Jumalan valtakunta Kristuksen käsissä
Kenen valtakunta se on – Jumalan vai Kristuksen? Miksi Kristuksesta on tehty sen kuningas?
”TULKOON sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” – Matt. 6:10.
Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan tällä tavalla, niin hän opetti heitä rukoilemaan Jumalan valtakuntaa, heidän taivaassa olevan Isänsä valtakuntaa. (Matt. 6:9) Vaikka tästä valtakunnasta puhutaan Matteuksen kirjoittamassa Raamatun kirjassa toistuvasti ”taivasten valtakuntana”, niin sitä kutsutaan Markuksen ja Luukkaan kirjoissa säännöllisesti ”Jumalan valtakunnaksi”. Kuitenkin kun Jeesus syntyi maan päälle, niin hänestä ennustettiin, että ’hän oli oleva kuningas iankaikkisesti, eikä hänen valtakunnallansa pitänyt loppua oleman’. (Luuk. 1:33) Jeesus omakohtaisesti viittasi Valtakuntaan omanaan sanoessaan maaherra Pilatukselle: ”Minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole tästä maailmasta; . . . minun kuninkuuteni [valtakuntani] ei ole täältä.” (Joh. 18:36) Voit kysyä: Voiko Valtakunta olla sekä Jumalan että Kristuksen samalla kertaa?
Ilmeisesti voi, koska apostoli puhuessaan Ef. 5:5:ssä arvottomista henkilöistä sanoi, ettei heillä ”ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa”. Miksi on näin?
Se ei merkitse sitä, että Kristus on Jumala ja sen tähden tasavertainen Isänsä kanssa. Raamattu kertoo Jeesuksen oman lausunnon, että ”Isä on minua suurempi”. (Joh. 14:28) Mitä tarkemmin syvennymme asiaan, sitä ilmeisemmäksi tosiaankin käy, että vaikka Kristus on kuningas, niin hän on alistetussa asemassa Isäänsä Jehova Jumalaan nähden.
JEHOVA, SUVEREENI HALLITSIJA
Jeesuksen kuoleman jälkeen nämä samat apostolit, joita hän oli opettanut rukoilemaan, puhuttelivat hänen Isäänsä tällä tavalla: ”Suvereeni Herra, sinä olet Se, joka teki taivaan ja maan.” – Apt. 4:24, Um; Mo; Ts.
Kuten he tunnustivat, Jehova on Kaikkeuden Suvereeni. Mitä se merkitsee? ”Suvereeni” merkitsee paljon enemmän kuin pelkästään hallitsijaa tai hallituksen päämiestä. Se merkitsee sitä, joka on kaiken hallitsemisoikeuden lähde, jolla oikeudenmukaisesti on kaikki valta. Jehovalla on laillisesti tämä asema kaikkien muiden yläpuolella jumaluutensa perusteella ja koska hän on kaiken olevaisen Luoja. Psalmista lauloi hänestä: ”Herra [Jehova, Um] on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.” (Ps. 103:19) Toisin kuin nykyisten maallisten hallitusten päämiesten, joiden toimeenpanovallan vastapainona ja rajoittajana on erillinen lakia säätävä elin ja erillinen oikeuslaitos, Jehovan valtaa ei rajoita mikään. Siitä syystä profeetta kirjoitti hänestä: ”Jehova on meidän Tuomarimme, Jehova on meidän Lainantajamme, Jehova on meidän Kuninkaamme; hän itse pelastaa meidät.” – Jes. 33:22, Um.
Astumatta alas tai mitenkään alentamatta asemaansa suvereenina Hallitsijana Jehova voi kuitenkin antaa valtuuden ja vallan toisille määräten heidät täyttämään hänen tahtonsa. Koska hän aina pysyy kaikkien heidän Kuninkaanaan, niin hänestä voidaan sanoa: ”Sinun valtakuntani [kuninkuutesi, Um] on iankaikkinen valtakunta [kuninkuus], ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen.” – Ps. 145:13.
Esimerkki tällaisesta Jehovan valtuuttamasta kuninkuudesta on Israelin kansan tapauksessa. Yli tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymää Jehova antoi ihmisille, mm. Saulille, Daavidille, Salomolle ym., valtuuden palvella kuninkaina tuossa kansassa. Heistä sanottiin, että he istuivat ”Jehovan valtaistuimella”. (1. Aikak. 29:23, Um) Miksi? Koska he palvelivat voideltuina sijaiskuninkaina edustaen Jehovaa maan päällä. Vaikka me siis luemme ’Daavidin valtakunnasta’ ikään kuin se olisi ollut hänen valtakuntansa, niin me huomaamme Daavidin itsensä rukouksessa tunnustavan Jehovan suureksi suvereeniksi Hallitsijaksi sanomalla: ”Sinun, Herra [Jehova, Um], on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra [Jehova], on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi.” – 1. Aikak. 29:11.
