’Maistakaa ja katsokaa, kuinka Jehova on hyvä’

TÄMÄN kehotuksen ’maistaa ja katsoa, kuinka Jehova on hyvä’, esitti psalminkirjoittaja Daavid Raamatussa. (Ps. 34:9) Oletko noudattanut tätä kehotusta? Miten voit tehdä siten?

Ensiksikin on välttämätöntä, että me tiedämme, mitä Jumalan sanassa sanotaan. Tämä johtuu siitä, että Raamatussa Jehova kertoo siitä hyvästä, mitä hän varaa palvelijoitaan varten. ”Jumalan antama lahja on ikuinen elämä”, sanoo Raamattu. (Room. 6:23) Mutta Jumala tarjoaa enemmänkin kuin tämän uskollisille palvelijoilleen. Hän lupaa heille myös sisäisen rauhan ja aidon tyydytyksen elämässä jo nykyään.

Miten me sitten ’maistamme’ ja saamme selville, antaako Jehova tosiaan sellaista hyvää? Meidän tarvitsee olla nöyrän tottelevaisia hänelle, kuten hän kehottaa: ”Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni.” (Sananl. 3:1) Elämällä sopusoinnussa Jehovan lakien ja käskyjen kanssa me todellisuudessa maistamme ja katsomme, koituuko se hyväksemme.

DAAVIDIN KOKEMUS

Psalmista Daavid teki näin. On totta, että hän teki erehdyksiä, mutta hänellä oli sydämessään halu palvella Jehovaa ja hän pani tottelevaisesti Jumalan tahdon ensi sijalle elämässään. Se ei ollut aina hänelle helppoa. Itse asiassa Daavid joutui toisinaan siksi erittäin suureen vaaraan.

Kerran Israelin kuningas Saul mustasukkaisuudesta yritti tappaa Daavidin. Siksi Daavidin oli pakko paeta vihamielisten filistealaisten alueelle. Siellä hän salasi tervemielisyytensä toimimalla hullun tavoin, ja siten hän kykeni pelastamaan henkensä. Juuri tässä tilanteessa, kun Daavidin henki oli suuressa vaarassa, hän sepitti Psalmin 34. Huomaa, kuinka näiden olosuhteiden ymmärtäminen antaa lisämerkitystä hänen sanoilleen:

”Minä etsin Herraa [Jehovaa, UM], ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra [Jehova, UM] on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” – Ps. 34:1, 5, 8, 9, 20.

Jehovan palveleminen johtaa ihmisen usein kokemaan soimausta ja vainoa – kärsimystä – kuten Daavidin kokemukset valaisevat. Sen vuoksi jotkut voivat epäröidä tarjoutumista varauksettomasti Jumalan palvelukseen. Mutta Daavid puhuu kokemuksesta ja kehottaa meitä ’maistamaan ja katsomaan, kuinka Jehova on hyvä’. Daavid tiesi, että mahdollisista vaikeuksista huolimatta Jumalan palvelijat kokisivat Jehovan mahtavan suojelevan käden vaikutuksen ja ”Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen”. – Fil. 4:7.

SAMA KOKEMUS KAIKILLA JUMALAN PALVELIJOILLA

Jumalan palvelijat ovat kokeneet tämän kautta historian. Tutki Heprealaiskirjeen 11. luvussa olevaa kertomusta uskoa ilmaisseista esikristillisten aikojen ihmisistä; lue neljästä evankeliumikertomuksesta Jehovan huomattavimman palvelijan Jeesuksen Kristuksen elämästä; harkitse kristittyjen apostoleitten kokemuksia, joita kerrotaan Raamatussa Apostolien tekojen kirjassa. Mitä havaitsemme?

Sen, että Jehovan palveleminen johtaa usein kaikenlaiseen pilkan, vainon ja vaikeuksien kärsimiseen, joskus jopa tuskalliseen kuolemaan, kuten Jeesuksen tapauksessa. Mutta silti nämä Jumalan palvelijat olivat onnellisia. He nauttivat sisäistä rauhaa ja tyydytystä, koska he tiesivät miellyttävänsä taivaallista Isäänsä ja tiesivät saavansa häneltä ikuisen elämän palkan. Lue esimerkiksi Apostolien tekojen 5:40–42.

