Rohkeina huolimatta maailman Harmagedonista

”Pane toivosi Jehovaan, ole rohkea ja olkoon sydämesi luja. Niin, pane toivosi Jehovaan.” – Ps. 27:14, Um.

 1, 2. a) Mitä kysymyksiä monet ihmiset tekevät toivottomina, kun kehotetaan olemaan rohkea? b) Miksi he ovat joutuneet tällaiseen mielentilaan?

”OLE ROHKEA” – näinäkö päivinä? Miksi? Mitä syytä on olla rohkea? Maailma on ahdistuksessa, pahimmassa ahdingossaan, ja jos poliitikot, sotilashenkilöt, liikemiehet ja työväenjohtajat sekä uskonnolliset papit eivät voi sille mitään, niin mitä me kansalaiset voimme sitten tehdä sille? Kun pahin ahdinko tulee, meidän on yksinkertaisesti otettava se vastaan, varjellummepa sitten elossa tai kuolemme. Miksi siis murehtia siitä nyt? Eläkäämme nykyaikaa – tätä päivää varten! Koska ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta tässä rikkinäisessä maailmassa, jonka kummallakin vastapuolella on ydinaseensa, niin miksi emme noudattaisi iänikuista sanontaa: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme”? Eikö tämä ole paras menettelytapa?

² Monet tuudittautuvat nyt tähän mielentilaan. Tämä maailma tulevaisuudentoiveineen ei tarjoa heille mitään kiinteää ja vakuuttavaa, mikä saisi heidät haluamaan muuttaa mieltään. Maailmallisella perusteella heillä ei olekaan syytä olla rohkeita tulevaisuuden suhteen. Maailma ei tarjoa mitään muuta kuin vääriä toiveita, ja he tietävät sen. Tämän maailman monet jumalat ja epäjumalat eivät tuo helpotusta, eivät vastaa rukouksiin, eivät tarjoa mitään ratkaisua ja osoittautuvat siten turhiksi jumaliksi, minkä vuoksi ateismi kasvaa ja perinteelliset uskonnot murenevat.

 3. Kuka uskaltaa sitten kehottaa meitä olemaan rohkeita ja missä?

³ Kuka uskaltaa sitten sanoa: ”Ole rohkea”? Ainoa elävä ja totinen Jumala. Hän on säilyttänyt rohkeutta koskevan sanomansa meille kirjoitetussa muodossa tuhoutumattomassa kirjassa, mikä on saatavissa nykyään satoina miljoonina kappaleina, Pyhässä Raamatussa. Kaikkeuden kaikkivoipa Jumala esittää meille siinä järkevät syyt rohkeana olemiselle. Hänen kirjansa synnyttää meissä näinä päivinä tarvittavan rohkeuden. Rohkeus tuo meille sydämen ilon, mitä maailmaa kohtaavan ahdistuksen, Harmagedonin, odotekaan ei voi poistaa eikä vähentää.

 4. Miksi Jumala suhtautuu Harmagedoniin rohkeana, ja millaiseksi hän muuttaa tuon jumalattomille ihmisille suuren onnettomuuden?

⁴ Tuleva Harmagedon on tosin osoittautuva hirvittävämmäksi kuin mitä tämä maailma voi kestää, mutta meillä on ilo tietää, ettei se ole liian kauhea kaikkivoivan Jumalan pitää kurissa. Se ei ole hänelle lainkaan ongelma. Hän suhtautuu siihen rohkeana. Hän on tuossa kaikkeuden sodassa Päätaistelija. Hän selviytyy siitä Voittajana, vaikka se sota onkin yhteentörmäys hänen ja kaikkien niiden vihollisvoimien välillä, jotka ovat asettuneet häntä vastaan taivaassa ja maassa. Se merkitsee suurta päivää Hänelle. Siitä syystä sitä sanotaan profeetallisesti ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodaksi”. (Ilm. 16:14, 16, Um) Hän ei ole huolissaan sen sodan seurauksista siitä huolimatta, että viholliskansat ovat varustautuneet ylenpalttisesti ydinaseilla ja kemiallisilla, bakteriologisilla ja radiologisilla aseilla, mitkä pystyisivät hävittämään koko ihmiskunnan moneen kertaan. Hän saattaa turmioon kaikki ne, jotka nykyään turmelevat maata. Hän voi varjella ja varjelee osan ihmiskunnasta hengissä Harmagedonin läpi vanhurskaaseen, rauhaisaan, terveelliseen uuteen maailmaan, missä vallitsee paratiisillinen ihanuus. Näin hän muuttaa sen, mikä on suurin tähänastinen onnettomuus jumalattomille ihmisille, suurimmaksi hyödyksi ja vapautukseksi kaikille vanhurskautta rakastaville. Tämä iloinen odote edessään hän lähtee Harmagedoniin rohkeana.

 5. a) Mitä meiltä vaaditaan, jotta meillä olisi järkkymätön rohkeus näinä päivinä? b) Millainen kirja Raamattu on rohkeuden ollessa kysymyksessä?

⁵ Miksi ei tällaisen Jumalan omaajalla olisi kaikki syyt olla rohkea, hänen kirjoitetussa Sanassaan antamansa kehotuksen mukaisesti? Jos me haluamme omata pettämättömän rohkeuden näinä päivinä, mitkä koettelevat ihmisten olemusta, niin meidän täytyy tuntea Hänet ja hänen Sanansa. Raamattuja myyvän kristikunnan antamasta väärästä vaikutelmasta huolimatta ei Jumalan kirjoitettu sana ole pelkurien eikä tappiolle joutuvien kirja. Se ei ole niiden epäröivien, selkärangattomien, laimeiden ja sovittelevien uskonnoitsijoitten kirja, jotka miellyttävät kaikkia eivätkä loukkaa ketään, jotka pelkäävät seisoa Jumalan antamissa periaatteissa puhumattakaan siitä, että kuolisivatkin niiden puolesta. Jumalan kirjoitettu sana on rohkeitten miesten kirjoittama hänen henkeytyksestään. Se esittää rohkaisuksemme katkeamattoman kertomuksen miehistä, joilla oli järkähtämätön rohkeus ja joilla on sen tähden loistoisa tulevaisuus edessään Jumalan uudessa maailmassa, missä vanhurskaat periaatteet ovat vallalla.

