Kypsä näkemys antaumuksesta

 1. Jos kypsyys on tärkeä kaikille, niin mikä vaatii seuraavana tarkasteluamme?

ME ILMAISIMME aikaisemmin aikomuksemme käsitellä niitä valmistavia askeleita, mitkä ovat välttämättömiä jalkojemme asettamiseksi oikealla tavalla sille tielle, millä saavutetaan ”ylhäältä tuleva viisaus”. Jumalan henki on tässäkin suhteessa välttämätön kypsyydelle raamatullisen ymmärryksen omaamiseksi Jumalalle antautumistamme koskevassa asiassa.

 2. Mikä on ensimmäinen valmistava askel, ja soveltuuko se kaikkiin tapauksiin?

² Ensimmäinen välttämätön askel kohti antautumistamme on, että täytyy tapahtua ”kääntymys Jehovan puoleen”. (2. Kor. 3:16, Um) Tämä soveltuu sellaiseen tapaukseen, missä joku on ollut aikaisemmin kristikunnan, nykyisen Babylonin, jonkin uskontojärjestelmän jäsen, niinkuin juutalaiset olivat varhaisseurakunnan päivinä sidottuja juutalaiseen järjestelmäänsä. Se soveltuu siinäkin tapauksessa, missä joku ei ole ateenalaisten tavalla väittänyt kuuluneensa Jumalan liittokansaan. Apostoli Paavali käsitteli molempia tapauksia, joista voidaan oppia paljon.

 3. Miten Paavali viittaa juutalaisten vaikeuden syyhyn, ja mitä tärkeää osaa usko näyttelee tässä suhteessa?

³ Hän selitti juutalaisista, että he olivat suuresti suosittuja saadessaan kuunnella Mooseksen kirjoituksiin sisältyvää Jehovan sanaa hänen kanssaan tehdyssä ”vanhassa liitossa”. Mutta he eivät edistyneet kumminkaan kansana kohti viisautta ja ymmärrystä. Sen sijaan, niinkuin Paavali sanoo: ”Heidän henkiset havaitsemiskykynsä olivat tylsyneet”, ja ”verho lepää heidän sydämellään”. Siinähän heidän vaikeutensa syy olikin! Heiltä ei puuttunut henkistä kykyä, mutta heillä ei ollut oikeaa sydämen halua, mikä olisi ilmennyt uskon ja nöyryyden hengen kautta. Sama apostoli koskettelee toisessa paikassa väärän sydämen asenteen perussyytä varoittaessaan heprealaisia veljiään ”jumalattomasta sydämestä, josta puuttuu usko sen vetäytyessä pois elävästä Jumalasta”. Me emme voi siis edistyä oikeaan suuntaan, jollemme käänny Jehovan puoleen uskossa. Apostolin lausuma sääntö pitää paikkansa jokaiseen ihmiseen nähden poikkeuksetta: ”Ilman uskoa on mahdotonta voittaa hänen hyvää mielisuosiotaan, sillä sen, joka lähestyy Jumalaa, täytyy uskoa, että hän on ja että hän tulee niiden palkitsijaksi, jotka etsivät häntä vilpittömästi.” – 2. Kor. 3:14–16 ja Hepr. 3:12; 11:6, Um.

 4. Onko niillä odotettavissa suuria siunauksia ja etuja, jotka kääntyvät vilpittömästi Jehovan puoleen?

⁴ Huomaa nyt se ihana odote, mikä avautuu sille, joka kääntyy Jehovan puoleen vilpittömyydessä ja totuudessa, ja kun me näemme sen suunnan, mihin hänen polkunsa johtaa, niin sinä tunnet ne tutut rajamerkit, mitkä havaitsimme juuri edellä tutkimassamme. Apostoli jatkaa 2. Korinttolaiskirjeen 3:16–4:6 selittäen, että kun verho poistetaan, niin me vapaudumme eksytyksen pimeydestä ja kahleista ja tulemme siihen paikkaan (Herran järjestöön, Siioniin) ja siihen yhteyteen, ”missä Jehovan henki on”, missä on vapaus tutkia syvyyksiä ja ”muuttua” mielemme uudistumisen kautta, niin että me voimme heijastaa ja sädehtiä Jehovan kirkkautta, mikä kaikki on ’täsmälleen kuin Jehovan hengen aikaansaama’. Kaikilla täten Siionissa suosituilla on loistava ”palvelustehtävä” ”antaa valon loistaa pimeydestä”, jotta toiset vangit vapautuisivat vielä ”tämän asiainjärjestelmän jumalan” kahleista siten, että me ”teemme totuuden ilmeiseksi . . . jokaisen ihmisen omalletunnolle”. – Jes. 59:21; 60:1.