Pysähdy ja kysy itseltäsi: Mitä minä todella haluan elämältä? Onko tavoitteeni olla Jehovan uskollinen palvelija? Vai paljastaako elämänvaellukseni, että muut kiinnostuksen kohteet ovat minulle tärkeämpiä? Psalmin 34 alkusanoissa Daavid ilmaisi asenteen joka meillä kaikilla pitäisi olla: ”Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.” (Ps. 34:2) Onko tämä meidänkin sydämemme halu? Haluammeko käyttää terveytemme, kykymme ja mahdollisuutemme Jehovan ylistämiseen? Mitä voimme tehdä kiittääksemme ja ylistääksemme Jehovaa?

RIITTÄÄKÖ ”HYVÄN ELÄMÄN” VIETTÄMINEN?

Jotkut ajattelevat, että Jehovan kiittämiseen ja ylistämiseen riittää vain niin sanotun ”hyvän elämän” viettäminen – huomaavaisuus lähimmäisiä kohtaan, veljiensä ja sisartensa rakastaminen, kodin pitäminen puhtaana ja hyvän persoonallisuuden kehittäminen. Mutta todellisuudessa siihen liittyy enemmän. Ylistyksen täytyy lähteä suusta, kuten Daavid sanoi. Jehovan ylistäminen tällä tavalla on erityisvaatimus tosi kristityille. Jeesus Kristus osoitti tämän johtamalla julkista saarnaamisrynnistystä, joka teki tunnetuksi hänen Isänsä nimen ja valtakunnan suuruuden. – Luuk. 4:43.

Sitten maallisen elämänsä loppupuolella Jeesus sanoi: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille.” (Matt. 24:14) Ketkä suorittaisivat tämän saarnaamistyön? Apostoli Pietari sanoi armeijan upseerille Korneliukselle ja hänen huonekunnalleen: ”Hän [Kristus] käski meitä saarnaamaan kansalle ja todistamaan perusteellisesti.” – Apt. 10:42.

Soveltuiko tämä käsky ainoastaan apostoleihin ja muihin kristittyihin vanhimpiin? Ei, vaan kaikkien kristittyjen piti olla Kristuksen jäljittelijöitä ja suorittaa samaa saarnaamistyötä kuin hän. Saarnaaminen maailmanlaajuisesti, niin kuin Jeesus sanoi saarnattavan, vaatii kaikkien kristittyjen, miesten, naisten ja lasten, yhteisponnisteluja. Ja Jehovan todistajien keskuudessa tällainen yhteisponnistelu on ilmeistä – kaikki osallistuvat yksimielisesti tähän suureen Valtakunnan julistustyöhön.

Niiden, joiden olosuhteet sallivat heidän osallistua täydemmässä määrin tähän saarnaamistyöhön, on mahdollista ryhtyä ”tienraivaus”-palvelukseen. Tienraivaaja on sellainen Jehovan todistaja, joka voi käyttää 90 tuntia kuussa tai ainakin 1 000 tuntia vuodessa saarnaamistyöhön. Viime vuonna yli 119 000 todistajaa kykeni olemaan tienraivaajana keskimäärin joka kuussa. Miten tärkeätä palvelusta he suorittavatkaan! Ja millainen asenne näillä tienraivaajilla ja muilla Jumalan palvelijoilla tulisi olla?

OIKEA PERUSTA KERSKAUKSELLE

Daavid auttaa meitä ymmärtämään tämän, kun hän jatkaa Psalmissa 34: ”Herra [Jehova, UM] on minun sieluni kerskaus.” (Ps. 34:3) Jehovan tunteminen ja yhtenä hänen palvelijanaan oleminen on varmasti kerskauksen arvoinen asia. Sen täytyy tietenkin olla sellaista kerskausta, joka ei viittaa omavanhurskauteen, sillä meidän kerskauksemme emme ole me itse, vaan kuten Daavid sanoi, ”Jehova”. – Ks. myös Gal. 6:14.