 6. a) Millaisia ihmisiä Jumalan sana synnyttää? b) Mitä Johanneksen 16:33:nnessa olevien Jeesuksen sanojen varteen ottamisesta on seurauksena hänen seuraajilleen nykyään?

⁶ Kun Jumalan sanaa ei selitetä eikä sovelluteta väärin, niin se synnyttää rohkeita miehiä, jotka kykenevät voittamaan tämän maailman vaikutuksen. Sen kertomusten suurin mies sanoi pienelle seuraajiensa joukolle: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä [rohkaiskaa mielenne, Um]; minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Hänen tosi seuraajansa ovat tähän päivään asti ottaneet vaarin näistä voimakkaista sanoista ja tunteneet vahvistuvansa. He tuntevat rauhan hänen avullaan niistä ahdistuksista huolimatta, joita kasaantuu heille.

 7, 8. a) Millaista rohkeutta paimenpoika Daavid osoitti? b) Miten tuon paimenpojan pelottomuuden salaisuus paljastui?

⁷ Onko kenelläkään lukijoistamme rohkeutta mennä yksin villiä leijonaa tai karhua vastaan, joka metsästää saalista, ja tappaa tämä rosvoilija pelkästään palestiinalaisen paimenen välinein? Onko kenelläkään lukijallamme rohkeutta taistella myös kolmen metrin pituista sotasankaria vastaan, joka on pukeutunut täysiin varuksiin ja perusteellisen taitava yksityisottelussa, sekä tappaa hänet pelkällä linkokivellä? Pienessä Betlehemin kaupungissa asuvan Iisain pojalla Daavidilla oli näin suurenmoinen rohkeus, ja hän sai sen vuoksi voiton villipedoista ja tuosta petomaisesta jättiläisestä. (1. Sam. 17:34–44, 48–51) Mikä oli tämän paimennuorukaisen pelottomuuden salaisuus, mikä pelottomuus ilmeni filistealaisen Goljatin uhkailun ja kerskailun vastakohtana? Paimen Daavid paljastaa tämän salaisuuden niillä sanoilla, mitkä hän lausui jättiläiselle, joka kiroili Daavidia filistealaisten kaikkien väärien jumalien kautta.

⁸ ”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin [sotajoukkojen Jehovan, Um] nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt. Tänä päivänä Herra [Jehova, Um] antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran [Jehovan, Um], ja hän antaa teidät meidän käsiimme.” – 1. Sam. 17:45–47.

 9. a) Mikä sitten henkeytti Daavidin voittoisaan rohkeuteen? b) Miksi Daavid ei menettänyt koskaan rohkeutta?

⁹ Se oli näennäisesti noiden kahden armeijan ihmissoturien välinen kaksintaistelu. Mutta todellisuudessa se oli jumalien, väärien jumalien ja ainoan tosi Jumalan, välinen taistelu, hänen, jonka nimeä paimennuorukainen Daavid ei hävennyt tunnustaa, Jehovan. Daavid tunsi Jumalansa. Koska Daavid oli Jumalansa uskollinen palvoja ja uskoi häneen, hänet henkeytettiin voittoisalla rohkeudella. Hän oli tässä meille oikea esimerkki. Hän ei menettänyt rohkeuttaan koskaan elämänsä aikana. Miksi ei? Koska hän ei koskaan hellittänyt Jumalastaan. Jehova puhuu hänestä hänen kiitoksekseen näin: ”Minun palvelijani Daavid, joka noudatti minun käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestänsä, niin että hän teki ainoastaan sitä, mikä oli oikeata minun silmissäni.” – 1. Kun. 14:8.

10. Miksi Daavid voi lausua Psalmissa 27:1 olevat rohkeat sanansa?

¹⁰ Tästä syystä Jehova tuki Daavidia, ja Daavid tiesi voivansa luottaa Jumalansa Jehovan tukeen. Tämä poisti Daavidilta kaiken luomusten pelon, ja hän saattoi sanoa Psalmin 27 ensimmäisessä jakeessa (Um): ”Jehova on minun valoni ja pelastukseni. Ketä minä pelkäisin? Jehova on minun elämäni linnoitus. Ketä minä kauhistuisin?” Daavid ei siis pelännyt Goljat-jättiläistä eikä Goljatin jumalia. Daavid ei pettynyt oman Jumalansa suhteen, sillä Jehova voitti taistelun väärien jumalien kanssa. Daavidin luottamus Jumalaan taistelijoiden epäsuhtaisuudesta huolimatta oli hänen rohkeutensa salaisuus.

”MINUN VALONI JA PELASTUKSENI”

11. Miksi kenenkään elämän valoa rakastavan ei tarvitse vaeltaa pimeydessä eikä vajota maailman mukana siihen pimeyteen, mihin se menee?

