Älä ole osallinen toisten synteihin
”En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa.” – PSALMIT 26:4.
1. Miksi Juudas vaihtoi aihetta kirjoittaessaan kristityille tovereilleen?
TUHATYHDEKSÄNSATAA vuotta sitten opetuslapsi Juudas oli aikonut kirjoittaa uskoville tovereilleen heidän ’yhteisestä pelastuksestaan’. Hän havaitsi kuitenkin tarpeelliseksi kehottaa heitä ”ryhtymään ankaraan taisteluun sen uskon puolesta, joka on kerran kaikiksi ajoiksi pyhille annettu”. Miksi? Koska seurakuntaan oli pujahtanut eräitä ”jumalattomia” ihmisiä, ja he ’väänsivät Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi’. – Juudas 3, 4.
2. Mitä meidän on toisinaan harkittava rukoillen, vaikka onkin virkistävää keskustella pelastuksesta?
2 On hyvin virkistävää keskustella yhteisestä pelastuksesta. Tuon sanoman mietiskely tuottaa suurta tyydytystä, ja me iloitsemme odottaessamme kaikkia niitä siunauksia, jotka tuo pelastus saa aikaan. On kuitenkin aikoja, jolloin meidän on pelastuksesta puhumisen sijasta harkittava muita, vakavia asioita. Ellei niitä oikaista, ne voivat aiheuttaa uskomme luhistumisen ja saada meidät epäonnistumaan elämän kilpajuoksussa. Samoin kuin Juudas varoitti lujalla ja voimakkaalla tavalla väärästä käytöksestä, niin nykyajan kristittyjen täytyy toisinaan harkita rukoillen Raamatun suoria ja ytimekkäitä neuvoja.
Omat syntimme
3. Miksi me tarvitsemme kuria, ja miten sitä tulisi ottaa vastaan?
3 Psalmista Daavid sanoi: ”Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Psalmit 51:7) Me kaikki olemme syntyneet syntisinä. (Roomalaisille 5:12) Apostoli Johannes kirjoitti: ”Jos sanomme: ’Meillä ei ole syntiä’, niin me eksytämme itseämme, eikä totuus ole meissä.” (1. Johannes 1:8) Koska olemme syntisiä, me tarvitsemme toisinaan kuria oikaistaksemme menettelymme. Tällainen kuri tulee Jehovalta hänen Sanansa, Raamatun, ja hänen järjestönsä välityksellä. Hänen kurinsa oikaisee meitä ja auttaa meitä vaeltamaan oikein hänen edessään. On niin kuin apostoli Paavali huomautti: ”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Heprealaisille 12:11) Koska kuri tuottaa rauhaisaa hedelmää, meidän tulisi epäilemättä ottaa se vastaan kiitollisina.
4. Milloin kuria voidaan antaa, ja miten se saattaa vaikuttaa?
4 Kenties saamme Jehovalta tulevaa kuria, kun olemme vasta lähtemäisillämme suurempaan väärintekoon johtavalle tielle. (Galatalaisille 6:1) Toisinaan kuri voi tulla sen jälkeen, kun olemme edenneet pitemmälle väärään käytökseen. Tällaisen kurin täytyy ehkä olla ankaraa, kuten silloin kun apostoli Paavali kehotti painokkaasti korinttolaisia ryhtymään toimiin erästä seurakunnassa olevaa haureuden harjoittajaa vastaan. (1. Korinttolaisille 5:1–5) Joka tapauksessa kurin tarkoitus on se, että väärintekijä katuu, tekee täyskäännöksen ja ohjaa vakaasti kulkunsa pois vakaviin väärintekoihin johtavista syntisistä haluista. (Vrt. Apostolien teot 3:19.) Jehovan palvelijat ovat kiitollisia tällaisesta kurista, samoin kuin muinaisessa Korintossa nuhteita saanut yksilö hyötyi ja pääsi ilmeisesti takaisin seurakunnan rakkaudelliseen seuraan. – 2. Korinttolaisille 2:5–8.
