Lukijain kysymyksiä

● Mitä antautuneen Jehova Jumalan palvelijan tulee tehdä, jos hän on läsnä, kun joku sellainen esittää ääneen rukouksen, joka ei tunnusta Jehovaa eikä ole antautunut hänelle, kuten pappien johtamissa hautajaisissa ja häissä ja koulujen päättäjäisissä? – H. L., Yhdysvallat.

Raamattu osoittaa, että Jumalan palvelijat eivät yhtyneet milloinkaan palvontaan niiden kanssa, jotka palvelivat muita jumalia. (5. Moos. 7:1–6, 16, 25, 26) Jeesus Kristus osoitti toistamiseen, että tosi palvonta on yksinomaista: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Niitä vanhurskautta rakastavia, jotka ovat muita jumalia kuin tosi Jumalaa Jehovaa palvovissa järjestöissä, käsketään: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” – Matt. 12:30; Joh. 14:6; Ilm. 18:4.

Näin ollen Jehovan palvelijat eivät voisi yhtyä rukoukseen sellaisen kanssa, joka ei palvele Jehova Jumalaa, koska rukous on palvontamuoto. Mitä tulee Jehovan palvelijan sitten tehdä, jos hän on läsnä, kun sanokaamme pappi esittää rukouksen häissä, hautajaisissa tai pojan tai tyttären koulun päättäjäisissä?

Jos joukko seisoo, on hänen ratkaistava, haluaako hän tehdä näin vai ei, sillä se ei itsessään ole palvontateko. Sama koskee pään kumartamista. Vaikka hän olisikin hiljaa, hän saattaisi haluta olla mieluummin kumartamatta päätään toisten mukana antaen siten kaikkien tietää, ettei hän yhdy esitettävään rukoukseen ja että rukoileva ei edusta häntä. Tai Jehovan palvelija voisi kumartaa päänsä ja esittää oman hiljaisen rukouksensa sellaisessa tilaisuudessa. Jos hän haluaisi tehdä näin, niin hän ei kuitenkaan lausuisi kuuluvaa ”amenta” yleisen rukouksen lopussa, ikään kuin hän ilmaisisi yhtyneensä siihen. Asianomaisen kristityn on päätettävä, mitä menetelmää hän pitää parhaimpana noudattaa niissä olosuhteissa, eikä kenenkään tule arvostella hänen valintaansa sellaisissa tilaisuuksissa.

Sama periaate soveltuu siinä tapauksessa, että joku olisi vieraana jonkun toisen kotona aterian aikaan. Jos perheenpää pyytäisi kunnioituksesta vieraansa vilpittömyyttä kohtaan tätä vierasta pitämään rukouksen aterialla, niin Jehovan palvelija voisi tehdä sen rukoillen Raamatussa olevien opetusten mukaisesti. Mutta jos isäntä, joka ei ole Jehovan palvoja, esittäisi kiitoksen Jehovan todistajan ollessa hänen vieraanaan, todistaja ei voisi yhtyä hänen rukoukseensa, mutta hän voisi ääneti pitää oman kiitosrukouksensa Jumalalle. Kodeissa, joissa kaikkien tapana on panna kädet ristiin pöydän reunalle, siihen osallistuminen ilmaisisi osallistumista rukoukseen, joten kristitty ei ottaisi siihen osaa, jos rukouksen esittäisi joku, joka ei ole Jehova Jumalan palvoja. Jotta rukoukset saisivat Jumalan hyväksymyksen, ne täytyy esittää sillä tavalla kuin hän käskee.

● Miksi Joosuaa käskettiin katkaisemaan hevosten vuohisjänteet? Onko tällä mitään merkitystä kristityille nykyisin? – R. B., Yhdysvallat.

Mainittu käsky on Joosuan 11:6:nnessa ja kuuluu: ”Älä pelkää heitä, sillä huomenna tähän aikaan minä annan heidät kaikki voitettuina Israelin valtaan; heidän ratsujensa vuohisjänteet sinä katkot, ja heidän vaununsa sinä poltat tulessa.” Ja Joosuan 11:9 kertoo Joosuan tehneen ”niin kuin Herra oli hänelle sanonut: heidän ratsujensa vuohisjänteet hän katkoi, ja heidän vaununsa hän poltti tulessa”.

Hevosen vuohisjänteet ovat sen takajalkojen kinnernivelen yläpuolella olevat jänteet. Takajalkojen kinnernivel vastaa hevosen etujalkojen polvea. Nämä jänteet katkaisemalla hevoset tehtiin raajarikoiksi, eivätkä ne voineet enää olla sopivia sotatarkoituksiin ratsuväessä eikä sotavaunujen vetämisessä. Tämä oli yksinkertaisin keino hevosen poistamiseksi taistelusta. Kun näiden hevosten vuohisjänteet oli leikattu ja ne oli tehty taistelukelvottomiksi, ne tietysti tapettiin, hävitettiin samoin kuin sotavaunutkin.

McClintockin ja Strongin tietosanakirja (engl.) sanoo hevosista: ”Huomiota herättävin piirre hevosen maininnassa Raamatussa on sen yksinomainen käyttö sotatoimiin. Sitä ei mainita yhdessäkään tapauksessa käytetyn tavalliseen matkustukseen eikä maanviljelykseen.” Niitä käytettiin kuitenkin valtion asioissa. (Est. 6:8; 8:14) Ne mainitaan erityisesti Egyptin yhteydessä, kuten huomaamme Jesajan 31:1, 3:nnesta: ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta. Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä.” Samanlainen epäsuotuisa lausunto on Psalmissa 20:8 ja 33:17.

Israelin kuninkaan suhteen lausuttiin erikoisesti varoitus: ”Älköön hän hankkiko itselleen paljon hevosia.” (5. Moos. 17:16) Eräänä syynä siihen, miksi Jehova osoitti 3. Mooseksen kirjan 11:nnessä esitetyillä vaatimuksilla, että hevosta oli pidettävä saastaisena eläimenä, oli epäilemättä se, että juutalaiset eivät joutuisi kiusaukseen hankkia hevosia ravinnoksi ja sitten käyttäisi niitä sotatarkoituksiin eivätkä panisi luottamustaan niihin. Joosua toimi Jumalan ohjeitten mukaisesti, jotka taas olivat tämän jumalallisen periaatteen mukaiset. Hän oli näkymättömän kuninkaan Jehova Jumalan alainen Israelin tuomari. Totellen Jumalan käskyä ja leikaten vihollisjoukon hevosten vuohisjänteet hän ei anastanut niitä itselleen eikä siis lisännyt itselleen hevosia Israelin tuomarina.

Mutta kaikki tämä kiinnostaa muutenkin kuin historiallisesti, sillä se sisältyy siihen kaikkeen, ”mikä ennen on kirjoitettu, . . . meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo”. (Room. 15:4) Mukautuessaan ahkerana näihin ohjeisiin ja tehdessään, ”niinkuin Herra oli hänelle sanonut”, Joosua kuvaa sitä, että Jehovan kansa ei turvaa nykyään maailman lihallisen sodankäynnin keinoihin. Se hylkää tämän maailman lihallisen sodankäynnin ja takoo miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Tämä vastaa muinaisten kanaanilaisten hevosten vuohisjänteitten katkaisemista. – Jes. 2:4.