 5. Onko samanlainen tie viitoitettu niillekin, jotka eivät ole aikaisemmin tehneet mitään tunnustusta, ja rohkaistaanko kaikkia etsimään Jehovaa?

⁵ Mitä tulee niihin, jotka eivät ole aikaisemmin tunnustaneet palvelevansa Jehova Jumalaa, niin huomaa, että Paavali kuvaili pääasiassa saman tien Ateenan asukkaille. Heidänkin täytyi ”etsiä Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka [meidän rohkaisuksemme] kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä”, sillä vaikka ”noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, [niin] nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus”. (Apt. 17:27, 30) Se kreikkalainen sana, mistä ”parannus” on käännetty, sisältää kirjaimellisesti ajatuksen mielenmuutoksesta, ”kääntymisen Jehovan puoleen”. Jumalan Sanassa on paljon rohkaisua kaikille, millainen heidän aikaisempi vaelluksensa lieneekin ollut, tämän alkuaskeleen ottamiseksi: katumiseksi ja oikean sydämen asenteen saavuttamiseksi. Tarkasta esimerkiksi seuraavia armollisia lausuntoja: ”Etsikää [Jehovaa] silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon [Jehovan] tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Sillä ”minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä”. – Jes. 55:6, 7; 66:2.

 6. Mitkä kaksi tärkeää seikkaa havaitaan tavallisesti ensiksi, heti kun tullaan tuntemaan totuus?

⁶ Mitä seuraa sitten? Ottakaamme valaisuksi sellaisen henkilön tapaus, joka on vasta äskettäin tullut kosketukseen Jehovan todistajain kanssa ja joka on ruvennut heidän avullaan arvostamaan Jehovan ihanasta päätöksestä ja armollisesta huolenpidosta saamaansa tietoa. Hän on kääntynyt pois aikaisemmalta tieltään Jehovan puoleen, sillä hän oivaltaa, että hänet on tuotu pois pimeydestä valoon. Hän näkee nyt Jumalan kaikkeudenyksinvaltiutta koskevan tärkeimmän kysymyksen ja tietää Jumalan Sanasta, että se ratkaistaan pian kaikkien luomusten edessä kerta kaikkiaan Harmagedonissa, ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa”. Hän tietää, että se koituu Jumalan valtakunnan ja sen vanhurskasten, Jehovan voidellun ”kuningasten Kuninkaan” alaisuudessa taistelevien armeijoitten riemuvoitoksi ja että ennustettu voitto on ehdottoman varma, koska Jehova on aina vuodesta 1914 jKr. lähtien pilkannut vihollisiaan ja nauranut heille ivaten ja sanoen: ”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” Hän on ihastunut tästä ilmoitetusta näystä, ja hän näkee myös Jumalan Sanasta, että tänä ”lopun aikana” täytyy tehdä hyvin tärkeä ja välttämätön työ, Jumalan ”outo työ”, todistuksen antaminen, varoitussanoman ja myös lohdun ja opetuksen sanoman vieminen kaikille, jotka haluavat ottaa siitä vaarin. – Ilm. 16:14; 19:11–16; Ps. 2.