¹¹ Pelastus johtaa valoon, ja silmille on mieluista ja hyvää nähdä aurinkoisen päivän valo. (Saarn. 11:7) Nykyinen kansainvälinen asiainjärjestelmä on pahan jumalan, Saatana Perkeleen, vallassa ja lähenee hävitystään. Mutta miksi kukaan elämän valoa rakastava tuhoutuisi tämän vanhan maailman hävityksen pimeyteen? Kenenkään ei tarvitse nyt enää vaeltaa tämän maailman epävarmuuden ja hämmennyksen pimeydessä ja näkemättä mitään inhimillisin keinoin saatavaa pelastusta. Koska ihmiset ovat pimeydessä sen suhteen, kuinka lähestyvä Harmagedonin yleissota päättyy, niin se saa heidät tuntemaan epävarmuutta. Se herättää pelkoa, ja pelko aiheuttaa heikkoutta. Jospa ihmiset vain kääntyisivät psalmista Daavidin Jumalan, Jehovan, puoleen! Silloin Jumalasta tulisi heille sama kuin Daavidillekin, ”valo”, mikä näyttää kuljettavan tien ja poistaa kaiken tulevaisuudenpelon, niin, ”pelastus”, mikä pelastaa meidät tuhoutumasta tämän maailman mukana. Tämä pelastus tulee Jumalan rakkaan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, valtakunnan välityksellä, hänen, jota Daavid esikuvasi, mutta josta on tullut Daavidia suurempi taivaallinen Kuningas.

12. Keille Jehova voi olla linnoitus ja miten?

¹² Jehova Jumala on kaikkivoipa ja kaiken voiman Lähde. Hän on meidän elämämme linnoitus samoin kuin hän oli Daavidinkin, jos me vain turvaudumme häneen emmekä ihmisten tuomittuihin järjestöihin. Kun kaikkivaltias Jehova on Puolustajamme ja Pelastajamme, niin me emme voi joutua häviölle; me emme voi vajota häviön pimeyteen. Hän voi pitää meidät pelastetussa tilassa nyt ja antaa meille lopullisen voiton kaikesta, mikä on meitä vastaan tässä maailmassa. Hänen ollessaan linnoituksenamme meidän tuleva elämämme on varma ja me voimme kestää nuhteettomuuskokeemme loppuun asti tässä maailmassa. Tuntien jumalallisen ”linnoituksemme” valloittamattoman, voittamattoman aseman meidän ei tarvitse kauhistua emmekä me kauhistu mitään vihollista, ketään jumalatonta henkilöä emmekä sitä tuhoisaa loppua, mikä odottaa tätä jumalatonta maailmaa.

13. a) Miksi Jumalan nimen tunnustaminen ja omaksuminen vaatii rohkeutta? b) Miten eräät kristityt ilmaisivat tällaista rohkeutta vuonna 1931 ja sen jälkeen saarnaamistoiminnassaan?

¹³ Lukijamme tietävät jo, että uskonnollinen maailma, kristikuntakin, ja tieteellinen maailma on tehnyt ainoan ”elävän tosi Jumalan” nimen Jehova epämieluiseksi. Tämän pyhän nimen tunnustaminen ja sen omaksuminen ja sillä kutsutuksi tuleminen vaatii sen tähden rohkeutta. Samoin vaadittiin rohkeutta niiltäkin antautuneilta, kastetuilta, Raamattua tutkivilta kristityiltä, jotka Columbuksessa, Ohiossa, viettämänsä kansainvälisen konventin aikana heinäkuun 26. päivänä 1931 omaksuivat nimen Jehovan todistajat itselleen sopivana. Jatkuva saarnaaminen talosta taloon ja nykyinen esittäytyminen Jehovan todistajina on vaatinut heiltä rohkeutta. He ojensivat monissa tapauksissa haastateltavalle ovenavaajalle painetun kortin, missä luki:

TÄRKEÄÄ

KOKO MAAILMA ON AHDISTUKSESSA. Te haluaisitte epäilemättä tietää syyn siihen ja sen, mitä on tapahtuva lähitulevaisuudessa. Etuni on yhtenä Jehovan todistajana ja totellen hänen käskyään, tuoda ihmisille eräs sanoma. Minä saarnaan täten evankeliumia. Minulla on tässä kirjanen, joka sisältää mainitun sanoman. . . . Teillä ei ole varaa olla tietämätön sen sisällöstä. . . . – Syyskuu, 1931, tarjottaessa kirjasta Valtakunta, maailman toivo.

14. a) Mikä osoittaa, vähensikö pilkka ja vaino heidän lukumääräänsä? b) Miten Daavid vahvisti itseään Jumalansa Jehovan avulla, ja mikä tästä menettelystä on ollut seurauksena Jehovan todistajille nykyään?

¹⁴ Siksi, että he omaksuivat Jumalan nimen ja palvelivat sen taivaallisen Kantajan todistajina, he kärsivät pilkkaa ja vainoa. Mutta vähensikö tämä heidän lukumääräänsä? Ei! He ovat lisääntyneet vuonna 1931 olleista vähemmästä kuin 50 000:sta yli 900 000:een, jotka nyt saarnaavat toimeliaasti 185 maassa Kristuksen hallitsemasta Jumalan valtakunnasta ainoana varmana, toteutettavissa olevana toivona ihmiskunnalle, jota nyt uhkaa tuho. Nämä todistajat katsoivat Jehovaan Valonaan, Pelastuksenaan ja Linnoituksenaan. He tekivät niin kuin Daavidkin, kun häntä herjattiin ja uhattiin jopa kivittämisellä. Daavid kääntyi Jumalan puoleen pitäen häntä linnoituksenaan. Miten? ”Daavid rohkaisi mielensä Herrassa [Jehovassa, Um], Jumalassansa.” (1. Sam. 30:6) Hän teki näin etsimällä ja ottamalla selvää, mitä hänen piti Jumalan tahdon mukaan tehdä. Kun hän sitten tiesi ylhäältä käsin, mitä tehdä, hän tunsi olevansa voimakas ja ryhtyi täyttämään Jumalan hänelle antamaa määräystä. Tämän tähden häntä suosittiin menestyksellä. Samoin on ollut Jehovan todistajain laita. He ovat menestyneet Mussolinin kaudesta, Hitlerin kaudesta ja toisen maailmansodan kuusivuotiskaudesta huolimatta.

