heihin nähden täytyy olla sama kuin psalminkirjoittajan, joka sanoi: ”Huutakoot ilosta ja riemuitkoot ne, jotka suosivat minun vanhurskasta asiaani, niin, sanokoot he jatkuvasti: ’Jehova olkoon ylistetty, hän, joka on mielistynyt palvelijansa menestykseen’.” (Ps. 35:27, As) Menestys, millä hän on siunannut meitä, on kyllin runsas, niin että muiden lampaitten suuri joukko voi saada siitä osansa, olipa se kuinka lukuisa hyvänsä. Meillä on varaa olla anteliaita, avokätisiä. Kun me jaamme hyvinvointimme epäitsekkäästi toisten kanssa, niin me saamme nähdä Jumalan näkyvän järjestön menestyksen kasvavan yhä enemmän maailman pahenevasta tilasta huolimatta. Meidän oma ilomme lisääntyy Jehovassa hänen kansansa kanssa koko matkan uuteen maailmaan. Siksi me yhdymmekin psalminkirjoittajan kanssa sanomaan itsellemme ja toisille: ”Ylistäkää Jehovaa.”

Teokraattiset orjat

”Olkaa Jehovan orjia.” – Room. 12:11, Um.

 1. Mikä tekee epäiltäväksi sen, onko orjanaoleminen kunniallista, mutta mistä seikoista se riippuu?

ONKO orjanaolemisessa mitään kunniallista ja arvokasta? Tuskin tämän maailman mittapuun mukaan. Orjuuden ollessa vallalla pidettiin sellaisessa vallanalaisuudessa olevia yleensä alhaisempia, vaikka he suorittivat useasti tehtäviä ja velvollisuuksia, jotka katsotaan nykyään ammattitaitoa vaativiksi, sivistykseen kuuluviksi ja kunniallisiksi. Orjuutta käytettiin kovin väärin, ja orjien vapautus tuli hitaasti ja verkkaisesti. Joidenkin muhamettilaisten maitten väitetään pitävän siitä yhä kiinni. Se tuotiin Amerikan brittiläisiin siirtomaihin niin myöhään kuin seitsemännellätoista vuosisadalla, eikä sitä poistettu Amerikan Yhdysvalloista ennenkuin yhdeksännentoista vuosisadan jälkipuoliskolla. Eivätkä kristikunnan hallitukset yleensäkään hävittäneet sitä ennen tuota yhdeksättätoista vuosisataa. Monissa osissa maailmaa pidetään noiden vapautettujen orjien jälkeläisiä vieläkin halveksittuina ja rajoitusten kahlitsemina. Miten voi sitten orjanaolemiseen liittyä kunniaa ja arvokkuutta? Miten se, että jotakuta sanotaan orjaksi tai että joku haluaa sanoa itseään siksi, voisi olla muuta kuin nöyryyttävää? Kaikki tämä riippuu siitä, kenen orja sinä olet ja millaisessa orjuudessa sinä olet. Teokraattisena orjana oleminen on kunnia ja etu. Se orjuus johtaa iankaikkiseen elämään.

 2. Milloin orjuus alkoi, ja keille se oli kirottu tila?

² Orjuus on vanha järjestelmä. Raamatussa ei ole kerrottu sen olemassaolosta yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti ennen vedenpaisumusta. Mutta sen ilmaantuminen jolloinkin vedenpaisumuksen jälkeen ennustettiin, kun Nooa poikansa Haamin häpäisyn jälkeen kirosi erään Haamin pojan sanoen: ”Kirottu olkoon Kanaan! Hän on oleva veljiensä alhaisin orja. . . . HERRAN, minun Jumalani siunaama olkoon Seem, ja olkoon Kanaan hänen orjansa! Laajentakoon Jumala Jaafetin ja asukoon Seemin teltoissa, mutta olkoon Kanaan hänen orjansa!” (1. Moos. 9:25–27, Ak, Mo) Tämä ei tuominnut yhtä ihmisperheen kolmesta päähaarasta välttämättömään orjuuteen, mutta tosiasia on, että tämä kirous, minkä Jumala henkeytti Nooan lausumaan, täyttyi vuosisatoja myöhemmin. Jehova Jumala toi siihen aikaan valitun kansansa, israelilaiset, Kanaanin maahan, ja he hävittivät perin pohjin kanaanilaiset tai tekivät monista heistä orjia, kuten Gibeonin ja sen liittolaiskaupunkien asukkaista. Sellaisena orjana oleminen siksi, että polveutui kirotusta Kanaanista, oli totisesti nöyryyttävää.

 3. Miksi oli kunniallista olla Aabrahamin orja?

³ Mutta kun vertaamme orjia orjiin, niin kuka Jumalaa pelkäävä mies tai nainen ei pitäisi kunniana sitä, että olisi ollut Aabrahamin, Nooan pojan Seemin jälkeläisen, orja? Miksi? Koska Aabraham oli mies, joka uskoi tosi Jumalaan Jehovaan ja joka oli tottelevaisen uskonsa takia ”Jumalan ystävä”. Jehova Jumala ei kieltänyt Aabrahamia pitämästä orjia tuon muinaisajan tavan mukaan. Nooa oli siunannut Aabrahamin isoisän isää Seemiä, ja Jehova hyväksyi sen mukaisesti sen, että Aabrahamilla oli orjia. Kun Aabraham asui siirtolaisena Kanaanin maassa, niin hänellä oli heitä sadoittain. He taistelivat hänen kanssaan teokraattiseen voittoon, kun Babylonian ympäristössä olevat hyökkäävät kuninkaat tunkeutuivat Kanaanin maahan ja veivät mukanaan hänen sukulaisensa Lootin ja hänen huonekuntansa. Me luemme: ”Kun Abram kuuli, että hänen sukulaisensa oli otettu vangiksi, niin hän kutsui alustalaisensa, huonekuntansa orjat, luvultaan kolmesataakahdeksantoista, ja lähti takaa-ajoon Daaniin saakka. Hän hyökkäsi orjineen heidän kimppuunsa yöllä ja voitti heidät.” (As) Nuo orjat olivat siis Jumalan välikappaleita, ja he olivat Aabrahamin mukana hänen palatessaan, kun Saalemin kuningas Melkisedek kohtasi hänet ja antoi hänen voitostaan kunnian Jehovalle sanoen: ”Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.” – 1. Moos. 14:1–20.

 4. a) Miten Aabrahamin vanhin orja oli kunnioitettu? b) Miksi Aabraham ei syyllistynyt koskaan orjuuden alentamiseen väärinkäyttämällä sitä?

⁴ Niin kauan kuin Aabraham oli lapseton, oli hänen talouttaan hoitava orja, nimittäin damaskolainen Elieser, Lootin eroamisen jälkeen johdonmukaisesti hänen perillisensä. Kun Aabraham oli saanut poikansa Iisakin