 7. Millaiseen ajatteluun ja toimintaan kiistakysymyksen ja Herran työn arvostaminen johtaa?

⁷ ’Kyllä’, hän sanoo itselleen, ’minä näen selvästi kiistakysymyksen ja ymmärrän, että Jehovan todistajat tekevät tosiaan Herran työtä. Ja minä päätän Jumalan armon avulla asennoitua oikealle puolelle tässä kiistakysymyksessä, tukien Jumalan valtakunnan vanhurskasta asiaa. Minä näen edelleen edukseni ja vastuukseni toimeliaan osallistumisen todistamistyöhön mahdollisimman täydellisessä määrin ja sen panemisen ensi sijalle elämässäni. Otettuani asenteeni ja antauduttuani kokonaan Jumalan palvelukseen sellaisena, kuin sitä edistetään hänen teokraattisen järjestönsä johdolla, minä käsitän, että seuraava tehtäväni on Kirjoitusten mukaan alistuminen vesikasteeseen, mikä vertauskuvaa minun täydellistä antaumustani ja ottamaani asennetta.’ Hän tekee siten uskoen, että hänen edessään on selvästi viitoitettu tie, mikä – jos hän noudattaa sitä – johtaa pysyvään elämään ja onneen maan päällä Jumalan valtakunnan hallinnon ja siunauksen alaisuudessa.

 8. Kulkeeko selvästi viitoitettu tie aina suunnitelman mukaan, vai nouseeko eteen erilaisia syitä, mitkä panevat näyttämään sen mahdottomalta?

⁸ Tähän asti on kaikki hyvin. Vai onko? Tuo selvästi viitoitettu tie ei osoittaudukaan aina sellaiseksi. Vai miten? Sinä olet kuullut epäilemättä tapauksista tai ollut henkilökohtaisessa kosketuksessa sellaisten kanssa – tai kenties koet itse sellaista juuri nyt – jolloin näyttää aivan kuin käyvän mahdottomaksi sen suunnan seuraaminen, mihin olet lähtenyt. Se saattaa johtua syystä tai toisesta. Voi olla niin, että itsensä todistamistyön vaikeudet ovat paljon koettelevampia todellisuudessa, kuin mitä sinä olit kuvitellut hyväuskoisuuden ja todistajatovereittesi innostuksen perusteella. Ei ole ehkä paljon varsinaista vastustusta, mutta on koko joukko välinpitämättömyyttä sillä alueella, millä työskentelet, ja sinusta tuntuu, että se uuvuttaa sinut loppuun. Tai ehkei tapahdu mitään suoraan Herran työtä koskevaa, vaan kotona on jokin vakava pulma, mikä on syntynyt sinun ottamasi asenteen johdosta ja mikä aiheuttaa suurta henkistä jännitystä ja onnettomuutta, nähtävästi enemmän, kuin mitä sinä voit kestää. Tai ehkä on jotain aivan päinvastaista: sinun elämääsi on tullut jokin tai joku vaikuttamaan niin voimakkaasti, että sinusta tuntuu, että sinä et jaksa vastustaa sitä. Sinä tiedät kaikesta kuulemastasi sekä Raamatun esimerkeistä, kuten Heprealaiskirjeen 11. luvusta, että nämä kokemukset ovat yhteisiä koko Jumalan kansalle ja että tähän kansaan kuuluvat pysyvät uskollisina tällaisissa koetuksissa ja kiusauksissa, mutta sinusta tuntuu omassa tapauksessasi, että sinä olet yksinkertaisesti joutunut pois tasapainosta ja että sinä olet ottanut harteillesi enemmän, kuin mitä sinä jaksat kantaa. Jumalan Sanan lupaukset eivät näytä soveltuvan sinun tapaukseesi. Sinusta tuntuu, ettet sinä voi katsoa veljiä silmiin, ja sinä palaat vanhojen halujesi tyydyttämiseen tai riennät uusiin yrittäessäsi hukuttaa murheitasi.

9. Koetaanko toisinaan pettymys vastakiinnostuneitten suhteen, ja tuleeko meidän tehdä nopeasti se johtopäätös, ettei heidän auttamisekseen voida tehdä enää mitään?