15. Mikä rohkaisee heidät lainaamaan Psalmia 27:2, 3 ja soveltamaan sen itseensä?

¹⁵ Meidän menneet kokemuksemme sen suhteen, miten Jehova menettelee meidän vastustajiemme ja vihaajiemme kanssa, antaa meille luottamuksen tulevaisuuden suhteen. Meidät rohkaistaan lainaamaan Psalmi 27:2, 3 ja sanomaan: ”Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat. Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.”

16. Miten Jumalan antamien oikeuksien kimppuun hyökkääville on käynyt äskettäin, kun he ovat yrittäneet hävittää Jehovan todistajat?

¹⁶ Toinen toisensa jälkeen ovat diktaattorit ja Jumalan ihmisille antamien oikeuksien vastustajat, jotka ovat yrittäneet niellä Jehovan todistajat, itse kompastuneet ja suistuneet vallasta kuolemaan, niin, iankaikkiseen tuhoon, siksi että ovat taistelleet Jumalaa vastaan. He eivät ole noudattaneet Apostolien tekojen 5:38, 39:nnessä olevaa neuvoa: ”Pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.” Me emme unohda Adolf Hitlerin sisäministerilleen Frickille lokakuun 7. päivänä 1934 antamaa vastausta, kun tri Frick näytti Hitlerille uskonvainon johdosta lähetettyjä sähkeitä ja sanoi: ”Jos raamatuntutkijat eivät mukaudu heti paikalla, niin me käytämme heitä vastaan kaikkein ankarimpia keinoja.” Hitler hyppäsi ylös ja kirkui puristetuin nyrkein: ”Tämä pesue hävitetään perinpohjin Saksasta.”a Tätä varten hän pani raivoisasti vankilansa ja inhottavat keskitysleirinsä toimimaan vuoteen 1945 asti. Mutta kuka on nyt hävitetty perinpohjin Saksasta – Hitlerkö vai Jehovan Raamattua tutkivat todistajat?

17. a) Ketkä ovat maailman pelosta huolimatta niitä, jotka Lohikäärme Saatana pyrkii todellisuudessa hävittämään? b) Miten nämä ovat kuitenkin osoittaneet jatkuvasti rohkeutta?

¹⁷ Koko sivistynyt maailma pelkää nykyään, että maailmanlaajuinen ydinsota tuhoaa sen. Mutta me tiedämme Raamatun tutkimisemme perusteella, keiden tuhoa Saatana Perkele todellisuudessa tavoittelee, vaikka se merkitsisi sitä, että hänen olisi hävitettävä koko ihmiskunta. Keitä he ovat? Niitä Jumalan pyhän järjestön hengellisiä lapsia, jotka ovat vielä maan päällä, mutta jotka on kutsuttu hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa valtakunnassaan ihmissuvun varjelemiseksi ja siunaamiseksi. Kuvaten Saatana Perkeleen tulipunaiseksi lohikäärmeeksi Ilmestyskirjan 12:17 sanoo: ”Lohikäärme vihastui vaimoon [Jumalan pyhään järjestöön] ja lähti käymään sotaa [keitä vastaan?] muita hänen jälkeläisiänsä [hänen siemenestään jäljellä olevia, Um] vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.” Tämä Valtakunnan todistajain jäännös saa yhä kärsiä siitä sodasta, minkä kuvaannollinen lohikäärme kohdistaa heihin kaikkien lohikäärmeen näkyvien asiamiesten avulla, mutta jäännös noudattaa jatkuvasti Jumalan käskyjä, vaikka se merkitsisikin tottelemattomuutta diktaattoreita kohtaan. Jäännöksen jäsenet suorittavat jatkuvasti työtään, todistuksen antamista Jeesuksesta sinä taivaallisena Kuninkaana, jonka Jehova Jumala asetti aktiiviseen virantoimitukseen taivaissa vuonna 1914.

18. Mitä meidän on odotettava Lohikäärmeeltä, kun me noudatamme Jumalan käskyjä, mutta mitä sadat tuhannet ovat kuitenkin tehneet tänä aikana?

¹⁸ Ole varma yhdestä asiasta: jos me pidämme Jumalan käskyt sellaisina kuin ne on esitetty Raamatussa, niin se merkitsee meille sitä, että me teemme itsestämme Saatana Perkeleen sodankäynnin kohteita. Me emme voi välttää sitä, meidän täytyy odottaa sitä. Kuitenkin sadattuhannet jumaliset ihmiset näkevät, miten pieni jäännös osoittaa vertaansa vailla olevaa rohkeutta noudattaessaan Jumalan käskyjä ja todistaessaan Jeesuksesta Kristuksesta hänen valtaistuimelle nousseena Kuninkaanaan. Niin hekin rohkaisevat mielensä ja liittyvät uskolliseen voideltuun jäännökseen ja uhmaavat Saatanan sodankäyntiä. Se saattaa heidät Jumalan puolelle tässä sodassa, ja millä suurenmoisemmalla puolella he voisivatkaan olla?

19, 20. a) Missä Lohikäärmeen sodankäynti saavuttaa kuumimman vaiheensa? b) Minä Lohikäärme tehtiin tunnetuksi vuonna 1953?

¹⁹ Tämä tulipunaisen lohikäärmeen käymä sota kiihtyy kuumimmilleen Saatana Perkeleen kaikkine taivaassa ja maassa olevine voimineen ja valtoineen tekemässä viimeisessä totaalisessa hyökkäyksessä.

²⁰ Vuonna 1953 nähtiin tämän lohikäärmeen, Saatana Perkeleen, näyttelevän nykyään aikaisemmin salaperäisen Maagogin Googin jumalatonta osaa. Tuona vuonna esitettiin sanoma nimeltä ”Pohjan periltä hyökätään uuden maailman yhteiskunnan kimppuun”. Tässä sanomassa käytettiin Pyhää Raamattua salaisuuden selvittämiseksi ja osoitettiin ennustetun Maagogin Googin olevan Perkele Saatana sen jälkeen kun hänet heitettiin pois Jumalan pyhistä taivaista maan tienoille. – Ilm. 12:7–13; Hesekielin luvut 38, 39.

