannalla, mitä sinun isäsi eivät olleet tunteneet, nöyryyttääkseen sinua ja pannakseen sinut koetukselle tehdäkseen sinulle hyvää myöhempinä päivinäsi.” (5. Moos. 8:2, 16, Um) Koetteleminen on välttämätöntä, mutta nuhteettomuus ja kestävyys ovat onnellisia palkintoja. Miten moni Jumalan antautuneeseen kansaan kuuluva kestää nykyään nämä jumalattomat päivät ja säilyttää nuhteettomuuden loppuun asti? Ne, jotka pysyvät uskollisina ja säilyttävät nuhteettomuutensa, pelastuvat. Neljäkymmentä vuotta – niin kuin Israelin tapauksessa – on pitkä aika todistaa rakastavansa Jehovaa enemmän kuin mitään muuta. Voisiko kukaan meistä yksilöistä kestää niin pitkän koetuksen? Monet ovat tehneet sen tänäkin Jehovan tuomiopäivänä. Nuhteettomuuskokeen kestäminen merkitsee elämää. Aabraham sai sen tähden pitää elävän poikansa. Israelilaiset menivät siihen maahan, mikä vuoti maitoa ja hunajaa. Sinäkin voit elää Jumalan uudessa maailmassa.

¹⁰ Oletko sinä halukas tulemaan puhdistetuksi sulattimossa ja antamaan ottaa kuonan pois, niin että vain puhdas kulta jää jäljelle? Jotkut ovat läpäisseet tuon toimituksen ja kuulleet lopuksi: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja.” Toisia puhdistetaan vielä, niin kuin Malakia sanoi tehtävän: ”Ja hän istuu kuin hopean kirkastaja ja puhdistaja, ja hän puhdistaa Leevin pojat ja kirkastaa heidät kuin kullan ja hopean, ja he uhraavat Jehovalle uhreja vanhurskaudessa. Silloin on Juudan ja Jerusalemin uhri oleva mieluinen Jehovalle niin kuin entisinä päivinä ja niin kuin muinaisina vuosina.” (Mal. 3:3, 4, As) Tuhannet ja taas tuhannet Jehovan todistajat ovat käyneet sellaisen puhdistuksen läpi, minkä Daavid mainitsi ja Malakia kuvaili, todellisen puhdistuksen koettelevassa kuumuudessa. Voitko sinä kestää kuumuuden niin kuin ne, jotka kärsivät vainoa kommunistisen totalitaarisen hallituksen alaisuudessa Venäjällä, Puolassa, Tshekkoslovakiassa ja muualla rautaesiripun takana? Katso katolilaisten hallitsemassa Dominikaanisessa tasavallassa olevia Jehovan todistajia, joita on lyöty ja kidutettu ja heitetty vankilaan, koska he ovat saarnanneet Jumalan valtakuntaa ja ottaneet asenteensa Jehovan todistajina. Toiset ovat säilyttäneet ja säilyttävät yhä nuhteettomuutensa Saksassa, Italiassa, Norjassa ja toisissa maissa, mitkä olivat natsi- ja fasistiherrojen murskaavien joukkojen valtaamia. Tosi kristittynä oleminen ei ole helppoa siitä huolimatta, missä joku asuukin tässä maailmassa. Vihollisen ponnistelut nuhteettomuutemme murskaamiseksi voivat joutua kannettavaksemme monilla tavoilla.