5. Mitä vakavaan syntiin syyllistyneet kristityt yleensä tekevät?
5 Suuri enemmistö Jehovalle vihkiytyneistä ymmärtää hyvin, miten tarpeellista on vaeltaa oikein Jumalan edessä. Jos he sekaantuisivat vakavaan syntiin, he kääntyisivät nopeasti pois pahalta tieltä, menisivät nimitettyjen vanhinten luo ja ilmaisisivat aitoa katumusta. (Jaakob 5:13–16) Se tosiasia, että vuosittain suhteellisen harvoja Jehovan todistajia erotetaan, osoittaa heidän vihaavan sitä, mikä on pahaa, ja haluavan tehdä sitä, mikä on hyvää. – Psalmit 34:15; 45:8.
Toisten synnit
6, 7. Miten jotkut väärintekijät yrittävät vaikuttaa toisiin?
6 Toisaalta jotkut, jotka näennäisesti rakastavat oikein tekemistä, ovat näköjään antaneet sydämensä pettää heidät, sillä he eivät näytä vihaavan sitä, mikä on pahaa. (Psalmit 97:10; Aamos 5:15) Tämän vuoksi he sekaantuvat syntiseen menettelyyn eivätkä taistele jatkuvasti sen puolesta mikä on oikein. Toisinaan he saattavat mennä vielä pitemmälle: pyrkiä saamaan toisia mukaan syntiseen menettelyynsä. On hyvin tärkeää, että torjumme tällaiset ehdotukset! – Vrt. Sananlaskut 1:10–15.
7 Joskus ne, jotka eivät näytä vihaavan sitä mikä on pahaa, puhuvat niin vetoavasti, että heitä kuuntelevien sydämessä voi kehittyä kiihkeä halu tehdä sitä, mikä on väärin. He saattavat kannustaa toisia moraalittomuuteen tai johonkin sellaiseen, mikä on Jumalan paheksuman käytöksen rajamailla. Tai jotakuta voidaan kehottaa sellaiseen, mikä on hengellisesti vaarallista. Ne, jotka yrittävät tällä tavoin suostutella toisia, saattavat väittää, että Jehova on rakkaudellinen Jumala, joka on armollinen, kun me teemme syntiä. Tällainen sydämen petollisuus voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa. (Jeremia 17:9; Juudas 4) Meidän tulisi varmastikin ’pidättää jalkamme heidän poluiltansa’! – Sananlaskut 1:15.
Osallisuus toisten synteihin
8. Mitkä kysymykset vaativat harkintaa?
8 Mutta olettakaamme, että havaitsemme toisten ehdottaman menettelytavan olevan väärä. Vapauttaako se, että torjumme ehdotukset, meidät ilman muuta vastuusta tehdä enää mitään asian suhteen? Mitä meidän tulisi tehdä, jos tiedämme väärintekoa ehdottavien itse harjoittavan sitä?
9. Miksi jotkut eivät ehkä ilmoita toisten väärintekoa, mutta miksi tämä on vakava asia?
9 Jotkut, jotka ovat tietoisia toisten väärinteosta, saattavat olla haluttomia puhumaan siitä mitään niille, joilla on päävastuu seurakunnan puhtaana pitämisestä. Miksi? Kenties he eivät halua, että heitä pidetään ilmiantajina. Tai he saattavat väärän uskollisuuden tunteen vuoksi pitää asian salassa tai puhua siitä vain niille, jotka lupaavat pitää sen salassa. Tämä on hyvin vakavaa. Miksi? Koska se voi todellisuudessa johtaa siihen, että tulee osalliseksi toisten synteihin.
10, 11. a) Mitä apostoli Johannes sanoi osallisuudesta toisten synteihin? b) Mitä voisimme kysyä itseltämme, jos olemme saaneet tietää jonkun seurakunnanjäsenen väärinteosta?
10 Apostoli Johannes osoitti, että on mahdollista olla osallinen toisen ihmisen syntiin. Hän kirjoitti: ”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. – – Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” (2. Johannes 9–11) ”Kristuksen opetuksesta” luopunut ei olisi arvollinen toveri, ja pidättymällä edes tervehtimästä häntä uskollinen kristitty välttyisi tulemasta osalliseksi hänen pahuuteensa.