21. Mistä tämä sanoma varoitti, ja niitä Jehovan todistajat näin ollen tekevät, kun se, mistä ’heitä on varoitettu, kohtaa heidät?

²¹ Sanoma varoitti koko Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskuntaa tulevasta ”Maagogin Googin hyökkäyksestä”, so. poisheitetyn lohikäärmeen, Saatana Perkeleen, hyökkäyksestä, ja se rohkaisi heitä ottamaan sen vastaan. Tämä saatanallinen hyökkäys uuden maailman yhteiskunnan kimppuun aikaansaa tälle vanhan maailman asiainjärjestelmälle Harmagedonin taistelun, mikä johtaa tämän jumalattoman asiainjärjestelmän perinpohjaiseen hävitykseen ja Saatana Perkeleen sekä kaikkien hänen rauhaa häiritsevien paholaistensa syöksemiseen syvyyteen. Jehova Jumala itse taistelee tuota kuvaannollista Maagogin Googia vastaan ja lyö hänet. Tällä tavalla Jehova pyhittää oman nimensä ja vapauttaa niiden muodostaman uuden maailman yhteiskunnan, jotka noudattavat hänen käskyjään ja suorittavat työtä, mikä on todistuksen antamista Jeesuksesta Lunastajanamme ja Kuninkaanamme. Kun siis lohikäärmeen, Saatana Perkeleen, käymän sodan viimeinen vaihe yllättää jäännöksen, niin se ja sen Jumalaa pelkäävät toverit tekevät samoin kuin psalmista Daavid: turvaavat jatkuvasti Jehovaan, Valoonsa ja Pelastajaansa.b

SE ”YKSI”, MITÄ RUKOILLAAN

22. Mikä on se yksi suuri Daavidin mainitsema asia, mitä me pyydämme ja tähyilemme ja mikä on todellisuudessa takana, kun me rukoilemme vapautusta siitä jumalattomasta?

²² Jos me rukoilemme Herran rukousta sellaisena kuin Jeesus Kristus sen opetti, niin me rukoilemme: ”Vapauta meidät siitä jumalattomasta.” (Um) On totta, että kun me rukoilemme näin, niin me pyydämme pelastusta Saatana Perkeleen kiusauksista ja sodasta. Mutta on jotain muutakin, mitä me pyydämme ja haluamme saada ja mikä panee meidät rukoilemaan tällaista vapautusta jumalattomasta Perkeleestä. Tämä muu, kaiken sisältävä, on ilmaistu Herran rukouksen ensimmäisessä osassa: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Matt. 6:9, 13) Psalmista Daavid esittää tämän kaikkea hallitsevan seikan hyvin seuraavin kaunein sanoin: ”Yhtä minä olen pyytänyt Jehovalta – sitä minä tähyilen: että minä saisin asua Jehovan huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Jehovan miellyttävyyttä ja katsoa arvostaen hänen temppeliään.” – Ps. 27:4, Um.

23, 24. a) Miksi sitä, mitä Daavid halusi katsella, kutsuttiin ”Jehovan miellyttävyydeksi”? b) Miten Jeesus kuvaili, kuinka miellyttävä Jehova on?

²³ Tämä ”yksi” oli kaikkien Daavidin rukousten ydin. Se ei ollut mitään poliittista eikä materialistista eikä lihallista. Se oli hengellistä. Hän halusi suoranaista, henkilökohtaista kosketusta Jehovan palvontatemppeliin. Se johtui siitä, että hän ihaili Jehovaa elävänä Jumalana. Hänen henkilökohtainen tutustumisensa Jehovaan, minkä hän oli saavuttanut lukemalla Pyhiä kirjoituksia ja hankkimalla kokemusta Jehovan menettelytavoista, sai hänet palvovaan asenteeseen. Erityisesti temppelissä Daavid tunsi olevansa lähellä Jumalaansa, sillä siellä Jehovan papit ja leeviläiset uhrasivat uhreja ja lauloivat ylistyspsalmeja Jehovalle sekä johtivat rukouksia hänelle ja lukivat ääneen osia kirjoitetusta Sanasta. Temppelissä Daavid tunsi veljeyttä kaikkien palvojatoveriensa kanssa.

²⁴ Siellä hän siis katseli ”Jehovan miellyttävyyttä”. Jehova ei ollut hänelle suinkaan sellainen ruma jumala kuin roomalaiskatolisten katedraalien irvokkaat kattokourukuvat tai ne kauhistavat, raivoisina katselevat epäjumalat, joita nähdään pakanatemppeleitten sisäänkäytävien varrella tai niiden sisäpuolella. Kuinka miellyttävä Jehova on, sen kuvaili meille Daavidin Poika, nimittäin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, kun hän sanoi: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Jumalan, joka antoi oman rakkaan Poikansa uhriksi meidän syntisten edestä, täytyy olla tosiaan miellyttävä.

25. Millä tavalla Daavid ”katsoi arvostaen” Jehovan temppeliä?

²⁵ Koska Daavid katseli Jehovaa näin miellyttävänä Jumalana, niin hän voi myös ”katsoa arvostaen hänen temppeliään”. Hänen silmissään temppeli ei ollut pelkkä aineellinen rakennus, joka oli suunnittelultaan erilainen kuin pakanatemppelit. Tuon temppelin eri piirteillä oli merkitys Daavidille – sen alttarilla, pesualtaalla, pyhällä lampunjalkoineen, pyhillä leivillä pöytineen ja kultaisine suitsutusalttareineen ja sen kaikkein pyhimmällä kultaisine liitonarkkuineen, jonka kannella oli kaksi siipensä levittävää kerubia. Niillä profeetallisilla menoilla, joita papit suorittivat, oli niin ikään merkitys Daavidille. Mitä enemmän hän kävi temppelin palvontakokouksissa, sitä enemmän hänen arvostuksensa sitä kohtaan syveni, mitä hän katseli. – Vertaa Psalmia 84:2–5, 11.