11. Mikä auttaa tekemään luottamuksemme nuhteettomuuteemme lujaksi nykyään?

¹¹ Daavid kehotti kauan sitten Isäänsä tutkimaan häntä, koettelemaan häntä, puhdistamaan hänet. Onko meidän luottamuksemme omaan suoruuteemme, omaan nuhteettomuuteemme nykyään yhtä luja? Sen pitäisi olla, jos me näemme asiat Daavidin tavalla ja jos vaellamme Kristuksen Jeesuksen askeleissa. Meidän pitäisi silloin sanoa: ”Sillä sinun laupeutesi on minun silmieni edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.” (Ps. 26:3, Um) Kun joku rupeaa arvostamaan Jehova Jumalan töitä, hänen mielessään olevaa päätöstä, mitä hän on tehnyt, tekee ja tulee tekemään kaikkien niiden siunaamiseksi, jotka rakastavat häntä, niin hän voi silloin arvostaa todellisesti Hänen laupeuttaan. Katso, miten rakkaudellinen hän on ollut lähettäessään ainoasyntyisen Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, taivaasta maan päälle lunastamaan ihmiskunnan. Mutta Jeesus Kristus teki enemmänkin. Hän kunniaansaattoi Jehovan nimen säilyttämällä nuhteettomuutensa, ja hänestä tehtiin uuden vanhurskaan maailman Kuningas. Sinä voit elää tuossa uudessa maailmassa, jos sinä haluat. Miten? Tutustumalla Raamattuun, lukemalla sen totuuksia huolellisesti ja elämällä niiden mukaan. Se on välttämätöntä elämän saamiseksi Jumalan valtakunnassa, mitä miljoonat kristikunnassa ovat rukoilleet: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, niin kuin taivaassa, niin myöskin maan päällä.” (Matt. 6:10, Um) Pidä Jehovan valtakunta silmiesi edessä ja vaella totuudessa, niin sinä saat iloita elämästä Jumalan uudessa maailmassa.

12, 13. Keiden kanssa me olemme yhteydessä, ja keitä me kartamme pysyäksemme viattomina Jehovan edessä?

¹² Saarnaa ja opeta Valtakunnan hyvää uutista milloin ja missä vain voit. Ole yhteydessä niiden ihmisten kanssa, jotka tekevät siten. Silloin sinä pysyt erossa jumalattomista ihmisistä, koska sinä ylläpidät ahkerasti nuhteettomuuttasi. Kaikki, jotka oppivat totuuden ja lähtevät oikealle tielle omistaen elämänsä Jehovan palvelukseen sen jälkeen, tekevät niin kuin Daavid sanoi tehneensä: ”Sillä minä en ole istunut valheen miesten seurassa, enkä minä tule sisälle niiden kanssa, jotka salaavat sen, mitä he ovat. Minä olen vihannut pahantekijöitten seurakuntaa, enkä minä istu jumalattomien kanssa. Minä pesen käteni itse viattomuudessa, ja minä käyn sinun alttarisi ympäri, Jehova.” – Ps. 26:4–6, Um.

¹³ Nuhteettomat kristityt ovat säännelleet vaelluksensa. He eivät istu valheen miesten kanssa. He eivät halua pitkiä keskusteluja tämän maailman ihmisten kanssa muuten kuin saarnatakseen Valtakuntaa. Tämän maailman harrastuksista ei ole tullut Jehovan todistajien harrastuksia. Heillä on suurempi ja tärkeämpi työ tehtävänä. Niiden loppu, jotka istuvat jumalattomien miesten neuvossa ja tukevat heidän suunnitelmiaan, on aina tuhossa ja kurjuudessa. ”Onnellinen on se mies, joka ei ole vaeltanut jumalattomien neuvossa eikä ole seisonut syntisten tiellä eikä istunut pilkkaajien istuimella, vaan iloitsee Jehovan laista ja lukee hänen lakiaan hiljaisella äänellä päivät ja yöt.” (Ps. 1:1, 2, Um) Oletko sinä säännellyt samalla tavalla vaelluksesi? Mitä tietä sinä vaellat? Olkoon se nuhteettomuuden tie!

VIHATTU ”PAHANTEKIJÖITTEN SEURAKUNTA”

14, 15. Millä tavoilla ovat monet papit osoittaneet, että heiltä puuttuu nuhteettomuus, ja minkä palkan he saavat Jehovan kädestä?