⁹ Ehkä sinulla, rakas lukija, ei ole koskaan ollut sellaista kokemusta, mutta sinulla on saattanut olla ilo auttaa joitakuita toisia näkemään totuus, ja sinä olet nähnyt heidän tulevan mukaan kuvaillulla tavalla, ja sitten, juuri kun sinä ajattelit heidän olevan turvallisesti lammastarhassa, kun he ovat ottaneet asenteensa ja heidät on upotettu veteen, he alkavatkin horjua ja kompastella hiukan, niinkuin olemme esittäneet. Mikä on mennyt vinoon? Sinä muistat, kuinka hyvältä heidän edistymisensä näytti, kun sinä pidit Raamatun kotitutkistelua heille. Mutta vaikka sinä oletkin nyt halukas auttamaan heitä huolellisesti kaikin mahdollisin tavoin etsien Jumalan opastusta asiassa, niin he eivät tahdo kuitenkaan sallia sinun tehdä sitä ja ehkäpä kieltäytyvät kokonaan näkemästäkin sinua. Sinä teet murheellisesti sellaisen johtopäätöksen, ettet sinä voi tehdä enää mitään ja että sinun on parempi kiinnittää huomiosi muuanne ja koettaa löytää uusia kiinnostuneita ja auttaa heitä, ja sinä lohdutat itseäsi ajatellen, että nämä asiat ennustettiin siinä kuvauksessa, minkä Jeesus antoi siemenestä, mikä kylvettiin paikkaan, missä ei ollut syvältä multaa tai missä ohdakkeet tukahduttivat sen nopeasti. Mutta Vartiotorni (maalisk. 15. 1951) osoitti selvästi tätä vertausta käsittelevässä tutkielmassa, että nämä hedelmättömyyttä aiheuttavat olosuhteet eivät ole välttämättä ehdottomia, sellaisia, ettei niitä voida muuttaa; mutta meillä on suuri vastuu, olkoonpa sitten kysymys itsemme tai jonkun toisen auttamisesta. Katsokaamme sentähden jälleen tätä kysymystä: Mikä on mennyt vinoon?

SYY UUDELLEENLANKEAMISEEN

10. Tuleeko meidän katsoa antautuvamme etupäässä työhön vai jollekulle persoonalle, ja mikä ero tässä on?

¹⁰ Sinä saatat sanoa, että epäkypsyys on syynä. Niin, mutta missä suhteessa erityisesti? Ja me ajattelemme sen voivan johtua aivan hyvin siitä, ettei arvosteta kaikkea, mitä tarkoitetaan antaumusaskeleella. Ydinkohta, mihin me haluamme kiinnittää huomion, on, että me emme antaudu vain työhön antaen sille ensi sijan elämässämme, vaan että se merkitsee etupäässä antautumistamme eräälle persoonalle, tuolle suurimmalle Persoonalle, Jehovalle. Mikä ero sillä on? Sillä on hyvin suuri ero. Se auttaa meitä välttämään sitä erehdystä, että me pitäisimme antaumustamme alkeisaskeleena, mikä otetaan ja jätetään ja minkä jälkeen edistytään työssä. Sitä tulee katsella päinvastoin astumisena tärkeään yhteyteen, mikä täytyy aina säilyttää ja mitä täytyy vartioida huolellisesti.

11. (a) Mistä me löydämme tietoja Jeesuksen antaumuksesta? (b) Miten hän ilmaisi kypsää Jumalan lain ymmärtämystä antaumuksensa yhteydessä?