26. Millä tavalla Daavid saattoi asua Jehovan huoneessa kaikki elämänsä päivät, ja miten hän osoitti tähyilevänsä tätä etua?

²⁶ Daavid ei halunnut omakohtaisesti asua Jehovan huoneessa kaikkia elämänsä päiviä tulemalla papiksi. Hän tiesi, ettei hän voinut tehdä siten, koska hän ei ollut Aaronin huonekuntaan kuuluva leeviläinen. Miten Daavid halusi sitten tehdä sen? Miten hän saattoi tehdä siten? Millä lailla hän ”katsoi” sitä eli etsi sitä sinä ”yhtenä”, mitä hän pyysi Jumalalta? Etsimällä ja tavoittelemalla jokaista sopivaa tilaisuutta olla temppelissä yhtyäkseen israelilaistovereittensa kanssa Jehovan, miellyttävän Jumalan, palvontaan. Daavidia vaivasi sen tähden mitä ankarimmin, kun Israelin uskoton kuningas Saul teki hänestä lainsuojattoman ja esti hänet osallistumasta säännöllisiin vuotuisiin juhliin ja muihin palvonta- ja uhritilaisuuksiin temppelissä. – 1. Sam. 21:1–10.

27. Miten Daavid kuninkaana osoitti arvostavansa temppeliä Jehovan huoneessa asumisen mukaisesti?

²⁷ Kuinka iloinen Daavid olikaan, kun hänestä tuli Israelin kuningas ja hän saattoi vapaasti olla kaikissa juhlanvietoissa ja täyttää kaikki velvollisuudet Jehovan temppelissä Hänen kansansa kanssa! Kun Daavid oli tehnyt Jerusalemin kuninkaalliseksi pääkaupungikseen, hän asetutti Jumalan liitonarkun, mikä oli ollut erossa kaikkein pyhimmästä, sopivaan telttaan lähelle kuninkaallista asuntoaan Siionin vuorelle. Myöhemmin hänestä tuntui, että hänelle oli epäsuhtaista asua vahvassa paikallaan olevassa palatsissa, jota vastoin Jehovan läsnäolon vertauskuva, hänen liitonarkkunsa, ei ollut sellaisessa paikassa. Hän päätti rakentaa palatsin eli temppelin, mutta Jehova kielsi sen. Tällaisen loistavan temppelin rakentamisetu oli tuleva hänen pojalleen ja seuraajalleen, joka oli Salomo. Kuitenkin Daavid lahjoitti tätä temppeliä arvostaen paljon rahaa ja kokosi ja valmisti monenlaisia rakennusaineita poikansa Salomon käytettäväksi temppeliä rakennettaessa. Henkeyttipä Jehova Daavidin laatimaan rakennussuunnitelmatkin hyväksyttyyn temppeliin.

28. Mitkä vahvistavat sanat Daavid lausui Salomolle temppelin suhteen, ja mikä oli aikanaan seurauksena?

²⁸ Hän luovutti hallituksensa lopulla seuraajalleen Salomolle nämä tarvikkeet. Salomo oli vain nuori mies ja hento, ja temppelityö on suuri suunnitelma. Siihen ryhtyminen vaati rohkeutta ja jumalista antaumusta. Niin kuningas Daavid sanoikin hänelle: ”Ja sinä, minun poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset. Jos häntä etsit, niin sinä löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti. Katso siis eteesi, sillä Herra on valinnut sinut rakentamaan temppelipyhäkön. Ole luja [rohkea, Um] ja ryhdy työhön.” (1. Aikak. 28:9, 10) Saatuaan tämän vakuutuksen, että kaikkivaltias Jumala oli valinnut hänet rakentamaan, kuningas Salomo voi olla ja olikin rohkea. Hän ryhtyi työhön, ja suurenmoisin temppeli, mitä ihminen on konsanaan rakentanut, valmistui Jehova Jumalan palvontaa varten.

29. a) Miksi puhtaan uskonnon harjoittaminen vaatii nyt rohkeutta? b) Minkä välityksellä tätä puhdasta palvontaa täytyy suorittaa nyt?

²⁹ Näinä suositun, mutta väärän uskonnon (suositun siksi, että se on väärä) päivinä, jolloin on vallalla se ennustettu uskonnollinen tila, missä ihmisillä ”on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman”, meillä täytyy olla rohkeutta, suunnaton rohkeus, harjoittaaksemme ”puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä”. (2. Tim. 3:1–5; Jaak. 1:27) Me emme voi enää mennä Jerusalemin Moorian vuorelle Jehovan aineelliseen temppeliin, koska roomalaissotilaat hävittivät sen vuonna 70 meidän kristillistä ajanlaskuamme. Ja kuitenkin Jehovan puhdas palvonta jatkuu hengessä ja totuudessa, kuten Jeesus Kristus itse ennusti. (Joh. 4:21–24) Jehovalla on jotain paljon parempaa kuin tuollainen tuhoutuva, hävitettävissä oleva temppeli Jerusalemissa. Hänellä on hengellinen temppelinsä, mikä on oleva iankaikkinen taivaissa. Tämän temppelin Peruskulmakivi on hänen itsensä uhrannut Poikansa Jeesus Kristus, ja kaikki Jumalan hengellä voidellut tosi seuraajat ovat hänelle, tälle perustukselle, pystytetty rakennus ja muodostavat elävän huoneen, missä Jumala voi asustaa henkensä välityksellä. (Ef. 2:20–22) Tämän elävän hengellisen temppelin välityksellä täytyy koko ihmiskunnan tästä lähtien suorittaa otollista palvontaa Jumalalle. Tämän ”elävistä kivistä” muodostetun temppelin rakentaja on suurempi kuin kuningas Salomo. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus. – 1. Piet. 2:5; Ilm. 17:14; 1. Tim. 6:14, 15.