¹⁴ Tiedätkö sinä, että nykyisen kristikunnan johtavat oppineet ovat poistaneet Jumalan nimen raamatunkäännöksistä? Jehovan todellisen nimen kätkeminen ihmisiltä merkitsee oikean palvonnan poistamisyritystä. Monet papit seisovat nyt kirkkojensa saarnastuoleissa ja kieltävät Ensimmäisen Mooseksen Kirjan kertomuksen luomisesta. He haluaisivat mieluummin opettaa ihmisille kehitystä. Kieltävätpä jotkut Kristuksen Jeesuksen uhrin ansionkin ja sanovat, ettei sillä ole lunastusarvoa. He rakastavat pyhyyden ulkonäköä ja ylistysten saamista ihmisiltä, mutta he eivät halua käydä Jehovan alttarin ympäri. Jeesus kuvaili heidät seuraavin sanoin: ”Te olette isästänne Perkeleestä, ja te tahdotte noudattaa isänne haluja . . . hän on valehtelija ja valheen isä.” (Joh. 8:44, Um) Daavid tunsi tällaisia miehiä ja sanoi osuvasti: ”He puhuvat jatkuvasti valhetta toisilleen, he puhuvat jatkuvasti liukkain huulin, jopa kaksimielisin sydämin. Jehova hävittää kaikki liukkaat huulet, suuria puhuvan kielen, ne, jotka ovat sanoneet: ’Kielellämme me voitamme. Meillä on huulemme. Kuka on meidän herramme?’” (Ps. 12:2–4, Um) He ovat ylpeitä siitä, mitä he tekevät, ja kätkevät Jehovan nimen. Mutta millaisen palkan he saavatkaan!

¹⁵ Suurin osa papeista ja heidän seuraajistaan on ottanut Jehovan nimen arvottomalla tavalla tai on hylännyt sen kokonaan. Se panee ihmettelemään, mitä tuollaiset kääntäjät ovat ajatelleet Raamatusta, kun he ovat tulleet 2. Mooseksen kirjan 20:7:nteen: ”Sinä et saa omaksua Jumalasi Jehovan nimeä arvottomalla tavalla, sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka omaksuu hänen nimensä arvottomalla tavalla.” Pappeja ei jätetä rankaisematta. Psalminkirjoittaja rukoili heitä silmälläpitäen: ”Täytä heidän kasvonsa häpeällä, jotta ihmiset etsisivät sinun nimeäsi, Jehova.” – Ps. 83:16, Um.

16. a) Mitä ystävyys maailman kanssa merkitsee? Mitä kristittyjen täytyy niin ollen tehdä? b) Keihin kristikuntaa verrataan sen yrittäessä kätkeä todellisen minänsä?

¹⁶ Jotta tosi kristityillä olisi sellainen nuhteettomuus kuin Daavidilla, niin he eivät voi totisesti olla yhteydessä kristikunnan eikä tämän asiainjärjestelmän kanssa eivätkä olla tämän maailman ystäviä. Jeesuksen opetuslapsi Jaakob sanoi: ”Avionrikkojat, ettekö te tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa? Kuka tahansa haluaa siis olla maailman ystävä, hän tekee itsestään Jumalan vihollisen.” (Jaak. 4:4, Um) Siinä on yksi syy siihen, miksi on sanottu näin selvästi: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jollette halua osallistua sen kanssa sen synteihin ja jollette tahdo saada osaa sen kanssa sen vitsauksista.” (Ilm. 18:4, Um) Kristikunta on ulkokultainen, ja se yrittää peittää sitä, mitä se on todellisuudessa, samoin kuin Jeesuksen päivän uskonnolliset johtajatkin tekivät: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, koska te puhdistatte kupin ja vadin ulkopuolen, mutta ne ovat sisäpuolelta täynnä ryöstöä ja kohtuuttomuutta! Sokea fariseus, puhdista ensin kupin ja vadin sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te muistutatte valkeaksi pestyjä hautoja, jotka näyttävät tosin ulkoapäin kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten ihmisten luita ja kaikenlaista epäpuhtautta! Sillä tavalla tekin näytätte tosin ulkoapäin vanhurskailta miehiltä, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” (Matt. 23:25–28, Um) He yrittivät kätkeä todellisen minänsä. Kristikunnan johtajat tekevät nykyään samoin. Karta heitä!