11 Koska tämä pitää paikkansa luopiosta, me emme varmaankaan haluaisi tulla osallisiksi toisten pahuudesta, joiden moraalittomat teot tulevat tietoomme. Miten meidän on meneteltävä, jos saamme tietää, että jostakusta seurakunnan jäsenestä on tullut varas tai juoppo? Olemmeko täysin syyttömiä, jos emme kannusta tuota henkilöä etsimään Jehovan anteeksiantoa ja tunnustamaan syntiään vanhimmille? Emme, sillä meillä on vakava vastuu.
Puhtaus ja suojeleminen tärkeää
12. Miksi tulisi ilmaista huolta seurakunnan hengellisestä puhtaudesta?
12 Meidän täytyy yksilöinä ilmaista huolta seurakunnan hengellisestä puhtaudesta. Miten hyvin tätä korostettiinkaan, kun juutalaiset pakkosiirtolaiset olivat lähtemäisillään Babylonista 500-luvulla eaa! Jumala oli käskenyt: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen [Babylonin] keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” – Jesaja 52:11.
13. Miten Juudas osoitti, että meidän täytyy olla kiinnostuneita Jehovan kansan suojelemisesta väärintekijöiltä?
13 Meidän täytyy olla kiinnostuneita myös Jehovan kansan suojelemisesta niiltä, jotka haluaisivat houkutella sitä väärintekoon. Juudaan ajan ”jumalattomat” pyrkivät ’vääntämään Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi’, mutta tuo uskollinen opetuslapsi toimi varoittaakseen uskontovereitaan ja suojellakseen heitä. Hän muistutti heitä uskottomien israelilaisten, tottelemattomien enkeleiden ja muiden varoittavista esimerkeistä. Jos luet hänen Jumalan henkeytyksestä kirjoittamansa kirjeen, havaitset, etteivät uskolliset kristityt voi istua toimettomina, kun seurakunnan puhtaus on vaarassa tai kun Jumalan palvelijat tarvitsevat suojelusta moraalittomilta ihmisiltä, joilla on epäpuhtaita vaikuttimia.
14. Jos väärintekijä ei tunnusta vanhimmille, niin miten Psalmi 26:4 voi auttaa meitä ratkaisemaan oikean menettelyn?
14 Mutta entä jos olemme kannustaneet väärintekijää etsimään Jumalan anteeksiantoa ja tunnustamaan vanhimmille, mutta hän hylkää tämän tai ei näe tarpeelliseksi ottaa näitä askeleita. Voimmeko vain jättää asian sikseen? Jotkut voisivat järkeillä, että he eivät halua sekaantua asiaan. He eivät ehkä halua vaarantaa hairahtuneen henkilön ystävyyttä. He eivät ehkä halua, että heitä pidettäisiin sellaisina, jotka pettävät luottamuksen kertomalla vanhimmalle. Tällainen on kuitenkin väärää järkeilyä. Psalmista Daavid sanoi: ”En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa.” (Psalmit 26:4) Me emme varmastikaan haluaisi tulla ”salakavalain” rikoskumppaneiksi.
15. Miten 3. Mooseksen kirjan 5:1 osoittaa vastuumme annettuamme hairahtuneelle riittävästi aikaa väärintekonsa tunnustamiseen vanhimmille?
15 Siksi kun olemme antaneet hairahtuneelle kohtuullisessa määrin aikaa kertoa vanhimmille väärinteostaan, meillä on Jehovan edessä vastuu siitä, että emme ole osallisia hänen synteihinsä. Meidän tulee ilmoittaa vastuullisille valvojille, että tuo henkilö on paljastanut vakavan väärinteon, joka ansaitsee heidän tutkimisensa. Tämä olisi sopusoinnussa 3. Mooseksen kirjan 5:1:n kanssa, jossa sanotaan: ”Jos joku rikkoo siten, että hän, vaikka kuulee vannotuksen ja voisi olla todistajana, joko hän on ollut silminnäkijänä tahi muuten saanut asiasta tietää, ei kuitenkaan ilmoita sitä ja niin joutuu syynalaiseksi.” Meidän täytyy tietysti välttää toimimasta hätäisesti sen perusteella, että vain oletamme jonkun tehneen väärin.
16. Mikä on paljon tärkeämpää kuin uskollisuus ystävälle, joka kieltäytyy paljastamasta vakavaa väärintekoaan nimitetyille vanhimmille?