30. Miksi tämän hengellisen temppelin Rakentajalla piti olla suurempi rohkeus kuin Salomolla temppelin rakentamisessa?

³⁰ Temppeliin liittyy uhri, ja laskeakseen tämän elävän hengellisen temppelin perustuksen Jeesuksen Kristuksen täytyi varata jotain suunnattomasti arvokkaampaa kuin kaikki ne kalliit metallit, kivet ja puut, mitkä kuningas Daavid kokosi ja lahjoitti Salomon temppelin rakentamista varten. Se oli hänen oman synnittömän, täydellisen ihmiselämänsä uhraaminen. Tehdäkseen tämän Jeesuksen piti voittaa koko maailma, sillä ”tämän maailman ruhtinas”, Saatana Perkele, oli häntä ja hänen Jumalan todellisella alttarilla antamaansa täydellistä uhria vastaan. Tämä vaati suurempaa rohkeutta kuin se, mikä nuorella kuningas Salomolla oli.

31. Miten Jeesus ilmaisi lopuksi tällaista rohkeutta, ja mitä hän sanoi tästä apostoleilleen ennen kuolemaansa?

³¹ Jeesus kieltäytyi pyytämästä taivaalliselta Isältään kahtatoista legioonaa enkeleitä vapauttamaan häntä. Hän antautui vapaaehtoisesti kuolemaan Perkeleen kätyrien käsissä. Tämä osoitti, että se, mitä hän oli sanonut uskollisille apostoleilleen väkivaltaisen kuolemansa edellisenä iltana, oli totta, että hän oli voittanut Perkeleen maailman. Oman esimerkillisen rohkeutensa ilmaisuksi Jeesus sanoi heille: ”En minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä [rohkeita, Um]: minä olen voittanut maailman.” – Joh. 16:32, 33; Matt. 26:53.

32. Miten kristitty voi täyttää rohkeusvaatimuksen, ja mikä voitto hänen täytyy saada?

³² Tosi kristittynä oleminen vaatii rohkeutta. Mutta kun me katsomme hengellisen temppelin Peruskulmakiveä, Jeesusta Kristusta, niin me voimme olla rohkeita ja voittaa samalla tavalla tämän maailman ja sen perkeleellisen jumalan. Ennen kuin kenestäkään voi tulla ”elävää kiveä” Jehovan hengelliseen temppeliin, hänen on siis noudatettava Salomoa suuremman Temppelinrakentajan esimerkkiä ja tehtävä niin kuin Hän teki ja käski apostoleitaankin tekemään: ”oltava rohkeita”. Tämä Salomoa suurempi voi maailman voittajana auttaa seuraajiaan voittamaan ja tulemaan arvollisiksi pääsemään ”eläviksi kiviksi” taivaalliseen temppeliin. Hänen taivaalliset lupauksensa tarjotaan näille voittajille. (Ilm. 2:7, 11, 17, 26; 3:5, 12, 21) Tämä voitto täytyy saavuttaa uskon avulla, mikä nojautuu Jumalan kirjoitettuun sanaan, Raamattuun. ”Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1. Joh. 5:4, 5) Tosi kristityn täytyy uskoa siinä hengellisessä temppelissä, missä Jeesus palvelee Jumalan Ylimmäisenä Pappina. Tällainen Raamattuun perustuva usko tekee meidät rohkeiksi suorittamaan Jumalan tahdon ja voittamaan maailman väärän jumalan.

33. Mistä osuudesta temppelissä sadat tuhannet nykyään kaikista kansoista tulevat eivät voi iloista, mutta missä heidänkin täytyy kumminkin asua?

³³ Daavidin tavoin, joka juudealaisena ei voinut tulla leeviläispapiksi Jehovan temppeliin, sadat tuhannet, jotka tulevat kaikista kansoista, sukukunnista ja heimoista hengelliseen temppeliin palvomaan Jehova Jumalaa, eivät voi tulla tämän taivaallisen temppelin ”eläviksi kiviksi”. He palvovat ikuisesti häntä maan päällä, minkä Jumalan valtakunta muuttaa iankaikkiseksi paratiisiksi. (Jes. 2:2–4) Heidän on Daavidin tavalla osoitettava, että se ”yksi”, mitä he ovat pyytäneet Jehovalta, on, että he saisivat asua hänen huoneessaan kaikki elämänsä päivät nyt ennen Harmagedonia ja ainaisesti maan päällä Harmagedonin jälkeen.

34. Miten näiden täytyy osoittaa, kuten Psalmissa 40:8–10 sanotaan Daavidista, että se on se, mitä he tähyilevät?

³⁴ Miten he todistavat tämän olevan se yksi, mitä he tähyilevät eli etsivät? Miten he varmistuvat edusta saada katsella Jehovan mieluisuutta ja katsoa arvostaen hänen temppeliään? Daavid sanoi kerran profeetallisesti: ”’Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.’ Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.” (Ps. 40:8–10) Jumalan Poika Jeesus pani nämä Daavidin sanat sydämeensä ja toteutti ne rohkeasti. (Hepr. 10:5–10) Kaikkien, joista tulee ”eläviä kiviä” hänen kanssaan hengelliseen temppeliin, täytyy tehdä samoin. Kaikkien muidenkin täytyy tehdä samoin, jos he haluavat nyt palvoa temppelissä, vaikkei heillä olisikaan itsellään toiveita tulla sen ”eläviksi kiviksi”. Heidän täytyy antautua Jehovalle tullen hänen luokseen hänen Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen kautta tekemään Jehovan tahdon sellaisena kuin se on kirjoitettu ”kirjakääröön”, Raamattuun.