17. Mikä on tosi kristityn asenne hänen ollessaan psalminkirjoittajan kaltainen?

¹⁷ Ole psalminkirjoittajan kaltainen, joka sanoo: ”Älä vedä minua jumalattomien ihmisten äläkä sellaisten mukana, jotka harjoittavat sitä, mikä on vahingollista, niiden, jotka puhuvat rauhaa tovereittensa kanssa, mutta joiden sydämessä on pahaa.” (Ps. 28:3, Um) Tosi kristityn asenteen täytyy olla: ”Minä olen vihannut pahantekijöitten seurakuntaa.” – Ps. 26:5, Um.

18. Mitä merkitsi Daavidin lausunto: ”Minä pesen käteni itse viattomuudessa, ja minä käyn sinun alttarisi ympäri, Jehova”?

¹⁸ Kuningas Daavid halusi puhtaita käsiä ja viattomuutta Jehovan edessä, jotta hän olisi voinut palvoa Jehovan alttarin edessä. Kun hän lausui: ”Minä pesen käteni itse viattomuudessa, ja minä käyn sinun alttarisi ympäri, Jehova”, niin hänen mielessään on täytynyt olla se kupariallas, mikä oli asetettu alttarin läheisyyteen ja mitä papit käyttivät käsiensä ja jalkojensa pesussa. Jumalan laki sanoi heistä: ”Kun he menevät kohtaustelttaan, niin he pesevät itsensä vedellä, jotta eivät kuolisi, tai kun he menevät alttarin lähelle palvelemaan suorittaakseen uhraamisen, mikä toimitetaan tulen savun avulla Jehovalle. Ja heidän täytyy pestä kätensä ja jalkansa, jotta he eivät kuolisi, ja sen täytyy olla sääntönä heille määräämättömään aikaan asti, hänelle ja hänen jälkeläisilleen kaikissa heidän sukupolvissaan.” (2. Moos. 30:19–21, Um) Mutta Daavid halusi moraalisesti puhtaat, Jumalan totuuden puhdistamat kädet.

19. Miten tosi kristityt pesevät nyt kätensä viattomuudessa?

¹⁹ Jokaisen, joka tulee nyt palvontapaikalle, mitä Jehovan alttari kuvasi, täytyy olla puhdas. Hän ei voi olla vanhan maailman elämän eikä sen likaisen elämän saastuttama. Mitä Jehovan papit tekivät silloin, se täytyy tosi kristittyjen tehdä todellisuudessa nyt. Paavali sanoi puhuen puhtaudesta heprealaisille kristityille: ”Lähestykäämme vilpittömin sydämin uskon täydessä varmuudessa, kun sydämemme on vihmottu puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumiimme pesty puhtaalla vedellä. Pitäkäämme kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen. Ja antakaamme arvoa toisillemme kannustaaksemme rakkauteen ja oikeisiin töihin, unohtamatta yhteenkokoontumistamme, niin kuin eräillä on tapana, vaan kehottaen toisiamme sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:22–25, Um) Kristittyjen täytyy kokoontua näinä viimeisinä päivinä, mutta heidän täytyy olla aina puhtaita palvonnassaan, mikä käsittää heidän elinkautisen ja jokapäiväisen toimintansa.