POIKA SAA KUNINKUUDEN
Israelin kansan ihmiskuninkuus sopi tarkoitukseensa, ja tarkoitus oli pääasiassa esikuvata sen kuninkuutta, josta Jumala oli tekevä iankaikkisen valtakunnan Kuninkaan. Viimeisen Jehovan valtaistuimella Jerusalemissa istuneen kuninkaan kukistumisen jälkeen annettiin profeetta Danielille näky, joka esitti Jumalan oman Pojan asettamisen tulevaisuudessa Kuninkaaksi. Kun luet sen Dan. 7:13, 14:stä, niin pane merkille, miten selvästi Jehovan asema Suvereenina ilmenee, kun hän Vanhaikäisenä antaa vallan Pojalleen. Kertomus sanoo:
”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.”
Kun tätä tekstiä verrataan Matt. 26:63, 64:ään, ei jää mitään epäilystä siitä, että Danielin näyn ”Ihmisen Poika” on Kristus Jeesus. Huomaa, kuinka selvästi Jehovan ja hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen asemat esitetään tuossa näyssä. Profeetallinen kuvaus osoittaa Kristuksen Jeesuksen ’saapuvan’ Jehovan luo ja sitten Jehovan Suvereenina ja sen tähden kaiken hallitsemisoikeuden Lähteenä antavan Pojalleen ”vallan, kunnian ja valtakunnan”. Samanvertaisuuttako? Tässä ei ole siitä pienintäkään merkkiä.
KUNINKAAN VALTA
Mikä tämä valtakunta sitten on, jonka Kristus saa Isältään? Onko hän pelkkä ”nukkehallitsija”, hyvin monien nykyisten kuninkaitten kaltainen, joilla ei itsellään ole todellista hallitusvaltaa? Vai onko hän ”ehdoton yksinvaltias”, ts. sellainen, joka ei ole vastuuvelvollinen muille ja jonka hallitus ei ole minkään rajoitusten alainen?
Se, ettei Kristus ole suinkaan ”nukkehallitsija”, voidaan nähdä hänen omista sanoistaan, jotka hän lausui opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen ja juuri ennen kohoamistaan Jehovan taivaan hoviin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt. 28:18) Siitä syystä annetaan Danielin näyssä käsky, että ’kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten on palveltava häntä’. Kristus ei näin ollen saa vähimmässäkään määrässä valtaansa ”hallittujen myöntymyksestä”, niin kuin demokratiassa tai maallisessa rajoitetussa yksinvallassa, vaan hän saa sen suoran vallan tosi Lähteestä, Jehova Jumalalta. Hän sai tämän vallan esittämällä anomuksen Isälleen Ps. 2:8, 9:ssä lausutun kehotuksen täyttymiseksi: ”Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.”
Jeesus kuvasi itsensä eräässä vertauksessaan näin: ”Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan [so. taivaaseen] saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.” (Luuk. 19:12) Hän osoitti kumminkin, että maan asukkaitten enemmistö hylkäisi hänen kuninkuutensa, kun hän lisäsi: ”Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ’Emme tahdo tätä kuninkaaksemme’.” (Jae 14) Juuri tämän Jumalalta saamansa vallan vastustamisen tähden Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen on pakko murskata maalliset hallitukset tulevassa Harmagedonin taistelussa. – Dan. 2:44; Ilm. 16:14–16.
Mutta Jeesus sanoi, että hänelle oli annettu kaikki valta ei ainoastaan maan päällä vaan myös ”taivaassa”. (Matt. 28:18) Mitä tämä merkitsee? Tekeekö se hänestä koko kaikkeuden ehdottoman Yksinvaltiaan?
Kristuksen valta taivaissa ilmenee Fil. 2:10:n lausunnosta, ”että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat”. Samoin kuin kaikki maan asukkaat, miljoonat Jumalan enkelipojatkin ovat Kristuksen hallituksen alaisia. (Ks. myös Hepr. 1:4–6, 13, 14.) Kuitenkin tekee Yksi taivaissa poikkeuksen, ja tämä panee ainoan rajoituksen Kristuksen kuninkuudelle. Tästä syystä lisää Fil. 2. luvun seuraava jae: ”Ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” – Fil. 2:11.
Vaikka siis kaikki muut Jumalan kaikkeudessa ovat Pojan hallituksen alaisia, niin Kristus Jeesus itse jää Isänsä ja Jumalansa, ainoan ehdottoman Yksinvaltiaan, alaiseksi, kuten apostoli Paavali selittää: ”’Kaikki hän [Jumala] on alistanut hänen [Kristuksen] jalkojensa alle’. Mutta kun hän sanoo: ’kaikki on alistettu’, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” – 1. Kor. 15:27, 28.
