Miten selviytyä vihanpuuskista?
JARRUT kirskuivat, kun juna hidasti vauhtiaan saapuessaan asemalle. Kaksi miespuolista matkustajaa kävi lyhyttä sanaharkkaa. Toinen, ulkomaalaista syntyperää oleva mies, keskeytti sanomalla: ”Pidä suusi kiinni.” Toinen väittelijä tiuskaisi takaisin: ”Painu takaisin omaan maahasi.” ”Pitääkö minun vaientaa sinut”, vastasi 21-vuotias ulkomaalainen vieras uhitellen. Mies tokaisi nyt raivostuneena takaisin: ”Senkun vain koetat – senkin pölkkypää.” Ne olivat hänen viimeiset sanansa, sillä vieras kiskaisi esiin pistoolin ja useiden kymmenien kauhistuneiden matkustajien silmien edessä hän ampui miestä neljä kertaa, niin että tämä kuoli siihen paikkaan. ”Nyt olet hiljaa”, sanoi nuori mies, kun hän astui junasta, ja hänet pidätettiin.
Tämä on yksi tapa suhtautua toisen suuttumukseen. Mutta millaiset traagiset seuraukset siitä koituivatkaan kummallekin miehelle!
Eikö ole ollut aikoja, jolloin olet saanut osaksesi purevia huomautuksia, ehkä jopa vihanpuuskassa esitettyä sanallista rumputulta? Kuinka suhtauduit siihen? Mikä on paras menettely sellaisessa tilanteessa? Onko se ”samalla mitalla vastaaminen”? Jotkut ovat samaa mieltä kuin eräs pääkirjoitus, joka julisti: ”Miksi on hyvä suuttua oikein kunnolla.”
Tosi kertomus erään vanhan ajan hallitsijan elämästä osoittaa meille toisen tavan käsitellä tällaisia purkauksia. Mutta me saattaisimme heti aluksi ajatella, onko sellainen käytännöllistä tänä väkivaltaisena aikana.
Israelin kuningas Daavid pakeni seurueineen henkensä edestä poikaansa, joka oli juuri anastanut valtaistuimen. Yhtäkkiä he kohtasivat Siimein, kuningas Saulin jälkeläisen. Siimei kirkui:
”Pois, pois, sinä murhamies, sinä kelvoton! Herra kostaa sinulle kaiken Saulin perheen veren, hänen, jonka sijaan sinä olet tullut kuninkaaksi. Ja Herra antaa nyt kuninkuuden sinun poikasi Absalomin käteen. Ja katso, sinä olet itse joutunut onnettomuuteen, sillä murhamies sinä olet.” – 2. Sam. 16:7, 8.
Millainen vihamielinen purkaus! Ja suoraan kuninkaalle itselleen! Kuinka siis Daavid selviytyisi näistä taistelunhaluisista sanoista? Hänen sotapäällikkönsä pyysi: ”Anna minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki.”
Kuinka sinä olisit suhtautunut tällaiseen? Muista, että Daavid oli tällöin joutunut ihmisenä erittäin lujille. Hänen kansansa sydämet oli juuri varastettu häneltä. Hänen pojastaan oli tullut kavaltaja. Hänen neuvonantajansa olivat hylänneet hänet. Hän oli menettänyt valtakuntansa, ja nyt häntä haukuttiin ja kirottiin! Se, että häntä sanottiin ”kelvottomaksi” mieheksi (”Belialin mieheksi” [Kuningas Jaakon käännös, engl.] – nimitys, joka sovellettiin lopulta Saatanaan), oli mitä suurin loukkaus, sillä se leimasi ihmisen kaikkein halpa-arvoisimmaksi. Mutta Daavid vastasi yksinkertaisesti:
”Jos hän kiroilee ja jos Herra on käskenyt häntä: ’Kiroile Daavidia’, niin kuka voi sanoa: ’Miksi teet niin?’ . . . Antakaa hänen olla, . . . Ehkä Herra vielä näkee minun kurjuuteni, ja ehkä Herra maksaa minulle hyvällä sen kirouksen, joka tänä päivänä kohtaa minua.” – 2. Sam. 16:10–12.
Daavid ei vastannut tähän kiivaalla sanallisella vuodatuksella, vaan antoi lempeän vastauksen. Entä tulokset? Ensiksikään verta ei vuodatettu lainkaan. Sen jälkeen kun Daavid oli ennallistettu kuninkaan asemaansa, kuka oli ensimmäisiä, jotka tervehtivät häntä ja pyysivät ja anoivat anteeksiantoa? Aivan niin. Juuri Siimei. – 2. Sam. 19:16–23.
Mutta jotkut väittävät, että ’se oli runsaat 3000 vuotta sitten. Ajat ovat nykyään erilaiset. Ellet ole hyökkäävä, ihmiset sortavat sinua. Lempeä vastaus kuulostaa kauniilta, mutta siitä ei ole nykyään apua.’