20. Millä tavoilla Jehovan todistajat jatkavat suoraa ja puhdasta vaellustaan?

²⁰ Jehovan todistajain palvonta ei ole rajoittunut yhteenkokoontumiseen ja toistensa kannustamiseen rakkauteen ja oikeisiin töihin vain kerran viikossa. Heidän täytyy olla pitkin päivää ja joka päivä Jumalan palvojia, olkootpa he sitten kokouksissa tai poissa Valtakunnansalistaan. Kun jostakusta on tullut kristitty, niin hänen täytyy pysyä puhtaana, koska hänet on jo pesty puhtaaksi Kristuksen Jeesuksen verellä. Kristus ei kuole toista kertaa antaakseen kenellekään toista pesua. Monet, joista on tullut kristittyjä, ovat vaeltaneet jumalattomien kanssa haureudessa, aviorikoksessa, ahneudessa ja juoppoudessa, mutta Paavali sanoi kristilliselle seurakunnalle: ”Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (1. Kor. 6:11, Um) Meidän täytyy Daavidin tavalla pestä kätemme viattomuudessa, osoittaa jokaiselle, että me olemme puhtaita ja erossa Perkeleen järjestöstä sekä antautuneita tosi palvontaan. Me olemme maailmassa, mutta emme ole osa siitä, emmekä me voi pitää itsessämme sen syyllisyyden tahraa. Pilatuskaan ei halunnut kannettavakseen vastuuta Kristuksen Jeesuksen kuolemasta. Pilatus pani vihaisten juutalaisten suuren joukon edessä kaiken syyn aikansa pappien niskoille ottamalla vettä ja pesemällä kätensä epävanhurskautta rakastavien edessä sekä sanomalla: ”Minä olen viaton tämän miehen vereen. Teidän täytyy huolehtia siitä.” (Matt. 27:24, Um) Mutta hän ei voinut pestä todellisuudessa käsiään viattomuudessa niin kuin Daavid.

21. Ketkä seisovat nykyään suorittamassa samoja töitä kuin Kristus Jeesus, ja mikä heidän sanomansa on?

²¹ Kristikunnankin on otettava koko vastuutaakka siksi, että se saastuttaa Jehovan palvonnan jumalattomalla ja saastaisella elämällään. Mutta mitä tulee Jehovan todistajiin, niin he pesevät kätensä ja seisovat yksin tosi kristittyinä erossa kristikunnan jokaisesta haarasta. Heidän täytyy ottaa tämä asenne ollakseen otollisia Jehovan tosi palvontaan. Meidän erottautumisemme vääristä palvojista tekee mahdolliseksi ”saada kiitos kuulumaan äänekkäänä ja julistaa kaikkia sinun ihmetöitäsi. Jehova, minä olen rakastanut sinun huoneesi asumusta ja sinun kunniasi asuinsijaa.” (Ps. 26:7, 8, Um) Kiitos sydämessään Jehovan todistajat tekevät iloiten tunnetuksi Jehovan ihmeellisiä tekoja Eedenin puutarhassa tapahtuneesta ihmisen luomisesta lähtien koko ihmiskunnan ennallistamiseen saakka paratiisimaahan. Samoin kuin Kristus Jeesus oli yksin, erossa kaikista uskonnoista, julistaessaan, että taivasten valtakunta on lähellä, niin ovat Jehovan todistajatkin nykyään aivan yksin julistamassa Jumalan valtakuntaa. He kertovat maailmalle, että me elämme tämän jumalattoman järjestön viimeisissä päivissä ja että alussa on uusi hallitus, mikä on hallitseva vanhurskaudessa. Tarvitaan paljon saarnaamista ihmisten kodeissa sekä opettamistakin käyttäen opetettavan omaa Raamattua, jotta kaikki hyvää tahtovat ihmiset saataisiin tuntemaan hyvä uutinen. Miksi emme tutkisi heidän kanssaan ja ’saattaisi heidän kiitostaan kuulumaan äänekkäänä’?