Kautta kaikkien aikojen ja avaruuksien Jehova Jumala on jatkuvasti ainoa ja laillinen suvereeni Hallitsija. Mikä tarkoitus sillä sitten on, että hän antaa Poikansa edustaa itseään ja palvella Jumalan tahdon voideltuna Toimeenpanijana? Se ei suinkaan tapahdu Jehovan vapauttamiseksi vastuusta eikä hänen työnsä supistamiseksi millään tavalla. Kuinka niin voisi olla, kun hän on jatkuvasti kaiken Poikansa vallan Alkulähde? (Jes. 40:28; Hepr. 1:8) Tämä järjestely on näin ollen ilmeisesti Jehovan ihmeellisen rakkauden ilmaus, jolla hän suo tämän suurenmoisen edun Pojalleen. Hänen Poikansa on kasvatettu Isänsä oikealla puolella; hänet on koeteltu äärimmilleen, tehty täydelliseksi tuohon asemaan; hänellä on tehtävään vaadittu kyky ja viisaus. Nyt hänen Isänsä rakkaudellisesti korottaa hänet asemaan, mikä sallii tämän Pojan käyttää näitä avuja laajimmassa mahdollisessa mitassa ja kaikkien suurimmaksi hyödyksi. Hän osoittaa ehdotonta luottamusta Poikaansa tietäen, että tämän todettu asenne on: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” – Ps. 40:9; ks. myös Hepr. 5:7–9; 10:5–7.
Samalla tämä järjestely osoittaa oikeaksi Jehovan aseman tosi Suvereenina, minkä aseman Saatana on asettanut kyseenalaiseksi historiallisen Eedenin kapinan ajasta lähtien. Miten väärä Vastustajan väite olikaan, että hän voisi saavuttaa kilpailijasuvereenin aseman ja laillisesti säilyttää sen yllyttämällä ihmiset toimimaan Jumalasta riippumatta, jopa herättämällä tyytymättömyyttä eräitten Jumalan taivaallisten poikien keskuudessa! Miten murskaavan tappion hän kokikaan, kun maan päällä ollut Jumalan Poika torjui hänen jokaisen kiusauksensa ja kesti kaikki Saatanan salakavalat yritykset hänen nuhteettomuutensa murskaamiseksi ja kuoli uskollisena Isänsä suvereeniudelle! Vaikka Saatana onkin asettunut ”tämän maailman ruhtinaaksi”, niin Kristus Jeesus ’voitti maailman’ nuhteettomuutensa säilyttävällä menettelyllään ja todisti maailman ruhtinaan ansaitsevan vain hävityksen. – Job 1:6–11; Ilm. 12:3, 4; Joh. 12:31; 16:33.
KUNINGAS SUO ETUJA TOISILLE
Kuningas Kristus Jeesus ei ole itsekäs kuninkaallisen asemansa suhteen, vaan seuraa Isänsä rakkaudellista esimerkkiä. Hän jakaa toisten kanssa kuninkaallisen valtansa edut. Hän sanoi eräille näistä sinä iltana, joka edelsi hänen kuolemaansa ihmisenä: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22:28–30) Ne, jotka Jeesus saattaa tähän liittoon valtakunnasta ja jotka tulevat olemaan hänen kuninkaallisia perijätovereitaan, kuvataan taivaallisessa asemassaan Ilm. 14. luvussa. Heidän lukumääränsä on 144 000, ja he ”ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle”. – Jakeet 1, 3, 4.
Heidät yhdessä heidän Päänsä Kristuksen Jeesuksen kanssa Danielin profeetallinen näky mainitsi ”pyhiksi” sanoen: ”Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.” (Dan. 7:22, 27) Millaisen edun he saavatkaan siksi, että ovat ylläpitäneet Jehovan suvereeniutta ja seisoneet lujina sen puolesta!
Maankin päällä, jonka Kuningas on muuttanut paratiisiksi ja jossa asuu miehiä ja naisia, jotka rakastavat vanhurskautta ja ylläpitävät Jehovan suvereeniutta, on niitä, jotka käyttävät häneltä saamaansa valtaa. Profeetta ennusti kauan sitten: ”Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat [ruhtinaat, Um] vallitsevat oikeuden mukaan.” (Jes. 32:1) Osoittaen, missä nämä ruhtinaat vallitsevat, Ps. 45:17 sanoo: ”Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.” Olkootpa nämä ylösnousseita Jeesuksen esi-isiä, kuten Nooa, Aabraham, Daavid ja muut, tai myöhempien aikojen uskollisia miehiä, he kaikki edustavat uskollisesti Kuningasta. He kaikki ’notkistavat polvensa hänelle’ tunnustaen hänen Isänsä suvereeniuden, jonka nojalla Kristus hallitsee.
Kaikille Jumalan enkeleille, kaikille Kristuksen 144 000:lle Valtakunnan perijätovereille, kaikille maallisille ”ruhtinaille” ja kaikille muille maallisille alamaisilleen Kristus Jeesus on kautta aikain sopiva Perikuva ja Esimerkki tottelevaisuudesta Isänsä tahdolle. Hän on heille Jumalan antama täysimittainen näyte siitä, miten oikealla tavalla käytetään kaikkeuden suurelta Suvereenilta Jehova Jumalalta saatua valtaa. Kuinka viisas ja rakkaudellinen järjestely!