Asioista perillä olevat ihmiset ovat kuitenkin toista mieltä. Pane merkille seuraavat neuvot:
”Jos itsekkäät ihmiset koettavat hyötyä sinusta, pyyhi heidät pois luettelostasi, mutta älä yritä kostaa. Yrittäessäsi kostaa loukkaat enemmän itseäsi kuin toista ihmistä.” – Tiedonanto Milwaukeen poliisiasemalla Wisconsinissa Yhdysvalloissa. [Kursivointi meidän.]
”Psykiatrin näkökulmasta ilmaisulla ’olin niin raivoissani, että olisin voinut kuolla’ on vakava kirjaimellinen merkitys, ja hänen mielestään ’viha’ voitaisiin hyvin luetteloida kuolemansyyksi monessa tapauksessa varsinkin nuorempien ihmisten keskuudessa.” – Family Health. [Kursivointi meidän.]
”Sydäntautilääkärit ovat tienneet vuosia vihan olevan kuolettavimpia kaikista tunteista. Ankara tunneperäinen rasituskohtaus on usein edeltänyt sydänkohtauksia ja halvauksia.” – New York Sunday News. [Kursivointi meidän.]
Daavidin noudattama linja myönnetään siis käytännölliseksi. Mutta kuinka sinä voit noudattaa sitä? On helppoa puhua ”leppeästä vastauksesta”, kun mikään ei ärsytä sinua ja kaikki on rauhallista. Mitä voidaan tehdä, kun kohdataan ärsyttävä tilanne? – Sananl. 15:1.
Sanomalla: ”Jos Herra on käskenyt häntä: ’Kiroile Daavidia’” Daavid myönsi tehneensä syntiä ja ansainneensa sellaisen kurituksen. Mutta hän oli syytön Siimein väärään syytökseen (verivelkaisuuteen Saulin suvun yhteydessä), sillä Daavid oli poistunut Saulin tieltä välttyäkseen surmaamasta häntä. (1. Sam. 24:1–7; 26:7–11) Daavid oli kuitenkin tehnyt syntiä, ja tämä oli yksi sen seuraus, ja hän oli tietoinen omasta syyllisyydestään Jumalan edessä. (2. Sam. 12:10, 11) Eräs raamatunselittäjä ilmaisi sen seuraavasti: ”Nöyrä, lempeä henki muuttaa soimaukset nuhteiksi, ja siksi ne ärsyttämisen asemesta tyynnyttävät.”
Nöyryys, sen tietäminen, että vastustajamme puheessa saattaisi ehkä olla totuuden jyvä, ynnä tietoisuus omista puutteistamme voi pitää meidät rauhallisina. Jos syytös on täysin perusteeton kuten Siimein syytös, palauta silloin mieleesi se, että Jumala katselee meitä verrattoman paljon korkeammalta kuin muut ahdasmielisine mielipiteineen.
Koska olemme epätäydellisiä, on aikoja, jolloin toisen huomautukset saattavat suututtaa meitä. Mutta älä menetä toivoasi. Jopa ensimmäisen vuosisadan kristityt valvojat, sanailivat kerran ”kiivaassa suuttumuksen purkauksessa”. Mutta sen sijaan että he olisivat kantaneet kaunaa, he ratkaisivat ongelman toimimalla oikein. (Apt. 15:36–39) Sinä voit tehdä samoin. Ruumiillinen toiminta voi toisinaan auttaa nopeasti. Mutta ei sellainen toiminta, jota eräs kirjoittaja suositteli: ”Katko lyijykynät, mene [pesu]huoneeseen ja potki jokaista ovea.” Lähde sen sijaan kävelylle, heittele palloa tai askartele puutarhassa. – Jaak. 3:2.
Daavid neuvoi Psalmissa 37:8: ”Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.” Onko nykyään ihmisiä, jotka pyrkivät noudattamaan tällaista hyvää neuvoa? Erään fidžisaarelaisen miehen kokemus antaa myöntävän vastauksen. Mies vastusti väkivaltaisesti sitä, että hänen vaimonsa tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän teki kaikenlaista: löi vaimoaan, heitti hänet ulos kadulle ja häiritsi todistajien suurta kokousta. Lopulta hän päätti uteliaisuuttaan käydä eräässä heidän paikallisessa kokouksessaan. Hän sanoi:
”Pelkäsin suuresti, miten todistajat ottaisivat minut vastaan, sillä olin kohdellut heitä niin häpeällisesti aikaisemmin. Mutta suureksi yllätyksekseni nämä ihmiset olivat minulle ystävällisiä kantamatta kaunaa. . . . veli, jota olin kohdellut huonoimmin, tarjosi minulle [henkilökohtaista raamatuntutkistelua], ja minä suostuin siihen. Nyt ymmärrän Jehovan antaneen minulle täysin anteeksi sen, että kohtelin huonosti hänen kansaansa ja vaimoani.”
Ollessaan nyt yksi Jehovan todistajista tämä mies kehittää Jumalan hengen hedelmiä, kuten rauhaa, pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, lempeyttä ja itsehillintää. (Gal. 5:22, 23) Tällaisten ominaisuuksien kehittäminen on tosiaan paras tapa selviytyä vihanpuuskista.