PELASTUMINEN JOUTUMASTA OTETUKSI POIS SYNTISTEN KANSSA

22. Mikä on syntisten kohtalo, ja miten Raamatun historia vahvistaa tämän?

²² Daavid sanoi: ”Älä ota pois minun sieluani syntisten mukana äläkä minun elämääni verivelkaisten ihmisten mukana, jotka ovat kiinni kevytmielisessä käyttäytymisessä ja joiden oikea käsi on täynnä lahjuksia.” (Ps. 26:9, 10, Um) Raamatun tutkija voi nähdä selvästi, että Jehova on hävittävä jumalattomat. Hän teki niin ennen muinoin Nooan päivän tuhossa, jolloin hän hävitti kaikki turmeltuneet tulvassa heidän syntisyytensä takia. Hän pyyhkäisi pois Sodomassa ja Gomorrassa asuvat. Jumala tuomitsi kelvottomiksi Jeesuksen päivän kirjanoppineet ja fariseukset, koska he olivat vereen vikapäitä miehiä. Juudas tuomittiin Gehennaan, koska hänen oikea kätensä oli täynnä lahjuksia. Ananias lyötiin myöhemmin kuoliaaksi, koska hän valehteli, ja Juudas kirjoitti jumalattomista ihmisistä, ”jotka muuttavat meidän Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden puolustukseksi kevytmieliselle käyttäytymiselle”. (Juud. 4, Um) Elämän pyhyys ei ole nykyään korkeassa arvossa useimpien ihmisten eikä heidän hallitsijoittensa mielessä. Vaikka papit ja liikemaailman tukemat poliitikot huutavat ”rauha, rauha”, niin he varustautuvat sotaan vielä suuremmassa mitassa. Ihmiskunnan hävitys on heidän pääsäveleenään nykyään. Ei ole viisasta olla missään tekemisissä tällaisen asiainjärjestelmän kanssa, sillä sille, ”joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti”. (Sananl. 13:20, Um) Tuollaisten verivelkaisten, kevytmielisesti elävien, lahjuksia rakastavien ihmisten loppu on tuho Harmagedonin taistelussa!

23. Mikä lupaus on toisaalta annettu niille, jotka luottavat suoruuteen?

²³ Toisaalta ne, jotka luottavat suoruuteensa, ovat kuin Daavid ja Kristuksen Jeesuksen todelliset antautuneet seuraajat. He voivat sanoa: ”Mitä minuun tulee, niin minä vaellan nuhteettomuudessani. Pelasta minut ja osoita minulle suosiota.” (Ps. 26:11, Um) Tämä on samaa kuin sanoisi: Pelasta minut jumalattomista ja osoita minulle suosiota. Jumala pelasti Mooseksen kautta Israelin lapset eli lunasti heidät pois Egyptistä ja johdatti heidät Luvattuun maahan. Jehova antoi ihmiskunnalle Suuremman Mooseksen, Kristuksen Jeesuksen, koko ihmiskunnan Lunastajan, jos ihmiset ottavat hänet vastaan Jehovan lahjana heidän lunastuksekseen. Kun me näemme ne ihmetyöt, mitkä Kristus suoritti ollessaan maan päällä, niin se panee meidät ajattelemaan sitä täydempää elämää, mistä ihmiset saavat iloita Valtakunnan järjestelyjen alaisuudessa. Jos hän paransi sairaita, avasi sokeitten silmiä, jopa herätti kuolleitakin maan päällä ollessaan, niin hän voi totisesti rakentaa täydellisen vanhurskaan uuden maailman Isänsä tahdon mukaan omatessaan kaiken vallan taivaassa ja maassa.

24, 25. Milloin vapautusihme tapahtuu, ja mitä kohti Jumalan tosi palvelijat katsovat?

²⁴ Vapautuksen suuri ihmetyö suoritetaan Harmagedonin taistelussa, kun Jehova hävittää täydelleen jumalattoman asiainjärjestelmän ja pitää samalla hengissä nuhteettomat ihmiset, jotka hän muistaa heidän laupeudentöittensä takia. Jumalan nykyisistä nuhteettomista palvelijoista tuntuu samalla tavalla kuin Nehemiasta, koska me elämme Jumalan kansan puhdistamisaikaa. Nehemia sanoi: ”Muista minua, Jumalani, tässä suhteessa, äläkä pyyhi pois minun laupeudentekojani, mitkä minä olen suorittanut Jumalani huoneen yhteydessä ja sen suojeluksessa.” – Neh. 13:14, Um.

²⁵ Kaikki Jumalan tosi palvelijat haluavat jatkaa oikeaa palvontaa ja säilyttää nuhteettomuuden sekä tulla pelastetuiksi eli vapautetuiksi Harmagedonin taistelun läpi. He haluavat nähdä sen ajan tulevan, jolloin ei ole enää epäsopua, sotia, itsekkyyttä eikä turmelusta ja jolloin jokainen ylistää Jehova Jumalaa ja siunaa häntä. Tämä nähdään täydellisyydessään Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän taistelun, Harmagedonin, jälkeen. Kaikki tosi kristityt odottavat tuota onnellista päivää ja työskentelevät sen hyväksi, mutta he alkavat elää sen päivän mittapuitten mukaan jo nyt.