¹¹ Saadaksemme Raamatun opastuksen tässä suhteessa me emme voi tehdä paremmin kuin tarkastella Johtajaamme ja Esimerkkiämme, Kristusta Jeesusta. Jehova ilmaisi hyvin ystävällisesti Sanassaan meidän eduksemme – niinkuin hänenkin edukseen – täsmälleen Jeesuksen mielessään tekemät päätelmät ja hänen sydämensä asenteen, mikä johti hänet Johanneksen upotettavaksi veteen. Tämä kerrottiin Psalmissa 40, mikä kirjoitettiin vuosisatoja ennen kuin Jeesus tuli maan päälle, ja me voimme olla varmoja sen soveltamisesta, koska apostoli lainaa Psalmia 40:7–9 puhuessaan Heprealaiskirjeen 10:5–10 Jeesuksen uhrautumisesta. Kun luemme nämä jakeet, niin saamme tietää Jeesuksen ymmärtäneen, että nyt oli hänen etunsa uhrautua ”yhtenä uhrina syntien edestä pysyvästi” (Hepr. 10:12, Um) niiden eläinuhrien ja muiden uhrien sijasta, joita suoritettiin lakiliiton alaisuudessa. Ja niin hän sanoikin ilmaisten sydämensä asenteen antautuessaan: ”Katso, minä tulen; . . . Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” Mutta, sinä sanot, eikö tämä viimeinen lause todista kyllin selvästi, että se on antautumista työhön, tekemään Jumalan tahto? Odotahan hetkinen! Kypsyys ei merkitse ainoastaan sitä, että ymmärtää jonkin verran totuutta jostakin kysymyksestä, vaan että käsittää koko totuuden, saa täydellisen kuvan mieleensä, kunkin osan oikeaan paikkaansa ja oikeassa suhteessa kokonaisuuteen nähden. Pankaamme sentähden asiaankuuluva paino Jeesuksen antaumuksen seuraavalle ja viimeiselle lausunnolle: ”Sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:8, 9) Millä tavalla? Missä muodossa? Kymmenet käskytkö? Jeesus viittasi Jumalan lain ytimen paljon kypsempään näkemiseen esittäessään yhteenvedon juutalaiselle kirjanoppineelle ja sanoessaan, että Jehova, meidän Jumalamme, on yksi ja ettei ketään muuta ole (painottaen hänen ylimmyyttään tärkeimpänä seikkana), joten meidän täytyy rakastaa häntä koko sydämellämme, ymmärryksellämme ja voimallamme ja rakastaa myöskin lähimmäistämme niinkuin itseämme. (Mark. 12:28–34) Tässähän meillä on asian ydin! Siinä oli se pohjalla oleva syy, miksi Jeesus saattoi sanoa: ”Sinun tahtosi, . . . minä teen mielelläni”, ja miksi hän pysyi sillä tiellä ja piti siitä kiinni kaikkein ankarimmissa kärsimyksissä ja koetuksissa; ei vain siksi, että hän näki sen olevan hyvää työtä, mistä riippui niin paljon, vaan yhteytensä tähden taivaan Isäänsä, tunnustaen hänen ylimmyytensä ja rakastaen häntä järkkymättömän kiintyneenä ja antautuneena.

12. Miten aviosuhde osoittaa, että tärkeimmät asiat on pantava ensi sijalle?

¹² Kuvataksemme tämän suhteen ja työn keskinäistä tärkeysasemaa tarkastelemme aviosuhdetta. Kun nainen menee naimisiin, niin hän tietää, että hänen edessään on tärkeä työ kodin hoidossa ja lasten kasvatuksessa ja että sitä on paljon, sillä ”naisen työ ei tule koskaan tehdyksi”. Mutta jos hän on uskollinen ja viisas vaimo, niin hän ymmärtää, että on paljon tärkeämpää näytellä uskollisesti ja alituisesti osaansa kalliin aviosuhteen ylläpitämisessä keskinäisessä rakkaudessa ja kiintymyksessä ja antaumuksessa, tarkkaan varjeltautuen kaikelta, mikä voisi antaa alun heidän luottamuksensa tai kunnioituksensa menetykselle ja eroon ajautumiselle. Näinä päivinä, joina itsekkyys on jo tehnyt siementä, näyttää siltä, että avioliittoa katsellaan usein askeleena, mikä otetaan ja jätetään silleen, eikä suhteeksi, mihin astutaan, jotta sitä ylläpidettäisiin ja vartioitaisiin. Tämä on kenties syynä siihen, miksi niin monet ajautuvat niin pian karille.