Me voimme kerskata siitä, mitä Jehova on tehnyt puolestamme, kuinka hän on varjellut meitä, opastanut meitä ja huolehtinut meistä. Toisaalta olisi väärin kerskata siitä, että me olosuhteiden vuoksi saatamme kyetä osallistumaan enemmän saarnaamistyöhön. Apostoli Paavali sanoi: ”Jos näet julistan hyvää uutista, niin se ei ole minulle kerskumisen syy, sillä minun täytyy se tehdä.” – 1. Kor. 9:16.

TOISTEN KANNUSTAMINEN

Seuraavaksi Daavid sanoi ilmaisten sydämestään arvostavansa Jehovaa: ”Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.” (Ps. 34:4) Haluatko sinä Daavidin tavoin kannustaa toisia osallistumaan Jehovan ylistämiseen? Usein Jumalan palvelijat tarvitsevat vain kannustusta aloittaakseen tienraivauspalveluksen. Pane merkille seuraavat esimerkit henkilöistä, jotka ovat hyvin onnellisia siitä, että aloittivat tienraivauksen.

Don ja Earlene Steele kirjoittivat: ”Epäröimme kokoajan tienraivauspalvelukseen lähtemistä, koska ajattelimme, että haluamme jonkinlaisen vararahaston. . . . pääsimme eroon tästä ajatuksesta ja kirjoitimme [Vartiotorni-]Seuralle ja sanoimme, että olimme säästäneet riittävästi rahaa ainakin kahdeksi kuukaudeksi! . . . olemme onnistuneet Jehovan avulla jatkamaan, emme vain kahta kuukautta, vaan 27 vuotta.” – The Watchtower, 1971, s. 186–190.

Paul Wrobel sanoi: ”Mutta nyt [vuonna 1946] uhkasi ruumiillinen sairaus ja näytti estävän minua ryhtymästä kokoajanpalvelukseen. Lääkärini ennusti, että kahden vuoden kuluessa voisin odottaa oikean lonkkani halvaantuvan. . . . Päätin käyttää nuo kaksi vuotta kokoajanpalveluksessa ja tehdä parhaani. Siinä onkin kulunut 27 vuotta!” – The Watchtower, 1973, s. 376–379.

Vietettyään useita vuosikymmeniä kokoajanpalveluksessa Heinrich Dickmann tähdensi, että ”kaikki ongelmat, ovatpa ne olleet taloudellisia tai ruumiillisia, ovat ratkenneet Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. . . . Jehovan nimeen luottaminen antaa todella turvan”. – The Watchtower, 1972, s. 395–399.

Tuhannet, niin kymmenettuhannet tienraivaajat, jotka ovat maistaneet ja katsoneet, kuinka Jehova on hyvä, yhtyvät Daavidin kehotukseen: ”Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.” (Ps. 34:4) Nämä tienraivaajat eivät kannusta ainoastaan niitä ihmisiä, joiden kanssa he tutkivat Raamattua, tekemään näin, vaan maistettuaan tienraivauspalveluksen hyvyyttä he suosittelevat tienraivausta myös muille Jumalan palvelijoille.

TIENRAIVAUS VOI AUTTAA MEITÄ MAISTAMAAN

Tienraivauspalvelus voi auttaa meitä maistamaan täydemmin Jehovan hyvyyttä. Tietomme lisääntyy, kun me puhumme joka päivä hengellisistä asioista. Tämä puolestaan vahvistaa uskoamme. Me tulemme pätevämmiksi soveltamaan Raamatun neuvoja ongelmien voittamiseen. Me opimme luottamaan täydemmin Jehovaan, toimimaan hänen voimassaan, emme omassamme.

Ja kun varsin todennäköisesti olemme vapaaehtoisesti luopuneet joistakin aineellisista eduista ryhtyäksemme tienraivauspalvelukseen, niin me tulemme riippuvaisemmiksi Jehovan avusta aineellisessa suhteessa. Daavid mainitsi riippuvaisuutemme Jehovasta, kun hän sanoi, kuinka ”nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu”. – Ps. 34:11.

Jeesus Kristus nojautui tähän Daavidin psalmiin, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne. . . . Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matt. 6:25–34) Niille, jotka etsivät ensin Valtakuntaa, on Jumalan Poika itse luvannut, että Jehova pitää huolen heidän aineellisten tarpeittensa täyttämisestä, ovatpa he tienraivauspalveluksessa tai eivät. Voisimmeko odottaa saavamme lupauksen luotettavammasta lähteestä kuin tämä on?