26. Millainen kansojen asenne on toisiinsa nähden, ja miksi sellainen asenne on typerä?

²⁶ Kaikki ihmiset vaeltavat tylyssä maailmassa sellaisten kansojen joukossa, jotka vihaavat toisiaan ja joista kaikki ovat tosiaan kansallismielisiä ja luulevat, että juuri heidän kansansa on parempi kuin mikään muu. Ajattelevatpa jotkut, että heidän kansansa on ainoa, jolla on oikeus olla olemassakaan, minkä vuoksi he ovat halukkaita hävittämään toiset. Miksi ihminen ei voi nähdä, että ihonväri, kieli tai ruumiinmuoto ei tee hänestä lainkaan erilaista kuin hänen naapurinsa? Meillä kaikilla on yksi Tekijä, me kaikki olemme veljiä, Aadamin ja Eevan jälkeläisiä ja määrätyt palvomaan ainoastaan yhtä Jumalaa. Meidän täytyy löytää hänet! Me voimme löytää hänet, jos me luemme hänestä hänen Sanastaan, Raamatusta. Jehovan todistajat koettavat vilpittömästi tutustuttaa ihmisiä Jehovaan, ja jos he voivat tehdä sen, niin se merkitsee niille, jotka tulevat tuntemaan Jumalan, onnellista ja uutta elämää uudessa maailmassa, mikä ei ole kaukana.

27. Minkä ajan Jehovan todistajat ovat saavuttaneet?

²⁷ Nyt on tullut aika, jolloin nuhteettomuuden säilyttävät miehet ja naiset seisovat ”tasaisella paikalla”, avoimella tasanteella, missä ei ole enää pelkoa kompastumisesta ja missä voidaan jatkaa tosi palvontaa. He voivat sen tähden sanoa tosi onnessa koko Jumalan kansan kanssa niin kuin Daavid: ”Minun oma jalkani on totisesti seisova tasaisella paikalla; minä siunaan Jehovaa kokoontuneitten ihmisjoukkojen parissa.” – Ps. 26:12, Um.

28. Miten Jehovan todistajat katselevat maailman näyttämöä, ja miten he osoittavat luottamuksensa ollen tällaisessa mielentilassa?

²⁸ Jehovan todistajat, jotka ovat tässä mielentilassa ja hajaantuneet 164:än eri kansaan, maahan ja meren saarelle käsittäen yli 700 000 hyvän uutisen julistajaa, seisovat tasaisella maalla ja katsovat eteenpäin kohti tämän jumalattoman asiainjärjestelmän lopullista hävitystä ja Jumalan vanhurskaan uuden maailman täydellistä perustamista. He seisovat tasaisella paikalla kokoontuneitten ihmisjoukkojen parissa ja siunaavat Jehovaa tuon päivän tuloon asti. Tulkoonpa pahantekijöitten puolelta mitä vaikeuksia ja vaivoja hyvänsä, niin he sanovat jatkuvasti: ”Mitä minuun tulee, niin minä vaellan nuhteettomuudessani.” (Ps. 26:11, Um) He eivät ainoastaan saarnaa kulkiessaan talosta taloon maan ääriin asti, vaan kun heitä kutsutaan ihmisten koteihin, niin he opettavat heille siellä totuutta, sillä heidän halunsa on koota kaikista kansoista kaikki lampaat, jotka rakastavat vanhurskautta, jotta hekin voisivat liittyä ylistämään Jehova Jumalaa kokoontuneitten ihmisjoukkojen parissa. Näidenkin täytyy saavuttaa luottamus suoruuteensa. Oletko sinä yksi näistä Jehovan ylistäjistä, joka vaellat nuhteettomuudessasi vuonna 1958?