13. Johtaako antautumisemme tosi arvostaminen katselemaan kypsästi Herran työtä kohtaan omaamaamme vastuuta?

¹³ Vartioikaamme hyvin, kaiken hinnalla ja kaikkina aikoina, täydellistä ja epäitsekästä sydämen antaumustamme Jehovalle, mikä juuri on meidän antautumislupauksemme ydin. Me olemme Jeesuksen tavalla vastanneet kehoitukseen: ”Anna sydämesi, poikani, minulle.” (Sananl. 23:26) Siitä lähtien ”varjele sydäntäsi täysin valppaana, sillä siitä pulppuaa elämän lähde”. (Sananl. 4:23, Ak) Vähentääkö tämä Herran työn ja meidän siinä omaamamme osuuden tärkeyttä? Ei lainkaan. Se auttaa meitä katsomaan sitä kypsästi, ryhtymään siihen innokkaasti oikeista vaikuttimista, koska me haluamme korottaa Jehovan nimeä, koska me rakastamme häntä kaikella omaamallamme ja koska me rakastamme lähimmäistämme ja haluamme hänenkin saavan osansa samoista siunauksista, joista me iloitsemme. Jehovan palveluksessa toimiminen on oleellinen ja alituinen todistus säilytetystä antaumuksestamme. (Joh. 14:15; 1. Joh. 5:2, 3) Me voimme nyt totisesti oivaltaa selvemmin sen, että Jumalan hengen avulla saatu kypsempi ymmärrys johtaa kypsään palvontaan ”hengessä ja totuudessa” ja ilmenee täysin kypsässä, pyhässä palveluksessa. Eikö Jeesus yhdistänyt näitä kahta erottamattomasti, palvontaa ja palvelusta, kun hän sanoi: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun täytyy palvoa, ja yksin hänelle sinun täytyy suorittaa pyhää palvelusta”? – Matt. 4:10, Um.

14. Mikä on ennen kaikkea muuta tärkeä antautumislupauksemme täyttämiselle?

¹⁴ Auttaako edelläoleva meitä voittamaan näennäisesti ylivoimaiset vaikeudet, joita tässä kuvailtiin? Varmasti. Rakkaus Jehovaan, tahtomme alistaminen täydelleen hänen tahtoonsa ja tietoisuus suhteestamme häneen auttaa meitä kohtaamaan kipeimmänkin vastustajan iskun miltä puolelta tahansa; se säilyttää meidät läpi kestävyyden tappavimmankin kokeen; se paljastaa ja poistaa kaikkein ovelimmankin ja viekoittelevimman kiusauksen.

15. (a) Missä määrin meidän käsityksemme siitä, mitä antautuminen merkitsee, vaikuttaa Jehovan hengen toimintaan? (b) Mikä auttaa meitä saamaan apostolin Roomalaiskirjeen 8:38, 39:nnessä kerrotun vakaumuksen?

¹⁵ Katso sitäpaitsi, miten Jumalan henki liittyy tähän. Jehovan henki toimii vapaasti ainoastaan niiden suhteen, jotka ovat täydelleen antautuneet hänelle koko sydämestään. On hyvä oivaltaa Jehovan vanhurskaan asian ja työn tärkeys, mutta jos antaumuksemme pysähtyy näin lyhyeen, niin me emme ole menneet kyllin pitkälle, emme ole saavuttaneet kipeästi tarvitsemamme avun lähdettä. Älä tee siis sitä erehdystä, että sanoisit vaikeuksien noustessa eteesi: ’Minä pysyttelen ahkerana todistamistyössä ja läheisessä yhteydessä Herran kansan ja hänen järjestönsä kanssa, ja minä pidän selviönä, että nämä seikat pitävät minut sopusoinnussa Jehovan kanssa ja varmistavat hänen henkensä toiminnan hyväkseni.’ Älä pidä mitään selviönä. Ottaen huomioon jokaisen perusopin ja jokaisen askeleen ja suhteen, mikä vaikuttaa Jehovan suosion saamiseen ja säilyttämiseen sekä loputtoman elämän saavuttamiseen hänen valtakunnassaan, ”ponnistelkaamme eteenpäin kypsyyteen” ymmärtämisessä hänen henkensä valaisemina, niin että kukin voi sanoa, kuten apostolikin: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä [hallitukset], ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – Hepr. 6:1, Um; Room. 8:38, 39.