Tienraivauspalvelus voi auttaa meitä ruumiillisestikin maistamaan täydemmin Jehovan hyvyyttä. Raitis ilma, liikunta, aikaansaannoksen tunne ja hyvä seura voivat kaikki edistää hyvää terveyttä.

Saksalainen sananlasku sanoo: ”Levossa oleva ruostuu.” Monet, jotka ’ovat levossa’ eläkkeellä, ovat ehkäisseet ’ruostumisen’ ryhtymällä tienraivauspalvelukseen. Ajattele esimerkiksi sitä tienraivaajaa Länsi-Berliinissä Saksassa, joka 86-vuotiaana kysyi lääkäriltään, olisiko hänen viisasta luopua tienraivauksestaan. ”Älkää ihmeessä luopuko”, vastasi lääkäri. ”Jos luovutte, kuolette.” Niinpä 92-vuotiaana tämä kristitty veljemme on edelleen tienraivauspalveluksessa. Hän selittää: ”Lääkäri on kieltänyt minua lopettamasta tienraivausta.”

KESTÄVÄÄ HYÖTYÄ

Ryhdyttyään tienraivauspalvelukseen monet ovat tehneet siitä elämänuransa. Se on kiitettävää. Toiset ovat voineet nauttia siitä vain jonkin aikaa. Silti heillä ei ole mitään kaduttavaa. Heidän päätöksensä luopua tienraivauspalveluksesta muuttuneiden olosuhteitten vuoksi ei ole ehkä ainoastaan inhimillisesti ymmärrettävä, vaan myös raamatullisesti oikea. Menikö heidän tienraivausaikansa hukkaan? Ei lainkaan.

Jos he ovat osallistuneet tienraivauspalvelukseen oikeasta vaikuttimesta ja ovat halunneet edistyä hengellisesti, niin se on auttanut heitä kehittämään hengellisemmän näkemyksen elämästä. Se on auttanut heitä saavuttamaan tasapainon. He ovat ehkä oppineet läksyjä, jotka auttavat heitä myöhemmin elämässä; he ovat ehkä oppineet arvioimaan ajan viisaasti, käsittelemään raha-asioita ja tyytymään elämän välttämättömyyksiin. Nuoria se voi mahdollisesti auttaa olemaan myöhemmin parempia aviopuolisoita ja parempia vanhempia kuin he muutoin olisivat voineet olla. Tienraivauspalveluksen hyöty voi olla kestävää.

ONKO SE SINUA VARTEN?

Jehova ilmaisee hyvyyttään kaikille kansaansa kuuluville; sitä eivät suinkaan saa kokea vain tienraivauspalveluksessa olevat. Siksi niiden, joilla on pätevät syyt siihen, miksi he eivät ryhdy tienraivaukseen, ei pitäisi koskaan pelätä, että se aiheuttaisi heille Jehovan suosion menettämisen. Mutta jokaisen meistä pitäisi olla rehellinen itselleen. Sanotko: ”Henki on altis, mutta liha on heikko”? Mutta onko henki todella altis? Välttäkäämme käyttämästä lihan heikkoutta tekosyynä sille, että henki ei olekaan altis.

Jos olet vielä epävarma, vaikka oletkin harkinnut asiaa rukoillen, niin muista Malakian 3:10:n sanat: ”Koetelkaa minua, [Maistakaa ja katsokaa!] . . . minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.” Kuka suhtautuu torjuvasti tällaiseen kehotukseen ilman hyvää syytä?

Ne, jotka eivät nyt voi ryhtyä tienraivauspalvelukseen, muistakoot tämän: Jokainen meistä voi palvoa Jehovaa mitä täysimmässä merkityksessä olemalla kokosieluinen antaumuksessaan hänelle ja palvellessaan häntä. Osoittakaa siis jatkuvasti tervettä tienraivaushenkeä! Palvelkaa Jehovaa edelleen kokosieluisesti, niin ’maistatte ja katsotte, kuinka Jehova on hyvä’.