16 Nykyisessä maailmassa on yleinen tapa peittää toisten väärinteot. Monet ovat vaiti kuin muuri, kun on kysymyksessä toisten väärinteon paljastaminen niille, joiden tulisi tietää heidän toimistaan. Ihmiseltä vaaditaan kristillisen persoonallisuuden lujuutta, jotta hän kertoisi uskovan toverinsa vakavasta synnistä nimitetyille vanhimmille. Säilyttääksemme Jehovan suosion meidän ei tule kuitenkaan antaa henkilökohtaisen ystävyyden sokaista meitä toisen väärinteolta. Suhteemme Jumalaan on paljon tärkeämpi kuin uskollisuus ystävälle, joka on syyllistynyt vakavaan väärintekoon ja kieltäytyy paljastamasta asiaa nimitetyille vanhimmille.
Ongelma jota kaikkien tulee harkita
17. Mikä valaisee sitä, että eräiden joukossamme olevien nuorten on varottava osallisuutta toisten synteihin?
17 Toisten synteihin osallisuutta koskeva ongelma vallitsee joskus eräiden joukossamme olevien nuorten keskuudessa. He saattavat pysyä vaiti ja kieltäytyä kertomasta niille, joiden pitäisi tietää, kun toiset tekevät sellaista, mikä voisi vaikuttaa haitallisesti seurakuntaan ja aiheuttaa Jehovan epäsuosion. Toisten väärinteon peittäminen on aivan yleistä maailman koulujärjestelmissä. Mutta tämän näkemyksen leviäminen seurakuntaan saattaa aiheuttaa monia ongelmia. On kerrottu jopa tapauksista, joissa nuoret ovat kokoontuneet yhteen osallistumaan väärään käytökseen ja vannoneet toisilleen olevansa vaiti, jotteivät vanhimmat ja vanhemmat saisi tietää näistä toimista. Ikätovereiden painostukselle periksi antaminen ja halu saada ryhmän hyväksyntä on aiheuttanut monia sydänsuruja näille nuorille, heidän vanhemmilleen ja muille seurakunnassa oleville, kun väärinteko on paljastunut. Meidän täytyy muistaa, ettei ole mitään kätkettyä, mikä ei paljastu, ja yksi päävastuistamme Jehovan edessä on auttaa pitämään hänen järjestönsä puhtaana. – Luukas 8:17.
18. Mitä kristittyjen vanhempien tulisi tehdä, jos heidän lapsensa menettelevät väärin?
18 Kaikkien Jehovan palvelijoiden tulisi varoa hyvin huolellisesti olemasta osallisia toisten synteihin. Jotkut vanhemmat yrittävät puolustella lastensa väärää käytöstä pyrkiessään suojelemaan heitä. Kristittyjen vanhempien ei tulisi kuitenkaan omaksua sellaista asennetta, että kaikki ovat heidän lapsiaan vastaan, kun nämä nuoret menettelevät väärin. Jumalisten vanhempien tulisi sen sijaan auttaa hairahtuneita lapsiaan ottamaan vastaan kaikki Jumalan sanassa esitetty tarpeellinen kuri, hyväksymään se ja hyötymään siitä.
19. a) Mitä kristittyjen avioparien on tarpeellista varoa vakavien syntien suhteen? b) Mitä vanhinten täytyy tehdä, jos joku heistä tai joku avustava palvelija syyllistyy vakavaan syntiin?
19 Kristittyjen avioparien on myös tarpeellista varoa rikkomasta Jumalan lakia peittämällä toistensa vakavat synnit. Heidän tulisi muistaa Ananiaan ja Safiiran tapaus; nämä tekivät salaliiton, mutta eivät onnistuneet peittämään vakavaa syntiään. (Apostolien teot 5:1–11) Vanhinten tulee myös varoa suojelemasta toisiaan tai avustavia palvelijoita, jos joku heistä on tehnyt vakavan synnin, joka voisi johtaa erottamiseen. Heidän tulisi noudattaa Paavalin esittämää periaatetta. Hän kirjoitti: ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle äläkä ole osallinen toisten synteihin; säilytä itsesi siveellisesti puhtaana.” – 1. Timoteukselle 5:22.