35. a) Mitä tällainen antautuminen ja sen toteuttaminen tässä maailmassa vaatii ja miksi? b) Keitä varten Jumalan uusi maailma näin ollen on?

³⁵ Heidän täytyy tämän antaumuksen mukaisesti ottaa selvää Jehovan laista ja panna se sydämeensä sekä täyttää se iloiten. Nyt, jolloin maailma, kristikuntakaan, ei ole omistautunut eli antautunut tekemään Jumalan tahtoa, vaan laittomuus kasvaa ennustuksen mukaisesti (Matt. 24:12), vaatii tällaisen antautumisen tekeminen ja Jehovan tahdon suorittaminen rohkeutta. Koko maailma on tällaisen suunnan valinnutta ihmistä vastaan, ja se merkitsee niin ollen sitä, että hänellä on ahdistusta maailmassa. Tämä vaatii häntä voittamaan maailman, mutta hän voi tehdä sen maailman voittaneen Johtajamme, Jeesuksen Kristuksen, avulla. Varmasta ahdistuksen odotuksesta ei ole syytä masentua eikä sen tähden empiä. ”Ole rohkea”, jos haluat vaeltaa sitä tietä, mikä johtaa iankaikkiseen elämään Jumalan uudessa maailmassa. Hänen uusi vanhurskas maailmansa ei ole pelkureita varten, ”pelkurit ja epäuskoiset” eivät voita sitä milloinkaan. – Ilm. 21:7, 8.

36. a) Miten Daavid oli Jehovan puolesta puhuva palvelija? b) Miten Jeesus Kristuskin oli sellainen, ja millaisia täytyy näin ollen hänen seuraajiensakin olla?

³⁶ Näinä aikoina, jolloin Jehovan nimi ei ole suosittu, vaaditaan rohkeutta olla Jumalan sanan puhuva palvelija, jollainen Daavid oli, vaikkei hän ollutkaan leeviläinen pappi. Daavid sanoi, että hän ”julisti vanhurskautta suuressa seurakunnassa”. Jehova itse tiesi, ettei Daavid pidättänyt huuliaan kertomasta Jumalan vanhurskauden hyvää uutista. Niinpä Daavid saattoikin sanoa Jehova Jumalalle itselleen: ”Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi [pelastuksestasi, Um]; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.” (Ps. 40:10, 11) Jeesus Kristus ei ollut Daavidin Poikana vähemmän Jehovan sanan palvelija kuin hänen kuninkaallinen esi-isänsäkään oli. Hän kertoi Jehovan vanhurskauden ja pelastuksen hyvää uutista koko kansan ”suuressa seurakunnassa” koko Israelin alueella. Hän ei jättänyt koskaan menemättä kokouksiin Jehovan temppeliin silloinkaan, kun hänen henkensä oli vaarassa. (Luuk. 8:1; Apt. 10:38, 39; Joh. 7:1–10) Kaikkien Jeesuksen antautuneitten seuraajien täytyy tehdä samoin kuin hänkin. Jokaisen todella antautuneen kristityn täytyy olla Jumalan sanan puhuva palvelija, eikä hän saa pidättää Jumalan sanaa itsellään, peitettynä sydämeensä. Hänen täytyy käydä seurakunnan kokouksissa.

37. a) Mitä hän tekee osoittaakseen pyytäneensä tätä yhtä suurta asiaa? b) Minkä ennustuksen täyttymyksen mukaisesti hän siten toimii?

³⁷ Osoittaakseen pyytäneensä Jehovalta yhtä suurta asiaa: että saisi asua Jehovan huoneessa kaikki elämänsä päivät, hän tähyilee kaikkia tilaisuuksia saada olla Jehovan seurakunnan yhteydessä sen palvoessa Hänen hengellisessä temppelissään. Hän järjestää niin, että voi olla kaikissa seurakunnan kokouksissa, mitkä on suunniteltu ja joihin hänet on sydämellisesti kutsuttu. Hän koettaa tuoda toisiakin seurakunnan kokouksiin. Siksi hän menee ovelta ovelle ja talosta taloon vieden Jumalan sanaa ihmisille heidän koteihinsa, niin kuin Jeesus ja hänen kaksitoista apostoliaankin tekivät. (Matt. 10:5–13; Apt. 20:20) Hän toimii täten täyttäen Jesajan 2:3:tta: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa’.” On välttämätöntä tehdä näin nyt ottaen huomioon Harmagedonin.

38. Mitä hän katselee näin tehden, ja miten hän suhtautuu Harmagedoniin?

³⁸ Kaiken tämän tähden tällainen Jumalan sanan hyvän uutisen palvelija katselee ”Jehovan miellyttävyyttä”; hän tietää ja tuntee, että hän on miellyttävä Jumala, hyvän tahdon omaava Jumala. Hän kokee näinä päivinä, joina Jumalan viha ilmenee jumalattomia kansoja kohtaan, Jumalan hyvää tahtoa, ja hänet lasketaan Jumalan ihmisten joukkoon, ”joilla on hyvä tahto”. Hän iloitsee tämän johdosta siitä rauhasta, mikä hänellä on Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. (Luuk. 2:13, 14, Um) Arvostaen yhä enemmän Jumalan temppelijärjestössä olevien asioitten merkitystä hän katsoo uskossa Jumalan hengellistä temppeliä ja pyrkii olemaan hänen seurakuntansa mukana kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Tämä täyttää hänet suuremmalla rohkeudella olla jatkuvasti Jumalan palvelija Harmagedonin uhatessakin.

[Alaviitteet]