-
Jumalan seurakunnan pitäminen puhtaana Hänen tuomionsa aikanaVartiotorni 1973 | 15. elokuuta
-
-
vastaan ollessamme huumausaineiden tai muiden tottumusta muodostavien vahingollisten rikkaruohojen orjina, mikä orjuus asettaa meidät alttiiksi henkidemonien vaikutukselle? Jehovan tuomio tällaisia huumausaineiden orjia vastaan tulevan ”suuren ahdistuksen” aikana merkitsee heidän tuhoaan. (Ilm. 21:8) Jehova Jumala ei aivan varmasti halua tällaisia orjia kristittyjen todistajiensa seurakuntaan nyt tässä ”asiainjärjestelmän lopussa” (Um). Ilm. 22:15 (Um) sanoo luvatusta ”uudesta Jerusalemista”: ”Ulkopuolella ovat koirat ja spiritismin harjoittajat [huumaajat, Rivienvälinen valtakunnankäännös, engl.] ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka pitävät valheesta ja harjoittavat sitä.”
36 Sen tähden on nämä ohjeet annettu tuntien syvää vastuuta Jehova Jumalalle. Vanhinten velvollisuus on sen vuoksi Jumalan lauman hengellisinä valvojina huolehtia siitä, että tuollaisia ei-haluttuja aineksia ei oteta Jehovan kristittyjen todistajien seurakuntien hyväksytyiksi, kastetuiksi jäseniksi.
-
-
Lukijain kysymyksiäVartiotorni 1973 | 15. elokuuta
-
-
Lukijain kysymyksiä
● Miten joku ’merkitään’ 2. Tess. 3:14, 15:n esittämässä merkityksessä? – Amerikan Samoa.
Apostoli Paavali kirjoitti Tessalonikan seurakunnalle: ”Jos kuka ei tottele sitä, mitä me tässä kirjeessä olemme sanoneet, niin merkitkää hänet älkääkä seurustelko hänen kanssaan, että hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin veljeä.” (2. Tess. 3:14, 15) Hän oli hiukan aikaisemmin kirjeessään antanut samankaltaisia ohjeita sanoen: ”Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.” (6. jae) Paavali jatkoi sitten ilmaisten sen ”opetuksen”, jonka he olivat häneltä ja hänen seuralaisiltaan saaneet siitä ahkeran työnteon esimerkistä, jonka he olivat antaneet ollessaan veljien luona Tessalonikassa. Vaikka suurin osa seurakunnasta menetteli hyvin, niin siellä oli nyt joitakuita, jotka ’vaelsivat kurittomasti, eivät tehneet työtä, vaan puuhailivat sellaisessa, mikä ei heille kuulunut’. – Jakeet 7–11.
Nämä ’kurittomat’ eivät näin ollen syyllistyneet sellaisiin vakaviin rikkomuksiin kuin haureus, epäjumalanpalvelus tai kiristys, jollaiset rikkomukset olisivat velvoittaneet seurakunnan poistamaan heidät, jos he eivät katuneet, erottaen heidät. (1. Kor. 5:9–13) Tällaiset olivat kuitenkin huonoja esimerkkejä ja heillä oli epäterveellinen vaikutus seurakunnassa. He eivät ainakaan eräissä merkittävissä puolissa edustaneet sitä, mitä aidon kristillisyyden pitäisi olla. Vaikkei heidän väärä käytöksensä ollutkaan törkeä, se ei ollut kuitenkaan niin vähäpätöinen tai mitätön, että rakkaus olisi voinut sivuuttaa tai peittää sen. (1. Piet. 4:8) Siitä syystä heidät piti ’merkitä’. Mutta keiden piti tehdä se ja miten?
Huomaa, että Paavalin kirjettä ei lähetetty valvojalle, kuten Timoteukselle tai Tiitukselle, eikä valvojia mainita nimenomaan (kuten Fil. 1:1:ssä [Um]), vaan kirje on osoitettu yleensä ”seurakunnalle”. (2. Tess. 1:1) Siis, sen sijaan että vanhimmat virallisesti ja julkisesti olisivat leimanneet jotkut yksilöt ’kurittomiksi’, seurakunnan yksityiset jäsenet suorittivat merkinnän. Sanat ”merkitkää hänet” kuuluvat toisissa käännöksissä näin ”merkitkää hyvin hänet” (New English Bible); ”pankaa hänet hyvin merkille” (New Berkeley Version); ”pankaa hänet merkille” (Jerusalem Bible); ”pankaa erityisesti merkille se mies” (New American Standard Bible). He ’merkitsivät’ hänet siinä mielessä, mitä me tarkoitamme sanoessamme: ”Pane merkille sanani.”
Tätä eräitten merkitsemistä eli merkille panemista huonoina esimerkkeinä voidaan valaista päinvastaisella suotuisella merkitsemisellä, jota pyydetään Psalmissa 37:37. Psalmista kehottaa siinä: ”Ota nuhteettomasta vaari [merkitse nuhteeton mies (alav.: pane merkille), Jewish Publication Society], katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus.” Kristittyjä kehotetaan myös ’katselemaan’ niitä, jotka antavat hyvän esimerkin heidän keskuudessaan, huomioiden heidän käytöstään ja jäljitellen heidän uskoaan. (Fil. 3:17; Hepr. 13:7) Tämä ei tietenkään vaadi tällaisten hyvien esimerkkien julkista nimeämistä. Heidän hyvä käytöksensä puhuu puolestaan ja tulee huomioitsijoille tunnetuksi. Samoin on noiden kurittomien huonon käytöksenkin laita, ja seurakunnan jäsenet yksilöinä ’merkitsevät’ heidät panemalla heidät merkille sellaisina, joita ei tule jäljitellä.
-