Moitteettomuuden säilyttämisen viisaus
20. Mitä meidän tulisi tehdä sen sijaan että peittäisimme toisten törkeät synnit tai olisimme osallisia niihin?
20 Jehovan palvelijoiden ei tulisi osallistua tämän maailman pahoihin tapoihin eikä jäljitellä niitä. Kirjoittaessaan Gaiukselle apostoli Johannes sanoi: ”Rakas, älä jäljittele sitä mikä on pahaa, vaan sitä mikä on hyvää. Joka tekee hyvää, on Jumalasta. Joka tekee pahaa, ei ole nähnyt Jumalaa.” (3. Johannes 11) Kuinka hyvä onkaan antaa Jumalan varman sanan johtaa itseään ja näin tehdä sitä mikä on hyvää! Sen sijaan että peittäisimme toisten törkeitä syntejä tai olisimme osallisia niihin, meidän tulisi siksi päättää loistaa valaisijoina, olla moitteettomia ja viattomia. (Filippiläisille 2:14, 15) Jokaisen Jumalan palvelijan vastuu on pitää seurakunta puhtaana ja pysyä itse nuhteettomana. (2. Pietari 3:14) Mutta entä jos sinua vaivaa se, oliko jonkun menettelytapa sopiva? Sinun tulisi tuntea olevasi vapaa puhumaan vanhimmille ja saamaan ohjeita siitä, miten sinun olisi oikein menetellä.
21. a) Miten Kristuksen rakkaus seurakuntaansa kohtaan on meille esimerkki? b) Mikä vastuu meidän tulisi kantaa toisten väärintekojen suhteen?
21 Rakkautemme Jehovan järjestöä kohtaan tulisi jäljitellä sitä rakkautta, jota Jeesus Kristus tunsi hengellistä morsiantaan, seurakuntaa, kohtaan. Hän ”rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta, jotta hän pyhittäisi sen puhdistaen sen vedellä pesten sanalla asettaakseen eteensä seurakunnan loistossaan, niin ettei siinä olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään sellaista, vaan että se olisi pyhä ja virheetön”. (Efesolaisille 5:25–27) Samoin rakkautemme Jehovan järjestöä kohtaan tulisi saada meidät tekemään voitavamme pitääksemme sen puhtaana. Älkäämme koskaan tehkö mitään, mikä tuottaa häpeää Jumalalle tai hänen järjestölleen älkäämmekä suvaitko toisten seurakunnassa olevien väärintekoa. Kannustakaamme pikemminkin väärintekijöitä oikaisemaan käytöksensä ja etsimään vanhinten apua. Jos he eivät kohtuullisen ajan kuluessa menettele näin, kantakaamme vastuumme ilmoittaa asiasta nimitetyille valvojille. Näin vältymme tulemasta osallisiksi toisten synteihin ja kantamasta vastuuta heidän väärästä käytöksestään.
22. a) Mitä meidän täytyy tehdä pelastuaksemme? b) Mitä kysymyksiä jää vielä harkittavaksi?
22 Yhteinen pelastuksemme on verraton aarre. Saadaksemme sen meidän täytyy vaeltaa jatkuvasti Jehovan edessä oikein. Auttakaamme sen tähden toisiamme menettelemään näin olematta koskaan osallisia toisten synteihin. Jehova on huolehtinut rakkaudellisesti siitä, että hänen järjestönsä auttaa meitä näissä ponnisteluissa, ja nimitetyillä vanhimmilla on tässä tärkeä osa. Mutta miten he jäljittelevät Jehovaa ja hänen Poikaansa, Hyvää Paimenta? Miten vanhimmat voivat auttaa meitä elämän tiellä? Seuraava kirjoitus vastaa näihin kysymyksiin.
Muistatko?
◻ Miten sinun tulisi suhtautua kuriin?
◻ Mitä sinun tulisi kehottaa uskovaa toveriasi tekemään, jos hän kertoo sinulle syyllistyneensä vakavaan syntiin?
◻ Mitä sinun tulisi tehdä, jos tiedät, ettei väärintekijä ole tunnustanut syntiään nimitetyille vanhimmille?
◻ Miten voimme välttyä olemasta osallisia toisten synteihin, olemmepa vanhimpia, aviopuolisoita tai lapsia?
[Kuva s. 20]
Apostoli Johannes varoitti olemasta osallinen toisten synteihin